Heräsin: Klo 6.17. Pelättiin eilen että tästä yöstä ei tulisi kovinkaan kokonainen, kun 1v sai rokotuksia ja niistä nousi korkea kuume hetkeä ennen nukkumaanmenoa. Kuume onneksi laski panadolilla, ja vauva nukkui tyytyväisenä koko yön, eikä herännyt kuin 16 minuuttia tavallista aikaisemmin. Hän on nyt jo viikon verran herännyt joka aamu klo 6.33 minuutilleen, ja olen alkanut itse heräämään automaattisesti klo 6.32. Ollaan täsmällisiä tyyppejä nähtävästi. Saa nähdä palataanko huomenna jo tavalliseen rytmiin, ja nukutaan taas 16 minuuttia pidempään?

Söin aamiaiseksi: Maustamatonta jugurttia, granolaa, pensasmustikoita, manteleita, pekaanipähkinöitä, (Lidlin) vihersmoothieta, klementiinin ja kahvia. Näin hiihtolomalla  herkutellaan aamuisin, nam!

Puuhasin lasten kanssa: Leivottiin yhdessä valkosuklaahippukeksejä lasten toiveesta. He halusivat myös tehdä meille omat drinkit, eli appelsiini-porkkanamehua ja mansikka lasin kylkeen. Kekseistä tuli super hyviä, ja leipominen oli helppoa. Keskimmäinen muisti niin hienosti hakea päiväkodista saamansa leipomishatun yläkerrasta, ja oikein antaumuksella muovaili kauniin pyöreitä keksejä pellille.

Söin lounaaksi: Edellispäivän jämiä, eli vietnamilaista maapähkinäkanaa cosmopolitan-salaattikäärössä. Oton kokkauksia, ja ai että oli hyvää vielä tänäänkin.

Liikuin: Pidin esikoiselle tanssitunnin, koska hän halusi oppia tanssimaan samalla tavalla kuin yksi tyttö jonka tanssivideoita ollaan katsottu yhdessä Instagramista. Me tanssittiin yhdessä kokonainen tunti, ja meille tuli HIKI. Hän oli niin reipas opettelija, ja hän päätti, että tästä lähtien pidetään kuulemma joka tiistai Instagram-tanssitunti. Hän harjoitteli vielä tunnin jälkeen itsekseen koko illan aina vähän väliä peilin edessä, ja halusi esittää tanssin isille heti kun hän tuli töistä. Vauva pyöri koko tanssitunnin ajan mukana, ja otti aina kädestä kiinni ja heilutti lantiota. Hän on ihan tanssityyppi.

Yllätyin: Kun esikoinen ei halunnut kuunnella Marcusta ja Martinusta tanssitunnilla, kun kuulemma ”ei jaksa aina samaa artistia”. Hän halusi kuunnella Ed Sheerania ja Marshmalloa.

Nauroin: Kun tajusin että meidän kuopus kutsuu syliä nimellä ”kukku”. Aina kun hän haluaa syliin, hän nostaa kädet ylös ja sanoo ”kukku” ja nyökyttelee. ”Kukku!” ”Haluutko sylkkyyn?” ”JOOOOOOOOOOOOOOOO”. Sylkky ilmeisesti kuulostaa samalta kuin kukku hänen mielestään. Hassu vauva.

Söin illalliseksi: Myös Oton kokkaamaa Tikka Masalaa ja täysjyväriisiä. Se oli herkullista, ja maistui lapsillekin. Talvella on ihanaa syödä ruokia joissa on vahva, mutta pehmeä maku. Otto on ottanut vetovastuuta ruuanlaitosta, että mä saan tehtyä sillä aikaa töitä. Mä rakastan itsekin kokkailla, mutta ihan kivaa että saa välillä tehtyä arkipäivinä esim. juuri ruuanlaiton ajan työhommia, kun Otto kokkaa yhdessä lasten kanssa (ja vauva tyhjentää kaikkia kaappeja ja laatikoita ja metsästää lattialle putoavia herkkupaloja).

Iloitsin: Huomisen työtapaamisesta, ja eräästä toisesta kivasta työprojektista johon pääsin mukaan. Se on jotain ihan uutta ja erilaista, mitä en ennen ole tehnytkään. Tämä vuosi on kyllä ehdottomasti uravuosi, vaikka tuntuukin hassulta sanoa niin samalla kun hoidan kotona meidän 1-vuotiasta. Mutta totta se on. Aikamoista palapeliä välillä, mutta sitäkin antoisampaa. Voi mitä kaikkea tämä vuosi voikaan tuoda vielä tullessaan, kun se on alkanut näin mahtavasti.

Katsoin lasten kanssa YouTubesta: Fail Armyn mokavideon. Me luetaan aina iltasatu joka ilta, paitsi kerran viikossa tai kahdessa he saavat katsoa iltasaduksi viiden tai kymmenen minuutin pituisen Fail Army -videon, yhdessä meidän kanssa. Tämä on alunperin Oton keksintö jo parin vuoden takaa. Lapsista on ihan megahauskaa saada välillä katsoa iltasaduksi höpsöjä mokia, ja ollaan aina kaikki täällä ihan että ”eiiii, apua, älä tee noin!!”.

Ajattelin: Että ihan parasta, että isommat tytöt ovat lomalla tämän viikon. Niin kivaa olla yhdessä heidän kanssaan, höpöttää aamusta iltaan ja touhuilla yhdessä. Meillä on kyllä maailman parhaat kolme tyttöä <3

Ihanaa tiistaita! Viikonloppu oli ja meni ja meillä oli mukavaa. Nautittiin upeasta säästä, vauvan hymyistä ja yhteisestä ajasta. Nähtiin ystäviä, ja oltiin keskenään, kaikkea sopivassa suhteessa. Tänä aamuna mua väsyttää, menin vauvan kanssa eilen liian aikaisin nukkumaan ja sotkin samalla vahingossa hänen rytminsä ihan selkeästi. Kun hän ei syönyt ensimmäistä yösyöttöään normaaliin aikaan vaan vähän aikaisemmin niin koko loppu yö meni vähän pipariksi ja heräiltiin ensimmäistä kertaa hänen kanssaan tunnin-parin välein. Ensi yönä palattakoon siis normaaliin rytmiin ja toivotaan että kyse oli tosiaan siitä että vauva ei tykännyt eri nukkumaanmenoajasta.

Kuva: Emilia

Nyt vauva nukkuu jo toista tuntia aamupäikkäreitään ja mä teen töitä. Kunhan hän heräilee ja ollaan vähän aikaa leikitty ja loruteltu ja hän on syönyt, ajattelin lähteä hänen kanssaan pitkälle vaunulenkille. Miten se lenkillä käyminen onkin niin paljon kivempaa vaunujen kanssa kuin ilman? Jotenkin oikein odottaa joka päivä että tulee lenkkiaika kun on niin kiva kävellä niiden kanssa ulkona. Silloin kun ei ole vaunuja niin ei tosiaankaan ole mulla samoja fiiliksiä. Ehkä mä olen vaan vähän höpö, mutta otetaan nyt kaikki irti kun kerran lenkkifiilistä löytyy, ei sitä tiedä kauanko tämä mun höperöityminen kestää.

Kuva: Emilia

Olen hoitanut vähän kastejuhlajuttuja myös tällä viikolla, siihen on enää kaksi ja puoli viikkoa että meidän tytär kastetaan ja me paljastetaan hänen nimensä. Kutsutkin tilasin jo aikaa sitten mutta eivät ole vielä tulleet. Varmaankin tämä menee taas siihen että kutsun kaikki vaan Facebookissa ja annan varsinaiset kutsut sitten kastejuhlassa, voi apua. Onneksi olen sentään maininnut juhlapäivän jo kaikille etukäteen enkä jättänyt sitä liian myöhäiseksi.

Tästä viikosta on tulossa ohjelmantäyteinen kun joka päivälle on sovittu jotain (kivaa). Huomenna mulla on tarkoitus suunnata vauvelin kanssa päivällä keskustaan ja lounaalle ystävän kanssa, se tuleekin olemaan vauvan eka kerta ravintolassa vaikka kahvilla ollaankin käyty jo aiemmin. Toivotaan että reissu menee hyvin, mutta en kyllä näe että miksi ei menisi, meidän neiti viihtyy loistavasti vaunuissa.

Postauksen perhekuvan ja kuvan musta ja Otosta on ottanut Emilia, joka piipahti sunnuntaina meillä kylässä. Ihanaa saada edes muutama yhteiskuva muistoksi näistä ekoista viikoista. Mulla on kyllä miljoona kuvaa Otosta ja vauvasta ja tytöistä ja vauvasta mutta nämä koko perheen kuvat ovat ihan liian harvassa! Näitä kuvia tähän lisätessä tuli mieleen että pitäisi varmaan useamminkin myös lykätä kamera kuvaamisesta kiinnostuneen esikoisen käteen ja antaa hänen räpsiä musta ja Otostakin kuvia, se on taas unohtunut kaikessa härdellissä mutta hän varmasti tykkäisi kuvata.

Mä taidan mennä laittamaan vielä pyykit koneeseen ennen kuin vauva heräilee, mutta ihanaa alkanutta viikoa kaikille <3