*Postauksessa näkyy Pomarilta ilmaiseksi saadut kengät. 

Multa on toivottu lisää asupostauksia ja moni laittoikin joulukuussa viestiä instassa, että päivittäisiä joulukalenterin avaamisia oli hauska seurata IG Storysta senkin takia, että samalla näki aina mun päivän asut. Olin siitä iloinen ja otettu! Mä rakastan itse tehdä asupostauksia, mutta samalla koen niiden tekemisestä paineita: miten näyttää aina kiinnostavalta ja uudelta, vaikka ei olisi mitään uutta? Miten pysyä muotiblogien ammattimaisten asukuvien tahdissa, kun en melkein yhdeksässäkään vuodessa ole oppinut ammattiposeeraajaksi tai -pukeutujaksi? Miten keksiä aina postauksen verran oikeasti kiinnostavaa sanottavaa vaatteista (joista luultavasti ainakin 5/6 on esitelty jo aiemmin)? Tulin siihen tulokseen, että on aika ottaa askel taaksepäin asupostausten kanssa, palata juurille, sinne mistä kaikki alkoi.

Tai no ei ihan niin juurille, että kuvaisin asuja keltaisessa valossa sotkuisessa keittiössä enkä edes editoisi kuvia yhtään. Mutta kuitenkin niin juurille, että jakaisin enemmän asuja, rennommalla otteella. Kenties enemmän asuja kuin koskaan ennen? Inspiraation tähän sain oikeastaan siitä joulukuun haasteesta, jossa annoin lasten päättää mun vaatteet viitenä arkipäivänä. Koska en ollut tekemässä postausta yksittäisestä asusta, en ”panostanut” kuviin niin paljoa, vaan napattiin vaan nopeat kuvat jokaisesta asusta aina sopivassa välissä, ilman paineita siitä miltä näytin. Sain tehtyä omasta mielestäni kivan postauksen, jossa yksittäisestä asusta (tai vaatekappaleesta) ei tarvinnut lätistä turhan pitkään, vaan sain näytettyä sen olennaisen, mikä oikeasti ihmisiä kiinnostaa: mitä mulla oli päällä. Yksinkertaista. Miksi en siis tekisi niin useamminkin, esimerkiksi kerran kuukaudessa kuvaisi viikon verran mun asut?

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kuvasin tällä viikolla mun asut viitenä päivänä ja nyt jaan teille ne asut. Kertokaa toki mitä mieltä olette tästä ideasta vs. perinteiset yhden asun asupostaukset?

1. Mustaa ja beigeä

Tässä asussa olin kun käytiin hakemassa Otolle ajo-opetuslupaa ja sen jälkeen tehtiin kauppareissu ja haettiin lapset. Musta R-collectionin Boxy-huppari, joka on ollut yksi lempivaatteista 2018 joulusta asti, jolloin sen sain lahjaksi. Mustat suoralahkeiset Gina Tricotin perusfarkut, Zaran villakankainen kamelitakki, Guccin musta laukku, Monkin pyöreät arskat, Zaran mustat korkeakorkoiset nilkkurit sekä mun huivilemppari: Acne Studiosin italiassa valmistettu villahuivi, joka oli mun aleostos joulun jälkeen. Olin katsellut sitä kauan ja 30% alella mä ostin sen välipäivinä vihdoin itselleni. Tämä asu on kyllä mun sellainen turva-asu, jonka voi aina kiskaista päälle jos ei jaksa keksiä mitään kovin jännittävää ja erilaista. Tuntuu aina ihan multa.

2. Keväisen keltaista

Vaaleankeltainen Gina Tricotin puuvillainen neule viime keväältä, ne samat mustat perusfarkut sekä mustat suomalaiselta *Pomarilta saadut Pärnussa valmistetut gore-tex maiharit (malli Kara), jotka sain yllärinä tällä viikolla. Tykkään tosi paljon tuosta ihanasta mattamustasta lookista ja kengät on supermukavat ja lämpimät. Sama huivi, sama takki, samat kultaiset korvarenkaat kun edellisessäkin asussa. Keltainen neule tuntui ihanan keväiseltä ja pirteältä. Syksyllä en voinut kuvitellakaan, että laittaisin kylmän keltaista neuletta, mutta nyt kun vuosi on vaihtunut, voisin taas pukeutua pastelleihin vaikka joka päivä. Tämä asu mulla oli päällä yhdessä työjutussa tällä viikolla, sekä ihan vaan kotona.

3. Kultaa & Kenzoa

Jos musta huppari oli turva-asu, niin on kyllä tämäkin. Musta Kenzon tiikericollege (synttärilahja vuodelta 2017), mustat Dr. Denimin pillifarkut ja ne kaikille jo tässä vaiheessa tutuksi käyneet kamelitakki ja harmaa villahuivi. Mustat Dr. Denimin Lexyt on ollut mulla kaapissa varmasti ainakin vuodesta 2013 asti, ellei pidempäänkin. Aina välillä olen kokeillut muita, esim. Ginan Mollyja, mutta näihin olen palannut. Nämä kyseiset on olleet mulla nyt muistaakseni n. 1,5 vuotta käytössä. Välillä ne jo puristivat liikaa ja ajattelin, että luovun niistä kokonaan, kun ovat selvästi liian pienet. Mutta nyt ne taas tuntuvat hyvältä, eivätkä purista enää ikävästi.

Tämä Kenzon tiikericollege on ollut mulla viikottaisessa käytössä siitä asti kun sen sain, eli aika ankaraa käyttöä se on kokenut. On ollut täysin hintansa väärti. Kultaiset isot korvikset on mun mielestä ihana piristys asuun kuin asuun, nämä ostin 2018 joulukuussa Bassoradion itsenäisyyspäivän kemuja varten. Lisäksi vielä ne *Pomarin saadut maiharit sekä Monkin mustat arskat ja Guccin laukku. Tässä asussa oli oikein mukavaa käydä lounaalla Oton siskon kanssa, etsiä lapselle lahjaa vietäväksi kaverisynttäreille ja käydä ruokakaupassa.

4. Samisasut taaperon kanssa

Näihin asuihin me pukeuduttiin taaperon kanssa kun mentiin katsomaan lauantaina Ryhmä Hau LIVE -esitystä Helsingin jäähallille. Tummat mom jeansit ja mother- ja mini-colleget Gina Tricotin viime kevään Gina Mini -mallistosta. Rentoa ja mukavaa ja oli ihanaa samistella, vaikkakin jäähallilla istuttiin takit päällä koko esityksen ajan, eikä kukaan edes nähnyt meidän samisasuja.

5. Beigeä ja mustaa pt. 2

Tämä asu mulla oli päällä tänään, kun käytiin katsomassa asuntoja Oton ja taaperon kanssa isojen ollessa Disney On ICE -näytöksessä isoisänsä ja tätinsä kanssa. Ne samat tutut takki, huivi ja maiharit sekä viime syksynä ostettu Acne Studiosin pipo. Lisäksi tummanharmaat Gina Tricotin mom jeansit ja beige cropattu college, jossa on kiristysnauhat alareunassa. Silitin collegen ennen kun lähdettiin kotoa, mutta näyttää kyllä maailman ruttuisimmalta tuossa kuvassa. Asu oli oikein mukava ja rento, mutta täytyy nyt kyllä todeta, että ei todellakaan parhaimmasta päästä näin jälkikäteen katseltuna. Mutta mikäs siinä, ainakin oli mukavaa eikä puristanut. Käänsin kaulahuivin toisinpäin, niin se mätsäsi pipon kanssa kivasti kun oli samaa sävyä isommalla pinta-alalla.

Näistä kaikista mun lempparit on ehkä 1, 3 ja 4. Koska ne on kaikkein eniten sellaisia, miltä haluankin näyttää. Kakkonenkin on ihan kiva, mutta vitosta en laita toiste ainakaan takin alle, ilman takkia tuo college toimii paljon paremmin. Olkoon se college siis vaikka kesävaate (tai sisävaate). Ja hei, pitäiskö mun ottaa taas itselleni joku ei farkkuja -haaste, kun ne näyttää olevan koko ajan jalassa?! Siis hitsi, miten olikin näin farkkuinen viikko. Kai mä olen vaan niin farkkutyttö, että ne vaan valikoituu joka päivä jalkaan. Jos teen toisen koontipostauksen niin lupaan pukea päälleni muitakin alaosia, ettei käy ihan tylsäksi! Ja hei voisin ehkä joku päivä hyvä käyttää myös jotain toista takkia?!

Mitäs tykkäsitte tällaisesta vähän erilaisesta asupostauksesta? Kertokaa ihmeessä kummat on enemmän mieleen, tällaiset koontipostaukset vai sitten sellaiset, joissa on vain yksi asu juurta jaksain esiteltynä?

Ollaan koettu anna lapsesi pukea sinut -päivät ja -viikot tosi hauskoiksi ja siksi päätettiinkin pitää näin joulukuussa jouluteemainen anna lapsesi pukea sinut -päivä. Lapset saivat siis päättää mulle JA Otolle jouluteemaiset asut, jotka me puettiin mukisematta.

Lähdettiin aika jännityksellä tähän, koska meiltä molemmilta löytyy aika hurjiakin jouluvaatteita, asusteista nyt puhumattakaan. Mutta toisaalta oltiin tosi innoissamme, koska olihan se nyt hauskaa taas jälleen kerran nähdä mitä lapset meille valitsevat. Mä olin ehkä vapautuneempi, sillä totuin jo marraskuussa siihen, miten mukavan iisiä oli, kun lapset päättivät mun vaatteet. Otto sen sijaan ei ollut niin rentoutuneena, varsinkaan kun päiväksi valikoitui sellainen päivä, jolloin menoa oli vähän joka suuntaan.

Oton asu:

Tree Rex -joulupaita & farkut, sekä meidän kuopuksen tonttulakki, joka on hieman turhan nafti Oton päähän. Isompiakin olisi ollut tarjolla, mutta he valitsivat juuri tämän liian pienen. Aika mainio asu mun mielestä! Tonttulakkia lukuunottamatta Otto voisi pukea tän päälle muutenkin, koska joulu on ihan pian. Hän siis sai yllättyä iloisesti, kun asu ei ollutkaan niin hurja kuin hän pelkäsi. Ehkä tämä oli  myös vähän turhan helppo Oton osalta, kun hän käyttää ihan oikeasti niitä hurjimpiakin jouluvaatteita näin joulun alla arjessa. Tree Rex-paita on taattua joulutyyliä, kilisee aina kun Otto liikahtaa ja kimaltelee kauniisti. Ihan huippu klassikko jo muutaman vuoden takaa.

Oton kommentti asusta: ”Se oli varsin jouluinen ja housut oli mukavat, kun oli mun”. Toim.huom. paitakin oli kyllä Oton, mutta tonttulakki ei, että sikäli toki ihan perusteltu kommentti.

Iinan asu:

Mun päälle valikoitui ehkä sellainen yhdistelmä, jota en itse heti olisi keksinyt. Satiininen punainen joulumekko, joka mulla on ollut ainakin kahtena viime jouluaattona päällä. Olen miettinyt, että laitanko sen taas päälle tänä jouluna, mutta siinä on etualalla ikävä rasvatahra, joka mun pitäisi poistaa ennen kuin sitä voi käyttää sellaisenaan. Sen päälle lapset valitsivat mun kaikkein ensimmäisen jouluneuleen: pörrömahaisen pingviinin vuodelta 2014. Molemmat vaatteethan on ihan hurmaavia, mutta en itse ehkä lähtisi yhdistämään ohuen ohutta kietaisumekkoa jouluneuleen kanssa. Mutta ainakin asu oli mukava ja jouluinen, sehän oli tärkeintä! Asusteiksi he valikoivat mulle punaisen rusettihiuspannan sekä mun joulukorvakorut, joista roikkuu kaikenlaisia jouluisia asioita, kuten polkkakaramelli, joulukuusi ja kulkunen.

Otto höpöttelee meidän taaperolle näissä kuvissa.

Tämä oli hauska piristys tähän viikkoon. Lapset ehdottivat, että pidetään joskus sellainen päivä, että äiti ja isi saa päättää heidän vaatteet. Mun mielestä idea oli aika suloinen, vaikka nauratti se, että yleensä me vaan katsotaan jotkut vaatteet heille aamuksi kaapista ja he pukevat ne ihan tyytyväisenä päälle sen kummempia miettimättä. Heillä on aina illalla mahdollisuus myös valita  asu itse, mutta yleensä he toivovat, että me vaan katsotaan jotkut. Ostoksilla he osallistuvat kyllä enemmän valintoihin, eli ehkä ollaan vaan onnistuttu yhdessä lasten kanssa täyttämään heidän kaapit sellaisilla vaatteilla, joita kaikkia he tykkäävät pukea päälle? Sehän on vain hyvä juttu!

Mikäs on mielipide meidän asuista & asusteista ? Kumpi vei voiton tällä kertaa?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Silmäaseman ja Indieplacen kanssa.

Mulla on ollut mun kahdet uudet kate spade new york -silmälasit nyt kuukauden käytössä ja mä olen rakastunut! Arvatkaapa ihan ekaksi montako kertaa olen kärsinyt päänsärystä tänä aikana? En kertaakaan. Kertaakaan mun päätä ei ole edes vihlaissut. Se on merkittävää, koska normaalisti mulla on päänsärkyä ainakin kerran parissa viikossa, vaikka migreenit jo ekojen lasien myötä vähenivätkin. Sen jälkeen kun sain nämä uudet lasit itselleni, en ole tehnyt mitään sinivalo-työtä ilman mun BlueControl -pinnoitettuja silmälaseja. Silmät ei tunnu enää väsyneeltä ja oikeastaan olen lähes kaiken hereilläoloajan silmälaseissa ainakin kotona.

Aiemmasta poiketen lasit ovat lähteneet mun mukaan myös ihmisten ilmoille, vieläpä monta kertaa. Mä kertakaikkiaan rakastan mun laseja ja koen, että molemmat kehykset ja linssit olivat ihan nappivalinta. Viimeksi en vielä esitellyt mun uusia laseja, mutta nyt esittelen. Valitsin itselleni kevyet vaalean roosan väriset, hieman pyöreät kate spade new york -kehykset. Niihin laseihin valitsin silmiä sinivalolta suojaavat BlueControl -pinnoitetut räätälöidyt linssit, joista kerroin tarkemmin ensimmäisessä postauksessa.

Ainoa miinus, jonka olen näistä sinivalolta suojaavista linsseistä keksinyt käytössä on se, että ne päässä ei saa kuvattua selfieitä. Ne heijastavat sinivaloa niin voimakkaasti pois päin, että kuvissakin näkyy sitten sininen heijastus. Mutta se on aika pieni miinus ja voin hyvin riisua lasit selfien ajaksi, hah. Hyödyt voittavat moninkertaisesti tämän minimaalisen jutun.

Toisiksi silmälaseiksi valitsin kauniit kilpikonnakuvioiset vaaleanpuna-ruskeat pyöreät kate spade new york -kehykset, joihin tuli hyvin kevyt mahongin värinen liukuvärjäys. En olisi ilman tätä kampanjaa edes tiennyt, että liukuvärjättyjä linssejä on saatavilla. Valitsin sävyn sen mukaan, mikä sopii kehyksiin. En myöskään halunnut siitä liian tummaa, jotta se toimii hyvin kaikissa tilanteissa, valoisalla ja pimeällä.

Molempien lasien käyttömukavuus on aivan omaa luokkaansa! Ne on todella mukavat ja kevyet ja pystyn helposti unohtamaan, että mulla edes on ne päässä. Ainoa mistä edes huomaan ne on se, että näen paremmin ja pää ei tule kipeäksi. Olen tosi iloinen, että valinnat menivät näin nappiin, koska halusin oppia hyödyntämään silmälaseja arjessa vielä enemmän. Nämä korjaavat mun silmien eriparisuutta ihan loistavasti ja olen niin tyytyväinen. Olen aika ylpeä itsestäni, että silmälasien itselleni hankkimisen taitavasta vastustajasta on tullut oikein silmälasi-iina tänä vuonna ja se on parantanut mun elämänlaatua huomattavasti.

kate spade new york lähetti mulle myös kaksi upeaa mekkoa kuvauslainaan, joiden kanssa kuvasin mun uudet silmälasit ja aurinkolasit. Mekot edustavat kyllä täydellisesti kate spade new york -tyyliä ja ihastuin molempiin! Oli hauska kokeilla vähän uudenlaisia mekkomalleja, jollaisia multa ei omasta kaapista löydy. Ja tietenkin myös ihanan rohkeita kuoseja, jotka piristävät kyllä talvipukeutumista ihan toden teolla. Uskaltaisipa useamminkin pukeutua näin rohkeasti.

Mun valitsemat kate spade new york -aurinkolasit eivät ihan hirveästi ole vielä päässeet käyttöön, kun marraskuussa on ollut ihan älyttömän pimeää. Yhtenä päivänä aurinko paistoi marraskuussa varmaan n. kaksi tuntia ja siitä sai jo ihan hurjasti energiaa. Silloinkaan ei kyllä tarvinnut vielä aurinkolaseja. Nyt on takana pari aurinkoisempaa päivää ja kunhan kevät tulee ja valkoinen lumihanki heijastaa kirkasta kevätaurinkoa, niin pääsevät nämäkin ihanuudet aivan oikeasti käyttöön. Silloin tulen olemaan kiitollinen mun valtavista mustista kehyksistä, jotka suojaavat silmiä. Ja toki myös näistä ihanista beigeistä Sinkkuelämää Samanthan tyylisistä kehyksistä, jotka tuovat asennetta tyyliin kuin tyyliin.

Silmäaseman Black Weeks -tarjouskampanja:

Silmäasemalla on nyt käynnissä Black Weeks, ja 8.12. asti kaikki silmälasit -50 % ja aurinkolasit -30 %. 

Nyt jos koskaan kannattaa siis päivittää omat silmälasit, jos sille on tarvetta. Mä olen niin fiiliksissä mun uusista laseista! Mitkä niistä oli sun lempparit?

Koska missasin viime viikolla anna lapsesi pukea sinut -päivän, päätin viikonloppuna, että pidän tällä viikolla kokonaisen viikon niin, että lapset saavat päättää mun vaatteet. Sovittiin lasten kanssa, että he saavat yhdessä valita mulle yhteensä viisi asua. Yhden jokaiselle arkipäivälle. Ehtona oli, että valinnat tapahtuvat sovussa ja nätisti. Lisäksi pyysin, että he valitsevat asut järkevästi, eli ei niin, että mulle olisi vaikka vaan paita ja sukkahousut. Muuten en asettanut mitään rajoituksia tai ehtoja. Ainoat ehdot olivat siis sopu ja tarkoituksenmukaiset vaatteet, eli sellaiset, joissa voi myös poistua kotoa.

Odotin aika jännityksellä, kun he lähtivät valitsemaan ekaa asua. Yläkerrasta kuului kuitenkin todella iloista ja sopuisaa puheensorinaa ja yllättävän nopeasti he tulivat alakertaan valmiin asun kanssa. Sama toistui jokaisena päivänä. Kertaakaan he eivät riidelleet siitä, kuka saa valita minkäkin vaatekappaleen tai mitä asuun otetaan mukaan. He tekivät saumatonta yhteistyötä  ja kertoivat, että tämä on ollut heidän mielestä tosi hauska juttu. Yleensä vaatteiden valinnassa kesti heillä n. viisi minuuttia, eli aika rennolla meiningillä he päättivät asut ilman sen suurempia kriiseilyjä. Mutta mennäänpä itse asuihin:

1. Maanantai: Pinkki farkkutakki, Power mama -t-paita, tiukat pillifarkut, Gucci-vyö ja niittimaiharit

Enpä olisi itse osannut vetää kaapista farkkutakkia keskellä talvea, mutta lasten mielestä se oli hyvä jakku. He valitsivat power mama -teepan kuulemma siksi, että mä olen power mama. Olin otettu tästä. Tiukkoja pillifarkkuja en ollut käyttänyt ikuisuuteen, sillä keväällä ne lakkasivat mahtumasta mulle. Olin positiivisesti yllättynyt kiskoessani jalkaan pillifarkut, jotka eivät enää puristaneetkaan (ainakaan niin paljon). Lapset olivat selkeästi miettineet asua kokonaisuutena, kun siihen oli otettu mukaan myös vyö ja maiharit. Voisin itse asiassa pukea tämän asun tällaisenaan päälle hyvin itsekin, ainakin kesällä. Talvella kiskoihin teepaidan päälle hupparin, enkä farkkutakkia. Pillit ja maiharit olivat kiva yhdistelmä, jonka olin kokonaan unohtanut. Puin asun päälleni, kun kävimme Itiksessä hoitamassa asioita. Olo oli ihan suhteellisen kotoisa, vaikka farkkutakki ei ole kyllä edelleenkään mun ykkösvalinta talvikeleille villakangastakin alle. Annan asulle 4/5

2. Tiistai: Löysät ruutuhousut, löysä vohvelikankainen trikoopaita ja paksu valkoinen neuletakki

Koko asu oli ihanan rento ja mukava ja sopi loistavasti päivään, jolloin tarkoituksena oli tehdä vaan mahdollisimman paljon töitä kotona. Mistään ei puristanut, painanut tai kiristänyt ja neuleessa oli ihanan lämmintä hengailla. Olo oli kyllä vähän muumimainen, kun koko vartalo oli piilossa löysien vaatteiden alla. Paksu neule oikein vielä korosti tätä muumimaisuutta. Jokainen vaate asusta on yksinään ihan mun suosikkeja, mutta en ehkä itse yhdistelisi ainakaan kaikkia kolmea keskenään, jos olisin lähdössä jonnekin. Kotona ne sen sijaan olivat aivan mahtavat. Annan asulle 4/5

3. Keskiviikko: Leopardi-bleiseri, Tekken t-paita, Mom jeansit, isot kultakorvikset ja korolliset nilkkurit

Tässä oli asennetta, miljoona kertaa enemmän kuin mun itse valitsemissa asuissa. Arastelin ensin todella paljon leopardi-jakun yhdistämistä tiikeri t-paitaan, mutta hitsi vieköön, yhdistelmähän oli ihan loistava. Jos edellispäivän asu oli vähän muumimainen, niin tämän päivän asu oli kaikkea muuta. Se oli rokkia päästä varpaisiin. Voisin sanoa, että tämä on sellainen asu, jonka vetäisin aamulla kaapista päälle, jos uskaltaisin aina olla yhtä rohkea kuin haluaisin olla. Nyt ei ollut vaihtoehtoja, kun lapset olivat tämän päättäneet. Saatoin myös verhoutua ”hehe, on vähän villi asu kun lapset valitsivat sen” -mantran taakse, kun menin vierailemaan tässä asussa Indieplacen toimistolla. Mutta oikeasti, tää oli ihan törkeän siisti! Just näin villi mä haluaisin olla oikeastikin. Annan asulle 6/5

4. Torstai: Leopardi-kuvioinen mekko ja vaaleanpunainen bleiseri sekä ohuet mustat sukkikset ja maiharit

En olisi itse tajunnut yhdistää bleiseriä ja tätä mekkoa, mutta nämähän olivat tosi kiva yhdistelmä. Vaaleanpunainen bleiseri on ainakin neljä tai viisi vuotta vanha, enkä ollut käyttänyt sitä pitkään aikaan, vaikka siitä kovasti pidänkin. Ihanaa, kun lapset näyttivät mulle, että se sopii tosi hyvin mun tyyliin myös tällä hetkellä. Asu oli kiva, rento ja mukava, vaikka vesisateisena päivänä ohuissa mustissa sukkiksissa tulikin vähän vilpoinen olo. Onneksi ei tarvinnut olla pitkiä aikoja ulkona. Lapset taitavat tykätä leopardikuviosta, kun tämä oli jo viikon toinen leopardiasu. Annan asulle 4/5

5. Perjantai: Poro-jouluhuppari, verkkarit ja tennissukat (kenkinä oli Timberlandit)

Koska me oltiin perjantaina lähdössä Oton kanssa mökkilomalle viikonlopuksi, lapset valitsivat omasta mielestään parhaiten mökkeilyyn sopivan asun. Siihen kuului verkkarit ja huppari (sekä hupparin alla oleva löysä t-paita, jossa lukee Hello sunday). Ja siis täytyy kyllä sanoa, että olen niin onnellinen, että annoin lasten valita mun asun. Ilman lapsia olisin istunut pitkän ajomatkan farkuissa ja valinnut jonkun ”paremman näköisen”, mutta ei niin rennon asun. Tässä asussa mä sain ottaa täysin rennosti ja oli mukava olla. Ja ihan hyvinhän se nimenomaan sopi mökille. Annan asulle mökkiasuna 5/5

Olen tästä kokeilusta todella innoissani! Oli niin hauskaa nähdä, millaisia asuja lapset valitsevat. Parasta oli se, kun ei tarvinnut viiteen päivään itse miettiä ollenkaan omia vaatteita. Ihanan helppoa ja rentoa. Lapset ovat aikamoisia tyyliniekkoja kyllä ja ihanan kokeilunhaluisia. He eivät välitä mistään vanhoista tyylisäännöistä vaan yhdistelevät rohkeasti keskenään juuri niitä vaatteita, joita haluavat. Mä voin oppia paljon tästä tyyliviikosta ja aion ehdottomasti toteuttaa samanlaisen myös joskus tulevaisuudessa, jos lapset vaan haluavat.

HUOMIO! Huomisesta alkaen klo 05.00 joka aamu ilmestyy joulukalenterin uusi luukku täällä blogissa, tervetuloa mukaan seuraamaan joulukalenteria. Ja aivan ihanaa alkavaa joulukuuta kaikille <3

Mä pähkäilin todella pitkään, että minkä pipon ostaisin itselleni. Olen siis lainannut meidän esikoisen vanhaa pipoa koko syksyn, jota hän ei itse enää käytä. Se on löystynyt käytössä hänelle liian isoksi, joten se on mulle sopiva. Voin kertoa, että se ei kuitenkaan ole ollut se pipo, jota haluaisin käyttää. Onhan se ihan kiva, mutta ”käytössä löystynyt lasten pipo” ei ehkä ole kuitenkaan se, jonka itse ekana kaupasta kotiuttaisin. Kaupungilla olen katsonut kaikkia muita ihmisiä tyylikkäissä pipoissaan ja huiveissaan ja itse näyttänyt pöntöltä pelkässä takissa. Koska kyllähän nyt pipo ja huivi pitää olla tähän aikaan vuodesta!

Olen katsellut vaikka ja mitä pipoja, käynyt sovittamassakin montaa ja aina kuitenkin jättänyt ostamatta. En ole halunnut tehdä hutiostosta, vaan halusin ostaa pipon ja huivin, jotka kestävät käyttöä vuodesta toiseen ja näyttävät ajattoman tyylikkäältä. Mä halusin muhkean pipon joka lämmittää, joka ei kiristä yhtään mun päätä (koska en voi kestää jos pipo on liian tiukka) ja joka sopisi useimpien mun takkien kanssa, eli olisi suht neutraalin värinen, eli vaikka harmaa tai beige tai vaaleanpunainen tai luonnonvalkoinen.

Päätin lähteä keskiviikkona pipo-ostoksille ja olin ihan avoimin mielin. Tutkailin Myssyfarmin ihania myssyjä Stockmannilla (Pöytyäläisten mummojen kutomia) ja ne oli oikeasti niin mageita! Ainoa ongelma oli, että just se muhkea pipomalli josta tykkäsin ei vaan sopinut just mun pään muotoon. Se tuntui puristavalta ja siksi mä jätin sen kauppaan. Sitten suuntasin ylempiin kerroksiin, Acne Studiosin osastolle, koska halusin kokeilla sitä Pansya, jota olen jo muutaman vuoden kuolannut muilla ihmisillä.

No, siellä ei Pansya ollut eikä muitakaan merkin pipoja. Päätin lähteä Kämp Galleriaan katsomaan Marita Huurinaisen pipoja ja tsekkaamaan My O My -liikkeen, koska tiesin, että siellä on ainakin joskus myyty Acne Studiosin vaatteita. Kävelin kaatosateessa Oton kanssa (tietenkin ilman sateenvarjoa) sinne. Avulias myyjä My O Myssa kertoi, että heillä ei enää ole myynnissä Acne Studiosia, mutta hän tietää, että Beamissa on niitä Pansy-pipoja myynnissä. Arvostin kovasti sitä, että myyjä neuvoi mut eri kauppaan ostoksille, eikä alkanut esimerkiksi suosittelemaan jotain omia eri merkin pipoja. Todella hyvää asiakaspalvelua ja tuli just sellainen fiilis, että sinne pitää mennä ostoksille toisella kertaa. Jatkettiin siis matkaa kaatosateessa Kämp Galleriasta Erottajankadulle Beamiin. Beamin myyjää nauratti, kun me näytettiin varmaan jo aivan uitetuilta koirilta kun asteltiin vettä valuvina sinne sisään.

Kysyin heti ekana, että onko heillä myynnissä Acne Studiosin Pansy-pipoja ja myyjä pahoitellen totesi, että heille ei vielä ole tullut kuorma, ja että siihen tulevaan kuormaankin on varauslista, jos haluaa varata oman pipon. Niitä oli käyty kuulemma kyselemässä monta kertaa joka päivä jo pidemmän aikaa. Hän kuitenkin lisäsi heti perään, että Beamin sisarliike Beamhilliin tuli juuri edellisenä päivänä kevään mallien toimitus, joista ei otettu varauksia, vaan ne olivat jo myynnissä. Tästähän mä innostuin ja kysäisin, että missä se Beamhillin liike olikaan, ja myyjä kertoi, että se sijaitsee Yliopistonkadulla (eli ihan Kämp Gardenin lähellä, missä oltiin just oltu). Ja ei kun takaisin vesisateeseen, takaisin kohti Yliopistonkatua.

Kun me vihdoin päästiin sinne liikkeeseen ja näin siinä pöydällä heti ihanan tosi vaaleanharmaan Pansyn, mä tiesin, että siinä se on! Siis kun niin paljon näin vaivaa, että pääsin edes sovittamaan sitä (ja raahasin vielä Otto-ressukkaa mukana kaatosateessa koko sen ajan), niin olisi ollut aika turhauttavaa jos se pipo ei olisi sopinutkaan. Ottokin sanoi mulle, että nyt kans sitten ostat sen pipon kun ollaan metsästetty sitä näin kauan. Pyörittiin liikkeessä sen aikaa, että mun läpimärät hiukset kuivuivat sen verran, että kehtasin sovittaa pipoa. Onneksi polkkatukka kuivuu nopsaa!

Pansy oli päässä just niin ihana kuin toivoinkin ja niin mä vihdoin löysin itselleni ihanan pipon. Mikä tuuri mulla kävi, että kuormallinen kevään pipoja oli juuri tullut Beamhilliin!  Ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys, että sain tämän, jos ne on kerta näin kiven alla. Toki netistä löytyy varmasti jostain. Mä kuitenkin rakastan ostaa kivijalkaliikkeistä, koska haluan sovittaa aina ensin ja varsinkin just pipon kohdalla on tärkeää se, että se ei purista. Ja musta se on parasta, kun ostoksen saa heti mukaan ja sitä voi fiilistellä, eikä tarvitse odotella.

Pipo Acne Studios | Takki ZARA | Huppari R-Collection | Farkut Gina Tricot | Kengät Puma| Laukku Gucci

Nyt multa puuttuu enää huivi. Yritän löytää mahdollisimman hyvin mun pipon sävyyn sopivan huivin mahdollisimman pian. Yksi vaihtoehto on tietty Acne Studiosin huivi, mutta en ainakaan nähnyt pipon kanssa ihan samanvärisiä huiveja missään näistä liikkeistä. Toki joku muukin harmaan sävy voisi sopia hyvin. Siihen asti käytän tarvittaessa mun omaa (mutta Otolle luovuttamaani) Makian mustaa merinovillahuivia. Sekin on kyllä tosi ihana, mutta sopii ehkä kuitenkin paremmin Otolle.

Kiitos hurjasti ihanista pipovinkeistä kaikille ja ihanaa viikonloppua <3