Olen mukana Indiedaysin & Spice Up!in yhteistyökampanjassa, jonka myötä sain testiin liudan erilaisia aasialaisia kastikkeita, tahnoja, mausteita ja muita tuotteita. Mä tykkään ihan superisti aasialaisesta ruuasta, mutta yleensä mua häiritsee omissa kokkauksissani aina se, että ne eivät ole maistuneet autenttiselta. Kun tietää miten hyvää aasialainen ruoka oikeasti oikein tehtynä oikeassa paikassa on, on harmittanut että omat keitokset ovat aina olleet vähän sinne päin, vähän liian pliisuja. Paino kuitenkin sanalla yleensä, sillä tällä kertaa niin ei käynyt. Tällä kertaa ruuat veivät mun kielen mennessään.

Mä olen ruuanlaittajana sekä hifistelijä, että sellainen nopeiden ja helppojen ruokien ystävä. Arkisin vedetään enemmän sillä nopea ja helppo -linjalla, ja viikonloppuisin taas tykätään hifistellä ja kokeilla uutta, ja käyttää enemmän aikaa ruuanlaittoon. Arkisin pääasia on mahan täyttyminen ja viikonloppuisin nautiskelu. Viime viikonloppuna me nautiskeltiin oikein urakalla näillä Spice up!in tuotteilla, kokeiltiin sekä nopeaa ja helppoa reseptiä, että sitten tehtiin mun elämäni parasta currya jota keiteltiin yhteensä tunti ja joka maistui ihan täydellisen hyvältä. Ruoan hitaampi hauduttaminen palkitsi, ja maku oli taivaallinen. Ruokaa tuli niin iso satsi että syötiin sitä kaksi kertaa päivälliseksi, ja Otto vielä kerran lounaaksi töissä.

Mulle osa Spice Up!in tuotteista oli tuttuja entuudestaan, esimerkiksi perus makea chilikastike joka varmaan melkein joka kodista perusvarusteena löytyy, sekä kalakastike, osterikastike ja sitten muutama noista valmiista ateriakastikkeista. Kalakastiketta ja Osterikastiketta meillä oli aina silloin kun asuin vielä lapsuudenkodissani, mutta en sen kummemmin ole itse niitä osannut käyttää aiemmin. Valmiit ateriakastikkeet taas on meillä joskus sellaisia arjen pelastajia. Kun kastikkeeseen sekoittaa nuudelia, kanaa ja vähän vihanneksia, on valmiina nopea ja helppo ruoka joka maistuu hyvältä. Lapset tykkäävät kovasti miedommista kastikkeista, kuten hapanimeläkastikkeesta tai Chow Mein -kastikkeesta.

Kaikki nämä erilaiset tahnat olivat mulle täysin uusi tuttavuus, ja yllätyin siitä miten hurjan paljon makua niistä saa ruokaan! Inkivääritahna, sitruunaruohotahna ja valkosipulitahna maustavat kätevästi myös simppelimpiä ruokia. Ja en oikeasti tiennyt että curryja on noin monta erilaista, panang curry, punainen curry, vihreä curry ja massaman curry. Me kokattiin Massaman Currya, jota en ole koskaan maistanut aiemmin edes ravintolassa. Massaman Curry on tuhti thairuoka, joka sisältää useita eri ainesosia ja runsaasti mausteita. Täytyy sanoa että se oli varmaan parasta ruokaa mitä olen ikinä ihan itse kokannut. Se maistui jotenkin niin aidolta, ja mausteiselta ja hyvältä ja miljoonalta eri asialta, se oli niin kaukana arkipöperöstä kuin olla ja voi.

Massaman Curry meidän tyyliin (6 annosta)

450g maustamattomia broilerinfileesuikaleita

4dl Jasmiini- tai Basmatiriisiä

3 isoa porkkanaa

3 keskikokoista perunaa

2dl maapähkinöitä

1 iso sipuli

(kevätsipulia varsineen)

1:n limen mehu

400ml Spice Up! kookosmaitoa

2dl kanalientä

2rkl ruokosokeria

4rkl Spice Up! Massaman curry -tahnaa

4 Spice Up! Kaffirlimen lehteä

3rkl Spice Up! Kalakastiketta

3rkl Öljyä

(thaibasilikaa annoksen koristeluun)

Pilko sipulit. Laita paistokasariin öljy ja massaman curry -tahna, sekoita ne keskenään ja anna lämmetä hetken aikaa. Lisää sitten sipulit ja kuullota niitä kasarissa n. 5 minuuttia. Kaada sekaan kookosmaito ja kanaliemi ja keittele toiset 5 minuuttia. Pilko perunat ja porkkanat sillä aikaa, ja lisää kasariin. Lisää myös Kaffirlimenlehdet ja ruokosokeri. Keitä n. 5 minuuttia. Lisää broilerinsuikaleet ja pähkinät, keitä 20 minuuttia. Mausta curry kalakastikkeella ja limen mehulla. Kiehauta vielä ja voit vähän haudutellakin. Tarjoile riisin ja thaibasilikan kanssa.

Se oli oikeasti niin hyvää, mä en kestä! Vieläkin tulee vesi kielelle kun katson näitä kuvia. Ja siis peruna sopi yllättävän hyvin myös ihan vaan sinne kastikkeen sekaan, vaikka ruoka tarjoiltiinkin riisin kanssa. Kastike oli täynnä erilaisia makuja, jotka kaikki sopivat hyvin yhteen.

Mä olen ihan lumoutunut nyt thairuoasta, ja innoissani siitä että viime viikonlopun jäljiltä meillä on vielä vaikka mitä ihania kastikkeita ja tahnoja jäljellä. Mango-Chilidippikastiketta laitoin jo tortillojen väliin toissapäivänä, ja seuraavaksi mä taidan kokeilla sambal oelekia. Resepti-inspistä käyn hakemassa myös Spice Up!in sivuilta, joilta löytyy hurjasti erilaisia reseptejä kokeiltavaksi. Käykää ihmeessä tekin!

Mulla on teille Spice Up!in kanssa nyt mahtava kilpailu: Minkälaisen reseptin sinä kehittäisit Spice Up!in tuotteista inspiroituneena? Kerro oma resepti-ideasi kommenttiboksiin, ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on 25.11. klo 21.00 asti. Voittaja saa palkinnoksi huipun Spice Up! -tuotepaketin ja pääsee testailemaan omaa resepti-ideaansa!

Iik, toivottavasti moni teistä osallistuu kisaan sillä mä ainakin palan halusta kuulla millaisia ruokia te valmistaisitte, voin sitten inspiroitua teidän ideoista ja kokkailla lisää ihania herkkuja. Mahtia torstaipäivää kaikille!

Iltaa tyypit! Mä alan vihdoinkin parantua ja nyt viikonloppuna olen jo jaksanut ja uskaltanut touhutakin. Perjantaina me ei tehty muuta kuin viikon ruokaostokset, ja öllöteltiin loppuilta. Eilen taas lähdettiin jo aamupäivällä leikkipuistoon, ja lounaan jälkeen suunnattiin Itiksen ja pikkushoppailuiden kautta ystävien tupareihin Espooseen lasten kanssa. Vietiin tuparilahjaksi sitä perjantaina täällä esittelemään valkosuklaa-piparirockyroadia, ja oli niin kiva nähdä kavereita pitkästä aikaa. Tytötkin olivat innoissaan kun näkivät niin monta kummia kerralla. Tupareissa saatiin maistaa ihanaa itseleivottua mustikkapiirakkaa, juoda kahvit ja lapset saivat juosta vähän aikaa hippaa ja tanssahdella. Ennen seitsemää oltiin jo matkalla takaisin kotiin.

Tänään syötiin herkkuaamiainen, minkä jälkeen suunnattiin jo yhdentoista aikaan läheisen kauppakeskuksen jouluparaatiin, missä tytöt saivat kasvomaalaukset ja mä sai käydä äkkiä salaa ostamassa muutaman joululahjan sillä aikaa kun Otto kiersi tyttöjen kanssa etsimässä joulupukkia. Kerrankin olen ajoissa liikkeellä, meillä on varmaan puolet lahjoista jo hommattuna. Yleensä havahdun lahjaostoksiin joskus viikkoa ennen joulua kun alkaa olla hankala löytää niitä suosituimpia lahjoja. Ehkä sitä oppii tässä vuosi vuodelta. Ennen oli myös hankalampaa raahata niitä lahjoja, tai piilotella niitä, kun lapset olivat mukana. Nyt vaan kävin yksin viemässä ne auton takaluukkuun, mistä Otto äsken haki ne kun lapset olivat jo nukkumassa. Ah miten helppoa.

Kokeiltiin tänään myös tehdä vähän erilaista ruokaa, mistä tuli ihan mielettömän hyvää, ja siitä kerron lisää ensi viikon aikana! Loppupäivä ollaan siivoiltu, ja sen jälkeen aloitettiin lasten kanssa pikkuhiljaa joulukoristeiden laittaminen esille. Tyttöjen huoneessa on jo ihan kunnon koristelut päällä, mutta muualla meillä on vasta metallikorissa joulupalloja ja perus jouluvalot. Ihanan jouluisa tunnelma siitäkin jo tulee. Näillä mennään itsenäisyyspäivään asti, ja sitten koristellaan joulukuusi niinkuin meidän perheen perinteisiin kuuluu jo mun lapsuudesta asti.

Ollaan myös luettu kirjoja, ja katsottu koko perhe vanha Ipanat -leffa netflixistä, joka oli mun ja Oton kummankin lemppari kun oltiin pienempiä. Se oli ihan superhauska ja koskettava vieläkin, ja lapsetkin tykkäsivät. Nyt ymmärsi tietysti niitä aikuisten läppiä itse ihan eri tavalla kuin silloin pienenä.

Kiva että sai melko viikon kipeilyn jälkeen nauttia rauhallisesta viikonlopusta yhdessä perheen kanssa, hyvällä voinnilla. Huomenna pääsenkin pitkästä aikaa toimistolle, ja tytöillä on valokuvaus päiväkodissa! Jännittää, iik!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

PS: Mä olen hurjan iloinen eiliseen postaukseen saamastani palautteesta ja sähköposteista.  Oli hienoa huomata miten erilaisia taustoja omaavia ihmisiä mun blogia lukee, ja miten uskomattoman ihania ihmisiä siellä ruutujen takana on. Jännää oli se, että sain kaksi melkein samanlaista sähköpostia viiden minuutin sisällä toisistaan. Sähköpostien lähettäjät edustivat täysin päinvastaisia uskontokuntia, mutta olivat asioista tismalleen samaa mieltä. Ja täysin tietämättä toisistaan he lähettivät nämä viestit mulle melkein samaan aikaan. Jos vaan kaikki ymmärtäisivät miten samanlaisia suurin osa ihmisistä kuitenkin on, kulttuurista, uskonnosta ja taustasta riippumatta. Suurin osa ihmisistä haluaa vain rauhaa ja turvaa kaikille. Musta on tärkeää ottaa kantaa näihin asioihin, vaikka jonkun mielestä tietämätön ja naiivi blogimamma varmasti olenkin. Mulla on kuitenkin kanava ja mahdollisuus levittää tärkeää sanomaa kymmenille tuhansille ihmisille, ja sen aivan varmasti teen silloin kun koen sille olevan tarvetta.

Kokeilin jotain vähän uutta, nimittäin uusimmasta K-ruoka -lehdestä bongaamaani jouluisen Rocky Roadin ohjetta. Se kuulosti niin herkulliselta että en vaan voinut jättää testaamatta, ja nyt kun olen maistanut itse on pakko vinkata teillekin! Alkuperäisessä ohjeessa on neljä ainesosaa, minun versiossani vain kolme. Lisäksi herkun valmistamiseen menee vain 10min valmisteluaika + 30min pakastimessa tai tunti jääkaapissa kovettumiseen.

Talvinen Rocky Road

200g valkosuklaata

n. 60g kuivattuja karpaloita

3-4 keskikokoista piparia

Sulata pilkottu suklaa. Murskaa piparit ja leikkaa karpaloita vähän pienemmäksi muruksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan tai lautaselle. Laita pakkaseen puoleksi tunniksi, tai tunniksi jääkaappiin. Leikkaa sitten sopivan kokoisiksi annospaloiksi ja tarjoile esim. glögin kanssa iltaherkkuna. Nam!

Mitkäs on teidän lemppareita helppoja talviherkkuja, sellaisia jotka pyöräyttää käden käänteessä jos tulee vaikka yllärivieraita? Tämä taitaa olla mun uusi suosikki! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Vaikka meidän lapset ovat aika hyviä syömään, ja reippaita maistajia, tulee meilläkin joskus tilanteita että he eivät haluaisi syödä jotain. Yksi heidän makuhermojaan ärsyttävä ruoka-aine tällä hetkellä on kesäkurpitsa, josta taas itse tykkään kovasti. Mä en halua pakottaa lapsia syömään jotain sellaista josta he eivät oikeasti tykkää yhtään, varsinkaan kun sellaisia ruoka-aineita ei ole kovin montaa. Mutta olen yrittänyt kokeilla tapoja, joilla heidätkin saisi tykkäämään vaikka nyt siitä kesäkurpitsasta.

Meidän kaikkien lemppariruokaa on ihan perus jauhelihakastike ja pasta. Jauhelihakastiketta saa helposti tehtyä ison satsin josta riittää useammallekin päivälle, kun lisää vihanneksia sekaan. Aikaisemmin ollaan aina raastettu porkkanat, ja pilkottu kesäkurpitsat sekaan, mutta viimeksi raastoin myös kesäkurpitsan. Hienojakoinen raaste toi makua, rakennetta ja määrää lisää, mutta upposi helposti myös lapsille. Tuskinpa he edes huomasivat sitä kastikkeen seasta, kun oli niin pientä. Eli jos teillä on joskus sellaisia ongelmia ettei vihannekset uppoa, niin etenkin jauheliharuokien kanssa suosittelen kokeilemaan raastamista. Raaste sekoittuu jauhelihaan niin hyvin että sitä ei huomaa ellei sitten ole tosi tarkka.

Jauhelihakastike 

400g naudan jauhelihaa

3-4 isoa porkkanaa

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

1-2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

1 prk tomaattipyreetä

1 prk tomaattimurskaa (Lidl tai Mutti)

75g Grana Padanoa tai Parmiggiano Reggianoa

1 tl paprikamaustetta

 Reilusti välimeren yrttisekoitusta

Reilusti mustapippuria

Suolaa oman maun mukaan

300g pastaa

Laita pastavesi kiehumaan. Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet pieneksi. Pese ja kuori porkkanat, ja pese kesäkurpitsa. Raasta porkkanat ja kesäkurpitsat hienojakoiseksi raasteeksi. Ruskista jauheliha pannulla, lisää sekaan sipulit. Kuullota hetki, ja lisää porkkana-kesäkurpitsaraaste sekaan, sekoita hyvin. Keitä pasta ohjeen mukaan. Lisää jauheliha-vihannespannulle tomaattipyre ja tomaattimurska, sekä pieni loraus vettä. Sekoita hyvin. Raasta sekaan juusto, ja lisää mausteet. Säästä vähän juustoa tarjoiltavaksi pöydästä annoksen kanssa. Keittele kastiketta hetki ja tarjoile pastan ja juuston kanssa. Nam!

Mun äiti tuli meille viime viikolla juuri ennen kuin lähdettiin Lontooseen, ja jäi vielä meidän reissun jälkeen pariksi päiväksi tänne näkemään omia ystäviään. Mekään ei olla oltu lasten kanssa melkein ollenkaan kotona, kun ollaan ravattu niissä kuvauksissa, mutta tänään sitten saatiin viettää yhteinen sunnuntai mun äidin kanssa ennen hänen huomista Ouluun paluutaan. Juhlistettiin samalla vähän äidin synttäreitä (ja Zeldan 2,5-vuotisuutta), kun äiti oli silloin omassa kodissaan kun hänellä oli oikea synttäripäivä. Leivoin meille omenapiirakkaa ihanista kotimaisista syysomenoista, ja äiti osti vielä jätskit siihen kaveriksi. Ai että mitkä herkkuöverit, mutta oli kyllä aika ihanaa!

Omenapiirakassa maailman helpoin ohje, Pirkan piirakkapohja, 9 pientä omppua ja kanelia päälle. Nam!

Eilen oltiin tosiaan Bayerin mainosvideon kuvauksissa joihin meitä pyydettiin. Meillä oli sellainen muovinen lainavauva ja esitettiin onnellista perhettä joille on juuri syntynyt baby numero kolme, ks. kuva Instagramissa. Tytöt silittivät hienosti ”pikkusiskoaan” ja meitä nauratti. Vanhempi neiti jaksoi keskittyä ihan uskomattoman hyvin vaikka kohtausta kuvattiin monen monta kertaa. Kuopuksella alkoi kärsivällisyys loppumaan parin oton jälkeen, mutta onneksi vielä lopuksi hän jaksoi tulla mukaan ja saatiin ilmeisesti ihan nappi kohtaus purkkiin. Meidän osuus ei kestänyt kuin parikymmentä sekuntia mutta olihan siinä aina valmistelua ja odottelua ottojen välissä. Hienosti jaksoivat molemmat ikäänsä nähden, täällä on aika ylpeä äiti. Ja oli kyllä hassua leikkiä että on kolme lasta, tyttöjä ei näyttänyt vaivaavan ainakaan mustasukkaisuus ollenkaan, hahhah.

Ihanaa että ollaan saatu kuitenkin viettää äidin kanssa vähän edes aikaa tämän kiireisen viikon keskellä, kun sitten ei nähdäkään ennen joulua. Ja Armaksen kanssa tietysti myös! Siitä on tullut ihan mun kaveri, nytkin se nukkua nököttää mun kainalossa, puoliksi näppiksen päällä. Että jos jossain on kirjoitusvirhe niin syyttäkää vain koiraherraa, ei oo mun vika.

Zelda tosiaan täytti jo 2,5 vuotta keskiviikkona, ei voi kyllä käsittää! On jo kolme vuotta siitä, kun me vasta jännitettiin että meneekö kaikki hyvin ja odotettiin 12:sta viikon ultraa. Voi miten aika menee nopeasti! Zeldasta on tullut niin iso ja reipas höpöttäjä jolla on selkeä oma tahto ja niin mahtavat jutut. Niin outoa että kuopuskin on jo vuoden vanhempi, mitä esikoinen oli silloin kun kuopus syntyi.

Vaikka olo on vähän haikea, niin kyllä on ollut ihanaakin nauttia siitä ettei kotona ole enää pitkään aikaan ollut vaippaikäisiä vaan arki sujuu helposti ja tyypit osaavat tehdä jo niin monet asiat ihan omatoimisesti. Pienempi tietenkin ottaa isommasta mallia, ja omapäisenä toteuttaa välillä sellaisiakin asioita mihin ei ihan vielä taito riitä. Mutta harjoittelemallahan sitä oppii eikö vain. Tänään hän kiipesi lastenhuoneen kirjahyllyn päälle ”Tuu äiti kahtomaan mittä minä oon!”, ja äidillä meinasi samaan aikaan pettää pokka ja hypätä sydän kurkkuun. Onneksi hylly on sentään seinään kiinnitetty eikä pudotus olisi ollut kovin korkea.

Ensi viikostakin tulee aika touhukas, mutta oikeastaan sitä on tottunut siihen että syksyt ja keväät nyt vaan ovat aikalailla touhukkaita ja se on parasta. Ollaan menossa lasten kanssa teatteriin, ja huomenna mun täti ja serkku tulevat Oulusta meille pariksi yöksi viettämään syyslomaa, joka siellä alkoi juuri. Tytöt ovat siitäkin ihan intona, mun serkku kun on sellainen cool vanhempi tyttö heidän mielestään jota ihaillaan kaikessa. Vähän niinkuin mun täti oli mulle kun mä olin pieni, ja on toki vieläkin, haha!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja hyvää yötä <3