Moikka! Pahoittelut pitkäksi venähtäneestä tauosta, on vaan ollut niin kiireistä ensin eilisten ristiäisten kanssa, ja tänään sitten koko päivä kampaajalla. Iltapäivän ja illan mä olen kärsinyt migreenistä, joten pahoittelut jos teksti vähän takkuaa. En ensin tajunnut kyseessä olevan migreeni, kun tavalliset näköoireet puuttuivat, mutta pitkäkestoinen päänsärky ja nämä muut oireet puhuvat kyllä migreenin puolesta. Tällä hetkellä juon viidettä lasia vettä 20min sisään, ja tuntuu että kieli on ihan hiekkapaperia vaikka maha on niin täynnä vettä, ettei kohta mahdu enää. Ihanat migreenin jälkioireet, ah! Mä kerron kuitenkin lisää kuulumisia myöhemmin, sillä tämä postaus on pyhitetty täysin mun uudistuneelle kuontalolle, jota osa teistä kävikin kommentoimassa jo Instagramissa.

Muistatteko ihanan Veeran, joka teki mun hääkampauksen? Veera on nyt palannut takaisin Suomeen maskeerauskoulusta ulkomailta, ja aloittaa työt virallisesti ensi viikon maanantaina parturi-kampaaja-maskeeraajana Hair & Make-up room Kamidassa, Helsingin Kalevankadulla. Mä otin tänään varaslähdön, ja kävin yhteistyön merkeissä Veeran käsittelyssä, enkä voisi olla tyytyväisempi.

Sovittiin tämä kampaamoaika jo reilu kuukausi sitten, kun Veera oli vielä reissun päällä, ja mä olen odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa. Aloin selaamaan pinterestiä, hiussivustoja, lookbookia, instagramia ja kaikkia muita mahdollisia inspiraationlähteitä jo silloin kuukausi sitten, ja viime viikolla vielä musta tuntui etten tiedä yhtään mitä haluan tehdä tukalleni. Sitten kuitenkin törmäsin Pinterestissä ihan täydelliseen longbobiin, lobiin, eli pitkään polkkaan, malliin joka mulla on ollut aiemminkin, ja jota moni teistä lukijoistakin suositteli mulle.

Lähtötilannehan oli siis se, etten ollut käynyt kampaajalla kolmeen vuoteen. Mun hiuksia ei myöskään oltu leikattu kolmeen vuoteen, ja raskaudenjälkeisen hiustenlähdön, ankaran vaalentamisen ja pidennysten säännöllisen käytön vuoksi tukka oli huonossa kunnossa, erittäin epätasaisen mittainen ja katkeillut sieltä sun täältä. Ei mikään varsinainen blogitukka, vaan karu todellisuus hiuslisäkkeiden alla. Polkkamitta oli mun hiusten kannalta tosi hyvä vaihtoehto, saatiin kaikki huonot latvat leikattua pois, ja tästä on helppo sitten kasvattaakin jos siltä tuntuu.

Epäröin polkkamittaa aluksi, sillä olin niin kiintynyt pitkiin hiuksiini (=pidennyksiin). Tajusin kuitenkin, että eihän se polkkamitta sitä tarkoita, ettenkö voisi vielä joskus käyttää pidennyksiäkin, jos siltä tuntuu. Polkkapituus piilottaa vielä ihan nätisti pidennykset sekaansa, jos joskus juhliin vaikka haluaa näyttävämpää kampausta laittaa. Arkeen polkka on kuitenkin täydellinen, helppo, näyttävä ja skarppi. Ja todella muuntautumiskykyinen! Tykkään myös siitä, miten kevyt polkka on näin kesähelteellä, ja miten kivasti se jättää tilaa asuille, kun ei roiku pitkät lärpäkkeet siinä vaatteiden päällä.

Laitettiin Veeran kanssa sekä mun omaan tukkaan, että pidennyksiin nyt 7.- ja 8. sävyillä raitoja, eli kylmää vaaleanruskeaa, mun oman luonnollisen hiusvärin sävyistä. Raitoja laitettiin todella maltillisesti, mutta tarkoitus on raidoittaa lisää tässä syksyn mittaan vähän tummemmaksi, kunhan mun juurikasvu kasvaa vähän lisää esille, ja siihen saa sitten taas vaaleampaa raitaa. Eli tavoitteena on sellainen luonnollinen blondi-vaaleanruskeasekoitus. Hyvä että lähdettiin hitaasti liikkeelle tummentamisen kanssa, mulla on nimittäin totuttelua tähän lyhyempään malliinkin senverran, että on kiva ettei muutosta tullut liian radikaalisti.

Sävyttämisen ja hiustenleikkauksen jälkeen Veera väänsi mun tukkaan ihanat surffilaineet suoristusraudalla, tekniikalla jollaista en ollut ikinä ennen nähnyt. Jos vain nyt osaan tehdä laineet samalla tekniikalla itsekin, niin voin laittaa videota tänne blogin puolelle, sillä näistä tuli niin paljon kivemmat kuin perus suoristusrautakiharoista, että olen ihan myyty! Veera myös teki mulle ihanan meikin, joka kuitenkin lähti pois kun migreenin ansiosta mun vasen silmä valui vettä muutaman tunnin ajan. Yritin matkia sitten itse Veeran meikkiä että sain kuvat otettua kun vesi lakkasi valumasta, mutta eihän siitä tullut yhtä hieno. Kannattaa siis käydä itse testaamassa Veeran taitoja, niitä nimittäin löytyy!

Kamida sijaitsee keskustan tuntumassa, Kampin ja Hietalahden torin läheisyydessä, osoitteessa Kalevankatu 47 ja on ihanan valoisa ja kotoisa, avara kampaamo. Me kehiteltiin Veeran kanssa teille lukijatarjous, eli mun blogin lukijat saavat nyt elokuun loppuun asti kaikista väri+leikkaus -paketeista 10 euron alennuksen, ja alennuksen saa mainitsemalla mun blogin nimen. Veera tosiaan aloittaa ensi maanantaina, mutta aikoja voi varata vaikka heti.

Yhteistyössä Hair & Make-up room Kamida.

Mitäs tykkäätte muutoksesta? Hitti vai huti? Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, ja hyvää yötä!

PS: ”Kivat” rusketusrajat jäi eilen ristiäisiin puetusta kotelomekosta, en tiennyt että mäkin voin ruskettua näin reippaasti! Ihana kesä<3

Otolle iski tietenkin flunssa heti kun on ensimmäinen päivä kotona, joten tänään ei varmaankaan tehdä mitään ihmeellistä. Mä ajattelin kuitenkin napata Zeldan mukaan ja lähteä kiertämään (ihan pikkusen vaan) alennusmyyntejä, kun en saanut vielä Oulussa shoppailtua tarpeeksi. Koska ajomatkalta ei ollut kuvia, kun kameran akku kesti vain Oulussaoloajan ja laturi oli unohtunut kotiin, mä jaan telle parit asukuvat Oulusta. Illemmalla vuorossa sitten ostosten esittelyä, mikäli niitä löytyy ja muita kuulumisia! Nyt mä jokatapauksessa ryhdistäydyn bloggailun kanssa ja postauksissa ei tule enää pitkiä taukoja, oli ihanaa lomailla mutta nyt kaipaan sitä kun saa uppoutua kunnolla kirjoittamiseen.

Sain ennen reissuja Sheinsidelta paketin, ja siinä oli aiemmin esiteltyjen pitsishortsien lisäksi ihana vaaleanpunaraidallinen toppi, johon kuulemma mun äiti on aivan rakastunut. Ei sillä, tykkään siitä kyllä itsekin kovasti! Se on ihanan hempeä ja sopii nätisti shortsien ja farkkujen kanssa. Oulussa ei kauheasti shortsikelejä ollut, mutta onneksi me liikuttiin autolla kokoajan niin se ei haitannut ja leikin yhtenä päivänä että on kesä laittamalla shortsit jalkaan.

Toppi Sheinside* / Shortsit H&M / Kengät River Island / Laukku Michael Kors / * = saatu blogiyhteistyön kautta

Toinen asu jonka kuvasin oli Tukholmasta BikBokista ostettu harmaa hapsumekko, josta tykkään tosi paljon! Se on niin mukava ja rento päällä, vaikkakin tuntuu olevan hieman epäonninen vaate. Mä osaan yleensä syödä ihan siististi, enkä juuri sotke vaatteitani, mutta molemmilla kerroilla (kaksi kertaa viikon sisällä) kun olen pukenut mekon päälleni, olen heti ensimmäistä kertaa syödessäni tiputtanut ruuat syliin, voin vain kysyä että mitä ihmettä?? Miksi juuri tämän mekon kanssa joka on mun uusi lemppari? Tuolla se taas hengaa pyykkikorissa kun en ole saanut vielä aloitettua reissupyykkien pesua. Ehkä kolmas kerta toden sanoo, syön vaikka essu päällä sitten.

Takki Sheinside* / Mekko BikBok / Bandeau Lindex / Kengät Topshop / Laukku Michael Kors / * = saatu blogiyhteistyön kautta

Käykö teillekin joskus niin että joku yksi vaate kerää aina ruuat tai mehut päälleen, vai olenko mä ainoa epäonninen?

Havaittavissa on varmasti selkeä tyylikriisi, kun koko ikänsä perusväreissä pysytellyt värjää hiuksensa pastellipinkiksi. Viikon pinkissä tukassa hengailleena voin todeta, että ihana kesätukka – mutta liian rajoittava mun makuun. Mä tykkään kokeilla paljon erilaisia tyylejä, käyttää värejä, meikata räväkästi. Tykkään olla toisena päivänä huoleton, farkkushortseihin pukeutuva teini ja toisena päivänä klassiseen neuleeseen ja farkkuihin sonnustautunut äiti, jos ei aikuinen, niin ainakin aikuismaisempi.

Tämän viikon aikana olen löytänyt itseni melkein joka päivä pukeutuneena samanlaiseen asuun: musta alaosa ja valkoinen yläosa. Tylsää, eikö vain? Niin tylsää että sitä ei pelasta edes pinkki tukka. En halua joka aamu seisoa vaatteita pursuilevan kaappini edessä, katsoa kaihoten täydellisesti istuvia sinisiä farkkuja, ja päätyä sitten kuitenkin mustaan ja valkoiseen. Vaikka uskottelin itselleni, että pastellipinkki on helppo yhdistää mihin tahansa asuun, käytännössä se ei kuitenkaan ole niin, ainakaan omalla kohdallani. Jotenkin kaikki värit näyttävät ihan väärältä, riitelevät hiustenvärin kanssa.

Olen kokenut aina olevani rohkea pukeutuja, joka ei pelkää erikoisiakaan vaatteita, tai pukeudu tylsästi ja aina samalla tavalla. Tällä viikolla olen kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin rohkea. Satunnaisesti olen rakastanut pinkkiä tukkaani, silloin kun se on vastalaitettuna näyttänyt kivalta mustavalkoisen asun kanssa, mutta se ei mielestäni riitä, että tykkään hiuksista välillä. Mä haluan tykätä niistä kokoajan!

Mutta mitä sitten tehdä hiuksille? Mitä tyylille? Mä viihdyin kyllä blondissa lookissani, mutta jotenkin silti kaipaan jotain uudistusta. Se uudistus ei kuitenkaan ole tämä pinkki, ei sitten mitenkään päin. Mutta mä oon ylpeä itsestäni että kokeilin, ja tyytyväinen että kokeilin – tämä kokeilu osoitti, että selkeästi klassisempi tyyli on oikeasti se mun juttu. Pinkki ei onneksi aiheuta tai aiheuttanut mitään peruuttamatonta vahinkoa, sillä sävy kuluu joka pesulla melkein kokonaan pois, ellen tee käsittelyä uudelleen. En myöskään kuluttanut yhtä markettihoitoainepurkkia enempää rahaa tämän lopputuloksen aikaansaamiseksi, joten missään nimessä en kadu kokeilua.

Kokosin kollaasejä kuluneen vuoden asuistani, viime vuotisen Katsaus raskauden jälkeiseen tyyliini -postauksen hengessä. Koen että mun tyyli on kehittynyt, mua enemmän miellyttävään suuntaan kokoajan, mutta nyt täytyisi vain taas kerran keksiä, että mitä seuraavaksi? Mitä tehdä hiuksille, mitä vaatekaapille? Kesälomareissut häämöttävät jo lyhyen ajan päässä, ja jonkinlaista ostoslistaa haluaisin taas tehdä, sillä turhiin heräteostoksiin on niin helppo sortua ilman tarkkaa listaa.

Edellisvuoden lista on rentoa maximekkoa ja uusia, siistejä tennareita lukuunottamatta täytetty, eli ainakin ne kaksi kuuluvat tämänkin vuoden listalle. Miten ihmeessä en ole vieläkään onnistunut löytämään täydellisiä yksilöitä, kun jo vuoden olen etsinyt? Lisäksi kaipaan siistejä, hyvälaatuisia ballerinoja näiden H&M:n versioiden tilalle, sekä rennon tyylikästä jakkua. Sortsihaalarikin multa vielä uupuu kaapista, se olisi kätevä mekon korvike kesähelteellä, etenkin lasten kanssa puistossa riekkuessa. Muuta ei tule nyt mieleen, eli luultavasti tuhlaan sitten enemmän lastenvaatteisiin, niissä kun heräteostokset on ehdottomasti sallittu, koska eihän sitä kaikkea hupia voi kieltää, ja lastenvaateostokset harvemmin menevät vikaan vaikka kuinka heräteshoppailisi.

Kauneus- ja ihonhoitojuttuja on tulossa lisää lähiaikoina. Ajattelin kirjoitella tämän hetken lempparimeikkituotteistani, ripsijutuista, sekä jonkin verran myös ihostani, ja sen hoidosta tällä hetkellä, ja tulevaisuudessa. Myös lasten kuulumisia on tulossa, ja kaikkea muutakin kivaa, tänä viikonloppuna juuri suunnittelen kuluvan kuukauden postauskalenteria. Toiveita saa myös esittää! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille<3

Mikä asu on teidän lemppari? Entäs hiusväri? Onko mulla kohtalotovereita tyylikriiseilyn kanssa?

Iik, nyt mulla sitten on vaaleanpunainen tukka! Eilen oli pinkki päivä, joka valitettavasti aiheutti blogitaukoa. Aamulla kävin kynsihuollossa laittamassa uudet, pastellipinkit kynnet ja ilta kului sitten hiuksia värjäillen. Nyt ajattelinkin kertoa vaihe vaiheelta siitä, miten pastellipinkin sävyn metsästys tapahtui. Ensiksi oli edessä valinta pinkkien sävytteiden väliltä. Lopulta päätös oli helppo, kun kynsihuollossa ollessani Jemmi muisti että hänellä on vielä purkin pohjat Biozellin raspberry-sävyistä colormaskia kaapissa, ja antoi sen tarpeettomana minulle.

Otto kiikutti mulle kaupasta purkillisen Doven perus värjättyjen hiusten hoitoainetta, johon sekoitin sitten raspberry-sävyä. Hoitoainetta kannattaa varata kaksi purkkia, mitä en itse typeränä tajunnut etukäteen. Onneksi mulla oli vaahtomaista Aussien 3 minute miracle -light tehohoitoa kaksi purkkia, ja doven hoitoaineen loputtua sekoitin värit siihen. Hoitoaineen pitää olla valkoista, jotta oikean sävyn näkee.

Aloitin varovasti, sekoitin Doven hoitoainetta n. puoli purkillista yhdessä kahden etusormenpään kokoisen pisaran kanssa raspberry-sävytettä. Halusin olla mieluummin liian varovainen, kuin  vetää heti alussa överiksi. Sävy näytti purkissa aika pinkiltä, yllätyin miten vähällä määrällä sävytettä koko soosi muuttui niin pinkiksi. Testasin sävyä ensin valkoiselle paperille, jossa sen pitäisi näkyä suhteellisen samanlaisena kuin omassa tukassa. Aika haalealta se näytti, ja olin vähän epäileväinen. Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäinen sävy oli ihan todella haalea, melkein ei edes huomannut eroa.

Halusin vähän tummempaa, joten laitoin pari pientä pisaraa raspberrya lisää, ja sen lisäksi Schwarzkopfin vaalennusaineen mukana tullutta hopeahoitoainetta pisaran sekaan, sillä huomasin että sävy ei ole ihan niin kylmä kuin olisin toivonut. Tällä kertaa väri onnistui täydellisesti, ja siitä tuli juuri sellainen kuin toivoinkin. Tokan testipidennyksen jälkeen uskalsin sitten levittää värin kaikkiin pidennyksiin, minkä jälkeen sekoitin vielä omalle tukalle aussie-hoitoaineeseen uuden värin samassa suhteessa kuin aiemminkin.

Väri näytti tosi, tosi tummalta mun hiuksissa ja olin jo ihan paniikissa, että niistä tulee ihan purkkapinkit. Pelko osoittautui kuitenkin ihan turhaksi, sillä lopulta väri jäi omissa hiuksissani kaikkein haaleimmaksi, eikä tarttunut latvoihin juuri ollenkaan. Se ei haittaa, sillä omia hiuksia on kuitenkin paljon helpompi muokata kuin pidennyksiä, eli päätin laittaa vielä aamulla kerran sävytteen omaan tukkaani, jotta saisin latvatkin edes vähän vaaleanpunaisiksi. Kokeiltuani pidennyksiä päähän, yleisilme oli kuitenkin jo tosi kiva, ja sävy oli juuri täydellinen kaikkialla muualla paitsi niissä omien hiusteni latvoissa.

Tänään aamulla levitin sävytteen sitten uudelleen omaan tukkaani, keskittyen erityisesti latvoihin. Uskalsin tehdä sävystä vähän tummempaa kuin eilen, sillä eilenkään se purkkapinkkiefekti ei tarkoittanut mitään. Latvoihin väri ei tarttunut tänäänkään ihan niin paljoa kuin olisin toivonut, mutta nyt sentään kaikki hiukset ovat pastellipinkkejä, edes hitusen verran. Mä tykkään hurjasti, vaikka on tässä omaan peilikuvaan totuttelemista.

Väri näyttää oikeastaan joka valossa vähän eriltä, mun silmään se on luonnonvalossakin paljon tummempi, kuin ylläolevassa kuvassa. Tämä oli nyt vain nopea ensimmäinen  räpsäys pikkukameralla lopputuloksesta, meillä on nimittäin kiire kauppaan! Mutta laitan kyllä myöhemmin lisää kuvia, joissa väri eri valaistuksissa näkyy paremmin. Joku kyseli että mitäs Otto ideasta tuumaa, no hän oli ideasta innoissaan, ja lopputuloksesta vielä enemmän. Ehkä me nyt sovitaan ulkonäöllisesti vielä paremmin yhteen, kun toisella on liila tukka ja toisella pastellipinkki, ainakin siihen asti kunnes kyllästyn ja haluan klassisemman lookin, haha.

Ihanaa lauantaipäivää kaikille ja hurjasti onnea kaikille valmistuneille<3

Siinäpä vasta kysymys. Mä en oo koskaan tehnyt mitään radikaaleja tukkamuutoksia, tai olen toki värjännyt blondit mustaksi ja toisinpäin, mutta mun hiukset ovat aina olleet ”perusväriset”, mustaa, ruskeaa tai vaaleaa. Mun radikaalein väri on tainnut olla mahonginruskea, olihan siinä sentään vähän punapigmenttiä mukana. Olen ehkä hiusten suhteen vähän arka, kun olen tähän asti viihtynyt parhaiten tasapitkässä vaaleassa kuontalossa, mutta jokin ihmeellinen hetkellisen muutoksen tarve muhun on nyt iskenyt.

Haluaisin kokeilla, pastellipinkkiä, niin hullulta kuin se kuulostaakin! Oon oikeastaan aika pitkään jo haaveillut pastellihiuksista, en vaan ole tajunnut aiemmin että se on oikeasti ilmeisesti aika helppoa toteuttaa, ja on myös helppoa päästä siitä eroon jos alkaa kyllästyttää. Mulla on myös todella ihanteellinen hiustenväri tällä hetkellä pastellivärin onnistumista ajatellen, kun tämä on niin vaalea että sävystä tulisi puhdas pinkki, eikä oranssiin tai ruskeaan vivahtava.

Ensimmäisen kerran tulin ajatelleeksi pinkkiä keväällä, kun tilasin itselleni Rapunzelilta pidennykset häitä varten. Silloin törmäsin pinkkeihin dipdye-pidennyksiin, joissa oli siis pastellipinkit latvat. Hääkuviin en pinkkiä kuitenkaan halunnut, vaan jotain vähän ajattomampaa, mutta nyt aika olisi otollinen minkä tahansa uuden kokeiluun. Dipdye olisi vähän vähemmän radikaali ratkaisu, kuin koko pään vetäminen pinkiksi, mutta toisaalta se kokopään pinkistäminen houkuttelee enemmän.

Kokeilin muokata itselleni pinkkiä hiusväriä kuviin, näitä ei siis ole muokattu mitenkään ajan kanssa tai tarkoituksena saada hiuksia oikeasti näyttämään siltä kuin ne olisivat pastellipinkit. Käytin kolmen kuvan muokkaukseen ehkä viisi minuuttia, mutta halusin vain testata miltä sävy näyttää eri vaatteiden kanssa, ja ennenkaikkea mun naamaan yhdistettynä.

Kahdessa ylemmässä kuvassa pohjana oli vähän jo kellastunut, 6vkoa sitten värjätty hius, alimmassa kuvassa juuri blondattu pää, ero on aika huomattava! Mun mielestä alimmassa kuvassa sävy on täydellinen, juuri tuollaisen mä haluaisin. En kuitenkaan tiedä uskallanko mä värjätä, olisi tuo niin jännä muutos kuitenkin. Itse väri kestäisi ilmeisesti muutaman pesun verran, eli ei se kyllä mikään katastrofi varmaan olisi jos kokeilisin? Ainakaan ei sitten kaduttaisi että en kokeillut.

Mä näin lookbookissa yhden superkauniin tytön jolla oli juurikin tuon alimman kuvan sävyiset hiukset, ja aivan upeita asukokonaisuuksia, väreissä säästelemättä. Ajattelin ensin että pastellipinkki tukka rajoittaisi pukeutumista kauheasti, mutta ainakin tuo kyseinen tyttö, jonka nimimerkin unohdin ja jota olen yrittänyt metsästää koko päivän tuloksetta, sai värit toimimaan upeasti. Olin jo suunnitellut kuinka linkkaan tämän tytön kuvat tähän postaukseen, mutta nyt en voikaan sitä tehdä. Jos joku seuraa lookbookia ja tietää ketä tarkoitan, niin saa vinkata, mua harmittaa kun mun suurin hiusinspiraation lähteeni meni hukkaan!

Jokatapauksessa, pastellivärejä hiuksissa on näkynyt jo aika pitkän aikaa eri blogeissa, julkisuuden henkilöillä ja siellä lookbookissa, ja joku niissä vain vetoaa muhun. Ainakaan en ole yksin pinkki-ihastukseni kanssa, mutta sopisiko se mulle? Sitä en tiedä. Ehkä tämä jää vain ajatuksen ja näiden ”hienosti” muokattujen kuvien tasolle, ja pitäydyn turvallisen vaaleassa, tai keksin jotain muuta.

Oletteko te kokeilleet pastellipinkkiä, tai muuta pastellihiusväriä? Oliko värjääminen vaikeaa? Pääseekö väristä helposti eroon? Mitä mieltä olette, pinkki hot or not? Minkä hiusvärin te näkisitte mulle sopivan parhaiten?

PS: Tässä miettiessäni julkaisenko vai enkö julkaise postausta, tulee olo että herranjumala miten mä kehtaan edes laittaa noita kuvia mihinkään, tämä postaus on mun elämäni virhe ja saattaa mut naurunalaiseksi 😀 että olkaa helliä sanoissanne jos näyttää kauheelta, mua jännittää!

PPS: En yleensä harrasta näitä PS-merkintöjä postausten lopussa, mutta: Nyt on sellainen tilanne, että Rock the ballet  -arvonnan voittajalle ei tule avecia, eli yksi lippu on vielä vapaana, jos joku sen haluaa. Se joka ensimmäisenä laittaa mulle blogin FB-sivuilla yksityisviestillä, että haluaa tulla, saa lipun. Show on siis huomenna, ja bileet alkavat kello 18.00. Ilmoittautuminen on sitova!