Moikka ihanat! Musta tuntuu että en ole kirjoitellut kuulumisia kunnolla hetkeen kun on ollut niin paljon touhuttavaa että olen sitten kertonut vaan niistä erityisemmistä jutuista kuten synttäreistä ja muista. Niiden ohella ollaan kuitenkin eletty ihan sitä tavallista perus arkea vaan ja nyt mä ajattelin jakaa teille meidän kuulumisia muutaman räpsäisyn muodossa tämän alkuviikon ajalta. Pakko myöntää että viime yö meni niin surkeasti että mulla on takana unta ihan muutaman katkonaisen tunnin verran, ja siksi ei ajatus kulje juuri yhtään.

Yritän aloittaa lausetta ”Meille kuuluu…” ja päähän tulee vaan ”väsyttää. haluaisin syödä kakkua, onkohan meillä vielä kakkua.. aa pitäskö mennä nukkumaan, en jaksa. pakko jaksaa. ei kyllä mä nyt teen tän. mitä meille kuuluu?” Joten ehkä mä vaan näytän näitä kuvia!

Ihania haleja työpäivän jälkeen sohvalla. Herkullinen lounas Fabricissa Aleksanterinkadulla, ja yksi ensimmäisistä designeista joita itse suunnittelin töissä valmiina koruna.

Kaupasta iltaherkuksi mukaan tarttuneet uudet luomu-pillimehut menivät lapsille hyvin kaupaksi, en saanut edes maistiaista. Hississä hymyilytti pehmeä tukka joka ei sojottanut tuulesta huolimatta. Ja esikoista nyt naurattaa kaikki, ja lentää kyllä sellaista juttua että pistää muitakin naurattamaan, voi juku!

Ananaksia vaatteissa ja höpsöjä pieniä tyttöjä. Cosmo ja suklaalevy, jotka vielä odottavat avaamistaan. Taitavat aueta vasta huomenna, koska nyt tulee uni. Sormet ristissä että se uni ei katkeaisi niin monta kertaa kuin viime yönä!

Hyvää yötä kaikille, toivottavasti siellä nukutaan paremmin kuin täällä! 😀

Mä istun tässä kirjoittamassa pieni ihana karvainen tuhisija sylissäni, sillä meille tuli eilen kylään mun äiti joka kävi hakemassa itselleen uuden koiravauvan. Koiravauvan nimi on Armas ja hän on yhdeksän viikkoa vanha. Hän on ihana, iloinen pieni tutkimusmatkailija joka ottaa nokoset sylissä aina kun alkaa vähän väsyttää, syö ja juo hienosti ja osaa jo leikkiä minikokoisilla leluillaan. Me ollaan täällä kaikki aivan rakastuneita Armakseen Ottoa myöten.

Meidän tytöt suoraan sanoen sekosivat kun astuin äidin kanssa meidän ulko-ovesta Armas takin sisällä lämpimässä. Ensin he eivät edes huomanneet pientä päätä joka sieltä pilkisti, vaan ilahtuivat vaan mummunsa näkemisestä. Mutta voi sitä riemua kun he vihdoin tajusivat että ei hitsi tuolla on pieni koira! Tosi nätisti ovat molemmat osanneet silittää ihan pienesti vaan, ja ymmärtäneet että toinen on vasta vauva jonka unta tai ruokailuja ei saa missään nimessä häiritä. Armas vielä vähän jännittää meidän pikkuisia, ja ollaankin sovittu tyttöjen kanssa että he saavat tulla silittämään vain silloin kun Armas on aikuisen sylissä, ja muuten he antavat hänen tutkia ihan rauhassa.

Isompi osaa pitää omatkin liikkeensä rauhallisina eikä kilju jatkuvasti vaikka onkin innoissaan, ja hänelle Armas on antanut pusujakin nenän päähän. Neiti-tiistaina-kaks-vee sen sijaan on vielä vähän taapero ja pomppii ja kiljahtelee innosta niin hän on vielä vähän jännittävämpi tuttavuus Armakselle, mutta osaa hänkin silittää sievästi ja alkuinnostuksen jälkeen on pysynyt kohteliaasti pienen matkan päässä silloin kun koiravauva pyörii itse haistelemassa ja katselemassa asuntoa.

Mulla on ollut ihan järjetön koirakuume jo pitkään, mutta tämä pieni ihanuus onneksi helpottaa sitä edes vähän, kun saadaan hänen kanssaan olla ja leikkiä ja ulkoilla aina kun äiti tulee kylään. Armas on meille kuitenkin niinkuin melkein oma koira, kun aina nähdessä sitä saa hoitaa ja pitää lähellä. Mä oon ihan hirveän onnellinen että äiti otti itselleen uuden koiran, vaikka elokuussa Mörkön kuoltua olikin sitä mieltä että ei ikinä enää pystyisi. Mä näen jo nyt miten mun äiti on miljoona kertaa onnellisemman ja iloisemman näköinen, ja tiedän miten hyvää hänelle tekee päästä huolehtimaan tästä pienestä kasvavasta karvakaverista. Ei tietenkään kukaan voi ikinä korvata Mörköä, eikä tarvitsekaan. Mutta Armas onkin Armas, ja hänestä tulee ihan omanlaisensa persoona ja varmasti aivan hurjan rakas meille kaikille ihan omana itsenään.

Mun on pakko kyllä kohta nousta tästä ja herättää tuo pieni kun jalat puutuu näin risti-istunnassa tuolin päällä, enkä voi liikuttaa niitä kun tuo ihana nukkuu. Mutta sen verran vielä ihan muuta asiaa, että mä olen ihan hurjan kiitollinen kaikille jotka ovat lähteneet #oikeanainen-haasteeseen mukaan, ja kiitollinen myös teille kaikille jotka olette kommentoineet ja jakaneet omia tarinoitanne. Teen illalla koontipostauksen haasteesta, jossa jaan iltaan mennessä osallistuneiden kuvia ja kirjoituksia, siis tietenkin kaikkien joiden juttuja on lupa jakaa. Jos näet tämän kirjoituksen ja olet mukana tai aiot osallistua ennen iltaa, kommentoi ihmeessä että saako kuvaaasi/kirjoitustasi jakaa ja laita instatilisi/blogisi linkki perään niin tiedän kenestä on kyse. Kaikilta jotka eivät tätä näe, mä kysyn erikseen luvan, koska en tietenkään halua jakaa mitään sellaista mitä te ette halua jaettavaksi.

Me lähdetään iltapäiväksi pienen pikkupikkuserkun 1-vuotissynttäreille tyttöjen ja Oton kanssa juhlimaan, mutta tosiaan illemmalla luvassa vielä toinen postaus! Ja hei ihanat tyypit, Indiedaysin Blog Awardsit ovat taas käynnissä. Jos haluatte auttaa mua ja Ottoa, niin käykää naputtelemassa meidän blogien nimet äänestyskaavakkeeseen, ja äänestäkää. Otto on ehdolla Blogitulokas -sarjassa, ja minä Luonnollisen upea -sarjassa. Kiitoksia ihan mielettömän paljon teille kaikille siitä että me olemme ehdolla, mä oon ihan pirun ylpeä Otosta joka jo ensimmäisenä blogivuotenaan on päässyt ehdolle! Siellä on taas tuttuun tapaan palkintona lippupaketteja Blog Awardseihin, jotka ainakin tähän mennessä on olleet huippuhauskoja juhlia. Kiitos jo etukäteen teille kaikille<3

Oikein ihanaa sunnuntaipäivää!

Loman jälkeen on viikko lähtenyt vauhdilla käyntiin kun huomenna on jo torstai, mitä ihmettä? Viikko on ollut yllätyksiä ja ihania asioita täynnä, ja fiilis on ihan loistava. Ollaan oltu paljon ulkona, ja nautittu auringosta. Tytöt ovat olleet päiväkodissa ja me töissä, ihan sitä perus arkea kuitenkin kaiken ihanan keskellä. Päiväkodissakin on sujunut mukavasti vaikka pääsiäinen aiheuttikin tavallista pidemmän tauon päiväkotipäiviin. Mä en oikein tiedä edes mitä sanoa! Pää on jotenkin ihan pyörällä, koska Otto. Tuntuu hullulta, että Oton eilinen Tissikriisi-postaus levisi niin laajasti ja leviää edelleen. Mutta mä olen ylpeä mun miehestä, ja myös kiitollinen kaikille teille kauniista sanoista. Te olette ihania, kannustavia, upeita ja piristätte aina päivää!

Takki on jotenkin ihan tyhjä, mulla oli niin paljon ajatuksia mutta nyt istun tässä ja tuijotan näyttöä enkä saa mitään muuta suusta ulos kuin hömelön virneen kun tuijotan söpöjä kuvia meidän tytöistä. On ne vaan aika ihania tyttöjä, joista mä olen maailman kiitollisin ja onnellisin. Toinen on oppinut keittämään äidille kahvit Dolce Gustolla, ja toinen puhua pälpättää niin että ei saa suunvuoroa. Hyödyllisiä taitoja molemmat, ja kompensoivat toisiaan. Toisen keittämä kahvi herättää kun pitää yrittää pysyä toisen juttujen perässä, kätevää!

Me tehtiin maanantaina yli kahden tunnin lenkki tyttöjen kanssa auringossa. Istutiin merenrannassa, käytiin padolla kävelemässä ja katsomassa meidän vanhaa kotia jossa asuttiin Tiaran vauva-aikana. Niin paljon ihania muistoja, niin paljon naurua ja toisaalta myös ylpeyttä siitä miten pitkälle siitä kaksiosta, rikkinäisellä pyykinpesukoneella varustetusta nuoren perheen ensimmäisestä asunnosta, on päästy. Oton kanssa muisteltiin miten onnellisia me oltiin meidän ekasta yhteisestä asunnosta, miten isoja mullistuksia me koettiin siellä. Me oltiin siellä niin onnellisia, vaikka olikin se rikkinäinen pesukone. Mutta se oli oma rikkinäinen pesukone, ja oma koti, jossa asui meidän oma pieni perhe.

Vaikka nykyään asiat on huomattavasti paremmin kuin siellä, ja edelleen on oma koti, ihan ehjällä pesukoneella varustettuna, tulee sillä vanhalla kodilla olemaan aina erityinen paikka mun sydämessä. Ja musta on ihanaa, että aina kun huristellaan siitä bussilla ohi, tai käydään kävelyllä lasten kanssa, isompi tunnistaa jo ”äiti tuossa talossa me asuttiin kun minä olin vauva!”.

Meidän nostalgialenkki huipentui kevään ensimmäisiin ulkona nautiskeltuihin jätskeihin, kun pysähdyttiin vanhan kodin lähellä Mäkissä. Daim Mcflurry keväisessä auringossa oman perheen kanssa maistui niin pirun hyvälle, rakkaudelle, lämmölle ja noh sille Daimille, Daim on mun lemppari ja näytti maistuvan naperoillekin. Tulee hyvä mieli kun muistelee maanantaita, eipä voi kovin monena viikkona vuodessa sanoa näin, heh.

Viikonloppu koittaa jo ihan pian ja meillä on edessä ainakin vierailu lapsimessuilla, sekä tyttöjen pikkupikkuserkun ensimmäiset synttärijuhlat. En melkein malta odottaa, kaikkea kivaa tekemistä! Oletteko te menossa lapsimessuille käymään?

Ihanaa huomista torstaipäivää ja hyvää yötä teille kaikille <3

Me herättiin aamulla rauhassa tyttöjen kanssa vasta vähän ennen yhdeksää, ja Ottokin pääsi tänään aiemmin töistä niin saatiin hoidettua useamman päivän ruokaostokset yhdessä ennen illan ruuhkia. Nyt on kyllä niin lomafiilikset! Neljä päivää edessäolevaa vapaata tuntuu ikuisuudelta, vaikka sujahtaakin ohitse varmasti aivan silmänräpäyksessä. Mutta sitä ei kannata miettiä nyt vaan nauttia tästä silmänräpäyksestä täysillä, eikö! Alkuviikko meni tosi nopeasti ohi touhutessa joten on kiva rauhoittua viettämään pitkää viikonloppua tyttöjen ja Oton kanssa.

Takki Sheinside* / Huivi Monki* / Kello Tommy Hilfiger* / Housut Tally Wejl / Kengät Nike / Laukku Coach /*saatu blogin kautta.

Musta tuntuu niinkuin en olisi kirjoittanut kuulumisia ikuisuuteen, kun muutaman päivän on tullut kirjoiteltua enemmän jostain tietyistä asioista kuin siitä mitä ollaan tehty. Mutta hyvää meille kuuluu, ei mitään sen erikoisempaa, haha tällainen perus suomalainen vastaus. Tajusin tänään että meidän kuopus, neiti Zelda, täyttää kaksi vuotta alle kahden viikon kuluttua! Olenhan mä tiennyt että synttärit lähestyvät ja juhlatkin on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa, mutta silti se tänään vasta jotenkin jysähti tajuntaan että siihen on oikeasti niin lyhyt aika. Me pidetään juhlat vasta viikkoa oikean päivän jälkeen kun se sopii aikatauluihin paremmin, mutta onneksi kaksivuotias ei ihan vielä ymmärrä ajankulua niin hyvin että se haittaisi. Oikeana päivänä juhlitaan ihan vain perheen kesken varmaankin.

Mutta silti, kaksi vuotta! Miten nyt voi olla jo huhtikuu? On nuo neidit jo molemmat niin isoja ja reippaita ja omatoimisia että ei sitä voi kuin hämmästellä. Heidän kanssaan on ihana jutella ja höpöttää, ja parhaimpia juttuja on kyllä ne mitä he juttelevat keskenään. Niin huvittavia keskusteluita välillä että on pokassa pitelemistä ihan todella. Ei sitä osannut vielä vuosi sittenkään kuvitella miten läheisiä tytöt voisivat olla toisilleen. Mutta tottakai nyt 2- ja 3,5-vuotiaan on helpompi rakentaa yhdessä leikkejä, keskustella ja vain olla yhdessä, kun molemmilla on jo ymmärrystä, kuin vuosi sitten pienemmän ollessa vasta 1-vuotias pikkutaapero.

Mä tunnen olevani maailman onnekkain tyyppi, kun saan joka päivä hengata juuri noiden kahden universumin siisteimmän ipanan kanssa. Tottakai jokaiselle vanhemmalle ne omat muksut on aina rakkaimmat, olen varma että siellä ruutujen takana on aika monta äitiä, joilla on myös universumiin siisteimmät ipanat, haha!

Huomenna meillä on edessä varmasti ainakin barbieleikkimaraton, paljon hyvää ruokaa ja ulkoilua. Pientä pääsiäisaskartelua voitaisiin myös tehdä, ja sitten on se pääsiäismunien piilotus. Vissiin pieni väsymys jo kun meinasin kirjoittaa pääsiäisloman piilotus, apua! Mua nyt vaan jäi mietityttämään että minä päivänä se pääsiäismunajahti kuuluu järjestää? Muistelisin että viime vuonna kun me pidettiin se (en edes muista minä päivänä) niin joku tuli kommentoimaan että se oli ihan väärä päivä. Mutta nyt en muista edes että mikä päivä se väärä päivä oli, saati sitten oikeaa. Ei sillä että se ketään vahingoittaisi jos me nyt jälleen jahdattaisiin yllätysmunia vääränä päivänä, tuli vaan mieleen, haha. Että saa valaista tätä urpoa äitiä, joka ei ole päivästä perillä, jos joku muu sattuu olemaan!

Ihanaa pääsiäistä kaikille, toivottavasti se aurinkokin näyttäisi vihdoin monen harmaan päivän jälkeen!

Tänä viikonloppuna saatiin nauttia kyllä ainakin vaihtelevasta säästä jos ei muuta, lauantaina mielettömästä auringonpaisteesta ja sunnuntaina kylmästä ilmasta ja jopa hetken kestäneestä lumimyrskystä, joka on ihanasti tänään jatkunut. Mun äiti tuli meille, sillä hän on lähdössä risteilylle tällä viikolla, ja samalla hän tulee meidän neitokaisten seuraksi kun mennään torstaina Aussie Academyn päätösbileisiin Oton kanssa. Jännää! Äänestysaikaa on muuten enää pari päivää jäljellä, jos haluatte käydä äänestämässä vielä niin se onnistuu TÄSTÄ linkistä. Kiitos kaikille jo äänestäneille ja kaikille jotka ovat videon katsoneet<3

Me käytiin lauantaina kävelyllä merenrannassa lasten kanssa, ja he olivat aivan innoissaan hiekasta ja auringosta. ”Täällä me äiti uitiin silloin viime kesänä aina ja tuohon minä kaadoin kastelukannulla merestä vettä! Voitaisko tänäkin kesänä mennä uimaan! Milloin on kesä? Voidaanko tulla huomenna uimaan rannalle?”.  Tuota intoa kuunnellessa ei meinaa itsekään malttaa odottaa että pääsee nauttimaan merivedestä, kuumasta hiekasta ja jäätelöstä rannalle. Mutta kaunista siellä on näin maaliskuussakin, aurinkoista, siistiä ja meri kimaltelee yhtä kauniin sinisenä kuin kesällä.

Merenrantareissun jälkeen suunnattiin ostamaan mulle Aussiebileisiin asua, ja löydettiinkin pari ihan kivaa juttua joita ajattelin vähän vilauttaa jo ennen varsinaisia juhlia. Tytöt olivat loistavia makutuomareita ja Tiara itseasiasa valitsi mun apuna mulle molemmat jutut jotka ostin, kun mulla oli värivalintojen kanssa vaikeuksia. Ihana minishoppaaja!

Eilen syötiin aamupalaa pitkän kaavan mukaan, paistoin karjalanpiirakoita, ihan niitä Pirkka-versioita, ja herkuteltiin kylmäsavulohella, pashalla ja tuoreilla hedelmillä.. Pasha on mulle ihan uusi ruoka jota en ole maistanut ennen tätä kevättä, en oikeastaan tiedä edes miksi! Mä inhoan mämmiä, ja oon kai aina jotenkin rinnastanut pashan siihen koska molemmat ovat pääsiäisen aikaan syötäviä jälkkäreitä. No eihän niillä ole kerrassaan mitään tekemistä keskenään, pasha on superhyvää, etenkin Lidlistä ostamani shampanjanmakuinen valkosuklaapasha, suosittelen. Pääsiäiseksi voisi koittaa tehdä ihan itse eikä tyytyä kaupan versioihin.

Pääsiäisteemalla jatkettiin aamun jälkeen, kun lähdettiin metsästämään pajunkissoja ja löydettiinkin! Tehtiin samalla kunnon metsäretki tyttöjen kanssa, ja huomasi kyllä miten innoissaan ja miten kotoisana meidän metsäkerhoa käynyt esikoinen oli tutussa metsässä. Hän liikkui siellä sutjakkaammin kuin vanhempansa ja tunsi kaikki kalliot ja kivenkolot, ja kertoili mitä kaikkea he ovat kerhossa tehneet missäkin metsän kolkassa. Kerhosta jäi ihanat muistot ja rakkaus metsään varmasti loppuelämäksi, en voi sanoin kuvailla miten hieno juttu tuollaiset ulkoilmakerhot ovat. Onneksi päiväkodissakin on säännöllisiä metsäretkiä ohjelmassa, ihan niinkuin meilläkin oli pienenä päiväkodissa mörrikoulua.

On ihana katsoa kun Helsinki heräilee eloon talven jäljiltä, .jotenkin huomaa taas kuinka mun Helsinkirakkaus samaan aikaan nostaa päätään pienestä talvihorroksesta. Kaikki tuntuu mahdolliselta, ja parasta on se miten täällä on niin paljon vaihtoehtoja, ja kaikki niin lähellä. Ei tarvitse lähteä kuin muutama askel ovesta ulos niin on metsässä, merenrannalla, kaupassa ja julkisen liikenteen pysäkillä. Kaikki löytyy. Helsingin keskusta on ehkä kiireinen, mutta kun lähtee vähän keskustasta pois voi löytää hiljaisia metsiä, pieniä poukamia ja täydellisiä lenkkipolkuja joiden varrella on heppoja pellolla. Toisaalta nautin samaan aikaan siitä, että pääsen osaksi keskustan kiireistä tunnelmaa työpäivinä.

Tänään mulla oli eräät aika makeat kuvaukset joista kuulette pian lisää, instagramista voi käydä kurkkimassa vähän etukäteen. Aivan ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3