Keittiön uusi seinähylly ja seinävalaisin

03.08.2020

Kirjoitinkin viime viikon keittiö-postauksessa, että meille on tulossa keittiöön vielä seinävalaisin, sekä mahdollisesti seinähylly joitakin useimmiten käytettyjä astioita jo söpöjä esineitä varten. Valaisin tulikin perille nopeammin kuin osattiin odottaa ja Otto kiinnitti sen seinälle yhdessä hyllyn kanssa jo torstaina. 

En olisi alunperin osannut itse ajatellakaan juuri seinävalaisinta keittiöön, mutta meidän keittiösuunnittelija oli piirtänyt inspiraatiokuviin nivelillä varustetun mustan seinävalaisimen. Mä ihastuin siihen ihan täysillä ja tässä kevään ja kesän aikana olen googlaillut useampia erilaisia sen tyylisiä seinävalaisimia. Fun fact: mulle on helpompaa ostaa valaisimet netistä, migreenin takia. Yritettiin käydä katsomassa valaisimia ihan IRL, mutta enhän mä pystynyt katsomaan miltä ne valaisimet näyttää, kun kaikissa paistoi kirkkaat valot. Siis ei puhettakaan, että olisi voinut tuijottaa ylöspäin suoraan lamppuihin, kun kaikissa on valo päällä yhtäaikaa. 

Joten netistä ostaminen vaikutti huomattavasti helpommalta vaihtoehdolta mulle. Tutkittiin monia erilaisia vaihtoehtoja, näitä mustia nivelvalaisimia on aika paljon erilaisia saatavilla. Lopulta ihastuttiin by Rydensin mustaan Bazar-valaisimeen, koska siinä oli kauniit pyöreät muodot ja sen saa säädettyä halutessaan jopa 122cm päähän seinästä. Eli se oli monipuolinen ja kaunis ja muunneltava. 

Kiinnitettiin se seinään melko korkealle, koska valon saa silti halutessaan sitten säädettyä tulemaan myös matalalle. Korkealta lamppu yltää hyvin valaisemaan työtason ylle liesitasoon asti, sekä baaritasolle, jossa mä yleensä teen töitä. Se on ollut nyt siis muutaman päivän käytössä, mutta ollaan tykätty siitä tosi paljon.

Meillähän on koko kodissa upoteut valaisimet katossa, eli tähän asti oltiin menty sekä keittiössä että ruokailutilassa täysin ilman muita valaisimia kuin ne. Toki vanhassa keittiössä oli yläkaappien alla ne perus loisteputkivalaisimet. Tämä säädeltävä ihana musta lamppu saa nyt korvata ne työvalona. 

Seinähyllyn suhteen mietittiin myös useampia eri vaihtoehtoja. Pohdittiin puun väristä hyllyä, String pocketia, messinkisiä kiinnikkeitä valkoiseen hyllyyn ja kaikkea mahdollista. Lopulta käytännöllisyys ja pelkistetty ulkonäkö veivät voiton: Ikean Botkyrka-hylly sai meidät ihastumaan. Se on valkoinen, metallinen ja helppo kiinnittää seinään. Lisäksi siinä on kaksi hyllytasoa yhdessä, eli paljon tilaa. Hylly on tosi kevyt ja se sulautuu meidän valkoiseen seinään mielestäni upeasti. Ollaan siihen tosi tyytyväisiä. Haluttiin vähäeleinen hylly, joka itsessään ei ole huomiota herättävä, vaan jättää tilaa kauniille astioille. 

Ajattelin, että rakennan kauniita astia-asetelmia hyllylle, mutta toistaiseksi siinä on kyllä aika käytännöllinen meininki. Juomalaseja (kätevästi heti hanan vieressä), Marimekon sukat makkaralla -vesikannu, pari isoa Marimekon kulhoa, jotka ovat päivittäisessä käytössä, sekä viherkasvi. Varmasti hyllyn päällä olevat astiat tulevat vaihtelemaan paljonkin, mutta nyt alkuun mennään näillä. Kyllä vaan käytännöllisyyskin voi olla kaunista.

Ollaan tosi tyytyväisiä näihin hankintoihin, sillä ne toivat keittiöön kodikkaamman fiiliksen, kun seinä ei ammota vain tyhjyyttään. Paikka vesilaseille oli oikeastaan ainoa juttu, jota me ei oltu vielä keksitty (järkevä paikka siis, oli niillä oma laatikko), joten tämä oli aivan mainio ja looginen paikka niille. Vetolaatikot toimivat hyvin kaikkien muiden astioiden kanssa, mutta ei kyllä vesilasien mun mielestä. Onneksi ei tarvitsekaan.

Uskaltaisiko sitä sanoa, että nyt keittiö on 100% valmis? Ihan mieletön fiilis! Ollaan myös saatu ruokailutilan seinä maalattua, sekä uusi valaisin paikoilleen ruokapöydän ylle, mutta ne esittelen toisessa postauksessa. Ruokailutilan maalatulle seinälle pitää kiinnittää vielä tauluhyllyt ja asetella taulut esille, sekä laittaa verhot paikoilleen, niin sitten sielläkin alkaisi olla valmista. 

Kesän aikana meidän alakerta on kokenut kyllä ihan valtavan muodonmuutoksen ja se tulee vielä jatkumaan, kun jossain vaiheessa vaihdetaan eteiseenkin sama lattia kuin keittiössä. Mutta siitäkin lisää sitten, kun se on ajankohtaista! 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!


Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva

29.07.2020

Sisustusjutuilla vielä jatketaan. Mun on pakko päästää kaikki reissun aikana patoutuneet sisustusajatukset nyt ulos, koittakaa kestää. Kuten tiedätte, me ollaan sohvakriiseilty siitä asti kun tänne muutettiin. Meidän Söderhamn-sohva on tuntunut olevan vähän liian iso tähän avoimeen tilaan ollakseen fiksu. Se hallitsee alakertaa ja vaikka sen asettaisi miten päin, se ottaa tosi paljon tilaa. Alkuun se oli olohuoneen ikkunoiden edessä ja nyt viimeiset pari kuukautta se on ollut keskellä lattiaa ilman käsinojia. Kummassakaan paikassa se ei ole tuntunut ihan oikealta. Kun sohva on keskilattialla, alakerta jakaantuu hassusti erilaisiin käytäviin ja suorakulmioihin. Sisustuksen kannalta sohva ei ole se paras vaihtoehto, mutta muuten se on hyvä. Se on edelleen juuri meidän perheelle sopivan kokoinen, mukava, kestävä, kaunis ja mitä vielä. Ei millään haluttaisi vaihtaa sitä, tai ainakaan minä en haluaisi.

Monessakin lukemassani sisustusoppaassa lukee, että yleensä sisustuksen kannalta valtavat kulma- tai divaanisohvat eivät ole niitä optimaalisimpia, koska harvalla on niin paljon tilaa kuin ne oikeasti vaatisivat. Niissä lukee myös, että silti ihmiset usein valitsevat niitä, koska mukavuuden kannalta ne taas ovat usein kaikkein miellyttävimpiä. Ja että usein pitää tehdä sitten valinta sen välillä, että haluaako skarpin ja siron kaluston vai haluaako sitten sen valtavan löhöilylinnakkeen, jossa on mukavaa olla. Mä olen vieläkin sen mukavuuden kannalla.

Ehkä voisin joskus suostua sellaiseen kompromissiin, että luovutaan sohvan divaaniosasta ja hankitaan sen tilalle sirompi nojatuoli tai pari. Näin hallitseva sohva-möhkö lyhenisi vajaalla metrillä, eikä olisi ihan niin hallitseva ja rajoittava. Mutta toisaalta, rakastan löhötä juuri divaanin päällä katsomassa sarjoja, se on sohvan paras paikka. Ja divaanille mahtuu kaksi tai kolme lasta parhaimmillaan, nojatuolille  varmaankaan ei, ainakaan yhdelle.

Ollaan katseltu koko kesä erilaisia sohvia ”sillä silmällä”, mutta ei ole löytynyt yhtään sellaista, mikä miellyttäisi nykyistä enemmän. Kun tämä sohva on juuri se, johon me ihastuttiin ja rakastuttiin. Sirommissa sohvissa ei ole niitä ominaisuuksia, joita mä sohvalta etsin. Eikä tätä sohvaa kannata vaihtaa ollenkaan, ellei vaihda juuri sirompaan.

Sitä me kuitenkin mietittiin, että jos sohvassa olisi vaaleammat päälliset, se ei ehkä ”pienentäisi” olohuonetta niin paljon. Tumman harmaa sohva on ollut myös värin puolesta sellainen iso tumma laatikko keskellä alakertaa. Me vaihdettiin aiemmin meidän vaaleanpunaiset päälliset tumman harmaisiin, koska ne olivat vaan ihan kertakaikkisen hirveän väriset kolmen vuoden käytön jälkeen. Toissapäivänä kun selailin Ikean sivuja ja menin katsomaan uusia oransseja Söderhamnin päällisiä, huomasin yhtäkkiä, että vaaleanpunaisia päällisiä ei ole enää myynnissä ollenkaan! Ja yhtäkkiä muistin, että hitsi, meillähän on ne vanhat vaaleanpunaiset päälliset tallella edelleen. Ja joo, toki ne oli hirveän väriset, mutta oli vielä yksi keino, jota ei oltu kokeiltu. Se oli Vanish Gold. En kestä, tämä kuulostaa joltain mainokselta, mutta voin siis todellakin vannoa, että me ei ikinä käytetä Vanishia normaalisti, koska se voimakas haju on mulle haastava.

Mähän olen hajusteherkkä, eli me ei käytetä mitään hajustettua yleensä. Siksi meillä ei myöskään ole mitään tuollaisia superpuhdistusaineita ollenkaan, vaan mennään aina hajustamattomilla pesuaineilla ja hajustamattomalla tahranpoistosuihkeella. Nyt kuitenkin päätettiin ostaa purkillinen Vanishia ja kokeilla vielä, että jos päällisiin pinttynyt lika irtoaisi liottamalla. Hengitysmaski naamalla ja vessapaperia sieraimissa mä laitoin kaikki vaaleanpunaiset päälliset likoamaan Vanish-veteen tunniksi ja sen jälkeen pesin ne vielä koneessa Vanishilla. Ja kaikki lika lähti! Ihan uskomatonta, en olisi uskonut. Sen jälkeen pestiin päälliset vielä kaksi kertaa hajusteettomalla pesuaineella ja etikalla ja kuivattiin ne välissä kahdesti ulkona, jotta saatiin se Vanishin jäätävä haju pois.

Se ero oli ihan valtava, en olisi oikeasti uskonut, että päälliset saa vielä näin puhtaiksi, vaan luulin, että ne oli kokonaan menetetty. Miettikää, kolmen vuoden tummentumat ja esimerkiksi violetit slime-tahrat, jotka aikoinaan olivat se viimeinen niitti, joiden vuoksi päälliset lähtivät vaihtoon. En edes tiedä miksi säästin päälliset, niin hirveät ne olivat. Kai mä ajattelin, että ne voisi vielä värjätä (kunnes tajusin, että tekokuituja ei niin vaan värjätä). Mutta nyt olen niin iloinen, että me säästettiin ne, koska kaikki lika lähti. Harmaat päälliset on tallessa ja ne voi vaihtaa sohvaan koska tahansa, jos tuntuu, että vaaleanpunaiset keräävät liikaa likaa. Mutta vaihtelu virkistää ja nyt alakerta muuttui tuhat kertaa valoisammaksi, kun iso tumma alue muuttuikin vaaleanpunaiseksi.

Ei tämä vieläkään ratkaissut sitä, että mikä tulee joskus olemaan meidän lopullinen ratkaisu olohuoneen järjestykseen. Mutta ainakin tämä piristi nyt tässä hetkessä ja sohva tuntuu taas enemmän omalta. Vaaleanpunainen on niin mun juttu! Ja ehkä harkitsen, että pidän jatkossa kotona purkillisen tuota ihmeainetta, että jos joskus vielä tulee jotain ihan järkyttäviä tahroja vastaan.

Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva <3