Kiii-Kaa Kii-Kaa Kii-Kaa

09.04.2012
71
En tiedä mitä te sanoitte lapsena keinuessanne vai sanoitteko mitään mut mä ainakin muistan kavereideni kanssa hokeneeni tuota monotonista kii-kaata oikein urakalla. Varmaan otsikosta voi siis päätelläkin että tänään on viety pikkuneiti puistoon keinumaan! Kyllä taisi Tiaraa vielä vähän jännittää mutta saatiin me pari ihanaa hymyäkin nähdä (tietysti silloin kun kamera ei ollut kuvausvalmiina) ja tulipa ainakin punaset posket ja hyvä mieli. Tehtiin myös parin tunnin vaunulenkki Oton ja Tirriäisen kanssa ympäri Vuosaaren ihanien maisemien ja nautittiin samalla kevään ensimmäiset jäätelöt ulkona. Oli muuten hyvää! Ainiin ja varoituksen sananen heti alkuun, tästä on tulossa megapitkä postaus!

Velmu kurkistelee lasien takaa <3

Arvatkaa kumpi oli kumman :D?

Tais olla Otto enempi innossaan puistoon pääsystä kun Tirriskä :D<3

Mut sit kun isi hyppyyttää niin tulee tytsyllekki ilonen mieli<3

Noi kaks on maailman sulosimpia yhessä<3

”Mä sensuroin äidin naaman!”

”Lundmyr of Sweden sensuroi mun naaman :(”

Äitin ihana tytsykkä<3

Pakollinen peilikuva ikkunasta <3
Tänään on ollu kyllä niin ihanan lämmin ja kaunis päivä että oli kyllä maailman kivointa ulkoilla perheen kesken. Mittari oli sen verran plussan puolella että mä uskaltauduin ilman takkia partsille päivän asu -kuvattavaksi. Vertailun vuoksi tosin laitoin pari sisäkuvaakin, nimittäin mun rusketus näyttää noissa ulkokuvissa aivan olemattomalta! Tästä tää lähtee ja kohta on bikinikelit (jos ajattelee positiivisesti)! Meidän parvekkeella on tällä hetkellä ties mitä kaikkea pientä sälää kastelukannusta vanhaan vessanmattoon koska se on lähinnä talven aikana toiminut Tiaran päikkäripaikkana, mut mulla on suuret suunnitelmat jo kesän varalle ja aattelin tehdä parvekkeen sisustusunelmapostauksen tässä lähiaikoina.

Päivän asu:
Oranssi toppi – H&M
Farkut & punaiset ballerinat –
Zara

Meidän pääsiäinen on sujunut kyllä tosi rauhallisissa merkeissä ruokaa laitellen, leffoja katellen, ulkoillen ja ennen kaikkea Tiaran huikeaa kehitystä seuraillen. Neiti on miniloman aikana opetellut niin nokkamukista juomista kuin tuetta istumistakin, paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Nokkamuki tuntuu enemmän olevan mukava purulelu kutiseville ikenille, mutta kyllä Tiara hiffasi oikean otteen sentään ja taisi se vähän saada aina välillä vettäkin kulautettua kurkusta alas. Kallistaminen on vissiin se suurin ongelma vielä, neiti kun ei tajua että sieltä mukista ei tule mitään ellei sitä kallista. Mut eiköhän se ajan kanssa ala onnistumaan, tää oli vasta ensimmäinen kerta kun koitettiin. 
               Istuminen sen sijaan on todenteolla ottanut tulta alleen parin viime päivän aikana ja Tiara istuskelee pitkiäkin aikoja horjahtelematta tehden milloin mitäkin. Tietenkin me vielä vahditaan kokoajan siinä lähistöllä ettei satu vahinkoa jos tasapaino pettääkin ja Tiara kellahtaa kumoon. Ainakaan toistaiseksi Tiara ei oo ees säikähtänyt jos on vähän kaatunut, päästänyt vaan naurunkiljahduksen kun on ollut niin jännää. Oon mä kyllä niin ylpeä tosta meidän vauvelista, miten joku voikin olla noin ihana? Tässä vähän sekalaisia kuvia Tiarasta pääsiäiseltä:

Tiaran päivänasu:
Ihana raitatunika ja raitasukat – H&M
Farkkuleggingsit – Kappahl 

Mä oon kokenu jonku valaistumisen ja innostunut ihan hirveesti kirkkaista ja värikkäistä lastenvaatteista. Kai mä vihdoin oon riisunut ne vaaleenpunaset prinsessalasit silmiltä ja nyt huomaan että kappas tyttölapsille tehdään muunkin värisiä vaatteita. Nyt mua on alkanu melkeenpä kyllästyttää kaikki pinkit ja vaaleenpunaset tyttöhepenet ja haluun vaan ostaa kaikkia pirtsakoita raidallisia ja pallokuvioisia vaatteita tai jotain ihania printtibodyjä.

Päästiin lauantaina autokyydillä kauppareissulle joten neidiltä jäi normaalit kakkosvaunupäikkärit välistä. Kaupassa ei ollut ees vapaana yksiäkään vauvaistuinkärryjä ja niin Tiara sitten vietti isin sylissä koko kauppareissun. Ressukka oli niin väsynyt päikkäreiden välistä jäämisen takia että nukahti ilman tuttia pää Oton olkapäätä vasten. Voin kertoa etten oo varmaan nähny mitään niin sulosta ikinä! Siirrettiin se sitten varovasti auton istuimeen ja se ei edes säpsähtänyt, tossa istuimessa se sitten nukkuikin pari tuntia tyytyväisesti tuhisten eteisen lattialla.

Allaolevissa kuvissa on nähtävillä Tirriäisen nokkamukin pureskeluharjoituksia. Hyvin näytti muki maistuvan, sisältö ei niinkään.
 

My heart belongs to mum<3
 Sitten vielä näitä neidin ihania istumakuvia! Aika pontevasti neiti jo istuskelee, vai mitä! Ja on ihana nähdä se onnistumisen riemu Tiaran kasvoilta kun se istuu tyytyväisenä ja puuhailee omiaan. Alemmissa kuvissa nähtävillä myös uusi suosikkilelu, kaukosäädin. Neiti onnistuu aina kaivamaan sen jostain, päätettiin ottaa patterit kokonaan pois ettei se haittaa niin paljoa jos Tiara sen sattuu löytämään. 

Huhhuh, johan oli paljon asiaa, toivottavasti jaksoitte lukea silti! Mä alan nyt kattomaan salkkareita. Huomenna luvassa vauvamuskaria naapureiden kanssa ja varmaan pientä lenkinpoikastakin ellei satu olemaan aivan kökkö sää. Palaillaan, ootte ihania! Ja ihanaa alkanutta viikkoa kaikille myöskin<3

Miten teidän pääsiäinen sujui? Mitkä on teidän lempivärejä lastenvaatteissa? Iskevätkö perinteiset tyttö/poikavärit vai oletteko innostuneet jostain muusta? Mitkä on teidän lemppari lastenvaatekauppoja (netissä tai ihan oikeitakin)? Mua kiinnostaa tietää kun oon nyt niin innostunut näistä kaikista lastenvaatejutuista, taas kerran! 😀

Puolivuotias Tirriäinen

20.03.2012
78
Niiiii-i! Voitteko uskoa että toi ihana palleroinen on jo puolivuotias? Kuusi kuukautta, kuusi maailman ihaninta kuukautta on takanapäin ja toivottavasti ainakin miljoona yhtä ihanaa kuukautta edessä. Mä voisin veikata että toi neitikin on ihan tyytyväinen elämänsä kuuteen ensimmäiseen kuukauteen, ainakin ilmeistä päätellen. Tänään ollaan oltu nimittäin niin yhtä hymyä että! Puin Tiaralle hienon mekon päälle ja neiti on saanut syödäkseen tänään vain lemppariruokiaan koko päivän; hedelmäpuuroa, aprikoosisosetta ja ruuaksi Piltin spagettia & jauhelihakastiketta. Kyytipoikana tietenkin maito, se suurin suosikki edelleen. Koko illan Tirriskä on viettänyt lempiasussaan; vaipassa, ja ollut iloinen pieni päivänpaiste.
                  Näihin kuuteen kuukauteen on kyllä mahtunut niin paljon kaikkea ihanaa että ei sitä voi edes käsittää. Ja se kasvun ja kehityksen määrä tuolla tytöllä, niin henkisesti kuin fyysisestikin on aivan mieletön mitä tässä ajassa on kerennyt tapahtumaan. Meidän pientäkin pienemmästä, seiniä tuijottelevasta 46- senttisestä rääpäleestä on kasvanut ihana 20cm pidempi pallero joka kovasti pyrkii joka puolelle tutkimaan ympäristöään. Juttua riittää meidän pienellä papupadalla vaikka muille jakaa ja tuetta istuminen häämöttää jo ihan nurkan takana. Seisomaankin olis niin kauhean kova hinku ja askeliakin Tiara ottaa jo oikein mallikkaasti, välillä jopa varvistamattakin.
                 Juuri tänään Tiara ensimmäistä kertaa liikkui itse jo vähän pidemmän matkan sillä aikaa kun kävin vessassa. Jätin neidin tapani mukaan selälleen keskelle karvapeittoa olkkarin lattialle ja kun tulin takaisin Tiara ähisi masulleen yli metrin päässä peitosta, kirjahyllyn edessä ja nuoli lattiaa. Eli hyvä että siivoan nykyään useammin! Mua vaan hämmentää se että Tiara liikkuu aina pisimmät matkat silloin kun mä en nää, joten mulla ei vieläkään oikeestaan oo käsitystä siitä millä tekniikalla se liikuskelee.. Mutta olettaisin että kierimällä vuorotellen selälleen/masulleen ja sit se vissiin osaa jo käsillä vähän vetää itseään sinne suuntaan minne haluaa. Jalatkin sätkii hulluna mut ei kauheesti auta siinä ryömimisessä kun käsien ja jalkojen yhteistyökyky ei vielä oikein pelitä. Mutta ei tässä kiire oo, nytkin toi neiti on jo liian nopee mun hitaille aivoille, tarviin vielä vähän totutteluaikaa ennen kun Tiarasta tulee ikiliikkuja! Toivottavasti siis tässä kestää vielä hetki.
Mutta nyt kuvia meidän päivänsankarista (ja vähän äidistäkin joka ei voinut olla käyttämättä mekkoonpukeutumistilaisuutta hyväkseen):

Äidin rakas<3

Liian jännä keittiö, ei voinu kattoo kameraan? 😀

”Höööö!”

Maailman sulosin kulta nappisilmä<3

”JEEE!”

”Mä ooon jo niiiiin iso tyttö!”

”HEHE!” Tiara oikeesti päästää tommosii hehe -äänteit, se oikeen huutaa ne silleen isosti :DD Mut eikai vauvat osaa tekonauraa? 😀
Tiaran puolivuotispäivän hehkuttaamisen lisäksi oon tänään saanut itteni raahattua jopa Meilahteen asti johonkin Spirometria -puhallustestijuttuun jonne sain lähetteen silloin tammikuussa kun kävin sillä hyvin mielenkiintoisella lääkärillä flunssan takia, jos joku muistaa. Mä siirsin ja siirsin tota aikaa kun en millään olis jaksanu sinne asti raahautua enkä koe et mulla ois mitään hengitysvaikeuksia, mut yks hyvä puoli noissa testeissä oli! Mun oli pakko käydä vaa’alla koska ne tartti mun paino- ja pituustiedot niitä kokeita varten ja ihan oikeesti mun leuka meinas tippua lattiaan kun näin sen vaa’an lukeman!
               En ollut käynyt vaa’alla sitten jälkitarkastuksen joka oli marraskuussa, ja silloin vaaka aiheutti lähinnä lohduttoman itkukohtauksen seitsemällä ylimääräisellä kilollaan, mutta tänään kun kävin niin lukema oli 48kg! Eli enää kaksi kiloa lähtöpainoon ennen raskautta, mutta toisaalta oon kyllä joskus ennen raskauttakin painanut välillä 48kg ja ollut ihan tyytyväinen. Mulla vaan on vaihtelevainen paino. Mutta siis totta se on mitä monet muut äidit mulle silloin raskausaikana vakuutteli, että se riittää että ihan normaalisti vaan on ja leikkii vauvan kanssa. Siinä on jo ihan tarpeeksi liikuntaa palauttamaan keho takaisin raskautta edeltäneeseen.
Tänään on ollut ihana päivä! Nyt mä lähden kylvettämään tuon ihanan pikkuneidin joka varmasti kastelee mut ja Oton ihan urakalla näin synttäreiden kunniaksi. Kylvetyksen jälkeen käyn kaikkien kommenttien kimppuun, osaan jos vastailinkin aiemmin. Kiitoksia ihan mielettömän paljon kaikille kommentoineille, ihan tosi kiva vähän lukea että millaisia ihmisiä siellä näyttöjen ja älypuhelimien äärellä meidän elämää seurailee. Ja mukavia ne kommentit muutenkin on että saa kommentoida! Aivan mahtavaa viikkoa kaikille <3

Kiirettä, kiirettä ja kiirettä

16.03.2012
38
Huh mikä viikko! Siis mä oon kyllä nyt niin valmiina viikonloppua varten, ollu pelkkää paikasta toiseen juoksemista koko viikko vaikka hauskaa onkin ollut. Täst’ tulee sitten superpitkä maratonipostaus mutta toivottavasti se e haittaa ihan hirveän paljoa. Keskiviikkona mentiin taas Saran ja Eliaksen kanssa vauvakerhoon ja siellä olikin nyt paljon suht samanikäisiä vauvoja. Tiarasta ja Eliaksesta on tullut ihan kavereita jo ja musta on niin mukavaa että tästä ihan läheltä löytyy noin ihanaa seuraa niin äidille kuin tyttärellekin.
            Tiara oli tosi kiinnostunut kaikista lapsista ja musta tuntuu että toi neiti on kasvanu henkisesti ainaki kilometrin tässä parin viikon aikana kun on ollut paljon toisten lasten ja varsinkin Eliaksen seurassa. Uusia taitoja on tullut niin että ropisee! Tiarasta lähtee ihan uudenlaisia ääniä ja kokoajan! Mm. vinkuminen on opeteltu, siis että ihan oikeesti kuulostaa siltä niinku joku tuuli vinkuis ikkunassa! Ja lisäksi huutaminen tulee nykyään 130 dB voimakkuudella, vähintäänkin, ei meillä kotona oo ikinä hiljasta ja hyvä niin. Tiaran leikit on paljon rajumpia, kaikkea pitää huitoa ja heiluttaa ihan täysillä, sekä tietysti hakata lattiaan tai vaikkapa äidin naamaan. 
             Tiara myös on nykyään tosi ehtiväinen jokapaikkaan vaikkei vielä kunnolla ryömikään, joka kerta kun käyn vaikka vessassa tai keittiössä lämmittämässä maitoa niin jätän neidin selälleen keskelle peittoa olkkarin lattialle. Kun tuun takas niin Tiara on mahallaan ja puoliksi sohvan tai sängyn alla tai vaihtoehtoisesti tonkinut jostain mun puhelimen tai kaukosäätimen ja tunkee sitä suuhunsa. Äsken neiti löysi puoliksi syödyn maissinaksun (jonka luulin sen aamulla syöneen kokonaan kun se yhtäkkiä hävisi mutta olikin ilmeisesti piilottanut sen karvapeiton mutkaan) ja sitä se sitten natusteli karvoineen päivineen eikä millään ois malttanut luopua siitä. Uusi huvittava taito on myös se, että ennen Tiara tyytyi tosiaan huitomaan leluja lelukaaressa, nykyään pitäis saada liikutella sitä koko lelukaarta jokapuolelle. 
           Me ollaan myös alettu pikkuhiljaa opetella ”Ei!” -sanan käyttöä. En tosiaan tajunnut että se pitäis näin aikasin alottaa mutta oon nyt viime päivinä huomannut että se on eksynyt mun sanavarastoon. Lähinnä silloin kun syötän Tiaralle sosetta ja sen mielestä masu on jo täynnä, koska silloin Tiara alkaa huitomaan vimmatusti nyrkeillä lusikkaa ja soseet lentelee pitkin seiniä. Tällä hetkellä toi ”Ei” -sana aiheuttaa lähinnä huikean iloisen hymyn tai välillä jopa maailman itsetyytyväisimmän riemunkiljaisun. Ei siinä voi äitikään muuta tehdä kun nauraa kun toinen on niin tyytyväinen itseensä ja siitä alkaakin oravanpyörä kun Tiara ajattelee että ”Jee kivaa äiti tykkää kun sohin lusikkaa nyrkeillä, teenpäs sitä lisää!”.              
             Mutta eipä se oo niin nöpönuukaa, toinen on vielä niin pieni että ei siltä voi hirveesti vaatia vielä ymmärtämistä. Oon huomannut että neiti tunnistaa jo ainakin oman nimensä koska kääntää heti päätä jos sille huutaa että ”Tiaraaa”. Toinen jonka luulisin että Tiara on älynnyt on isi, koska heti kun sanon että ”Tiara isi tuli kotiin!” niin neiti kääntää päätä eteistä kohti vaikkei Otto ois vielä sanonu mitään. En tiiä, voinhan mä vaan kuvitella ton jälkimmäisen, mut kyllä silti tuntuu että Tiara on oppinu niin paljon uutta! Ainiin, ja maanantaina se oppi läiskyttämään vettä kylvyssä! Siinä oltiin kyllä Oton kanssa niin litimärkiä kun tähän asti on voinu ihan huoletta mennä täysissä pukeissa kylvettämään neitiä, mut ei se mitään oli ihana kattoa kuinka ilonen Tiara oli kun se räiski sitä vettä joka suuntaan ja leluja kans.
Tiara ja ihana Ralph Lauren potkari <3

”Äiti anna MULLE se kamera!”

Vauvakerhoon lähdössä<3

Tiaran päivänasu:
Leopardihuppari, Hello Kitty -fleece (H&M) – Piilo-Kirppis
Leggingsit, röyhelöpaita, hapsusaappaat ja seeprapipo – H&M
Kypärälakki – Äitiyspakkaus
Aurinkolasit – Lindex
 

                Eilen oltiinkin sitten kaupungilla Tiaran kanssa ja käytiin moikkaamassa neidin kummitätiä Nonaa ja mun kaveria Ringoa pitkästä aikaa. Oli kyllä niin hauskaa, Tiara oli hereillä koko metromatkan stadiin ja myöskin takastulomatkan ja se tuijotteli vaan ihan kiltisti rattaista eikä päästäny edes pientä kitinää. Käytiin Kampin Johto Cafessa ja siellä Tiara kiskaisi maidot nassuun kahvilan penkillä makoillen ja muuten istuskeli niin syöttötuolissa kuin meidän sylissäkin ja leikki Sophie-kirahvilla onnesta soikeana. Välissä kiskaistiin parin tunnin tirsat jotka meillä alkaa nykyään olla enemmän harvinaisuus kuin jokapäiväinen juttu. Päikkärit on nykyään maksimissaan tunnin jos vaunut on paikallaan parvekkeella, jos taas ollaan liikkeellä niin silloin unet saattaa kestää just ehkä sen pari tuntia.
                      Oli aivan ihana nähdä niin Nonaa kuin Ringoakin ja musta tuntuu että Tiara on alkanut päästä vierastamisesta yli kun heti väläytteli Ringollekin ihania hampaattomia hymyjä vaikkei ennen ollut nähnytkään. Juteltiin niitä näitä ja vaihdettiin kuulumisia ja tietenkin käveleskeltiin ympäri keskustaa korkkarit jalassa Nonan kanssa niin että on kyllä jalat nyt ihan muusina. Väsymys on ollut ylitsepääsemätöntä tällä viikolla aina iltaisin kun ei olla tosiaan totuttu to
uhuamaan ihan näin paljoa. Ollaan Tiaran kanssa molemmat nukahdettu tosi aikasin illalla aina, kerrankin ees mulla ei oo ollut vaikeuksia saada unta kun meen sänkyyn. Ihan mukavaa sinänsä.
Neiti ja maailman kaunein kummitätsy <3

Hieno kuva ku kummatki kattoo iha väärää suuntaa :–D

Äitin ihana pikku pulla<3

Iloinen Tiara <3

Ringo ja Tirriäisen aurinkolasit = tosi komee yhdistelmä<3

Just heränny neiti, mulkoilee epäluulosesti Ringobingoo 😀 <3

Ja sit tuli kiukku :D<3

”Mun isi on paras leikkikaveri!”

”Tää isi tässä on MUN!”
 Tänää meillä ois ohjelmassa tällasta: 

Eli köllöttelyä ja rentoutumista koko viikon edestä ft. Tiaran kirjakasa jota ollaan luettu tänään jo useampaan otteeseen. Saatanpa käydä neidin kanssa pyörähtämässä Piilossakin, ois niin kiva tehdä jotain ihania löytöjä! Tosin Lindexilläkin on kyllä ainakin yks body jota himoitsen, katsotaan mitä tässä vielä tapahtuu! Mä palailen myöhemmin, aivan ihanan mahtavaa viikonloppua kaikille! :))<3

Uusia taitoja ja kipee mami

16.02.2012
136
Moikka taas, täältä mä kirjottelen kipeenä, taas! En sentään oo ollut niin usein kipeenä tänä talvena, mitä viime talvena olin ja pikkuneidille ei onneksi oo tarttunut mun flunssat. Eilinen meni ihan sängynpohjalla, mut tänään on ollut jo paljon parempi fiilis. Hyvä että on koska mulla on huomenna hommaa, meidän perhetuttu tulee tänne aamulla ja mä pääsen tekemään maskeerausjuttuja, nimittäin vanhojentanssimeikit! Odotan niin innolla! Oon jo pari vuotta tehnyt aina vanhojentanssipäivänä jollekin kampauksen tai meikit, viime vuonna tein Tiaran kummitätsylle Nonalle ja pari vuotta sitten toiselle kummitädille Emmikselle. Mä rakastan meikata mun kavereita ja aion kyllä parturi-kampaajan ammatin lisäksi opiskella myös maskeeraajaksi tän elämän aikana!
                      Huomenna illalla meille on sitten ainakin näillä näkymin tulossa mun vanhoja tarhakavereita käymään, pitäis vähän siivoilla ja ehkäpä leipoa jotain hyvää. Nyt alan olla kyllästynyt juustokakkuun, jotain muuta pitää siis keksiä, mutta mitä? Suklaata tekisi mieli, mut ei mitään perus mokkapaloja, niistä sain yliannostuksen raskausaikana ja nyt ällöttää. Saapas nähdä mitä keksitään, mulle saa ehdottaa jos on jotain huippuja ja ennenkaikkea helppoja leipomusreseptejä, koska mä en oo mikään maailman jauhopeukaloin ihminen vaikka leipoa tykkäänkin..
                     Ystävänpäivänä käytiin siis Oton kanssa lounaalla Cafe Picnicissä, vähän kanapatonkia napaan ja silleen. Äiti nappasi musta pari päivän asu -kuvaa ja itse otin pitkästä aikaa muutaman pärstäkuvankin jopa. Löysin mun farkkupaidan pitkästä aikaa, muistan kun kokeilin sitä päälle joskus ihan synnytyksen jälkeen ja sain napit vaan vaivoin kiinni, nyt se meni päälle taas ilman mitään ongelmia. Mittasin tästä innostuneena mun vyötärönympäryksen, synnytyksen jälkeen se oli 72cm (!!!) mutta nyt vyötärökin on vihdoin palautunut ja mitta oli jo vähän miellyttävämpi 60cm, vielä ois sentti matkaa synnytystä edeltäneeseen mittaan. Mutta tässäpä olisi ”muutama” kuvanen:

Päivän asu
Farkkupaita, farkkuleggingsit – Gina Tricot
Vyö – Vero Moda
Kengät – Dinsko
                     Tää viikko, tai oikeastaan toi yksi maanantaipäivä oli ihan hullu! Tiara oppi saman päivän aikana kääntymään kunnolla masulleen ja päristämään kielellä. Siitä asti meillä on sylki lentänyt kokoajan kun neiti päristelee niin maan perkeleesti, kuinka söpö voi toinen olla? Noiden lisäksi Tiara on päättänyt että nyt on se hetki kun lattialla makaaminen ei enää riitä, vaan pitää päästä eteenpäin. Ennen neiti makoili masulleen tyytyväisenä ja tuijotteli leluja tai söi nyrkkejä, nykyään masulleen ”makaaminen” on yhtä ryömimisyritystä, pylly nousee ylös, jalat menee koukkuun alle, käsillä vedetään peitosta, jaloilla potkitaan vimmatusti ja tuloksena päästään pari senttiä suuntaan tai toiseen. Pari senttiä ei riitä Tiaralle, sitten se luovuttaa, syö hetken nyrkkiä ja aloittaa saman homman alusta. Onneksi vielä ei oo tullut ainakaan mitään turhautumiskiukkuja siitä ettei neiti pääse eteenpäin vaan se on aina kiltisti luovuttanut ja yrittänyt sitten uudestaan.
                      Tiaralla on myös tullut ihan hirveän kova tarve saada seisoa, sylissäkin kokoajan yrittää päästä pystyyn ja painaa jalkapohjia mun jalkoja vasten ja käsistä/kainaloista kiinni pidettäessä pysyykin jo ihan hyvin hetken pystyssä ja seisoo niin terhakkaasti. Hassua että se seisomistarve tulee näin aikaisin vaikka varmasti menee vielä monta kuukautta ennen kun Tiara seisoo edes tukea vasten itse. On se kyllä vaan niin ihana neiti, äidin rakkain kulta! Ainiin, ja meillä pääsi taas pikkuvauvatumput takasin käyttöön, neiti on syönyt vasenta nyrkkiä niin ahkerasti että nimettömästä (?!?!? miks just nimetön eikä vaikka peukalo?!?!?!) lähtee nahka. Laitettiin siihen sitten vähän rasvaa ja vauvatumppu päälle niin saa iho parantua rauhassa, onneksi sillä on toinen nyrkki vielä jota voi syödä niin ei haittaa toi yksi tumppu. Aika liikkis toinen, pitää niin kovasti syödä nyrkkiä että nahkatkin lähtee. Tuttikaan ei oikeestaan kelpaa muulloin kun päikkäreillä kun ne on vaan ne nyrkit mitkä neidille maistuu. 
                       Teinpäs teille tosi ”upeen” giffin meidän ihanasta neidistä joka koittaa ryömiä! Ja tässä myös pari muuta ihanaa kuvaa Tirriäisestä<3

”Mullapa onki kaks leluu yhtäaikaa! Lällälläää!”

”En mä kuolaa paljoo. Ihan oikeesti!”

”Mummun sylissä on maailman parasta!”
Nyt mä alan syöttämään tota ipanaa joka tuolta kuulostaa heräilevän, mutta palaillaan! Tulossa ainakin kuvia huomisista vanhojentanssimeikeistä ja ehkäpä huomisesta 1-vuotispäivästä, arvaakohan kukaan mistä on huomenna tasan vuosi? Tuntuu että tää vuosi on täynnä näitä 1-vuotispäiviä, tää on kivaa. Kokoajan tuntuu että on aihetta juhlaan ja vanhojen muisteluun, vaikkei ne niin isoja juttuja oliskaan. Mutta näistä lisää myöhemmin, nyt adios! Ootte parhaita! <3

Missä mun VAUVA!

03.02.2012
47

Aihe josta tulee puhuttua lähestulkoon jokapäivä ainakin yhden, ellei useammankin äidin kanssa. Lähinnä silloin kun oma tai jonkun toisen äidin mukula on ollut neuvolassa ja tänään oli meidän vuoro. Tuli sitten taas havahduttua siihen ”mihin ihmeeseen tää aika vaan häviää?” -tunteeseen. Siellä ne kehui meidän neitiä erittäin jänteväksi useaan otteeseen (neuvolatäti ja -lääkäri) ja kuulemma Tiara osaa istua poikkeuksellisen hienosti ikäisekseen (vaikkei sitä mitenkään olla harjoiteltu), ei kuulemma heilu tai huoju ollenkaan vaan lähestulkoon istuu tuetta. Kuulemma saadaan alkaa syöttämään syöttötuolissa sosetta jos syöttötuoli on olemassa. Ja meillähän on, nimittäin huomisesta alkaen kun äiti tuo meille mun kummipojan vanhan syöttötuolin.
                            Oon mä sen silleen itekkin huomannut että Tiara haluaa jo istumaan kun jos se vaikka pitää mua sormista kiinni niin se vetää jo itseään sitterissä istumaan ihan helposti. Sylissäkään makuuasento ei kelpais enää ollenkaan, edes silloin kun on maitopullon aika. Miten ne voi kasvaa niin nopeasti?! Mua vähän arveluttaa vielä tuo syöttötuoli-idea, onhan toi kumminkin vielä niin pieni neiti vaikka kuin olis jäntevä ja eihän se selällekään vielä varmaan ole hyvä jos paljoa istuttaa, mutta tuskinpa se pahaa tekee jos 15 minuutin sosehetken päivittäin viettäisi tuettuna tuolissa. Ja en mä usko että neuvolalääkäri meille mitään sellaista neuvois joka voisi Tiaralle olla vahingoksi. Pitää miettiä vielä, ei tässä mikään kiire ole mihinkään. Ensin aion ainakin maalata puunvärisen syöttötuolin paremmin meidän keittiön väreihin sopivaksi, nimittäin limenvihreäksi. Pitää suunnata piakkoin maalikauppaan niin saa senkin valmiiksi
sitten.

”WIHIIIII!”

”Koska oon oppinu pitää käsii tällee, ni mä pidän niit ain tällee. Niin kerta!”

”No moi, kyl mä äiti tiiän et oon maailman söpöin ja isompana isi ei voi kieltää multa mitää ku vähä räpyttelen ripsii!”

                            En aio kyllä kiiruhtaa tämän asian kanssa, Tiara on kumminkin vasta 4,5kk vanha. Mutta mitäs muuta siellä neuvolassa kerrottiin? Tuosta tekstistä en tällä kertaa pahemmin saa selvää muuta kuin miljoona ”OK” merkintää ja viimeisen lauseen joka kuuluu ”Kasvaa ja on kehittynyt erittäin hyvin”. Kyllähän tuo lämmittää ylpeän äidin mieltä kun pikkuapinaa kehutaan. Hangon keksinä siellä työntelin vaunuja ja into piukassa tungin neitiä uuteen haalariin. Äidin ylpeys on mielettömän ihana tunne kyllä. Tiara oli siis myös kasvanut tosi hyvin, tässäpä vähän näitä mittoja näin 4kk iässä (suluissa 3kk mitat):

 Paino 6860g (5874g)
   Pituus 63cm (59,5cm)
                        Pipo 41,7cm (40,1cm)                     
”Mä oon jo NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN pitkä neiti!”

”Eikä haittaa vaikka oon vähän pälvikalju, se on mun JUTTU!”
Onneksi Tiaran kasvu on alkuvaikeuksien jälkeen ollut kokoajan huimassa nousussa ettei oo tarvinnut pelätä. Painoa ja pituutta tulee kuulemma juuri oikeassa suhteessa ja neiti kasvaa hienosti niinkuin pitääkin. Kaukana on ne ajat kun pelkäsin kokoajan että paino laskee entisestään kun se alimmillaan oli vain 2600g, nythän tuo paino on jo pian triplaantunut! Ihan huikeeta, pituuttakin on tullut syntymän jälkeen 17cm! Nyt sitä ehkä taas ymmärtää paremmin että miksi nuo pikkuihmiset tarvitsee sitä unta niin paljon kun alkaa miettimään kuinka paljon tuollaisten numeroiden saavuttaminen voi oikeen väsyttää!
                              Tässä iässä vauvoilla on myös ne ikävemmät juttunsa, kuten vierastus joka meillä jyllää ajoittain todella pahana. Eilen Sascian ja Helmin vieraillessa meillä Tiara kiukkusi kuin viimeistä päivää, meillä ei kyllä nähtävästi olla sitten ollenkaan vieraskoreita. Tosin tänään sitten Nona-kummitädin kyläillessä neiti oli niin aurinkoisena ja juttua piisasi alusta asti taukoamatta eikä hymykään hyytynyt hetkeksikään. Mutta kai se on vähän päivästäkin kiinni, ei sitä aina jaksa olla iloinen ja seurallinen vaikka ois vähän vanhempikin kun sen 4,5 kuukautta. 
”Moi oon maailman söpöliinein äitin ja isin muru<3" (Kuolan matka äidin karvapeitolle<3)
                              Innolla nyt odotellaan sitten seuraavaa isompaa juttua, ensimmäistä hammasta. Monta kertaa oon täällä itsekin epäillyt hampaan tuloa ja sitä on mulle muutkin äidit sanoneet että pian tulee hampaita jos kuolaa ja kiukuttaa mutta vielä sitä ei ole ainakaan näkynyt epäilyistä huolimatta. Tänään lääkäri sanoi että ikenet on alhaalta niin turvoksissa että pian kuulemma hammas sieltä on tulossa, mutta katsoo nyt, en mä ala sitä mitenkään kyttäämään enkä usko että ihan viel puhkeaa, tai mistäs sitä tietää. Mutta tulee sitten kun on tullakseen! Onnistuinpa taas olemaan selkeän epäselvä kirjallisessa ulosannissani, mutta ehkä te ymmärsitte mun pointin? 
”Äitillä meni hermo ku kokoaja valutin sosetta ruokalapun välistä bodylle ja se riipas koko ruokalapun pois!”

”Mä vähä söin itekki ku oon niiiiin iso tyttö jo!”

”Sit piti hymyillä kameralle nii luovutin ton lusikan kaa, ihan turha kapistus! Lopuksi äiti pyyhki mun nassun tohon bodyyn ja vaihto mulle puhtaat vaatteet, se oli kivaa!”
                             Toinen juttu mikä usein näihin neuvolapostauksiinkin liittyy, on vertailu. Kukapa äiti sitä ei harrastais? Usein tulee vertailtua toisten äitejen kanssa painoja, pituuksia ja uusia taitoja. Mä en itse henkilökohtasesti koe sitä mitenkään huonona asiana, eikä mulle tule mitenkään paha mieli jos joku on ollut samassa iässä meidän Tiaraa isompi/pienempi/taitavampi/jäntevämpi/hoikempi/iloisempi. Mulle se on ihan sama, mutta musta on hauskaa keskustella tästä aiheesta. 
                            Jokainen vauva kehittyy ihan omaan tahtiinsa eikä vertailun pitäisi todellakaan tarkoittaa mitään kilpailua, mun mielestä se on lähinnä hauska puheenaihe. Varsinkin vähän vanhempien muksujen äideiltä on kiva kysellä että missä vaiheessa on tapahtunut mikäkin kehitysaskel ja miettiä sitten että milloinkohan meillä tapahtuu sama. Se auttaa valmistautumaan ja varautumaankin, opettaa hahmottamaan missä iässä suunnilleen kannattaa miettiä kodin särkyvien juttujen nostamista korkeammalle ja missä vaiheessa ostaa jarrusukkia. On myös ihana haaveilla että ”ehkä kesän aikana Tiara saattaa jo ottaa ensimmäiset askeleensa/ Maalis- huhtikuussa meillä ehkä istutaan tuetta lattialla/ kuulenkohan ennen syksyä neidin suusta ensimmäisen sanan” jne.
Menipä kyllä taas ihan ohi aiheen näin loppuviimeksi, mutta ei se oo niin vakavaa. Eiköhän tästä neidin tärkeimmät neuvolakuulumiset tulleet esille jo! En saanut taas sormia yhtään hidastamaan tahtia, tota tekstiä vaan syntyi kuin itsestään (tiedä sitten onko se hyvä vai huono juttu) mutta toivottavasti en liikaa kumminkaan jaaritellut! 
Mitä mieltä te muut äidit olette vertailusta? Hyvä vai huono juttu?

« Vanhemmat
Uudemmat »