Masukuulumiset

09.09.2011
MARATONIPOSTAUSVAROITUS! (tänään mulla on paljon asiaa :D)

Tänään oli siis neuvola ja kaikki oli masussa paremmin kuin hyvin. Neiti on kuulemma jo reippaasti parikiloinen! Saadaan onneksi sit vielä tarkempaa tietoa vauvan koosta ja synnytystavasta 20.9. kun mulla on neuvolalääkäri joka sit vihdoinkin ultraa ja tekee synnytystapa-arvion. Ihana päästä taas näkeen pikkusta viel masussa♥ Mulla on ollu pari päivää pää kipeenä nii olin sit jo ihan hermona et mulla on varmasti raskausmyrkytys mut ei ollu onneksi proteiiniä pissassa ja verenpainekin oli kuulemma tosi hyvä. Päänsärkykin kummasti loppu heti ku neuvolatäti oli sanonu et kaikki on hyvin ;D. Paino oli taas lisääntyny hävettävän paljon (tainnu mokkapalat tehdä tehtävänsä) mut neuvolatäti sanoi et ei oo missään nimessä liikaa tullu painoa vaikka musta itestä siltä tuntuu. Pitää kuulemma olla ees jotain mistä imettääkkin. T’ämmösiä merkintöjä tuli neuvolakorttiin:

Rv: 34+2
RR: 119/79
Sf-mitta: 33cm
Pissa: Puhdas
Turvotus: –
Sikiön sydämen syke: + /138
Liikkeet: ++
Tarjonta: Rt
 
Sf-mitta edelleen yläkäyrillä, kasvanut siis 2cm viime neuvolakerrasta ja kyllä tää masu on munki mielestä kasvanu. Huomaan sen esimerkiksi siitä et tänään kirpparilla käydessäni törmäsin mun masuraukalla pöydän kulmaan ku en älynny et oon näin iso 🙁 Se sattui vaan hetken ja tuli ihan pieni haalea naarmu vaan mut olin ihan paniikissa silti. Onneksi neiti on liikkunu kumminkin tosi paljon koko päivän eikä masuunkaan satu ellei sormella koske naarmuun. Pitäis oikeesti käyttää jotain masukypärää ku törmäilen asioihin 🙁 Mutta näin kertoo tästä raskausviikosta vau.fi:

35. raskausviikko

35. raskausviikko
Sikiön paino: 2300 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 30 cm
Koko pituus: 41 cm
SIKIÖ
”Tämän viikon alussa sikiö on 32 viikkoa vanha. Se ei enää kellu lapsivedessä vaan lepäilee kohdussa. Silmät avautuvat kun sikiö on hereillä ja sulkeutuvat kun se nukkuu.
Vauvan silmien väri on tavallisesti sininen, riippumatta siitä, mikä tulee olemaan niiden lopullinen väri, koska silmien pigmentointi ei ole vielä valmis. Silmien värin kehittyminen vaatii, että silmä altistuu valolle. Vasta kun lapsi lähestyy toista ikävuottaan, on silmien väri yleensä kehittynyt lopulliseksi.
Sormien kynnet ovat nyt niin pitkät, että sikiö voi raapia itseään.” Vau.fi

rv 34+2

Älkää välittäkö mun räjähtäneestä olemuksesta, kuvat on otettu aikasin aamulla ku olin aivan tööt :D… Mut niin tosiaan neuvolan jälkeen piipahdin kirpparilla, tai no piipahdin ja piipahdin nimittäin tarkoituksena oli ostaa jotain pientä ja napata samalla lehtihyllystä ilmasia kaksplussia mukaan mut toisin kävi, lehtien lisäksi löysin kassillisen tavaraa.. Tein taas ihan mahtavia löytöjä mut nyt alkaa vaan iskee tilanpuute ku mä teen liikaa löytöjä liian usein 😀  Onneksi mun ei tarvii tuntea huonoa omaatuntoa mun himoshoppailuista koska noi on sentään käytettyjä ja ne voi myös myydä tuol samaisella kirpparilla sit taas uudelleen eteenpäin. Tämmöstä pääsi mun kassiin tänään:

Kappahl newbie -housut kokoa 50 ja Ciraf -puolipotkarit kokoa 56

Milly & Willy by ellos -housut kokoa 62 ja Name it ”farkku”leggingsit kokoa 68

Kappahl Newbie- ja Lindex Hello Baby -kietaisubodyt kokoa 56

Kappahl Newbie kukkabody kokoa 56 ja Lindexin bamsebody kokoa 62

Pure Organic baby -yökkäri kokoa 50 ja Lindexin maailman ihanin leopardihaalari jota oon ettiny kirpparilt monta kertaa!!! Haalari siis kokoa 56 ja oon siitä ikionnellinen, hintaa oli 2 euroa♥

Kappahl Newbie kietaisuneuletakki kokoa 50♥ Ihanan lutunen löytö♥

Lindex Hello Baby -pipo ja H&M:n supersuloinen Hello Kitty -pipo♥

Vai mitä et ootte mun kaa samaa mieltä et noi oli kaikki tosi tarpeellisia ja tärkeitä 😉  Ja äiti tiiän et luet tätä ja et voi väittää et noi ei ois maailman sulosimpii 😀

Neuvolan ja kirpparin jälkeen tulin kotiin herättelemään tota mun unikekomurua jonka kaa meil tänään tuli jo seitsemän kuukautta täyteen. Ostin murulle kortin vaik sovittiinki et seuraavan kerran juhlitaan kuukausipäivää vast sit ku tulee yks vuosi täyteen, mut halusin ilahduttaa Ottoa k
un se on ollu kipeenä ja muutenki tykkään kirjottaa kortteja. Sit ku Ottoki vähän heräs (5 tuntia mun jälkeen XD) me siivoiltiin pitkästä aikaa kunnolla ja lähdettiin sit kauppaan.
                        Kaupassa oli ihan loistava tarjous ja me saatiin vihdoinkin hankituksi mikro! Ollaan eletty täysin ilman mikroruokia ja lämmitetty kaikki edellisen päivän ruoatkin aina kiltisti kattilassa tai uunissa mut helpottaahan toi nyt huomattavasti arkea! Ja saa sit vauvallekkin maidot ja ruuat lämmitettyä kun sen aika on.. Mikro ois ollu normaalisti 100 euroa et ei oo mikään ihan kämänen mut plussatarjouksessa onneksi vaan 79,90! Otto ryntäs heti valmisruokaosastolle hamstraamaan sen entisaikojen lempiherkkua mikropizzaa :D:D Mua mikropizzat lähinnä ällöttää mut on toi mikro silti tarpeellinen ja hyvä. Tämmönen on meidän keittiön uus kuningas:

Löysin myös tosi suloisen pyyhkeen vauvalle kaupasta ja sit ihan mielettömän hauskan kirjan kirjatorin alennuspöydältä viidellä eurolla:

Tossa Retrovauvat -kirjassa on kauheesti kaikkee hauskaa tietoo esim ensimmäisistä äitiyspakkauksista, synnytystavoista, leluista ja tietty myös paljon asiaa vauvanvaatteista. Ja vaik oonkin täällä sanonu etten retrovvaatteista tykkää niin se tarkottaa vaan meidän neitiä, tottakai noi on just siistejä noi oikeesti vanhat vaatteet ja on kiinnostavaa tietää just miten ja millä perusteella lapset ennen puettiin. Tuolla on esimerkiksi kerrottu kapaloinnista ja siitä kuinka kuviteltiin et vauvat säikähtää jos ne saa itse liikkua ja sen takii ne pitää kapaloida tiukasti ettei niiden raajat liiku tahattomasti.. Ihme juttuja 😀
                           Mut joo tää postaus tosiaan vähän venähti, en ees tienny et mulla on näin paljon asiaa, mut toivottavasti ei haittaa. Mun mielestä on ihan kohtuullista et koska kirjottelen nykyään vähän harvemmin nii sillon ku kirjottelen nii laitan sit paljon juttuja enkä vaa länttäse parii kuvaa yhden lauseen tekstin kera. Mut mitä mieltä te ootte; Oliko ihan hirveen liian pitkä postaus ja ei ollenkaan jaksa lukea tämmösiä vai oliko kiva kuulla tarkemmin meidän päivästä? 

Mä voisin nyt mennä paistamaan lohimedaljonkeja että toi muru muistaa et on olemassa sitä kunnon ruokaakin mikropizzojen lisäksi! Hauskaa viikonloppua kaikille teille ihanille lukijoille♥♥


6kk♥

10.08.2011

Vihdoinkin pääsin ihmisten ilmoille täält himasta kökkimästä! En ollu siis käyny Vuosaaren ulkopuolel kertaakaan sen jälkeen ku tultii Oulust yli viikko sitten ja tänää menin sit päiväks kaupungille mun kaverin Nonan kaa shoppaileen ja venaileen Ottoo joka oli duunissa. Oton duunin jälkeen mentiin sit Vapianoon syömään ja juhlistamaan meidän eilistä puolivuotispäivää♥ Hurjaa kyl miten aika kuluu, vastahan me tutustuttiin? Ja vastahan mä tein sen toivepostauksen meistä ja siitki on muka jo yli kuukausi? Mut maailman ihaninta et ollaan oltu jo näin kauan yhessä, vaik tiiänki et tää puol vuotta tulee olee kärpäsenkakan kokonen aika meidän yhteisestä elämästä mut siltikin, onhan se eka sellanen vähä isompi merkkipaalu.
                       Oli kyl ihana päästä pois kotoo välil, eilen alko oleen jo niin tylsää vaa istuu sisällä ilman mitää tekemistä. Kaikki leffat oli katottu, lehdet luettu moneen kertaan ja jopa vaihdettu se olkkarin järjestys. Onneks tänään oli parempi olo vihdoin ja jaksoin jo tehdäkki jotain, nyt oon tosin ihan puhkipoikkiväsyny ja pakko päästä koht nukkumaan. Mulla ois sit pitkän tauon jälkeen vähän kuviakin teille (jopa musta itestäni ku meikkasin ekan kerran viikkoon :D):

Käytiin katteleen Zaran lastenvaatevalikoimaa ku Nona halus nähä mist tykkään et osaa kuulemma ostaa sit tuolt kivan Babyshower -lahjan. Aivan ihania vaatteita oli kyl ja noi housut sulatti mun sydämen! Itte en ehkä tosin maksais noista 23 euroa ku ne menee nii vähän aikaa pienellä mut jos lahjaksi saa nii eihän siinä oo mitään vikaa? 😉

Vapianon jälkeen suunnattiin kohti Columbuksen R-kioskia hakemaan viimein se H&M-tilauksen toinen osa jossa oli pikkuselle villatakki ja ihanat hapsusaappaat. ”Oikeelta” H&M:ltä tarttui neitoselle mukaan leggingsit ja paita kun meillä oli lahjakortti joka piti käyttää tällä viikolla. Sit sain viel Otolta aivan ihanan 6kk-lahjan ja kortinkin mihin muru oli kirjottanu niin söpösti.

Tänään tipahti myös postiluukusta kerranki kaks kivaa kirjekuorta: Kelalta päätös äitiyspäivärahan myöntämisestä ja Haikaranpesän esitteet eli vielä kirjallinen varmistus siitä et pääsen sinne synnyttämään, JEE!

Huomenna murulla on vapaapäivä ja varmaan ollaan vaan kotosalla joten voisin tehdä masupostausta, onhan täs meneillään jo viikko 31!  Ja pitää muutenki tehdä nyt ahkerammin tätä blogii ku tää jäi ihan liian vähälle huomiolle sillä aikaa kun olin kipeenä. Päätin myös tänää et mä en aio sairastaa enää kertaakaa tänä talvena ja se on varma, ei oo mun juttu! Mut mä taidan nyt pikkuhiljaa alkaa oleen nii väsyny etten saa enää mitää fiksua sanottua nii eiköhän mun oo aika toivotella hyvät yöt lukijoille!♥

Iina ja pikkumasuli kuittaa♥


Ei niin pienissä häissä

02.08.2011

Eilen kotiuduttiin illalla Oulusta ja siinä sittten kotimatkan aikana metrossa mulla alkoi kauhea kurkkukipu ja nyt oon täällä ihan flunssasena elellyt kurkkupastilleilla ja kaakaolla koko päivän. En kyl ymmärrä miten noin nopeesti voi ees tulla kipeeksi, junamatkan jälkeen kävin viel kaupassa ja sit mentiin metroon ja siinä vaiheessa ku metro oli Vuokissa oli mulla aivan järkyttävän kipee kurkku. Mut sitten ilosempiin asioihin, eli niihin mun tädin häihin!
                     Häät oli siis viime viikon perjantaina ja ihanat häät olikin! Ruuat oli tosi hyviä ja oli ihana nähdä kaikkia sukulaisia pitkästä aikaa. Oli paljon kaikkee ohjelmaa ja ei tullu tylsää missään vaiheessa. Mulle se illan kohokohta oli morsiuskimpun heitto, nimittäin sain kuin sainkin sen kimpun itselleni :D. Ja ei toi murukaan kauhistunu, päinvastoin. Että ehkäpä sitä joskus tulevaisuudessa pääsee sit suunnittelemaan omia häitäkin..

 Tässä ois sitten vähän kuvasaldoa hääjuhlista (ja tarkoitan siis tosiaan että vähän), tuli jotenki tehtyä niin paljon kaikkea muuta kun keskityttyä kuvien ottamiseen 😀

Morsiuskimpun heitto 😀 En ois kyl ikin uskonu et oikeesti saan sen! 😀

Mun ihana serkku innostu laulamaan R-A-K-A-S karaokessa :D♥

Kulta oli maailman komein puku päällä♥ Mun mekko: Gina Tricot, Laukku: Spirit Store, Korkkarit: DinSko

 Häiden jälkeen mentiin viikonlopuksi sitten Oton kanssa mun tädille hoitamaan mun kummipoikaa ja serkkua. Oli kyl hauskaa, on noi pikku pirpanat nii hauskoja ja mun kummipoika on maailman ilosin lapsi. Koko viikonlopun aikana kuulin vissiin yhden kerran et kummipoika itki ja seki itku kesti ehkä kolme sekunttia :D.

Otto pääs peseen mun kummipojan kakkapyllyy, se oli kyl hauskaa katsottavaa :D:D:DD

Mun serkku ja mun kummipoika (myöskin mun serkku) on molemmat ihan rakastuneita Ottoon, ihana kttoo ku kulta viihtyy niin hyvin lasten kanssa :)♥

Kun tulin eilen kotiin ja aloin kahlaamaan mun formikysymyksiä läpi mulla pisti silmään se että on niin monia ihmisiä jotka ei kestä muiden onnellisuutta. Mulle oli tullut useita kommentteja/kysymyksiä koskien sitä et meidän onni ei muka tulis kestämään ja mä eläisin jossain haavemaailmassa. Kukaan näistä jotka noita asioita tuolla kirjoittelee ei näe millaista meidän jokapäiväinen elämä on eikä todellakaan voi tietää tuleeko meidän rakkaus särkymään. On ihan hirveen surullista miten kyynisiä ja katkeria ihmiset voi olla. Onko se heiltä pois jos mä olen onnellinen? Mä itse ainakin oon aina elänyt sillä periaatteella että jos jollain toisella menee hyvin nii se ei oo mitenkään multa pois vaan päinvastoin, oon onnellinen hänen/heidän puolesta. On olemassa myös tervettä kateutta, sellasta et toivois vaikka et itselläkin ois asiat yhtä hyvin, mut tollanen pahantahtonen paskan toivominen toisille ihmisille on jotenki vaan niin ala-arvosta ja ihan käsittämättömän säälittävää. 
                          Mä en todellakaan usko siihen et ”Kel onni on, se onnen kätkeköön”, miks mä esittäisin et meil menee jotenki huonosti vaan et jotku idiootti anonyymit ois tyytyväisiä itseensä ja siihen et jollain menee huonommin kun niillä? Teen tätä blogia siksi koska mä haluan kirjottaa ja kertoa mun elämästä sellasena kun se on. Tällä hetkellä mun elämässä on kaikki hyvin ja jos joku ei kestä sitä lukea niin voi olla lukematta, mut aivan turha tulla mulle väittämään et meidän rakkaus ei kestä ja mä haaveilen jostain turhasta. Mun ei tarvi haaveilla ku mä elän täl hetkel just sitä elämää mistä oon haaveillu. Katkerille nyymeille suosittelen jatkossa vaikka ihan ammattiapua kun tollanen katkeruuskohtaus iskee, vaik enpä usko et kukaan psykologikaan voi ottaa vakavasti noin idiootteja ihmisiä.

Mä oikeesti en voi lakata ihmettelemästä joidenkin ihmisten toimintaa, hyvät naurut noista tosin saa joka kerta. Jollakin oli eilen myös huoli siitä että esitän et mua ei satuta noi kommentit vaik oikeesti muka satuttais. Asia ei ole näin koska oonhan mä ennenkin kertonut esimerkiksi täällä jos joku kommentti on saanu mut vaikka itkemään. Kyl mä kerron jos mua loukkaa joku asia, mut tollaset lähinnä vaan huvittaa säälittävyydellään.

Nyt voisin kyllä mennä keittämään uuden kattilallisen kaakaota kun kurkku on taas sen verran kipee :S. Huomenna luvassa masupäivitystä ja Oulun ostoksia. Lisäksi ajattelin päivittää tota ”tulevia postauksia” -osiota kun viime postaukseen tuli taas paljon kivoja postausideoita. Kiitos niistä♥ Mä palailen ja kertokaa ihmeessä jos teillä on omakohtaisia kokemuksia katkerista anonyymeistä/ muista katkerista ihmisistä, saa toki muutenkin kommentoida!

Terkuin kipee Iina ja riehuva masuasukki ♥


Masuasukki

18.07.2011

Huh mikä päivä tänää! Ollu tosi kuuma ja mun piti käydä työkkärissä ilmottautumassa. Nyt jatkettiin sit työttömyysaikaa siihen päivään asti ku mul alkaa äitiysloma nii ei tarvi enää ravata sielläkään. Työkkäristä kyllä sanottiinki heti ku olin koulusta eronnut et mun raskaus on jo sen verran pitkällä et sinne ilmottautumiset on vaan muodollisuus ja ei edes mietitty mitään oikeita työllistämismahdollisuuksia. Katsellaan sitten uudemman kerran kun nää asiat tulee uudestaan ajankohtasiksi. Tänään oon tosin tehny töitä koska leikkasin Oton hiukset! Kiva tällanen melkeen puolen vuoden tauko ollu tässä et en oo koskenu saksiin ollenkaan, mut noista tuli kyl hyvät mun mielestä ja oli toi murukin kuulemma tyytyväinen. Otto halus vähän hillitympää tyyliä keesin tilalle nii vedettiin sit takaa lyhyemmäksi.

Hiustenleikkauksen lisäksi oon viettäny päivää nenä kiinni mun lempparisarjan kirjassa, Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjan uusimman tulokkaan Minishoppaajan parissa. Mä niin rakastan noit kirjoja! Voin niin samastua tohon kirjan päähenkilöön Beckyyn ku se saa sen shoppailuhimokohtauksia ja toi uusin kirja kertoo Beckyn 2-vuotiaasta tyttärestä josta on hyvää vauhtia tulossa samanlainen kuin äidistään. Ottoki luki pätkän tota kirjaa ja oli sitä mieltä et kuulostaa kuulemma ihan sellaselta mitä meidän elämä on parin vuoden päästä. Toivottavasti ei menis kyl ihan ton kirjan mukaan.. 😀 Mut on toi kyl hyvä kirja, heti tän postauksen jälkeen meen kyl lukeen lisää!

Mutta juu oli mulla oikeaakin asiaa, nimittäin masuun liittyen. Tänään alkaa 28. raskausviikko eli toisen raskauskolmanneksen viimeisiä viedään ja pian alkaa viimeinen raskauskolmannes. Masu on kyl kasvanu viimeaikoina ihan hurjasti ja huomaa kyllä et pikkuneidistä tulee päivä päivältä voimakkaampi. Havaitsen jo selkeesti tiettyjä uni- ja hereilläolojaksoja joita vauvalla on päivän mittaan. Neiti myös työntää suunnilleen 10 kertaa päivässä pyllyn ylös mun navan oikeelta puolelta niin että siihen muodostuu vähintään Mt. Everestin kokonen patti joka on tosi huvittavan näkönen. Mut hyvä et ainaki tietää selvästi missä päin masua se hengailee ja missä asennossa. Oton kanssa aina silitellään sitä kun se siellä möyrii ja völlää.

28. raskausviikko

28. raskausviikko
Sikiön paino: 1000 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 23,5 cm
Koko pituus: 32 cm
SIKIÖ
”Tämän viikon alussa sikiö on 25 viikkoa vanha. Tällä viikolla sikiö avaa silmänsä ensimmäistä kertaa, mutta se ei näe erityisen hyvin. Jatka sikiölle puhumista ja laulamista. Äänet vääristyvät jonkin verran lapsivedessä, mutta sikiön kuulo on nyt parempi kuin aikaisemmin. Ihon alle kertyy lisää rasvakudosta ja sikiöstä tulee vähemmän ryppyinen ja läpikuultava.
Sydänäänet voi kuulla stetoskoopilla ja tuleva isä voi mahdollisesti kuulla pienen sydämen lyövän painamalla korvansa äidin vatsalle. Olet ehkä huomannut, että sikiöllä on nyt selvempi unirytmi ja pannut merkille sen aktiiviset ja rauhalliset jaksot suurin piirtein samoihin aikoihin joka päivä.”

Kuva ja tekstit: Vau.fi

rv 27+0

Katselin myös vau.fi -sivustolta noita raskauslaskurin antamia tärkeitä päivämääriä raskauden ajalta ja arvatkaas mikä ihana lause siellä luki tän päivän kohdalla? 90% mahdollisuus selvitä jos lapsi syntyy: 18.7.2011. Oon niin onnellinen ja helpottunu siitä et oon jo näin pitkällä ja enää 10 viikkoa että vauveli on täysiaikainen. Miten aika voi mennä näin nopeesti en tajua! Vastahan mä tein positiivisen raskaustestin tai siltä se ainaki tuntuu, mut oikeesti siitäki on jo yli 5 kuukautta. Toisaalta tuntuu et siitä on ikuisuus.      
                    Kaikki synnytykseen liittyvät asiat alkaa myös tuntua paljon ajankohtaisemmilta vaikka onhan tässä vielä viikkoja jäljellä. Mulle on alkanu hiipii sellasta pientä jännitystä et mitenköhän kaikki tulee sujumaan. Ei mua pelota mut jännittää kyllä senkin edestä. Tulee luettuu varmaan joka päivä eri blogeista muiden synnytyskertomuksia mut ei mulla viel kertaakaan niitä (negatiivisimpiakaan) lukiessani oo tullu sellasta tunnetta että ”Ei helvetti mä en pysty tohon”. Toivottavasti pysyy tää positiivinen fiilis raskauden loppuun asti nii voi sitten lähteä hyvällä mielellä synnyttämään. Varmaan sekin auttaa positiivisen synnytyskokemuksen luomisessa et valmistautuu henkisesti ja tekee kätilön kanssa synnytyssuunnitelman. Eihän suunnitelmaa aina pystytä noudattamaan mutta varmasti ainakin mulle tulee siitä turvallisempi olo kun ainakin osittain voi suunnitella synnytystapaa ja kivunlievityskeinoja.
                   Mä synnytän Kätilöopistolla ja jos kaikki menee suunnitellusti niin Kättärin Haikaranpesässä ois tarkoitus synnyttää. Haikaranpesässä synnyttämiseen on omat erikoisvaatimuksensa ja kaksi ylimääräistä valmennuskertaa mut oon lukenu ja kuullu pelkkää hyvää kyseisestä paikasta ja päätin jo ihan raskauden alussa et jos mahdollista niin haluan synnyttää siellä. Oon itse myös syntynyt Kätilöopistolla, vaikkakin ihan tavallisella synnytysosastolla koska vuonna 1991 ei vielä ollu Haikaranpesää. Onko kellään mun lukijoista kokemusta Haikaranpesästä tai Kätilöopistolta muuten?

Mä jatkan kyllä nyt Minishoppaajan lukemista ja silittelen samalla meidän pikkuneidin selkää kun se taas puskee sitä ylöspäin, hyvää yötä kaikille♥


Maailman ihanin päivä ♥

14.07.2011

Tänään on oikeesti ollu ehkä yks kivoimmista päivistä mitä mul on koskaan ollu! Nukuttiin aamulla pitkään ja sit lähdin keskustaan näkemään mun vanhoja tarhakavereita Merveä, Yasminia ja Tarua jotka oon siis tuntenu jo joku reilu 15 vuotta :D. Mun mielestä on ihanaa et ollaan vielki kavereita näin pitkän ajan jälkeen vaik mä oon välissä asunu Oulus ja kaikkee. Meiän äidit on kans edelleen tosi hyvii kavereita keskenään :). Mut oikee ystävyys kestää ja aina ku nähään nii voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin edellisel kerral vaik oiski kulunut pidemmänkin aikaa :). Nykysin onneksi nähään useemmin ku mäki oon muuttanu takas Helsinkiin.
                 Me päädyttiin ravintola Loisteen terassille Helsingin keskustan Sokoksen kymmenenteen kerrokseen, täytyy sanoo et oli kyl ihan mielettömät näköalat ja hyvä terassivalinta. Mä join kaakaoo viinilasista (?) ja söin aivan ihanaa kirsikkasuklaajäätelöä. Ei ollu mikään hirveen halpa paikka mut oli ne näköalat kyl sen arvoiset. Ainoo miinus vaan se et oli vähä viileempi päivä ja siel ylhääl tuuli, mut onneksi oli vilttejä ravintolan puolesta nii siel oli ihan viihtysä istuskella.


Mulla oli vaan kauhee kiire meidän tyttöjen päivästä kotiin kahdesta syystä. Eka syy oli se että mun maailman rakkain ja kultasin avomieheni päätti eilen illalla että tänään hän valmistaa mulle kolmen ruokalajin illallisen ja mun piti sit olla kotona kello 19.00 syömässä. Otto tekee aina mun kaa yhdessä ruokaa ja yleensä se menee niin et mä hoidan kaikki kokkailut ja Otto pilkkoo salaatin joten mulla ei ollu hajuakaan että mun kulta on tollanen master chef!
                     Ateria oli ihan täydellinen ekasta suupalasta asti, muru saa tehä mulle useemminki ruokaa! Älkää sit ihmetelkö tota meidän ”ruokapöytää”, meillä syödään viel vähän aikaa olkkarissa kun ainoo ruokapöytä jonka kelpuutan meiän kotiin on viel äidin luona Oulussa, mut saadaan se kyl tänne ennen ku vauva syntyy. Mä itse kyl henkilökohtasesti tykkään syödä telkkarin ääressä, nyt meil ei tosin ollut telkkari päällä :D. Eikä tääl ees ollu mitenkää kaaos tai sotku, keittiö oli siistimpi ku ikinä mun kokkausten jälkeen ja kulta viel asetteli ne annoksetki nätisti ja oli kynttilä ja kaikki. Ihanaa!

Alkupalaksi oli ihania tomaatti-pesto-basilika leipiä ♥

Pääruuaksi vuohenjuustoperunoita, vuohenjuustoisia uunivihanneksia ja kanaa ananaksella, kastike oli kuulemma kermainen aurinkokuivatulla tomaatilla höystetty kastike ja OLI HYVÄÄ!

Jälkkäriksi Pannacottaa ja Daim-jäätelöä ♥

Eiks ookki mulla ihana avomies?♥ Mut oli mul toinenkin syy kiiruhtaa kotiin, nimittäin arvaatteko mitä täältä paljastuu:

Tittidi-dii-di-dii, AIVAN OIKEIN kyllä se on äitiyspakkaus!



Mä olin niin innossaan ku käytiin päivällä hakemassa toi ja sit mun pitiki lähtee ilman et kerkesin yhtään tonkii tota. Nyt oon penkonu koko illan ja katellu noi moneen kertaan ja järjestäny ne lipaston laatikkoon ja täytyy sanoo et olin kyl positiivisesti yllättyny, monet noista vaatteista oli livenä paljonpaljon söpömpiä ku niissä kuvissa ja esimerkiks se talvihaalari oli aivan ihana! Oli tuolla toki sellasiakin vaatteita mitä ei varmasti tulla näkemään meidän tytön päällä ja se ruokalappu oli mulle henkilökohtasesti ihan järkyttävän ehdoton ei mut kaiken kaikkiaan oon tosi tyytyväinen.
                     Ja nyt kun näin itekkin sen peiton niin se oli kyl tosi hyvä ja mun mielestä ainakin ihan riittävän paksu. Kyl me varmaan se varapeittokin hankitaan mutta oli toikin tosi hyvä. Ja aivan ihana pussilakana tuli tossa paketissa, se oli hauskaa et muuten kaikki vaatteet yms oli joko tosi neutraaleja tai sit poikamaisia mut pussilakanassa oli punasia sydämiä ja nalleja: Kyl ne näköjään jossain sit ajatteli tyttöjäkin. Mä ainakin suosittelen hankkimaan tän vuoden äitiyspakkauksen sen rahan sijasta, sopii noi tytöllekkin ihan riittävän hyvin.

Mä taidan tästä siirtyä hypistelemään sitä talvihaalaria vielä ku oon ihan rakastunu siihen ja sit voisin mennä pussailemaan tota mun ihanaa murusta♥ Huomenna mulla on aamulla ekaa kertaa neuvolalääkäri ja sit mennäänkin iltapäivällä sinne ikeaan, uutta postausta luvassa varmaan heti kun saadaan pinnasänky kasaan! Toivottavasti teilläki on ollu yhtä ihana päivä ku mulla ja hyvää yötä kaikille♥