Moikka! Musta tuntuu kuin olisin pitänyt pidemmänkin tauon bloggaamisesta vaikka päivitin viimeksi eilen aamupäivällä, ihan hupsua! Ehkä se johtuu siitä että eilinen päivä yksinään tuntui kokonaiselta viikonlopulta, kun me tehtiin niin paljon kaikkea tavallisesta arjesta poikkeavaa. Kyllä me arkenakin touhutaan paljon, mutta lasten kanssa aika kuluu aina niin nopeasti kun kokoajan on valppaana ja touhuaa ja koittaa pysyä lasten jutuissa perässä. Sitten kun saakin olla kahdestaan vaan ihan rauhassa, tuntuu tuntikin pidemmältä kuin kolme tuntia lasten kanssa. Kummassakaan tavassa viettää tunteja ei ole mitään vikaa, mä nautin kovasti sekä lasten kanssa olosta että Oton kanssa kahdestaan olosta. Mutta mun mielestä aika silti kuluu lasten kanssa nopeammin kuin ilman, ehkä se on sitten joku alitajuinen selviytymiskeino kaikista touhukkaista vanhemmuuden tunneista, että ne vuorokauden pienet omat hetket tuntuvat pidemmiltä, ja jaksaa paremmin.

Eilen aamupäivällä tosiaan touhuttiin lasten kanssa, katsottiin Risto Räppääjää ja soviteltiin uusia vaatteita. Lähdettiin iltapäivällä keskustaan ja mä en edelleenkään tiennyt minne me oltiin menossa, koska Otolla oli mulle yllätys. Hän sitten vei mut Stockmannin koruosastolle, ja sanoi että saan valita itselleni ystävänpäivä-hääpäivälahjaksi ihan minkä korun ikinä haluan. Se oli niin söpöä että en tiennyt miten päin olisin ollut, näytin aivan varmasti sydänsilmäemojilta kun pyörin siellä ja tutkin koruja. Lopulta päädyin Marc by Marc Jacobsin Standard Supply dogtag-pendantiin, joka on sopivan näyttävä, mutta kuitenkin vähäeleinen arkikäyttöön. Se sopii nätisti mun jouluna lahjaksi saamiin korvakoruihin. Kyllä se Otto tietää mistä vaimo tykkää, hän nimittäin kertoi katsoneensa ihan samaa korua, että olisi kuulemma valinnut sen mulle mutta ei uskaltanut!

Stockalta lähdettiin Pastoriin syömään, ja tällä kertaa kokemus ravintolasta hipoi täydellisyyttä! Paikka ei ollut ollenkaan liian täynnä ja musiikki oli juuri sopivalla äänenvoimakkuudella. Ekaa kertaahan me käytiin siellä mun synttäreiden tienoilla melkein heti avajaisten jälkeen, ja silloinkin ruoka oli täydellistä, mutta paikka oli vähän turhan meluisa intiimejä treffejä varten. Tällä kertaa Pastor ei ollut meidän ykkösvalinta, juuri siksi, koska muistin sen metelin ja halusin jotain rauhallisempaa. Mutta me ei saatu pöytää enää meidän ykkösvaihtoehtoon kun viikkoa etukäteen yritettiin (hyvä me, aina myöhässä), ja siksi päädyttiin antamaan Pastorille toinen mahdollisuus.

Se todella kannatti, ruoka oli jälleen aivan erinomaista, palvelu ensiluokkaista ja ympäristö rauhallinen ja viihtyisä. Veikkaan että käydään siellä vielä aika monta kertaa tulevaisuudessakin. Maisteltiin neljää eri alkupalaa yhdessä, ja pääruoaksi otettiin kanapataa, joka ei ehkä kuulosta niin luksukselta kuin mitä se oli. Mä olisin voinut nuolla lautasen tyhjäksi jos olisin kehdannut, ihan mieletöntä! Jälkkäreille ei löytynyt enää mahasta tilaa, joten lähdettiin vähän pyörimään kaupoissa. Ei me mitään kyllä ostettu, paitsi leffakarkit koska ”shoppailun” jälkeen mentiin Tennariin tsekkaamaan Viikossa Aikuiseksi.

Oli muuten tosi hyvä leffa, ihan mahtavaa suomalaista huumoria. Sellainen leffa jota en ikinä osaisi kuvitella Hollywoodissa tehtävän, mutta joka ainakin muhun upposi aivan täysin. Nauraa rätkätettiin moneen otteeseen, ja niin tuntui tekevän kaikki muutkin leffasalissa. Käytiin viimeksi leffassa Tipan kanssa joululomalla, mutta kahdestaan ollaan käyty leffassa viimeksi muistaakseni Zeldan odotusaikana, eli yli kaksi vuotta sitten. Pitäisi käydä useammin, sen verran hauskaa se oli, ja onhan se leffakokemus vähän kokonaisvaltaisempi kun katsoo isolta kankaalta ja voi uppoutua täysin siihen.

Leffan jälkeen mentiin vielä käymään drinkeillä Kaislan ja Simon eli mun kaason ja Oton bestmanin kanssa. Olisi ollut hauska käydä koko kaaso-bestmanporukalla drinksuilla mutta 4/6 porukasta huitelee tällä hetkellä osa toisella puolen Suomea ja osa toisella puolen maailmaa, joten se ei ihan ollut mahdollista. Mutta ihanaa oli neljästäänkin, istuttiin rauhassa pari tuntia, nautittiin Kokomossa aivan mielettömät drinkit ja höpöteltiin. Mun drinkki oli nimeltään Tiki-Cucu ja nimensä mukaisesti siinä oli mm. kurkkua ja sen lisäksi passionhedelmää ja kaikkea ihanaa, yhteensä kuutta eri ainesosaa. Super raikasta ja hyvää! Jos kaipaatte vähän spesiaalimpia drinkkejä niin Kokomo oli ainakin musta aika kiva paikka!

Lähdettiin kotiin jo kymmenen maissa, ja katsottiin vielä vähän aikaa sarjaa tabletilta, ennenkuin mä nukahdin. Tänään ollaan ulkoiltu ja syöty Oton kokkaamia herkkuja, aika perus sunnuntai ihanasta auringosta nautiskellen. Eilen mä en ottanut kameraa edes mukaan keskustaan, koska haluttiin nauttia hääpäivästä kahdestaan ihan ilman kameraa, puhelinta ei lasketa haha! Se oli virkistävää, mutta ihan yhtä ihanaa oli tänään kuvata lapsia ja Ottoa kauniissa auringonvalossa, mä niin nautin kun saan kuvata taas vähän muutakin kun koko talven vallinnutta harmaata lumi-loskasotkua.

Oli ihana kävellä tyttöjen kanssa meren rannassa, kun auringon lämmön oikeasti tunsi eikä tuullut ollenkaan. Tytöt pääsivät ulkoiluttamaan uusia pipojaan ensi kertaa, ja mä tykkään kyllä molemmista! Zelda puhua pulputti ja osoitteli kaikkea mahdollista ulkona, ihania juttuja sieltä tulee kyllä. Tytöt kävelivät käsi kädessä kahdestaan pitkin rantabulevardia ja halivat toisiaan aina vähän väliä, taisivat matkalla sulattaa muutamat sydämet katseista päätellen. Kertakaikkisen ihana viikonloppu takana, ei voi muuta sanoa. Tuntuu että kaikki on ollut niin tasapainossa, sopivasti kahdenkeskistä aikaa, paljon yhteistä tekemistä lasten kanssa, ihania kavereita, herkullista ruokaa ja tietenkin tuo aurinko. Täydellinen viikonloppu, se olisi ollut mun otsikko jos Otto ei olisi ehtinyt ensiksi, damn! Kiitos kaikille joiden kanssa olen saanut olla ja jutella tänä viikonloppuna!

Huomenna mä esittelen teille ainakin Oton ystävänpäivälahjayllärin ja ensi viikolla luvassa kaikkea muutakin kivaa, kuten se päiväkodin ensimmäinen tutustumiskäynti kun meille tullaan kotiin kylään! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Huomenna se sitten tapahtuu, blogimuutto Indiedaysille jota on tässä jo odoteltukin tovin aikaa. Yksi ovi sulkeutuu takanapäin, ja toinen aukeaa. Vaikka olen jo moneen kertaan todennut että blogin sisältö ei tule muuttumaan, pieniä muutoksia blogin lukumukavuuteen on tulossa. Huomisesta eteenpäin blogilla on toimiva mobiiliversio, joka ilahduttaa ainakin mua kovasti, toivottavasti myös teitä muita jotka olette puhelinongelmista valitelleet. Moni lukija totesi harmillisesti jo syksyn ja joulun aikana siirtyvänsä lukemaan sellaisia blogeja joiden lukeminen onnistuu puhelimellakin, minkä ymmärrän täysin. Toivottavasti joku teistä edes löytäisi tiensä takaisin blogiin muuton myötä!

Toinen ”uudistus” on se, että olen siivonnut blogin kategorioita, joita oli näiden vuosien aikana kertynyt melkein 600 epämääräistä kipaletta. Jotta jatkossa blogista olisi helpompi tutkia haluamiaan aiheita, mä rajaan tagit pariin-kolmeenkymmeneen, jotka näkyvät sitten sivupalkissa. Silloin jos vaikkapa etsii ruoka- tai matka-postauksia, ne löytyvät helposti yhdellä napin painalluksella, eikä niin että yksi Berliini-postaus on tagilla ”häämatka”, yksi ”berliini” ja yksi ”saksa”. Olen jo saanut tämän siivouspuuhan viikon aikana hyvälle mallille, mutta kun rajaa 600 pariinkymmeneen on siinä vähän puuhaa. Yritän saada valmiiksi vielä tämän illan aikana!

Käytiin tänään pulkkalenkillä tuolla lumimyräkässä. Matkalla kohti metsäreittiä tytöt jo sanoivat että haluavat kotiin kun ilma oli niin kurja, mutta onneksi metsän reunaan ei ole pitkä matka, ja siellä ei tuuli tuiverra eikä lumi pöllyä silmille. Tipa innostui metsässä vetämään Zeldaa pulkassa ja jaksoikin yllättävän hyvin, en olisi uskonut että kolmevuotias jaksaa vetää melkein itsensä painoista siskoaan pulkassa ja vieläpä upottavan syvässä hangessa. Pienempi kiljui onnesta kun sai olla siskon vedettävänä, vaikka vauhti ei päätä huimannutkaan niin taisivat Tipan voimat tehdä häneenkin vaikutuksen, hahaa!

Ulkoilun jälkeen tultiin kotiin laittamaan ruokaa, minkä jälkeen saunottiin pitkästä aikaa. Saunasunnuntaista voisi tehdä vaikka perinteen, oli niin ihana ulkoilun jälkeen lämmitellä saunassa, ja mikäs sen parempi päivä saunalle kuin sunnuntai. Tytöt nukahtivat hyvin saunan jälkeen ja mä oon jumittunut sohvalle koneen ja telkkarista tulevan Phone booth-leffan kanssa.

Mä en osaa vielä sanoa tarkkaa kellonaikaa milloin blogi on muuttanut, mutta lupaan kyllä ilmoittaa sitten jokapaikassa. Tämä on viimeinen ”oikea” postaus mitä mä täällä Kideblogeissa julkaisen, eli Indiedaysilla jutellaan sitten lisää!

Hyvää yötä ja ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Viikonloppu täysin lasten ja oman perheen ehdoilla, onko mitään parempaa? No ei ole. Hetkessä elämistä parhaimmillaan on heittäytyä puistossa lapseksi itsekin lasten kanssa, makoilla sohvalla pitämässä pyjamabileitä kello 17 iltapäivällä, ja syödä herkkuja ennen päivällistä. Olla vaan ja nauttia, nähdä miten paljon lapset nauttivat. Antaa tyyppien kerrankin valvoa myöhään ja katsoa yhdessä Putous -finaalia, ihastella Kissin upeita hiuksia ja pitää pieniä kainalossa.

Tänä viikonloppuna ollaan katsottu enemmän leffoja Oton kanssa kuin varmaan koko kuluneen kuukauden aikana yhteensä ja oltu vain perheen kesken. Mä toivon varmasti muitakin joululahjoja, mutta jos mä saisin vain yhden joululahjatoiveen, mä toivoisin tälläisiä viikonloppuja lisää. Akut on täyteen ladattu meiltä ihan jokaiselta ja fiilis katossa. Ihan pian lähdetään ulos kunhan kuopus herää päiväuniltaan, ja morjenstetaan aurinkoa joka pilvien välistä näyttää pilkistelevän ujosti.

Eiliset pyjamabileet saivat tytöt hihkumaan innostuksesta. Ennen leffahetkeä vaihdettiin päälle yökkärit ja kasattiin peitot ja tyynyt sohvalle. Lauantaiherkut syötiin popcornikipoista, ja mä nautiskelin omaa suklaatrifleäni oikein hyvällä halulla Itse Ilkimys 2 -leffan tahtiin. Kuten oletettua, pienempi neiti ei juuri leffaa jaksanut katsella muulloin kuin minion-kohdissa, mutta me kolme isompaa (kaksi neitiä ja Otto) katsottiin koko leffa. Tiara jaksoi keskittyä jo hyvin elokuvaan ja teki teräviä huomioita jatkuvalla syötöllä, joille me Oton kanssa hihiteltiin.

Eilen instagramissa jakamani ruokakuva poiki muutaman reseptipyynnön, ja resepti on tulossa ensi viikon aikana kunhan saan kirjoitettua reseptin päästäni ylös. Huomenna alkaakin jo joulukalenteri, sekä mun blogin oma että Kideblogien huikea kalenteri! Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille, nauttikaa auringosta<3

Tänään kuvat saavat olla pääosassa pitkästä aikaa, sillä meillä ei ole mitään uutta auringon alla. Ihana ihana lauantaipäivä, täydet yöunet ja lasten herääminen vasta puoli yhdeksältä tekivät terää ja meillä on ollut niin hauska päivä. Aamulla käytiin rauhassa kaupassa Oton kanssa kun tytöt olivat mummun kanssa, sitten vietiin Tipa kerhokaverin synttäreille, ja sen jälkeen tultiin kotiin syömään. Otto lähti työpaikan gaalailtaan, ja me suunnattiin lasten kanssa lumeen leikkimään!

Muuten, pakko hehkuttaa Olympus OM-D E M10 -kameraa, mulla on sellainen testilainassa nyt, ja mä en halua enää ikinä kokeilla mitään muuta kameraa. Ilta oli jo täysin pimennyt siinä vaiheessa kun lähdettiin ulos, mutta sain silti tarkkoja ja hyvän värisiä kuvia otettua, ei ikinä onnistuisi mun Canonilla, ainakaan mun taidoilla, eikä ilman lisäsalamaaa. Musta tuntuu että mun joululahjatoive taitaa nyt olla selvillä, sillä tällä kameralla pärjää talvenkin yli ilman mitään ongelmia, eikä luonnonvalosta tai sen puutteesta tarvitse stressata. Katsokaa vaikka!

Maailman ihanimmat pienet lumienkelit! Lumienkeleiden tekeminen on ollut Tiaran haaveena ties kuinka pitkään, ja hienosti hän osasi tehdä niitä heti kun pääsi lumeen pyörimään. Nuorempi neiti oli ilmeisen hämillään lumesta ja kupsahti kerran naamalleen lumeenkin, mutta se onneksi kirvoitti vain hurjan kikatuksen kun lumi kutitti naamaa. Ihania tyttöjä<3

Me aletaan nyt lasten kanssa iltapuuhiin, ja lasten nukahdettua mä lähden käymään kaverilla pitkästä aikaa ihan yksin, ja ehkä vähän tanssahtelemaankin. Suon itselleni hetken omaa aikaa, kun mummu on valvomassa lasten unta ja yötkin ovat sujuneet hyvin nyt. Pieni rentoutushetki tekee oikein hyvää tämän sairastelurumban jälkeen!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Aiemmin blogissa on esitelty jo lasten perus välikausivaatteet, mutta loppusyksyn pelastajat ovat vielä esittelemättä! Mä ostin Tiaralle silloin kerhokengiksi Vikingin Gore-texit, ja ne olivat kuivilla keleillä oikein hyvät. Varpaita ei palellut, ja ne pitivät sukat kuivana vaikka vähän märkää olisi ollutkin. Viimeiset viikot on kuitenkin ollut todella märkää, ja myös välillä aika kylmää, enkä kokenut enää gore-texejä riittäviksi. Oikeastaan muillakin kerholaisilla tuntui olevan suurimmaksi osaksi aina kumpparit jalassa, ja tulin itsekin siihen tulokseen että ne ovat paras valinta.

Saimme Nokian Jalkineilta lapsille Moomin Kids Winter -kumpparit, ja ne ovat olleet ihan loistavat! Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä näiden viikkojen aikana, pysyvätkö sukat kuivana tai varpaat lämpimänä. Muumifanien unelmasaappaissa on teddyvuori, ja irtohuopapohjallinen, jotka pitävät varpaat lämpimänä. Näin syyskeleillä ollaan vielä pärjätty ilman villasukkia, mutta tänään laitoin kumppareihin villasukatkin kun on oikein kylmää ja märkää.

Zeldan asu / Takki Kappahl / Pipo Åhlens / Housut Zara / Huivi Polarn O. Pyret* / Tumput Jonathan / Kumpparit Nokian Jalkineet* / *saatu  blogin kautta.

Mä en ole itseasiassa vielä suonut ajatustakaan kunnon talvikengille, kun ollaan pärjätty näillä ja syksyn citynilkkureilla niin hyvin. Ehkä niitä talvikenkiäkin pitäisi alkaa miettimään, mutta kerhoiluun nämä on silti ihan ehdottomat. Niin helppo puhdistaa vaan suihkuttelemalla heti ulkoilun jälkeen, ja lapset tykkäävät. Itse en yleensä ole piiroshahmoprinttien ystävä, mutta näiden saappaiden pikkumyyt on hauskasti ja tyylikkäästi hopealla värillä toteutettu.

Tiaran asu / Takki Zara / Pipo Reima / Huivi Pieces (mun) / Farkut Primark / Lapaset Mummon kutomat / Kengät Nokian Jalkineet* / *saatu blogin kautta.

Saappaat eivät ole kevyimmästä päästä, mutta hyvin niillä ovat molemmat pallerot päässeet juoksemaan. Saappaat pysyvät hyvin pienemmälläkin jalassa, kun niissä on kätevästi tilaa jalkalenksuille. Niissä on tukevat pohjat, jotka eivät luista liukkaallakaan, ja hyvät heijastimet jotta pikkujalat näkyvät pimeässäkin. Jos meidän lapset saisivat päättää, ei jalassa pidettäisi edes muita kenkiä, ymmärtäähän sen, koska muumit!

Yhteistyössä Nokian Jalkineet.

Millaisia kumppareita teillä on käytössä? Oletteko tykästyneet talvikumppareihin? Millaisia kenkiä teidän lapset käyttävät kerho-/päiväkotiulkoilussa näillä keleillä?