Eiliset juhlat olivat ihanat, ja oli niin kiva nähdä tuttuja ja ystäviä. Me innostuttiin tanssimaan tyttöjen kanssa, vaikka ei edes lähdetty mihinkään jatkoille vaan pysyttiin Polhemilla koko ilta. Siinä on kyllä sellainen paikka joka tuntuu kuin menisi rakkaan ystävän luokse, vaikka eilen eka kertaa uudessa osoitteessa kävinkin. Ihmiset sen tunteen tekee, mutta uusi toimistokin kyllä oli ihan mielettömän upeaksi laitettu. Ihana ilta, ja oli huippuhauskaa viettää rauhassa aikaa Emilian ja Topiaksen kanssa näin rennosti. Ollaan aiemmin oltu koko kööri kasassa vaan jossain isommissa gaaloissa, missä ei oikein ehdi rentoutumaan.

Heräsin tänään jo yhdeksän maissa tyttöjen kanssa, ja rakennettiin legoilla. Tiaralla oli tänään ekaa kertaa dagiskaverin synttärit, ja Otto kävi viemässä Tipan sinne, minkä jälkeen lähdettiin Oton ja Zeldan kanssa käymään synttäreiden ajaksi Helsinki Design Weekin Lasten viikonlopussa Suvilahden Kattilahallissa. Pyörittiin siellä ja Zelda pääsi kiipeilemään jättipalikoilla ja ihastelemaan jättimäistä legoukkelia. Ja mä sain kierrettyä Little Marketin ja tein kivan pikku löydön meidän lastenhuoneeseen. Siellä oli kyllä vaikka mitä ihanaa myynnissä, ja ihan hyvään hintaan myöskin. Paljon kivoja suomalaisia merkkejä, kuten Vimma, Mainio ja Metsola. Lapsille oli kivoja työpajoja, arkkitehtuuria ja hahmosuunnittelua ja himmelin tekoa ja vaikka mitä.

Oli jotenkin ihanaa mennä kolmestaan Zeldan ja Oton kanssa, koska fakta on se että esikoisen kanssa tulee normiarjessa enemmän vietettyä aikaa kolmestaan, kun hän ei nuku päikkäreitä ja kuopus taas nukkuu. Zelda oli aivan intona kun pääsi meidän kanssa menemään ja höpötti ihan taukoamatta. Tiaralla taas oli ollut mukavat juhlat, ja hän oli iloinen kun tuotiin Design Week-tapahtumasta hänelle Lego-lehti mukana. Win-Win. Kauppareissun jälkeen syötiin kurpitsa-chorizopastaa ja sitten pidettiin leffailta yhdessä.

Vähän Late Lammasta ja Minion-karkkeja, koska lapsilla on lauantaisin karkkipäivä. Minion-pussi oli just sopiva kolmelle jaettavaksi, tytöt saivat kupillistensa pohjat täyteen ja Otto sai pussista vielä muutaman. Mä söin Cloettan uutta Sprinkle Latte Crunchiatoa ja vitsit se oli hyvää, se vaan puuttui kuvasta koska muistin sen vasta puolivälissä leffaa ja hipsin äkkiä keittiöstä hakemaan etten missannut mitään. Late Lammas oli ihan huippu, ja lapset jaksoivat hyvin katsoa loppuun vaikka oli reilusti yli tunnin kuitenkin.

Huomenna mun pitäisi vähän tehdä jotain synttärivalmisteluita, kun kuitenkin ensi viikolla on jo sekä mun että Tiaran juhlat! Vähän jo jännittää, lähinnä että mitä meidän kakusta tulee. Mutta eiköhän siitä jotain tule.

Mä alan varmaankin katsomaan nyt Oton kanssa leffaa ja syömään vähän iltapalaa. Palaillaan huomenna! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille<3

Tänään saatte kurkistaa meidän tavallistakin tavallisempaan tiistaipäivään, joka näin kirjoitettuna tuntuu itseasiassa olleen aika pitkä, haha. No, en paljasta enempää niin saatte lukea tai katsoa loput itse!

Aamulla kello soi vähän jälkeen kuusi. Yö jäi vähän turhan lyhyeksi, mutta toisaalta ihana herätä rauhassa yksin hiljaiseen aamuun. Kirjoitin postauksen ja editoin kuvat viininpunaisesta asusta valmiiksi ja join kupillisen kahvia. Kerkesin käydä vielä suihkussakin ennenkuin seuraani liittyi kaksi pikkuprinsessaa.

Lapset heräsivät kahdeksalta, pötköteltiin hetki ja syötiin aamupalaa. Unohdin kuvata mun aamiaisen ja muistin vasta kun lautasella oli enää pieni murunen jäljellä. Zelda kaatoi vesimukin, joka oli muuten ensimmäinen kolmesta tänään! Mikä tätä päivää vaivaa, pitkään aikaan ei ole kaatunut yhtään mukillista kummallakaan. Aamiaisen jälkeen lapset pukivat vaatteita päälleen ja katsoivat pikkukakkosta, välillä kävivät vähän järjestelemässä rakentamaansa Barbien kauneussalonkia. Mä meikkasin ja kuivasin kuontaloa sillä aikaa, ja isompi halusi ehdottomasti tulla laittamaan Tähkäpäähuulirasvaa, koska hänen huulensa olivat kuulemma ”siis aivan rutikuivat”. Nuorempi vetäisi välikausihousut väärinpäin jalkaan, ne olivat hänen mielestään just tasan hyvät niin ja niillä sitten mentiin.

Juuri ennen lähtöä, hammaspesun yhteydessä, nuorempi ilmoitti että ”Minä owen jo niin ito tyttö että minä otaan mennä tuihkuun je pehtä ne mun hiuhket ja ottaa tamppoota. Ja minä otaan pehtä ne tukat, ja mennä kywpyyn.” Sitä ollaan niin isoa tyttö, niin isoa tyttöä että.

Ajeltiin kahdella bussilla päiväkodille, ja tytöt jäivät sinne kivasti leikkimään. Vaihdettiin kuulumiset hoitajien kanssa, ja sanottiin heipat, ja sitten mä lähdin kohti toimistoa. Matka taittui sutjakkaan, ja pian olinkin jo perillä. Pieni orastava nälkä kurni jo mahassa, vaikka olin vasta matkalla toimistolle, puoli kymmenen aikaan aamulla, ja alle kaksi tuntia aiemmin syömäni jyväruisleipä-kurkku-juusto-makkara-jugurtti -aamiaisen jälkeen.

Toimistolla ihan ekana kahvia, edes vähän nälkää hillitsemään. Mutta ei, puoli 11 mun maha huusi jo niin kovaa että työkaveri repesi nauramaan. Sinnittelin vielä hetken, muutenhan mä nääntyisin iltapäivällä. Ennen kahtatoista hain lounasta S-marketista, koska mulle tuli nälkä niin aikaisin aamupalasta huolimatta, ja muilla ei ollut vielä nälkä. Ihan törkeän hyvää kalastajansalaattia, ja iso suklaacookie. En vaan voinut vastustaa, en ole syönyt noita ikuisuuteen ja kun näin sen siinä leipomotuotehyllyllä, mun käsi vaan kaappasi pihdit ja nosti sen pussiin.

Herkuttelin toimistolla kaikessa rauhassa mun sapuskoilla, ja sen jälkeen oli aika tehdä töitä vielä päivän pidempi puolisko. Meillä on tosi mieleniintoisia juttuja nyt meneillään, ja hommasta ei tosiaan ole pulaa. Siinä se loppupäivä menikin nopeasti ja sitten oli jo Oton aika tulla hakemaan mua töistä, ja meidän lähteä hakemaan tyttöjä dagiksesta.

Automatkalla juteltiin Oton kanssa Halloween-asuista, sillä me ehdottomasti tarvitaan sellaiset tänä vuonna tiedossa olevia Halloween-bileitä varten. Saatiin aika päheä idea, ja nyt en malttaisi odottaa että päästään toteuttamaan se. Tämä on jotain mistä Otto on haaveillut pitkään, ja mitä mä en edes tiennyt haluavani mutta olenkin nyt aivan intona. No, ei tässä ole kuin pari kuukautta enää.

Päiväkodilla lapset olivat tietysti ihan onnesta soikeana kun äiti ja isi tulivat hakemaan. Kauheasti oli juttua, ja hoitajilta vielä kyseltiin miten päivä oli mennyt, mitä oli syöty ja miten oli nukuttu. Kotimatkalla lapsilla on aina kauhea pulputus meneillään päivän tapahtumista, tuntuu että lyhyen automatkan aikana pitää saada jokaikinen asia kerrotuksi, vaikka onhan siinä koko ilta aikaa. Se on vaan hassua kun sitä juttua tulee niin nopealla tahdilla että saa kysyä jatkuvasti tarkentavia kysymyksiä että hiffaa edes osan.

Kotona laitettiin ruokaa, kanasalaattia artisokansydämillä ja vuohenjuustolla, ja oli muuten herkkua. Maistui lapsillekin, artisokka ei niinkään mutta vuohenjuusto, kana ja muut vihannekset kyllä.  Oton täti tuli meille kylään ja vietettiin kiva ilta siinä yhdessä. Mä leipaisin (taas) sitä herkkua ja helppoa mustikkapiirakkaa, se on niin iisiä ja nopeaa ja ennenkaikkea hyvää että en jaksanut edes miettiä sille vaihtoehtoja.

Ilta  meni tosi nopeasti kun Oton täti oli kylässä ja vaihdettiin kuulumisia ja lapset touhusivat ja höpöttivät ja esittelivät kaikkia tavaroitaan kun ei hetkeen oltu nähty. Tytöt mm. kääriytyivät peittoihin ja leikkivät pingviinejä, meidän hassut höppänät! Oli kyllä mukava ilta ja naurua riitti.

Kun Oton täti lähti oli lapsilla iltatoimien ja  iltapalan aika, ja sitten he kävivät nukkuaan kuunneltuaan My Little Pony -”tieto”kirjasta Apple Jackin historian, erityispiirteet ja vinkit. Frozenin lisäksi MLP on aika kovaa kamaa tällä hetkellä, me ei olla luettu viikkoon nyt muita iltasatuja kuin noita ponimääritelmiä, pienempikin kuuntelee ihan silmät pyöreänä mitä Raimbow Dash neuvoo ja kuinka Spikesta tulikin ponien kaveri vaikka hän on lohikäärme. Lapset eivät meinanneet nukahtaa heti, taisi olla niin touhukas päivä että kaikki pyöri mielessä vaikka oltiinkin käyty päivän tapahtumat ja jokainen dagiksessa syöty ateria läpi. Niin, mellanmåliksi oli kuulkaa semlaa, yoghurtia ja knäckebrödiä.

Katsoin hottikset samalla kun kirjoittelin päivän tapahtumia ylös, koska oli ihan pakko. Sopiva rentoutumishetki pitkän päivän jälkeen, katsoa aivotonta menoa tunnin ajan ja hihitellä. Tuskin jaksan katsoa ensi viikolla, mutta eka jakso on aina ihan must, kaikissa uusissa tosi-tv -jutuissa.

Nyt olen katsonut vielä Ensitreffit alttarilla hääjaksoa tässä samalla, en kestä miten ihania noi parit oli. Tuli tosi hyvä fiilis etenkin tuosta yhdestä parista jo heti aluksi. Tämän jälkeen voisin kyllä suunnata kerrankin ajoissa nukkumaan, musta tuntuu että se voisi olla fiksu ratkaisu!

Toivottavasti tykkäsitte, vaikka olikin tällainen megasuperpitkä postaus! Hyvää yötä ihanat<3

Vihdoin tuntuu että flunssa alkaa helpottaa meillä kaikilla, ja huomenna tytötkin menevät jo takaisin päiväkotiin. Onneksi flunssa meni ohi ajoissa, kun tuo meidän esikoinen on taas laskenut öitä tanssituntiin, olisi ollut harmi jos ei olisi tällä viikolla päässyt. Viime päivinä on kulunut nenäliinapaketteja, iPadilta on katsottu Lasten Yle areenaa ja molemmat neidit ovat nukkuneet päiväunia, väsynyt isi kainalossaan. Mä olen ollut töissä ja Otto on hoitanut tyttöjä kotona. Ollaan maalattu tyttöjen kanssa My Little Ponyja vesiväreillä ja pötkötelty yhdessä sohvalla.

Oli niin ihanaa tulla yksi päivä kotiin, kun tytöt ja Otto nukkuivat sohvalla ihan kasassa, kuten kuvasta näkyi. Sydän meinasi pakahtua rakkaudesta kun mä katselin mun rakkaita jotka kaikki kolme tuhisivat yhdessä.

Odotan jo innolla että päästään puistoon ja muutenkin ulos puuhastelemaan kun nyt ollaan vaan kökitty sisällä. Syksykin on tässä jossain välissä yhtäkkiä saapunut ja helteet ovat tipotiessään, huomenna puetaan päiväkotiin jo ihan kunnon ulkovaatteet, vaikka tietty välikerrokset jäävät pois. Nyt tuntuu että se arki on todella alkanut, kun eka flunssakin on jo sairastettu. Tästä se syksy taas lähtee, ja parin viikon päästä on jo mun ja Tiaran synttärit. Tänään illalla leivoin mustikkapiirakkaa kun tyttöjen isoisä ja täti tulivat piipahtamaan meillä illalla. Siinä oli onneksi tytöille piristystä kerrakseen tylsän sisälläöllöttelyn jälkeen.

Päiväkotiviikko jää tältä viikolta vähän lyhyeksi kun huomenna on ainoa päivä, mutta kieltämättä odotan jo innolla että pääsen itse viettämään kotipäiviä tyttöjen kanssa, kun viime viikolla oli niin paljon menoa työmatkan ja Indiedaysin virkistyspäivän merkeissä. Ihana päästä vaan hengaamaan mun murusten kanssa ja tekemään kaikkea kivaa.

Hyvää yötä kaikille ja ihanaa huomista keskiviikkopäivää<3

Kivoja asioita tapahtuu yleensä silloin kun niitä ei osaa odottaa. Niin sitä usein sanotaan, ja mun mielestä se on myös ihan totta. Kaikkein siisteimmät asiat mun elämässä on tapahtuneet nimenomaan silloin kun en ole niiden perään haikaillut.

Sain kaksi maailman parasta ystävää kun aloitin opiskelut lukiossa josta en tuntenut kuin pari hassua tyyppiä entuudestaan. En odottanut silloin tapaavani ihmisiä joista saisin elinikäiset ystävät, mutta niin siinä vain kävi. Nyt me ollaan oltu kavereita jo kahdeksan vuotta, satojen kilometrien välimatkoista huolimatta. Ja edelleen jutellaan melkein päivittäin, ja nähdään aina kuin mahdollista.

Tapasin Oton kun olin asunut puoli vuotta Helsingissä, opiskelin ja olin ihan pihalla siitä mitä elämältä halusin. En etsinyt elämäni rakkautta vaan keskityin lähinnä hauskanpitoon. Sitten yhtäkkiä tuo tyyppi tupsahti mun elämään ja sille tielle jäätiin.

Aloitin bloggaamisen kun olin raskaana ja ajattelin että se voisi olla kivaa tekemistä silloin kun Otto oli töissä tai pelasi. Sain siitä huomattavasti paljon enemmän kuin kivan harrastuksen.

Viime keväänä olin ihan sinut sen asian kanssa että olisin vielä puoli vuotta lasten kanssa kotona kun tarhapaikkaa ei kuulunut, ja syksyllä lapset menisivät osapäivähoitoon ja mä alkaisin tekemään blogia täydellä teholla. Sitten sainkin yhtäkkiä toisen työpaikan, ja tässä sitä ollaan. Tarhapaikat järjestyivät saman tien, ja mä olen tehnyt kahta työtä maaliskuusta asti, enkä voisi olla tyytyväisempi. Saan tehdä kummassakin työssäni juuri niitä asioita joista olen haaveillut, ja joita en ikinä osannut edes haaveilla pääseväni tekemään.

Tämän postauksen ajatus lähti ihan siitä, kun ajattelin tänään että nyt me ollaan nautittu jo kesästä vaikka kuinka pitkään, vaikka koko kesä- ja heinäkuun tuntui että se kesä ei tule enää ikinä. Sitten kun aloin katselemaan syysvaatteita kaupoista, rakastuin uudelleen viininpunaiseen ja keitin ensimmäiset kuumat kaakaot, se kesähelle tulikin. Silloin kun vähiten sitä odotin.

Se on ristiriitaista, kivoja asioita tapahtuu kun ei odota mitään ja antaa kaiken hyvän tulla luokse. Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa siihen, että saavuttaisi elämässä asioita tekemättä mitään niiden eteen. Se mitä mä olen huomannut vuosien aikana on, että kun on itse tyytyväinen ja tekee niitä asioita joita rakastaa, kuin huomaamatta niitä odottamattomiakin kivoja asioita alkaa tapahtua. Pitää vaan olla avoin, ja uskoa siihen että mitä tahansa ihanaa voi tapahtua. Ei pidä pelätä aina pahinta, eikä pidä vaan jäädä lepäämään laakereilleen. Kun tavoittelee itse unelmiaan eikä odota että vastaukset tippuvat valmiina, voi siinä matkan varrella tarttua elämään vaikka mitä hauskaa, kokemuksia, ihmisiä ja uusia unelmia.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja mahtia alkavaa viikkoa kaikille <3

Heräsin aamulla migreeniin mikä ei ollut kovin kiva herätys, mutta se onneksi lähti pois kun otin särkylääkettä ja nukuin vielä pari tuntia, kun Otto leikki lasten kanssa. Tänään oli ihan mielettömän kaunis päivä ja olisi ollut tosi inhottavaa viettää se kokonaan sisällä, onneksi siis uni ja lääke auttoi. Lähdettiin iltapäivällä käymään Kaivopuistossa, kun olen halunnut jo pitkään viedä lapset sinne. Se on niin ihana paikka, ja tänään oli kyllä ihan täydellinen päivä käydä siellä.

Kaivari oli ihan täynnä porukkaa, ja ihasteltiin tyttöjen kanssa kun puistossa oli jotkut leijanlennätysbileet meneillään ja taivaalla liiteli varmaan sata erilaista leijaa. Tajusin kun niitä katselin, että mä en koskaan ole itse omistanut tai lennättänyt leijaa (!!!), pakko kyllä korjata tämä. Mä haluan että meidän lapset pääsevät lennättämään leijaa, se näytti niin hauskalta ja he olivat niin innoissaan jo toisten lasten leijoista.

Pienen kävelyn jälkeen mentiin Cafe Caruselin terassille istuskelemaan ja vähän herkuttelemaan. Ostettiin tytöille ja Otolle  jättikorvapuusti kolmeen pekkaan, ja itse en voinut vastustaa sitruunamarenkipiirakkaa, Se näytti niin ihanalta, ja olikin tosi hyvää. Siinä terassilla ei tuullut ollenkaan ja oli tosi kuuma, niin ihanaa että saadaan nauttia nyt elokuussa kuitenkin niistä kesäpäivistä, joita alkukesästä saatiin vain kaivata.

Käveltiin Caruselista rantatietä pitkin vielä leikkipuistoon Kaivohuoneen lähelle. Siellä oli oikeasti isoin liukumäki mitä olen Suomessa ihan tavallisessa leikkipuistossa nähnyt, ihan megapitkä. Meidän lapset olivat aivan innoissaan siitä ja laskivat varmaan sata kertaa alas. Tosi kiva puisto muutenkin, siellä oli vaikka mitä härveleitä ja lohikäärme jonka selkään sai kiivetä ja isot leikkiautot, jotka eivät tosin liikkuneet minnekään mutta näyttivät hauskalta.

Tympeästä aamusta huolimatta tästä tuli onneksi ihana lauantai, ja saatiin tehtyä kiva pieni retki Kaivariin, ihan parasta. Musta on ihanaa käydä lasten kanssa erilaisissa paikoissa ja tutustuttaa heidät kotikaupunkiinsa perusteellisesti pienestä asti. Lapset rakastavat olla pieniä tutkimusmatkailijoita ja kokea uusia kivoja asioita, ja niin kyllä rakastan minäkin. On niin huippua kun he ovat nyt jo niin isoja että ovat kiinnostuneita eri paikoista ja tapahtumista, ja osan tapahtumista etenkin esikoinen varmasti muistaa vielä aikuisenakin.

Hyvää yötä kaikille <3