Viikon arkikuva 5/52

14.02.2020

Arkikuvan paluu! Viime viikolla meillä oli reissua ja synttäreitä ja tavallinen arki jäi aika minimiin. Siksi tämä postaussarjakin oli tauolla viikon, kun ajatuksissa tai postauskalenterissa ei oikein ollut arjelle tilaa jet lagin, matkustamisen ja synttärijärjestelyiden lisäksi. Viikon arkikuva on kyllä noussut nopeaksi yhdeksi mun suosikeista, koska se on niin rento postaussarja täynnä rakkaita hetkiä meidän arjesta. Tämän viikon arkikuva on otettu ravintolassa. Käytiin 3-vuotiaan vapaapäivänä hänen kanssaan syömässä lounasta ja meillä oli aika hauskaa, kuten kuvasta näkyy.

Tämä on juuri sellainen kuva, jota en välttämättä laittaisi kuvitukseksi mihinkään ”normi” postaukseen. Koska mulla on tässä kaksari, mulla on epäedullinen kuvakulma ja lapsellakin on ketsuppia naamassa. Jokin aika sitten en kyllä olisi uskaltanut laittaa tätä varmaan arkikuvaksikaan, koska kuvassa näkyy kaikki ne piirteet, joista olen joskus ollut itsessäni epävarma ja joista mulle on täällä kommentoitukin eniten negatiivista. Hampaat, nenä, pyöreät posket. Minä. Mutta miksi mä olisin epävarma itsestäni? Tässä kuvassa meidän kasvoilla näkyy jotain, mitä en usko että sellaisilla ihmisillä on kovin paljon elämässä, jotka haukkuvat muita. Tässä näkyy aitoa onnea ja rakkautta. Ihmisen, jolla on niitä riittävästi, ei tarvitse olla toisille ilkeä.

Epävarmuuden sijaan mä koen iloa, kun mä katson tätä kuvaa. Mä muistan, miten ihana hetki tuohon kuvaan tallentui. Meillä oli niin hauskaa, että naurettiin vedet silmissä. 3-vuotiaat ovat aivan käsittämättömän hauskoja. Heillä on hienoja ja oivaltavia kysymyksiä ja teräviä huomioita elämästä. On hauskaa saada kuulla ja nähdä päivittäin, miten meidän kuopus oppii uutta ja ymmärrys kasvaa. On myös ihan mahtavaa, että meillä on yhteinen viikottainen vapaapäivä, jolloin voi keskittyä ihan täysillä häneen ne aamupäivän tunnit, kun isommat ovat koulussa ja eskarissa. Perheajan lisäksi kahdenkeskinen aika jokaisen lapsen kanssa ilman sisaruksia on mun mielestä ihan super tärkeää ja onneksi sitä järjestyy aina.

Vapaapäivinä meillä on yleensä tapana katsoa aamulla kainalokkain piirrettyjä, ulkoilla, lukea kirjoja (tänään luettiin New Yorkista ostamiani lasten kirjoja Coco Chanelista sekä ylläriylläri New Yorkista), käydä lounaalla ravintolassa ja halia paljon. Meidän 3v tykkää hirveästi käydä ravintoloissa ja hän on tottunut käymään ihan pikkuvauvasta asti. Mulle on tärkeää viedä lapsia kaikkiin erilaisiin paikkoihin tutustumaan, jotta he oppivat millaista niissä on.

Tänään meidän lapsilla alkaa hiihtoloma, jes! Siihen liittyen mä näinkin melko lennokasta unta viime yönä. Helsingin Rush-trampoliinipuisto oli menossa kiinni, eikä meillä olisi ollut tarpeeksi aikaa pomppia siellä, niin lähdettiin sitten lentokoneella käymään Amsterdamin trampoliinipuistossa, joka oli auki kaksi tuntia pidempään. Mun unessa lento kesti vain 35 minuuttia, eikä haitannut vaikka unohdettiin koko porukan passit kotiin. Amsterdamissa ei kuitenkaan päästy puistoon asti ja jouduin johonkin ihmeelliseen tunneliin, joka oli täynnä linnunkakkaa. Siis mitä?? Mistä näitä unia oikein tulee! Ollaan siis lomalla oikeastikin menossa käymään tramppapuistossa, mutta täytyy ajoittaa hieman paremmin kuin mun unessa, niin ei tarvitse lähteä Amsterdamiin asti, heh.

Hiihtoloman alun lisäksi tänään on vietetty ystävänpäivää. Mä sain Otolta vaaleanpunaisia ruusuja ja suklaalevyn yllärinä aamulla kun hän vei isommat kouluun ja eskariin! Tuli niin hyvä mieli. Itse olen laittanut monelle ystävälle hyvän ystävänpäivän toivotuksia ja sopinut treffejä. Tällä viikolla sain tutustua myös ihaniin uusiin ystäviin lukupiirissä, jossa olin mukana ekaa kertaa. Ystävät on kyllä ihan hirmuisen tärkeitä ja saan olla valtavan kiitollinen kaikista ihanista tyypeistä, joita mun ja meidän ympärillä on. Ihanaa ystävänpäivää jokaiselle!


Ystävänpäiväkortteja heille, jotka niitä eniten kaipaavat

28.01.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin & Indieplacen kanssa.

Kun mut haluttiin mukaan Postin kaupalliseen yhteistyöhön, jossa ideana oli askarrella ja lähettää ystävänpäiväkortteja yksinäisille sekä kertoa tästä mahdollisuudesta teille, mulla meinasi tulla itku ilosta. Niin ihana ja kaunis idea, niin helppo tapa tehdä hyvää ja ilahduttaa. Mä lähdin suurella riemulla mukaan ja meidän lapset innostuivat heti ja lupasivat auttaa mua korttipajalla. Me rakastetaan askarrella yhdessä ja mikä olisikaan helpompi tapa auttaa kuin viettää yhteinen ihana askarteluhetki ja lähettää kortteja heille, jotka eivät sellaista välttämättä muuten saisi.

Postin ystävänpäiväkampanjassa kerätään postikortteja (kaupasta valmiina ostettuja tai itsetehtyjä) lähetettäväksi yksinäisille ihmisille ja tällä tavalla ilahdutetaan heitä ystävänpäivänä. Posti jakelee ihmisten lähettämät kortit paikkoihin, joissa on yksinäisyyttä ja jonne ystävänpäiväkortteja harvemmin vastaanotetaan. Kortteja toimitetaan kolmeen kohteeseen, jotka ovat Rinnekoti, Sos-lapsikylä sekä HelsinkiMissio.

Mä valitsin meidän korttien kohteeksi HelsinkiMission, koska vanhusten yksinäisyys raastaa mun sydäntä. Tiedän itsekin omakohtaisesta kokemuksesta, miten yksinäiseksi läheinen voi vanhana tuntea itsensä esimerkiksi puolison poismenon jälkeen. Jos vaan mitenkään voin ilahduttaa ja piristää näitä yksinäisiä vanhuksia, niin sen kyllä teen. Viime keväänä valittiin HelsinkiMissio meidän hääpäiväjuhlien hyväntekeväisyyskohteeksi ja vielä joku päivä mä aion alkaa myös vapaaehtoiseksi ystäväksi vanhukselle, se on mulle tärkeä asia.

Mä toivon, että kortin saajasta tuntuu ihanalta, että joku on ajatellut häntä ja halunnut ilahduttaa häntä kortilla. Kortteja askarrellessa mä mietin, millaisille ihanille ihmisille kortit matkaavat eteenpäin.

Lapset tekivät kortteja keskittyen ja suurella innolla mun kanssa ja pohtivat yhdessä, miten hauskaa olisi toimia postinkantajana ja käydä viemässä kortteja vanhainkotiin. Mä toivon että meidän tekemät kortit tuovat iloa saajiensa päiviin tai edes pienen hymyn kasvoille. Ne on askarreltu suurella rakkaudella ja kieli keskellä suuta. Me saatiin tehtyä lopulta 18 korttia, eikä mennyt edes kauan kun yhdessä puuhasteltiin. Askartelutarvikkeetkin löytyi valmiiksi jo kotoa aiempien askarteluiden pohjalta, joten tästä ei todellakaan ollut vaivaa, päin vastoin. Kiikutin kortit isossa kirjekuoressa tänään meidän lähimpään postiin ja sieltä ne lähtevät matkaan ilahduttamaan ihmisiä. Ystävänpäivä on jo ihan pian, vain parin viikon päästä!

Jos sinäkin haluat osallistua Postin ystävänpäiväkampanjaan, toimi näin: 

1. Askartele tai osta haluamasi määrä kortteja (yksikin on jo iso juttu!)

2.Kirjoita korttiin tervehdyksesi ja osoita se joko HelsinkiMission, SOS Lapsikylän tai Rinnekodin kautta korttia odottavalle.

3. Lähetä kortit viimeistään 29.1. (eli huomenna!) alla olevaan osoitteeseen, ja Posti jakelee ne eteenpäin. Voit lähettää yhdessä kirjekuoressa useamman kortin, ja sinun ei tarvitse lisätä postimerkkejä tai osoitetietoja kuoren sisällä oleviin kortteihin erikseen.

Osoite: 

Posti Oy
Ystävänpäivä
PL 7230
00002 HELSINKI

Mä toivon hurjasti, että mahdollisimman moni osallistuisi tähän ihanaan kampanjaan ja toivotan kaikille ihanaa päivää <3