Ruokailutilan uusi ilme

07.08.2020

Rakastin meidän ruokailutilan malvan väristä seinää. Se oli ihan mieletön piristysruiske ja sellainen juttu, joka teki meidän vanhasta keittiön ja ruokailutilan yhdistelmästä enemmän meidän perheen näköisen. Se toi väriä harmaaseen huhtikuuhun ja mua hymyilytti aina kun katsoin sitä. Sen kanssa oli kuitenkin pari ongelmaa, jotka ilmenivät vasta pidempään seinää tuijoteltua. Ensinnäkin, kuvissa se ei ollut koskaan oikean värinen ja se vääristi myös ympärillä olevien asioiden värejä. Jos en ottaisi työkseni paljon kuvia, sillä ei olisi ollut mitään väliä. Tärkeintä olisi ollut se, että sitä on kiva katsella kotona.

Mä kuitenkin kuvaan melko paljon ja silloin on hieman hankalaa, jos seinän väri lisää editointiin käytettyä aikaa reippaasti. Seinän väri oli aina joko liian keltainen tai liian sininen ja samalla se veti kaiken muunkin värit ihan päin prinkkalaa. Toinen ongelma sen kanssa oli se, että kun saatiin meidän uudet keittiön kaapit, näin heti, että seinän ja kaappien sävyt vierekkäin eivät vaan toimi. Seinän väri meni kauniisti vanhojen valkoisten kaappien kanssa, mutta uusien harmaiden kanssa se oli liian hallitseva ja vei huomiota väärään suuntaan. Lisäksi keittiö vielä siirtyi kymmenisen senttiä ruokailutilasta kauemmas, jolloin malvan värin ja kaappien väliin jäi tyhjä valkoinen kaistale. Seinää oli siis joka tapauksessa maalattava, eikä meillä ollut enää samaa sävyä jäljellä. Huolellisen harkinnan jälkeen päädyttiin vaihtamaan seinän väri kokonaan vain muutaman kuukauden jälkeen.

Keittiöön tuli kokonaan valkoinen seinä ja muutenkin meidän alakerran seinät ovat valkoiset. Haluttiin siis ehdottomasti jotain väriä ruokailutilaan, ettei mene liian valkoiseksi. Käytiin hakemassa useita erilaisia värilastuja ja harkinnassa oli erityisesti hieman vaaleampi vaaleanpunainen seinä. Sen jälkeen kun vaihdettiin sohvaan vaaleanpunaiset päälliset takaisin, sohva olisi  kuitenkin hukkunut sen takana olevaan haalean vaaleanpunaiseen seinään. Päätettiin siis, että sen on oltava jotain muuta.

Testattiin erilaisia beigen ja greigen sävyjä ja mietittiin myös, että pitäisikö seinä maalata samalla sunnuntai-sävyllä, jota meillä on makuuhuoneessa. Lopulta päädyttiin kuitenkin valitsemaan aavistuksen tummempi ja hieman vaaleanpunaiseen taittava neito-sävy. Se näytti upealta harmaiden kaappien kanssa, eikä vaaleanpunainen sohva hukkunut siihen. Ja Otto oli myös (vitsillä) sitä mieltä, että kun meillä on kaikki seinät maalattu eri väreillä, ei voida katkaista tätä jatkumoa maalaamalla yhtäkkiä alakerrassakin samalla sunnuntailla.

Valittiin siis sävyksi Tikkurilan neito ja eräänä sateisena kesäpäivänä Otto maalasi seinän uudelleen. Siitä tuli niin raikas ja kaunis! Ja jotenkin se antoi myös paljon kauniimman taustan meidän mustille TON-tuoleille. Vaaleammasta taustasta ne nousevat kauniisti esiin. Sävy sopii hyvin yhteen meidän keittiön sävymaailman kanssa ja lisäksi se sopii kauniisti myös muuhun sisustukseen alakerrassa.

Lisättiin ruokailutilaan myös iso juuttimatto (paras ruokapöydän alle tuleva matto ikinä) sekä uusi valaisin. Juuttimatto on osoittautunut käytössä ihan loistavaksi. Se näyttää puhtaalta, vaikka siinä olisi reippaasti murusia, koska siinä on niin eläväinen ja monisävyinen pinta. Silti se on helppo imuroida ja mukava jalan alla. Se on kodikas ja lämmin ja sopii tosi kivasti meidän kotiin. Rakastan luonnonmateriaaleja ja juutti on kyllä yksi niistä kauneimmista.

Uusi valaisin löytyi Ellokselta mun sisustussuunnittelija-tädin avustuksella. Olin ihastunut yhteen Globen Lightingin vaaleanpunaiseen riippuvalaisimeen ja katsellutkin sitä jo monta viikkoa. Halusin kuitenkin uuden valaisimen olevan kestävä valinta, sellainen valaisin, joka näyttää hyvältä, vaikka joskus värimieltymykset muuttuisivat. Halusin valaisimen myös kauniisti sitovan keittiötä ja ruokailutilaa yhteen. Messinki tuntui siksi luontevalta valinnalta, koska meillä on sitä yksityiskohdissa myös keittiössä.

Valittiin Aidan-valaisin Ellos Homen valikoimista, koska se on näyttävä ja sopii niin kivasti keittiön kanssa. Suunnitelmissa on asentaa kattoon vielä kattokoukku ja ohjata valaisin paremmin keskelle ruokapöytää, kun nyt se on on hieman lähempänä pöydän seinän edessä olevaa päätyä. Valaisimessa on neljä liikuteltavaa ”putkea”, joiden molemmissa päissä on lamput. Sen ilmettä ja korkeutta saa helposti muuteltua omien mieltymysten mukaan. Siinä on vähän sellainen modernin kattokruunun viba meidän mielestä, josta tykätään kovasti. Ostettiin siihen 8x 40 watin tehoa vastaavat led-lamput, joissa on super hyvä valaistusteho, mutta valo on kuitenkin sellainen pehmeä, eikä häikäise liikaa.

Jee, nyt meillä on alakerrassa jo neljä valaisinta integroitujen kattoledien lisäksi! Saa nähdä jos joskus innostutaan asentamaan olohuoneeseenkin joku kattovalo tai eteiseen. Olohuoneen kattovalaisimen asentaminen olisikin vähän isompi homma, kun katto on niin korkealla.

Ruokailutila ei ole vielä valmis, koska sinne on tulossa vielä tauluhyllyt sekä tauluja seinälle, sekä valkoiset valoverhot ikkunaan, kunhan saadaan asennettua verhovaijerit ylemmäs kuin nykyinen verhotanko. Mutta aika hyvällä mallilla ollaan jo. Tuntuu, että alakerta näyttää aivan erilaiselta uuden seinän ja uuden keittiön, sekä sohvan päällisten vaihdon myötä. Täällä on tosi paljon rauhallisemman ja freesimmän näköistä nyt meidän mielestä.

ENNEN:

JÄLKEEN:

Ihanaa viikonloppua kaikille! 


Meidän ruokapöydän uudet tuolit – Ton Chair no. 14 & Ton Chair no. 30

30.06.2020

Kolme kuukautta me pähkäiltiin, ylikin. Mitkä ihmeen ruokatuolit me ostetaan. Kysyttiin neuvoa ja saatiin satoja vinkkejä ja kommentteja puolesta ja vastaan. Haluttiin laatua, tyylikkyyttä, ajattomuutta. Selattiin Toria, FB:n marketplacea, eri nettikauppoja ja käytiin koeistumassa kymmeniä tuoleja kesäkuun aikana kivijalkaliikkeissä. 

Mittailtiin montako tuolia mahtuu rinnakkain ja oltiin jo ostamassa yhdet ihan eri tuolit, entisöidyt käytetyt koulutuolit. Meille varatuiksi luvatut tuolit ehdittiin kuitenkin kuulemma vahingossa myydä toiselle ostajalle, mistä jäi vähän ikävä maku suuhun ja tähän liittyi vähän muutakin outoa, minkä takia todettiin, että parempi asioida jossain muualla. 

Niiden jälkeen oltiin hetken aikaa ihan sormi suussa, että mitä me nyt keksitään. Käytiin katsomassa uusia koulutuoleja Iskussa ja käytiin kokeilemassa niitä Gubin beetlejäkin uudelleen, jotka oltiin jo kertaalleen haudattu liian leveinä. Viime viikolla mä kuitenkin sanoin, että nyt mennään Sturenkadulle Formeen ja koe-istutaan vielä ne TON-tuolit, joista oli paljon mielipiteitä niin puolesta kuin vastaankin. Forme on Suomen ainoa kivijalkaliike, joka myy alkuperäisiä TON-tuoleja ja lisäksi ne olivat siellä myös edullisempia kuin nettikaupoissa. 

Istuttiin liikkeessä eri malleja ja lopulta saatiin päätös tehtyä. Yllättäen se olikin juuri se, mitä ihan ekana pohdittiin. Sivuille mustat Ton chair no. 14 -tuolit puuistuimella ja pöydän päätyihin mustat käsinojalliset Ton Chair no. 30 -tuolit rottinki-istuimella. Me ollaan istuttu nyt kolme kuukautta Ikean viiden euron jakkaroilla (+ yhdellä hyvin kuluneella pinnatuolilla) ja todettu, että kyllä, pystytään istumaan näinkin, eli tuskin ne chair no. 14 -tuolit on ihan liian epämukavat ainakaan, kuten moni sanoi. Lisäksi otettiin ne leveämmät ja hieman joustavat chair no. 30 -tuolit kaveriksi, jotta pidemmillä illallisilla enemmän mukavuutta tarvitseville on sitä tarjolla. 

Rakastan näiden tuolien ajatonta muotokieltä, tyylikästä mustaa väriä ja oikeastaan kaikkea niissä! Ne kehystävät meidän pöytää ihanasti ja ovat mielestäni oikein hyvä pari vaalealle pöydälle ja vaalealle keittiölle. Keittiöön on tulossa pientarvikkeisiin myös mustaa väriä ja vaaleanpunaista, joka yhdistää ruokailutilaa ja keittiötä. Vastaavasti taas ruokailutilaan tulee sitten koriste-esineiden ja valaistuksen muodossa samaa messinkiä ja harmaata kuin keittiössä on, jotta ne menevät hyvin yhteen. Uskon, että tästä tulee ihan mahtava kokonaisuus, enkä malta odottaa, että kaikki on viimein valmista. 

Ollaan nyt ehditty istua näillä tuoleilla parin ruokailun verran ja todettu, että on nämä ainakin 74646839393 kertaa mukavammat kuin ne meidän jakkarat, tai viime päivien lattiapiknikit, kun ulkona oli liian tuulista ja sisällä ei ollut ruokapöytää, kun se oli kasattu kiintokalusteiden ja kodinkoneiden tieltä pois. Uskon, että me selvitään näillä oikein hyvin. 

Ruokapöytä siirtyy vielä 1,2 metriä lähemmäs takaseinää, kunhan vanhat jääkaappi ja pakastin lähtevät uuteen kotiin ja uusi jääkaappi saadaan paikoilleen. Nämä kalusteet eivät siis tule olemaan ikuisesti tässä terassin oven edessä ja toivottavasti ruokapöydän takanakin näkymä tulee olemaan hieman kauniimpi kuin kolme kylmälaitetta.

Nyt otettiin alkuun siis kaksi käsinojallista tuolia ja neljä pienempää tuolia, koska meillä on edelleen ruokapöydässä myös 3-vuotiaan Tripp Trapp. Kuusi tuolia riittää meidän perheelle ja se on myös kuusi tuolia lisää tähän täysin tuolittomaan tilanteeseen, eli parantaa istumapaikkojen määrää huomattavasti. Sitten kun Tripp Trapp siirtyy yläkertaan 3-vuotiaan työtuoliksi joskus hamassa tulevaisuudessa, voidaan ostaa vielä kaksi tuolia lisää, kun ne mahtuvat sitten hyvin tuohon vielä. Mutta toistaiseksi näillä mennään. 

Seuraavaksi ryhdytään sitten toden teolla pohtimaan, mitä tuohon takaseinälle tulee (se pitää myös vielä korjausmaalata, sillä keittiö siirtyi muutaman sentin kauemmas seinästä ja valkoista seinää tuli esiin kymmenen sentin levyiseltä alueelta). Tauluja ja ehkä joku peili. Lisäksi pitää pohtia niin keittiön kuin ruokailutilankin valaistus kuntoon. Ruokailutilaan tulee joku näyttävä kattovalaisin ja keittiöön taas joko sellainen iso liikuteltava seinävalaisin tai sitten joku kaunis kattovalaisin. Joitakin ideoita mulla jo onkin, mutta katsotaan mihin päädytään. Tästä on hyvä jatkaa.

Ihanaa iltaa kaikille <3