Varmaan suurin osa teistä on miettinyt että miksi en oo postannu viikkoon ja syy siihen on se että vietin juuri viisi yötä kätilöopiston päivystysosastolla. Voin kertoa että kokemuksena toi sairaalareissu on yks mun elämän ahdistavimpia ja oon maailman onnellisin että pääsin eilen kotiin. Aattelin nyt kertoa teille tälleen mun päivistä sairaalassa ja siitä miksi sinne jouduin alunperin.

Lauantai 10.9.2011 rv 34+3
En ollut koskaan ennen edes tuntenut tai huomannut kunnolla yhtään supistusta mutta perjantai-iltana mulla alkoi  säännölliset supistukset alle 10min välein jotka oli myös jonkin verran kivuliaita. Ne supistukset meni kumminkin ohi parissa tunnissa ja menin nukkumaan normaalisti. Lauantai-aamuna supistukset jatkuivat taas ja tulivat jo viiden minuutin välein, soitin kättärille ja ne sanoi että ”no tuu nyt käymään mut tuskin siinä mitään on”. Lähdettiin sitten Oton kanssa taksilla käymään siellä ja mut laitettiin heti käyrille ja siihen piirtyi tasaisesti supistuksia ja vauvan hyvät sydänäänet.
                     Käyrien jälkeen lääkäri tutki mut ja ultrasi ja ensimmäinen järkytys oli siinä että vauva josta on kokoajan neuvolassa sanottu että ”hienosti on edelleen raivotarjonnassa” olikin perätilassa. Neuvolatäti oli just edellisenä päivänä kehunu mulle kuinka pää tuntuu selkeesti alhaalla ja että varmaan kiinnittyy pian, mut tais neuvolatädillä mennä pahemman kerran perse ja pää sekasin koska mä oisin kyllä tuntenut jos meidän 2,5kiloiseksi arvioitu vauva ois perjantain ja lauantain välillä kääntyny täydellisesti eripäin.
                     Seuraavaksi lääkäri päätti järkyttää mua kertomalla että mun kohdunkaulakanavaa on jäljellä alle 1cm ja kohdunsuu on yhdelle sormelle auki ja että en todellakaan ole kuulemma menossa kotiin vaan jään sairaalaan sisälle. Otto lähti sitten kotoa hakemaan mulle tavaroita ja mä sain tunnin aikana neljä Nifangin -nimistä supistuksia estävää lääkettä ja kortisonipiikin jonka tarkoitus oli kypsyttää vauvan keuhkoja. Nifanginit eivät lopettaneet supistuksia mutta supistukset muuttuivat kumminkin epäsäännöllisemmiksi ja vähemmän voimakkaiksi. Illalla supistukset taas lisääntyivät ja sain lisää Nifanginia ja uuden kortisonipiikin 12h kuluttua edellisestä. Vietettiin ilta Oton kanssa mun huoneessa ihmetellen että mitä ihmettä tässä on just tapahtunut ja kymmenen aikoihin murun piti lähteä kotiin ja mä jäin yksin mun huoneeseen.


Sunnuntai 11.9.2011 rv 34+4
Sunnuntaina sain vielä kaksi kortisonipiikkiä ja lisää Nifanginiä ja mulle sanottiin että kunhan kaikki kortisonipiikit on annettu he eivät enää aio estää vauvaa syntymästä jos vauva päättäisi syntyä. Mulle myös sanottiin että pääsen maanantaina kotiin jos supistukset loppuvat. Olin päivän aikana useaan kertaan käyrillä ja supistuksia piirtyi kokoajan tasaiseen tahtiin.

Maanantai 12.9.2011 rv 34+5
Aamupäivällä osastonlääkäri tutki mut ja sanoi että kohdunsuun tilanne ei ole edistynyt ja pääsen kotiin. Odottelin sitten että Otto pääsee töistä ja mennään yhtä matkaa ja sitten Otto tulikin siinä iltapäivällä ja mut laitettiin vielä viimeisen kerran käyrille. Supistukset olivatkin tosi voimakkaita ja tulivat taas alle 5min välein joten kätilö päätti että eri lääkäri tutkii mut. Edellisestä tutkimuksesta oli siis noin 6 tuntia ja sitten mut tutkittiin ja yhtäkkiä lääkäri ilmoitti että kohdunkaulakanava on kokonaan hävinnyt ja mä oon 3cm auki. Mun kotiinlähtö peruttiin ja sain taas Nifanginia ja määräyksen täydellisestä vuodelevosta vaikka mulle oli just edellisenä päivänä luvattu et kortisonipiikkien jälkeen vauvaa ei enää esteltäisi syntymästä.
                      Kätilö ja lääkäri molemmat sanoi että nyt on enää päivistä kiinni ennen kuin vauva syntyy ja Nifanginit voivat hidastaa synnytyksen edistymistä korkeintaan parilla tunnilla. Makasin siinä sitten koko illan  ihan paikoillaan ja en saanut edes  ruokaa hakea itse.. Ajattelin että eihän tää voi olla totta et meiän neiti syntyy jo nyt, kuukauden etuajassa mut pakkohan se oli uskoa kun mulle niin sanotttiin. Oltiin kyl ihan häkeltyneitä Oton kanssa mut kumminki onnellisia koska meille sanottiin et vauvalla ei oo mitään hätää vaikka syntyiskin nyt koska hän on niin hyvän kokoinen jo. Otto lähti sitten taas yöksi kotiin ja lupasi tulla heti takaisin jos soitan että siirryn synnytyssaliin.


Tiistai 13.9.2011 rv 34+6
Mut herätettiin aamulla jo seitsemän jälkeen uuteen lääkärintutkimukseen ja lääkäri teki taas sisätutkimuksen ja kohdunsuu oli kuulemma auennut sentin lisää ja olin nyt jo 4cm auki. Lääkäri tutki mua yhteensä varmaan puoli tuntia ja se tuntu ihan hirveeltä, varsinkin kun se ei selittäny mitään ja kouri vaan. Mulla oli oikeesti jo kyyneleet silmissä. Yhtäkkiä lääkäri alkoi puhumaan jostain väliseinästä joka kuulemma saattais estää alatiesynnytyksen ja kuulemma hänen piti keskustella ylilääkärin kanssa. Mä en saanut sit syödä enkä juoda moneen tuntiin mitään koska oli olemassa mahdollisuus et joutuisin sektioon samana päivänä.  Parin tunnin syömättömyyden jälkeen kätilö tuli kertomaan että ”väliseinä” josta mulle ei edelleenkään kerrottu mitään ei kuulemma olisi este alatiesynnytykselle ja sain syödä vihdoin aamupalaa.
                       Olin edelleen täydellisessä vuodelevossa koska vauvalle olisi parempi jos pysyisi masussa keskiviikkoon asti ja olisi tasan 35-viikkoinen. Siinä sitten makoiltiin Oton kanssa koko päivä ja mietittiin et onkohan meillä oma pikkuinen jo seuraavana päivänä sylissä. Epätodelliselta se tuntui mut silti aika ihanalta, varsinkin kun meille sanottiin et vauvalla ei oo hätää vaikka syntyiskin. Supistuksetkin piirtyi käyrille kokoajan tasaisen voimakkaina mut mulla ei kumminkaan ollu kovia kipuja. Illalla vielä eri lääkäri teki mulle sisätutkimuksen ja sanoi että kohdunsuun tilanne on pysyny samana ja Otto voi vielä lähteä kotiin.


Keskiviikko 14.9.2011 rv 35+0
Keskiviikkoaamuna sain vihdoinkin luvan liikkua koska vauva oli 35-viikkoinen ja kätilöt kertoi että lantiota pyörittelemällä ja pysyttelemällä pystyasennossa voisin edistää synnytyksen etenemistä. Mä siinä sitten heiluin koko päivän ku heinämies ja keinuin ja kävelin portaita alas ja ylös kanttiiniin Oton kanssa. Oli ihanaa vaihtelua monen päivän tylsän sängyssä makaamisen jälkeen kun sai liikkua. Supistuksetkin tuntuivat ehkä hieman voimakkaammin ja pidin kuumavesipulloa alaselällä ja ajattelin että olin aina kuvitellut et avautumisvaiheen supistukset ois paljon kivuliaampia.
                      Illalla mulle tultiin taas tekemään sisätutkimus ja yhtäkkiä lääkäri ilmottaa että ”Mistä neljästä sentistä te ootte kokoajan puhunu? Mun mielestä tää ei oo kuin kaksi senttiä ja kohdunkaulakanavaakin on vielä sentti jäljellä. Ja mikä ihmeen väliseinä, täällä on minimaalisen ohut ylimääränen limakalvo joka ei tosiaan vaikuta synnytykseen yhtään mitenkään”. Lääkäri oli aivan ihmeissään että miksi mulle on sanottu että synnytys tapahtuu ihan lähiaikoina kun ei tilanne ollut edistynyt lähes ollenkaan. Hän sanoi että saattaa mennä vaikka yliaikaiseksi vielä, kaikki on kuulemma mahdollista. Mä sit kysyin että voisinko sit vihdoinkin päästä kotiin kun kerran mitään ei tapahdu mut jouduin sit olemaan vielä yhden yön tarkkailussa.


Torstai 15.9.2011 rv 35+1
Eilen aamulla mut laitettiin taas käyrille ja sinne piirty sellasia supistuksia että paperissa ei riittäny tila kun oli niin voimakkaita. Sain kipulääkettä supistuksiin mutta se ei kyllä kauheesti auttanut. Olin käyrillä reilusti yli tunnin ja supistukset tuli
vat kokoajan suunnilleen kolmen minuutin välein. Otto tuli heti aamusta osastolle mun kanssa ja nukuttiin sit yhdessä siinä sängyllä ja odoteltiin. Yhdentoista aikoihin kätilö tuli kertomaan että mä pääsen kotiin. Me jäätiin kumminkin vielä odottelemaan kyytiä kahteen asti ja yhden jälkeen mulle tehtiin vielä yksi sisätutkimus. Lääkäri oli eri kuin keskiviikkona mutta hänkin ihmetteli että miten ihmeessä kukaan on voinut sanoa että kohdunsuu olisi 4cm auki. Tilanne ei siis ollut edennyt yhtään ja pääsin eilen kahdelta kotiin.

Siinä on pari kuvaa mun masusta ja tossa on yks käyrä oliskohan toi maanantailta? Eli toi oikeenpuolimmainen viiva on supistuskäyrää ja toi toinen on sit sydänäänikäyrää.

Nyt mä oon sitten ollut yhden yön kotona ja oon edelleenkin ihan sekasin ton koko sairaalareissun osalta. Mä en tykänny yhdestäkään lääkäristä joka mut tutki, jokainen niistä sanoi ihan eriä ja kyseenalaisti kollegoidensa havainnot jotenki tosi törkeellä tavalla. Ne puhui meille välillä niinku idiooteille vaikka me ei kertaakaan oltu itse väitetty et mun synnytys ois käynnistyny vaan muut lääkärit oli ihan itse sellasia merkintöjä tehneet. Olin jo lähellä joutua sektioonkin ja ihan turhaan vielä. Pakko sanoo että kätilöopiston lääkärit ei mun mielestä ollu mistään kotosin, ihan kamalia kaikki; ei tienny mistään mitään ja vaikka o8iskin tiennyt niin ei selittänyt asiallisesti meille mitään. Kätilöt sensijaan oli lähes poikkeuksetta ihania ja tosi mukavia, varsinkin kaikki  nuoremmat ja kätilöopiskelijat.
                         Toi koko sairaalareissu oli mun mielestä ihan täys farssi koska me saatiin kokoajan väärää tietoa ja nyt mulla on tosi epävarma olo kun oon kotona ja pelkään kokoajan et joku menee pieleen. Mun mielestä on myös ihan hirveetä että meille useaan otteeseen sanottiin että ”ilman vauvaa ette kyllä enää lähde täältä kotiin”, ”kyllä se sieltä ennen loppuviikkoa tulee” ja ”taitaa tulla tyttären synttärit vielä ennen äidin omia” (viitaten mun synttäreihin jotka on siis sunnuntaina) vaikka mitään tarkkaa tietoa mun synnytysajankohdasta ei kenelläkään ollut. Tottakai me sit uskottiin kun meille näin sanottiin ja oikeesti synnytys ei ollut edes käynnissä ja vauva saattaa syntyä vaikka kuukauden päästä.
                          Lopputuloksena on nyt siis se että mä oon 2cm auki, kotona, heti jos lapsivedet menee mun täytyy perätilan takia mennä makuuasentoon ja ambulanssilla sairaalaan koska on olemassa napanuoran esiinluiskahtamisen vaara. Muutenkin heti jos mun tilassa tapahtuu muutoksia mun pitää heti ottaa yhteys päivystysosastoon. Mun supistukset on vähentyneet ihan itsestään nyt kun niitä ei kokoajan provosoida ottamalla käyrää ja tökkimällä mun mahaa ja mulla on suhteellisen normaali olotila. Mulle on varattu kontrolliaika 26.9. ja mun pitää mennä lantion kuvaukseen rv36 jälkeen jotta voidaan selvittää onko alatiesynnytys mahdollinen mun lantion koon puolesta, jos ei ole niin sitten mulle varataan aika sektioon.

Ei menny tosiaan ihan niinku elokuvissa tää raskaus ja mua pelottaa et mitä kaikkee tästä vielä loppujenlopuksi tulee. Nyt ei auta kun toivoa parasta ja odotella, mut en tiiä musta tuntuu et sekoon tän epätietosuuden kanssa. Mä yleensä kirjotan tätä blogia aina teitä varten, en itseäni mut tää merkintä on nyt tällanen superpitkä koska haluan itse muistaa kaiken just niinku kaikki tapahtu ja sen takia kirjotin jokaikisen yksityiskohdan noin tarkkaan. Jos joku jaksoi lukea koko tekstin niin nostan kyllä hattua! 😀 Mutta joo tässä sen pidemmittä puheitta kiitän vielä tositosi paljon kaikkia jotka on mua tsempannu Facebookissa ja muutenkin, ootte aivan ihania ja en ois jaksanu tätä kyllä mitenkään ilman teitä♥  Ja täytyy myös kiittää Ottoa, ilman Ottoa mulla ois usko loppunu tähän hommaan jo aikapäiviä sitten, mut muru jakso olla mun tukena sairaalassa ja vakuuttaa että vielä kaikki menee hyvin♥

Pakko todeta kyl taas kerran et mulla on maailman ihanimmat lukijat♥ Mä en missään nimessä ollu lopettamassa bloggaamista enkä aio lopettaa niin kauan kun mulla vaan aika ja jaksaminen riittää eli toivottavasti kauan! Mutta ihanaa että jaksoitte noin moni kommentoida mulle, teidän kommentteja on ihana lukea! Sain myös vihdoin useita postaustoiveita joita olin kaipaillutkin ja nyt palan halusta päästä toteuttelemaan niitäkin! Kirjottelen tonne tulossa olevia postauksia -osioon sit et mitä on luvassa kunhan saan kahlattua noi kaikki kommentit viel kertaalleen läpi et varmasti huomioin kaikkien toiveet. Mutta iso kiitos vielä teille ja toivottavasti jatkatte samaan malliin♥♥

Sitten asiaan, eli kuten otsikkokin kertoo nii eilen mäki sain itelleni jotain kivaa pitkästä aikaa, mut ei jäänyt pikkumurukaan huomiotta. Mä tajusin pari päivää sitten et oon niin kovasti välttäny ostamasta liikaa pienimpiä vaatekokoja ja tajusin sit et meillä ei oo melkeen mitään kokoa 50. Me oltiin eilen Haikaranpesän lapsivuodeajan valmennuksessa ja näin läheltä parikin vauvaa jotka oli alle 12 tunnin ikäsiä ja huomasin et kyllä ne oikeesti on niin pieniä et pitää olla pari vaatetta myös tossa ihan minikoossa, vaikka kaupan 56-kokoset onkin pienempiä kun äitiyspakkauksen 50-kokoset. Ostettiin sitten eilen vielä neitoselle muutamat ihan miniminivaatteet H&M:ltä ja yksi isompi paita Zarasta.

Velour-koalapotkuhousut ja kaksi pientä pipoa♥

Luomupuuvillaiset body ja pöksyt♥ Hämmentää vaan ku noi bodyn hihat on yhtä leveet ku housunlahkeet 😀

Ihana paita Zarasta kokoa 68♥

Taitais olla pienen vauvanvaateinventaarion paikka, voisin vaikka laskeskella kaikki vaatteet ja kuvata laatikoiden sisällöt ja tehdä postauksen teille niistä vaikka tässä viikonlopun aikana. Ois ihan kiva itekki tietää et mitä tuolta lipastosta löytyy.
                          Mä olin jo pitkään kaivannu semmosta perus pitkähihasta paitaa ja ajattelin ekaks että haluun valkosen mut sit löysinkin ton ihanan myyränruskean paidan H&M:ltä ja päätin ostaa sen.

Lisäksi halusin jonkun ihanan pehmeän ja lämpimän neuleen ja tiesin et Zarasta löytyy ihanimmat ja parhaan tuntuset neuleet koko tässä kaupungissa, joten mentiin sit tutkimaan Zaran valikoimia eilen ja tollanen ihanuushan sieltä sit löyty! Yllätyin myös siitä et toi neule oli mulle sopiva ihan mun omassa koossa ja meni viel kiinnikin ihan kevyesti vaikka on jo tämmönen jättimasu! Kai se on oikeesti tarkotettu sit vähän väljemmäksi. Löysin myös ihanat punaset vakosamettiballerinat, noi on hyvät näin tässä alkusyksystä kun ei oo viel niin kylmä ja noi saan helposti jalkaan ilman et tarvii kumartua.

Mitäs pidätte mun ostoksista? Mä oon ihan rakastunu tohon neuleeseen, se on mun uus paras kaveri♥ Oon kans aina halunnu punaset kengät mut koskaan ei oo tullu ostettua nii nyt sit vihdoin päätin repästä vaik olikin valinnan vaikeus taas kerran leopardikuvioisten ja noiden väliltä. Kävin myös eilen ekaa kertaa vihdoinkin Suomeen rantautuneessa Promodissa ja olin kyl tosi pettyny, ei siel ollu kyl ainakaan mulle mitään tarjottavaa. Kaikki oli jotenki sitä peruskauraa mitä kauppojen hyllyillä on pyöriny jo vaikka kuinka kauan.. Mut toivottavasti valikoimat paranis syksyn myötä, pitää piipahtaa tuolla vaik parin viikon päästä uudestaan.
                        Sitten toiseen asiaan, nimittäin vauvan liikkeisiin. Mun häntäluu oikeesti varmaan murtuu kohta, neidin lempipuuhaa on hakata yhtäaikaa kädellä mun häntäluuta ja potkia mun kylkiluita. En oo ikinä älynny et ne liikkeet vois tuntuu häntäluussa mut näköjään voi ja se tuntuu ihan hirveeltä. Mä oikeesti voisin itkee aina ku se lyö mua :(. Onkohan meiän vauva joku normaalia väkivaltasempi tapaus? Kaikki aina vaan korostaa sitä kuinka ihanalta ne liikkeet tuntuu ja kyl ne suurimmaks osaks tuntuuki mut multa on täysin pimitetty tää kivulias puoli niistä. Noo mut ei tässä enää kauaa oo ja sit kumminki ikävöin kaikkia liikkeitä. Aika kultaa muistot vai miten se meni. Muutenki haluisin jo pienen omaan syliin tuhisemaan, se tunne vaan voimistu viel miljoonakertaseks ku eilen näin ne pienet vastasyntyneet siellä valmennuksessa. Mut ei auta, odottavan aika on pitkä :D.
                          Tänään mun äidin setä tuli meille porakoneen kanssa ja saatiin vihdoin tauluja sun muita seinille ja nyt meidän koti alkaakin olla valmis. Aattelin huomenna kuvailla teille meidän uusia sisustusjuttuja ja sit huomenna mennään vissiin äidin kaa ostamaan neidille babysitteri ja amme ja sit meillä pitäiskin olla suunnilleen kaikki. Nyt
meiän kotiki näyttää jo perus lapsiperheen kodilta, se vauva vaan puuttuu :D.. Mut sellasta siis luvassa huomenna ja tällasta oli tänään. Jos teillä on jotain ehdottomia sitterisuosikkeja niin kertokaa ihmeessä viel ennen huomista nii osaan ostaa mahdollisimman hyväksi havaitun neitoselle! Kertokaas myös mielipiteenne ostoksista 🙂 Ihanaa perjantai-iltaa mun ihanille lukijoille♥

Eilen piipahdettiin Oton kaverin läksiäisissä illalla ja kun päästiin  kotiin olin ihan puhkipoikkiväsyny. Oli ihan kiva ilta vaik mulle tulikin kauheet allergiaoireet kun Oton kaverilla oli kissa josta me ei tiedetty. Mun piti ottaa eilen paljon kuvia ja tehdä eilisestä postaus mutta kun otin kameran esille siellä läksiäisissä niin huomasin että muistikortti oli jäänyt kotiin. Mun loistavan aivan surkeen muistin takia tää onkin sit aika ostospainotteinen postaus kuten otsikkokin kertoo kun ei oikeen muuta kuvamateriaalia ole.
                         Nukuttiin aamulla pitkään ja heräiltiin rauhassa ilman mitään kiirettä. Ihana kun Otolla on kerrankin kokonainen viikonloppu vapaana kun yleensä on ainakin toinen päivistä töitä. Kauppareissulla piipahdettiiin taas Piilo-kirppiksellä ja tällä kertaa mukaan ei tarttunu niin paljoa kuin viimeksi, ja taidan tietää syynkin: Just kun astuttiin sinne ovesta sisään niin näin kassalla raskaana olevan naisen jonka ostoskassiin hävis just joku ihana pinkki mekko. Olin ihan että perkele! Se vei parhaat päältä 😀 Mut onneksi mekin tehtiin viel kivoja löytöjä ja eipä toi neidin vaatevarasto nyt niin hirveesti enää kaipaakkaan täytettä.

Lindexin velourhousut ja vaalenapunainen nallenkorvapipo jonka merkkiä en tiiä, onkohan toi Little Bear joku merkki? 😀

Tuttan vakosamettimekko ja Kappahlin kauluksellinen body

Noi sopii tosi kivasti yhteen toi body ja mekko♥

Kirppikseltä suunnattiin sitten Columbuksen Citymarketiin ja sieltä ostettiin pari Ainu mam-tuttipulloa kun tajuttiin et neidillä oli vaan yksi tuttipullo. Mulla on siis kyllä tarkoituksena imettää mut eihän siitä haittaa oo jos noita on varalla et jos vaikka maitoa ei tuukkaan tarpeeksi tai imetys ei muuten vaan onnistu. Onko kellään kokemusta noista mam anti-colic -tuttipulloista, et onks noi mistään kotosin? Ostettiin kans Liberon hoitoöljy ja sinkkivoide vauvalle. Luin jostain et toi Liberon öljy on parempaa kuin Natusanin? Mut eipä noi kyllä kovin kalliita ollu et jos se ei ookkaan hyvä nii aina voi ostaa toista merkkiä. Ostettiin kans tollanen pinkki kori minne voi sit laittaa pikkusen tuttipullot ja tutit ja pulloharjan ja kaikkee muuta tommosta sälää mitkä kuuluu keittiöön nii pysyy paremmin tallessa.

Lisää kuvateksti

Kaupassakäynnin jälkeen oon kuluttanut päivää lähinnä lukemalla uusinta Glamour-lehteä ja haaveilemalla supertiukoista farkuista ja mekoista ja 13cm koroista. Mulla alkaa olla jo kova ikävä mun omaa vartaloo, onhan tää masu ihana ja varmasti tulee kova ikävä vauvan potkuja ja liikkeitä mut kyl ois ihana jo päästä ostamaan normaaleja vaatteita ja käyttää korkeita korkoja.
                      Toinen syy mun masuturhautumiseen on se et tää meidän pikkunen ei oikeesti oo enää nii pikkunen masuasukki, tänäänki mul valu ihan kunnolla kyyneleet silmistä ku se potkas niin kovaa ja hammasta saa purra monta kertaa päivässä jossei haluu ääneen huutaa. Voin vaan kuvitella miltä tuntuu joskus viiden viikon päästä ku nyt on jo tällasta, onneksi ei oo enää kauaa nii saa ton murusen ulos tuolta ja sit se saa potkia ja nyrkkeillä niin paljon ku ikinä haluaa. Laitan sen Oton mahalle ja pikkuneiti voi pahoinpidellä sitä vuorostaan :D.
                       Mua jännittää kauheesti ku ens viikon alussa pitäis vihdoin tulla niiden vaunujen jotka tilasin viikko sitten perjantaina. Ois niin kiva päästä jo tekemään vaunupostausta teille koska tiiän että yllätytte mun valinnasta! Ois myös ihana ku sit ois kaikki isommat jutut hankittuna ja tulis jotenki rauhallisempi fiilis ku ne vaunut seisois tossa eteisessä valmiina oottamassa pikkuneitiä kyytiin.
                       Samaisena perjantaina innostuin kans Ifolorin sivuilla ja latasin semmosen kuvakirjasuunnittelu -ohjelman ja tilasin sit meidän neitoselle semmosen Masun matka maailmaan -kirjan jonka siis kuvitin ja kirjotin ihan itse. Kirjotin sen silleen et sitä on neidin kiva lukea sit kun oppii ite lukemaan et ei oo liikaa tekstiä ja on ihan lapsille sopivaa. Sieltä löytyy isin ja äidin tarina ja paljo kertomuksia masusta ja raskausajasta. Sitä oli tosi hauska tehdä ja siihen sai laitettua paljon kuvia ja tekstiä ja hintakaan ei ollu yhtään paha, oisko ollut jotain pari kymppiä. Nyt kun on toi ohjelma niin vois sit tehdä toisen ku pikkunen on syntyny ja ristiäisistä vaik yhden ja jotain, oon ihan innostunu nyt noista! Toimitusaika oli 9 päivää +postikuljetus eli eiköhän sekin sitten kolahda postiluukusta ens viikolla nii voin sit esitellä täällä.

Mut joo eiköhän tässä ollu tarpeeksi jaarittelua tälle illalle, mä meen kyl nyt tekemään iltapalaa! Muistakaas laittaa viel kuvaustoiveitä tähän Kuvahaaste! -postaukseen niin teen sen ensi viikon aikana sitten. Hauskaa lauantai-iltaa kaikille!♥

Tänään oiskin sit masupäivityksen vuoro, meneillään siis jo viikko 32! Tossa Lillypien tickerissä on kyl väärin noi viikot, laitoin ihan oikeen lasketun ajan sinne ja toi jäljellä olevien päivien määrä on oikein mut oikeesti oon siis 31 viikkoa ja 2 päivää raskaana enkä 31 viikkoa ja 6 päivää niinku toi väittää. En tajuu miks se väittää tolleen väärin noi päivät, muutki on valittanu samasta asiasta.
                      Huomaa kyl jo selvästi et tuol masussa ei asustakkaan enää mikään ihan pikkuneiti, tulee nimittäin välillä ihan kyyneleet silmiin kun se potkii ja nyrkkeilee. Suurimmaksi osaksi se on kuitenki edelleen kiltti tyttö ja vaan hellästi vähän pahoinpitelee äitiä :D. Tän viikon aikana on käyny selväksi et mahasta saa kyllä vaikka minkä muotosen, se möyrii siellä ja mun maha on välillä niin totaalisen epämuodostunu et sitä ei uskois mahaksi ellei paremmin tietäis. Hassun näköstä ja viel hassumman tuntusta! Mitattiin tänään masun ympärysmitta ja se oli paksuimmalta kohdalta tasan 100cm, aika kiva muutos siihen mun 59cm vyötäröön verratuna :D.

32. raskausviikko

Sikiön paino: 1750 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 27,5 cm
Koko pituus: 37 cm

SIKIÖ
”Tämän viikon alussa sikiö on 29 viikkoa vanha. Se harjoittelee uutterasti nielemistä, ja pissaa puolisen litraa joka päivä. Kuulostaa vähemmän hygieeniseltä, mutta lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti. Kun sikiö nielee lapsivettä, suolisto täyttyy sikiön ensimmäisellä ulosteella, mekoniumilla, jota kutsutaan myös lapsenpihkaksi. Useimmilla ensimmäinen uloste tulee muutaman tunnin kuluttua syntymästä.
Sikiö reagoi, jos voimakas valo paistaa ohuemmaksi käyvän kohdunseinämän läpi. Joskus sikiö voi kurkottautua valonlähdettä kohti ja yrittää seurata sitä silmillään.
Sikiöllä on nyt usein hikka. Voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole sikiölle suurikaan vaiva, vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen. Kun sikiö nikottelee, pallea puristuu kasaan ja keuhkotilavuus kasvaa. Sikiön hikkaamista seuraavat usein sen hengitysharjoitukset.” Vau.fi

rv 31+2

Joku tai no oikeestaan monetkin on pyytäny multa kuvaa masusta edestä päin nii otin nyt teille oikeen monta kuvaa. Ja koska kumminkin joku taas kysyy, niin ei, mulla ei oo masussa raskausarpia, toi yksi arpi joka masussa näkyy on vanha umpisuolen leikkausarpi vuodelta 1997 eli olin silloin 5-vuotias. Ei liity siis raskauteen mitenkään 😀 Ainoat arvet mulla on edelleen onneksi pyllyssä ja tisseissä eli saa bikineillä piiloon onneksi. Ja ei nekään oo kovin pahoja, ei ees punoita ja pisimmät on jotai 1,5cm.

Jättimasu, Otto otti todella hemaisevan seksikkään kuvan mun rantapallosta 😀

Semmonen masuli mulla on. Pikkuneidillä on hikka ainaki joka päivä ja joskus montaki kertaa päivässä. Se on tosi hassun tuntusta ku maha vaa nytkähtää aina parin sekunnin välein. Käy nii sääliksi pikkusta ku se hikkailee siellä vaan ja joskus sen hikka kestää melkee puol tuntiiki. Eihän se hikka mitenkää vaarallinen oo mut jotenki silti säälittää, voi meiän pikkusta♥

Kommentoikaa ihmeessä, mitä tykkäätte mun jättimasulista? Ei varmaan löydy ketään kenen mielestä toi ei ois iso 😀 Hyvää yötä kaikille ihanille, mä jatkan Harry Pottereiden kattelua!♥

Tänään en oo oikeesti liikkunu himasta mihinkää, kuten en eilenkään. Toi ilma ei kauheesti innosta menemään ovesta ulos ja muutenki oon ollu jotenki kauheen väsyny, menny aikasin nukkumaan illal vaik oon aamullaki nukkunu pitkään. Sen takia siis postaushiljaisuus ollu pari päivää ku ei mul oo ollu mitään kovin tähdellistä kerrottavaa.
                     Mua ehkä vähän masentaa tää syksyn alku siinä mielessä et kaikilla muilla alkaa koulu ja tapahtuu kaikkee jännää ja uutta mut mä vaan edelleen oon kotona ja odottelen pikkusta. En millään jaksais enää oottaa, kaikki päivät tuntuu nii samanlaisilta. Tulee niin äkkiä huono olo jos lähden pidemmäksi aikaa jonnekki vaikka kaupungille ja siks ei tee mieli lähtee minnekään mut toisaalt kotona yksin oleminenki kyllästyttää. Varsinki se ajatus tuntuu ahdistavalta et mun olo ei tuu tästä enää helpottumaan ennen synnytystä joten kotona oloa on luvassa suurimmaksi osaksi.
                      Ois niin kiva jo päästä seuraamaan oman pienen kasvua ja kehitystä. Mut en mä masennu, ei oo enää kauaa ja sit on oma prinsessa täällä ja sit mulla ei varmasti ole tylsää ainakaan! Saan joka päivä hoitaa omaa pikkusta ja ihan taatusti riittää ihmeteltävää ja ihailtavaa joka päivälle. Ja ens viikolla ainakin tapahtuu kun on kaks eri valmennusta, neuvola ja babyshower! Ja äitikin tulee ens viikolla tänne et turhaan mä tässä kitisen, tän viikon jos jaksan nii ens viikol kyllä riittää seuraa ja tekemistä vaikka muille jakaa.
                       Mut on mul teille kuviakin, löysin nimittäin tänään viime keväänä ostamani viitan/takin joka on ihanaa harmaameleerattua college-kangasta ja jossa on tikattu vuori. Toi viitta on mulle ihan täydellinen nyt ku on iso masu, viime keväänä en jotenki osannu käyttää sitä ilman isoo masuu vaik se  onkin ihan normaaliosastolta ostettu. Mut nyt oon tosi tyytyväinen siihen. Sitten olis kans vähän päivän asuu ja naamaa, mihinkään en himasta liikkunu mut jaksoin kihartaa hiukset ja meikkaa silti 😀

Viitta: H&M Biker-bootsit: Bronx

 

Paita: Gina Tricot, Farkut: H&M (juu tiiän, mul on usein noi nykyään päällä mut mitäs sitten noi on maailman parhaat äitiyshousut ja sopii kaiken kanssa!)