Mun piti oikeastaan toteuttaa tämä postaus vasta blogin synttäriviikon aikana, mutta koska ihania postausideoita on ensi viikolle niin paljon (ja koska Zelda tuli tänään kipeäksi, eikä olla tehty mitään jännää tai kuvauksellista koko päivänä), mä päätin ottaa aiheen esille jo nyt! Eli toivottu aihehan on siis millaista on asua Helsingissä lasten kanssa, hyvine ja huonoine puolineen, ja mitä täällä voi lasten kanssa tehdä. Mä varoitan, tästä tulee pitkä postaus, sillä Helsinki on mulle rakas.
Mä olen itse Helsingissä syntynyt ja kasvanut koko lapsuuteni, muutaman vuoden vietin teini-iässä Oulussa kuten tiedätte, mutta heti kun mahdollista, halusin tänne takaisin. Helsinki on ainakin Suomen mittapuulla suuri kaupunki, ja itse olen ehtinyt melkein 23:n vuoden aikana asua ympäri Helsinkiä, eri kaupunginosissa. Pikkulapsiaikani vietin Pohjois-Helsingissä, Oulunkylässä eli Ogelissa. Nelivuotiaana muutin äidin kanssa Ruoholahteen, kolmen minuutin metromatkan päähän keskustasta, ja sain ensikosketukseni meren läheisyydessä asumiseen. Siitä lähtien mulle on ollut tärkeää asua lähellä merta, en tiedä miksi, mutta olen asunut aina meren läheisyydessä, enkä voisi kuvitella muuttavani jonnekin kauas merestä, vaikka inhoankin kylmää merituulta.
Ruoholahdessa olen asunut elämäni pisimmän ajan, kuusi vuotta samassa talossa. Sen jälkeen onkin tullut muutettua todella tiuhaan. Ruoholahdesta muutimme Lauttasaareen, ja sieltä sitten muutaman vuoden kuluttua sinne Ouluun. Ylä-astetta kävin Helsingissä Kalliossa, koska siellä sijaitsi (ainakin silloin) Helsingin ainoa kuvataideluokka, joten Kallio lähiympäristöineenkin on tuttua. Kun muutin Oulusta takaisin, sain asunnon Ullanlinnasta, joka sijaitsee kävelyetäisyydellä keskustasta. Otto asui Kannelmäessä opiskelijasolussa tavatessamme, ja sielläkin on tullut vietettyä aikaa rutkasti. Kannelmäestä ja Ullanlinnasta muutimme yhdessä Vuosaareen, mistä muutimme nykyiseen asuntoomme reilut puolitoista vuotta sitten.
Mä olen aina ollut tosi sosiaalinen, ja ystäviä mulla on ympäri Helsinkiä ja sen lähiympäristöä rutkasti. Voisi sanoa että ne asuinalueet joilla EN Helsingissä ole vieraillut, on laskettavissa yhden käden sormilla. Mä tykkään Helsingissä todella paljon siitä, että julkinen liikenne on niin toimivaa, ja mahdollistaa helpon ja nopean kaverisuhteiden ylläpidon, vaikka asuisi ihan eri puolilla kaupunkia. Eniten tykkään raitiovaunuista eli sporista, niissä on jotenkin sitä tunnelmaa, ja samalla näkee myös kaupunkia kivasti.
Koska meillä ei mun lapsuudessa ollut autoa, mä totuin jo pienestä pitäen kulkemaan yksin metrolla, bussilla ja sporalla. Meilläkään ei ainakaan toistaiseksi ole autoa, ja olen iloinen siitä että myös meidän tytöt oppivat tulevaisuudessa liikkumaan julkisilla liikennevälineillä, ja tutustumaan myös sitä kautta kotikaupunkiinsa eri reitteineen. Toki metrot ja sporat etenkin saattavat olla joskus täynnä epämääräistä porukkaa, itsekin muistan lapsuudesta muutaman inhottavan, pelottavankin kokemuksen koulumatkoilta, mutta yleensä niissä on aina myös sitä avuliasta, normaalia porukkaa senverran, ettei tarvitse oikeasti pelätä.
Vaikka haluan ehdottomasti suojella lapsia kaikelta pahalta, en kuitenkaan halua kasvattaa heitä pumpulissa tai suojella liikaa elämän realiteeteilta. Toki nämä asiat eivät varhaislapsuuteen kuulu, mutta mä taisin olla 8-vuotias kun kuljeskelin ekoja kertoja yksin bussilla, enkä koe olleeni liian pieni. Mun lapsuudessa juoppoja kutsuttiin tuttavallisesti humpuiksi, ja pidettiin niihin kohtelias etäisyys metroasemalla, mutta ei pelätty. Lapsena en koskaan asunut missään ”huonomaineisilla” alueilla, mutta kyllä niitä kaikenlaisia tyyppejä on melkein joka lähiössä jonkin verran, toisissa enemmän, toisissa vähemmän.
Monipuolisuus, on asia jota mä rakastan Helsingissä todella paljon, täällä on kaikenlaisia ihmisiä, kaikenlaisia paikkoja, kaikenlaisia tapahtumia. Jokaiselle löytyy jotain, ihan varmasti. Helsingissä on kansainvälistä tunnelmaa, mutta tämä ei silti ole niin suuri ja mahtava paikka kuin vaikkapa Lontoo. Loppupeleissä Helsinki on kuitenkin se tuttu ja turvallinen, kotoisa, pieni pohjoinen pääkaupunki.
Pienenä harrastin kuvataidetta ja tanssia intohimoisesti. Harrastuskaupunkina Helsinki on tietenkin Suomen paras, sillä täällä on eniten vaihtoehtoja. Mekin ollaan mietitty Tiaralle tanssiharrastusta ensi syksyksi, kun typy täyttää jo kolme vuotta ja tuntuu tykkäävän tanssista enemmän kuin hullu puurosta. Itse aina harmittelin sitä että aloitin tanssin vasta ekaluokalla, kun olisin voinut innostua siitä jo niin paljon aikaisemmin, ja tulla rohkeammaksi esiintyjäksi. Mä aloitin neljävuotiaana kuvataidekoulun, ja tykkäsin kyllä siitäkin kovasti, ehkä kaksi harrastusta niin pienenä olisi kuitenkin ollut vähän too much.
Helsingissä on lukuisia eri tanssikouluja, kuten Step up Show School, vanha tanssikouluni, DCA ja Helsingin tanssiopisto. Täällä on kuvataidekouluja, musiikkikonservatorioita, kaikenmaailman liikuntamahdollisuudet ja mitä tahansa, vain mielikuvitus on rajana kun keksii itselleen tai lapsilleen harrastuksia. Helsingissä on myös laaja valikoima ihan tavallisia, kuten myös eri painoitteisia, päiväkoteja ja kouluja.
Uskon että tulevaisuudessa, asuttiin me missäpäin Helsinkiä tahansa, lapsille löytyy hyvä ja turvallinen koulu, jossa aloittaa opin tie. Meillä koulu- ja päiväkotitarjontaa rajoittaa tietenkin se, että haluamme lapsille ruotsinkielistä varhaiskasvatusta ja opetusta, mutta onneksi Helsingissä on tarjolla ruotsinkielisiäkin kouluja ja päiväkoteja runsaasti. Itse kävin Arabianrannassa ruotsinkielistä Yrkesinstitutet Prakticumia lukion jälkeen, ja viihdyin todella hyvin, vaikka toki ammattikoulu on eri asia kuin ala-aste tai eskari.
Jännittävää nähdä missäpäin Helsinkiä meidän lapset sitten lopulta koulutiensä aloittavat. Mä en halua muuttaa ihan pienten lasten kanssa keskustaan, tykkään enemmän tästä meidän nykyisestä ”autot eivät kulje öisin ja telkkaria voi pitää ykkösellä vaikka ikkunat olis auki” -meiningistä. Kahden pienen kanssa saa kuitenkin ulkona vahtia silmä kovana, vaikka liikennettä ei paljoa olisikaan. Sitten kun tytöt alkavat lähestyä kouluikää, asuisin mielellään keskustassa, ehkäpä juuri Ullanlinnassa tai Eirassa, sillä keskustasta on lyhyt matka jokapaikkaan, niin harrastuksiin kuin kavereillekin.
Pienten lasten äideille Helsinki tarjoaa rentoa kahvilakulttuuria, sekä runsaasti avoimia päiväkoteja, asukaspuistoja ja kerhoja. Minimuskarin voi aloittaa jo kahden kuukauden ikäisen vauvan kanssa, ja myös värikylpyjä, vauvajumppia ja muita on pilvin pimein. Me aloitettiin vauvamuskari ja perhekerho Tiaran ollessa viiden kuukauden ikäinen, ja käytäisiin siellä mielellään varmaan vieläkin ellei elämä sattuisi olemaan niin hektistä, ja tuttu kerho sijaitsemaan nykyään vähän turhan pitkän matkan päässä.
Mutta mitäs täällä voi tehdä vapaa-aikana, tai jos tulee vaikka toisesta kaupungista lomalle tänne? Kaikki tietävät perus Lintsin, Sealifen, Korkeasaaren ja Suomenlinnan, mutta Helsinki tarjoaa niin paljon muutakin ihanaa. Kesäinen kävely jäätelön kanssa Kaivopuistossa, picnik Alppipuistossa tai vierailu ihanan trooppisessa Talvipuutarhassa piristää kummasti päivää. Talvipuutarhan läheisyydessä sijaitsee tietysti myös Stadikan maauimala, joka on kaikenikäisten suosikki. Stadikalla on kesäpäivinä aivan oma fiiliksensä, ja sinne me suunnataan kesälomalla ehdottomasti.
Helsingissä on ihan mahtavia leikkipuistoja, joista mun suosikkeja on Sepän puisto Eirassa, sekä Mustakiven puisto Vuosaaressa. Mustakiven puistossa on kesäisin ulkoallas ja paljon tilaa leikkiä ja juosta. Helsingissä puistoista pidetään hyvää huolta, ja suuria, viihtyisiä leikkipuistoja on todella paljon. Suurimmissa puistoissa on myös kerhotalo, jossa voi käydä syöttämässä vauvaa sisällä myös talviaikaan. Niissä järjestetään myös erilaisia leikkitoiminnan kerhoja, ja vanhempainryhmien kokoontumisia. Kesäisin Helsingin leikkipuistoissa kaupunki tarjoaa puistoruokailun, ilmaisen lounaan lapsille joka arkipäivä, pitää vain ottaa omat astiat mukaan. Me ei olla vielä keretty puistoruokailua testaamaan, mutta ehkäpä ensi kesänä sattuisi jokin sopiva päivä!
Mä oon aina ollut kova museofani, ja mun suosikkimuseoita Helsingissä on aina ollut Mannerheimintiellä sijaitseva Kansallismuseo aarteineen, sekä Luonnontieteellinen museo, jossa suurin ihmetyksen aihe lapsena oli kaksipäinen kili. Kuvataiteen ystävänä myös Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma ovat musta vierailun arvoisia paikkoja, vaikkakin sain niistä itse enemmän irti vasta kouluiässä. Odotan innolla vuonna 2016 valmistuvaa Helsingin uutta kaupunginmuseota, joka korvaa vastikään sulkeutuneen koulumuseon ja Lasten kaupungin. Harmi että sitä joutuu vielä tovin odottamaan, mutta uskon että valmistuttuaan se on todella vierailun arvoinen paikka Helsingistä ja helsinkiläisyydestä kiinnostuneille.
Merenrantakaupunkina Helsinki tarjoaa myös hulppeat biitsimahdollisuudet kesäisin, mun suosikki on klassikko-Hietsun lisäksi Aurinkoranta Aurinkolahdessa, joka Hietsuun verrattuna on siistimpi, helpompi ja tyylikkäämpi. Aurinkorannan ainoa ongelma on se että vesi on todella äkkisyvää, eli silmät pitää olla selässäkin. Aurinkorannan läheisyydestä löytyvät myös Uutelan ihanat ulkoilureitit, sekä suloinen Kahvila Kampela, josta saa tosi hyviä munkkeja ja lohikeittoa.
Toukokuussa Helsinki saa ihan uuden, mielettömän nähtävyyden, Helsinki Sky Wheelin eli hulppean 30:n gondolin maailmanpyörän Katajanokalle. Siinä on kohde jossa mä aion ehdottomasti ensi kesänä pistäytyä, vartin maailmanpyöräily maksaa 12 euroa, ja jos haluaa vetää extremetyylillä, niin lasilattiaiseen erikoisgondoliin pääsee puolen tunnin ajelulle 95:llä eurolla. Mä en taida olla niin villi, että lasilattiaa uskaltautuisin testaamaan mutta ehdottomasti haluan käydä katsastamassa varmasti Stadin parhaat näköalat.
Heinäkuun 26. päivä järjestetään taas Skidit festarit, lasten oma festivaalitapahtuma Kalliossa. Tämän vuoden teemana on ”Meidän kaikkien kaupunki”, mikä kuulostaa mielenkiintoiselta. Viime vuonna emme festareille päässeet, mutta tänä vuonna olisi tarkoitus mennä käymään. Tuoreessa muistissa on vielä vuoden 2012 festarivisiitti, josta jäi hyvä fiilis ja toive päästä paikanpäälle vähän vanhemman lapsen kanssa, joka niistä saisi enemmän irti. No nyt meillä on kaksi ;)!
Tässä tuli nyt aikamoinen pläjäys Helsinkiä, sisältäen kaikkea maan ja taivaan väliltä yli tuhannenkolmensadan sanan verran. Se on paljon se! Toivottavasti joku jaksoi lukea, ja toivottavasti saitte tästä jotain irti. Mä odotan innolla kesää Helsingissä, sillä ennenkaikkea Helsinki on upea kesäkaupunki. Mä pidän ajatukset kesässä ja auringossa, niin ei masenna tämän päivän räntäsateet ja Zeldaan iskenyt flunssa. Hyvää yötä kaikille<3