Oikeampi postausotsikko olisi ehkä lempparit ja ”ei-niin-lempparit” mutta se olisi ollut aika pitkä. Sain idean tähän postaukseen eräältä teistä ihanista lukijoista, kun olin kirjoittanut ruokaohjeen ja maininnut lasten tykkäävän kovasti avokadosta. Lukijani halusi tietää meidän muitakin lemppareita ja inhokkeja, eli niitä einiinlemppareita. Mä vältän ainakin lasten kuullen sanomasta että ”INHOAN” jotain, käytän ennemmin vaikka että ei ole ihan mun suosikki. Myös meidän lapset on oppineet sanomaan vaikkapa ruuasta, josta eivät pidä, että ”tämä ei ollut ihan mun makuun, mutta maistoin kuitenkin”. Ja se on musta ihan sallittua, kaikesta ei tosiaankaan tarvitse tykätä, mutta ei tarvitse myöskään olla ikävä ruuan valmistajaa kohtaan ja sanoa inhoavansa hänen tuotostaan.

Mutta joo, nyt rönsyilin vähän aiheen vierestä, sen pidemmittä puheitta mennäänpä niihin lemppareihin ja ei-niin-lemppareihin! Jokaisen vastaukset kirjoitettu ylös tismalleen sanasta sanaan niinkuin vastaaja itse vastasi. PS: tekisi mieleni kommentoida mieheni vastauksia, mutta en nyt spoilaa etukäteen, hahhaa.

Lemppariruoka / Ei-niin-lemppariruoka:

Iina: Teriyakilohi on kestosuosikki johon ei voi kyllästyä / Kaikki mauton kökkö. Ja korianteri. Mutta jopa korianteri on parempaa kuin mauton ruoka.

Otto: Pastasafkat uppoaa aina / Sushi, konseptina mahtava mutta maistuu lähinnä kullilta

Tiara: Lasagnette! / Porkkanasopasta mä en pidä ihan niin paljon (kasvissosekeitto)

Zelda: Avokadopasta ja jätski / Mä en tykkää salaatinlehdistä enkä aurinkokuivatusta tomaatista

Lempparihedelmä / E-n-l-hedelmä:

Iina: Hunajameloni ja avokado / Hunajapomelo. Ootteko ikinä maistanut? Se on ihan tosi outoa koostumukseltaan ja makua ei ole nimeksikään, siis ainakaan ihan sellaisenaan.

Otto: Päärynä / Omena

Tiara: Mandariini / banaanista en ihan paljoo tykkää.

Zelda: Banaani ja omena / päärynästä mä en tykkää niin paljon enkä mangostakaan.

Lempparijuoma / E-n-l-juoma:

Iina: Vesi ja kahvi, drinkeistä mojito / appelsiininmakuiset limut

Otto: Yllättäen ei ES, vaan makuvissyt / Tee

Tiara: Vadelmavissy muistatko se mitä me ostettiin joskus Herkusta / Laktoositon maito

Zelda: Maito ja mehu ja vesi / No mä tykkään kaikista! Mä tykkään kaakaosta ja teestä ja vissystä ja kaikesta.

Lemppari lastenohjelma / E-n-l-lastenohjelma:

Iina: Peppi Pitkätossu näyteltynä eikä piirrettynä. Sisustus ja vaatteet ja kaikki oli täydellisiä siihen aikaan kun se sarja on kuvattu, ja siinä on niin hauskat jutut vielä kymmeniä vuosia myöhemminkin. / Hauhau piip ja veli. En pääse yli sen tunnarista joka kuulostaa siltä kuin ne laulaisi ”hauhau pippeli!”.

Otto: Adventure Time, vaikka ei meidän lapsille uppoakaan / Lelumaan Niksu

Tiara: Risto Räppääjä-leffat / The Adventures of Phigaro Pho (zeldan toinen lemppari)

Zelda: Chaplin. / Mä tykkään kaikista paitsi jostain vauvojen ohjelmasta.

Lemppari viikonpäivä / E-n-l viikonpäivä:

Iina: Perjantai koska vapaapäivä tyttöjen kanssa / Ei-niin-lemppari vaihtelee viikon ohjelman mukaan. Yleensä se sattuu päivälle jolloin on normaalia hankalampi aamu.

Otto: Perjantai koska viikonloppu alkaa / Tiistai koska viikonlopun kuulumiset vaihdettu jo maanantaina, ja viikonloppuun vielä pieni ikuisuus

Tiara: Keskiviikko koska silloin on harrastuspäivä / Mä en tykkää lauantaista koska se on karkkipäivä ja karkeista tulee reikiä hampaisiin. Mutta ne on silti hyviä.

Zelda: Herkkupäivä! (lauantai) / Mä en tykkää keskiviikosta.

Lemppari tekeminen / E-n-l-tekeminen:

Iina: Kirjoittaminen, tanssiminen lasten kanssa / Sähköpostin siivoaminen.

Otto: Tatuoitavana oleminen / Pakonomainen turhista asioista stressaaminen

Tiara: Prinsessaleikki ja kaikki pukuleikit / Jostain Zombi- tai luurankoleikeistä.

Zelda: Star wars -leikki ja päiväkotileikki jossa minä olen opettaja. / Toy Story -leikki.

Mistä pidän kaikkein eniten / Mistä pidän kaikkein vähiten?

Iina: Perheen kanssa olemisesta ja perheenä yhdessä asioiden tekemisestä / stressaamisesta, mitä yritän välttääkin viimeiseen asti mutta eihän se tietysti aina voi onnistua.

Otto: Omasta arjesta oman perheen kanssa / Unettomuudesta

Tiara: Minä tykkään kaikista isoista asioista! Niinku perheestä ja ystävistä ja kukista. / Vinkuvista leluista ja ötököistä paitsi leppäkertut ja perhoset on kivoja.

Zelda: Mä tykkään tästä (osoittaa kirahvilelua) ja mun isosta siskosta / Mä en tykkää märästä pususta.

OTTO! Miten voi inhota omenaa mutta tykätä eniten päärynästä?? Nehän maistuu melkein samalta! Mutta joo, tämä oli niin hauska postaus tehdä, mua nauratti myös lasten vastaukset. Ne tulivat kyllä ihan suoraan sydämestä kun oikeen istuttiin juttelemaan yhdessä. Osuiko yhtään samoja inhokkeja/lemppareita? Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Koko viikko on ollut ihanan aurinkoinen tätä päivää lukuunottamatta, ja eilenkin nautittiin Ainolan puiston kauniista maisemista. Lähdettiin sinne Oton ja tyttöjen ja mun kummipojan kanssa joskus aamupäivällä ja ihan ekana mentiin testaamaan leikkipuisto, joka oli kokenut melkoisen muutoksen siitä mitä se oli mun viimeksi siellä käydessä. Leikkipuisto oli ihan mahtava, siellä oli vaikka ja mitä tekemistä ja isommille ja pienemmille omat puolet. Meidän hurjapää 3v viiletti tosin siellä näiden isompien perässä isojen puolella ja meni karuselliinkin vaikka äitiä hirvitti että miten siinä käy. No hyvin kävi, hän puristi karusellia ja hymyili tyytyväisenä, eikä pudonnut.

Puistossa riehumisen jälkeen me käytiin tutkimassa ihania kasvihuoneita täynnä trooppisia kasveja, ja sitten lapset pääsivät kiipeilypuuhun. Mun kummipoika kiipesi ihan hurjan korkealle ja mä olin tietty ihan paniikissa. Mutta kyllä se sieltä tuli ehjänä alas. Sitten syötiin vielä jäätelöt ennen kuin käppäiltiin takaisin autolle. Matkalla esittelin tytöille mun vanhaa koulua, Myllytullin koulua, jonka piha oli myös ihan erilainen nyt mitä melkein 10 vuotta sitten kun siellä opiskelin yläasteella.  Se oli kyllä ihana koulu, mulla on sieltä mun luokasta niin lämpimät muistot, meillä oli niin kiva porukka kuvisluokalla ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä. Terkkuja vaan jos on joku mun vanha koululainen siellä kuka lukee!

Illalla käytiin yhdessä mun tädin perheen ja mun äidin kanssa syömässä, ja tänään ollaan käyty taas mun isovanhemmilla. On niin ihanaa kun on voinut nähdä heitäkin joka päivä. Mun mummu pääsi kotiin taas vähäksi aikaa hoitokodista ja on ollut paremmassa voinnissa. Tänäänkin juteltiin vaikka ja mitä. Lapset piirsivät hänelle innoissaan kuvia ja kirjoittivat niihin jotain supisupisalaisuuksia.

Me ollaan täällä jossain lomaonnellisuuskuplassa vaan, ja siksi en ole nyt kirjoitellutkaan niin usein. Tällä hetkellä meidän päivät on aika pitkälti sellaisia lomaa-perheonihana-sukulaisetonihania-jeejee -päiviä,  enkä usko että voisin joka päivä kirjoittamalla saada niistä joka kerta erilaista sisältöä aikaiseksi. Mutta ensi viikolla me jo palataan kotiin ja on enemmän aikaa ja halua kirjoitella ja esitellä viime aikojen ostoksia ja kokeilla vaikkapa uusia reseptejä tai Helsingin nähtävyyksiä. Täällä mä otan kaiken ilon irti tästä ajasta näiden ihmisten kanssa joita en turhan usein näe, ja siksi ehkä istun vähän vähemmän koneella.

Nyt mä lähden syömään tortillanjämiä kun tehtiin tänään niin hyvät pöperöt! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Mun viekussa istuu kikattava mukulakolmikko jotka testaavat snapchatin filttereitä ja ihmettelevät kuvia joissa ovat vaihtaneet naamoja keskenään. Parasta hupia kuulemma, kun ei jaksa enää keskittyä mihinkään järkevään koko päivän pihalla juoksemisen ja hyppimisen ja uimisen jälkeen. Lapsille on tullut joka ilta uni varmaan kolmessa minuutissa nukkumaanmenon jälkeen, kun päivät on olleet niin täynnä touhua. Itsellekin on kieltämättä uni maistunut, ja aamuisin ollaan nukuttu kaikki jopa yhdeksään.

Meillä on niin hyvä olla täällä, että ei tekisi mieli lähteä ikinä pois. Onneksi ei vielä tarvitsekaan. Ja joo, on käynyt taas mielessä että mitä jos asuisikin täällä, eikä Helsingissä. Kummassakin on puolensa ja järkisyynsä, ja en usko että tulen koskaan olemaan 110% varma että kumpikaan paikka on meille se juuri oikea paikka asua. Uskon että Helsinki tulee aina vetämään mua puoleensa, se on kuitenkin mun synnyinkaupunki jossa olen kasvanut ja jonne olen rakentanut melkein koko elämäni. Ja Oulussa on aina mun ”extended family”  ja muut sukulaiset ja ystävät joita ikävöin ja joiden kanssa on hyvä olla. Olisi niin paljon helpompaa jos Helsinki ja Oulu olisivat vierekkäin. Tai ainakin vähän helpompaa. Vaikka kyllä sen huomaa että ei aina sekään riitä että on vierekkäin, kotona ollessa taas arvotaan Oton kotikaupunki Kauniaisten ja Helsingin välillä, että kummassa olis kivempi asua.

On niin hankalaa kun pitää itse päättää näitä asioita, ja miettiä että mikä on oikea ratkaisu kaikkien kannalta ja missä kaikilla olisi paras olla ja mikä olisi tulevaisuuden kannalta paras ratkaisu. Oli niin paljon helpompaa olla se lapsi ja teini jonka puolesta päätettiin, ja sitten piti vaan tyytyä osaansa ja napista vähän jos ei ollut heti tyytyväinen. Vaikka aikuisuudessa ja vanhemmuudessa on etunsa niin tämä on ehkä se kaikkein raskain osuus ainakin mun mielestä, isojen päätösten tekeminen ja niiden punnitseminen. Pliis sanokaa etten ole ainoa joka joskus kamppailee tämän kanssa, haha.

Ei meillä nyt oikeasti mitään maailmanluokan asuinpaikkakriisiä täällä ole, kunhan spekuloin. Mutta välillä pyörivät nämä(kin) asiat mielessä kaiken muun lisäksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa voin teleportata kolmen sepän patsaalta toripolliisille ja viettää tarpeeksi aikaa kummassakin rakkaassa kaupungissa. Se olis ihan parasta!

Mitäs muuta meille tänne? Ollaan käyty mun toisen tädin mökillä ja torilla ja pannukakkutalossa ja herkuteltu jätskibuffetilla, sekä tietysti nähty mun isovanhempia. Otto on jahdannut pokemoneja siitä asti kun lapset lähtivät Ouluun, ja mä olen tässä kasvavaa hulluutta joka puolella seuratessani miettinyt että pitäiskö munkin. Ainakaan vielä en ole lähtenyt villitykseen mukaan, mutta ehkä vielä joku päivä. Toistaiseksi tyydyn ihastelemaan Oton pokemonkokoelmaa.

Tuntuu hassulta että huomenna on jo perjantai, viikko on mennyt ihan överinopeasti. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Terkkuja Oulusta! Täällä ollaan oltu nyt kolme päivää ja täällä on ihan parasta. En ole ollut Oulussa näin pitkää aikaa (ollaan siis täällä vielä ainakin tämä viikko) moneen vuoteen, vaan ollaan tehty aina vaan parin päivän reissuja. Silloin on yleensä kauheasti ohjelmaa ja ollaan vaan yritetty nähdä mahdollisimman monia kavereita ja sukulaisia lyhyessä ajassa. Nyt ollaan voitu oikeasti rentoutua ja nauttia ja vaan olla. Toki ollaan nähty ihmisiäkin ja sekin on ollut tosi mukavaa, mutta parasta on kun ei ole ollut niin aikataulutettua vaan on voinut piipahtaa kylässä jossain silloin kun on siltä tuntunut.

Lapset on nauttineet kaikkein eniten tietenkin ulkoilusta ja mun serkkujen seurasta, ja he ovatkin uineet joka päivä melkein kaiken sen ajan mitä ollaan oltu täällä mun tädin luona. Trampallakin on pompittu ja ollaan vedetty muutamat krokettimatsit. Mä voitin tänään vaikka en ole pelannut moneen vuoteen, olin ihan polleana. Leikkipuistossakin ollaan käyty ja katsottu leffoja iltaisin. Eilen käytiin Oton kanssa kurkkaamassa Valkea ja mä vähän aleshoppailin sieltä lapsille ja serkuille ihanuuksia Gugguulta ja Mainiolta ja Popista.

Mulle tulee usein kommentteja siitä että meidän elämä vaikuttaa niin tavalliselta, ja sitähän se onkin. Siitä me nautitaan kaikkein eniten, että on nimenomaan tasaista ja tavallista ja saa tehdä kaikkea mukavaa. Toki joskus on kiva kokeilla erikoisempia juttujakin ja en mä yleensä kieltäydy luksuksestakaan sitä ollessa tarjolla. Mutta musta ja meidän perheestä on yleensä mukavinta vaan tehdä niitä ihan tavallisia asioita. Olla yhdessä, syödä hyvää ruokaa ja tehdä perheenä asioita, ulkoilla ja pelata ja leikkiä. Monen mielestä se voi olla tylsää, ja sekin on ihan ok. Eikö tärkeintä juuri olekin että elämä on oman näköistä, sellaista joka tekee sen elämän eläjän itsensä onnelliseksi? Tämä tekee meidät onnelliseksi ja se riittää meille, me ollaan tällaisia tavallisia pulliaisia, onnellisia sellaisia.

Onnelliset tavalliset pulliaiset kuittaavat täältä ja jatkavat lomailua, huomenna luvassa ainakin syömistä mun isovanhempien kanssa, ja varmana lisää uima-allasta lapsille. He uivat tänään jopa kaatosateessa, kun samalla paistoi aurinko ja oli ihan lämmintä. Kesän voi aistia ja lomafiilis on katossa. Seuraavaksi voisin lähteä perkaamaan tuolta vähän mansikoita iltapalaksi, nami.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Pari viime päivää ovat olleet aika täydellisiä ja ihania kesäpäiviä. Ollaan ulkoiltu, syöty ja nautittu auringosta. Zeldan kummisetä on käynyt meillä kylässä, ja mun äiti ja Armas tulivat eilen. Aamulla käytettiin tyttöjen kanssa Armasta pitkällä lenkillä ihan heti ekaksi, ja se oli ihanaa, siinä ainakin heräsi hyvin kun meni ihan ensimmäiseksi raikkaaseen ulkoilmaan. Eilen illalla oltiin lasten kanssa vaikka kuinka kauan ulkona leikkimässä saippuakuplapyssyillä, jotka oltiin ihan unohdettu. Ne on kyllä niin huippuja kun tulee ihan superpaljon kuplia kerralla, ja kummatkin neidit osaavat käyttää niitä ihan itse.

Me istuttiin Oton kanssa penkillä ilta-auringon paisteessa ja tytöt tekivät kuplia toisensa perään. Meidän ohi käveli muutama lapsiperhe ja kaikki olivat ihan innoissaan kuplista. Meidän kuplapyssyt taitavat olla jostain Toys ’r’ usista viime vuonna ostettu, näin ainakin mun äiti muisteli, jos joku haluaa vaikka samanlaiset.

Mulle tuli tässä sellainen tahaton parin päivän postaustauko, kun jotenkin en vain saanut itsestäni mitään irti. Silloin on parempi olla hiljaa eikä väkisin yrittää vääntää. Kesällä joskus tuntuu että päivät ovat niin samanlaisia ettei niistä saa mitään uutta joka kerta raapustettua, ja niin oikeastaan nytkin. Ollaan me käyty jätskillä ja shoppailemassa, kävelemässä ja puistossa. Ihan sitä samaa ihanaa kesähöttöä mitä aina silloin kun siihen on mahdollisuus. Mä olen onnellinen siitä että saan nauttia näistä kesäpäivistä oman ihanan perheeni kanssa, ja aion nauttia näistä mahtavista päivistä ihan täysillä.

Ihanaa viikonloppua ja alkanutta heinäkuuta kaikille <3