Mainitsinkin eilisessä kysymyspostauksessa, että aion koostaa ihan oman postauksensa näistä tyylijutuista, koska aihe on pyörinyt viime viikkoina mun päässäni todella paljon. Kuvitukseksi valitsin tähän postaukseen asukuvia vuodesta 2008 tähän päivään saakka, niin saatte ehkä käsitystä siitä millainen tyyli mulla on ollut vuosien varrella ja miten se on muuttunut. Ja kyllä, nuorempana harrastin keuhkojeni saastuttamista syöpäkääryleillä ja kuvittelin että harrastustani on coolia esitellä kuvissa. Tiedän, auttamattoman noloa!
Mä luulin että mun oma tyylini on ihan hukassa, ja tavallaan se onkin. Tässä vaiheessa raskautta kun en koe enää kykeneväni omaa tyyliäni toteuttamaan pukeutumisessa ainakaan kovin hyvin. Mulla ei ole ollut halua investoida uusiin mammavaatteisiin enää viimeisen kuukauden-parin aikana koska käyttöikä olisi jäänyt niin lyhyeksi eli olen kulkenut vanhoissa tutuissa jo pitkän aikaa. Mä oikein odotan sitä että saan oman kroppani (tai ainakin melkein) takaisin ja pääsen ostamaan ja käyttämään normaaleja vaatteita, normaalien kauppojen normaaleista valikoimista!
Viime aikoina mä oon pohtinut paljon näitä tyylijuttuja, sitä millaisia vaatekappaleita pidän tyylikkäinä ja mitä haluan ilmentää omalla tyylilläni. Puekutuminen ja trendit ovat aina kiinnostaneet mua – mun ensimmäinen haaveammattinikin oli vaatesuunnittelija – mutta tuntuu että viime vuodet olen ollut ulkonäköni kanssa aika hukassa. Varmasti suurin syy tyylin hukkaamiselle on se että minusta on tullut äiti, ja olen vasta etsinyt omaa identiteettiäni äitiyden maailmassa. Äitiys muuttaa ihmistä, niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja en ole oikein tiennyt mitä haluan ulkonäölläni viestittää.
Varsinkin Tiaran syntymän jälkeisiä asukuvia katsoessani huomaan, että mulla oli kova tarve todistaa olevani muutakin kuin vain äiti. Mä halusin häivyttää kaiken äitimäisyyden ulkonäöstäni mahdollisimman kauas, ja olla ulkoisesti se sama Iina kuin ennenkin. En tietenkään tiedä miten nyt käy, mutta voisin kuvitella että mulla ei ole enää mitään tarvetta todistella mitään kenellekään, ei myöskään itselleni. Mä tiedän että olen myös Iina tämän ison rantapallon alla ja että kyllä muutkin sen huomaavat vaikken pukeutuisikaan pinkkiin minihameeseen ja korkokenkiin sunnuntaisella vaunulenkillä.
En todellakaan usko että muutun edelleenkään stereotyyppiseksi puistomammaksi ulkoilupukuineen ja mukavine goretex-kenkineen tai että unohdan huolehtia ulkonäöstäni. Enemmänkin aion opetella pukeutumaan tilanteeseen sopivasti ja panostaa laadukkaisiin ja kestäviin materiaaleihin halvan H&M-trikoon sijaan. Ja ehkä mä jonkinnäköisen ulkoiluun sopivan takin voisin hankkia ensi syksyksi sitten, aion nimittäin tulevina vuosina ottaa kaiken irti ulkoilusta lasten kanssa kun olen jäänyt siitä niin paljon paitsi tämän talven aikana.
Mutta ulkoiluun sopiva takki ei kyllä mulle tarkoita samaa kuin tuulipuku Citymarketista, vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole, ne eivät vain ole mua. Ehkä hankin tyylikkään parkan (niiden kahden aiemman seuraksi) tai kirkkaankeltaisen sadetakin, jonka alle unelmanpehmeän ja lämpimän villaneuleen ettei varmasti tule kylmä ulkoillessa.
Tänään julkaistussa huhtikuun Kaksplussassa oli kiinnostava artikkeli nimeltä ”Korkkariäidit vs. Verkkariäidit”. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä jos ilmoitan että koen olevani enemmän korkkariäiti kuin verkkariäiti? Ja mäkin olen kohdannut ihmettelyä siitä miksi ihmeessä mun täytyy käyttää joka päivä aikaa meikkaamiseen vaikka menisin vain Tiaran kanssa kauppaan tai neuvolaan. Mun kohdallani se johtuu yksinkertaisesti siitä että rakastan meikkaamista, laittautumista ja asun valitsemista.
Ulkonäkö on mulle tärkeää ja laittautuminen on tärkeä henkireikä arjen kiireiden tai supertylsän vuodelevon keskellä. Mä en tunne oloani hyväksi kulahtaneissa vaatteissa ilman meikkiä, ja esimerkiksi parin päivän flunssan jälkeen mun sormet oikein syyhyävät päästä sutimaan meikkejä väsyneeseen nassuun. Arkena riittää perussiisti meikki, mutta juhliin ja muihin tilaisuuksiin on luksusta saada laittautua oikein urakalla aina joskus.
Haluaisin että mun tyylini on omaperäinen, mutta kuitenkin klassisen tyylikäs ja ajanmukainen. Multa on aina ehkä puuttunut taito ajatella vaatehuoneen sisältöä kokonaisuutena, enkä ole miettinyt koskaan shoppaillessani vaatteiden yhteensopivuutta ja sen onkin sitten aina huomannut aamuisin vaatekriiseillessä. Vaatehuone pursuaa tavaraa hylly- ja henkarikaupalla, mutta koskaan ei muka ole mitään päällepantavaa.
Nuorempana vaatteita shoppaillessani tausta-ajatuksena on ollut ainoastaan määrän kartuttaminen (kyllähän silloin on pakko löytyä päällepantavaa kun vain on paljon vaatteita!) Mutta totuus on se että ne kivatkin vaatteet ovat hukkuneet kulahtaneiden trikoorytkyjen sekaan ja olo on ollut välillä tosi epätoivoinen! Nyt olen vihdoinkin päättänyt toimia toisin, siivonnut vaatekaapista 3/4:aa vaatteista varastoon ja jättänyt sinne vain ne lemppareista lemppareimmat jotka tiedän haluavani pukea päälle heti kun niihin mahdun. Oikeasti se on tasan niin että laatu korvaa määrän vaatteissa, enkä voi käsittää miksi mulla kesti näin kauan sen tajuamiseen!
Mä odotan innolla että saan heittää kaikki äitiysvaatteet sinne varastoon muiden turhuuksien seuraksi ja pääsen täyttämään vaatevalikoimaa uusilla jutuilla. Olen koostanut tarkan listan siitä mitä vaatteita haluan ja aion noudattaa sitä prikulleen kohta kohdalta ennen kuin teen yhtäkään heräteostosta. Kaikkea en aio ostaa tietenkään kerralla, vaan etsin pikkuhiljaa niitä tismalleen juuri oikeita vaatekappaleita ja asusteita.
Ensimmäiset jutut listalta ovatkin jo matkalla mun vaatehuoneeseen kun eilen klikkasin Asokselta ostoskoriini uuden biker-nahkatakin, kellohelmaisen mustan hameen ja ihanan mustan olkalaukun. Listallani ovat myös esimerkiksi täydelliset farkut, mukavat tennarit ja klassikkopikkumusta, mutta ainakin farkut ja muut tyköistuvat vaatteet tulen hankkimaan vasta sitten kun mun kroppani on palautunut lopulliseen muotoonsa. Kunhan saan listan jäsenneltyä vielä sopivaksi ja Asoksen paketin kotiin voin esitellä sen sisältöä tarkemmin, jos siis haluatte lukea aiheesta lisää.
Millaisesta tyylistä te pidätte? Onko teillä tyyli-ikonia? Onko äitiys muuttanut tyyliänne tai uskotteko tyylinne muuttuvan jos joskus tulette äidiksi?
PS: Edelleen muistuttelen teitä ihanuuksia MiniMint -arvonnasta, osallistumisaikaa enää kaksi päivää! 😉
EDIT: Unohdin ensin linkata vielä tämän videon, jonka päivällä jo linkkasin blogin facebook-sivuille! *TÄSSÄ* videossa Tiara laskee ihanasti numeroita, 1-10 ei ihan onnistunut kun Tipanen jännitti kameraa aluksi niin paljon ettei häntä saanut edes kuvata samalla kun hän puhui mutta saatiin me muutama numero tallennettua kameraan!
