Tänään mä paljastan teille meidän parisuhteen kaikki salaisuudet, hah! No en ihan kaikkia, mutta kokosin sellaisen kahdeksan faktaa-tyylisen postauksen musta ja Otosta. Vähän jotain erilaista tällä kertaa.

1. Meidän suurin kinastelun aihe on roskapussit, koska minä. Mä aina tungen ne liian täyteen ja sitten Ottoa ärsyttää ja se ei halua koskea niihin. Voi jos vaan ne roskapussit itsestään kiipeäis ulos sieltä pöntöstä ja sulkeutuisi ja kävelisi kiltisti eteisen ovelle odottamaan vientiä niin olisi kaikki helpompaa. Tai sitten vaan voisin opetella vaihtamaan useammin uuden tyhjän pussin tilalle ennenkuin vanha on ihan täynnä, eihän se vie kuin hetkisen. Mutta käykö teillekin aina niin että huomaatte tällaisen tilanteen osuneen kohdalle juuri silloin kun teette  ruokaa ja pitäisi samaan aikaan hämmentää kastiketta, paistaa pihviä, vääntää pastan keittoaika munakelloon, antaa kuopukselle maitoa ja juosta vessaan viemään uusi vessapaperirulla sitä tarvitsevalle esikoiselle? Ja sitten kun nuo kaikki on tehty, ei mielessä ole enää roskapussin vaihto vaan ruoka ja istuminen hetkeksi alas.

2. Me rakastetaan makoilla ja höpöttää kahdestaan lasten mentyä nukkumaan. Niinä hetkinä pystyy unohtamaan kaiken härdellin, ja keskittymään vaan toisiinsa, ja kieltämättä vieläkin tulee mieleen ne ajat kun me vasta oltiin tavattu ja oli oikeasti aikaa makoilla sängyssä tuntikausia vaikka joka päivä. Joskus on hyvä vaan makoilla kainalossa ihan hiljaa, mutta yleensä meillä ei kyllä tule hiljaista hetkeä kun molemmilla on niin paljon asiaa. Me ollaan tosi kovia puhumaan, siis ehkä sitä voisi kutsua ihan krooniseksi puheripuliksi. Tätä ei moni ehkä Otosta heti arvaisi, mutta mun kanssa se on kova puhumaan.

3. Meillä on sellainen hölmö ilme, joka näyttää noh aika karulta, mutta joka meidän on aina joskus pakko tehdä. Se tulee meillä kummallakin aina yhtäaikaa, ja se tulee vaan kotona, tai ainakin vaan niin että kukaan muu ei nää. Me näytetään se ilme nyt teille, ehkä sen jälkeen hävettää niin paljon ettei tule tehtyä enää edes kotona sitä. Mä en osaa selittää tuon ilmeen merkitystä, en nimittäin itsekään tiedä. 😀

4. Me ollaan oikeesti aika ällöjä, tai sellaisia joita joku ehkä kuvaisi sanalla ällösöpö. Me puhutaan hellittelynimillä kotona ja pussaillaan ja halaillaan ja söpöstellään, joka päivä. Mutta julkisilla paikoilla ja muiden seurassa me kyllä käyttäydytään, haha. Ollaan oltu sellaisia alusta asti eikä me osata tai haluta muuttaa sitä, koska me tykätään tehdä niin. Myös meidän whatsapp-viestit on varmaan ällöjä jonkun mielestä. Sydänsilmäemojit ja murulit vaan vilisee. Okei Otto ei kyllä käytä sydänsilmäemojia, sen verran mä pelastan sen nahkaa, niin ei mene miehisyys kokonaan tämän postauksen myötä.

5. Meillä on monia täysin erilaisia kiinnostuksenkohteita, kuten Otolla pelit ja mulla vaikka lastenvaatteet. Vaikka mä en tajua peleistä (tai en ennen tajunnut) hölkäsen pöläystä, Otto selittää mulle niistä melkein joka päivä ummet ja lammet. Ja se on musta ihanaa, mikään ei ole musta ihanampaa kuin se että mulle rakas ihminen kertoo itselleen tärkeistä asioista, joista hänelle tulee hyvä mieli. Mun mielestä se että voi olla kiinnostunut toisen asioista ja kuunnella ei vaadi sitä että on itse kiinnostunut samasta asiasta.

6. Me tykätään molemmat leikkiä. Me leikitään lasten kanssa paljon yhdessä, ja molemmille on tärkeää että varsinkin työpäivinä töiden ja ruuan jälkeen ollaan yhdessä koko perhe siihen asti että lapset alkavat nukkumaan. Sitten voi uppoutua niihin omiin juttuihin, kun lapset nukkuvat. Toisinaan se tarkoittaa sitä että mä teen blogijuttuja siihen asti että alan itse nukkumaan, eikä meille jää kahdenkeskistä aikaa tai mulle edes ”vapaa-aikaa” sellaisina päivinä ollenkaan. Mutta silloin kun on pakko valita, meille on tärkeämpää olla yhdessä koko perhe, kuin olla kahdestaan. Kyllä sitä kahdenkeskistäkin aikaa saa aina jostain välistä kaivettua.

7. Me kummatkin autetaan toisiamme blogien kanssa. Oikoluetaan postauksia, kommentoidaan niitä ja heitellään postausideoita ilmaan. Meillä on tosi erilaiset blogit ja on helppo vinkata toiselle jos keksii jonkin kiinnostavan aiheen mistä tietää että toinen saisi hyvän tekstin aikaiseksi. Vielä ei ole kertaakaan tullut sellaista tilannetta että joutuisi taistelemaan postausideasta, että kumpi saa kirjoittaa, koska meillä on niin erilaiset lähestymistavat asioihin ja täysin erilainen tyyli kirjoittaa.

8. Mä yritin keksiä tähän jotain negatiivista, ettei postaus menisi liian siirappiseksi. Mutta totuus on että me ollaan aika siirappisia, enkä ala keksimään tyhjästä ärsytyksenkohteita tai riitoja että tämä teksti vaikuttaisi jotenkin aidommalta sellaisten silmissä jotka ajattelevat että parisuhde ei voi olla yhtä ruusuilla tanssimista. Kyllä parisuhde voi olla sitäkin, mutta se elämä siinä ympärillä yleensä ei ole. Vaikeuksien tullessa me tarraudutaan toisiimme, eikä ajauduta kauemmas. Se on meidän tärkein salaisuus.

Toivottavasti tykkäsitte vähän erilaisesta postauksesta ja aivan ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Aurinko, kotipäivät ja nuo kaksi ihanaa pientä ipanaa, siinä on resepti loistofiilikseen. Viimeiset pari päivää ovat olleet täynnä niitä ihan parhaita hetkiä, ja ajattelin jakaa niitä teille näin perjantain kunniaksi.

Siisti lastenhuone, se on jotain ihan parasta niin lasten kuin vanhempienkin mielestä. Harvoinpa se kauaa noin siistinä pysyy, eikä tarvitsekaan. Mutta tuo pieni tyyni hetki ennen myrskyä, niitä legoja, jalkapohjaan porautuvia barbien kenkiä ja nukenrattaita, se on vaan täydellinen.

Pieni pikkupikkuserkku kylässä. En mä tiedä onko lasten sukulaisuussuhteelle enää termiä jos vanhemmat ovat pikkuserkkuja keskenään, mutta mä sanon pikkupikkuserkku ja se on ihan fine. Musta on ihanaa miten nätisti tytöt osaavat ottaa pienen huomioon ja lelut joista yleensä käydään keskinäistä kilpailua luovutettiin oma-aloitteisesti oikein hymy naamalla pikkuisen leikittäviksi ja katsottiin ylpeänä vierestä kuinka vauva tykkäsi leluista. Voi vauva, eipä hänkään enää niin pieni vauva ole, kun pian jo täyttää yhden vuoden. Miten voi aika mennä näin äkkiä, en kestä!

Kahdenkeskinen rauhallinen reissu lähikauppaan esikoisen kanssa sillä aikaa kun kuopus veteli sikeitä isin kainalossa kirja kädessä. Oli ihana käydä kahdestaan kaupassa, ja höpötellä ja jutella rauhassa vain toisen kanssa. Hän oli niin ylpeänä ja auttoi mua kaupassakin hienosti lastaamaan ostoksia kärryihin, kävi ihan itse viemässä pikkukärryt pois sillä aikaa kun mä jonotin kassalla ja tuli sitten takaisin viereen seisomaan, minkä jälkeen pakattiin yhdessä ostokset. Hienointa oli tietenkin saada kantaa omaa pientä ostospussia jossa rairuohon siemenet matkasivat turvallisesti kotiin. Missä vaiheessa tosta tyypistä tuli noin iso tyttö?

Yhteinen istutushetki tyttöjen kanssa. Aamulla laitettiin rairuohot kasvamaan pian lähestyvän pääsiäisen kunniaksi. Tytöt saivat ripotella siemenet omalle alustalleen vuorotellen, ja kastella punaisella kastelukannulla. Multa oli aikamoista velliä kuopuksen kupissa ja siemenetkin vähän siellä sun täällä, mutta tärkeintähän on se että saa osallistua, ja hyvä ruoho siitäkin aivan varmasti tulee. Tiput odottavat jo rivissä hyllyn päällä että pääsevät tepastelemaan rairuohon päälle. Vielä pitäisi lähteä etsimään pajunkissoja, ja askarrella virpomisvitsat.

Rauhallinen letityshetki, pää pysyi kerrankin paikoillaan eikä pyörinyt ja heilunut, sekä aamupäivän rauhalliset leikit. Lastenhuoneesta kuuluu tyytyväistä selitystä, välillä käydään näyttämässä hienoja piirustuksia yhdessä. Lapset ovat piirtäneet kahdestaan sillä aikaa kun minä kirjoitin tämän. Tuntuu että päiväkodin aloituksen jälkeen tytöt ovat ottaneet entistä enemmän ilon irti niistä hetkistä kun saavat leikkiä kahdestaan, ja on ollut paljon harvemmin niitä tilanteita joissa otetaan kädestä tai kinastellaan.

Nyt tämä ihana perjantai jatkuu ulkoilulla, ja ruukkujen metsästyksellä. Me saatiin eilen tuliaiseksi aivan ihania narsisseja, mutta mulla ei ole yhtäkään tyhjää ruukkua. Metsästyksessä olisi raidallisia pirtsakoita ruukkuja partsille mutta saa nähdä mitä me löydetään.

Ihanaa ja aurinkoista (auringonpimennyksistä) perjantaita kaikille <3

Meillä naistenpäivä ei ole mikään megaluokan juhlapäivä synttäreiden tapaan, mutta aina kun on pienikin syy keksiä jotain ekstrakivaa, niin miksipä ei keksisi? Naistenpäivänä mä en odota mitään sen kummempaa lahjaa tai vapaata kotitöistä, mutta nautin siitä että saan tehdä perheen kanssa yhdessä jotain kivaa. Siksi me tänään laitettiin pitkästä aikaa pöytä koreaksi jo heti aamusta, ja herkuteltiin brunssin merkeissä. Myöhäinen aamupalalounas on kivaa vaihtelua sille arjen perus aamupalaksi puuro ja lounaaksi jämiä -meiningille, ja lapsetkin tykkäävät.

Meillä ei ole vielä mitään brunssiperinnettä, sen verran harvinaista herkkua se on jostain syystä, joten kokeillaan yleensä joka kerta vähän erilaisia herkkuja. Tänään tehtiin itse näkkileipää kurpitsansiemenillä, sekä sille kaveriksi hummusta. Näiden herkkujen lisäksi tarjolla oli karjalanpiirakoita, vihanneksia ja leivänpäällisiä, juuressipsejä ja hedelmäsalaattia. Hyvään brunssiin kuuluu mun mielestä myös tummapaahdettu kahvi, johon olen ihan koukussa oli kellonaika mikä hyvänsä, ja herkullinen mehu. Lapset halusivat mustaherukkateetä hunajalla kyytipojaksi ruuille. Musta on hauskaa että meidän lapset tykkäävät niin kovasti teestä kun itse opin juomaan sitä vasta aikuisena!

Hummus oli helppo tehdä tahinista, kik-herneistä, öjystä ja sitruunamehusta. Mausteiksi käytin suolaa, pippuria, chiliä ja valkosipulia. Ohjeena käytin vähän soveltaen K-Ruoka Hummus Libanonin tapaan -reseptiä. Myös näkkärin valmistin K-Ruoka -ohjeella, ja sekin oli helppo ohje, näkkäri valmistui puolessa tunnissa. Meillä tosin ei ollut seesaminsiemeniä eikä niitä löytynyt edes lähikaupasta, joten laitoin niiden tilalle kurpitsansiemeniä joita kaapista löytyi valmiina. Tuli kivasti makua ja lisää rakennetta niistä!

Ostettiin naistenpäivän kunniaksi kevään ensimmäinen tulppaanikimppu ja ai että miten ihanasti tuoreet kukat piristävät tämän harmauden keskellä. Niin pieni juttu jolla on niin iso merkitys! Tälle päivälle luvattiin huikeita lämpötiloja, ainakin nollakeleihin verrattuna, ja kaunista auringonpaistetta joten tuo harmaa pistävän kylmä tihkusade tuuleen yhdistettynä ei aamulla ikkunasta katsoessa saanut ainakaan kiljumaan riemusta. Suunnitelmissa oli potkupyörän ja uuden kypärän testausta kauniissa auringonpaisteessa meren rannassa. Siitä nyt ei ihan tullut mitään, mutta kyllä näitä päiviä vielä tulee. Kevät on jo silti lähempänä kuin sitä uskoisikaan, tai niin ajattelemalla mä ainakin lohdutan itseäni näinä harmaina päivinä.

Pyöräretki auringonpaisteessa vaihtui kotidiscoiluun lasten kanssa. Isi toimi DJ:nä ja me bailattiin Popsi popsi porkkanan tahtiin tyttöjen kanssa. Aika ihanaa! Kerrassaan erittäin mukava naistenpäivä, rento ja vapaa. Halusin vielä lisätä meidän videon tähän postauksen loppuun, koska se on helpompi katsoa upotettuna postaukseen suoraan kuin klikkailla itse sivulta toiselle sen nähdäkseen, ja haluan että mahdollisimman moni teistä pääsee sen helposti katsomaan niin halutessaan. Myös tällä videolla näkyy meidän villiä bailausta, haha!

Teidän kommenttien perusteella videot ovat erittäin kaivattuja, joten jatkossa tulen niitä tekemäänkin, samaan tyyliin kuin tässä Aussie Academy -videossa. Tosin opettelen ensin vielä paremmin käyttämään videonmuokkausohjelmaa, jotta osaan esimerkiksi hiljentää musiikin voimakkuutta puheen kohdalla, mitä en lukuisista yrityksistä huolimatta osannut tehdä vielä tämän videon kohdalla.

Huomenna alkaa uusi arkiviikko, ja puuhaa riittää. Lapsilla olisi huomenna edessä ensimmäinen päiväkotipäivä ilman mua siellä mukana, ja kieltämättä vähän jänskättää. Mutta eiköhän se hyvin mene, niin mä ainakin luulen! Ihanaa naistenpäivän iltaa ja aurinkoisempaa alkavaa viikkoa kaikille!

Moikka! Musta tuntuu kuin olisin pitänyt pidemmänkin tauon bloggaamisesta vaikka päivitin viimeksi eilen aamupäivällä, ihan hupsua! Ehkä se johtuu siitä että eilinen päivä yksinään tuntui kokonaiselta viikonlopulta, kun me tehtiin niin paljon kaikkea tavallisesta arjesta poikkeavaa. Kyllä me arkenakin touhutaan paljon, mutta lasten kanssa aika kuluu aina niin nopeasti kun kokoajan on valppaana ja touhuaa ja koittaa pysyä lasten jutuissa perässä. Sitten kun saakin olla kahdestaan vaan ihan rauhassa, tuntuu tuntikin pidemmältä kuin kolme tuntia lasten kanssa. Kummassakaan tavassa viettää tunteja ei ole mitään vikaa, mä nautin kovasti sekä lasten kanssa olosta että Oton kanssa kahdestaan olosta. Mutta mun mielestä aika silti kuluu lasten kanssa nopeammin kuin ilman, ehkä se on sitten joku alitajuinen selviytymiskeino kaikista touhukkaista vanhemmuuden tunneista, että ne vuorokauden pienet omat hetket tuntuvat pidemmiltä, ja jaksaa paremmin.

Eilen aamupäivällä tosiaan touhuttiin lasten kanssa, katsottiin Risto Räppääjää ja soviteltiin uusia vaatteita. Lähdettiin iltapäivällä keskustaan ja mä en edelleenkään tiennyt minne me oltiin menossa, koska Otolla oli mulle yllätys. Hän sitten vei mut Stockmannin koruosastolle, ja sanoi että saan valita itselleni ystävänpäivä-hääpäivälahjaksi ihan minkä korun ikinä haluan. Se oli niin söpöä että en tiennyt miten päin olisin ollut, näytin aivan varmasti sydänsilmäemojilta kun pyörin siellä ja tutkin koruja. Lopulta päädyin Marc by Marc Jacobsin Standard Supply dogtag-pendantiin, joka on sopivan näyttävä, mutta kuitenkin vähäeleinen arkikäyttöön. Se sopii nätisti mun jouluna lahjaksi saamiin korvakoruihin. Kyllä se Otto tietää mistä vaimo tykkää, hän nimittäin kertoi katsoneensa ihan samaa korua, että olisi kuulemma valinnut sen mulle mutta ei uskaltanut!

Stockalta lähdettiin Pastoriin syömään, ja tällä kertaa kokemus ravintolasta hipoi täydellisyyttä! Paikka ei ollut ollenkaan liian täynnä ja musiikki oli juuri sopivalla äänenvoimakkuudella. Ekaa kertaahan me käytiin siellä mun synttäreiden tienoilla melkein heti avajaisten jälkeen, ja silloinkin ruoka oli täydellistä, mutta paikka oli vähän turhan meluisa intiimejä treffejä varten. Tällä kertaa Pastor ei ollut meidän ykkösvalinta, juuri siksi, koska muistin sen metelin ja halusin jotain rauhallisempaa. Mutta me ei saatu pöytää enää meidän ykkösvaihtoehtoon kun viikkoa etukäteen yritettiin (hyvä me, aina myöhässä), ja siksi päädyttiin antamaan Pastorille toinen mahdollisuus.

Se todella kannatti, ruoka oli jälleen aivan erinomaista, palvelu ensiluokkaista ja ympäristö rauhallinen ja viihtyisä. Veikkaan että käydään siellä vielä aika monta kertaa tulevaisuudessakin. Maisteltiin neljää eri alkupalaa yhdessä, ja pääruoaksi otettiin kanapataa, joka ei ehkä kuulosta niin luksukselta kuin mitä se oli. Mä olisin voinut nuolla lautasen tyhjäksi jos olisin kehdannut, ihan mieletöntä! Jälkkäreille ei löytynyt enää mahasta tilaa, joten lähdettiin vähän pyörimään kaupoissa. Ei me mitään kyllä ostettu, paitsi leffakarkit koska ”shoppailun” jälkeen mentiin Tennariin tsekkaamaan Viikossa Aikuiseksi.

Oli muuten tosi hyvä leffa, ihan mahtavaa suomalaista huumoria. Sellainen leffa jota en ikinä osaisi kuvitella Hollywoodissa tehtävän, mutta joka ainakin muhun upposi aivan täysin. Nauraa rätkätettiin moneen otteeseen, ja niin tuntui tekevän kaikki muutkin leffasalissa. Käytiin viimeksi leffassa Tipan kanssa joululomalla, mutta kahdestaan ollaan käyty leffassa viimeksi muistaakseni Zeldan odotusaikana, eli yli kaksi vuotta sitten. Pitäisi käydä useammin, sen verran hauskaa se oli, ja onhan se leffakokemus vähän kokonaisvaltaisempi kun katsoo isolta kankaalta ja voi uppoutua täysin siihen.

Leffan jälkeen mentiin vielä käymään drinkeillä Kaislan ja Simon eli mun kaason ja Oton bestmanin kanssa. Olisi ollut hauska käydä koko kaaso-bestmanporukalla drinksuilla mutta 4/6 porukasta huitelee tällä hetkellä osa toisella puolen Suomea ja osa toisella puolen maailmaa, joten se ei ihan ollut mahdollista. Mutta ihanaa oli neljästäänkin, istuttiin rauhassa pari tuntia, nautittiin Kokomossa aivan mielettömät drinkit ja höpöteltiin. Mun drinkki oli nimeltään Tiki-Cucu ja nimensä mukaisesti siinä oli mm. kurkkua ja sen lisäksi passionhedelmää ja kaikkea ihanaa, yhteensä kuutta eri ainesosaa. Super raikasta ja hyvää! Jos kaipaatte vähän spesiaalimpia drinkkejä niin Kokomo oli ainakin musta aika kiva paikka!

Lähdettiin kotiin jo kymmenen maissa, ja katsottiin vielä vähän aikaa sarjaa tabletilta, ennenkuin mä nukahdin. Tänään ollaan ulkoiltu ja syöty Oton kokkaamia herkkuja, aika perus sunnuntai ihanasta auringosta nautiskellen. Eilen mä en ottanut kameraa edes mukaan keskustaan, koska haluttiin nauttia hääpäivästä kahdestaan ihan ilman kameraa, puhelinta ei lasketa haha! Se oli virkistävää, mutta ihan yhtä ihanaa oli tänään kuvata lapsia ja Ottoa kauniissa auringonvalossa, mä niin nautin kun saan kuvata taas vähän muutakin kun koko talven vallinnutta harmaata lumi-loskasotkua.

Oli ihana kävellä tyttöjen kanssa meren rannassa, kun auringon lämmön oikeasti tunsi eikä tuullut ollenkaan. Tytöt pääsivät ulkoiluttamaan uusia pipojaan ensi kertaa, ja mä tykkään kyllä molemmista! Zelda puhua pulputti ja osoitteli kaikkea mahdollista ulkona, ihania juttuja sieltä tulee kyllä. Tytöt kävelivät käsi kädessä kahdestaan pitkin rantabulevardia ja halivat toisiaan aina vähän väliä, taisivat matkalla sulattaa muutamat sydämet katseista päätellen. Kertakaikkisen ihana viikonloppu takana, ei voi muuta sanoa. Tuntuu että kaikki on ollut niin tasapainossa, sopivasti kahdenkeskistä aikaa, paljon yhteistä tekemistä lasten kanssa, ihania kavereita, herkullista ruokaa ja tietenkin tuo aurinko. Täydellinen viikonloppu, se olisi ollut mun otsikko jos Otto ei olisi ehtinyt ensiksi, damn! Kiitos kaikille joiden kanssa olen saanut olla ja jutella tänä viikonloppuna!

Huomenna mä esittelen teille ainakin Oton ystävänpäivälahjayllärin ja ensi viikolla luvassa kaikkea muutakin kivaa, kuten se päiväkodin ensimmäinen tutustumiskäynti kun meille tullaan kotiin kylään! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! Me käytiin eilen vähän ostoksilla etsimässä lapsille päiväkotiin mukavia sisävaatteita. Löydettiinkin aika kivoja juttuja keväisissä väreissä Zarasta ja H&M:ltä. Mun mielestä päiväkotivaatteiden pitää olla sellaisia missä lapsella on helppo ja mukava olla, ja jotka eivät tunnu ikävältä myöskään ulkovaatteiden alla. Farkut ja muut tiukemmat ja kovemmat kankaat jätän suosiolla cityvaatteiksi, vaikka aika vähän meillä muutenkaan tytöt pitävät farkkuja, kaikki meidän lasten farkut on superstretchiä tai sitten farkkulegginsejä, joita itsekin käytän yleensä. Farkuissakin mukavuus ennen kaikkea.

Löydettiin pari kivaa paitaa, mukavat housut ja söpöjä mekkoja. Zarassa oli myös maailman söpöimpiä kissankorvapipoja, jollainen oli pakko ostaa vaaleanpunaisena. Mä tykkään korvapipoista, mutta yleensä jätän ne suosiolla ostamatta koska korvien mukana tulee melkein aina myös naama, poikkeuksiakin olen tosin tehnyt. Mä en voi vastustaa pandoja, joten pandapipoja meillä on useampikin kappale erilaisena. Nuo pipot ovat kuitenkin täysin kuviottomia, ja ihanan yksinkertaisia juuri siksi.

Innostuin pastellivaaleanpunaisesta muutenkin, ja ostin myös pari sen sävyistä koristetyynyä olkkariin, eikä Otto edes vastustellut! Ihana mies, en olisi uskonut että saan vaaleanpunaista muuallekin kuin lastenhuoneeseen täysin ilman vastarintaa. Miten on mahdollista että tämä prinsessavaihe iskee mulle nyt yhtäkkiä, kun niin pitkään olen ollut vaan kirkkaiden värien perään? Meillä on aika pitkään ollut mustavalkoista ja vastapainoksi niitä kirkkaita värejä, joten rauhalliset pastellisävyt tuovat ainakin kivaa vaihtelua niihin. Nyt vaan iski kunnon pastellikuume ja tekee mieli tuoda sitä kaikkiin huoneisiin. Se on kuitenkin kiva että meillä on kaikki isommat jutut juuri mustia, valkoisia tai harmaita, niin aika pienillä jutuilla saa muutettua ilmettä, eikä tarvitse vaihtaa kaikkea vaikka haluaisikin tuoda uusia sävyjä sisustukseen, kun harva väri riitelee noiden kolmen kanssa.

Ystävänpäivän ohjelmassa on lasten kanssa elokuvan katselua ja pientä herkuttelua näin aamupäivällä, ja iltapäivällä otetaan Oton kanssa kahdestaan suunnaksi keskusta, ja jatketaan juhlintaa kahdestaan. Kiva päästä viimeinkin viettämään hääpäivää, vaikkakin melkein viikon myöhässä. Tytöt jäävät tänne mummun kanssa leikkimään ja hengailemaan. Meillä on tarkoituksena käydä ainakin syömässä ja leffassa, ja lisäksi Otolla on kuulemma joku ylläri jota mä olen tässä nyt pari viikkoa yrittänyt miettiä pääni puhki, että mitä se voisi olla, mutta en ole vielä keksinyt! Jännittää että mitä tässä vielä tapahtuukaan, hahaa! Varmasti jotain kivaa kuitenkin, siitä ei ole epäilystäkään!

Aivan ihanaa ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää kaikille<3