Mikä muuttuu neljännen lapsen myötä?

04.03.2021

Yksi toivotuimpia raskausaiheita on ollut ”mikä kaikki meidän arjessa ja elämässä muuttuu neljännen lapsen myötä”. Näin etukäteen on vaikea tietenkään tietää kaikkea, mutta käytännön asioista me ollaan jo aika hyvin perillä. Kirjoitin itse asiassa jo silloin syksyllä, kun aihetta ekaa kertaa väläyttelin, että ollaan jo mietitty näitä käytännön juttuja valmiiksi. Niitä on ollut hauska miettiä ja myös samalla huomata, että niin ne omat arvot ja asenteetkin kehittyy kokemuksen myötä. Kaksi suurinta käytännön juttua, joista on eniten kysytty, on tietenkin auto ja asunto.

Meillä on 7-paikkainen ja erittäin tilava auto jo valmiiksi, joten autoa ei tarvitse vaihtaa. Se on iso helpotus, koska me rakastetaan meidän nykyistä autoa. En edes tiedä mihin sen vaihtaisi, jos pitäisi vaihtaa. Ainakin seuraavat pari vuotta mennään luultavasti siis tuolla tutulla ja turvallisella Skoda Kodiaqilla, eikä meille ainakaan mitään bussia ole tulossa.

7-paikkaiseen mahtuu edelleen yksi lisätyyppi kyytiin, vaikka me oltaisiin koko 6-henkinen perhe siellä. Suksiboksi tosin ajateltiin hommata, niin pidempiä matkoja matkustaessa riittää edelleen tilaa matkatavaroille hyvin. Sitä en sano, etteikö toinen auto voisi jossain vaiheessa tulla ajankohtaiseksi tämän rinnalle, mutta vielä ei ole sen aika.

Ja sitten se asunto. Meillä on rapiat 100 neliötä ja kolme makuuhuonetta. Tällä hetkellä meillä esikoinen ja 7v jakavat yhden huoneen ja kuopus nukkuu yksin toisessa, joka toimii myös leikkihuoneena. Kaikki makuuhuoneet ovat suuria ja tilavia. Vauva mahtuu mainiosti nukkumaan ensin meidän makuuhuoneessa ja myöhemmin sitten kuopuksen kanssa. Ainakaan nyt siis toistaiseksi meillä ei ole minkäänlaisia muuttosuunnitelmia näköpiirissä.

Me rakastetaan tätä kotia ja ollaan huomattu tässä 11 kuukauden asumisen aikana, että mahdutaan tänne erittäin hyvin. Meillä on avara ja tilava alakerta, jossa kaikilla on tilaa hengata. Ja meillä on yläkerta, jossa lapsilla on kivat huoneet ja aikuisilla mukava makuu-/työhuone, joissa me  kaikki vietetään aikaa mielellään.

Meillä on täällä myös kaksi tilavaa kylpyhuonetta (kolmella suihkulla) sekä kodinhoitohuone ja iso oma piha, jotka kaikki helpottavat elämää ja tuovat niitä kaivattuja lisäneliöitä ja toimintoja meidän arkeen.

Tämä korona-aika hieman vääristää sitä kuvaa, kuinka paljon aikaa kotona vietetään ”normaalissa” arjessa. Sitten kun ei ole enää korona-aika ja meilläkin isommat lapset ovat jo nyt sen ikäisiä, että osaavat liikkua itsenäisesti, niin varmasti myös se heidän kotona viettämä aika jonkin verran vähenee ja kavereiden kanssa ulkona/puistossa/nuorisotalolla/harrastuksissa vietetty aika lisääntyy taas.

Ja silti, vaikka ollaan oltu super tiiviisti yhdessä täällä koko tämä aika ja me vanhemmat myös tehty töitä/opiskeltu kotona, niin ollaan koettu, että kaikille on enemmän kuin riittävästi tilaa. Aina löytyy oma rauhallinen nurkka tarvittaessa ja jokaisella on omat paikat ja tilat niille omille tärkeille tavaroille, joista saa itse päättää.

Jotkut kaipaavat enemmän tilaa ja toiset vähemmän. Tiedän useampia perheitä, jotka asuvat neljän lapsen kanssa pienemmässäkin kodissa kuin me ja mahtuvat hyvin. Mun mielestä näistä asioista on myös hyvä puhua ja murtaa ennakkoluuloja. Suomessa etenkin maalla tai pienemmissä kaupungeissa ihmiset rakentavat usein nelihenkisellekin perheelle 150-200 neliön taloja, koska se on mahdollista. Rakentaminen on edullisempaa kuin täällä pk-seudulla, tontit maksavat murto-osan siitä mitä täällä, ja kukapa ei tykkäisi, kun on paljon avaraa tilaa.

Ei siinä ole mitään väärää. Varmaan itsekin haluaisin asua niin, jos olisin tottunut jo omassa lapsuudessa siihen, että on iso talo. Minä sen sijaan olen tottunut asumaan kompakteissa vuokra-asunnoissa koko elämäni, ja tämä meidän reilut 100 neliötä ikiomaa paritalon puolikasta on eniten, mitä mulla on koskaan ollut. Siihen on helppo olla tyytyväinen.

Ja toki onhan esim ympäristösyistä kannattavaa asua tiiviimmin ja kyseenalaistaa sitä omaa tilan ja tavaran tarvetta.  En sano, etteikö mekin joskus tulevaisuudessa voitaisi muuttaa isompaan kuin nyt, mutta sanon, että toistaiseksi me mahdutaan ihan hyvin näin, eikä ole muuttosuunnitelmia. Jos joskus tulee sellainen fiilis, että kaivataan enemmän tilaa tai esim. lapset alkavat toivoa kokonaan omia huoneita, niin tottakai ollaan valmiita silloin miettimään uudelleen. Meille kaikkein tärkeintä on se, että lapsilla on hyvä olla omassa kodissa.

Yksi suunnitelma meillä kyllä on ja se on ollut jo pitkään ja se on meidän pihavajan muuttaminen vierasmajaksi. Meillä on  pihavaja, jonka lisäksi meillä on tilava varasto ja kellari, joten säilytystilaa kyllä riittää. Mutta vieraille ei ole erillistä omaa tilaa ja vierasmaja ajaisi sen asian ainakin kesäisin. Meillä oli alunperin tarkoitus tarttua tähän asiaan jo viime kesänä, mutta keittiöremontti ja korona veivät suurimman osan säästöistä. Haudattiin se idea silloin siis odottamaan tulevaisuutta. Haaveena on, että tehtäisiin meidän pihalle kaunis lasiovinen vierasmaja, jossa mahtuisi yöpymään mukavasti ainakin niin kauan kuin ulkona on lämmintä.

Mutta ollaan taas edetty tämän kanssa aika hitaasti (lue: ei ollenkaan), koska tämä alkuvuosi on tosiaan ollut hieman rankka ja ollut ihan muut asiat mielessä kuin vierasmaja. Eli voi olla, että tämä ei etene tänäkään vuonna vielä, kun pitää selvitellä kaikki lupa-asiat (joissa voi kestää kauankin) ja miettiä mikä on järkevin keino toteuttaa tämä. Mutta ehkä joskus!

Näiden kahden suuren käytännön asian lisäksi ei nyt tule mieleen mitään sen suurempaa, mitä vauva elämästä muuttaisi. Toki vauvan syntymä tuo aina oman intensiivisen lisänsä arkeen ja jokainen persoona tuo oman mausteensa perheeseen, mutta muuten elämä varmasti jatkuu melko samanlaisena kuin ennenkin. Perhevapaiden jakamisesta ja muusta tulen kertomaan enemmän myöhemmin, kun ollaan itse selvillä siitä, miten toimitaan niiden kanssa.

Toistaiseksi siis tuntuu siltä, että vauva solahtaa melko mutkattomasti meidän arkeen, kun tämä on ensimmäinen kerta kun ei tarvitse muuttaa raskausaikana, ja auton hankinnan jälkeen myös eka kerta kun autoonkin mahdutaan ihan suoraan kaikki. Ihanan leppoisaa, kun isoin hankinta on varmaan vaunut!


Tiistaikuulumisia

14.03.2017

Ihanaa tiistaita! Viikonloppu oli ja meni ja meillä oli mukavaa. Nautittiin upeasta säästä, vauvan hymyistä ja yhteisestä ajasta. Nähtiin ystäviä, ja oltiin keskenään, kaikkea sopivassa suhteessa. Tänä aamuna mua väsyttää, menin vauvan kanssa eilen liian aikaisin nukkumaan ja sotkin samalla vahingossa hänen rytminsä ihan selkeästi. Kun hän ei syönyt ensimmäistä yösyöttöään normaaliin aikaan vaan vähän aikaisemmin niin koko loppu yö meni vähän pipariksi ja heräiltiin ensimmäistä kertaa hänen kanssaan tunnin-parin välein. Ensi yönä palattakoon siis normaaliin rytmiin ja toivotaan että kyse oli tosiaan siitä että vauva ei tykännyt eri nukkumaanmenoajasta.

Kuva: Emilia

Nyt vauva nukkuu jo toista tuntia aamupäikkäreitään ja mä teen töitä. Kunhan hän heräilee ja ollaan vähän aikaa leikitty ja loruteltu ja hän on syönyt, ajattelin lähteä hänen kanssaan pitkälle vaunulenkille. Miten se lenkillä käyminen onkin niin paljon kivempaa vaunujen kanssa kuin ilman? Jotenkin oikein odottaa joka päivä että tulee lenkkiaika kun on niin kiva kävellä niiden kanssa ulkona. Silloin kun ei ole vaunuja niin ei tosiaankaan ole mulla samoja fiiliksiä. Ehkä mä olen vaan vähän höpö, mutta otetaan nyt kaikki irti kun kerran lenkkifiilistä löytyy, ei sitä tiedä kauanko tämä mun höperöityminen kestää.

Kuva: Emilia

Olen hoitanut vähän kastejuhlajuttuja myös tällä viikolla, siihen on enää kaksi ja puoli viikkoa että meidän tytär kastetaan ja me paljastetaan hänen nimensä. Kutsutkin tilasin jo aikaa sitten mutta eivät ole vielä tulleet. Varmaankin tämä menee taas siihen että kutsun kaikki vaan Facebookissa ja annan varsinaiset kutsut sitten kastejuhlassa, voi apua. Onneksi olen sentään maininnut juhlapäivän jo kaikille etukäteen enkä jättänyt sitä liian myöhäiseksi.

Tästä viikosta on tulossa ohjelmantäyteinen kun joka päivälle on sovittu jotain (kivaa). Huomenna mulla on tarkoitus suunnata vauvelin kanssa päivällä keskustaan ja lounaalle ystävän kanssa, se tuleekin olemaan vauvan eka kerta ravintolassa vaikka kahvilla ollaankin käyty jo aiemmin. Toivotaan että reissu menee hyvin, mutta en kyllä näe että miksi ei menisi, meidän neiti viihtyy loistavasti vaunuissa.

Postauksen perhekuvan ja kuvan musta ja Otosta on ottanut Emilia, joka piipahti sunnuntaina meillä kylässä. Ihanaa saada edes muutama yhteiskuva muistoksi näistä ekoista viikoista. Mulla on kyllä miljoona kuvaa Otosta ja vauvasta ja tytöistä ja vauvasta mutta nämä koko perheen kuvat ovat ihan liian harvassa! Näitä kuvia tähän lisätessä tuli mieleen että pitäisi varmaan useamminkin myös lykätä kamera kuvaamisesta kiinnostuneen esikoisen käteen ja antaa hänen räpsiä musta ja Otostakin kuvia, se on taas unohtunut kaikessa härdellissä mutta hän varmasti tykkäisi kuvata.

Mä taidan mennä laittamaan vielä pyykit koneeseen ennen kuin vauva heräilee, mutta ihanaa alkanutta viikoa kaikille <3