Viikon sisällä on tullut testattua taas asuja laidasta laitaan. Mä olen edelleen sellainen pukeutujana, että tykkään kovasti vaihdella tyylejä, ja vaikka pyrin klassisen tyylikkääseen ja ajattomaan vaatekaappiin, on joskus pakko vaan saada olla rento ja rönttö, tai pukeutua johonkin ihan hulluun esimerkiksi juhlia varten. Hulluja vaatteita en ole viime aikoina kyllä pitänyt, mutta esimerkkejä sekä rennosta, että klassisesta asusta löytyy tältä viikolta. Ensiksi rennompi, sateisen päivän asu.

Takki Topshop / Toppi Primark / Farkut Liu Jo / Laukku Coach / Kengät Primark

Topshopista viime syksynä ostettu armeijakuosinen takki on mun lemppareita edelleen. Se on niin rento päällä, lämmin ja hauskan näköinen. Armeijakuosillisen takin jättimäiset taskut ovat myös kivaa vaihtelua, kun imaisevat ongelmitta suurikokoisen älypuhelimen sisäänsä, toisinkuin naftiakin naftimmat nahkatakit. Olen iloinen kun viimein kelit alkavat olla sitä luokkaa, että kehtaan käyttää noita Primarkin nilkkureita. Ne ovat kyllä vähän ongelmalliset sään kannalta, kun niissä on kuitenkin aukot sivuilla. Kehtaako noita käyttää esimerkiksi mekon ja mustien sukkahousujen kanssa, vai pitäisikö olla aina mielestänne paljaat jalat noiden aukkojen takia?

Takki Sheinside* / Paita Sheinside* / Farkut Gina Tricot / Kello Guess* / Kengät H&M / Laukku Coach / * = saatu blogiyhteistyön kautta

Sheinsidelta saatu pastellisininen takki vilahtikin jo sunnuntain kuvissa joissa olin lasten kanssa. Suurin osa ihasteli sen raikasta väriä, mutta sain mä pari soraääntäkin. Takki on kuulemma suoraan 90-luvulta, mummomainen, eikä sovi mun tyyliini yhtään, suorastaan kauhea tyylimoka. Makuasioitahan kaikki pukeutumisjutut ovat, mutta mulle henkilökohtaisesti tässä takissa ei liikaa mummoisuutta, se on klassinen malliltaan, ja raikas väriltään. Juuri tämä malli on näkynyt paljon kevään, kesän ja syksyn takkimuodissa, joten ajankohtainen se ainakin on. Jos pitäisi muotituulahduksista valita suosikki, niin kyllä tämä ainakin paljonpuhutut mom-jeansit päihittää mennen tullen, ha!

Multa toivottiin laajempaa tyylikatsausta, ja postausta vaatekaapin kulmakivistä, joten sellainen tulossa lähiaikoina! Tänään illalla luvassa kuitenkin jotain tooooosi erilaista, odottakaas niin näette :D! Hauskaa päivää kaikille ja ihanaa viikonloppua<3

Tykkäättekö te vaihdella tyyliä usein, vai pitäydyttekö mieluummin aina samassa tyylissä? Heh, sama tyyli on kyllä ehdottomasti vaatekaapin kannalta parempi, kun kaikki on yhdisteltävissä keskenään. Iskeekö pastellisininen takki? Kumpi on kivempi, rento vai klassinen?

Keskiviikkopäivä on hyvä aloittaa asupostauksella! Otsikko antaakin osviittaa siitä mitä tuleman pitää, katastrofihan se. Mom-Jeans, tiedättekö tyylin? Äitifarkkuja löytyy nyt lähes jokaisesta nettikaupasta, ja monilta bloggaajilta ja esim lookbookista. Ajattelin tietenkin että haluan kokeilla niitä myös itse, vaikka vähän epäröinkin. Valitsin ne itselleni Sheinsidelta, ja sain ne jo monta viikkoa sitten. Viikkokausia olen yrittänyt yhdistää niitä jotenkin järkevästi, asetella niitä päälleni eri tavalla ja kokeilla vaikka mitä, mutta en kertakaikkiaan saa niitä näyttämään siltä niinkuin kaikki muut.

Mun päällä ne todella näyttävät siltä mitä ovatkin, mom-jeanseilta. Huonosti istuva ei näytä tyylikkäältä ja mielenkiintoiselta, vaan ainoastaan huonosti istuvalta. Mä en tiedä miten muut saavat huonosti istuvat housut istumaan kuitenkin niin hyvin, kun mä en itse siinä onnistu mitenkään. Nämä lähtevät kiertoon tämän postauksen jälkeen kyllä hyvin nopeasti. Farkut ovat siis laadukkaat, juuri sellaiset kuin pitikin, mutta eivät vaan sovi mun kropalle sitten mitenkään päin!

Farkut Sheinside* / Neule H&M / Kengät Zara / Kello Guess* / Aurinkolasit Glitter* / Laukku Michael Kors / * = saatu blogin kautta

Vähän toimivampia asuja luvassa vielä tällä viikolla, hahah!

Oletteko te saaneet Mom-jeansit näyttämään hyvältä päällänne? Onko mun kroppa vaan yhteensopimaton niiden kanssa, vai toimivatko ne kenelläkään? 😀

Tänä kesänä maxihameet ovat vihdoin löytäneet tiensä munkin vaatekaappiin, aiemmin niitä vierastettuani. Maximekkoja olen käyttänyt jo vuodesta 2011, kun silloin raskaanaollessani ne tuntuivat käytännöllisiltä ja mukavilta vaatteilta. En tiedä sitten miksi hame on tuntunut jotenkin paljon hankalammalta maximitassa ennen, kun tänä kesänä olen huomannut että sehän on maailman helpoin ja mukavin vaate. Jopa kuumina hellepäivinä pitkä maxihame oli ihanan ilmava ja helppo yhdisteltävä.

Ensin ihastuin Berliinistä ostamaani Zaran mustaan halkiolla varustettuun maxiin, ja sitten sain Sheinsidelta toisen kivan vaihtoehdon, hopealla vetoketjuhalkiolla varustetun harmaameleeratun hameen. Tykkään vetoketjuyksityiskohdasta tosi paljon, se on kivan erilainen kuin ihan tavallinen halkio. Ainoa miinus tulee hameen vyötäröstä, jossa on sellainen itsekseen kääntyilevä musta kuminauha, joka saa pömppöefektin mahaan, eli croptoppeja ei voi tämän hameen kanssa käyttää. Mutta ihan kivasti se yhdistyi mielestäni tuohon Oton vanhasta Cheap Mondayn teepparista tuunaamaani toppiinkin!

Hame Sheinside* / Toppi Cheap Monday / Kengät H&M / Kello Guess* / Rannekoru Ti Sento* / Toinen rannekoru Gina Tricot / Laukku Coach / * = saatu blogin kautta

Kovasti odotan jo syksyn saapumista, ja eilen aamulla Lintsille lähtiessämme hihkuin suunnilleen innosta, kun mittari näytti vain 15 astetta ja ilma oli pilvinen. Kerkesin mä tunteroisen pitää takkia, ennenkuin tuli kuuma ja takki alkoi näyttää pöntöltä kaikkien teepaitojen keskellä. Tässä on kyllä mun tämän syksyn key piece, en voi tarpeeksi kehua miten hurjasti tykkään Sheinsidelta saamastani nahkatakista, jossa on edessä tuplavetoketjut, kevyesti topatut olkapäät, makeita tikkauksia ja ihanasti hopeiset yksityiskohdat.

Takki Sheinside* / Farkut Liu Jo / Kengät Sheinside* / Kello Guess* / Laukku Coach / * = saatu blogin kautta

Kumpi iskee teihin enemmän, eka vai toka asu?

Kirjoittelin jo aiemmin varsinaiseen ulkoiluun tarkoitetuista vaatteista, mutta nyt ajattelin ottaa vielä lähikuviin meidän tyttöjen kaupunkikuteet, ja niihin, sekä kaikkiin muhinkin lasten vaatteisiin liittyvän ilmiön: sukupuolen määrittämisen pukeutumisen perusteella. Kun pieni lapsi puetaan ulkovaatteisiin, ne vähäisetkin hiukset peittyvät pipon alle, ja vaatteiden malli on  melkeinpä sama kaikilla, ainakin niissä varsinaiseen ulkoiluun tarkoitetuissa vaatteissa. Pelivaraa jää juuri ja juuri värien verran, että lapsen sukupuolen voi vielä jotenkuten päätellä. Niin, miksi se sukupuoli pitää päätellä juuri vaatteista (tai päätellä ylipäätään)? Eikö olisi vaikka helpompi kysyä lapsen nimeä, jolloin yleensä se sukupuolikin selviää ihan luonnollisesti ja kohteliaasti.

Kaikkien ei tarvitse mahtua siihen samaan tytöille pinkkiä ja perhosia, pojille autoja ja sinistä -muottiin. Meillä vaatteissa isompi saa jo itse vaikuttaa etenkin väreihin, minä varmistan sen että vaate on tarkoituksenmukainen ja laadukas. Nuorempi menee vielä äidin mieltymysten mukaan, mutta tietenkin otan huomioon sen että kyseessä on erittäin liikkuvainen pikkutyyppi, joka ei paljoa perusta kiipeilyä hidastavista helmoista tai liian kireistä pöksyistä.

Pipo Zara / Takki Kappahl  / Housut Zara  / Kengät Zara

Mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sitä enemmän he saavat päättää vaatteistaan itse. Tällä hetkellä lopulliset päätökset teen kuitenkin minä, ja tykkään valita tytöille värejä laidasta laitaan, hauskoja kuoseja ja ajankohtaisia malleja. Mun silmääni siinä ei ole mitään epäselvää, mitä sukupuolta lapsemme edustavat, tietenkään. Mutta joskus meidänkin tyttöjä on luultu pojiksi. Uskokaa tai älkää, tätä on tapahtunut jopa Molon silmiäsärkevän neonpinkkiin haalariin pukeutuneelle Tiaralle.

Mulla ei ole mitään tarvetta julistaa että meidän lapset ovat tyttöjä, eikä liioin olla määrittelemättä heidän sukupuoltaan. Tytöttely ei haittaa, kun se osuu oikeaan. Se ei tietenkään haittaa jos joku ei määrittele sukupuolta puhuessaan ollenkaan. Mutta se, että lapsia itseään hämmennetään puhuttelemalla vääräksi sukupuoleksi, on hassua. Jos ei ole 100% varma siitä, mitä sukupuolta lapsi edustaa, miksi heittää arvaus ilmaan?

Tyttöjen vaatteita ei ole valittu sen perusteella, että he varmasti näyttäisivät tytöiltä. Ne on valittu siksi, että ne ovat mielestämme näyttäneet kivalta, ja vaikuttaneet laadukkaalta/tarpeelliselta/hauskalta etc. Pääosin ostan vaatteet tyttöjen osastolta, tai sellaisina, että sopivat molemmille sukupuolille ihan yhtä hyvin (esim. Mini Rodini). Joskus kuitenkin löydän poikienkin puolelta jotain kivaa, enkä silloin epäröi valita sitä vain siksi että se on poikien puolelta. En loukkaannu siitä jos joku luulee lapsiamme pojiksi, en tietenkään. Mutta ihmettelen, mistä tämä tarve päätellä toisen sukupuoli kumpuaa aikuisilla ihmisillä niin vahvana? Mitä väliä sillä on?

Pipo Zara / Takki Zara / Farkut Primark / Kengät Zara

 Mä itse en ole mitenkään erityisesti sukupuolineutraalin kasvatuksen kannalla, en tosin sitä vastaankaan. Meillä lelut ja värit valitaan lapsen mieltymyksen, ei sukupuolen tai sukupuolettomuuden perusteella. En mitenkään tyrkytä barbeja, enkä kiellä autoja tai muitakaan poikien leluiksi miellettyjä leluja. Molemmilla leikitään into piukassa, sulassa sovussa junaradan, duplojen, nukkejen ja pehmolelujen kanssa. Välillä yhdessä ja välillä erikseen. Tytöt, tai ainakin Tiara, tietävät olevansa tyttöjä, ja tietävät kyllä kuka kaveri on tyttö ja kuka on poika, mutta kaikkien kanssa leikitään ihan samalla tavalla.

Jos meidän lapset haluavat pukea glitterperhosia päälleen, niin saavat ihan vapaasti, ei mulla ole mitään valittamista. Ihan yhtälailla he saavat pukeutua myös traktorikuosiin jos se tuntuu heistä kivalta. Tytöillä on aikamoiset prinsessanimet, mutta en mä kauhistuisi jos he löytäisivät itsestään vähemmän prinsessamaisen tyypin, ja haluaisivat käyttää vaikka toista, vähemmän prinsessamaista, nimeään kutsumanimenä.

Mulle itselleni tämän tekstin pointti on se, että nykyajan lapset ovat paremmassa tilanteessa, kuin yksikään aiempi sukupolvi. On vapaus olla juuri sellainen kuin itse haluaa, ja valita oma tyyli sen mukaan. Miksi emme tukisi tätä vapautta, ja lopettaisi turhan sukupuolistereotypisoinnin? Yhteiskunta on avoimempi ja suvaitsevampi kuin koskaan ennen, vaikka parannettavaa toki löytyy vieläkin. Mä aion rohkaista lapsiani pukeutumaan ja ilmaisemaan itseään rohkeasti, omalla tyylillään, millainen se sitten ikinä tuleekaan olemaan. Ja joskus kun joku täti tulee taas pojittelemaan, aion casuaalisti kysäistä, mikä tarve on määritellä se sukupuoli, ja miten sukupuoli vaikuttaa hänen mielikuvaansa lapsistani. Niin kerta!

Toim. huom. molempien tyttöjen vaatteet kuvissa pipoja lukuunottamatta tyttöjen osastoilta ostettu.

Onko teidän lapsianne luultu vastakkaisen sukupuolen edustajiksi? Millä perusteella valitsette lastenne vaatteet? Onko teille tärkeää, että lapsesta näkyy ulospäin, kumpaa sukupuolta hän edustaa? Kannatatteko sukupuolineutraalia kasvatusta? Ostatteko te lapsillenne vaatteita vastakkaisen sukupuolen vaateosastoilta?

Mä oon niin kyllästynyt shortseihin näiden helteiden aikana, että sunnuntainakin tungin vaan farkut jalkaan shoppailureissulle. Onneksi ostoskeskuksissa on viileää, ulkona ei ollut niin mukavaa farkuissa. Liu Jo:n bottom upit ovat kyllä muodostuneet ehdottomiksi lempparihousuiksi, niillä saa niin kivasti muotoa pyllyn lisäksi myös lantioon ja reisiin, eikä ole niin tikkujalkafiilis. Näiden housujen kanssa ei halua pitää pitkiä paitoja tai toppeja, muutenhan menee se kaikkein paras osa piiloon, hahah.

Mulla ei ole kauheasti ollut sopivan mittaisia toppeja, sillä lantiofarkkujen kanssa croptopit ovat liian paljastavia, ja pitkät topit liian peittäviä. Sheinsiden uuden paketin mukana tuli onneksi valitsemani musta liehuva toppi, joka on juuri sopivan pituinen! Tykkään siitä tosi paljon, se on tyylikäs ja liehuva helma on hauska, vaikkakin tuulessa nousee välillä korviin. Toppi on ihanan ohutta kangasta, ja siinä on kultainen pieni nappi niskassa.

Toppi Sheinside* / Farkut Liu Jo* / Kello Guess* / Aurinkolasit Glitter* / Kengät Tophsop / Kaulakoru Gina Tricot / Laukku Coach /* = saatu blogin kautta

Asupostauksia on ollut viimeaikoina vähemmän kuin aiemmin, juurikin megaluokan shortsikyllästymisestä johtuen. Osa tykkää asuista, osa ei. Mulle ne ovat tärkeä osa bloggaamista, sillä rakastan pukeutumista ja tyyliaiheisten juttujen kirjoittamista. Syksyn tullen asupostaukset tulevat luultavasti taas lisääntymään, kun pukeutuminen saa syysvaatteiden myötä uusia ulottuvuuksia. Aion kuitenkin pitää kiinni tästä tyylistä, että asupostaus ei yleensä koskaan ole päivän ”varsinainen postaus”, vaan ilmestyy näin aamulla tai aamupäivällä, ja illalla sitten on uudet kujeet. Sillä tavalla asut eivät vie tilaa muilta aiheilta, mutta saan kuitenkin toteuttaa itseäni. Win-win eikö?

Ihanaa tiistaipäivää kaikille <3