Viikon arkikuva 5/52

14.02.2020

Arkikuvan paluu! Viime viikolla meillä oli reissua ja synttäreitä ja tavallinen arki jäi aika minimiin. Siksi tämä postaussarjakin oli tauolla viikon, kun ajatuksissa tai postauskalenterissa ei oikein ollut arjelle tilaa jet lagin, matkustamisen ja synttärijärjestelyiden lisäksi. Viikon arkikuva on kyllä noussut nopeaksi yhdeksi mun suosikeista, koska se on niin rento postaussarja täynnä rakkaita hetkiä meidän arjesta. Tämän viikon arkikuva on otettu ravintolassa. Käytiin 3-vuotiaan vapaapäivänä hänen kanssaan syömässä lounasta ja meillä oli aika hauskaa, kuten kuvasta näkyy.

Tämä on juuri sellainen kuva, jota en välttämättä laittaisi kuvitukseksi mihinkään ”normi” postaukseen. Koska mulla on tässä kaksari, mulla on epäedullinen kuvakulma ja lapsellakin on ketsuppia naamassa. Jokin aika sitten en kyllä olisi uskaltanut laittaa tätä varmaan arkikuvaksikaan, koska kuvassa näkyy kaikki ne piirteet, joista olen joskus ollut itsessäni epävarma ja joista mulle on täällä kommentoitukin eniten negatiivista. Hampaat, nenä, pyöreät posket. Minä. Mutta miksi mä olisin epävarma itsestäni? Tässä kuvassa meidän kasvoilla näkyy jotain, mitä en usko että sellaisilla ihmisillä on kovin paljon elämässä, jotka haukkuvat muita. Tässä näkyy aitoa onnea ja rakkautta. Ihmisen, jolla on niitä riittävästi, ei tarvitse olla toisille ilkeä.

Epävarmuuden sijaan mä koen iloa, kun mä katson tätä kuvaa. Mä muistan, miten ihana hetki tuohon kuvaan tallentui. Meillä oli niin hauskaa, että naurettiin vedet silmissä. 3-vuotiaat ovat aivan käsittämättömän hauskoja. Heillä on hienoja ja oivaltavia kysymyksiä ja teräviä huomioita elämästä. On hauskaa saada kuulla ja nähdä päivittäin, miten meidän kuopus oppii uutta ja ymmärrys kasvaa. On myös ihan mahtavaa, että meillä on yhteinen viikottainen vapaapäivä, jolloin voi keskittyä ihan täysillä häneen ne aamupäivän tunnit, kun isommat ovat koulussa ja eskarissa. Perheajan lisäksi kahdenkeskinen aika jokaisen lapsen kanssa ilman sisaruksia on mun mielestä ihan super tärkeää ja onneksi sitä järjestyy aina.

Vapaapäivinä meillä on yleensä tapana katsoa aamulla kainalokkain piirrettyjä, ulkoilla, lukea kirjoja (tänään luettiin New Yorkista ostamiani lasten kirjoja Coco Chanelista sekä ylläriylläri New Yorkista), käydä lounaalla ravintolassa ja halia paljon. Meidän 3v tykkää hirveästi käydä ravintoloissa ja hän on tottunut käymään ihan pikkuvauvasta asti. Mulle on tärkeää viedä lapsia kaikkiin erilaisiin paikkoihin tutustumaan, jotta he oppivat millaista niissä on.

Tänään meidän lapsilla alkaa hiihtoloma, jes! Siihen liittyen mä näinkin melko lennokasta unta viime yönä. Helsingin Rush-trampoliinipuisto oli menossa kiinni, eikä meillä olisi ollut tarpeeksi aikaa pomppia siellä, niin lähdettiin sitten lentokoneella käymään Amsterdamin trampoliinipuistossa, joka oli auki kaksi tuntia pidempään. Mun unessa lento kesti vain 35 minuuttia, eikä haitannut vaikka unohdettiin koko porukan passit kotiin. Amsterdamissa ei kuitenkaan päästy puistoon asti ja jouduin johonkin ihmeelliseen tunneliin, joka oli täynnä linnunkakkaa. Siis mitä?? Mistä näitä unia oikein tulee! Ollaan siis lomalla oikeastikin menossa käymään tramppapuistossa, mutta täytyy ajoittaa hieman paremmin kuin mun unessa, niin ei tarvitse lähteä Amsterdamiin asti, heh.

Hiihtoloman alun lisäksi tänään on vietetty ystävänpäivää. Mä sain Otolta vaaleanpunaisia ruusuja ja suklaalevyn yllärinä aamulla kun hän vei isommat kouluun ja eskariin! Tuli niin hyvä mieli. Itse olen laittanut monelle ystävälle hyvän ystävänpäivän toivotuksia ja sopinut treffejä. Tällä viikolla sain tutustua myös ihaniin uusiin ystäviin lukupiirissä, jossa olin mukana ekaa kertaa. Ystävät on kyllä ihan hirmuisen tärkeitä ja saan olla valtavan kiitollinen kaikista ihanista tyypeistä, joita mun ja meidän ympärillä on. Ihanaa ystävänpäivää jokaiselle!


Ystävänpäiväkortteja heille, jotka niitä eniten kaipaavat

28.01.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin & Indieplacen kanssa.

Kun mut haluttiin mukaan Postin kaupalliseen yhteistyöhön, jossa ideana oli askarrella ja lähettää ystävänpäiväkortteja yksinäisille sekä kertoa tästä mahdollisuudesta teille, mulla meinasi tulla itku ilosta. Niin ihana ja kaunis idea, niin helppo tapa tehdä hyvää ja ilahduttaa. Mä lähdin suurella riemulla mukaan ja meidän lapset innostuivat heti ja lupasivat auttaa mua korttipajalla. Me rakastetaan askarrella yhdessä ja mikä olisikaan helpompi tapa auttaa kuin viettää yhteinen ihana askarteluhetki ja lähettää kortteja heille, jotka eivät sellaista välttämättä muuten saisi.

Postin ystävänpäiväkampanjassa kerätään postikortteja (kaupasta valmiina ostettuja tai itsetehtyjä) lähetettäväksi yksinäisille ihmisille ja tällä tavalla ilahdutetaan heitä ystävänpäivänä. Posti jakelee ihmisten lähettämät kortit paikkoihin, joissa on yksinäisyyttä ja jonne ystävänpäiväkortteja harvemmin vastaanotetaan. Kortteja toimitetaan kolmeen kohteeseen, jotka ovat Rinnekoti, Sos-lapsikylä sekä HelsinkiMissio.

Mä valitsin meidän korttien kohteeksi HelsinkiMission, koska vanhusten yksinäisyys raastaa mun sydäntä. Tiedän itsekin omakohtaisesta kokemuksesta, miten yksinäiseksi läheinen voi vanhana tuntea itsensä esimerkiksi puolison poismenon jälkeen. Jos vaan mitenkään voin ilahduttaa ja piristää näitä yksinäisiä vanhuksia, niin sen kyllä teen. Viime keväänä valittiin HelsinkiMissio meidän hääpäiväjuhlien hyväntekeväisyyskohteeksi ja vielä joku päivä mä aion alkaa myös vapaaehtoiseksi ystäväksi vanhukselle, se on mulle tärkeä asia.

Mä toivon, että kortin saajasta tuntuu ihanalta, että joku on ajatellut häntä ja halunnut ilahduttaa häntä kortilla. Kortteja askarrellessa mä mietin, millaisille ihanille ihmisille kortit matkaavat eteenpäin.

Lapset tekivät kortteja keskittyen ja suurella innolla mun kanssa ja pohtivat yhdessä, miten hauskaa olisi toimia postinkantajana ja käydä viemässä kortteja vanhainkotiin. Mä toivon että meidän tekemät kortit tuovat iloa saajiensa päiviin tai edes pienen hymyn kasvoille. Ne on askarreltu suurella rakkaudella ja kieli keskellä suuta. Me saatiin tehtyä lopulta 18 korttia, eikä mennyt edes kauan kun yhdessä puuhasteltiin. Askartelutarvikkeetkin löytyi valmiiksi jo kotoa aiempien askarteluiden pohjalta, joten tästä ei todellakaan ollut vaivaa, päin vastoin. Kiikutin kortit isossa kirjekuoressa tänään meidän lähimpään postiin ja sieltä ne lähtevät matkaan ilahduttamaan ihmisiä. Ystävänpäivä on jo ihan pian, vain parin viikon päästä!

Jos sinäkin haluat osallistua Postin ystävänpäiväkampanjaan, toimi näin: 

1. Askartele tai osta haluamasi määrä kortteja (yksikin on jo iso juttu!)

2.Kirjoita korttiin tervehdyksesi ja osoita se joko HelsinkiMission, SOS Lapsikylän tai Rinnekodin kautta korttia odottavalle.

3. Lähetä kortit viimeistään 29.1. (eli huomenna!) alla olevaan osoitteeseen, ja Posti jakelee ne eteenpäin. Voit lähettää yhdessä kirjekuoressa useamman kortin, ja sinun ei tarvitse lisätä postimerkkejä tai osoitetietoja kuoren sisällä oleviin kortteihin erikseen.

Osoite: 

Posti Oy
Ystävänpäivä
PL 7230
00002 HELSINKI

Mä toivon hurjasti, että mahdollisimman moni osallistuisi tähän ihanaan kampanjaan ja toivotan kaikille ihanaa päivää <3 


Suloinen ystävänpäivälahjaidea + alekoodi Daniel Wellingtonille

04.02.2019


Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Daniel Wellingtonin kanssa.

Helmikuu on meille ihana rakkauden kuukausi, kun saadaan juhlia niin kuopuksen syntymäpäivää, hääpäivää, vuosipäivää kuin ystävänpäivääkin. Rakkaudentäyteisiä juhlia riittää muutenkin tavallista lyhyemmässä kuukaudessa joka viikolle. Kummatkin rakastamme pieniä yllätyksiä ja toisen ilahduttamista joskus pienillä muistamisilla. Helmikuussa tehdään usein niin, että juhlistetaan näitä kaikkia päiviä ihan vaan yhdellä lahjalla. Tänä vuonna meidän lahja toisillemme on meidän suuret hääpäiväbileet, joita ollaan suunniteltu ja toteutettu jo pitkään.

Sain kuitenkin aivan ihanan ystävänpäivälahjan myös tämän Daniel Wellingtonin kaupallisen yhteistyön myötä, jossa valitsin itselleni Daniel Wellingtonin sivuilta kauniin ystävänpäivä-lahjapakkauksen. Lahjapakkaus sisältää yhden nahkarannekkeisen Daniel Wellingtonin kellon, suloisen kelloon kiinnitettävän sydäncharmin sekä tyylikkään uutuus-rannekorun. Pakkauksia on sivuilla useita erilaisia ja kelloja ja rannekoruja sekä pienessä että suuremmassa koossa. Sydäncharm sopii kaikkiin Daniel Wellingtonin nahkakelloihin ja se on saatavilla teräksen tai ruusukullan väreissä. Lahjapaketin päällä on kultainen logo ja se sisältää henkilökohtaisen viestin.

Olen itse pitkään jo käyttänyt kelloa, jossa on suuri kellotaulu, joten valitsin nyt lahjapakkauksen, jossa on vähän pienemmällä kellotaululla varustettu Classic Petite St. Mawes -kello, Desert Sand -bracelet sekä sydäncharm. Sirompi kello näyttää jotenkin ihanan raikkaalta ja simppeliltä pitkästä aikaa, ja sen kanssa sopii hyvin tuo kaunis rannekoru. Konjakin ruskea nahka on mun lemppari, ja tykkään kellosta tosi paljon.

Lahjapakkaus on ihanan punainen ja ylellinen, ja sen mukana tulee valmiina myös ystävänpäiväkortti. Erittäin helppo lahjaidea siis vaikka puolisolle vinkattavaksi, jos näistä tykkää. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos näistä tykkää itse, niin ihan hyvin voi itsekin lahjoa itseään ystävänpäivän kunniaksi tai ihan muuten vaan. Meidän pitäisi itse olla itsemme parhaita ystäviä myös, vai mitä!

Mulla on ollut jo vuosia käytössä Daniel Wellingtonin kelloja ja koruja, ja ne ovat olleet todella kestäviä ja hyvälaatuisia. Tykkään myös siitä, että kelloihin voi vaihtaa rannekkeen, ja esim. juuri tuolla charmilla voi ihanasti personoida juuri sitä omaa kelloa. Daniel Wellingtonin kellot ovat upean yksinkertaisia ja tyylikkäitä, kuten myös rannekorut.

YSTÄVÄNPÄIVÄN TARJOUS & ALEKOODI LUKIJOILLENI:

Kaikki Daniel Wellingtonin ystävänpäivän lahjapakkaukset ovat nyt 10% alennuksessa ja lisäksi saat vielä alekoodillani IINA 15% lisäalennuksen tilauksestasi. Jos olet siis miettinyt pidempään uuden kellon hankintaa, tai muuten ihastuit näihin lahjapakkauksiin, niin nyt on aika hyvä hetki ostoksille, kun ne saa tehtyä niin paljon edullisemmin kuin yleensä. Näet Daniel Wellingtonin sivuilta koko upean valikoiman!

Ihanaa ystävänpäivän odotusta kaikille <3 


Ystävistä ja ystävyydestä – millaisia ovat kolmen lapsen yrittäjä-äidin ystävyyssuhteet?

14.02.2018

Tänään vietetään Ystävänpäivää, ja sen kunniaksi kirjoitan teille aiheesta, josta en ole pitkään aikaan tainnut sanoa oikein mitään täällä blogin puolella. Nimittäin ystävistä ja ystävyydestä – päivän teemasta.

Ennen parisuhdetta ja omaa perhettä, ystävät olivat kiistattomasti ainakin omassa elämässäni aivan ykkössijalla. Ystävät olivat niitä, joiden kanssa vietin aikaa joka päivä, puhuin jatkuvasti puhelimessa, jaoin kaikki ilot ja surut. Heti ekana kun jotain merkittävää tapahtui, jaoin sen ystävien kanssa. Ensimmäisen raskaustestinkin tein vuonna 2011 ollessani ystävän luona yökylässä, eihän sitä nyt yksin voinut tehdä todellakaan, kuten ei mitään muutakaan niihin aikoihin.

Niistä teinivuosista on kuitenkin jo monta vuotta aikaa, ja joka vuosi parisuhde, lapset ja työ ovat vallanneet yhä suurempaa osaa arjesta. Saako ystäviä kuitenkaan unohtaa kokonaan vain siksi, että muut asiat valtaavat tilaa? Mun mielestä ei missään nimessä, jos heistä oikeasti välittää. Ystävyys saa kuitenkin muuttaa muotoaan ja kehittyä siinä samalla, kun elämä muutenkin menee eteenpäin meillä kaikilla. Oikeat ystävyyssuhteet kestävät kyllä muutokset puolin ja toisin.

Mun elämästä tippui kauhallinen ystäviä pois heti silloin, kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi ja lakkasin olemasta joka viikonloppu juhliva teini. Toisaalta mulle myös jäi iso kourallinen niitä ystäviä, jotka seisovat mun rinnalla edelleen tänäkin päivänä. Oikeastaan kaikissa elämän käännekohdissa ystäviä on hävinnyt, mutta toisaalta uusia tullut tilalle, jopa enenmmän kuin on lähtenyt. Silti se tietty joukko ihmisiä on ollut alusta tähän päivään asti mun rinnalla, ja tiedän että tulee olemaan aina, tapahtui mitä tapahtui.

He ovat niitä ihmisiä joille voi kertoa mitä vaan, ja jotka laittavat juuri oikealla hetkellä viestiä, että tsemppiä kiireisiin, kaikki menee hienosti. Toivon, että osaan olla yhtä ihana ystävä takaisin, ja uskon että en ainakaan ihan surkea ole, kun yhtä ollaan pidetty kaikki nämä vuodet. Oikeiden ystävien kanssa ei haittaa, vaikka ei näkisi pitkään aikaan, sillä sitten kun nähdään, kaikki on ihan samanlaista kuin ennenkin. Yhtä rentoa, vaivatonta ja leppoisaa.

En sure menetettyjä ihmissuhteita, klisee pätee että hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti. Jokainen ihminen joka on jollain lailla ollut osana mun elämää, on opettanut mulle jotain ja jättänyt jäljen siihen, kuinka toimin ja kuinka kohtelen toisia. Olen iloinen voidessani sanoa, että mun ystävyyssuhteisiin ei ole kuulunut draamaa enää vuosikausiin. Olen riidellyt ystävän kanssa viimeksi varmaankin ollessani 22-vuotias, eli neljä vuotta sitten. Tai en oikeastaan riidellyt, mutta tietoisesti ottanut etäisyyttä ihmiseen, jota pidin ystävänä, mutta joka teki ikävästi mulle yhtenä mun elämän tärkeimmistä päivistä.

Sen jälkeen elämä ystävien kanssa on ollut äärimmäisen tasaista. Nähdään aina kun ehditään, puhutaan aina kun voidaan, jaetaan ne ilot ja surut. Ei jaeta kaikkea ehkä ensimmäisenä enää, mutta heti toisena Oton jälkeen. Whatsapp laulaa iltaisin, ja vaunulenkillä ollessa soitan usein kaukana asuvalle ystävälle. Aikaa otetaan sieltä mistä voidaan, ihan kuin parisuhteessakin. Joka viikko näen ainakin muutamaa ystävää tai kaveria, mutta heitä on niin monta, että yleensä en näe samaa ihmistä kovinkaan montaa kertaa kuukauden aikana, koska en vain ehdi. Ja tilanne on yleensä ihan molemminpuolinen, en tosiaankaan ole ystäväpiirini ainoa jolla kalenteri on aina liian täynnä.

Sen sijaan olen edelleenkin ainoa jolla on lapsia, jos miettii niitä ystäviä joiden kanssa ollaan tunnettu kaikkein pisimpään. Se ei koskaan ole ollut este yhteydenpidolle tai ajan viettämiselle. Olen ylpeä voidessani kutsua monia ystäviäni myös lasteni kummeiksi. He ovat vieneet lapsia kotieläinmessuille ja sisäleikkipuistoon, pelanneet tuntikausia lautapelejä ja askarrelleet aquabeadseillä lasten kanssa mun ollessa kuumeessa. He muistavat soittaa synttäripäivänä toiselta puolelta Suomea lapsen omaan numeroon, ja kysellä kuulumisia häneltä ihan muuten vaan. He juttelevat mun kanssa mistä vaan, myös lapsista silloin kun siltä tuntuu.

He ovat kiinnostuneita meidän koko perheen kuulumisista, ihan samoin kun minä heidän yliopistojutuistaan tai työn hakemisesta. He lähtevät mun kanssa juhlimaan silloin harvoin kun sinne pääsen, ja aina meillä on yhtä hauskaa. Ylihuomenna lähden juhlimaan ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen, ja odotan sitä niin innolla. En koskaan suunnitellut pitäväni näin pitkää taukoa tanssimisesta, mutta jotenkin siinä vain kävi niin. Ei se silti tuntunut kahdelta vuodelta, ja tiedän että meillä on perjantaina ihan yhtä hauskaa kuin oli kaksi vuotta sittenkin. Lähden juhlimaan ystävän kanssa, jonka kanssa tuli viime vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta yhteistä taivalta.

Uudemmista kavereista ja ystävistä olen hurjan kiitollinen myös, ja siitä että olen saanut vuosien varrella tutustua niin ihaniin äiteihin. Äitiystävät ovat tärkeitä voimavaroja ja inspiraation lähteitä, joiden kanssa voi jakaa kaikki ne lapsiperhearjen ilot, surut ja huvittavimmat tilanteet. Toki äitien kanssa voi puhua kaikesta muustakin kuin vain lapsista. Äitiystävänä mä haluan olla sellainen, jonka kanssa lapsetkin voi olla rennosti. Kun meille tulee kylään, ei tarvitse jännittää että mitenköhän se menee lasten kanssa, meillä voi olla juuri niinkuin kotonaan. Ja onneksi sama toimii ystävien kanssa myös toisin päin.

Tänä vuonna olen tutustunut jo pariinkin uuteen ihanaan ihmiseen, joiden kanssa ollaan käyty lounaalla ja vietetty aikaa. Se on ihanaa! Mä olen ihmisenä sellainen avoin höpöttelijä joka tutustuu helposti, ja on ollut mahtavaa törmätä usein samanhenkisiin tyyppeihin, joiden kanssa vaan klikkaa heti.

Olen hurjan kiitollinen jokaisesta ihanasta ihmisestä joka meidän ympärillä on, se ei ole mikään itsestäänselvyys että saa elämäänsä niin mahtavia tyyppejä. Ystävät ovat uskomattoman suuri rikkaus. Kiitos myös kaikille teille siellä ruutujen takana, moni vakkari teistäkin lukijoistakin tuntuu vähän kuin ystävältä, ollaan ehkä moikattu tapahtumassa, ja juteltu kymmenien ellei satojen kommenttien verran täällä blogissa tai somekanavissa. Se on ihan mahtavaa. Ihanaa Ystävänpäivää kaikille <3


Ystävänpäivänä

14.02.2016

Heräsin tänäänkin vasta yhdeksän jälkeen ja lapset myös, mitä ihmettä! Pakko arvostaa, kai tämä oli tyttöjen ystävänpäivälahja meille vanhemmille. Aloitettiin aamu hitaalla brunssilla yhdessä koko perheen ja mun äidin kanssa. Otto  paistoi meille munia ja pekonia, ja mä leikkasin vesimelonista sydämiä muiden hedelmien ja vihannesten kaveriksi. Harvoin tulee syötyä ihan näin runsaita aamupaloja kahdesti saman viikonlopun aikana mutta en kyllä tosiaan pistä pahitteeksi. Vesimelonisydämet oli tosi helppo tehdä ja lasten mielestä ne olivat superhauskoja syötäviä. Tuhottiin koko vesimeloni heti ensimmäisenä.

Aamupäivällä me siivoiltiin ja touhuttiin kotona, leikittiin lasten kanssa piilosta, leikitettiin karvakaveri Armasta ja mä tein vähän töitä. Kävin myös Armaksen kanssa lenkillä, olispa täällä aina tuollainen pikkukaveri repimässä mua sohvalta ylös lenkille. Iltapäiväksi me lähdettiin koko perhe ulos lumisateeseen kun vihdoinkin taivaalta satoi sellaista lunta josta sai tehtyä lumiukkoja! Rakennettiin kaksi lumiukkoa, iso ja pienempi, jotka lapset nimesivät Olafiksi ja Liisaksi. Tehtiin lumiukkoja lumisessa mäenrinteessä ja voin kertoa että sai hien pintaan kun kyykyssä pyöritteli painavia lumipalloja rinnettä ylös. Oltiin kaikki ihan hikisiä kun parin tunnin jälkeen alettiin suunnata kotia kohti. Nähtiin vielä kuinka ohikulkijat pysähtyivät ottamaan lumiukoista kuvia, ihanaa että meidän lumiukkelit ilahduttivat muitakin!

Syötiin illalla vielä uunibataatteja ja kanaa, ollaan niihin niin koukussa! Lapsetkin syövät joka kerta bataatit niin mielellään että niitä on ilo kokata. Mahtava viikonloppu kyllä!

Tänä ystävänpäivänä mä en nähnyt ystäviä, mutta sain muutaman ihanan ystävänpäivätoivotuksen ystäviltäni, ja toivotin itsekin hyvää ystävänpäivää monelle rakkaalle ihmiselle. Parasta on tietää, että vaikka välissä olisi satoja kilometrejä, täysiä kalentereita tai ihan mitä vaan, niin siellä ne rakkaat tyypit kuitenkin aina ovat. Kiitos kaikille mun ihanille ystäville siitä että olette olemassa <3

Toivottavasti teilläkin on kaikilla ollut ihana ystävänpäivä!