4x lempparitakit syksyyn ja talveen

09.09.2020

Multa toivottiin Instan puolella postausta omasta syys- ja talvi-pukeutumisesta ja ajattelinkin lähestyä aihetta omien lempparitakkieni kautta. En ole ostanut ainakaan vielä tähän lähestyvään syksyyn tai talveen yhtään uutta takkia, mutta kevyt ja lyhyempi puffer-takki kyllä himottaisi jossain vaaleassa pastellisävyssä. Sellainen multa puuttuu ja sellainen olisi ihana sellaisiin päiviin, jolloin untuva-makuupussitakki on liikaa ja ohut villakangastakki liian vähän. Olisi myös ihana saada pieni väriläiskä takkikaappiin, joka tällä hetkellä on melko musta-beige. Mutta toisaalta, ihan hyvin pärjään näillä nykyisilläkin takeilla.

Nyt kuitenkin keskitytään niihin olemassaoleviin takkeihin, joista tykkään myös kovasti. Alkusyksyyn mulla on kaksi takkia aktiivisessä käytössä ja talveen toiset kaksi. Kokosin tähän postaukseen asukuvia kustakin takista vuosien varrelta, sekä tietenkin kuvat itse takeista. 

Musta biker-nahkatakki (vuodelta 2018)

Klassikko! Ikuinen lemppari-takkimalli, jota olen aktiivisesti käyttänyt vuodesta 2007 asti, jolloin ostin ekan bikerin yhtä aikaa kaverin kanssa Oulun H&M:ltä. Biker-takki on kiinteä osa mun vaatekaappia, joka sopii lähes kaikkien vaatteiden kanssa yhteen, ainakin mun mielestä. Biker-takkia käytän siihen asti, että lämpötilat laskevat alle + viiteen asteeseen. Se pitää hyvin tuulta ja toimii yhtä hyvin mekkojen ja farkkujen kanssa.

Beige lyocell-trenssitakki (vuodelta 2015)

Tämän takin ostin vuonna 2015 ja käytinkin sitä todella aktiivisesti n. vuoden ajan. Jostain syystä takki on jäänyt vähän vähemmälle käytölle, mutta en kuitenkaan kertaakaan ole harkinnut luopuvani siitä. Se on klassikkomalli klassikkovärissä ja monikäyttöinen ja helppo yhdisteltävä. Tänä syksynä käytin takin kemiallisessa pesussa ja siitä tuli kuin uusi. Olen nyt käyttänyt sitä paljon vähän rennommin yhdisteltynä kuin silloin 2015. Olen yhdistänyt sitä esimerkiksi Oton isoon huppariin ja neuleisiin, sekä tennareihin. 2015 kun aloitin työt toimistolla, halusin näyttää tosi aikuiselta ja mun tyyliin tulikin mukaan korkkareita, kauluspaitoja, suoria housuja ja se trenssi. Nyt en halua näyttää yhtään aikuiselta (kenties orastava kolmenkympin kriisi) vaan yhdistelen mielellään rentoja vaatteita keskenään. 

Kamelin värinen villakangastakki (vuodelta 2019)

Viime syksyn ostos, jota rakastan edelleen. Ryhdikäs ja monikäyttöinen klassikkotakki, joka toimii niin arkipukeutumisessa kuin juhlavaatteidenkin kanssa. Lämmin, mutta silti kevyt, rento mutta tyylikäs. Takki on juuri sellainen kuin toivoin ja laatu on ollut hyvä. Takki ei ole nyppyyntynyt tai kulunut ja se on säilynyt kauniina ahkerasta käytöstä huolimatta. Tämä takki on mulla eniten käytössä sitten, kun mittari on alle 10 plus-asteessa. 

Musta pitkä untuvatakki (vuodelta 2017)

Ostin Adidaksen makuupussitakin kolme vuotta sitten kuopuksen vauvavuonna puistohengailua varten. Silloin piti jaksaa seisoskella pitkiä aikoja kerrallaan puistossa antamassa vauhtia keinuvalle vauvalle, kylminäkin pakkaspäivinä. Makuupussi on ulkona seisoskeluun aivan täydellinen, varsinkin, jos ei jaksa pukea ulkohousuja jalkaan, sillä se yltää nilkkoihin asti. Kiitos viime kevään laskettelureissun, mulla on nykyisin jopa ne ulkohousut sekä laskettelutakki. Silti uskon turvautuvani talven puistoreissuilla edelleen mieluiten makuupussitakkiin. Urheilullisemmat talviaktiviteetit voi suorittaa niissä laskukamppeissa sitten.

Näihin takkeihin yhdistelen mun Acne Studiosin huivia sekä pipoa, mustia nahkahanskoja sekä erilaisia nilkkureita ja alkusyksystä myös tennareita. Olen ollut jokaiseen takkiin tosi tyytyväinen ja ne ovat olleet onnistuneita, kestäviä hankintoja, kuten olen toivonutkin. Vaikka välillä sitä värin pilkahdusta kaipaakin, mulle ne kestävimmät hankinnat ovat juuri näitä klassisia mustia, beigejä ja kamelinruskeita. 

Mitkä ovat sun omat lempparitakit syksyyn ja talveen? Onko joku tietty takki etsinnässä tänä syksynä?


Jotain uutta, jotain vanhaa

12.10.2019

Kuten aiemmin kirjoitinkin, mulla oli tälle talvelle ostoslistalla uusi villakangastakki, tarkemmin sanoen camel coat. Mulla ei ole ollut kunnollista villakangastakkia sitten teinivuosien, jolloin ostin viimeksi sellaisen villakangastakin, joka kesti monta vuotta. Lopulta luovuin siitä ehkä viitisen vuotta sitten. Silloin vaatteiden eteenpäin laittaminen oli mulle pikkujuttu, enkä miettinyt sen tarkemmin, että voisiko vaatetta sen sijaan vielä huoltaa tai jatkojalostaa. Takki oli ihan kelpo takki silloinkin ja olisin voinut sitä käyttää edelleen, jos en olisi luopunut siitä.

Sen villakangastakin jälkeen mulla olleet ”villakangastakin näköiset” takit ovat olleet niin huonolaatuisia, että hävettää edes myöntää. Sellaisia 100% polyesterisia lirpakkeita, jotka eivät ole lämmittäneet, mutta ovat hiostaneet ja ovat hajonneet jo ekan talven aikana. Pari niistä sain ja yhden taisin myös vuonna 2015 ostaa. Sanomattakin on varmaan selvää, että ne eivät kestäneet. Vuorikankaat repesivät ylhäältä alas, puolet napeista tippui hukkaan, vetoketjut lakkasivat toimimasta tai pinta nyppyyntyi pahasti. En ole ostanut tai saanut sellaisia tai minkään muunkaanlaisia villakangastakkeja vuoden 2015 jälkeen ja takkikaapissa on ollut aukko tyylikkäälle ja ajattomalle takille, jota voisi pitää siistimmissä tilaisuuksissa.

Rakastan mun makuupussitakkia, jolla pyörähtää nyt kolmas talvi käyntiin, mutta se ei varsinaisesti ole se itsenäisyyspäivän juhlien go-to, eikä liioin se valinta, joka puetaan päälle pieneen fine dining -ravintolaan, josta mun takki yksin veisi 1/10 pinta-alasta. Se on täydellinen kaikkeen ulkona liikkumiseen ja puistossa seisoskeluun myös, mutta ei mihinkään hienompiin tilaisuuksiin. Se on myös tosi painava, eli kaupungilla liikkumisessa se on tuskastuttavan kuuma ja ahdistava. Se päällä ei kertakaikkiaan voi olla. Kaipasin kevyttä, siistiä takkia joka olisi designiltaan ajaton.

Olen kiertänyt syksyn aikana second hand -myymälöitä ja kirppiksiä juuri sellainen kamelin värinen pelkistetty takki mielessäni ja selannut myös nettikirppiksiä. En ole löytänyt ollenkaan sitä väriä tai mallia mitä olen toivonut, ja nekin jotka ovat olleet edes etäisesti toivomaani mallia muistuttavia, ovat olleet täysin liian isoja, huonoa materiaalia ja/tai liian huonokuntoisia. Yhden juuri täydellisen takin bongasin FB-kirppiksellä, mutta sekin oli ehtinyt jo mennä ja perässä oli sen lisäksi jo seitsemän ”jono” -kommenttia. En siis ainakaan aio syytellä itseäni yrityksen puutteesta. Yritin löytää takin käytettynä ensin ja aloitin hyvissä ajoin. En jättänyt viime tippaan ja sitten heti luovuttanut kun ei löydy.

Olin niin kovasti päättänyt löytää takin käytettynä, että mua harmitti kyllä kun ei löytynyt. Harkitsin paria ”ihan kivaa” käytettyä takkia, jotka eivät kuitenkaan olleet ihan sitä mitä halusin. Tai joihin ihastuin täysillä, mutta jotka edustivat enemmän yhden tai kahden talven trendiä kuin pitkäikäistä valintaa. Totesin, että haluan ennemmin ostaa juuri sen takin, jollaista olen jo pitkään miettinyt, koska sille mulla on varmasti käyttöä, enkä kyllästy siihen kun muoti vaihtuu, koska se on tyyliltään sellainen, joka näyttää hyvältä joka vuosi.

Yksi päivä kiertelin äidin kanssa kauppoja ja löysin sellaisen takin, joka oli materiaaliltaan italialaista villasekoitetta (75% villaa), väriltään ihana vaalea kameli ja malliltaan täydellinen. Jätin takin silloin vielä kauppaan, koska halusin vielä harkita ostosta rauhassa. Eilen oltiin Oton kanssa kaupoilla katsomassa hänelle villakangastakkia ja samalla näin uudelleen sen saman takin, johon olin jo kerran tykästynyt. Sovitin sitä ja rakastuin. Se oli kevyt ja juuri sellainen, jonka halusin. Ostin sen.

Takki löytyi Zarasta. Sen kangas on italialaisen Mantecon valmistama ja googlasin tämän Mantecon ja heidän vastuullisuusraporttinsa vielä ennen ostopäätöksen tekemistä. Tulin siihen tulokseen, että ostan takin. Kankaan valmistusprosessi on jäljitettävissä aina lammasfarmille asti ja se on valmistettu turvallisesti ilman haitallisia kemikaaleja. Manteco myös velvoittaa asiakasyrityksiään noudattamaan omia vastuullisuusvaatimuksiaan valmistusprosessin kaikissa vaiheissa. Takki ei todellakaan ole täydellinen ostos enkä minä tee ihmisenä pelkästään täydellisiä vaate- tai muitakaan ostoksia. Mutta se on harkittu ostos, jonka tarkoituksena on kestää aikaa ja käyttöä. Uskon, että mulle olisi tullut parempi fiilis takista, jos olisin löytänyt sen käytettynä. Mutta koska en löytänyt, aion nyt nauttia tästä takista, jonka lopulta ostin.

Takki ZARA | Neule ZARA | Housut Bubbleroom | Kengät H&M | Laukku Gucci 

Takki on malliltaan melko suora ja se sopii hyvin niin mekkojen kanssa kuin housupuvun päällekin. Tänä syksynä näitä perusmallisia villakangastakkeja on näkynyt älyttömän paljon yhdistettynä rennosti ihan vaan huppariin ja farkkuihin ja sitäkin ajattelin kokeilla. Tykkään siitä, miten tällainen ajaton malli uudistuu joka vuosi, kun sen voi yhdistellä milloin mihinkin.

Takille kaivoin varastosta kaveriksi vanhat kengät, jotka olen ostanut jo vuonna 2013 H&M:ltä. Mustat platform-nilkkurit, joiden korkea korko ei tunnu niin korkealta platformin ansiosta. Tämän tyylisiä kenkiä on näkynyt taas paljon kaupoissa ja olenkin iloinen, että olen säästänyt nämä kaikkien näiden vuosien ajan, vaikka en nyt muutamaan talveen ole käyttänytkään. Nyt ne ovat taas ajankohtaiset. Kengät ovat olleet aikanaan hyvinkin ahkerassa käytössä ja kestäneet sitä mielestäni hyvin.

Mulla on joitakin sellaisia kenkiä ja vaatekappaleita, joita säästän pitkiäkin aikoja vaikka en käyttäisikään. Olen tehnyt niitä oman postauksenkin nimeltä Vaatekaapin aarteet ja edelleen olen sitä mieltä, että joitakin juttuja kannattaa säilöä.

Tykkäättekö te villakangastakeista?