Blogiuraa on takana kuukauden kuluttua tasan viisi vuotta, se on muutaman kuukauden enemmän kuin meidän esikoisella. Vaikka viiden vuoden aikana olen kehittynyt tasaiseen tahtiin mielestäni sekä kirjoittajana että kuvaajana, mun blogi ei koskaan ole ollut se joka loistaa tyylikkyydellään tai mielettömillä verbaalisilla lahjoilla. En ole se jonka kuvat sopisivat minkä tahansa lehden sivuille, tai se jonka sanankäänteet ovat niin huvittavia että vedet tursuavat silmäkulmista. En ole tunnettu viiltävän rehellisistä tuotearvioista, poliittisten epäkohtien paljastuksesta, uskomattomista matkakohteista tai uusimpien trendien asiantuntevasta esittelystä.
Uskon että se syy, miksi mun blogi silti kerää ympärilleen lukijoita, on tasainen viihdyttävyys. Arkielämän rehellinen kuvaus, se että käsittelen asioita pintaa syvemmältä, ja se että me ollaan aika tavallisia pulliaisia siitä huolimatta että blogia kirjoitankin. Mun blogista on turhaa etsiä skandaalinkäryä viihdytykseen, mutta uskon että viihdyttää voi myös positiivisella asenteella, ilolla ja rakkaudella.
Jotkut ihmiset elävät muiden ongelmista, juoruista ja toisille naureskelusta. Uskon että heille mun blogi on kuin hiekkaa silmiin ja aiheuttaa ärsytystä, täältä kun harvoin löytyy mitään äärimmäisen negatiivista. Olenpa joskus saanut kommentin ”ihanaa kun teilläkin menee välillä huonosti!”, kun olen kirjoittanut jostain ikävästä mitä meille on sattunut. Joku taas on järkyttynyt, kun olen ollut harmistunut jostain, eikä ole kokenut negatiivisempaa postausta blogiini sopivana. Mun blogi on kuitenkin mun peilikuva, ja rehellinen siinä mielessä että en mä niitä huonojakaan juttuja ala peittelemään jos jotain ikävää on meneillään. Yritän kuitenkin käsitellä kaikkea sekä omassa elämässä että blogissa samalla näkökulmalla: positiivisuuden kautta. Koska harmissa vellominen ei vaan ole mun tapaista, eikä auta mua mitenkään.
Mä aion jatkossakin olla samalla linjalla, tuoda esille niitä asioita mitkä sananlasku kehottaa kätkemään: onnea, iloa ja rakkautta. Uskon että hyvä synnyttää hyvää, ja jos voin piristää edes yhden ihmisen päivää, on blogin kirjoittaminen arvokasta ja tärkeää. Mulle itselleni arvokkainta on teiltä saatu palaute, ja teidän myötäeläminen. Mä muistan kymmenien lukijoiden nimimerkkejä, mietin teidän kuulumisia, ja ilahdun jos joku vanha tuttu kommentoi pitkästä aikaa. Olen saanut teiltä ihan mielettömiä vinkkejä, ja te ja teille kirjoittaminen saa mut ponnistelemaan arjessa enemmän. Lyhyesti sanottuna: teille kirjoittaminen tekee meidän koko perheen elämästä monin verroin ihanampaa.
Mä viihdyn täällä ruudun takana, tämä ruutu on mun toinen koti, mun ajatusten koti. Tänne mä vuodatan pohdintoja, rakkautta ja hassuja juttuja. Viihdyttekö te täällä? Jos viihdytte, nyt saa halutessaan äänestää mun blogia vuoden viihdyttävimmäksi blogiksi Inspiration Blog Awardseissa. Sain viikko sitten kuulla, että tuomaristo on valinnut mun blogin osaksi toinen toistaan upeampien ehdokkaiden joukkoa Vuoden viihdyttävin blogi -kategoriassa, ja olin todella otettu kunniasta. On mahtavaa olla noin hienossa joukossa. Kiitos siitä kuuluu myös teille kaikille, vaikka tuomarit sinne mut valitsivatkin. Ilman teitä, eivät tuomarit edes tietäisi mun blogin olemassaolosta.
Äänestäminen vaatii vain ”äänestä”-nappulan klikkauksen mun kuvan päällä, ja siinä kaikki. Äänestämään pääset TÄSTÄ ja äänestää voi vaikka kaikkia sarjan ehdokkaita, joten ei tarvitse potea valinnan vaikeuden tuskaakaan jos on monta suosikkia. Kaikissa sarjoissa on kyllä upeita ehdokkaita. Mä lähetän mun ääneni ainakin huipulle #pojatkinlukee -kampanjalle Vuoden blogiteko -kategoriassa, sillä se on mun mielestä ihan maailman paras juttu ja todella hieno ajatus. Kirjojen lukeminen on yksi viihdyttävimpia, kehittävimpiä ja mahtavimpia juttuja maailmassa, ja sen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.
Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille ja kiitos hurjasti jo etukäteen <3
