Tänään ollaan vietetty päivää tyttöjen kanssa ihan kolmestaan kiireisen viikon jälkeen. Otto oli päivän töissä, ja me lähdettiin piipahtamaan keskustassa. Mä kävin pikaisesti hammaslääkärissä Kaivopuiston lähellä,(mistä lisää myöhemmin), ja tytöt leikkivät sen aikaa kiltisti vastaanotolla hammaslääkäri-Barbie -setillä, jollaisen muistan monella mun kaverilla olleen kun olin pieni, mutta mulla ei ollut! Vitsit se oli siisti, saiskohan niitä vielä ostettua jostain kirpparilta, pakko metsästää tytöille.

Kaivopuistosta käveltiin kaikessa rauhassa Tiaran tahtiin kohti kauppatoria, ihasteltiin kauniita vaahteranlehtiä ja käytiin pyörimässä hetki silakkamarkkinoiden humussa. Mulla on markkinoilta ihania lapsuudenmuistoja (ei silakoista, mutta kuitenkin), kun käytiin joskus ala-asteella luokan kanssa siellä. Ostin kotiin tuoretta saaristolaisleipää silloin, ja muistan kuinka herkkua se oli. Pakkohan sitä oli tänäänkin napata nostalgiafiiliksissä saaristolaisleipä mukaan.

No worries, Tipa sai kyllä pipan päähän heti kuvien oton jälkeen, piti vaan saada ikuistettua ihanat nutturapallerot ennen kuin ne menivät myttyyn!

Oli ihanaa keskittyä ihan täysillä vaan tyttöjen kanssa höpöttelyyn koko päivä, kun jotenkin on ollut niin kiireinen viikko. Molemmilla on vaan niin loistavat jutut, että kokoajan naurattaa. Tytöt tuovat hyvää vastapainoa toisilleen, kun toisen kanssa saa vastailla kimurantteihin kysymyksiin, ja toisen kanssa saa toistella sanoja kerta toisensa jälkeen ja naureskella kun tyyppi oppii sanomaan herätyyyys eli ”hetätyy” tai maistaa eli ”mainaa”.

Meillä on aamuherätykset vähän myöhäistyneet siitä totutusta puoliseiskasta, ja päivät ovatkin menneet tällä viikolla jotenkin yllättävän nopeasti, kun ollaan herätty vasta 8-8.30. Kannatti ilmeisesti kirjoittaa, että en osaa koskaan nukkua yli puoli kahdeksaan, kun jo viikko menty tällä tyylillä, haha! Mulle käy melkein aina niin, että kun kirjoitan jotain tänne, niin se kääntyy ihan päälaelleen saman tien. Saapa nähdä herätäänkö huomenna taas ennen seitsemää!

Se ei onneksi haittaa vaikka herättäisikin, sillä nyt on viikonloppu, ja edessä kaksi päivää rentoutumista, perheen kanssa oloa ja hyvää ruokaa, ja lenkkejä kirpeässä syysaamussa. Ensi viikonloppuna onkin vähän toisenlaiset suunnitelmat mielessä, nimittäin ne I Love Me -messut! Blogini arvontaan/kyselyyn jaksoi vastata hurjan moni teistä, ja olen siitä tosi iloinen ja kiitollinen!  Teidän vastaukset antoivat hyvää käsitystä siitä, mistä te lukijat pidätte ja mistä ette. Messulippujen voittajaksi arpoutui Emilia:

Paljon onnea Emilialle messulippujen voitosta, ja kiitos kivasta kommentista! Laittaisitko mulle viestiä osoitteeseen couturecouture(at)windowslive.com niin saadaan liput sulle perille! Teille jotka ette vielä voittaneet tässä arvonnassa, mulla on ylläri! Nimittäin arvon vielä toisen kahden messulipun paketin jollekin onnekkaalle blogin FB-sivuilla tämän viikonlopun aikana. Stay tuned!

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille <3

Löysin aamulla kadoksissa olleen juoksuintoni lähtemällä juoksulenkille metsään vietyäni esikoisen kerhoon.

Eksyin metsään, kahdesti, metsään jossa olen käynyt ainakin kymmenen kertaa, ja jouduin pysähtymään molemmilla kerroilla tarkistaakseni reittiä. Eksyin siis google maps apunani, bimboblondi täällä hei. Kuva reitistä kertonee kaiken, luulin juoksevani metsää ympäri mutta juoksinkin samoja polkuja edestakaisin.

Luin Oton seksipostauksen ja meinasin vetää kahvit väärään kurkkuun, onneksi naurusta enkä järkytyksestä.

Vietin kahdenkeskistä aikaa molempien tyttöjen kanssa. Zeldan kanssa lenkin jälkeen Tiaran ollessa kerhossa. Tiaran kanssa iltapäivällä Pampersin & Unicefin jäykkäkouristusrokotekampanjavideon lanseerauksessa.

Leikin Zeldan kanssa körökörökirkkoon ainakin kymmenen kertaa, luultavasti enemmän. Kun vaativa ”KIKKOOO!” kuuluu, ei voi muuta kuin körötellä. Se lapsen ilo vain on niin ihana, että ei voi tuottaa pettymystä ja sanoa ei vaikka pitäisi imuroida köröttelyn sijaan.

Söin elämäni parasta brownieta Scandic hotel Parkissa, jossa tilaisuus pidettiin. Brownie maistui myös Tiaralle, näytti kuulemma ihan kakulta.

Nautin harvinaisen sujuvasta ja ihanasta reissusta, oli hauskaa olla pitkästä aikaa Tiaran kanssa kahdestaan. Käytiin kaikki metroasemat läpi, laskettiin sataan ja höpöteltiin.

Sain odottamattoman hetken omaa aikaa, kun Tiara nukahti rattaisiin puoleksi tunniksi. Neiti ei ole nukkunut päiväunia yli puoleen vuoteen.

Itkin, kun katsoin Pampersin ja Unicefin jäykkäkouristusrokotekampanjan videota. Kambodzassa vieraillut Sanna Kiiski osasi välittää tunteita videolla, ja pienet lapset viidakon keskellä saivat mun sydämen särkymään, vaikka näyttivätkin onnellisilta siitä mitä heillä oli. Vielä 100 miljoonaa naista ja lasta tarvitsevat jäykkäkouristusrokotteen, ja jokaisesta ostetusta Pampers-pakkauksesta yksi rokotetta tarvitseva saa sellaisen. Tähän mennessä Pampers ja Unicef ovat onnistuneet yhteistyöllä hävittämään jäykkäkouristuksen kymmenestä maasta, joten jokaisella vaippapaketilla todellakin on merkitystä.

Juttelin ystäväni Min kanssa pitkät pätkät kun mentiin yhtä matkaa tapahtumaan. Kyllä juttutuokio ystävien kesken vaan tekee aina välillä niin hyvää.

Kokkasin kotona ihan törkeän hyvää lehtikaali-vuohenjuustopiirakkaa. Voisin syödä sitä esim. joka päivä. Piirakan ohje tulossa blogiin tällä viikolla kunhan saan kirjoitettua!

Nyt, aion katsoa Oton kanssa Suits eli Pukumiehet-sarjaa muutaman jakson. Sarja on alkanut pyörimään jo vuonna 2011, mutta me löydettiin se vasta nyt. Ihan loistava, niin meidän sarja! Suosittelen, jos ette ole vielä törmänneet. Vähän niinkuin Housen ja Breaking Badin sekoitus, kisälli-oppipoika-asetelmineen, ja joka jaksossa vaihtuvine ongelmineen, joita sitten ratkaistaan. Ihan mielettömän hyvää dialogia ja hauskoja läppiä.

Mitä te olette tehneet tänään? Metsään eksyneitä, anyone?

Tänään olivat Helsingin kerhot kiinni JHL:n lakon vuoksi, ja meidänkään Tiara ei pääsyt tapaamaan kerhokavereita tuttuun aikaan. Lähdettiin sitten yhdessä ulos mun äidin ja molempien tyttöjen kanssa, käymään pienellä metsäretkellä lähimetsässä. Tuuli oli aivan hirvittävän kylmä, ja ilmassa melkein jo talven tuoksu, vaikka lehdetkin ovat vielä puissa. Onneksi metsässä ei tuullut ollenkaan, ja meillä oli aivan ihana retki kun oli reilusti vaatetta päällä kaikilla.

Se on niin huikeaa miten paljon nähtävää metsässä on lapsille. Tutkittiin erilaiset sienet, marjat ja kaikki mahdolliset kukat ja puunrungotkin läpi. Molemmat raahasivat käpyjä mukanaan, välillä keppejä, ja kävivät leikkimässä hepparatsastusta ”ihhahhaa”-huutojen siivittämänä puunrunkojen päällä. Oli ihanaa olla vaan rauhassa metsässä ja antaa molempien tehdä ihan mitä halusivat, eikä tarvinnut pelätä autoja, pyöriä tai mitään muutakaan. Se on kyllä onni että lähellä kotia on tuollainen ihana metsä jossa retkeillä.

Mä havahduin lenkillä siihen, että hitsi meidän molemmat tytöt ovat jo isoja, isompi kiipeilee kallioilla, puunrungoilla ja muilla kuin vanha tekijä, ja pienempikin käveli ihan vapaaehtoisesti ja reippaasti koko muutaman kilsan lenkin ajan, tai no välillä juoksikin. Me oltaisiin pärjätty koko metsäreissun ajan ilman rattaita, vasta kotimatka – 300 metriä metsästä kotiin, sai Zeldan haluamaan rattaiden kyytiin, ja silmätkin rupesivat jo vähän lupsumaan. Syötiin kotona lounas ja juotiin ihanat itsetehdyt kuumat kaakaot, ja Zelda kiskaisikin sitten useamman tunnin päiväunet.

Ensi kerralla taidetaan ottaa kaakaot termarissa retkelle mukaan, olisi ollut ihana pysähtyä mättäälle hetkeksi herkuttelemaan, vaan kun ei tajuttu etukäteen. Onneksi se maistui herkulta sitten kotonakin. Kotimatkan kylmä tuuli tuntui luissa ja ytimissä tyynen metsän jälkeen, mutta äsken kun kävin juoksemassa iltalenkin, ei tuuli ollut onneksi enää niin kova. Sen verran kylmä oli kuitenkin että sain otettua kunnon alkuspurtin lämmitelläkseni, ja juoksin minuutin nopeamman ajan samalle reitille kuin aina yleensäkin, keskivauhtina 5,55 minuuttia / kilometri.

Nyt on hyvä fiilis, ja taidan istua hetkeksi alas katsomaan rästiin jääneen Toisenlaiset äidit -jakson viimeviikolta, ja tehdä kaveriksi vähän iltapalaa. Huomenna mulla on tosi kiireinen iltapäivä ja ilta, mutta aamulla on tulossa uusi postaus! Oikein ihanaa tiistai-iltaa kaikille<3

En uskalla kyllä nyt enää nuolaista ennen kuin tipahtaa, eilen nimittäin illalla olin jo ihan sitä mieltä että nyt on hyvä fiilis. Aamullakin olo oli suhteellisen okei, mutta eiköhän sitten Zeldan päiväuniaikaan mulle iskenyt vielä migreeni. Jokohan tää nyt riittäisi tältä erää? Migreeni ja oksetusolo menivät onneksi ohi kun sain nukuttua päiväunet, ja heräsin parempivointisena. Ruuan jälkeen me lähdettiin käymään lähikaupassa ja pienellä kävelyllä, ja lapset olivat niin onnessaan kun pääsivät yhdessä ulos edes hetkeksi ekaa kertaa viikkoon. Onhan Tiara toki ollut kerhossa, mutta kyllä noi naperot vaan tykkäävät kaikkein eniten kun saavat yhdessä tutkia ja höpöttää ulkona.

Zeldastakin on kuoriutunut jo oikea pikakävelijä, hän on oikeastaan isosiskoaan nopeampi, kun tavoitteena on ainakin toistaiseksi vain päästä mahdollisimman nopeasti eteenpäin, eikä pysähtyä kolmen sentin välein tutkimaan. Ainoan poikkeuksen tekevät kaivonkannet, jotka ovat aivan äärettömän jännittäviä, ja niiden kohdalla pitää aina pysähtyä ja kiljaista ”Katoooo! Äiti! Katooo!”.

Välihuomautus: kirjoittaminen keskeytyi äsken kun mulla alkoi ekaa kertaa varmaan neljään vuoteen vuotamaan verta nenästä! Siis ymmärrän kyllä, 1,5v allerginen nuha viereisen rakennustyömään takia, ja flunssa siihen päälle varmaan kuivattavat nenän limakalvoja, mutta miks just nyt?! Onko tänään joku perjantai 13. päivä ja mä en ole vaan huomannut, haha! Yritin vielä oikein vältellä kirjoittamasta että ”nyt voin hyvin” tai ”nyt olen parantunut” ettei vaan tulisi uudelleen huono olo, mutta ei auttanut. No ehkä se tästä…

Takaisin asiaan, eli ulkoiluun. Kauniissa, kosteassa syysillassa alkoi niiiin tehdä mieli lähteä jo lenkille, mutta päätin odottaa vielä tämän päivän, ja katsoa huomenna sitten fiiliksiä. En missään nimessä halua sairastuttaa itseäni uudelleen siksi että lähden liikkeelle liian aikaisin, mutta kaipuu liikuntaa kohtaan on kova. Toivottavasti tämä vajaan viikon tauko ei aiheuta mitään hirveää takapakkia! Pari hyppyä hyppelin Tiaran kanssa, kun hän innostui pomppimaan, kuulemma tulee hienoja kuvia jos hyppii!

Loppuviikoksi on luvassa vaikka mitä kivaa tekemistä, ja huippujuttuja myös blogin puolella, joita tänään jo vähän suunnittelinkin. Eihän flunssa nyt maata kaada, saadaan olla iloisia että selvittiin pelkillä flunssilla eikä tarvittu antibiootteja, mutta kyllä kieltämättä on välillä ollut vähän lannistunut fiilis, mikä on valitettavasti täälläkin sitten näkynyt. Mutta miksikään valitusblogiksi tässä ei olla muuttumassa, älkää pelätkö! Mä kaivan nyt mun positiivisen asenteen takaisin tuolta jostain sängyn pohjalta, ja aion olla huomenna hyvävointinen! Ja yksikään flunssa ei ole enää meille tervetullut tänä syksynä, prkl!

Hyvää yötä ja mukavaa huomista päivää kaikille<3

Eilinen vapaapäivä oli ihana, ja tuli niin tarpeeseen. Vaikka hehkutan kovasti arkea, ei se arki olisi yhtään niin ihanaa jos ei se katkeaisi välillä edes siihen yhteen vapaapäivään jonka saa viettää yhdessä perheen kesken. Rauhassa nautittu aamupala, yhteinen välikausivaateshoppailureissu ja iltapäiväulkoilu koko perheen kesken teki todella hyvää. Ensimmäinen viikko loman jälkeen on aina vähän sekava, sellaista totuttelua, ja hetken jo tuntui siltä että pääseekö siihen arkeen sittenkään kiinni niinkuin toivoi. Vaikka saikin enemmän asioita tehtyä, päivärytmi oli vielä vähän hakusessa.

Eilen ei välitetty rytmeistä vaan nautittiin kauniin aurinkoisesta päivästä. Löydettiin hyvät välikausivaatteet, ja todettiin että Tiaran jalka on kesän aikana kasvanut hurjasti, ja koko kenkävalikoima pitää vastaostettuja viininpunaisia nilkkureita lukuunottamatta uusia mahdollisimman pian. Nyt on siis Gore-texien ja kumppareiden lisäksi etsinnässä vielä ainakin paremmat citylenkkarit ja ehkä jotkin kevyemmät kengät näille elokuun viimeisille lämpimille ilmoille.

Shoppailun ja ruuan jälkeen mentiin tutuksi tulleeseen paikkaan kanavanrannassa piirtämään katuliiduilla. Se on vaan niin hauskaa, ja oli kiva huomata kun ohi kulkeneet sunnuntaikävelijät hymyilivät iloisesti piirustuksille ja ihan liidussa iloisesti piirtäneille tytöillemme. Toivottavasti meidän höpsöt piirustukset piristivät jonkun päivää!

Hyvät yöunet ja perheen kesken vietetty sunnuntai selkiyttivät n ajatuksia, ja tänään oli jotenkin paljon helpompaa tarttua hommiin. Nukuttiin tyttöjen kanssa aamulla puoli yhdeksään, syötiin aamiaista ja tein vähän töitä. Sitten saatiin ihanat Oona ja Ennivauva meille kylään, ja käytiin Oonan kanssa koko mun vaatekaappi läpi. Hyvän makutuomarin avustuksella oli helppo karsia ne turhakkeet pois, ja nyt kaappi näyttää ihanan tyhjältä. Valinnanvaraa on, mutta ei niin paljon että olisi hankala löytää sitä mitä etsii.

Lounaan jälkeen, pienemmän päiväuniaikaan sain myös tehtyä vähän hommia, isomman leikkiessä Barbeilla ja pikkutavaroilla. Pian kello olikin jo niin paljon että Otto tuli kotiin, ja ilta meni yhdessä hujauksessa, kuten tavallista. Tässä sitä ollaan ja kello on jo pian puoli kymmenen. Huomenna tähän aikaan mun täytyy olla jo julkaissut postaus, sillä me tehtiin tänään Oonan kanssa sopimus, että kolme kertaa viikossa, me mennään illalla lenkille. NOIN! Nyt se on ääneen sanottu, ja nyt täytyy myös sitä noudattaa. Me ollaan niin monta kertaa mietitty ja suunniteltu ja sovittukin, mutta nyt tämä oikeasti pitää. Täytyy vaikka laittaa kolme kertaa viikossa instagramiin kuva todisteeksi, niin saatte tulla huutelemaan että nyt nainen lenkille, jos ei kuvaa ala kuulua!

Palailen huomenna, ihanaa maanantai-iltaa kaikille<3