Otto on ollut eilisaamusta asti työmatkalla Tukholmassa ja me ollaan oltu täällä tyttöjen kanssa. Mun äiti tuli meille kaveriksi kun Otto lähti, ja on toiminut meille autokuskina harrastuksiin ja päiväkotiin, sekä seurana, ja Armas on tietysti myös mukana. Ollaan pärjätty kyllä hyvin muuten ja tyttöjen kanssa on kaikki mennyt ihan niinkuin yleensäkin, mutta ai hitsi että on kova ikävä Ottoa. Otto on perjantai-iltaan asti reissussa ja ensi viikolla taas, ja tämä on meille ensimmäinen näin pitkä aika erossa toisistamme. Taidetaan olla molemmat vähän hukassa, messenger laulaa kokoajan ja ollaan puhuttu facetime-puheluita jakuvasti. Voin kertoa että meidän tän hetken viestit on sen verran ällösöpöjä että heikompaa hirvittää.

Me ollaan niin paita ja peppu että tekee tiukkaa olla erossa. Ei olla Oton kanssa niitä ihmisiä jotka kaipaavat omaa tilaa, me ollaan se ihan toinen ääripää: niitä ällöjä jotka vois pitää toisistaan kiinni 24/7. Mutta se on meidän tapa, toisille sopii toinen ja toisille toinen. Tärkeintähän on se että tunne on suhteessa molemminpuolinen, molemmat kaipaavat toisiaan, tai kumpikaan ei kaipaa toista, eikä niin että toinen kaipaa ja toinen vaan haluaa kauemmas.

Onneksi tämä nyt on kuitenkin vaan lyhyt aika, eikä ainakaan toistaiseksi mikään jatkuva juttu. Vaikka ikävä onkin, niin onhan se ihan mahtavan hieno juttu että toinen on työmatkalla ulkomailla. Sehän on taas uusi askel uralla eteenpäin, ja loistava sellainen. Ikävöinnin lisäksi mä olen myös ihan mielettömän ylpeä siitä mitä mieheni on saanut aikaan, enkä ikinä ikävän takia seisoisi hänen unelmiensa tiellä. Pieni ikävöiminen tekee myös ihan hyvää, sillä vaikka me ollaan arjessakin aika ällösöpöilijöitä, niin toisen hetkellinen kaipaaminen on varmasti ihan hyvä piristysruiske aina välillä. Sellainen, että tajuaa vielä entisten lisäksi miljoona asiaa lisää miksi ei ikinä halua olla toisesta sekuntiakaan erossa jos ei ole pakko.

Ja ihan kohtahan on meidän loma! Tyttöjen passitkin tulivat jo ja en kestä mitä palleroisia he ovat omissa passikuvissaan. Niin hassua että pian me lähdetään yhdessä reissuun ja saadaan rentoutua kaikessa rauhassa yhdessä. Siitä tulee ihan paras juttu ikinä!

Tyttöjen tanssitunnilla tajusin miten vähän aikaa kesäänkään enää on, sillä heillä on enää muutama kerta ennen kevätnäytöstä, jonka esitystä he tänään jo harjoittelivat. Meinasi kyynel vierähtää, mä varmaan pillitän ihan hulluna kunhan nään meidän neidit esiintymisasuissa sitten kevätnäytöksessä tanssimassa. Awwwww! Nyt pitää alkaa iltapalalle ja nukkumaan, kun me unohduttiin tyttöjen kanssa lukemaan Inside Out-kirjaa ja istahdin koneelle vasta tunti sitten ja kello on jo näin paljon.

Hyvää yötä ihanat <3

Eilinen ja tämä aamu oli kyllä niiin super! Miniloma kahdenkesken Oton kanssa tuli juuri sopivaan saumaan, ja siitä jäi ihana fiilis. Höpöteltiin vaikka mitä ja oli niin kivaa saada keskittyä ihan vaan toisiimme koko illan ja aamun ajan ja mennä vaan meidän ehdoilla. Sai rentoutua ihan kunnolla, ja olla vaan.

Ajettiin Oton kanssa eilen iltapäivällä keskustaan Hotel Indigo Boulevardiin, mistä oltiin varattu meille huone. Hotellilta lähdettiin melkein heti vähäksi aikaa kauppoihin pyörimään, ja sen jälkeen testattiin Akseli Herlevin Naughty Brgr Lönnrotinkadulla. Voin lämpimästi suositella, oli ihan todella hyvää ruokaa. Me otettiin molemmat Cuban Frita burgerit, ja niiden kaveriksi bataattiranet ja herkkuja majoneeseja. Tunnelma oli mahtavan rento, musat ei olleet liian kovalla ja ruoka tuli ainakin mun mielestä aika nopeasti. Myös hintataso oli erittäin kohdillaan. Naughty Brgr oli ihan meidän paikka, ei yhtään pönötystä ja ihan hulluna hyvää ruokaa.

Ruokailun ja hetken chillailun jälkeen me lähdettiin Tennispalatsiin tsekkaamaan Deadpool joka tuli eilen ensi-iltaan. MENKÄÄ kattomaan, siis aivan mielettömän hauska leffa. Ja yllättäen jopa vähän myös koskettava. Mä tykkään tosi paljon supersankarileffoista ja toiminnasta, mutta Deadpool oli ihan omaa luokkaansa, koska Deadpool ei ole supersankari vaikka supervoimia omaakin. Otto on puhunut mulle Deadpoolista siitä asti kun tavattiin, koska hän on lukenut niitä sarjiksia jo vuosikaudet sitten, ja oli hauska päästä näkemään leffaa ihan uudesta tyypistä kun Batmanit, Spidermanit ja kaikki muut on nähty jo niin moneen kertaan eri versioina. Ja jos Ryan Reynolds mietityttää pääroolissa, niin älkää miettikö, se oli ihan loistava. Koko sali hörähteli mahat kippurassa jatkuvasti.

Leffan jälkeen me käytiin vielä Kokomossa drinksuilla kahdestaan, ennenkuin suunnattiin hotellihuoneeseen nukkumaan. Nukahdettiin jo kahdentoista aikoihin, ja seuraavan kerran heräsin aamulla ihan itsestään yhdeksältä, pirteänä kuin peipponen. Olivat varmaan pisimmät yöunet muutamaan kuukauteen, ja oli niin ihanaa nukkua kaikessa rauhassa. Aamulla nautittiin vielä hotellin herkullinen aamupala ennenkuin ajeltiin ruokakaupan kautta kotiin. Tytöt odottivat meitä täällä innoissaan mummun kanssa, ja ollaan vietetty huippu lauantai yhdessä.

Yhdistetty häävuosiystävänpäivä oli ihana, varmaan paras tähän asti. Tuntuu siltä että meidän parisuhde, avioliitto ja ystävyys vain paranevat vanhetessaan. Jotenkin me joka vuosi löydetään enemmän ja enemmän omat itsemme, mutta kuitenkin yhdessä. Tänä vuonna kaikki tuntui vaan just tasan oikealta ja meiltä, paitsi ehkä ne leffanjälkeiset drinkit.  Ensi vuonna jätetään varmaan nekin pois ja mennään vaan hotellihuoneeseen katsomaan Netflixiä, hahahha. Kiitos Ottomurulle ihanasta viikonlopusta<3

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Katseltiin tänään tokan hääpäivän kunniaksi meidän (pitkää) häävideota koko perheen voimin. Muisteltiin sitä upeaa päivää, vuodatettiin muutamat kyyneleet siitä miten upeita ihmisiä meidän ympärillä on ja ihasteltiin miten nuorelta ja siloposkiselta me, tai lähinnä nykyään kymmenen kertaa karvaisempi Otto, näytettiin.

Häävideota katsoessa mulle jäi mieleen meidän ystävän sanat hänen pitämästään puheesta: ”Iina ja Otto kunnioittaa toisiaan, ja hyväksyy toisensa juuri sellaisena kuin he ovat.” koska se on niin totta. Ei se ole sattumaa, että juuri me kaksi ollaan yhdessä ja juuri meidän kahden juttu toimii miten toimii. En valehtele ollenkaan kun sanon että se ei vaadi ollenkaan työtä. Silloin kun on oikean ihmisen kanssa, toisen kanssa ajan viettäminen, toiselle hyvien asioiden tekeminen, toiselle oman tilan ja huomion antaminen ja toisen ilahduttaminen ei ole työtä. Ne ovat asioita jotka tulevat luonnostaan, miettimättä. Toki on asioita, joita ollaan joskus sovittu erikseen. Eihän toista voi tuntea jos ei puhu hänen kanssaan. Mutta meille on aina ollut selkeää se miksi me olemme yhdessä: Me rakastetaan toisiamme ja halutaan tehdä toisemme onnelliseksi. Se ei unohdu yhtenäkään päivänä.

Tänään oli tyypillinen helmikuinen räntäsademaanantai, ei päivänä sen kummoisempi kuin mikään muukaan. Me ei juhlistettu hääpäivää sen erityisemmin, itseasiassa aamun unenpöpperössä me ei edes muistettu koko hääpäivää vaikka illalla oltiin siitä juuri juteltu. Sain silti lämpimän halauksen ja pusun, hyvän työpäivän toivotuksen ja ne kolme pientä sanaa jotka niin paljon merkitsevät. Myöhemmin puhelimesta kilahti facebook messengerin sulosointu: ”Ainiin, hyvää hääpäivää muru, maailman parhaat kaksi vuotta naimisissa<3”.

Me ei tarvita parisuhteeseen tähtihetkiä tullaksemme suhteessa onnellisiksi. Onni syntyy jokaisesta arkipäivästä: siitä kuinka laitetaan yhdessä ruokaa, siitä kun vaihdetaan päivän kuulumisia automatkalla, nauretaan hyväntahtoisesti muksuille yhdessä kun he tekevät jotain hauskaa, katsotaan toisiimme kun lapset kinastelevat taas siitä samasta ilmapallosta, kun lapsen kaataessa maidon toinen kuivaa lattian ja toinen vaihtaa lapsen puhtaisiin vaatteisiin, ja siitä kun huokaistaan yhtäaikaa kun vihdoin käydään illalla yöpuulle ja on niin ihanaa päästä lämpimän peiton alle ja laittaa silmät kiinni.

Mä rakastun tuohon mieheen joka päivä enemmän. Ja mä näen joka päivä, miten hän on vielä murusen edellistä päivää onnellisempi, ja rakastaa mua vielä murusen enemmän. Me oltiin oikeasti aivan rikki, ja aivan lapsia molemmat kun me tavattiin. Mutta yhdessä me ollaan rakennettu elämä, josta ei vaihdettaisi sekuntiakaan pois. Yhdessä me ollaan rakennettu turvallinen ja rakkaudentäyteinen koti ja elämä meidän lapsille, ja onnellinen parisuhde toisillemme.

Viisi mun elämän parasta vuotta takana huomenna, joista kaksi mieletöntä vuotta naimisissa tänään. Ja vielä ainakin miljoona lisää edessä <3 Kiitos Otto, mä rakastan sua.

Lähestyvän vuosipäivän (5 vuotta yhdessä) sekä ensi viikolla myös koittavan tokan hääpäivän kunniaksi mä listasin vähän meidän parisuhteen tärkeitä numeroita. Postauksen kuvat on ottanut meidän ihana rakas esikoinen.

0 – Ne kerrat kun kumpikaan on ajatellut toisen olevan ihan tyhmä kakkapää joka ei ymmärrä mistään mitään.

2 – leivät, jotka silti aiheuttivat meille kerran melkein tunnin kestäneen kinastelun. Kaksi väärään aikaan syötyä leipää voivat käynnistää aikamoisen tapahtumien kulun:  kun toinen syö kaksi leipää väärään aikaan, voi sarjan katselu venähtää ja suunniteltu jäätelö jäädä syömättä. Leivän syöminen väärään aikaan on tosi paha juttu. Tai olisikohan sittenkin ollut kyse siitä, että mieltä kaihersivat ihan muut asiat mitkä sitten purkautuivat sille rakkaalle leipäkiukkuna. Yksi meidän suurimmista riidoista, neljän vuoden takaisen katkarapuklassikon lisäksi. Tästä ei itseasiassa ole kauaakaan, mutta naurettiin sille jo samana iltana vedet silmissä.

3 – Asunnot joissa ollaan asuttu yhdessä. Meidän ensimmäinen yhteinen pesä oli Oton huone neljän pojan opiskelijasolussa, jonne muutin vaikka mulla oli omakin kämppä Ullanlinnassa. Ei vaan haluttu olla erossa toisistamme. Toka kämppä oli meidän eka oikea koti, 52 neliön kaksio muovilattioilla ja lasittamattomalla parvekkeella, jota me rakastettiin. Se oli meidän eka_oma_koti, niin iso juttu. Ja kolmas on tämä nykyinen, joka tuntuu kodimmalta kuin yksikään koti koskaan. Kolme vuotta tässä ollaan jo asuttu.

4 – Kerrat jotka olen käynyt Oton kanssa yhdessä leffassa. Siis voisin veikata että tämä luku on aika reippaasti alle parisuhteiden keskiarvon. Me ollaan käyty niin harvoin yhdessä elokuvissa että ihan naurattaa. Viimeisen leffa taisi olla Viikossa Aikuiseksi, joka käytiin katsomassa vuosi sitten hääpäivänä. Sad.

5 – Vuodet jotka me ollaan vietetty yhdessä. Kun ennen Ottoa mulla oli ollut vain pari suhdetta, on uskomatonta että takana on näinkin ”pitkä” parisuhde jo. Silti aika on mennyt kuin hujauksessa, ja meidän seurusteluaika on helppoutensa vuoksi tuntunut kyllä lyhyemmältä kuin mun yksikään aiempi suhde. Viisi vuotta, puoli vuosikymmentä. Tiedän että se on vain loppuelämän alku, mutta onhan se nyt hitsi vieköön aika pitkä aika kuitenkin.

7 – Ulkomaanreissut joita ollaan tehty yhdessä Oton kanssa. Oton kanssa olen nähnyt Lontoon, Berliinin ja Tukholman, joista viimeisimmän useampaan kertaan. Paras matkakumppani ikinä tuo rakas aviomies. Jostain syystä ollaan matkakohteista aina ihan samaa mieltä. Me aina tykätään tai ei tykätä samoista jutuista eri matkakohteissa.

8 – Kuukaudet jotka ollaan omistettu auto. Ja ai että mitenkö se liittyy parisuhteeseen? Me saatiin parisuhteelle varmaan tunti tai kaksi lisää aikaa per vuorokausi ihan vaan koska auto. Viikossa se tekee jo aika monta yhteistä tuntia lisää, mikä vaikuttaa parisuhteeseen todella positiivisesti. Vaikka elämäntilanne näyttää paperilla hektisemmältä kuin koskaan aiemmin, on meillä toisillemme enemmän aikaa kuin koskaan aiemmin. Aika win-win jos multa kysytään.

10 – Yöt jotka ollaan vietetty kahdestaan, erossa lapsista, sen jälkeen kun he ovat syntyneet. Näistä öistä seitsemän ovat olleet reissuja Tukholmaan, Lontooseen ja Berliiniin. Yksi oli meidän hääyö, ja kaksi yötä ollaan vietetty kahdestaan hotellissa, toinen Oton synttäreillä ja toinen mun. Lapset ovat olleet kotona mummun kanssa nuo kaikki kymmenen yötä.

13 – Sarjat jotka ollaan katsottu Oton kanssa kokonaan tai niin pitkälle kuin mahdollista Netflixissä/Viaplayssa. How I Met Your Mother, Shameless, Breaking Bad, Suits, Modern Family, Sense8, Brooklyn 99, Game of Thrones, Mr. Robot, American Horror Story, Deadman Wonderland, FoodWars, Haikyu.

16 – Yöt jotka ollaan vietetty erossa toisistamme sen jälkeen kun muutettiin yhteen kuukautta vaille viisi vuotta sitten. Näistä suurin osa tuli niiltä ajoilta kun olin sairaalassa Tiaran odotusaikana yksin vuodelevossa. Pari kertaa olen ollut yksin työmatkalla, ja kerran yksin Oulussa Tiaran kanssa pari yötä. Ja sitten on Oton vuosittaiset mökkireissut joka kesä.

33 – päivät jotka vietin edellisessä parisuhteessani ennen Ottoa. Kestoläppä, joka naurattaa edelleen. Pisin suhteeni ennen Ottoa.

48 – Vuorokaudet jotka oltiin tunnettu ennenkuin tein positiivisen raskaustestin. Niitä ei ehtinyt kertyä kovinkaan montaa. Uudenvuoden aattona tavattiin ja helmikuun 17. päivä vuonna 2011 Tiara ilmoitti tulostaan. Ja tässä me silti ollaan.

1000 – sipulit jotka Otto on näiden vuosien aikana pilkkonut. Tämä postaus sai ideansa Oton nerokkaasta huomiosta, että hän on pilkkonut aivan törkeän monta sipulia meidän yhdessäolon aikana. Sipulia löytyy meillä 9/10 ruoasta, ja Otto on yleensä se joka pilkkoo.

775759938373783939392534435 – Kerrat jotka ollaan sanottu toisillemme Minä rakastan sinua. Monta kertaa päivässä, joka päivä, viiden vuoden ajan. Muistan vieläkin sen ekan kerran kun sanottiin niin. Muistan tilanteen ja muistan päivämääränkin, ai että se oli söpöä. Ikinä en elämässäni ollut tarkoittanut mitään niin paljon kuin sitä silloin, ja tarkoitan edelleen vähintäänkin yhtä paljon.

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille <3

Ensimmäinen asia mihin tänä aamuna Facebookin avatessani törmäsin, oli linkki Bored Panda -sivuille, artikkeliin jossa esiteltiin Philippa Ricen sarjakuvia arjen ja parisuhteen pienistä hetkistä, joissa rakkaus näkyy. Mulle tuli siitä jotenkin niin ihana, lämmin ja hyvä mieli. Juuri noista pienistä asioista se parisuhteen onni ja ilo ja rakkaus nimenomaan koostuu, ei lahjoista tai kukkasista. Tuli hyvä mieli heti aamusta kun selaili jotain näin söpöä, ja aloin miettimään artikkelin pohjalta, mitkä ovat niitä meidän arjen pikkuhetkiä, jotka tekevät meidän parisuhteesta niin rakastavan ja  lämpimän kuin se on.

Aamuiset kainalossa torkutut vartit ennen töihinlähtöä ovat ehdottomasti ainakin se asia mistä saa hyvän startin päivään. On vaan niin ihana halia lämpimän peiton alla ennenkuin kummankin pitää nousta. Yhdessä ollaan silmät ihan ristissä ja tuhistaan vaan tukat pystyssä. Parasta.

Se kun Otto toivottaa mulle hyvää työpäivää tai hyvää vapaapäivää lähtiessään töihin, ja mä saan toivottaa hänelle takaisin, on ehdottomasti yksi niistä hetkistä. Niin pieni juttu, mutta siitä tulee vaan niin hyvä mieli. On ihanaa kun tietää että joku toivoo että mulla on hyvä päivä.

Musta on ihanaa se että höpötellään työpäivän aikana tauoilla ja laitetaan söpöjä viestejä ja kuvia ja linkataan hölmöjä juttuja ja nauretaan niille yhdessä. Vaikka ei olla yhdessä niin ollaan silti yhteydessä.

Se että Otto hakee mut yleensä aina töistä koska meidän työpaikat on aika lähekkäin, on yksi niistä arjen voimavaroista. Tekee hyvää jutella ja höpötellä päivän tapahtumista vartti rauhassa kahdestaan samalla kun ajellaan hakemaan tytöt päiväkodista. Saa sellaisen pienen kahdenkeskisen breikin aina ennenkuin hyppää töiden parista lapsiperhearkeen.

Kaupassakäynnit on yhdessä mukavia. Voidaan jutella yhdessä siitä, mitä laitettaisiin päivälliseksi tai pohtia mitkä olisivat kaikkein terveellisimpiä muroja. Tai jos olen tehnyt kauppalistan valmiiksi, voidaan yhdessä kerätä tarvittavat jutut ja suoriutua kauppareissusta ekstrasupernopeasti: ”hae sä banaanit, avokadot ja tortillat niin mä kipaisen juuston, leivän ja maidon”.

Illalla on kiva laittaa ruokaa yhdessä koko perhe. Otto pilkkoo, ja mä paistan. Lapset sekoittavat, maustavat, repivät salaattia ja kattavat pöytää. Yhteiset ateriat ovat niitä arjen parhaita hetkiä, jolloin kaikki ovat läsnä ja saavat hyvää ruokaa. Ja silloin joskus jos ruoka on pahaa, voi sillekin nauraa yhdessä. Niin ei käy usein, mutta en ikinä unohda sitä kun joskus kauan sitten kokeilin uutta reseptiä ja oltiin ihan yhtä mieltä siitä että se maistui ihan kilin kikkaralle, mutta kumpikaan ei uskaltanut sanoa mitään, ennenkuin mä sitten sanoin ja revettiin yhdessä nauramaan. Taidettiin sitten tilata pizzat.

Ne hetket kun jompaakumpaa väsyttää tai kiukuttaa, ovat niitä joissa parisuhde on koetuksella, mutta joissa rakkaus todella näkyy. Niinä hetkinä osaa arvostaa sitä, että vaikka tiuskaisee väsyneenä jotain, toinen vaan sanoo että mene sä sohvalle lepäämään niin mä tyhjennän ton astianpesukoneen. Ja sitten voi pyytää anteeksi. Ja kummatkin tietävät, että kumpikaan ei halua ikinä satuttaa toista, joskus on vaan kakka päivä.

Jos ei olisi Ottoa, mä en koskaan varmaan katsoisi yhtään leffaa koska en osaisi päättää mitä katson. Yhdessä on paljon helpompi tehdä päätöksiä: Otto ehdottaa elokuvia ja mä sanon että okei, katsotaan vaan. Yleensä meidän maku osuu tosi hyvin yhteen ja ollaan yhtä mieltä siitä onko leffa ollut hyvä vai huono.

Ja iltaisin vaikka me ei aina ollakaan yhdessä, kuten juuri nyt, me ollaan silti yhdessä. Vaikka mä istun tässä koneella, ja Otto pelaa omalla pleikkarillaan Just Cause 3:a, me höpötellään silti tässä samalla. Otto käskee mut välillä katsomaan jotain hassua kohtaa pelistään, ja mä kyselen välillä Otolta että ostettaisiinko marmorinen vai musta sohvapöytä.

Tärkeintä on se, että jokaisessa hetkessä, hyvässä ja huonossa, voi luottaa siihen että toinen rakastaa ehdoitta, tapahtui mitä tapahtui. Niitä hetkiä on varmasti miljoona muutakin, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen. Olen mä kyllä hitsin kiitollinen siitä, että saan jakaa arjen juuri Oton kanssa.

Mitä ihania arkisia parisuhdejuttuja teillä tulee ekana mieleen?