Kun katsotte ylläolevia kuvia, uskoisitteko että molemmat on otettu peräkkäisinä päivinä ja samassa maassa? Siinä sen 605:n kilometrin ajomatkan aikana ehtii aika mielettömän upealla tavalla aina herätä siihen miten uskomattoman suuri, monimuotoinen ja kaunis maa Suomi on. Oulussa oli lunta enemmän kuin Helsingissä kertaakaan koko tänä talvena, ja Helsingissä on ollut tänään 12 astetta lämmintä, ei tuulta ja upea auringonpaiste lumettomassa maisemassa. Oulussa leikittiin lumileikkejä, täällä ollaan kaivettu potkupyörät esiin ja käyty leikkipuistossa pomppimassa trampalla ja laskemassa liukumäkeä.

*Kypärät ja hanskat saatu blogin kautta, niistä lisää myöhemmin!

Molemmissa on ollut hauskaa, sehän se on pääasia. Oli oikeastaan tosi mahtavaa päästä vielä oikein kunnolla nauttimaan talvesta ennenkuin siirryttiin taas askel lähemmäksi kesää. Täällä kevään lämmön tuntee jo, lasitetulla parvekkeella on päivisin auringon paistaessa yhtä kuuma kuin kesällä. Nyt meillä onkin projektina parvekkeen uudistus (miten siitä aina käyttämättömänä talven aikana tuleekin enemmän varasto kuin keidas). Siitä lisää juttua kunhan ollaan saatu se ensin tyhjennettyä, ja sitten täytettyä kaikella mukavalla.

Oulun reissu teki niin hyvää, sillä missään muualla en osaa irtautua kaikesta yhtä hyvin kuin siellä läheisten keskellä. Kauhea ikävä tässä on jo kaikkia, mutta onneksi nähdään kesällä taas, ja mun äiti sentään tulee juhlistamaan kuopuksen synttäreitä tänne meille jo parin viikon päästä. Niistä mun pitikin kirjoittaa, että hitsi vieköön niihinkään ei ole kuin enää pari viikkoa kääk!! Jali ja Suklaatehdas -teema aiheuttaa haasteita lähinnä olemalla tosi ei-ajankohtainen, toisin kuin Frozenit, My Little Ponyt ja muut. Mutta toisaalta tämä on kivaa, on kivaa tehdä jotain ihan erilaista kuin muut tällä hetkellä. Joku kauan sitten unohdettu onkin taas freesiä, tai siltä se ainakin musta tuntuu.

Huomenna on paluu arkeen ja seuraavien parin viikon aikana ennen synttäreitä on tiedossa vaikka mitä kivaa. Minäpäs palailen pian ja toivotan vielä kaikille ihanaa alkanutta viikkoa ja arkeenpaluuta <3

Pari päivää Oulussa takana ja huomenna lähdetäänkin jo kotia kohti. Nämä päivät on menneet tosi nopeaa, mutta ihanaa on ollut ja ei tekisi mieli lähteä ollenkaan pois. Ollaan yövytty mun tädillä, ja lapsilla on ollut mun kummipoika leikkikaverina kokoajan. Lisäksi ollaan käyty useampaan otteeseen mun mummolassa moikkaamassa mummua, minkä takia me tänne tultiinkin. Mummu on voinut nyt taas vähän paremmin, ja tuntuu että nyt pystyy lähtemään vähän rauhallisemmin mielin kotiinkin. Meidän vierailut selkästi ilahduttivat häntä, ja mullakin on ollut niin paljon parempi olla nyt. Ikävä ja huoli tässä on mutta kyllä se siitä, huonomminkin voisi olla.

Ollaan myös käyty mun äidillä pari kertaa ja lapset olivat mummunsa kotona pari tuntia kylässä kun me käytiin Oton kanssa moikkaamassa mun kaveria Jarnoa. Lapset halusivat mieluummin kuulemma jäädä mummun luokse tutkimaan mun vanhoja tavaroita, kuin tulla kahville, ihan ymmärrettävää. Oli löytynyt mm. Spice Girls -kasetti ja hienoja pompuloita ja muistipelejä.

Eilen me leikittiin varmaan kolme tuntia ulkona aivan kreisin lumisateen jälkeen, mikä oli ihan mahtavaa. Täällä on ihan hirveästi lunta ja me rakennettiin lumiheppa, lumilinna ja lumiukko. Ulkona oli kuitenkin viisi astetta lämmintä että hiki tuli todellakin. Hassua että Helsingissä on aivan kevät jo (tai oli ainakin kun lähdettiin) ja täällä on lämpötilan puolesta myös mutta ulkona näyttää talvisemmalta kuin tammikuussa.

Täällä on niin rento meininki, se on se juttu jota mä jaksan aina täällä käydessäni hehkuttaa. Ei stressiä mistään ja kaikki on niin helppoa, välimatkatkin on niin lyhyitä joka paikkaan. Ja kaikki rakkaat lähellä <3

Mutta joo, meidän pääsiäiseen kuuluu hyvää, ja onneksi huomisen ajomatkan jälkeen on vielä yksi päivä vapaata ennen kuin työt jatkuu. Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Meillä on täällä pakkauspaniikki meneillään ja iltapäivällä lähdetään ajamaan pääsiäisenviettoon! Lapset ovat ihan innoissaan, ja olen mäkin kieltämättä. Tytöt valkkasivat itselleen matkustusasut aamulla, ja laukut on pakattu heidän osaltaan yhteistyöllä: yhdessä valittiin molemmille jokaiselle matkapäivälle yksi asu alusvaatteita ja sukkia myöten ja pakattiin. Lähinnä se paniikki on omien kamppeiden osalta, kun tuntuu että aina unohtuu jotakin. Samalla yrittää vielä pestä viimeiset pyykit ja astiat ja siivota ja hoitaa muut rästihommat että voi sitten keskittyä rauhassa lomailuun.

Mä en kestä mitä söpöliinejä mulla täällä on, molempien matka-asut ovat niin hienot. Kuopus hengaa edelleen kengät jalassa ja reppu selässä vaikka ei me kyllä vielä hetkeen olla lähdössä, ihana minityyppi. Ehkä kuitenkin laitetaan hänellekin housuja jalkaan, tänään ei ole maailman lämpimin päivä mutta viikonloppua kohden onneksi pitäisi kirkastua ja vähän lämmetä.

Zeldan asu: Pipo Zara / Takki Mini Rodini / Paita Melli Ecodesign* / Hame Lindex / Kengät Nokian Jalkineet* / Reppu Samsonite* / *saatu blogin kautta

Tiaran asu: Pipo H&M / Takki Molo Kids / Huppari Cubus / Leggingssit Gugguu / Kengät Zara / Reppu Skip Hop / Arskat H&M

Blogi päivittyy tosiaan meidän reissun ajan ihan normaaliin tahtiin vaikka loman kannalta aion ottaakin, olen ajastanut pari tekstiä ja enköhän mä reaaliaikaisia kuulumisiakin jossain vaiheessa ehdi kirjoittelemaan.

Toivotan silti jo nyt ihanaa pääsiäistä kaikille, sekä oikein turvallista matkaa kaikille jotka jonnekin päin matkaavat. Nauttikaa pääsiäisestä, läheisistä ihmisistä, hyvästä ruuasta ja levosta, ja vaikka mämmistä jos se teidän makuun on, hahaa! Mahtia lomaa tyypit <3

Moikka ja ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! Meillä on ollut todella touhukas viikonloppu, lähinnä maalaten ja lasten kanssa touhuten. Olkkari on saanut uutta väriä, kuten myös lastenhuone, ja ruokapöytä sekät tuolit ovat vielä kesken. Eilen maalattiin olkkari valmiiksi ja lastenhuone puolivalmiiksi, ja tänään sitten viimeisteltiin lastenhuone ja aloiteltiin noiden kalusteiden käsittelyä. Vielä niissä riittää työsarkaa, mutta eiköhän tästä hyvä tule. Saatte lukea lisää myöhemmin projektista ja sen edistyksestä, kunhan saadaan kaikki valmiiksi.

Eilen lähdettiin käymään Itiksen lasten lauantaissa, ja lapset pääsivät tekemään virpomisvitsat sekä virpomaan itiksen virpomispolulle. Aivan loisto veto itikseltä, eli lapset saivat ilmaiseksi askarrella virpomisvitsoja, ja käydä eri liikkeissä virpomassa, ja palkkioksi sai tietenkin suklaamunia. Mä tykkään itiksen perhekeskeisestä meiningistä, se todella toimii ja meidän lapset tykkäävät ainakin kovasti.

Itiksen jälkeen tultiin kotiin ja siirreltiin tavaroita olkkarissa takaisin paikoilleen maalausurakan jälkeen, sekä vietettiin lasten kanssa leffailtaa. Oli ihana pitää pikkumuruja kainalossa ja vaan olla yhdessä.

Tänään ollaan vietetty palmusunnuntaita, ja lapset saivat vielä virpoa mulle ja Otolle aamulla, sekä pukeutua noidiksi. Lounaan jälkeen meillä oli käynyt pääsiäispupu piilottamassa vähän pääsiäismunia ympäri kämppää ja tytöt saivat niitä metsästää. Kaikki munat löytyivät ja neidit availivat niitä ja kasasivat pikkuleluja Oton kanssa riemusta kiljuen sillä aikaa kun mä maalasin lastenhuoneen seinää vielä toiseen kertaan. Kumpikin jaksoi syödä tasan yhden kindermunan ja loput laitettiin kaappiin odottamaan. Varmaan unohtuvat sinne, niin kävi viime vuonnakin.

Iltapäivällä huristeltiin vielä keskustaan syömään, valmiisen pöytään istuminen kyllä kelpasi todellakin viikonlopun urakoinnin jälkeen.

Meillä on tulossa aika touhukas viikkokin, kun töiden ja muiden menojen jälkeen torstaina ajetaan Ouluun pääsiäisen viettoon. Ihana nähdä sukulaisia, ja etenkin mun rakasta mummua, jonka takia me pääosin nyt tällainen lyhyt reissu tehdäänkin. Hän ei siis voi tällä hetkellä kovinkaan hyvin, mitään vaaraa ei ole mutta muistisairauden takia nyt alkavat olla viimeiset viikot tai kuukaudet kun mummu on vielä edes jotenkin oma itsensä. Inhottaa olla näin kaukana juuri nyt, mutta onneksi meillä on edes mahdollisuus mennä käymään. Mulla olisi niin paljon sanottavaa tästä, ja voin kertoa että tämän kevään tai oikeastaan kuluneen vuoden aikana on itketty niin monet itkut, mutta eipä se itku mitään auta. Pakko vaan ottaa kaikki irti niistä hyvistä hetkistä mitä on ja olla yhteydessä ja nähdä mahdollisimman paljon ja usein.

Hyvällä mielellä tässä kuitenkin ollaan, koska mä olen niin iloinen että mennään Ouluun, ja lapset ja Otto myös. Mulla on tulossa onneksi myös tosi kiva työviikko ennen matkaa, kun pääsen tapaamaan ihan mahtavia tyyppejä ja tekemään pari haastattelua. Jännää mutta mahtavaa!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Paljon on tullut kyselyitä siitä miten kahden pienen lapsen kanssa voi ajaa kahdesti viikon sisään 600km menettämättä järkeään, joten ajattelin kirjoittaa ihan yksinkertaisesti 8 vinkkiä automatkalle lasten kanssa. Meillä molemmat matkat sujuivat 2- ja 4-vuotiaan kanssa ilman yhtääkään itkua, kitinää tai kyselyä siitä koska ollaan perillä ja olivat oikein miellyttäviä reissuja molemmat. Suurin syy siihen on varmaankin se, että pitkällä matkalla pitää myös muistaa olla lapsille armollinen ja erottaa se erityistilanne tavallisesta arjesta, toisinsanoen löysätä vähän niiden sääntöjen kanssa ja ottaa rennosti.

1. Mukavat vaatteet ja peitot

Ihan numero uno on se että lapsilla on hyvä ja mukava olla. Me ajettiin -27c° pakkasella joten oli äärimmäisen tärkeää että molemmilla oli lämpimät vaatteet. Collarit, pehmeät hupparit ja villasukat sekä neulepeitot olivat meidän valintoja ja niillä molemmat pysyivät lämpimänä, eikä esikoinen saanut yhtäkään suonenvetoa joita hänelle helposti tulee jos varpaat menevät kylmäksi.

2. Juotavaa ja syötävää

Pitkällä automatkalla meidän autossa saa todellakin syödä, ja saa syödä sotkuistakin ruokaa jos se tekee onnelliseksi. Meillä oli evääksi rusinoita, pähkinöitä, kuivattuja marjoja, karjalanpiirakoita, viinirypäleitä ja vettä sekä yhdet pillimehut kummallekin. Vaikka pähkinöitä levisi lattialle ja karjalanpiirakat murustelivat niin näillä tulivat hyvin mahat täyteen ja ne maistuivat kummallekin oikein hyvin.

3. Yhden pysähdyksen taktiikka (+vessapaussi jos tarpeen)

Me pysähdyttiin kumpaankin suuntaan vain yhden kerran kunnolla syömässä ja jaloittelemassa, ja yhden kerran 5min vessassa. Näin matka taittui huomattavasti nopeammin kuin jos olisimme pysähtyneet useammin.

4. Mukavaa tekemistä lapsille pysähdyksen ajaksi

Menomatkalla pysähdyttiin ABC:lla, lapset saivat hamppariateriat ja pääsivät ABC:n leikkipaikkaan purkamaan energiaa. Se on sopivasti kuin sisäleikkipuisto, vähän pienempi vaan, ja lapset olivat innoissaan. Pysähdys kesti noin tunnin, josta vartin he söivät ja 45min leikkivät. Se oli oikein sopiva tauko meille kaikille, ja leikkitauon jälkeen uni maistui molemmille autossa. Paluumatkalla pysähdyttiin Tiaran kummitädin luona Jyväskylässä päivällisellä, ja tytöt saivat purkaa sielläkin energiaa ja touhuta ja höpöttää. Myös tämä paussi kesti tunnin verran.

5. Omat iPadit tai tabletit (tai vanhempien puhelimet) kuulokkeineen molemmille

Tämä oli suuri pelastus, ja tässä me ei kitsasteltu ollenkaan. Eli lapset saivat katsoa ohjelmia ihan tasan niin kauan kuin matkalla halusivat. Molemmilla oli omat padit ja kuulokkeet, joten ei myöskään tullut tappelua siitä mitä katsotaan vai pelataanko ja kuka saa pitää padia. Molemmat katsoivat nätisti omia ohjelmiaan/pelasivat opetuspelejä ja nauroivat itsekseen videoille. Toinen katsoi Frozen-elokuvan Netflixistä ja toinen katseli videoita youtubesta ja pelasi ABC-raketen -sovelluksella.

Normaaliarjessa meillä on padin käyttö rajattu aika tarkkaan eikä sitä katsota läheskään joka päivä tai edes joka toinen, mutta automatkalla pitää antaa armoa sekä itselleen että lapselle. Matka menee paljon nopeammin kun välillä uppoutuu täysillä leffaan. Ja uskokaa tai älkää, vaikka me ei kiellettykään padin käyttöä missään vaiheessa, he halusivat silti tehdä muutakin matkan aikana. Ja uskokaa myös se, että vaikka matkoilla he saivat katsoa niin paljon kuin halusivat, niin ei Oulussa, eikä täällä kotona nyt matkan jälkeen ole kumpikaan edes pyytänyt padia kertaakaan matkojen jälkeen.

6. Koko perheen matkaleikit

Me leikittiin mm. ”Olisitko mieluummin…?” -leikkiä, eli kyseltiin vuorotellen toisiltamme vaikkapa että ”Olisitko mieluummin leijona vai hamsteri?”. Lapsista tämä oli hurjan hauskaa, ja he perustelivat innoissaan miksi olisivat mitäkin. Muita kivoja leikkejä ovat mm. autonväribongaus joka tosin toimii vain valoisaan aikaan, sekä Laiva on lastattu, joka meillä onnistuu vasta esikoiselta kun kuopus ei osaa eikä tunnista vielä kaikkia alkukirjaimia. Myös Aliasta voi hyvin pelata autossa kun pelaa ilman pelilautaa pelkillä korteilla.

7. Äänikirjat & Musiikki

Mulla itsellä tuli pienenä paha olo autossa jos luin kirjaa, ja se taitaa olla ihan yleinen juttu muutenkin. Äänikirjojen avulla ajan saa varmasti hyvin kulumaan. Meillä ei ollut yhtään äänikirjaa, eikä me oikeastaan niitä edes nyt matkalla tarvittu, mutta musiikkia kuunneltiin ja hoilotettiin kaikki yhdessä.

8. Stressittömyys

Autossa on iisiä, siellä ei häiritse ketään muuta kuin oman perheen jäseniä ja kaiken voi tehdä ihan omaan tahtiin. Siksi auto on meidän valinta. Siellä saa myös sotkea ja levittää tavaroita ja nukkua ilman muiden häiritseviä ääniä. Autossa vallitsee oma rauha ja stressittömyys, se on vähän niinkuin oma koti mutta se vaan liikkuu. Siellä voi rentoutua ihan samalla tavalla, ja olla pingottamatta. Automatkalle kannattaa lähteä hyvällä mielellä, eikä miettiä että pitkä matka on kaamea koettelemus ja auto kuin vankila. Myös ennakointi on tärkeää, kannattaa ehdottaa lapsille uutta leikkiä tai höpötellä ihan itse, ennenkuin se hermostus ehtii edes alkaa tulemaan.

Jatkossakin taitetaan nuo Oulu-Helsinkivälit varmasti autolla, ihan vaan koska se on niin helppoa. Ei tarvitse pakata tehokkaasti, sen kun sulloo kaiken vain takakonttiin. Myöskin meidän nelihenkisen perheen on huomattavasti helpompaa liikkua Oulussa, kun ei olla riippuvaisia toisten menopeleistä vaan voidaan lähteä käymään missä halutaan milloin halutaan. Eikä myöskään ole ongelmaa että miten ylimääräiset neljä henkeä sullotaan jonkun toisen autoon. Vaikka lentokoneella pääsisi nopeammin, ja junassa olisi enemmän tilaa, on auto vaan meille se paras.

Kun on itsekin tottunut (sekä Otto että minä) istumaan tuota samaa väliä kyydissä pikkunaperosta asti, se ei tunnu rasitteelta vaan mukavalta. Lapset olivat niin nätisti, ja me aikuiset saatiin uppoutua höpöttämään kahdenkesken sillä aikaa kun he katsoivat leffoja tai pelailivat. Meillä oli oikeastaan Oton kanssa tosi mukava ja romanttinen matka, kun saatiin huomioida toisiamme siinä etupenkillä ja oltiin hetkittäin melkein kuin kahdestaan kun takapenkki oli niin hiljainen.

Tämä tapa sopii meille, ja meidän lapsille mutta toki ymmärrän sen että lapset ovat yksilöitä ja kaikki eivät ehkä ole yhtä rauhallisia persoonia. Mutta jos automatka tuntuu omalta jutulta, tai jos ei perille ole mahdollisuutta mennä muuten kuin autolla, niin kannattaa kokeilla näitä vinkkejä.

Mitkä on teidän parhaat vinkit matkustukseen lasten kanssa?