Tässä kuussa on tapahtunut paljon kaikkea ihanaa, ja mulla on jäänyt vaikka mitä juttuja näyttämättä täällä blogin puolella. Mä halusin pitkästä aikaa tehdä vähän enemmän kuvapainotteisen postauksen, ja kokosin tähän postaukseen mun kuukauden lempparikuvia joita täällä ei vielä ole nähty. Toukokuussa ollaan..

..Käyty pyöräilemässä monta kertaa joka viikko.

..Herkuteltu jäätelöbuffalla ja juhlistettu äitienpäivää etukäteen tyttöjen pikkupikkuserkun äidin ja muksujen kanssa.

..Ihasteltu yksivuotiasta pikkupikkuserkkua ja ihmetelty miten nopeasti hänkin on kasvanut!

..Leikitty pikkulegoilla ja rakastuttu kevätväreihin vaatteissa ja asusteissa.

..Puhalleltu Lentsikat-saippuakuplia parvekkeella purkkikaupalla. Lapset alkavat olla jo aika taitavia!

..Leikitty isommilla Legoilla ja tajuttu että r.ento puolinuttura sopii lapsill.e ihan yhtä hyvin kuin aikuisillekin.

..Vietetty rentoja ja rauhallisia aamuja. Aamut on ihan meidän juttu!

..Avattu grillikausi komeasti ja grillattu aika monta kertaa jo, nami mitä herkkuja!

..Naurettu. Paljon.

..Tartuttu, tai siis minä tartuin pitkästä aikaa, pensseliin, akryylimaaliin ja mustaan permanenttitussiin ja räpeltelin muutaman A4:n yksinkertaisia kuvia, joista ajattelin että saisi hauskoja tauluja kehystettynä lastenhuoneen seinälle. Mutta kehtaako noita edes laittaa? Lapset onneksi vaikuttivat tykkäävän ja se kai on tärkeintä.

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

Meidän pienimmäinen kiitti tänään kauppareissusta, ihan tavallisesta muutaman kilsan lenkistä rattailla Lidliin ja takaisin. Hän nukkui reissusta puolet päiväunia, toisen puolen ihmetteli kaupassa, ihasteli kukkia kun käveltiin kotiinpäin ja hämmästeli siskonsa kanssa pieniä ötököitä. Hänellä oli kivaa, hän nautti reissusta ja koki sen mukavaksi yhteiseksi tekemiseksi. Niin myös me muut.

Mä nautin ihan suunnattoman paljon niistä tavallisista asioista, joita me yhdessä touhutaan.

Kiireetön kirjastoreissu koko perheen kesken lähikirjastoon on yksi parhaita juttuja mitä mä tiedän. Lapset tekevät palapelejä, lukevat valitsemiaan kirjoja, ja mä saan käydä etsimässä itselleni muutaman dekkarin tai chick litin iltalukemiseksi. Tutkitaan yhdessä lasten kanssa kirjahyllyjä, mikä näyttäisi kiinnostavalta, mikä olisi hyvä iltasatukirja ja mitä voisi lueskella vaikka ihan itsekseen. Onni on loistava lähikirjasto, josta löytyy sekä suomeksi että ruotsiksi paljon mielenkiintoista luettavaa. Tiedän, että nämä kirjastoreissut ovat lapsille ihan yhtä mieluisia kuin mullekin. Eilenkin kirjastossa viihdyttiin toista tuntia ihan huomaamatta, ja kotiin tullessa oli hyllyssä iso pino uutta luettavaa taas pariksi viikoksi eteenpäin.

Yhteinen viikkosiivous lauantai-iltapäivänä on ihan parasta. Robin raikaa, tytöt huiskivat omilla pölyhuiskillaan ja me Oton kanssa laitetaan hihat heilumaan, ja nopeasti koko koti kiiltää puhtautta. Tulee raikas olo, kaikki on järjestyksessä ja voi hyvillä mielin rauhoittua viettämään viikonloppua. Toisinaan (lue: usein) vastakerätyt kynäpurkit kaatuvat ja pölyhuiska lennättää lattialle jotain minkä keräämisessä kestää ikuisuus, mutta ei se haittaa. Siivous lasten kanssa on ehkä hitaampaa, mutta sitäkin paljon hauskempaa.

Ruuanlaitto  lasten kanssa on myös hauskaa. Kuopus haluaa aina kuoria valkosipulinkynnet, mutta heittää ne kynnet aina kuorien mukana roskikseen. Esikoinen repii salaatit ja kattaa pöydän. Hän on myös erityisen hyvä sekoittaja. Välillä keittiössäkin maito kaatuu ja innokas sekoittaja sekoittelee ainekset ympäri pöytää, mutta entä sitten? Ei se ole niin justiinsa.

Iltaulkoilu omalla pihalla ison hiekkalelukassillisen kanssa piristää ruohkaähkyn jälkeen. Lasten kanssa touhutessa itsekin innostuu tekemään vaikka mitä hiekkakakkuja, ja mä ainakin sanon edelleen melkein yhtä innostuneena kuin 20 vuotta sitten, ”Älä tule paha kakku tule hyvä kakku!” Toinen naperoista antaa kuorma-autolleen kyytiä karusellissa, ja toinen tekee hiekkajäätelöt koko perheelle. Ja ulkoa pääsee pois hyvällä mielellä kun muistaa kertoa että kotona odottaa vielä saunominen ennen yöunille käymistä.

Sunnuntaiaamuinen barbieleikki vierähtää nopeasti monen tunnin mittaiseksi, kun innostuu rakentamaan lasten kanssa barbeille ison kodin ja supermarketin notkuvine hyllyineen. Kiireetön leikki lasten kanssa on yksi niitä asioita, mistä nautin arjessa kaikkein eniten. Kun voi heittäytyä täysillä siihen leikin maailmaan, ja unohtaa hetkeksi ne kauppareissut, viikkosiivoukset ja tietokoneella odottavat velvollisuudet. Ehdottomasti yksi parhaita rentoutumiskeinoja.

Välillä on kivaa kun on viikonlopuksi paljon tekemistä, ja toisinaan on kiva viettää näitä viikonloppuja, kun ollaan vaan ihan oman perheen kesken eikä tehdä mitään ihmeellistä. Lapset eivät tarvitse aina sirkushuveja ja hoplopreissuja, vaikka kivoja nekin ovat. He nauttivat kaikkein eniten siitä että heidän jutuissaan on täysillä läsnä. Ja kun jaksaa olla täysillä läsnä, voi hyvillä mielin ja hyvin onnistuen varastaa itselleen sen rauhallisen hetken vaikka keskellä päivää, kun lapset viihtyvät mukavasti alkaneen leikin parissa itsekseenkin ihan hyvän tovin.

Rauhallinen viikonloppu huipentuu siihen, kun saa kirjaimellisesti käpertyä Oton kainaloon peiton alle katsomaan elokuvaa, niinkuin eilen. Onhan siellä paksun peiton alla kahdestaan vähän hikistä, etenkin saunan jälkeen, eikä mistään romantisoidusta kiiltokuvakäpertymisestä suihkunraikkaana-silti-meikit-naamassa-satiinilakanoissa ole tietoakaan. Mutta on tuon oman murusen ihanan tavallisessa kainalossa ihanaa hengailla. Ei ne olosuhteet vaan se seura. Raidalliset trikoolakanat tuntuvat luksukselta, kun niissä saa pötköttää juuri Oton kanssa.

Saan olla onnellinen siitä, että jaan mun arjen ja juhlan harvinaisen samanlaiset arvot kanssani omaavan miehen kanssa. Ollaan molemmat vähän kotihiiriä, tai koti-ihmisiä niinkuin pappikin meitä vihkiessään totesi. Tykätään välillä käydä jossain ja tottakai nähdä myös ystäviä ja sukulaisia, mutta suurimman osan ajasta me viihdytään lököhousuissa (ai että olen edelleen kateellinen Oton banaanisortseista, näytä ne jo instagramissa) kotona, ja se on ihan okei.

Tavallisen ihanat, joidenkin mielestä tavallisen tylsät asiat, on juuri niitä parhaita. Takana äärimmäisen rentouttava viikonloppu, jonka avulla jaksaa hyvin ensi viikon kiireisen työrupeaman isoine kuvauksineen ja muine huippuine juttuineen.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja toivottavasti teilläkin on takana rentouttava viikonloppu 🙂

Tänään on mun neljäs oikea äitienpäivä, viides jos raskausajan äitienpäivä lasketaan mukaan. Jokainen äitienpäivä tähän mennessä on ollut täydellinen, omalla tavallaan. Raskausajan äitienpäivältä muistan vieläkin Oton vatkaamassa käsin ärräpäiden saattelemana kermavaahtoa kakkuun jonka raskaushimoissani halusin tehdä. Siinä kesti kauan, se oli ehkä hölmöin juttu ikinä, mutta Otto teki sen silti, koska Otto on Otto.

Toisena äitienpäivänäni mä sain herätä siihen, että äiti ja Otto olivat yhdessä ostaneet mulle mun ensimmäisen äitienpäivälaukun täysin mun siitä mitään tietämättä, tästä syntyi siis tämä meidän äitienpäivälaukkuperinne. Muistan kuinka Otto nosti meidän rakkaan esikoisen sänkyyn ja yhdessä ihmeteltiin mun pinkkiä laukkua, Tiara taisi sitä maistellakin. Muistan siltä äitienpäivältä myös meidän ravintolareissun, vauva-Tiaran joka hauskuutti puolta ravintolaa iloisella hölpötyksellään, ja mun ja Oton pehmolelusodan illalla kotona. Pehmolelusodan jonka seurauksena meidän telkkariin tuli naarmu, mutta joka sai meidät nauramaan vedet silmissä varmaan puoli tuntia.

Mun kolmantena äitienpäivänä Zelda oli vain muutaman viikon ikäinen vastasyntynyt pieni. Me vietettiin sitä äitienpäivää vauvantuoksuisissa tunnelmissa, rakkaudesta pakahtuen. Meillä oli kaksi pientä yhteistä täydellistä tytärtä, Otolla isyysloma ja maailman paras fiilis. Taisin saada aamupalan sänkyyn, ja Otto kokkasi mulle herkkuja. Silloin taidettiin olla niin vauva-arjen lumoissa, että mulla ei siksi oikeasti ole siltä päivältä juuri muita muistikuvia kuin se miten järjettömän onnellisia me oltiin juuri silloin, ja taidettiinpa olla myös vähän väsyneitäkin.

Neljäs äitienpäivä viime vuonna sujui kotona ja ulkoillen. Muistan kuinka Zelda oli juuri oppinut nukkumaan täysiä öitä Tiaran kanssa yhteisessä lastenhuoneessa, ja aloin vihdoin herätä horroksesta jonka 20 minuutin pätkissä nukuttu vuosi oli aiheuttanut. Aurinko paistoi, kirsikkapuut kukkivat ja meillä oli ihana, rento päivä jona sain nukkua pitkään ja ottaa rennosti yhdessä.

Tänä vuonna meidän ei ollut tarkoitus olla koko päivää kotona. Meidän piti lähteä keskustaan äitienpäivälounaalle, kävellä Kaivopuistossa ja näyttää lapsille mun vanhoja huudeja, se olisi ollut ihanaa. Mutta nyt kävi toisin. Mä jouduin lepäämään, koska tällä viikolla tehdystä lääkärintutkimuksesta aiheutui yllättäen jonkinverran jälkioireita, ja sain ohjeeksi levätä ja liikkua mahdollisimman vähän. Mä olen voinut kuitenkin ihan hyvin, ja siksi lepääminen auringon paistaessa täysillä ulkona on tuntunut sanoinkuvailemattoman turhauttavalta.

Silti tämäkin äitienpäivä on ollut täydellinen. Iso kiitos siitä kuuluu Otolle, joka on kertaakaan valittamatta ottanut vetovastuun koko viikonlopuksi, ja vaikka takana on ollut rankka työviikko, hän jaksoi vielä tänäänkin järjestää mulle yllätyksiä ja teki tästä äitienpäivästä yhdessä lasten kanssa niin täydellisen ihanan kuin näissä olosuhteissa oli mahdollista.

Iso kiitos kuuluu myös meidän lapsille. Heidän kanssa ei voi vaan pysähtyä harmittelemaan, eikä edes halua. Parasta äitiydessä on se, että saa olla joka päivä noiden kahden rakkaan tytön kanssa. ”Äiti, rakastan sua aina vaikka joskus temppuilenkin. Rakastan sua ainakin 25!” ”Äiti on tentan akah! Tänään on Iina-päivä” (äiti on Zeldan rakas).

Mä vaadin äitinä itseltäni paljon, ja joskus on kova paikka joutua myöntämään että en ehkä aina kykenekään tekemään ihan sitä kaikkea mitä haluaisin. Mutta äitinä pitää olla myös armollinen itselleen, sen mä olen näiden vuosien aikana oppinut. Onneksi ei tarvitse kuin katsoa ulkoa posket punaisina isin kanssa tulevia lapsia jotka kiljuvat yhteen ääneen mitä kaikkea ovat tehneet, ja tajuan että ne kyllä pärjää ihan hyvin. Se riittää, että tekee sen mihin itse pystyy.

Äitiys on ihanaa, rakkaudentäyteistä, kiireistä, hauskaa ja joskus myös hermoja raastavaa. En vaihtaisi päivääkään pois, koska näiden pienten tyyppien kanssa jokainen päivä on seikkailu, tapahtui mitä tapahtui. Jokainen päivä, jonka saan viettää lasten ja Oton kanssa on täydellinen päivä, koska me ollaan yhdessä. Yhdessä me ollaan vahvoja ja selvitään mistä tahansa.

Me kuvattiin tämäkin äitienpäivä videolle perinteen mukaisesti, ja kunhan saan videot järjestykseen on luvassa äitienpäivä videoina -postaus, jossa lisää siitä mitä me tänään oikein tehtiin. Kommelluksia on ainakin riittänyt, me kun saadaan kotonakin aikaiseksi hömpötystä jos jonkinlaista. Toinen perinne, eli äitienpäivälaukku luvassa huomenna blogin puolella, musta tuntuisi nimittäin jotenkin väärältä kirjoittaa pohdiskeleva postaus ja koristella se laukun kuvilla. Laukun lisäksi sain lapsilta maailman hienoimmat päiväkodissa itsetehdyt lahjat.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti omalle äidilleni Annelle <3

Sunnuntai oli sopiva päivä tarttua toimeen ja siivota ja sisustaa parveke kesäkuntoon talven jäljiltä. Käytiin ostamassa H&M Homesta ihana harmaa matto lattialle, ja muutama tuikkukuppi, sekä uusi istuintyyny yhteen nojatuoliin. Lisäksi ostettiin muutama kevätkukka piristämään ilmettä. Me ostettiin viime kesänä kivat parvekekalusteet joten nyt oli paljon pienempi vaiva lähteä laittamaan partsia kesäkuntoon, kun ei ollut niin isoja muutoksia tehtävänä.

Meillä oli talven ajan vanha paksu kukkakuvioinen matto parvekkeella, mutta se ei sopinut muuhun sisustukseen ihan niin hyvin. Siksi hommattiin sinne uusi harmaavalkoinen ihanuus. Tämä uusi matto on aivan ihana, mutta koska meidän parveke on todella iso, se kaipaa sinne kyllä vielä toisen samanlaisen kaverin. Pitää käydä metsästämässä keskustasta koska Itiksen H&M:llä ei ollut kuin tämä yksi jäljellä kun käytiin ostoksilla. Toisen maton avulla saisi ehkä vähän parvekkeen toiseenkin päätyyn sellaista kodikkuutta, joka sieltä vielä puuttuu. Mutta sentään kuvissa näkyvä toinen puoli parvekkeesta on nyt kodikas ja ihan meidän näköinen.

Meille parveke on sellainen kesäolohuone jossa on kiva hengailla, grillailla ja puhallella saippuakuplia lasten kanssa. Viime kesänä me saatettiin istua siellä illallakin Oton kanssa katselemassa sarjoja tabletilta, kun sisällä oli niin kuumaa helteellä. Vaikka parveke on jokapäiväinen osa kotia, on siinä ainakin lasten mielestä aina jotain ekstrakivaa. Vaikka sinne pääsee aina kun haluaa, ja se on aina tuossa vieressä, on lapsista ehdottomasti hauskempaa leikkiä barbeilla parvekkeella, kuin olkkarin lattialla.

Tänään parvekesiivouksen jälkeen olikin vuorossa kevään ekojen saippuakuplien puhaltelu. Nuorempi neiti ei vielä ihan osaa puhaltaa, ymmärtää kyllä tekniikan mutta ei vielä osaa sitä käytännössä. Vanhempi sen sijaan puhaltelee kuplia jo toista kesää kuin vanha tekijä, varmaan paremmin kuin minä. Harjoitus tekee mestarin, niinkuin molemmat tytöt muistavat aina muistuttaa vanhempiaankin. Eivätköhän kesän lopussa molemmat jo puhaltele ihan yhtä reippaasti, sillä ainakaan näillä näkymin ei harjoituksesta tule olemaan puutetta, kun he eivät muuta haluaisi tehdäkään kuin puhallella noita kuplia. Sori Otto, meidän saippuakuplafoobikko, me jatketaan tätä koko kesä!

Ihana kolmen päivän yhteinen vapaa teki kyllä niin hyvää. Saatiin parvekesiivouksen lisäksi ladattua akkuja ihan kympillä, syötiin hyvää ruokaa ihan hulluna ja vaan oltiin. Uusi viikko alkaa hyvällä fiiliksellä, auringon paisteella ja uusilla aurinkolaseilla, jotka joku ehkä bongasikin jo instasta? Ihanaa maanantaipäivää kaikille <3

Aivan ihanaa vappupäivää kaikille! Meidän tämänvuotinen vappu noudatti aika samaa kaavaa kuin edellinenkin, himona ruokaa kätevästi oman olkkarin lattialla. Haluttiin ehdottomasti pitää vappupiknik, mutta kun sää nyt oli mitä oli, me pidettiin piknik omassa kodissa Tähtitorninmäen sijaan, juuri niinkuin viime vuonnakin. Ruuan jälkeen oli hyvä lähteä ulkoilemaan sitten, mutta tuolla kauheassa tuulessa piknik kahden taaperon kanssa olisi ainakin mun mielestä voinut olla.. no ei ainakaan niin mukava ja helppo kuin tämä sisäversio.

Lapset olivat aivan innoissaan, en usko että heitä hirveästi haittasi se että sisäpiknikkeiltiin, onhan se pienillekin helpompi syödä kun ei ole kaikki ulkovaatteet ja muut päällä. Lähdetään sitten taas ulos viltin ja herkkujen kanssa kun lämpömittarissa on enemmän asteita ja tuuli ei ole sitä luokkaa että vappupallot pyörivät hurrikaanina toistensa ympäri. Ruuaksi me syötiin viime vuoden tapaan kana-halloumi-mansikkasalaattia, joka on ihanan raikas ja kesäinen lemppari. Salaatin resepti tulossa viikon arkiruokareseptinä myöhemmin, jos joku sitä kaipaa!

Lisäksi tarjolla oli patonkia, Lidlistä ostettuja kuivattuja espanjalaistyyppisiä maustettuja leipiä, marinoituja oliiveja, tuorejuustoa ja pikkupullo skumppaa puoliksi meille. Lapset nauttivat Raikastamon Luomu-pillimehuja, joista on tullut ihan meidän lemppareita. Ostin niitä itse jo parisen viikkoa sitten ja esittelin tyytyväisenä instagramissa, ja eilen saatiin vielä pari kappaletta lapsille maisteltavaksi. Jälkkäriksi sitten munkkeja, tippaleipää ja karpalo-valkosuklaacookieita, joita en kyllä valitettavasti ollut itse leiponut. Mutta herkullisia olivat!

Meidän lattiapiknikillä oli rento meininki, kuopus pötkötteli masullaan ja maisteli mansikkaa, ja molemmat jäivät vielä viltille istumaan ja ottivat lisääkin siinä vaiheessa kun meillä Oton kanssa tuli ähky ja mentiin sohvalle makaamaan, hahaa paljastuksia! Pienen ruokalevon jälkeen käytiin ulkona vappukävelyllä, ja sitten tultiin kotiin katsomaan MM-kisojen ekaa Suomipeliä. Vaikka tytöt niin hienosti askartelivat ihan itse liput ja vielä jaksoivat kolme erää täällä selostaa pelejä ja kiljua ”Hyvä Suomi! Hyvä Suomi!” niin tappiohan sieltä tuli. Mutta ei anneta sen lannistaa, tänään on ollut aivan ihana ilta silti!

Tytöt saivat itse valita vappuvaatteensa Lindexin pre-vappupiknikiltä saadulla lahjakortilla maanantaina, ja ovat odottaneet koko viikon että saavat pukeutua niihin. Zeldan mekko on uutta Lindexin Holly & Whyte lastenmallistoa, ja Tiaran tyllihame Lindex kidsin. Paita on Nextiltä viime joulun aikaan tehty löytö, joka on neidin suosikki ”prinsessapaita”.

Lapset menivät jo koisimaan ja nyt me aletaan Oton kanssa viettämään kahdenkeskistä leffailtaa. Taidetaan hakea tuolta vielä viimeiset vappuherkut iltapalaksi ja öllötellään loppuilta sohvalla viltin alla. Ihanaa Vappupäivän iltaa kaikille, ja mahtavaa viikonloppua myös! Toivottavasti teidän vappu on sujunut mukavissa tunnelmissa.