Meillä on ollut tää viikko sellainen aika leppoisa rentoiluviikko, sillä ensi viikosta on tulossa kiireisin pitkään aikaan. Ensi viikolla on hammaslääkäriä, usean kaverin tapaamista, mun boudoir-kuvaukset liittyen Oton huomenlahjaan, sekä isoimpana juttuna kaikista; mun polttarit viikon päästä lauantaina. Mua jännittää jo polttarit ihan hulluna, enkä malttaisi odottaa, eikä tätä odotusta helpota yhtään se että en tiedä mitään, en kerrassaan mitään. Mutta eihän polttareista kuulukaan tietää, mä oon vaan tälläinen malttamaton hätähousu!

Tällä viikolla ollaan oltu rennosti kotona, ulkoiltu, ja syöty hyvin. Ajattelin jakaa teille erään kauppareissun satunnaisen päähänpiston tuloksena syntyneen kylmäsavulohesta tekemäni pastan joka olikin todella herkullista, vaikka heittelin vaan aineksia sekaisin. Otto ei ole mikään kovin suuri kalaruokien ystävä, mutta tämä pasta tuntui olevan hänenkin mieleensä, kuten myös Tiaran.

Eilen meillä kävi kylässä mun ystävä Ina (se samainen ihana joka neuloi mulle maailman siisteimmät villasukat joita taannoin esittelin blogin FB:ssä) ja tänään sitten oli vuorossa vanhojen tarhakavereiden jälleennäkeminen kahvin ja pakastepullan merkeissä. Musta on maailman siisteintä että pidetään mun vanhan päiväkotikaveriporukan kanssa edelleen yhteyttä ja nähdään säännöllisen epäsäännöllisesti. Asuinpaikat, koulut ja elämäntilanteet ovat vieneet meitä vaikka ja mihin, välillä hyvinkin kauas toisistamme, mutta silti ollaan aina pysytty ystävinä ja oltu osana toistemme elämää.

Zelda vipeltää nyt jatkuvasti Tiaran kannoilla ja neiti isosiskolla on välillä rankkaa kun toinen niin kovasti haluaa osallistua leikkeihin. Mutta yllättävän hyvin kuitenkin on leikit sujuneet yhdessäkin ja Tiara on myös huomioinut Zeldaa ja leikkinyt tämän kanssa. Zelda hosuu jatkuvasti jokasuuntaan ja kiipeilee enemmän kuin isosiskonsa ikinä, tänäänkin Zelda nousi melkein syöttötuolissa seisomaan, mutta onneksi kerkesin estää.

Ihan mahtavaa että on loppiainen maanantaina, sillä niin me saatiin kahden päivän viikonloppu Oton tämän päivän duuneista huolimatta, ja niin on myös pakko viimeinkin löytää aikaa ja jaksaa kerätä kaikki joulukoristeet taas vuodeksi varastoon. Jos ei olisi loppiaista niin tänä vuonna meidän joulu kestäisi ainakin maaliskuuhun saakka, sillä häästressi alkaa puskea voimalla päälle kun häihin on aikaa enää 34 päivää.

Nyt aion kuitenkin ottaa rennosti tämän illan ja tarttua huomenna työn touhuun, meillä alkaa nimittäin viimein Breaking Badin vikan kauden katsominen Oton kanssa! Muistatteko kun alettiin katsomaan kyseistä sarjaa? Siitä on monta, monta, monta kuukautta. Sinä aikana me ei olla katsottu mitään muuta sarjaa, ja ollaan siitä huolimatta vasta nyt pääsemässä vitoskauteen. Tuntuu hurjalta, miten vähän meillä on ollut yhteistä vapaa-aikaa. Mutta onneksi häiden jälkeen helpottaa, kyllä me vielä jaksetaan nämä muutamat viikot kun tiedetään että sitten on tiedossa duunien kannalta paljon rennompi loppukevät.

Ihanaa lauantai-iltaa ja yötä kaikille♥

Huh, tämän jälkeen enää kaksi luukkua jäljellä! Aika huikeaa miten nopeasti tämä joulukuu onkaan kulunut jälleen kerran ja nyt ollaan jo kahden yön päässä jouluaatosta. Huomenna meillä on edessä jouluruokien kokkaaminen alusta alkaen, sillä kaikki valmistelut joita olin ajatellut viikonlopun aikana tehdä jäivät kaupassakäyntiä lukuunottamatta tekemättä Zeldan äkillisen korvatulehduksen vuoksi.

Meillä on takana hyvin vähäuninen, itkuinen ja rankka viikonloppu, mutta nyt kun syy neidin kuumeelle ja kivulle paljastui ja saatiin lääkkeet niin olen toiveikas että huominen ja jouluaatto sujuvat jo ihan mukavasti. Vaikka olenkin positiivinen luonne niin senverran täytyy kyllä nyt sanoa että välillä kävi mielessä muutama sellainen ”tästä joulusta ei tule mitään, syödään noutopizzaa koko joulu ja ollaan yökkärit päällä” -ajatuskin mutta kyllä me täältä tuhkasta vielä noustaan ja saadaan mahtava jouluaatto!

Mun mielestä joulussa on tärkeintä yhdessäolon lisäksi ehdottomasti se ruoka, ja tämä joulukalenterin kolmanneksiviimeinen postaus keskittyykin meidän tuleviin jouluruokiin. Mummon salaisia reseptejä en jaa joilla itse kokkaan suurimman osan ruuista, mutta sensijaan ajattelin linkata pari reseptiä joita tänä vuonna testaan tuodakseni jotain uutta meidän joulupöytään mummon perinneruokien rinnalle. Mä oon aika perinteinen joulutyyppi siinä mielessä että pöydässä täytyy ehdottomasti olla joululaatikoita, kinkkua ja lohta, ilman niitä ei ole joulu!

Aamu alkaa tietysti itse puuroriiseistä keitetyllä riisipuurolla, kanelilla, sokerilla ja mantelin etsinnällä. Saa nähdä moneltako me herätään puurolle ja kuka löytää mantelin!

Alkupaloina joulupöydässä meillä tulee olemaan itsetehtyä metsäsienisalaattia, graavilohta ja graavisiikaa (AH, vihdoinkin, kuka muistaa mun viimejoulun tuskastelut kun en raskaanaollessa saanut syödä graavikalaa?)! Ajattelin myös värkätä jonkinlaisen sinappisen kastikkeen kaloille ja mahdollisesti tehdä vielä jotain muutakin salaattia, jos ehdin/jaksan/muistan. Mä oon niin odottanut saavani graavilohta että olen ihan into piukassa meidän jääkaapissa tälläkin hetkellä suolautuvasta isosta lohipalasta, nam!

Joululaatikoista mä oon itse kokeillut jo valmistaa imellettyä perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, bataattivuokaa ja lanttulaatikkoa joista kaksi edellämainittua päätyvät tänäkin vuonna meidän joulupöytään. Lantut ja bataatit unohdan tänä vuonna vaikka ne hyviä olivatkin, sillä niiden tilalle haluan kokeilla valmistaa punajuuri-vuohenjuustolaatikkoa joka kuulostaa ainakin niin älyttömän hyvältä ettei mitään järkeä! Kodinkuvalehden reseptissä jota aion kokeilla, suositellaan ensiksi aurajuustoa tai sen tilalle vuohenjuustoa, ja aurajuusto varmaan on se joka sopii kaikkein parhaiten punajuurten kanssa (kun aura-punajuurilaatikosta löytyi huomattavasti runsaammin ohjeita pikagooglailun perusteella). Mä itse en vaan tykkää auran mausta ollenkaan ja siksi korvaan sen mieluummin suurella suosikillani vuohenjuustolla.

Laatikoiden lisäksi pöydässä kuuluu ehdottomasti olla vielä yksi lisuke, eli hernerokka tai hernetuutinki, rakkaalla ruualla on monta nimeä. Hernerokka on herneistä, kermasta ja mausteista tehty maukas mössö joka näyttää aivan kamalalta, on koostumukseltaan monen mielestä varmasti kuvottava, mutta mun mielestä maistuu aivan superhyvälle kinkun ja kinkun kastikkeen kanssa! Mä rakastan hernerokkaa ja oon syönyt sitä jo ihan pienestä asti jokaikinen joulu.

Kinkku on tietysti joulupöydän kuningas ja meidän kinkku on perinteinen korppujauhoilla ja sinapilla kuorrutettu harmaasuolattu kinkku jota paistetaan kärsivällisyydellä ja rakkaudella koko huominen ilta. Kinkun kastikkeessa on omenahilloa, sinappia, kermaa ja kinkunrasvaa ja se on superherkullista! Mä panostan muuten ruoissa terveellisyyteen aika pitkälti ja valitsen hyviä rasvoja ja kevyita tuotteita, mutta jouluna en säästele kerman tai voin määrässä vaan laitan vielä sen extra-voinokareen ja käytän ainoastaan kuohukermaa. Kinkkua syödään jouluruokailujen lisäksi myös aamu-, ilta-, yö- ja välipalaksi joululimpun ja sinapin kanssa eli joulusta on tulossa aika kinkkuisa, juuri niinkuin pitääkin.

Jälkiruuaksi meillä on perinteisiä joulutorttuja ja pipareita, ja tänä vuonna valmistan niiden lisäksi myös glögijuustokakkua. Lisäksi on tarjolla valikoima erilaisia juustoja (esim. Mustapekka, Brie, Morbier juusto tuhkaraidalla, vanha Cheddar ja valkosipulijuusto), keksejä ja viinirypäleitä. Mä oon tehnyt ennenkin juustokakkuja monta kertaa ja toivon kovasti että tämäkin kakku onnistuu kuten edeltäjänsä vaikka en juuri tätä yksilöä ole aiemmin koittanutkaan valmistaa.

Meillä ei ole mikään maailman runsain joulupöytä, itsetehdyt leivät, sillit ja silakat ja varmasti monet muutkin muiden suosikit puuttuvat, mutta uskon että tässä tulevien vuosien varrella meidänkin jouluperinteiden vakiintuessa löydämme ne meidän ikiomat jouluruokaperinteet joita halutaan jatkaa vuodesta toiseen. Mä oon kuitenkin ylpeä siitä että valmistetaan kaikki alusta loppuun aivan itse niitä joululimppuja lukuunottamatta, ja itsetehty maistuu ehdottomasti parhaalta.

Millaisia jouluruokia teidän joulupöydistänne löytyy? Onko hernerokka tuttu kaveri? Mikä on joulun paras jälkiruoka?

Moni on kaipaillut multa aina tasaisin väliajoin helppoja arkiruokavinkkejä, joten ajattelin jakaa teidän kanssa kaksi mun tämän hetken nopeaa suosikkireseptiä jotka ovat olleet kovassa käytössä ja nauttivat myös Tiaran suosiota!

Savuporokinkkupasta (4 annosta)

1 pussi Kotasavu savupororouhetta 1/2 osa pussia Pouttu savukinkkusuikaleita
1 sipuli
1 pkt Silva savuporosulatejuustoa
2dl ruokakermaa
250 grammaa tagliatellea
mustapippuria

Keitä pasta. Pilko sipuli ja kuullota pannulla, lisää porot ja kinkut, sekä kerma, sulatejuusto ja mustapippuri. Nauti pasta ja kastike yhdessä parmesanmurun kanssa.

Hedelmäinen kanasalaatti

600g hunajachilimarinoitua kanaa (esim. Kariniemen natriumglutamaatittomia suikaleita) 1 sipuli
3/4 kurkkua
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 paprika
1 ruukku jääsalaattia
2 persimonia
1 paketti halloumia
100g naturel cashewpähkinöitä

Pilko kaikki vihannekset ja hedelmät. Paista ensin kanasuikaleet ja sitten viipaloitu halloumi pannulla. Paahda cashew-pähkinöitä hetki pannulla hunajassa, öljyssä ja pippurissa ja sen jälkeen sekoita kaikki ainekset valmiiksi salaatiksi.

Mä oon ihan ihastunut persimoniin! Maistoin sitä ekan kerran vasta tänä syksynä ja olin heti aivan myyty. Mä oon todella monille raa’oille hedelmille ja vihanneksille allerginen ja aina kun löydän uuden hedelmän repertuaariini jota voin syödä, on oikeasti juhlan paikka. Persimon on ihanan makea ja pehmeä, ehkä eniten mulla tulee siitä mieleen hunajameloni. Mä oon nyt syönyt niitä ihan hulluna ja todennut että sopivat tosi hyvin esimerkiksi salaatteihin, välipalaksi, smoothieen tai vaikka myslin kanssa. Joulukalenterissa on luvassa myös meidän joulumenua, mutta mä en ole vielä itsekään 100% varma kaikista ruokalajeista ja siksi halusin jakaa ensin jotain vähän erilaista ruokaa!

Mikä on teidän lempiarkiruokanne, entä lasten? Mitä ruokaa kokkaatte usein?

Se kauan kaivattu ruokapostaus on viimein tässä! Mä oon luvannut ja luvannut, mutta mitään ei ole tapahtunut mutta tässä se nyt on. Syy sille että olen viivytellyt tämän postauksen tekemistä, on se että suhtaudun niin intohimoisesti ruokaan ja ruuanlaittoon että tiesin tästä tulevan todella pitkä ja isotöinen postaus ja halusin löytää aikaa tehdä tämän kunnolla ajatuksen kanssa.

Mä oon aiemminkin kirjoitellut meidän syömisistä, viimeksi tuossa keväällä Zeldaa odottaessani ja ei meillä ole kovinkaan paljoa ruokatavat muuttuneet, mutta tietysti Tiaran ruokavalio on monipuolistunut vielä lisää kun on maisteltu uusia makuja ja nykyään Tiara syö kaikki ruoat ihan itse omilla ruokailuvälineillä, tavallisella tuolilla istuen ja yleensä vieläpä aika siististi. Omatoimisena Tiara myös pyyhkii itse kasvot ja pöydän sotkuista ruuan jälkeen.

Tiara on kaikkiruokainen, vaikka tuossa keväällä olikin jakso jolloin ruokailu oli välillä aikamoista tappelua. Tämä jakso ajoittui Zeldan syntymän jälkeisille viikoille joten se on helppo yhdistää isoon muutokseen. Kun Zelda oli jo asustellut meillä pidemmän aikaa ja Tipakin oli tottunut isosiskouteen, tuli syömisestäkin taas normikeissi ja uudet maut olivat taas jännittäviä ja maistamisen arvoisia. Keväällä tosiaan Tiara ei hirveästi lämmintä ruokaa syönyt vaan ainoastaan aamu- , ilta-. ja välipaloja, mutta onneksi tämä vaihe meni muutamassa viikossa ohi kun sitkeästi vaan pitäydyttiin ruoka-ajoissa ja tarjottiin kuitenkin aina sitä lämmintäkin ruokaa.

Me tykätään mausteisesta ruuasta, ja mausteissa mä en ole säästellyt Tiaran ruuassa enää aikapäiviin. Suolan käyttöä yritän välttää, mutta chilissä, yrteissä ja valkosipulissa meillä ei pihistellä koskaan. Tiara syö tulistakin ruokaa hyvällä halulla ja tykkää kovasti itämaisista mauista. Me ei olla koskaan pakotettu Tiaraa syömään, mutta maistaa meillä täytyy. Yleensä Tiara tykkää kaikesta ja syö nätisti, mutta jos hän ei joskus tykkäisi jostain niin en pakottaisi väkisin syömään.

Me ei juurikaan syödä roskaruokaa tai pizzaa, Mäkissä tulee käytyä lähinnä keskellä yötä baarireissun jälkeen kerran vuodessa, mutta joskus herkutellaan Subeilla ja niistä Tipakin tykkää. Subista Tiara kaivelee aina ekana lempparinsa eli mustat oliivit ja syö kaiken muunkin paitsi jalapenot jotka ovat ainoa ainesosa jonka Subista jätän pois kun en niistä tykkää. Tiara ei edes tiedä mikä on hampurilainen kun ei olla häntä koskaan Mäkkiin viety syömään, pari kertaa ollaan käyty hakemassa pirtelöä tai jotain meille isommille mutta Tiara ei ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota tai pyytänyt saada itse.

Pyrin ylläpitämään meillä suhteellisen säännöllistä viiden aterian ruokarytmiä päivisin, mutta viikonloppuisin joskus lepsuillaan jos nukutaan pidempään tai valvotaan myöhempään. Arkisin olen rytmistä kuitenkin siis aika tarkka ja meillä on melko kiinteät ruoka-ajat.

Aamupalaa me syödään yleensä aika pian heräämisen jälkeen, siinä yhdeksän maissa aamuisin. Tipan lemppari aamupala on mysli, maustamaton jugurtti ja hedelmät tai marjat joista mustikka on se ehdoton favourite. Joskus Tipa syö muutakin mutta 9/10 hän vastaa ”mysliäjukurttiamustikoita” kun kysyn mitä hän haluaisi aamupalaksi. Mä itse syön useimmiten aamupalaksi ruisleipää ja smoothieta maitorahkasta, hedelmistä ja marjoista. Kahvi on myös pakollinen aamun käynnistäjä, mutta mä juon vain yhden kupin päivässä.

Lounaaksi me vedellään aina edellisen illan jämiä, paitsi jos ollaan syöty jotain Subia tai muuta mistä ei niitä jämiä jää. Silloin kun jämälounas on no-no niin Tiara syö yleensä jotain mitäkaapistasattuulöytymään -pikamunakasta tai sitten esimerkiksi porkkana- tai pinaattilettuja, joita meillä aina varmuuden vuoksi on jääkaapissa. Mutta yleensä siis syödään niitä jämiä, mun mielestä on helpompaa laittaa vaan kerran päivässä iso satsi ruokaa kuin kokata joka päivä kaksi kertaa päivässä. Panostan siihen päivälliseen sitten enemmän, vaikka usein monet ruuat maistuvat seuraavana päivänä jopa paremmalle kun maut ovat saaneet tiivistyä, esimerkiksi jauhelihakastike tai nuudeliwokki maistuu aina seuraavana päivänä niiiiin herkulta!

Välipala on se missä mulla itselläni usein menee vikaan, sillä välipalaksi tulee niin helposti napattua pieni pala mutakakkua, puolikas pussillinen fanipaloja tai pipari, vaikka pitäisi syödä hedelmiä tai vihanneksia tai jotain muuta fiksua. Tiara yleensä syö välipalaksi banaania tai jotain muuta hedelmää mutta varsinkin jos tytöt sattuvat nukkumaan yhtäaikaa päiväunia niin varastan usein itselleni ja suklaalle pienen kahdenkeskisen hellän hetken, ja niistä hellistä hetkistä pitäisi päästä eroon!

Päivällinen on sitten se päivän the ruoka. Mä haluan että ruoka on valmiina tai ainakin melkein valmiina pöydässä odottamassa kun Otto tulee töistä kotiin, sillä se on mun mielestä mukava tapa toivottaa toinen tervetulleeksi rankan työpäivän jälkeen. Mä rakastan kokkaamista, ja suunnittelen viikon ruokalistoja (päivällisiä) joskus pitkiäkin aikoja. Mä arvostan arkiruuissa helppoa ja nopeaa valmistustapaa, mutta joskus intoudun hifistelemään ihan arkenakin ja väännän jotain joka vaatii vähän enemmän vaivannäköä. Tässä postauksessa esittelen muutaman meidän arkiruuan, lisää niitä löytyy mun blogin ruoka -kategoriasta selaamalla.

Iltapala on aikalailla samaa kuin aamupalakin, ainakin Tiaralla. Mä en yleensä iltaisin tee smoothieta, vaan me kasataan Oton kanssa aina jotain herkkuvoikkareita joissa on paljon vihanneksia ja juustoa ja kinkkua ja sitten tapellaan siitä kuuluuko juusto päälle vai alle, haha! Iltapala on ihana hetki kun silloin on hiljaista ja saa syödä ja lukea vaikka lehteä samalla, päivän paras ateria!

Normaalin ateriarytmin lisäksi on sitten vielä ne herkut. Epäterveelliset, lihottavat, ravintoköyhät, rasvaiset, sokeriset, suolaiset, herkut. Hyi, ei kuulosta kovin herkulta! Mutta herkuiksi niitä kuitenkin kutsutaan, niitä munkin liian usein napostelemiani fanipaloja ja mutakakkuja. Kuten kerroinkin palautumispostauksessani taannoin niin yritän mahdollisimman pitkälle leipoa itse mahdolliset herkkuni, mutta joskus (lue: usein) sorrun fanipaloihin. Tiara sensijaan on onneksi autuaan tietämätön äitinsä suklaa-addiktiosta ja pitää xylitolipastilleja ja täysjyväkeksejäkin herkkuina. Mä oon aika tarkka siinä mitä annan Tiaran syödä ja mitä en.

Karkki ei ole meillä mikään ehdoton ei, juhlatilaisuuksissa Tiara on maistanut karkkia, mutta Tiara ei osaa esimerkiksi itse pyytää itselleen karkkia vaikka kauppareissulla, eikä meillä kotona koskaan ole karkkia. Kuten sanottua, mä olen suklaa-addikti joten ihan jo siitä syystä meiltä ei kotoa löydy karkkia, vaan ainoastaan sitä suklaata. Ja koska olen pihi, mä syön mieluusti suklaani piilossa silloin kun Tiara nukkuu niin saan kaiken itselleni, hahha! Silloin kun meillä on vieraita tai jos leivon muutenvaan niin Tiara saa kyllä yleensä halutessaan palan kakkua tai yhden muffinssin, ja kesällä herkuteltiin yhdessä jäätelöllä. Mutta mitään karkkipäivää Tiaralla ei ole, eikä Tiara osaa pyytää herkkuja itselleen muuten kuin jos niitä on pöydässä tarjolla, mitä tapahtuu ehkä kerran pari kuussa.

600g hunajamarinoitua kanaa, sipuli, paprika, 1 pkt vuohenjuustoa, loraus ruokakermaa, 5 tomaattia, pastaa oman maun mukaan

Laita pastavesi kiehumaan. Pilko sipulit ja paprikat samalla kun paistat kanasuikaleet ja lisää sipulit ja paprikat kanojen joukkoon. Kalttaa tomaatit ja tee niistä oma tomaattimurska, jonka maustat oman maun mukaan. Mä maustan yleensä mustapippurilla, chilillä, ripauksella suolaa, ripauksella sokeria ja tujulla lorauksella oliiviöljyä. Kaada tomaattimurska kanojen ja vihannesten sekaan ja pilko vuohenjuusto. Laita pastat keittymään. Lisää pilkottu vuohenjuusto ja pieni loraus ruokakermaa kanan joukkoon. Huuhtele pastat ja tarjoile kastikkeen kanssa.

600g limemarinoitua kanaa, sipuli, paprika, kaksi porkkanaa, 1ps chili-valkosipuli wok-kastiketta, riisiä.

Laita riisin vesi kiehumaan. Paista kanat pannulla ja pilko samalla vihannekset. Laita riisi keittymään ja lisää vihannekset pannulle. Lisää kastike ja kuumenna. Tarjoile riisin kanssa.

Tummaa pastaa, 300g katkarapuja, sitruunan mehu ja kuori, rucolaa, 1prk kermaa, Parmesan-lastuja, mustapippuria, suolaa, ruokalusikallinen voita

Muista sulattaa katkaravut ajoissa jääkaapissa. Laita pastavesi kiehumaan, raasta sitruunan kuori ja purista mehu lasiin. Lisää paistinpannulle nokare voita ja sitruunan kuori sekä mehu ja mausteet. Kuumenna hetken aikaa. Lisää kerma, anna hautua hetken. Keitä pasta. Kaada pastavesi pois, lisää kastike ja ravut. Tarjoile rucolan ja parmesan-lastujen kanssa.

200-300g kylmäsavulohta, puolikas kurkku, rasiallinen kirsikkatomaatteja, ruukku salaattia, avokado, 1 limen mehu, 1 rs Valion raputuorejuustoa, juustoraastetta, 10 tortillaa

Pilko vihannekset ja lohi pieniksi kuutioiksi, voitele tortillat tuorejuustolla, lisää juusto, lohi ja vihannekset, purista limemehua ja laita coctailtikuilla kiinni wrapeiksi.

400g jauhelihaa, 5 pakettia yumyum-nuudeleita, 1 sipuli, 1 punainen paprika, 2 isoa porkkanaa, soijaa

Pilko vihannekset ohuiksi suikaleiksi. Paista jauhelihat pannulla, lisää osa nuudelipussien mausteista. Lisää vihannekset jauhelihojen sekaan ja paista hetki, lisää loput mausteet. Keitä nuudelit, kaada vesi pois ja lisää jauhelihan ja vihannesten sekaan. Mausteita kannattaa laittaa oman maun mukaan, jos tykkää tulisesta niin enemmän ja jos miedosta niin vähemmän. Lisää lopuksi soijakastiketta pienempi tai isompi loraus, me lisätään soija aina omalle lautaselle koska suola ei ole hyvä juttu Tiaran ikäisille (ei meillekään mutta se on nam).

400g jauhelihaa, kermaviiliä 1 rs, 1 ps sipulikeittoa, 1 kananmuna, mustapippuria, 1prk tomaattipyrettä, pari kourallista parmesan-murua, 1 sipuli, 2 porkkanaa, 1prk yrttitomaattimurskaa, spagettia

Sekoita kermaviili, korppujauho ja sipulikeitto keskenään. Lisää jauheliha, mustapippuri, tomaattipyre, kourallinen juustoa, mausteet sekä kananmuna. Muotoile pieniksi lihapulliksi ja paista uunissa n. 20 minuuttia. Sillä aikaa kun lihapullat ovat uunissa, raasta porkkana ja pilko sipuli. Paista hetki pannulla, lisää tomaattimurska, parmesan ja mausteita oman maun mukaan. Keitä spagetti. Tarjoile spagetti kastikkeen ja lihapullien kanssa.

Huh, onpa tullut aikamoinen pläjäys ruokaa! Toivottavasti ette saaneet nyt käsitystä että mä mietin vain ja ainoastaan niitä fanipaloja, hahaa. Itseasiassa en ole syönyt nyt moneen päivään yhtäkään, vaikka jääkaapissa on pussillinen. Täytyy toivoa että nyt olisi iskenyt jokin lopullinen kyllästyminen, vaikka ainahan sitä keksii herkkuja niiden tilallekin.

Mulle tuli vähän nälkä kun kirjoittelin tätä joten nyt on aika ottaa se pieni iltapalahetki päivästä ja tehdä pari voileipää, jälkkäriksi voisin napata mandariinia kun meillä on niitä iso pussillinen jota ollaan Tipan kanssa tyhjennetty tasaiseen tahtiin eilen ja tänään kun ne on niin herkullisia! Hyvää yötä ihanat<3

Millaista arkiruokaa teillä syödään? Mikä on teidän lemppariherkku, se petollinen josta pitäisi päästä eroon? Mistä ruuista teidän lapset tykkäävät?

Mä ajattelin nyt pitkästä aikaa tehdä päivä kuvina -postauksen kun nyt on ollut aika tekstipainotteista meininkiä täällä blogissa. Eilisen sunnuntain vietin kamera kaulasta roikkuen ja koitin ikuistaa meidän sunnuntain juuri sellaisena kuin se oli. Eilinen oli aika perus sunnuntai, ei myöskään kauheasti eronnut arkipäivästä kun Otto oli töissä, mutta sentään saatiin aamulla nauttia aamupala yhdessä eikä Otto ollut töissä kuin muutaman tunnin ja meillä oli ihan leppoisaa tyttöjen kanssa sillä aikaa.

Klo 9:30 Aamu alkoi proteiiniletuilla aka banaaniletuilla, meidän koko perheen ja varmaan aika monen muunkin suurella suosikilla, tosin meillä tällä kertaa lettujen kaverina toiminut vaahterasiirappi ei taida olla se kaikkein terveellisin lisuke. Onneksi Tiara ei älyä siirapin päälle vaan ne letut yksistään ovat hänelle oikea superherkku! Zeldakin sai maistaa protskulettua ekaa kertaa, mutta naaman ilmeestä päätellen maku oli turhan erikoinen vielä meidän neiti hienohelmalle, täytyy jatkaa maisteluharjoituksia.

Klo 10:30 Melko pian aamiaisen jälkeen Zelda nukahti päivän ensimmäisille päiväunille ja sillä aikaa me väritettiin Tiaran kanssa värityskirjaa ja mä kuvailin edellispäivän ostoksia eiliseen postaukseen. Tipa suostui kerrankin jopa hymyilemään kameralle, mikä on vähintäänkin harvinaista nykyään. Ihana iloinen Tiara♥

Klo 13:00 Zeldan herättyä päikkäreiltä me jatkettiin leikkejä Tiaran huoneessa. Tipa lueskeli kirjaa ja Zelda pyöri ympäri lattiaa palloa metsästäen. Pallo on Zeldan suosikkilelu tällä hetkellä, varsinkin tuo sopivan pieni ja pehmeä pikkumyypallo jota on hyvä pureskella ikenillä ja antaa sille suloisia halauksia. Kamerakin näytti olevan pikkunakin mielestä oikein kiinnostava kapistus kun sitä piti tavoitella kokoajan.

Klo 14:30 Zelda meni kakkospäikkäreille ja me Tiaran kanssa harjoteltiin aakkosia ja Tipa piirteli, minkä jälkeen päätettiin rakentaa oikein superhieno prinsessalinna legoilla yhdessä. Kuvassa linnan rakennus on vielä kesken, mutta oli se kyllä hieno linna vaikka itse sanonkin. Duploleikit on mun ja Tipan lemppareita, rakennellaan aina vaikka mitä hauskoja torneja ja monikerroksisia taloja Tipan Duplo-prinsessoille. Rankkojen  leikkien jälkeen oli aika pillimehun (Tiara halusi ehdottomasti tuon keltaraidallisen pillin joten mun piti tyhjentää mun laukusta hätävarapillimehupurkki lasiin kun se oli ainoa mehu mitä meidän kotoa löytyi).

Klo 16:15 Sitten odoteltiinkin isiä kotiin että saataisiin vähän murua rinnan alle, onneksi ihan iloisina ja pirteinä. Arkena tuntuu että se viimeinen tunti ennen kuin Otto tulee kotiin on aina tosi pitkä ja jotenkin erityisen rauhaton, mutta tänään meillä oli ihan letkeää senkin aikaa.

Klo 17:00 Ruoaksi syötiin meidän uutta vanhaa suosikkia eli tacoja, nam! Tacoja ja tortilloja säestää meillä aina mun itsetekemä guacamole josta on tullut mun bravuuri, siitä tulee joka kerta yhtä hyvää ja en enää edes osaisi tai haluaisi syödä texmexiä ilman sitä. Kaupan avokadodipit 6% avokadojauheineen eivät todellakaan pärjää tälle herkulle! Tiarakin tykkää guacamolesta kuin hullu puurosta, hänen täytyy aina saada sitä ja hän osaa jopa lausuakin sen aivan oikein.

Klo 18:30 Päivällisen jälkeen alkoi pikkuipanaa väsyttämään ja hän nukahti ihan yhtäkkiä sohvalle istuma-asentoon. Saatiin onneksi Tipa hereille että yöunet eivät menneet ihan plörinäksi  ja käytiin laittamassa kynttilä parvekkeen lyhtyyn palamaan nätisti. Tyttöjen mentyä nukkumaan mä nautin vielä yhden mukillisen glögiä ja paahtoleivän guacamolella kuorrutettuna, on muuten tosi hyvää vaikkei ehkä uskoisi, ja aloin naputtelemaan blogijuttuja ennen kuin puolen yön jälkeen kaaduin rättiväsyneenä mutta tyytyväisenä sänkyyn.

Sellainen sunnuntai meillä, millainen teillä?