Meillä oli aivan ihana viikonloppu! Perjantaina Netta saapui meille onnistuneesti Jyväskylästä vaikka juna olikin myöhässä (ylläri sinänsä). Käytiin kaupassa herkkuostoksilla ja tultiin meille syömään kaupan kalatiskiltä ostettua sushia ja itsetehtyä jättikatkarapu-Caesarsalaattia. Mä haaveilin sushista koko raskausajan mut sit se himo meni jotenki ohi synnytyksen jälkeen. Nyt ku sit vihdoin muistin sushin olemassaolon niin ai että oli taivaallista vuoden tauon jälkeen! Syötiin muuten tasan vuosi sitten viimeksi Netan kanssa sushia Tallinnan reissulla, hassua miten oli päivälleen vuoden tauko ja hassua miten voin muistaa jotain tollasta. Kaikkein hassuinta kuitenkin on kyllä se miten paljon asiat on muuttunu vuodessa!
                        Perjantaina meillä jäi sitten leffakin katsomatta kun Tiaran mentyä nukkumaan innostuttiin fiilistelemään biisejä ja (taas kerran) käymään kaikki meidän vanhat kuvat läpi lähes viiden vuoden ajalta ja (yli tuhat kansiota :D). Lauantaina Netta värjäsi ja muotoili kulmat ja värjäsi myös ripset sekä meikkasi mut. Ainiin ja sain akupainantaa kasvoihin sekä ihanan rentouttavan kasvohoidon ja -hieronnan. Ihana Netta kun jaksoi hemmotella mua, on se kiva että on kosmetologiopiskelija kummitätinä Tirriskällä! Tämmösiä kuvia tuli lauantaina räpsittyä:

                         Sunnuntai meni sitten siivoillessa ja valmistautuessa toisen kummitädin Nonan vierailuun. Nona toi meille mukanaan blogikollegani Minnan ihanan Leo-poikansa kanssa ja Leon kummitädin Veeran. Voi että oli ihana saada vauvavieraita ja nähdä niin ihana pieni tuhiseva 2kk vanha poju! Kyllä se kahden kuukauden ikäero on vaan niin iso vielä tässä iässä, vaikka vauvat oli melkeen samanpainoisia niin silti Leo-poikaa oli ihan erilaista pitää sylissä kun toinen oli niin ihanan rentona ja Tiara taas on semmonen jäntevä ja tarraa kaulasta kiinni ja sörkkii mun naamaa ja heiluu joka suuntaan. Oli Tirriäinen muuten vähän Leoa isompi mutta kädet oli pienemmät! Vissiin muhun tullu ku mullaki on pienet kääpiösormet.

Uninen neiti, riisuin ulkovaatteet ja juttelin ilosella äänellä ja pussailin ja pöristelin mut toinen ei vaan saanu simmuja auki<3

Onneksi minuuttia ennen kuin ovikello soi vieraiden merkiksi niin Tiaran silmät aukes jotenki maagisesti ja se oli oma pirteä itsensä<3

Kummitätsy ja kummitytsy<3

Leon kummitätsy 🙂

”HÖÖÖÖ!! ÖBÄÖÖÖ!!!”

Otolla oliki kaksi vauvaa hoidettavana, noei mut äidit oli piilossa!

Eilen illalla sain inhottavan puhelun että joku super mega idiootti omistaja oli antanut ison koiransa käydä meidän pienen Mörkö-chihun kimppuun kun äiti ja Mörkö oli lenkillä illalla. Mörkö sai sormen syvyisen haavan mahaansa kun isompi koira oli retuuttanut mörköä suussaan ja koiran omistaja oli kaksin käsin vääntänyt sen leuat auki että sai irrotettua sen Mörköstä. Mörkö piti nukuttaa ja leikata mutta onneksi ei tullut sisäelinvaurioita, toivottavasti se pieni pulla paranee pian että äiti ja Möge pääsee meitäkin tänne moikkailemaan! Kauhee ikävä sitä pientä karvasta palleroa<3 Ja äitiä kans!
                    Tänään herättiin Tiaran kanssa aamulla vasta kymmeneltä ekan kerran neidin kolmannen kummitädin puheluun Rovaniemeltä! Ompas ollut kummientäyteisiä päiviä, ihanaa! Mut missä ne kummisedät luurailee ku tätejä tässä vaan tullu nähtyä! Vinkvink vaan herra kummisedillekin että saa tulla kahvittelemaan ja vaihtamaan kakkavaippaa, eiku!
                    Tänäänkin on ollu kiva päivä kyllä, ollaan laulettu ja leikitty neidin kanssa! Mä oon vähän huono noissa lastenlauluissa ku en muista aina sanoja kaikista mutta onneksi tuo Tirriäinen ei vielä niin paljoa ymmärrä muuta ku että äiti kuulostaa iloselta ja laulaa jotain.  Ja onneksi on youtube josta voi laittaa taustalle pyörimään niin Piippolan Vaarit kuin Muumilaulutkin niin äiti saa vähän avitusta sanojen kanssa. Pää olkapää peppu -laulu on Tiaran suosikki kun siihen liittyy myös leikki ja se onneksi onnistuu multakin ja ihan ilman youtubea! Tässä vielä kuvia meidän ihanasta pallerosta jolla on muuten päällä ihanan blogimutsin Anniinan joululahjaksi lähettämä Espritin upea rusettipaita!

No okei tää muumiyökkäri ei oo kyl Esprittii nähnykkää ku tää on otettu vast aheränneenä aamulla 😀

Voiko tota ilmettä kuvailla muulla sanalla ku HOOPO :DDD ihana <3

”Naminaminaminami nyrkkiäääää, hampaitaa see vahvistaa!” ”Oho se tais kyl olla porkkana joka niitä vahvistaa, eikä mulla kyl oo hampaitakaan”

Tämmönen ilmestyi tänään isin facebook -seinälle työpäivää piristämään!

Mä oon ollu niin kiireinen tänä viikonloppuna että jääny blogin päivitys vähän vähemmälle. Mä en halua ikinä lopettaa kyllä tätä blogia jos sen jatkaminen vaan on mahdollista läpi elämän mutta sen voin kertoa että kyllä muakin välillä ahdistaa. Mua stressaa jos mä en ehdi postaamaan, mua stressaa jos mä en jaksa postata, mua stressaa odottavat kommentit vaikka niihin onkin kiva vastata ja mua stressaa se että jollain tapaa ”petän” lukijoiden odotukset jos vaikka oonkin luvannut postata ja sitten en millään jaksakkaan. Se stressi vie nykyään osan postaamisen ilosta, mä en tiedä miksi. Tää on alkanu tuntua välillä melkein kuin duunilta vaikka tän pitäis olla vaan mukava harrastus.
                           Toinen stressitekijä blogin pidossa on taas viimeaikoina ollut anonyymien ilkeät kommentit, joka kerta kun meen hyväksymään uusia kommentteja mua pelottaa että mitähän  kakkaa sieltä taas löytääkään mieltä pahoittamaan. Vaikkei niistä tarvitsekaan välittää niin ei ne mukavaltakaan yleensä tunnu ja viime viikolla niitä tuli pitkän tauon jälkeen taas todella paljon ja todella törkeistä aiheista. Mulle on ihan sama mitä musta tai mun ulkonäöstä sanotaan, vaikka en mä mitään törkykommentteja hyväksy itseenikään liittyen, mutta sillon kun joku kommentoi mun lapsesta jotain ilkeää niin todella tekee mieli ottaa anonyymeiltä kommentointimahdollisuus pois. Se ois ikävää että kaikki mukavatkin anonyymikommentit häviäis samalla, mutta toisaalta en koe tarvitsevani tollaista ihan turhaa haukkumista mun elämään kun sen kerran voin välttääkin.
                            Mä haluaisin löytää sen bloggaamisen  ilon uudestaan ja lopettaa tän turhan stressaamisen, koska mä tiedän että mun blogi ei ole kenellekään niin tärkeä että päivä menis pilalle jos postausta ei näykään. Siksi mä aion nyt olla stressaamatta, mä postaan jos mulle tulee sellainen olo että ”Mun on pakko saada kirjottaa tästä blogiin!/Hei tietäisköhän toiset äidit tätä?/Mä haluun et kaikki näkee kuin söpö meidän ipana on!” etc.  Blogi ei ole siis jäämässä millekään tauolle tai mitään enkä usko että postaustauot venyvät paria päivää pidemmiksi edelleenkään mutta pointti oli se että en aio ottaa enää stressiä. Jos musta tuntuu että on asiaa niin postaan vaikka kolmesti päivässä ja jos ei ole niin sitten ei vaan ole ja tuun postaamaan sitten kun siltä tuntuu.  Ja mä mietin vielä tota kommentointiasiaa, riippuen siitä loppuuko noi törkeät kommentit boxissa vai ei.

Nyt mä toivotan ihanaa viikkoa kaikille ja haluan vielä kiittää teitä kaikkia niistä ihanista neuvoista ja kommenteista joita oon saanut<3 Moikkamoi!

Mulla on kyllä ollu niin kiva viikonloppu! Perjantai meni ihan vaan kotona oleillessa mutta eilen käytiin Oton ja Tiaran kanssa stadissa shoppailemassa ja kahvilla ja tänään ollaan suursiivouksen ja äänestämisen lisäksi saatu aikaan maailman paras valkosuklaa-lime juustokakku. Mä oon halunnu jo pitkään kokeilla mutta sen valmistus on tuntunu jotenkin kauheen hankalalta, onneksi päätin eilen kaupassa että nyt kokeilen ja loppujen lopuksi se olikin maailman yksinkertasinta! Kuvaa ei kakusta ole koska mä en muistanu kuvata ja nyt siitä on jo puolet tuhottu mutta resepti löytyy täältä!
                        Eilen kun olin kaupungilla koin aivan ihanan yllätyksen; mun lukija tuli moikkaamaan muaja sanomaan että mulla on kiva blogi! Voiko oikeesti olla mitään kivempaa, tuli kyllä niin hyvä mieli että kiitos sinä joka moikkailit! Koko päivän olin ihan ilosena ja sit tulin koneelle illalla ja täällä mua odotti viel toinen kommentti että mut ja Otto ja tirriäinen oli bongattu Citycenterin Fazer -kahvilassa. Pysähdyttiin sinne kun neidillä iski nälkä ja niin kyllä mullakin, söin siinä sit croissanttia ja mun hiuksetkin oli täynnä murusia varmaan! Ja silti sain ilosen ja ihanan kommentin, ihania lukijoita mulla kyllä<3 Tässä ois vähän meidän pelleilykuvia kaupungilta ja ihania hissiposeja:

Isin sylistä on hyvä mulkoilla uhkaavasti 😀

Maailman rakkaimmat<3

Minun<3

Ottoa ja Tiaraa ei yhtää innostanu poseeraa, yksin hymyilin kameralle :(( :DD

Mun ihanat hömpät<3

”Iina ihan oikeesti lopeta jo toi räpsiminen!”

”No voi…. Jos mä sit alistun mun kohtaloon”

Käytiin Zarassa pyörimässä ja kerrankin tein housuostoksia! Yleensä en koskaan jaksa ostaa housuja, ostan aina paitoja tai mekkoja mut nyt löyty kivat housut niin äidille kuin tyttärellekin! Zara on oikeesti vaan maailman ihanin kauppa, siellä on nii ihanan tyylikkäitä vaatteita ja semmosii erilaisii ku missään perus Ginassa tai H&M:llä. Ja siellä on kyl niin sulosia lastenvaatteita ja -kenkiäkin. Tässä ois meidän ostoksia:

Äitin iso tytsy<3

”En varmana kato kameraan!”

”Wiii mä oon jäykkä ku patsas :D!”

”Blööö näytän teille kieltä!”

”Oon äitin ja isin paras tyttö!”

Mulla oli jotenki tavallista isompi kynnys tulla kirjottaan tätä postausta, Oton postaus oli nimittäin munkin mielestä sen verran hauska että tuli sellanen fiilis että jaksaakohan kukaan sit enää lukea mun löpinöitä täältä. Mutta järkeilin sitten asian niin et tuskinpa te kaikki olisitte jaksaneet meidän matkassa näin kauaa jos mun kirjotukset ei ollenkaan kiinnostaisi. Uskon että teille ei tullu mitenkään järkytyksenä Oton postauksessa se että mekin eletään ihan normaalia arkea täällä kotona, piereskellen ja heittäen paskaa läppää. Mut mä en usko että niistä meidän arjen jokapäiväisistä lagaushetkistä te jaksaisitte joka päivä lukea, ainakaan en jaksais itse niistä niin usein kirjotella ja siksi mun kirjotukset yleensä liittyy niihin päivien epätavallisempiin tapahtumiin ja kohokohtiin. Mutta juteltiin Oton kanssa, että voisin liittää Oton oman google-tunnuksen tähän mun blogiin niin Otto vois sitten halutessaan tulla aina teitä (ja mua) hauskuuttamaan tänne, säännöllisen epäsäännöllisesti mutta näin alustavasti mietittiin että kerran-pari kuussa. Miltäs semmonen kuulostais?
                    Tästä innostuneena mä aloin miettimään uutta ulkoasua, tai ainakin uutta banneria blogille. Muuten mä kyllä oon tyytyväinen ulkoasuun mutta kuten pari lukijaakin on mulle kommentoineet niin ois kyllä bannerin päivityksen paikka koska toi meidän Tirriskäkin on kasvanu niin paljon ja jos vielä kuvaan liitetään toi perheen kaksilahkeinen vitsiniekka mukaan (siltä ei kysytä ;D) niin sit vois olla bueno. Oon nyt tässä koittanu pari päivää mietiskellä että millasen bannerin tekisin ja varmaa on vaan se että haluan tällä kertaa sen olevan hauska. Tyylikäs mutta hauska banneri jossa koko meidän kolmen kopla ois esillä ois sellanen osuva kuvaus siitä mitä mä haen, mutta ongelma onkin siinä että miten sen toteuttaisin? Mulle saa kertoa ideoita jos tulee mieleen jotain hauskaa!

Mutta sit mä voisin kertoakin vähän meidän viikonlopusta. Kuten tavallista, ollaan lähinnä hengailtu kotosalla. Eilen tosin tapahtui jänniä kun mun vanha kaveri Vilma jonka kans ollaan tunnettu ekaluokalta asti tuli käymään meillä moikkailemassa mua ja Tirriskää. Oli kyl niin mukava vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja jutella niitä näitä (sekä juoda yliannostus supersokerista kahvia ja pilata sillä yöunet). Räpsittiin kuvia ja leikittiin ton ihanan neitokaisen kanssa joka onnessaan selitti meille ummet ja lammet. Musta tosin tuntuu et Tiara on alkanu vähän vierastamaan ku niin epäluulosesti katteli aluksi uusia kasvoja ja vasta vähän ajan kuluttua alkoi iloisesti selittämään. Mut eiks se tässä 4kk pintaan tuu se vierastusvaihe vai oonko ihan väärässä? Nojaa, mut voisin laittaa muutaman kuvasen eiliseltä:

Tää päivä on siis menny ihan vaan löhöillessä, leikkiessä ja uusia Vau -kirjoja lukiessa. Mä kyllä tykkään ihan hirveesti tosta vau -kirjakerhosta, ne on niin liikkiksiä ne Eetu -kirjat varsinki ja aina tulee kivoja leluja jotka on Tiaralle just semmosia ajankohtasia sillä hetkellä että se tykkää. Mä rakastan kyl lukea Tiaralle, varsinkin nyt ku se on alkanu enemmän älyymään noista kirjoista. Neiti jaksaa keskittyä kirjoihin vaikka puoli tuntia tai tunninkin jopa, varmaan vieläkin kauemmin jos mä lukisin, mutta en oo viel lukenu kauheesti tota pidempiä aikoja ku en halua että käviskin niin että Tiara kyllästyis tai jotain. 
                     Se hihkuu onnesta ku käännän sivua ja sieltä paljastuu kirkkaan pinkki pupu ja hauskoja on myös rapisevat kirjansivut sekä minipehmokirjan takana oleva helisevä peili. Kaikkein eniten neiti kuitenkin rakastui tänään kirkkaanpunaseen tortillasipsipussiin jossa oli rapisevia sipsejä vielä sisällä. Ensin sen huito sitä kun istuin sohvalla ja se makoili mun viekussa mut sitten annettiin se sille käteen ja se rutisteli ja rapisteli sydämensä kyllyydestä. Ei taida olla mikään urbaanilegenda se et lasten mielestä kivoimpia leluja on ihan normaalit asiat joita ei ees leluiksi ole tarkoitettu. 

Tää kuvakulma tekee meidän Tirriäisestä ihanan megajättipallomasupään XD♥

”Ölölölöö!!!”

”HYI! MIKÄ TOI ON!?!? !?!”

”Naminami tää on hyvää!”

”En ees huomannu et äiti otti must kuvaa ku mussutin kirjaa niin antaumuksella!”

”Hahaa mut nyt huomasin, tää on oikeesti aika kivaa!”

”Hehee, mihin mun käsi oikeen meni? ARVAA KUKA!”

Tiara on alkanu tällä viikolla heräämään aiemmin joka päivä, ennen nukuttiin helposti 10-11 mutta nykyään ollaan ylhäällä viimeistään 8.30 ja tänäänkin neiti nousi isin kanssa ylös jo puoli seitsemältä. Nukahtaminen tosin tapahtuu myös aiemmin, ennen yöuni tuli siinä 23-00 aikoihin ja nykyään neiti nukahtaa ihan itse jo 21-22 aikaan ja nukkuu sinne aamuun asti. Eipä tuo haittaa että aamut on parilla tunnilla aikastunut vaikka on tässä mulla opettelua ku en oikeen osaa mennä ajoissa nukkumaan vaikka pitäiskin. Mutta eiköhän se uni ala maistua mullekin vähän aikasemmin jos heräilen muutaman viikon ajan seitsemän aikoihin aamuisin. 
                       Mun ja Tiaran aamut on kyllä ihan parhaita, neiti on itse naantalin aurinko kun riipasen yökkärit pois ja se saa köllötellä omalla karvapeitolla alasti. Siinä se mulle lauleskelee ku itte koomaan siinä vieressä kahvimukin kanssa, mutta ei kyllä noin iloseen höpöttelyyn voi olla heräämättä hyvällä tuulella. Sitten me yleensä kaikessa rauhassa vaihdetaan jotkut kivat päivävaatteet (mun päivän kohokohtia on jos tiiän et ollaan menossa jonnekki ja saan valita Tiaralle hienot vaatteet :D) ja sen jälkeen on sit aamumaito ja leikkejä luvassa. Kolmen tunnin partsi päikkäreillekin tytsy menee jo tunnin päästä heräämisestä joten oman ajan puutteesta mä en ainakaan voi valittaa. Tässäpä vielä kuvia mun ja Tirriskän eilisaamusta:

”Mä oon hieno neiti, mul on oma käsilaukku ja kaikki!”

Meillä on ollu aika ihana viikonloppu, niin tavallinen ja niin ihana! Nyt mä voisin alkaa hätistämään murua pois Battlefieldin äärestä et voitais alkaa kattomaan leffaa. Tiara tuhisee jo tyytyväisenä yöunilla, saapa nähdä kauan toi sen isi jaksaa valvoa kun on heränny niin aikasin. Mutta kertoilkaas niitä uusia banneri-ideoita jos tulee mieleen jotain hauskaa ja sit et mitä mieltä oisitte Oton kuukausittaisista postausvierailuista! Ihanaa viikonloppua teille kaikille♥♥

Tosi mielikuvituksellinen otsikko ja silleen♥ Mä oon jo vähän parantunu mut nyt toi murunen on ihan kipeenä ja saikulla. Meni kyllä koko viikon suunnitelmat ihan uusiksi ku tultiin kipeiksi ja pysytelläänkin vaan sisällä leffoja katellen. Pikkuneidille ei ainakaan toistaiseksi oo tarttunu ja toivottavasti ei tartukkaan, neidin pussailua ollaan vältetty vaikka se vaikeeta onkin ja käsiä pesty tosi tiuhaan tahtiin. Mut onneksi mulla alkaa olla jo parempi olo nii ei olla sentään Oton kanssa molemmat sängyn pohjalla. Ja muutenkin kun tänään meikkas ja laitto hiukset nii tuli jotenki heti paljon terveempi olo, sillon ku vaan makoilee sängyssä yökkärit päällä hiukset sotkussa nii on paljon kipeempi fiilis aina.
                           Oton kaveri tuli tänään käyttään mua autolla kaupassa et sain ruuat koko viikonlopuksi nii ei tarvi jokapäivä bussilla yksin raahata ku Otto ei nyt pääse kantoavuksi. Oli kyl luksusta ku sai autolla tavarat kotiin! Ei sitä raskausaikana ajatellukkaa kui ärsyttävää kaupassakäynti on ku mä vaa liihottelin hyllyjen välissä ja lapoin kamaa kärryyn ja sit Otto kanto kassit. Nyt ku pitää itte kantaa nii huomaa et ei oo kovin mukavaa toi bussilla kaupassakäyminen :D. Tässä on vähän päivän kuvasaldoa:

Ihana isi♥

Pussaillaan sit keskenämme ku ei pikkuneitii voi♥

Mä ostin meille hullun kasan mättöä viikonlopuksi ku kipeenä saa herkutella ihan hyvällä omallatunnolla eiks vaan? Ja en kyllä ees muista millon oisin viimeksi syöny sipsejä, raskausaikanakaan en tainnu syödä ku kerran tai kaksi. Meidän viikonloppu koostuu kuumasta teestä, sipseistä, leffoista ja yhdessä köllöttelystä. Pitää yrittää parannella tota murua et se pääsis duuniinkin takas joskus. Hei ja sori vielä tästä et nyt on tullu taas vähän hitaampaan tahtiin postailtua, mut ei sitä kipeenä vaan jaksa. Eikä kyl oikeen tapahdukaan mitään mainitsemisen arvosta nii tuntuu tyhmältä vaan jokapäivä kirjottaa siitä et on kipee :D. Ihanaa viikonloppua teille kaikille♥ Hei ja muistakaas käydä viel osallistumassa arvontaan ellette oo käyny viel, osallistumisaikaa on enää pari päivää!

Mitäs teidän viikonloppusuunnitelmiin kuuluu? Ja onko teillä jotain hyviä leffavinkkejä? Musta alkaa tuntua et kaikki hyvät leffat (uudet) on katottu nii onks teil jotain semmosii vanhempia leffasuosikkeja?

Eilen alkoi taas se kauan odotettu viikonloppu! Meille tuli illalla kylään pari mun lapsuudenystävää, Taru ja Yasmin moikkailemaan pikkusta ja oli kyl tosi mukava nähdä heitäkin pitkästä aikaa. Taru toi pikkuneidille lahjankin, aivan yli-ihanat vaavien Vansit. Tää on ollu kyl nii kivaa et nyt ku pikkuneiti on syntyny nii meil on käyny melko usein vieraita, raskausaikana kun saatto mennä pariki viikkoa nii et näin vaan Ottoa ja korkeintaan ehkä neuvolatätiä. Tai ei muuten mut sillon loppuraskaudessa just kun ei päässy niin hyvin enää liikkumaan. Mut onneksi nyt on asiat toisin ja on ihana nähdä kavereita usein!
                       Me herkuteltiin tyttöjen kanssa eilen kekseillä ja suklaamuffinsseilla perjantain kunniaksi ja juotiin kahvia. Kahvista on tullu taas mun ehdoton lemppari kyllä, monta kertaa päivässä keitän kupin jos toisenki. Pitäis vaan viel oppii juomaan sitä silleen että en laita montaa lusikallista sokeria sekaan, mut ajan kanssa, joka kupposella koitan laittaa ees himpun verran vähemmän.

Tänään tehtiin päivällä kävelylenkki Oton ja neidin kanssa tosta surkeasta säästä huolimatta ja käytiin sit hakemassa kaupasta kunnon hampparitarvikkeet. Mä tein itte pihvit ja sit laitettiin kaikkee muuta nannaa sinne väliin. Oli kyl oikeesti tosi hyvää, vaik itte sanonki! Otollekin maistui kuulemma hyvin vaik mua jännittiki et onks mun hampparit mistään kotosin mut onneksi oli.

Koska mussa edelleen asuu pieni lapsi nii mä askartelin tollasen ”hienon” ranskalaisjutskan suodatinpussista 😀 Otto vähän naureskeli mulle mut ei me nyt nii usei hamppareita tehä nii saan kai mä vähän panostaa! Mä nyt oon vähä tämmönen et innostun helposti, eikai siitä haittaakaan oo. Sit ku toi pikkuhömppä on vähän isompi hömppä nii voidaan tehä paljon hienompiiki ranskalaispussei. Mä oikeesti ootan nii paljo et ton murusen kanssa voi askarrella ja piirtää ja värittää värityskirjaa ja leipoo joulupipareita ja vaikka mitä! Mut siihen kyllä menee vielä vähän aikaa että pienellä pysyy kynä kädessä.

”BaaaaabaaÄÄÄöäöyäää” Meidän pikkunen laulaa meille puolet päivästä 😀 Tai no siitä ajasta jonka se on hereillä, toisen puolen se syö..

”Voin mä vähän hymyilläkki teille”

”Toi mun isi on aika hauska heppu ku se aina leikkii mun kanssa ja tänään se puki mulle tällasen hienon mekonki päälle”

Multa pyydettiin et alkaisin aina laittamaan pikkuneidinkin päivän asut nii ajattelin et voisin nyt laittaa sitten noi vauvanvaatteidinkin tiedot tähän:

PäivänNassu?