Ihana sunnuntai takana, täydellinen vapaapäivä. Otettiin rennosti, syötiin hyvää ruokaa, ulkoiltiin. Lapset heräsivät kyllä aikaisin, mutta vapaapäivänä saa itsekin heräillä rauhassa, vaikka lapset heräävät, ei ole kiire minnekään. BLAAA nyt on kyllä pakko myöntää että katson tässä samalla BB:tä. Ootteko muut kattonu, pakko ainakin jonkun on! Hassua katsoa tätä kun on itse käynyt tuolla talossa. Se näyttää taas niin isolta, vaikka oikeasti oli paljon pienempi. Kameroiden voima on uskomaton!

Jännää just katsoa miten erinäköinen talosta on saatu, vaikka pohjan kyllä tunnistaa ja osaa katsoa että ”tuossa me tanssittiin silloin syksyllä”. Mä olen ollut yhden kauden verran koukussa BB:hen tosissani, muita olen katsellut joko sivusilmällä, tai sitten en ole katsonut aloitusjaksoa enempää. Aloitusjakso on kuitenkin aina pakko katsoa! Jotenkin ei nyt yhtään lähde tämä vapaapäivän hehkutus kun ajatukset on BB:ssä, ja siinä että lähden kohta lenkille kun se loppuu. Vapaapäivä oli kyllä ihana, se ei ollut valetta ollenkaan, mutta eiköhän niistä ihanista vapaapäivistä ole kerrottu jo niin monta kertaa että nyt voi vähän höpötellä BB:stä!

Kuka on teidän suosikki ekan jakson perusteella? Mä tykkäsin ratsastaja-Jonathanista ja siitä Jonaksesta, symppiksiä molemmat! Mutta eihän sitä näin heti alussa voi vielä tietää että millaisia tyyppejä kaikista paljastuukaan. Heti muodostuu jonkinlaiset ennakkokäsitykset kaikista, mutta loppupeleissähän ne voi olla ihan väärät kuitenkin. Joku ärsyttävä voi paljastuakin tosi siistiksi tyypiksi, ja joku joka on vaikuttanut mielenkiintoiselta ja hauskalta voikin olla itsekeskeinen ja tylsä.

Ajatella, että siitäkin on pian vuosi oikeasti kun me pidettiin BB-bileet. Muistan elävästi herkulliset ruuat, teidät ihanat lukijat joihin sain tutustua, ja tietysti sen miten kiire mulla oli kotiin Zeldan luokse, kun toinen oli silloin vielä niin pieni. Monesta lukijasta tuli mulle fb-kavereita, ja muutaman kanssa ollaan nähty myöhemminkin ja vaihdettu kuulumisia. Ehdottomasti täytyy alkaa valmistelemaan jonkinlaista lukijailtaa myös tälle syksylle, jos teitä vain kiinnostaa. Tai lukijapäivää, ihan miten vain! Jos teillä on ideoita, mitä haluaisitte lukijatapaamisessa tehdä, niin saa ehdottaa ihan mitä vaan. Lasten kanssa vai ilman? Syömään vai leikkipuistoon?

Mulla on ensi viikolla tavallista enemmän töitä, ja odotan innolla että pääsen tarttumaan hommiin kiinni. Tipalla jatkuu kerho, ja muutamat kaveritreffitkin on sovittu jo. Kuvasin tänään lisää videovastauksia, ja ainakin asuja ja valokuvausasiaa tulossa jo alkuviikosta. Kaikkea muutakin on mielessä! Mahtia alkavaa viikkoa kaikille<3 

Viikko tähän mennessä on kyllä ollut rankin vähään aikaan, nielutulehduksineen ja kerhonaloituksineen. Ei ollut ehkä paras mahdollinen aika aloittaa 12 viikon rääkkiä näin ajankäytön kannalta, mutta fiiliksen kannalta ehdottomasti oli. Mulla on jotenkin niin tyytyväinen olo, kertaakaan en ole luistanut yhdestäkään treenistä, ja tänään kun ohjelmassa oli vain venyttely, on olo jotenkin hassu. Tekee mieli lähteä edes lenkille. Otan kuitenkin rennosti ihan hyvällä omalla tunnolla, huomenna on luvassa taas lenkki, ja maanantaina lihaskuntoa. Sensijaan että treeni olisi vienyt voimia, se on tuonut niitä lisää.

os teitä kiinnostaa kuulla 12 viikon ohjelman edistyksestä, niin kirjoitan siitä mielellään vaikka parin viikon välein, ja voin kertoa ohjelman sisällöstäkin enemmän! Nyt kuitenkin vähän kuulumisia. Zelda voi eilen jo onneksi paremmin, ja tänään on ollut jo ihan entisensä, menevä pieni paketti. Uskallettiin eilisen oireettoman päivän jälkeen nähdä kavereita tänään. Heti aamupäivällä saatiin ihanat Mi ja Leon meille kylään leikkimään, ja herkuttelemaan Min leipomalla kasvispiirakalla ja mun leipomalla mustikkapiirakalla.

Lapset leikkivät niin kivasti yhdessä, ja me rupateltiin aikuisten juttuja siinä sivussa. Teki hyvää nähdä kavereita perjantain kotona öllöttelyn jälkeen. Oton päästyä töistä me suunnattiin vielä lasten kanssa pikapiipahdukselle keskustaan, Zeldan kummisedän läksiäisjuhliin. Reissun jälkeen jäi Tiaralle päällimmäisenä mieleen IFK ja Hifki, joita hänelle kovasti juhlissa opetettiin. Tärkeimmät opetukset ensimmäisenä, vai miten se meni.

Kaksi alinta kuvaa lainattu Mi:ltä <3

Oli ihana käydä keskustassa, käytiin Senaatintorilla ottamassa vähän asukuvia, ja niitä on luvassa huomenna ainakin. Tässä kuitenkin yksi mun lemppari, joka ei kyllä ole asukuva, vaan mun ja Tiaran yhteiskuva.

Viikon yhteinen vapaapäivä tekee varmasti hyvää meille kaikille, ja sen ansiosta nyt onkin hyvä käpertyä peiton alle lämpimään katsomaan jotain leffaa, ja ehkä nukahtaa kesken. Sori Otto! Mutta pointti oli se, että nyt todellakin tekee mieli käpertyä peiton alle lämpimään, tuolla ulkona on ihan oikeasti syksy. Vesisateessa rattaita kohti metroasemaa työnnellessä kylmä tuntui luissa ja ytimissä, ja muisti taas miksi syksyä ei kaipaa koskaan niin paljon kuin kesää. Täällä sisällä sitä sateen piiskaamista ikkunoihin on kuitenkin ihana katsella, voisi vaikka sytyttää pari kynttilää tunnelman luomiseksi, jos sellaisia sattuu vielä kaapeista löytymään viime syksyn jäljiltä.

Ihanaa huomista sunnuntaipäivää kaikille<3 Palailen pian!

Perinteinen jokakesän Lintsireissu tehtiin tänä vuonna meidän rakkaan ystäväpariskunnan, Kaislan ja Simon kanssa. Molemmat ovat tyttöjen kummeja myöskin, toinen Tiaran ja toinen Zeldan. Simon työpaikka järjesti työntekijöilleen Lintsipäivän jonne sai ottaa kavereita mukaan, ja niin me lähdettiin Lintsille jo aamukymmeneksi, kolmeksi tunniksi pyörimään ennenkuin huvipuisto avautui kaikille vieraille. Oli ihanaa olla Lintsillä kerrankin niin, että laitteisiin ei ollut juurikaan jonoa, toisin kuin yleensä, sillä Lintsillä ei ennen yhtä ollut muita kuin tapahtumaan tulleita.

Viimevuotinen huvipuistokäynti tehtiin perheen kesken, ja Zelda oli silloin vasta muutaman kuukauden ikäinen. Me vanhemmat ei puolen tunnin jonoista ja parista laitteesta joihin jaksoimme lasten kanssa jonottaa, saatu kauheasti irti. Tänään oli ihan toinen ääni kellossa, kun jonoja ei ollut. Me ehdittiin kolmen tunnin aikana kiertää kaikki laitteet joihin alle 100-senttisten kanssa pääsee, ja sen lisäksi pojat kiersivät kaikki hurjimmat pömpelit Kingistä Kieputtimeen, mun ja Kaislan tyytyessä vähän rauhallisempiin Vuoristorataan ja Vekkulaan.

Vekkula on mun ikisuosikki, ja näin hurjien huvipuistovuosien ollessa takanapäin, (en ole käynyt hurjissa laitteissa kertaakaan äidiksi tulon jälkeen enkä uskalla enää), se tuntuu ihan tarpeeksi jännittävältä. En toki sano ettenkö enää koskaan menisi niihin jännempiin laitteisiin, eihän se äitiys sitä tarkoita etteikö niissä voisi käydä. Mulla vaan ainakin käy niin, että mitä pidempään pidän niistä taukoa, sitä suuremmaksi kynnys kasvaa mennä. Iik! Jo pelkkä vuoristoratakin kirvoitti muutaman kiljaisun, kun tuntui että pomppaa penkistä ilmaan. Suurinta iloa ja nautintoa aiheutti kuitenkin se lasten riemu, kun he pääsivät karuselliin ja maisemajunaan. Tiaralle kohokohtia taisivat olla heppa-ajelu ja kotkot, jossa sai laskea tipuja. Zelda ei vielä hirveästi laskeskellut tipusia, mutta iloisesti hänkin istui kyydissä ja osoitteli näkemäänsä höpötyksen säestämänä.

Me ollaan kyllä niin maailman onnekkaimpia, että lasten kummivalinnat ovat menneet nappiin, ja meillä on tälläisiä huipputyyppejä lähipiirissä, jotka haluavat viettää aikaa meidän minityyppien kanssa, ihan yhtälailla kuin meidänkin kanssa. Kaislan ja Simon lisäksi tytöillä on monta muutakin kummia, ja muita läheisiä aikuisia, ja melkein kaikki heistä osallistuvat meidän elämään paljon ja usein. Kaukana asuvatkin kummit pysyvät mielessä, kun tytöt juttelevat heidän kanssaan puhelimessa, ja aina kun tavataan, tuntuu siltä kuin ei oltaisi koskaan erossa oltukaan.

Vanhemmiksi tulo muutti kaveripiiriä rankalla kädellä, mutta silti, silti ne tärkeimmät ovat edelleen mukana, ne joiden tietää pysyvän matkassa vaikka mitä tulisi eteen. Vanhemmuuden myötä ystäväpiiriin on myös tullut monta uutta ihanaa tyyppiä lisää, ja se onkin ihan parasta. Kyllä ystävät, niin vanhat kuin uudetkin, ovat kaikkein tärkeimpiä perheen lisäksi, ja ilman heitä kaikki olisi ihan pyllystä! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kiitos Kaislalle ja Simolle ihanasta päivästä<3

Toinen arkiviikko on lähtenyt käyntiin huomattavasti energisemmissä merkeissä kuin ensimmäinen, flunssasta ei ole enää jälkeäkään ja viikkoon on mahtunut paljon mukavaa ohjelmaa. Rajattuihin aiheisiin keskittyneen blogiviikon jälkeen ajattelin jakaa teille vähän meidän viikon parhaita paloja.

Kuvat: Mi / Mammapäiväkirja

Eilen käytiin päivällä Mi:n ja Leonin kanssa Itiksen Robert’sissa lounasdeiteillä, ja pyörittiin kaupoissakin parisen tuntia lasten kanssa. Yritin katsella niitä kenkiä Tiaralle, mutta ei sattunut yhtäkään kivannäköistä paria vaikka kaikki kaupat kierrettiin. Pitää varmaan lähteä keskustaan asti kiertelemään ensi viikolla. Leon ja Zelda nukkuivat yhtäaikaa päiväunet rattaissa ja Tiara sai vähän extrahuomiota kun hän sai yksin isona tyttönä olla hereillä mun ja Mi:n kanssa.

Iltasella suuntasin Mari Moilasen Sitä parempi soppa, mitä yhdessä kokataan -kirjan julkaisujuhliin keskustaan, ja sain ihanan opuksen itsellenikin! Siitä tulee varmaan kokeiltua kaikkia reseptejä, sen verran herkullinen kirja on, mitä tänään olen ehtinyt selaamaan. Tutustuttiin Jotain Maukasta -blogia kirjoittavan Marin kanssa keväällä yhdessä shamppanjatastingissa ja Mari on ihan hurmaavan ihana tyyppi! Täytyy kertoa lisää kirjasta myöhemmin kun olen ehtinyt testaamaan reseptejä.

Tänään on ollut ihan perus kotipäivä ulkoiluineen, kauppareissuineen ja ruuanlaittoineen. Iltasella napattiin vielä karjalanpiirakat ja jugurtit mukaan, ja suunnattiin kanavanrantaan iltapalalle tyttöjen kanssa. Heistä oli hurjan hauskaa syödä iltapala ulkona lämpimässä kesäilmassa, ja mennä sitten hyvillä mielin nukkumaan. Neidit nukahtivat samantien, mikä on hyvä, sillä huomenna mennään jo heti aamulla tyttöjen kummien kanssa Linnanmäelle seikkailemaan. Tiara odottaa huvipuistoreissua kuin kuuta nousevaa, mua taas hirvittää jo valmiiksi että joku onnistuu ylipuhumaan mut johonkin kammottavaan laitteeseen ja tulee paha olo! Vekkula ja maailmanpyörä on ihan fine, mutta mihinkään Kingiin mä en kyllä lähde!

Tänään kuitenkin edessä vielä iltalenkki Oonan kanssa (2/3 tällä viikolla) ja tämä tapa ei tunnu ollenkaan pahalta, vaikka hyvähän se on ensimmäisen viikon jälkeen olla sitä mieltä. Onneksi mulla on hyvää lenkkiseuraa, ja kumpikaan meistä ei halua luistaa lenkeistä, niin toivon mukaan siellä tulee käytyä säännöllisesti.

Hyvää yötä ja ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille, meillä on kerrankin kokonainen vapaa viikonloppu yhdessä, kaksi päivää, ja aiotaan nauttia siitä täysillä!

Tänään ne kauan odotetut kokeet sitten vihdoin olivat, ja nyt voin keskittyä muihin asioihin, kuten tällä viikolla vähemmälle huomiolle jääneeseen blogiin. Pahoittelut siitä että kommentit laahaavat jäljessä, ja postauksia on tullut niin hitaaseen tahtiin! Tarkoitus on kuitenkin vastata kaikki kommentit ja tarttua kiinni normaaliin postaustahtiin tässä viikonlopun aikana. Meillä on vapaa viikonloppu yhdessä koko perheen kesken, pitkästä aikaa, ja aiotaan kyllä ottaa kaikki irti näistä kahdesta päivästä, niin jaksetaan sitten vielä viimeiset viisi päivää ennen kuin kesäloma alkaa.

Kokeiden jälkeen käytiin hakemassa subit, ja tultiin kotiin herkuttelemaan. Mua naurattaa, aina subeja syödessä Tiaran lemppareita on oliivit, hän muistaa joka kerta subia syödessä hehkuttaa kuinka hyviä ne ovat, ihan kuin mä pienenä, olin ihan hulluna oliiveihin! Ruuan jälkeen oli maha täynnä, ja nukahdin sohvalle Oton syliin. En tiedä johtuiko helpotuksesta vai väsymyksestä mutta oli kyllä ihana ottaa pikku päikkärit pitkästä aikaa, vaikka olo sen jälkeen olikin vähän höttöinen, niinkuin aina päikkäreiden jälkeen. Lähdettiin sitten iltakävelylle ja pihalle leikkimään lasten kanssa vielä ennen nukkumaanmenoa, kun heti kokeen jälkeen alkanut sade lakkasi. Raikkaassa ulkoilmassa piristyin, mutta lapset onneksi väsähtivät ja nukahtivat heti kun laitettiin heidät sänkyyn.

Zelda ja Tiara ovat nyt siis menneet siitä asti kun täällä kerroin, yhtäaikaa nukkumaan joka ilta, ja yöunet ovat kyllä parantuneet huomattavasti Zeldalla tämän jälkeen. Hän ei ole enää niin herkkäuninen ja itse nukahtamistapahtuma on paljon nopeampi ja rauhallisempi kuin ennen, niin ihanaa! Välillä tytöt höpöttelevät hetken ennen nukahtamista, mutta yleensä molemmat nukahtavat melkein heti tyytyväisenä.

Napattiin ulkona asukuvat, joihin Tipakin halusi vähän osallistua. Neiti oli innoissaan kun hänelle sai laitettua kunnon nutturan päähän, kun tukka on jo kasvanut niin paljon. Sain Sheinsidelta sen edellisissä asukuvissa nähdyn pitsitopin lisäksi ihanan valkoisen narutopin, jollainen mulla on myös mustana. Se on täydellinen niin arkeen kuin juhlaan, rento, tyylikäs ja mukava päällä. Musta toppi on ollut mun luottovaate jo pari kuukautta, ja on ihana saada sille valkoinen kaveri, onhan valkoinen paljon raikkaampi väri näin kesällä, ja näyttää kivalta rusketuksen kanssa.

Toppi Sheinside* / Leggingsit Zara / Kengät Warehouse / Aurinkolasit Gina Tricot* / *=saatu blogiyhteistyön kautta

Tipan toppi Zara / Farkkuleggingsit Next / Hiuspanta Accessorize / Kengät Cienta

Huomenna kerron itse pääsykokeista, valmennuskurssista ja fiiliksistä opintojen suhteen tarkemmin, sillä tänään mä haluan vain nauttia siitä, että luku-urakka ja koe ovat ohitse. Tänään me varmaan pelataan vähän Oton kanssa, kun oon luvannut sille jo siitä asti kun sain uuden tietokoneen, että joku ilta pelataan yhdessä, enkä ole vielä ehtinyt tätä lupausta lunastamaan ennen tätä iltaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille<3