Miten järjestellä olohuone järkevästi

11.05.2020

Meidän kodin katseenvangitsija, olohuone, on ollut tähän asti ikkunoita lukuunottamatta meidän kodin tylsin huone. Siis for real. Ja jos ajattelinkin tänne muuttaessa, että ah ihanaa, sille ei tarvitse tehdä mitään kun ikkunat kiinnittävät kaiken huomion, niin olin väärässä. Pitkään on tuntunut, että ikkunat hukkuvat sinne sohvan taakse. Vaikka nurkkaus on täydellisen kokoinen sohvalle, sohva piilottaa ikkunoiden alareunan ja häivyttää korkeutta. Lisäksi valtava tyhjä lattiatila keskellä huonetta tavallaan tekee olkkariin paljon hukkaneliöitä. 

Vaikka lattialla onkin hyvin tilaa tanssia ja tehdä lankkuhaasteita TikTokiin, niin silti ollaan mietitty, voisiko sohvan sijoitella jotenkin toisin. Saimme Otolle hyvän työpisteen portaiden alle (ja hän on oikein tyytyväinen siihen siellä). Mutta kaikki muu olkkarin järjestyksessä on ollut ihan auki. Missä olisi järkevin kohta sohvalle? Entä pianolle? Joku vinkkasi, että jos sohvaa irrottaisi vaikka metrin verran seinästä, se toisi tosi paljon ilmavuutta olohuoneeseen. Itsekin olen sitä mieltä, että se ei ole paras ratkaisu, että kaikki huonekalut ovat vaan ripoteltu seiniä vasten. Mutta onko sohva sitten liian lähellä televisiota? Näyttääkö se oudolta, kun sitä on nostettu metrin verran enemmän keskelle ja ikkunaseinällä on kapea käytävä? 

Vai olisiko sohva kaikkein paras ihan keskellä lattiaa, vastapäätä televisiota? Silloin pianolle olisi luonteva paikka ikkunaseinällä ikkunan ja oven vieressä ja porraskaiteen edessä ei olisi mitään. Mutta pienentääkö se tätä koko tilaa, jos olohuoneen rajaa sohvalla omaksi alueekseen? Siitä huolimatta, että tiedän etteivät ammattilaiset ikinä sijoittele kaikkia huonekaluja seinää vasten, olen tosi huono laittamaan niitä keskelle tilaa itse. Tuntuu aina, että sitten jotenkin halkaisen tilan ja pienennän sitä. Päätettiin siis kokeilla, mitä tapahtuu, jos sohvan paikkaa vaihtaa. Kokeilimme sitä kolmeen eri kohtaan olohuoneessa: vähän irti ikkunaseinästä, keskelle lattiaa kokonaisena, keskelle lattiaa kahden istuttavana ja ikkunan edustalle pelkkää divaania. Tässä alla näette meidän kokeilut.

Kuten huomaatte, meidän sohva on tähän tilaan aivan val-ta-va. Missä tahansa muualla kuin juuri tuossa mihin sen alunperin sijoitimme, se on liian iso. Se on liian leveä ja liian iso ja liikaa. Sen ympärille ei missään muualla jää ollenkaan ”ilmaa” vaan koko olohuone vaikuttaa olevan aivan tukossa. Ei hyvä. Siksi siirsimme sen takaisin alkuperäiselle paikalleen kunnon pyörittelyiden jälkeen. Siinä huonekaluja pyöritellessämme tuli kuitenkin mieleen toinen idea: hei, meidän tv-tason vierekkäiset osathan saa asetettua myös päällekkäin lipastoksi (ja liitettyä toisiinsa kiinni). Ja meidän ruokailutilaan tulisi paljon enemmän tilaa istua, jos Bestå-kaappi sijoitettasiinkin TV:n alle. Ja se näyttisi paljon fiksummalta, koska Bestå on korkeampi. Tällöin telkkari ei näyttäisi olevan niin hassusti ”liian korkealla” kuin se näytti meidän matalan TV-tason kanssa.

Ja niin me sitten tyhjennettiin Bestå-kaappi kokonaan, siirrettiin se olohuoneeseen ja laitettiin TV-tason osat sittenkin päällekkäin lipastoksi. Ruokailutila on nyt hieman kolkko, sillä kaapin hävittyä sieltä hävisivät myös kaikki taulut ja kaapin päällä olleet viherkasvit. Mutta varmasti me keksitään siihen mauven väriselle seinälle tauluhyllyjä tai tauluja suoraan seinään, niin saadaan kodikkuutta. Joka tapauksessa se tila on nyt paljon järkevämpi ja niin on myös olohuone. Yllättävän iso vaikutus oli TV-tason vaihtamisella ja sillä, että siirsimme pianon ruokailutilan ikkunan ääreen.

Edelleenkin haikailen ratkaisua, jossa meidän olohuoneen isot ikkunat saisi kokonaan esiin, eivätkä ne olisi sohvan takana piilossa. Tämän meidän nykyisen sohvan kanssa se jää kuitenkin haikailuksi, sillä se ei yksinkertaisesti vaan ole mahdollista sohvan suuren koon takia. Eikä me olla sohvasta nyt lähiaikoina ainakaan luopumassa, se on edelleenkin maailman mukavin sohva ja tykätään siitä hulluna.

Haluaisin säilyttää sen tilan tunnun olohuoneessa, mutta samalla tehdä siitä vieläkin kodikkaamman ja kutsuvamman. Ei olla vielä päätetty, tuleeko television yläpuolelle korkeaan seinään makramee-työ vai joku valtava maalaus. Kumpi tahansa tehdäänkin, meidän on tarkoitus toteuttaa se itse. Jos se on makramee, Otto tekee ja jos maalaus niin minä. Tai voidaanhan me tehdä molemmat, sillä meillä on tarkoitus laittaa jotain myös televisiota vastapäiselle seinälle, sinne korkealle keittiön ja ruokailutilan katon yläpuolelle. Tuntuu ihanalta ajatukselta, että olkkariin tulee itsetehtyä taidetta, joka ollaan mietitty juuri siihen tilaan. Mutta siinä voi kestää hetki, että saadaan ne tehtyä. Ehkä Otto voisi olla makrameen kanssa aiemmin valmis, kun kesällä hänellä on vähemmän kursseja kuin nyt. 

Mutta joo, olen nyt olohuoneeseen paljon tyytyväisempi kuin aamupäivällä, pelkästään kaappia ja TV-tasoa pyörittelemällä. Olkkari näyttää paljon fiksummalta nyt korkeamman tason kanssa. Mutta se on kyllä silti vielä kesken. Saa nähdä mitä sinne keksitään ja millä aikataululla miten.

Mitä sä laittaisit vielä meidän olkkariin? Mitä sieltä puuttuu? 


Mitkä tuolit meidän ruokapöydälle kaveriksi?

28.04.2020

Meillä on tuoli-dilemma! Ei vaan kertakaikkiaan osata päättää, että mitkä tuolit me hommataan ruokapöydän kaveriksi. Tosi monet erilaiset tuolit miellyttää silmää tällä hetkellä ja me haluttaisiin todellakin tehdä sellainen tuolivalinta, joka kestää aikaa vuosikymmeniä. Halutaan sijoittaa laadukkaisiin klassikkotuoleihin, jotka sopii meidän kotiin aina. Sellaiset tuolit, joiden kanssa on hyvä yhdistää ja kokeilla erivärisiä seiniä, erivärisiä tekstiilejä, erilaisia tyylejä. Me kaivataan usein vaihtelua sisustukseen, mutta toivotaan, että tässä kodissa sen vaihtelun voisi toteuttaa aina juuri noilla yksityiskohdilla ja ne perushuonekalut pysyisivät aina samana. 

Ollaan pähkäilty näiden eri tuolien välillä nyt kohta pari kuukautta, eikä olla saatu mitään päätöstä aikaiseksi siis kertakaikkiaan. Siksi ajattelin, että kokoan muutamia meidän suosikkeja (tässä ei ole edes kaikki vaihtoehdot mitä ollaan mietitty) ja kysyn teidän mielipidettä tuoleista! Tämä on tosi iso päätös, koska klassikkotuolit ovat kalliita. Siksi me halutaan ehdottomasti tehdä juuri sellainen ostos, joka miellyttää meitä myös kymmenen vuoden päästä. Toisaalta uskon, että kaikki nämä tuolit voisivat miellyttää silmää vielä kymmenenkin vuoden päästä, mutta en silti vaan osaa päättää, että mitkä sopisivat juuri meille parhaiten.

Alkuun muutamia speksejä mitä meillä on tuolien suhteen: 

– Niiden pitää olla hyvät ja mukavat istua pidemmänkin illallisen ajan, koska me tykätään kokata ystävien ja sukulaisten kanssa ja istua iltaa pitkän kaavan mukaan (normaaliolosuhteissa).  

– Niiden pitää kestää lapsiperheen kovaa käyttöä, sotkua ja kulutusta. Ruokapöytä ei ole meillä vain ruokapöytä; se on myös pelipöytä, askartelu- ja maalauspöytä, läksyjentekopöytä ja sen ääressä syödään myös ruokia, jotka värjäävät ja sotkevat, kuten curryja, mustikoita ja ketsuppia. Näin tulee varmasti olemaan vielä vuosikausia, koska me tykätään tehdä asioita yhdessä ja ruokapöytä on siihen usein paras paikka. 

– Niiden pitää sopia yhteen meidän tulevan keittiön yksityiskohtien kanssa (mm. harmaata ja messinkiä). 

Siinäpä oli ne tärkeimmät. Sitten väreihin. Ollaan mietitty ainakin harmaata, mustaa, vaaleaa puuta/rottinkia ja roosaa. Eli tosi erilaisia värejä. Mustassa viehättää skarppi ulkonäkö. Musta antaa ryhtiä ja on värinä tietenkin todella ajaton. Meillä ei ole juurikaan mustia huonekaluja (paitsi esikoisen piano ja yksi jakkara). Mutta musta miellyttää silti silmää. Se on värinä sellainen, joka sopii lähes aina ja lähes kaiken kanssa. Rakastan Gubin beetle-tuoleja ja ne olisivat kyllä mustana sellainen tosi ajaton klassikko, kuten myös tietysti 1800-luvun lopussa kehitetty TON Chair no. 14. Se toimii niin mustana kuin vaaleanakin. 

Harmaassa on se hyvä puoli, että se sopisi upeasti meidän tulevan keittiön sekä meidän nykyisen sohvan kanssa. Harmaa on kaunis ja rauhallinen väri. Toisaalta, en ehkä ole onnistunut löytämään vielä niin hyvää harmaata tuolia, että olisin siihen yhtä rakastunut kuin joihinkin toisenvärisiin vaihtoehtoihin. Muuton Visu ja Normann Copenhagenin Forms ovat molemmat nättejä, mutta ehkä kaipaisin vielä näyttävämpää harmaata vaihtoehtoa. 

Rottinki tai vaalea puu sopisi upeasti myös meidän pöydän kanssa yhteen, se kun on juuri vaalean puun värinen Ikean Sinnerlig. Toisaalta mietin, että tuleeko kokonaisuudesta liian valju, jos tuolitkin ovat samaa vaaleaa rottinkia? Meidän vanha ruokapöytä-tuoli -kokonaisuus tuntui tosi valjulta, kun kaikki oli valkoista, seinä, tuolit, pöytä ja kaikki. Nyt meillä toisaalta on pinkki seinä, joka ei tietenkään ole sellainen valju tausta, vaan jo itsessään näyttävä. Silti pelkään liian tylsää lopputulosta. Haluan, että aina kun katson meidän ruokailutilaa, voin huokaista ihastuksesta (ainakin sisäisesti). Toisaalta, aina kun katson meidän vaaleaa puista ruokapöytää, huokaan ihastuksesta. Miksi en siis tykkäisi myös vaaleista tuoleista?

Rottinki on aika trendikästä tällä hetkellä ja se miellyttää omaakin silmää ihan super paljon. Toisaalta mietin, että onko rottinki niin mukava istua pidemmän päälle, vaikka jollain kesäsortseilla? Jalkoihin jää kauheat painaumat ainakin, heh. Mutta sitten taas se on kaunis luonnonmateriaali ja kestää kyllä myös aikaa klassikkona, vaikka onkin tällä hetkellä erityisen trendikäs. Rottinki on sellainen kodikas ja lempeä jotenkin. 

Roosa on värinä upea myös ja kuten tiedätte, se malvan väri on mun kaikkein suurin suosikki. Roosat tuolitkin miellyttää. Mun lempiväri on pysynyt samana vuosikaudet ja oletan, että trendien vaihtelut eivät siihen juuri vaikuta. Roosan väriset tuolit olisivat ainakin tosi meidän näköinen valinta. Mutta voiko siihenkin kyllästyä? Entä jos sittenkin vaan kyllästyn siihen väriin ja haluan vaikka kaikesta vaaleanpunaisesta eroon joskus. En pidä sitä todennäköisenä, mutta silti se mietityttää.

Rakastan messinkiä ja sitä tulee olemaan meillä keittiön yksityiskohdissa, kuten vetimissä ja hanassa. Messinkiset jalat ruokapöydän tuoleissa olisivat luonnollista jatkumoa sille, mutta silti mietityttää, että entä jos messinkiinkin kyllästyy joskus? Jos sitten joskus halutaankin vaihtaa vaikkapa vetimet ja hana mustiin tai hopeisiin ja sitten tuolien jalat vaan ovat pysyvästi messinkiset. Voisi kai nekin vaikka tuunata itse sitten. 

Ollaan mietitty myös sitä, että jos ostaisi tietynlaiset tuolit pöydän sivuille ja toisenlaiset, enemmän nojatuolimalliset, pöydän päätyihin. Sellaiset käsinojalliset mallit. Voisi yhdistellä esimerkiksi vaaleita Ton no. 14 -tuoleja ja sitten pöydän päihin vaaleat rottinkiset tuolit. Toisaalta silmää miellyttää myös sellainen harkittu kokonaisuus, jossa kaikki tuolit ovat samanlaisia. Ostamme tuoleja varmaankin ainakin kuusi kappaletta, mutta voi olla, että kahdeksankin. En tiedä, niin paljon vaihtoehtoja!

Mikä tahansa on tietty parempi vaihtoehto kuin tämä meidän nykyinen selkänojattomien jakkaroiden, tripp trappin, yhden pinnatuolin ja juniorkokoisen työtuolin yhdistelmä, heh. Mutta silti ei haluta tehdä ratkaisua, joka myöhemmin harmittaa ja siksi ollaan nyt sinnitelty näillä. Katsotaan mitä me vielä keksitään. 

Help, mitkä tuolit on teidän lempparit? Tuleeko mieleen muita tuoleja, jotka voisivat sopia vielä näitä paremmin meidän ruokailutilaan? Mitä ominaisuuksia te itse arvostatte hyvässä ruokapöydän tuolissa?