Olen mukana Indiedaysin ja McDonald’sin kampanjassa, jonka ideana  oli se että perheen isi ottaa vetovastuun ja äiti saa pienen hengähdystauon itselleen. Tämän aiheen myötä entinen bloggaaja, mieheni Otto-Otsukka pääsi vihdoinkin takaisin sorvin ääreen ja kirjoitti tänne muutaman rivin. Jos siis olette kaipailleet Ottoa niin lukekaa ihmeessä pidemmälle. Oton lisäksi myös lapset saivat kertoa lyhyen ja ytimekkään versionsa päivän tapahtumista. Postauksessa tarjolla harvinainen koko perheen näkökulma samoihin tapahtumiin siis.

Otto:

”Olin päässyt töistä vähän aikaisemmin, ja ajattelin yllättää töihinsä aina aika ajoin hukkuvan vaimoni koukkaamalla lapset kotoa ja kurvaisemalla kauppaan hoitamaan viikonlopun ostoksia. Olenhan kuitenkin kekseliäs kuin liitutaulu. Onko meinaan olemassa mitään mistä lapset nauttisivat enemmän kuin kauppareissusta? Häh? Ehkä on, ehkä ei, ei sen väliä. Meidän polvenkorkuinen jälkikasvumme nimittäin viihtyi jo puhki kolutun leluosaston parissa puolisenkin tuntia, niin sama se.

Arkisista asioista pitää osata nauttia. Koska sitähän se arki on. Niitä pieniä asioita. Tottakai on mahtavaa viedä lapsia huvipustoihin, uimaan ja ties minne, ei siinä. Kokonaiskuvassa ne kuitenkin ovat vain pieniä hetkiä. Arki on kauppareissuja ja pyykinpesua, ruoanlaittoa ja yhdessä syömistä, ja minä teen nämä asiat ainakin mielummin lasteni kanssa, kuin siten että lapset vain roikkuvat mukana. Meidän lapsilla on ihan mielettömiä juttuja sanottavana. Pitää vain osata pysähtyä kuuntelemaan. Silleen siitä elämästä lasten kanssa nautitaan. Välillä on esimerkiksi ihan okei antaa lasten pakata ostoksia. Jos ei muuta, aiheuttaa se hilpeyttää kanssaostostelijoissa.

Kauppareissun jälkeen tuli kuitenkin senverta ikävä vaimoani, etten malttanut olla noukkimatta tätä mukaan matkalla paikalliseen mäkkäriimme. Olen ehkä itse alkanut terveysintoilemaan ja laskemaan kaloreita, mutta se ei estä minua nuuhkimasta jonkun muun El Maco Deluxea rapeine kanapihveineneen oman salaattini takaa. Huhhuh, mikä tuoksu meinaan.”

Lapset:

T: ”Oli kivaa käydä isin kanssa kattomassa leluja. Siellä oli selfie bratzeja mutta meillä ei oo niitä, mut ei se haittaa. Siellä oli myös Rarityn kirjatalo jonka mä sain joululahjaksi joulupukilta. Mä sain auttaa isiä ja pakata ostokset, Zeldakin yritti mut se ei ihan osannut. Ja sit me mentiin Mäkkiin ja mä sain ihan ikioman lasten aterian ja Hello Kitty -lelun ja se oli parasta!”

Z: ”Minusta oli kivointa kävellä käsi kädessä isin kanssa. Ja sitten isi otti minut syliin. Ja minä sain omia ranskalaisia!”

Iina:

Mun hengähdystauko sisälsi työntekoa. Mä olen oppinut sen, että kun hoitaa työt pois alta ensimmäisenä, voi sen jälkeen keskittyä nauttimaan täysillä loppupäivän tai -illan. Oton ja tyttöjen reilun tunnin kauppareissu oli mulle kuin pieni ikuisuus, sain sinä aikana hoidettua monta juttua. Päiväsaikaan blogijuttujen tekeminen on mulle harvinaista herkkua, ja silloin olen aina tehokkaimmillani. Onneksi Otto ja lapset tulivat hakemaan mut mukaan Mäkkiin, niin en jäänyt ilman hampparia! Ja kun olin saanut tehdä hommia rauhassa, sain llalla keskittyä liimaamaan Hello Kitty -tarroja Happy Meal -leluihin ja katsomaan Salkkarileffan telkkarista Oton kanssa. Win-Win siis!

Millä tavalla puoliso on pelastanut tai voisi pelastaa teidän päivän? Kertokaa se kommenttiboksissa ja osallistutte Mc Donald’sin 25€ lahjakortin arvontaan! Arvonta-aikaa 4.3.2016 klo 22.00 asti. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, joten muistakaa jättää sähköpostiosoite sille varattuun kenttään. Käykää lukemassa kilpailun tarkemmat säännöt TÄÄLTÄ.  Onnea arvontaan <3

Eilinen ja tämä aamu oli kyllä niiin super! Miniloma kahdenkesken Oton kanssa tuli juuri sopivaan saumaan, ja siitä jäi ihana fiilis. Höpöteltiin vaikka mitä ja oli niin kivaa saada keskittyä ihan vaan toisiimme koko illan ja aamun ajan ja mennä vaan meidän ehdoilla. Sai rentoutua ihan kunnolla, ja olla vaan.

Ajettiin Oton kanssa eilen iltapäivällä keskustaan Hotel Indigo Boulevardiin, mistä oltiin varattu meille huone. Hotellilta lähdettiin melkein heti vähäksi aikaa kauppoihin pyörimään, ja sen jälkeen testattiin Akseli Herlevin Naughty Brgr Lönnrotinkadulla. Voin lämpimästi suositella, oli ihan todella hyvää ruokaa. Me otettiin molemmat Cuban Frita burgerit, ja niiden kaveriksi bataattiranet ja herkkuja majoneeseja. Tunnelma oli mahtavan rento, musat ei olleet liian kovalla ja ruoka tuli ainakin mun mielestä aika nopeasti. Myös hintataso oli erittäin kohdillaan. Naughty Brgr oli ihan meidän paikka, ei yhtään pönötystä ja ihan hulluna hyvää ruokaa.

Ruokailun ja hetken chillailun jälkeen me lähdettiin Tennispalatsiin tsekkaamaan Deadpool joka tuli eilen ensi-iltaan. MENKÄÄ kattomaan, siis aivan mielettömän hauska leffa. Ja yllättäen jopa vähän myös koskettava. Mä tykkään tosi paljon supersankarileffoista ja toiminnasta, mutta Deadpool oli ihan omaa luokkaansa, koska Deadpool ei ole supersankari vaikka supervoimia omaakin. Otto on puhunut mulle Deadpoolista siitä asti kun tavattiin, koska hän on lukenut niitä sarjiksia jo vuosikaudet sitten, ja oli hauska päästä näkemään leffaa ihan uudesta tyypistä kun Batmanit, Spidermanit ja kaikki muut on nähty jo niin moneen kertaan eri versioina. Ja jos Ryan Reynolds mietityttää pääroolissa, niin älkää miettikö, se oli ihan loistava. Koko sali hörähteli mahat kippurassa jatkuvasti.

Leffan jälkeen me käytiin vielä Kokomossa drinksuilla kahdestaan, ennenkuin suunnattiin hotellihuoneeseen nukkumaan. Nukahdettiin jo kahdentoista aikoihin, ja seuraavan kerran heräsin aamulla ihan itsestään yhdeksältä, pirteänä kuin peipponen. Olivat varmaan pisimmät yöunet muutamaan kuukauteen, ja oli niin ihanaa nukkua kaikessa rauhassa. Aamulla nautittiin vielä hotellin herkullinen aamupala ennenkuin ajeltiin ruokakaupan kautta kotiin. Tytöt odottivat meitä täällä innoissaan mummun kanssa, ja ollaan vietetty huippu lauantai yhdessä.

Yhdistetty häävuosiystävänpäivä oli ihana, varmaan paras tähän asti. Tuntuu siltä että meidän parisuhde, avioliitto ja ystävyys vain paranevat vanhetessaan. Jotenkin me joka vuosi löydetään enemmän ja enemmän omat itsemme, mutta kuitenkin yhdessä. Tänä vuonna kaikki tuntui vaan just tasan oikealta ja meiltä, paitsi ehkä ne leffanjälkeiset drinkit.  Ensi vuonna jätetään varmaan nekin pois ja mennään vaan hotellihuoneeseen katsomaan Netflixiä, hahahha. Kiitos Ottomurulle ihanasta viikonlopusta<3

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Perjantai, ah tuntuu niin hyvältä! Tämä viikko on ollut supertäynnä ohjelmaa, mutta tänään me otettiin rennosti ja luettiin aamulla lasten kanssa kirjoja varmaan monta tuntia sängyssä, yökkäreissä ja sen jälkeen tehtiin tytöille ”Elsa-letit” eli huijausletit miljoonan pikkuisen kumilenksun avulla. Sillä tekniikalla saa jopa lyhyempitukkaiselle kuopukselle ihanan kampauksen tehtyä! Mun äiti tuli meille eilen illalla Oulusta, ja tänään me lähdetään Oton kanssa kahdestaan yöksi hotelliin juhlistamaan tällä viikolla olleita hääpäivää ja vuosipäivää, sekä sunnuntaista ystävänpäivää. Kolme kärpästä yhdellä iskulla!

Alunperin oltiin sovittu äidin kanssa että hän tulee seuraavan kerran meille vasta Zeldan synttäreille huhtikuussa. Mutta mun äiti, ihan paras mummu, soitti viime viikolla mulle ja kainosti kysyi josko voisi tulla käymään jo nyt kun on niin kauhea ikävä lapsia ja meitä. Mitäpä siihen sanomaan, tottakai meille saa aina tulla! Lapset olivat tietenkin aivan innoissaan, ja niin mekin. Me oltiin suunniteltu vaan käyvämme pikaisesti illallisella kahdestaan jossain vaiheessa helmikuun aikana, ja vievämme lapset kaverin luokse leikkimään siksi aikaa, mutta nyt saadaan melkein vuorokauden kahdenkeskinen miniloma.

Isovanhemmista on ollut paljon puhetta blogeissa tällä viikolla, arvatenkin Marja Hintikan innoittamana, ja puhetta tulee olemaan myös täällä, kunhan kotiudutaan lomalta. Nyt tyydyn vain sanomaan että ollaan hitsin onnekkaita, kun meillä on mummu joka 600km päästäkin haluaa ja voi tulla tänne, ja joka kaikesta sairastelustaan huolimatta viettää lasten ja meidän kanssa niin paljon aikaa kun jaksaa. Ja vaikka ei voida nähdä joka viikko tai edes joka kuukausi, on lapsilla mummuunsa tosi läheiset välit.

Me lähdetään pian lasten, mun äidin ja Armaksen kanssa ulos ihmettelemään maahan satanutta lunta. Sitten onkin aika laittautua iltaa varten, sillä töiden jälkeen Otto tulee hakemaan mua ja ajellaan keskustaan Indigo hoteliin yöksi. Varasin sieltä meille huoneen, kun se on tuttu ja kiva paikka jossa ollaan jo kahdesti oltu. Ollaan menossa myös katsomaan Deadpool-elokuvaa ensi-iltaan ja ajateltiin käydä syömässä jossain kivassa paikassa, mutta pöytää ei varattu. Mennään syömään juuri tasan sitten kun siltä tuntuu, eikä kelloa tuijottaen. En malta odottaa että päästään viettämään kivaa aikaa kahdestaan! Ja silti meillä on vielä koko viikonloppu edessä lasten kanssa, siksi valittiin päiväksi perjantai kun jää sitten lauantai ja sunnuntai lasten kanssa touhuamiseen.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Katseltiin tänään tokan hääpäivän kunniaksi meidän (pitkää) häävideota koko perheen voimin. Muisteltiin sitä upeaa päivää, vuodatettiin muutamat kyyneleet siitä miten upeita ihmisiä meidän ympärillä on ja ihasteltiin miten nuorelta ja siloposkiselta me, tai lähinnä nykyään kymmenen kertaa karvaisempi Otto, näytettiin.

Häävideota katsoessa mulle jäi mieleen meidän ystävän sanat hänen pitämästään puheesta: ”Iina ja Otto kunnioittaa toisiaan, ja hyväksyy toisensa juuri sellaisena kuin he ovat.” koska se on niin totta. Ei se ole sattumaa, että juuri me kaksi ollaan yhdessä ja juuri meidän kahden juttu toimii miten toimii. En valehtele ollenkaan kun sanon että se ei vaadi ollenkaan työtä. Silloin kun on oikean ihmisen kanssa, toisen kanssa ajan viettäminen, toiselle hyvien asioiden tekeminen, toiselle oman tilan ja huomion antaminen ja toisen ilahduttaminen ei ole työtä. Ne ovat asioita jotka tulevat luonnostaan, miettimättä. Toki on asioita, joita ollaan joskus sovittu erikseen. Eihän toista voi tuntea jos ei puhu hänen kanssaan. Mutta meille on aina ollut selkeää se miksi me olemme yhdessä: Me rakastetaan toisiamme ja halutaan tehdä toisemme onnelliseksi. Se ei unohdu yhtenäkään päivänä.

Tänään oli tyypillinen helmikuinen räntäsademaanantai, ei päivänä sen kummoisempi kuin mikään muukaan. Me ei juhlistettu hääpäivää sen erityisemmin, itseasiassa aamun unenpöpperössä me ei edes muistettu koko hääpäivää vaikka illalla oltiin siitä juuri juteltu. Sain silti lämpimän halauksen ja pusun, hyvän työpäivän toivotuksen ja ne kolme pientä sanaa jotka niin paljon merkitsevät. Myöhemmin puhelimesta kilahti facebook messengerin sulosointu: ”Ainiin, hyvää hääpäivää muru, maailman parhaat kaksi vuotta naimisissa<3”.

Me ei tarvita parisuhteeseen tähtihetkiä tullaksemme suhteessa onnellisiksi. Onni syntyy jokaisesta arkipäivästä: siitä kuinka laitetaan yhdessä ruokaa, siitä kun vaihdetaan päivän kuulumisia automatkalla, nauretaan hyväntahtoisesti muksuille yhdessä kun he tekevät jotain hauskaa, katsotaan toisiimme kun lapset kinastelevat taas siitä samasta ilmapallosta, kun lapsen kaataessa maidon toinen kuivaa lattian ja toinen vaihtaa lapsen puhtaisiin vaatteisiin, ja siitä kun huokaistaan yhtäaikaa kun vihdoin käydään illalla yöpuulle ja on niin ihanaa päästä lämpimän peiton alle ja laittaa silmät kiinni.

Mä rakastun tuohon mieheen joka päivä enemmän. Ja mä näen joka päivä, miten hän on vielä murusen edellistä päivää onnellisempi, ja rakastaa mua vielä murusen enemmän. Me oltiin oikeasti aivan rikki, ja aivan lapsia molemmat kun me tavattiin. Mutta yhdessä me ollaan rakennettu elämä, josta ei vaihdettaisi sekuntiakaan pois. Yhdessä me ollaan rakennettu turvallinen ja rakkaudentäyteinen koti ja elämä meidän lapsille, ja onnellinen parisuhde toisillemme.

Viisi mun elämän parasta vuotta takana huomenna, joista kaksi mieletöntä vuotta naimisissa tänään. Ja vielä ainakin miljoona lisää edessä <3 Kiitos Otto, mä rakastan sua.

Lähestyvän vuosipäivän (5 vuotta yhdessä) sekä ensi viikolla myös koittavan tokan hääpäivän kunniaksi mä listasin vähän meidän parisuhteen tärkeitä numeroita. Postauksen kuvat on ottanut meidän ihana rakas esikoinen.

0 – Ne kerrat kun kumpikaan on ajatellut toisen olevan ihan tyhmä kakkapää joka ei ymmärrä mistään mitään.

2 – leivät, jotka silti aiheuttivat meille kerran melkein tunnin kestäneen kinastelun. Kaksi väärään aikaan syötyä leipää voivat käynnistää aikamoisen tapahtumien kulun:  kun toinen syö kaksi leipää väärään aikaan, voi sarjan katselu venähtää ja suunniteltu jäätelö jäädä syömättä. Leivän syöminen väärään aikaan on tosi paha juttu. Tai olisikohan sittenkin ollut kyse siitä, että mieltä kaihersivat ihan muut asiat mitkä sitten purkautuivat sille rakkaalle leipäkiukkuna. Yksi meidän suurimmista riidoista, neljän vuoden takaisen katkarapuklassikon lisäksi. Tästä ei itseasiassa ole kauaakaan, mutta naurettiin sille jo samana iltana vedet silmissä.

3 – Asunnot joissa ollaan asuttu yhdessä. Meidän ensimmäinen yhteinen pesä oli Oton huone neljän pojan opiskelijasolussa, jonne muutin vaikka mulla oli omakin kämppä Ullanlinnassa. Ei vaan haluttu olla erossa toisistamme. Toka kämppä oli meidän eka oikea koti, 52 neliön kaksio muovilattioilla ja lasittamattomalla parvekkeella, jota me rakastettiin. Se oli meidän eka_oma_koti, niin iso juttu. Ja kolmas on tämä nykyinen, joka tuntuu kodimmalta kuin yksikään koti koskaan. Kolme vuotta tässä ollaan jo asuttu.

4 – Kerrat jotka olen käynyt Oton kanssa yhdessä leffassa. Siis voisin veikata että tämä luku on aika reippaasti alle parisuhteiden keskiarvon. Me ollaan käyty niin harvoin yhdessä elokuvissa että ihan naurattaa. Viimeisen leffa taisi olla Viikossa Aikuiseksi, joka käytiin katsomassa vuosi sitten hääpäivänä. Sad.

5 – Vuodet jotka me ollaan vietetty yhdessä. Kun ennen Ottoa mulla oli ollut vain pari suhdetta, on uskomatonta että takana on näinkin ”pitkä” parisuhde jo. Silti aika on mennyt kuin hujauksessa, ja meidän seurusteluaika on helppoutensa vuoksi tuntunut kyllä lyhyemmältä kuin mun yksikään aiempi suhde. Viisi vuotta, puoli vuosikymmentä. Tiedän että se on vain loppuelämän alku, mutta onhan se nyt hitsi vieköön aika pitkä aika kuitenkin.

7 – Ulkomaanreissut joita ollaan tehty yhdessä Oton kanssa. Oton kanssa olen nähnyt Lontoon, Berliinin ja Tukholman, joista viimeisimmän useampaan kertaan. Paras matkakumppani ikinä tuo rakas aviomies. Jostain syystä ollaan matkakohteista aina ihan samaa mieltä. Me aina tykätään tai ei tykätä samoista jutuista eri matkakohteissa.

8 – Kuukaudet jotka ollaan omistettu auto. Ja ai että mitenkö se liittyy parisuhteeseen? Me saatiin parisuhteelle varmaan tunti tai kaksi lisää aikaa per vuorokausi ihan vaan koska auto. Viikossa se tekee jo aika monta yhteistä tuntia lisää, mikä vaikuttaa parisuhteeseen todella positiivisesti. Vaikka elämäntilanne näyttää paperilla hektisemmältä kuin koskaan aiemmin, on meillä toisillemme enemmän aikaa kuin koskaan aiemmin. Aika win-win jos multa kysytään.

10 – Yöt jotka ollaan vietetty kahdestaan, erossa lapsista, sen jälkeen kun he ovat syntyneet. Näistä öistä seitsemän ovat olleet reissuja Tukholmaan, Lontooseen ja Berliiniin. Yksi oli meidän hääyö, ja kaksi yötä ollaan vietetty kahdestaan hotellissa, toinen Oton synttäreillä ja toinen mun. Lapset ovat olleet kotona mummun kanssa nuo kaikki kymmenen yötä.

13 – Sarjat jotka ollaan katsottu Oton kanssa kokonaan tai niin pitkälle kuin mahdollista Netflixissä/Viaplayssa. How I Met Your Mother, Shameless, Breaking Bad, Suits, Modern Family, Sense8, Brooklyn 99, Game of Thrones, Mr. Robot, American Horror Story, Deadman Wonderland, FoodWars, Haikyu.

16 – Yöt jotka ollaan vietetty erossa toisistamme sen jälkeen kun muutettiin yhteen kuukautta vaille viisi vuotta sitten. Näistä suurin osa tuli niiltä ajoilta kun olin sairaalassa Tiaran odotusaikana yksin vuodelevossa. Pari kertaa olen ollut yksin työmatkalla, ja kerran yksin Oulussa Tiaran kanssa pari yötä. Ja sitten on Oton vuosittaiset mökkireissut joka kesä.

33 – päivät jotka vietin edellisessä parisuhteessani ennen Ottoa. Kestoläppä, joka naurattaa edelleen. Pisin suhteeni ennen Ottoa.

48 – Vuorokaudet jotka oltiin tunnettu ennenkuin tein positiivisen raskaustestin. Niitä ei ehtinyt kertyä kovinkaan montaa. Uudenvuoden aattona tavattiin ja helmikuun 17. päivä vuonna 2011 Tiara ilmoitti tulostaan. Ja tässä me silti ollaan.

1000 – sipulit jotka Otto on näiden vuosien aikana pilkkonut. Tämä postaus sai ideansa Oton nerokkaasta huomiosta, että hän on pilkkonut aivan törkeän monta sipulia meidän yhdessäolon aikana. Sipulia löytyy meillä 9/10 ruoasta, ja Otto on yleensä se joka pilkkoo.

775759938373783939392534435 – Kerrat jotka ollaan sanottu toisillemme Minä rakastan sinua. Monta kertaa päivässä, joka päivä, viiden vuoden ajan. Muistan vieläkin sen ekan kerran kun sanottiin niin. Muistan tilanteen ja muistan päivämääränkin, ai että se oli söpöä. Ikinä en elämässäni ollut tarkoittanut mitään niin paljon kuin sitä silloin, ja tarkoitan edelleen vähintäänkin yhtä paljon.

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille <3