Vuosi sitten tämä päivä muutti meidän elämän

18.06.2017

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun aamulla kello kahdeksan mun kasvoille levisi järjettömän onnellinen hymy, ja liihottelin meidän vanhaan makuuhuoneeseen kertomaan Otolle, että meille tulee kolmas vauva. Ja tänään tuo vauva on jo neljä kuukautta ja 12 päivää vanha. Se absurdi onnen tunne tulevasta on muuttunut riipaisevan suureksi rakkaudeksi maailman ihaninta minityyppiä kohtaan.

Vuosi sitten otetuista kuvista paistaa jännitys, onni ja rakkaus, ja kaikki ne miljoona muuta tunnetta joita sinä aamuna koettiin. Me ei tiedetty ollenkaan millainen vauva meille tulisi, tai saataisiinko me edes vauvaa ollenkaan syliin asti, mutta varovaisesti uskallettiin toivoa että se suuri siunaus osuisi meidän kohdalle vielä yhdesti.

Onneksi me saatiin kokea se onni vielä kolmannen kerran, että raskaus meni hyvin ja saatiin omaksi tuo ihana pehmeä älytöntä tahtia kasvava möllykkä, jota Novaksikin kutsutaan. Vuosi sitten en uskaltanut edes vielä ajatella niin pitkälle, että olisin miettinyt millainen vauva me saataisiin, kun jännitin heti alusta asti jo sitä että kuinka raskaus tulee sujumaan.

Mä en ole koskaan osannut ottaa raskautta itsestäänselvyytenä ja uskoa että se menee varmasti hyvin, ja siksi raskausaika on ollut henkisesti aina aika kuluttavaa, ikäänkuin jatkuvassa kuolemanpelossa (oman ja vauvan) elämistä. Hyvin sujuva raskaus ja synnytys on niin suuri onni, että joka kerta on tuntunut yhtä uskomattomalta, että me ollaan oikeasti saatu terve lapsi eikä sen suurempia komplikaatioita ole tullut kummallekaan.

Meidän elämä vuosi sitten tuntuu jotenkin niin kaukaiselta, vaikka siitä on vasta vuosi. Sen vuoden aikana moni iso asia on kuitenkin muuttunut meidän elämässä. Ollaan muutettu ihan uuteen kotiin ja uuteen kotiympäristöön, mä lopetin päivätyöt ja perustin yrityksen, vaihdettiin auto, ollaan ihan eri näköisiä, esikoinen lopetti päiväkodin ja nyt meitä on viisi. Ja kaiken lisäksi Otto on perhevapaalla, toisin kuin vuosi sitten kun tehtiin molemmat todella pitkää päivää töissä. Todella mullistava vuosi, varmasti ehkä kaikkein mullistavin sen jälkeen kun tavattiin ja saatiin esikoinen.  Suurin osa muutoksista oli seurausta niistä kahdesta viivasta jotka sinä aamuna vuosi sitten piirtyivät raskaustestiin.

Kun mä kirjoitan tätä, Nova nukkuu aamupäikkäreitä vierashuoneessa mun tädin luona. Otto istuu mun vieressä juomassa aamukahvia, ja pelailemassa käsikonsolilla. Isommat tytöt juoksevat mun tädin pihalla mun serkkujen kanssa ja käyvät välillä trampalla pomppimassa. Ja mä naputtelen tätä, tuo sama onnellinen hymy kasvoillani. Me saatiin maailman ihanin pikkuinen vauva joka oli juuri se puuttuva palanen meidän perheeseen.

Hän on se tyyppi, jonka heräämistä odottaa malttamattomana, jota ei malttaisi antaa kenellekään toiselle syliin ja jonka hymy sulattaisi vaikka Pohjoisnavan kaikki jäät. Maailman ihanin tyttö, kuten meidän isommatkin tytöt, jotka ovat niin mielettömän upeasti ottaneet isosiskouden omakseen. En osannut vuosi sitten kuvitellakaan että meidän elämä voisi olla tällaista, kuin se nyt on. En villeimmissä unelmissanikaan. Mutta onneksi yhdeksän kuukauden pelkäämisen jälkeen ollaan saatu nauttia tästä onnesta ja rauhasta.

Täältä löytyy postaus siitä päivästä jona tein raskaustestin, jos on mennyt ohi aiemmin.

Ehkä tämä päivä on tänä vuonna se päivä joka mullistaa jonkun toisen elämän, se on ihana ajatus. Jos tämä päivä on se, joka muuttaa juuri sun elämän: nauti siitä hetkestä niin täysillä kuin vain voit, älä anna pelolle valtaa <3

Ihanaa päivää kaikille <3


20 Responses to “Vuosi sitten tämä päivä muutti meidän elämän”

  1. Maija sanoo:

    Ihana postaus. Itselläni on takana sekä keskenmenoja että onneksi myös loppuun asti hyvin sujuneita raskauksia. Muistan jokaisen positiivisen raskaustestin ja sen tunteen, miltä ne kaksi viivaa tuntuvat. Nyt katselen näitä meidän tuplaviivoja, jotka tuhisevat jo unillaan. Ja mietin vain, että miten voikaan ihminen saada elämältä näin paljon. ❤️ Teillä vaikuttaa olevan ihana perhe ja ihanat lapset!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos paljon Maija <3 Ihana kommentti sinulta, ja kyllä on todella tuttu tuo kiitollisuudentunne <3 Ihanaa kesää teidän perheelle!

  2. Anni sanoo:

    Voi että. Itku tuli. Vuosi on yritetty lasta ja huomenna olisin tehnyt testin, mutta nyt tuntuu vatsan kramppaillessa siltä, että testin teko on turhaa. On turha Googletella alkuraskauden oireiden ja kuukautiskipujen eroavaisuutta, kun eipä siitä hirveästi hyötyä ole. Olen tosi onnellinen, että teillä meni kaikki hyvin. Myös kateellinen olen hieman. Ehkä teilläkin oli taakkananne pitkä yritys, tai jos ei edes pitkä, mutta yhtä lailla epätietoinen. Olisi mukava lukea kokemuksistasi tältä saralta, mikäli niitä on. Ihanaa kesää!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi ei, mä niin tiedän kyllä sen odottavan fiiliksen ja miten just googlailee kaikkea ja toivoo että ne menkat ei ala! :( Tsempit sinne yritykseen ja toivottavasti nuo krampit oiskin vaan niitä alkuraskauden kipuja! <3 Ihanaa kesää sinnekin! Ja hei kiitos kun kommentoit tuosta että ois kiva lukea niitä fiiliksiä testin tekemisestä, mun piti alunperinkin laittaa postaukseen linkki vanhaan postaukseen siitä päivästä, mutta unohdin. Nyt lisäsin linkin, kiitos sinun! Ja tässä vielä se sama linkki niin sun ei tartte selata postausta uudelleen :) http://butimahumannotasandwich.indiedays.com/2016/08/24/kun-raskaustesti-naytti-positiivista/

  3. Annukka sanoo:

    Ihana teksti<3 teistä huokuu onnellisuus, ja toivon niin kovasti, että saisin joskus kokea nuo onnen hetket ja tunteet itse!

  4. Henttu sanoo:

    Hei, pitkään oon lukenut sun blogia, tää on paras blogi mitä luen :) Kyllä sitä vaan on jokaisesta lapsesta onnellinen, meillä 2 lasta ja toiveissa vielä muutaman vuoden päästä kolmas :) <3

  5. Äiti sanoo:

    Yksi helppo raskaus ja synnytys takana, sekä kaksi vaikeaa keskenmenoa sen jälkeen.. ensi viikolla toukokuun plussauksen eka ultra.. en pelkää mutta en odota ihmeitä.. mutta tuo viimeinen lause oli ihana, juuri minulle tarkoitettu <3

  6. Wendy sanoo:

    Viimeinen lauseesi on juuri minulle niin osuva :). Kahden vuoden yrittämisen jälkeen, teimme positiivisen raskaustestin 3 viikkoa sitten. Yksi keskenmeno vuosi sitten, ja nyt pelottaa kovasti, että sama toistuu.

    Noista raskaus oireista, 1 kerralla tiesin ennen testiäkin että olen raskaana, ”olo” viittasi siihen ja ”tunne”. Tällä kerralla olo oli ihan samanlainen kuin menkkojen alkaessa, en olisi voinut kuvitellakaan. Vielä viikko pitäisi odottaa ennen varhaisultraa.

  7. Miih sanoo:

    Tuli ne omat tunnelmat mieleen kun testi vihdoin näytti plussaa meillä tuli helmikuun vikapäivä vuosi tuosta päivästä eli vauva nyt 7,5kk :)
    Takana oli 4 vuoden yritys joten testejä oli tullut tehtyä jo ”muutama”. Pettymykseen tottuneena vaan aika rennoin mielin laskin testin pöydälle ja pesin kädet yms ja vilkaisin testiä vaan varmistaakseni ettei toista viivaa ole. Piti sulkea silmät ja katsoa uudelleen, iik toinenkin viiva! Sit äkkiä miehelle näyttää testiä ja siinä vaan toistellaan ”meille tulee ehkä vauva” oih se oli niin ihana tunne ja ihana, täydellinen vuosi on täälläkin takana :)

  8. Voi Iina, mä pyyhin täällä taas silmiä. :D Ne on nämä hormonit edelleen. Vaikka kirjoitatkin ihania juttuja, en mä yleensä ole tällainen vetistelijä.
    Mulla on juuri nyt jäätäviä pelkotiloja vauvan vuoksi. Seuraavaan ultraan on viikko, enkä vielä voi sanoa tuntevani kunnolla liikkeitä. Muistan tämän olleen viimeksikin se kaikkein raskain jakso raskaudesta. Ehkä siksikin tämä postaus kolahti juuri nyt. :)

  9. Eeva sanoo:

    Koskettava teksti ❤️ Mulla on jatkunut ehkä pikkaisen se raskausajan pelko että jotain sattuu siihen, että pelkään pikkasen että entä jos jotain sattuu vauvalle nyt tai tulevaisuudessa. Turha sitä ennakkoon pelätä, mutta hirveen tarkkaan aina tarkistan ettei ole mahdollista että vaikka tulipalo syttyy (kaikki johdot varmasti irti heti käytön jälkeen) tai ei ole muuta vaaraa. Tää on ehkä välillä vähän inhottavaakin, mutta sitä kun haluisi niin varjella kaikelta. Oon myös kutienkin onnellinen ite että oli niin sujuva ja ihana raskausaika ja ennenkaikkea että tuli terve lapsi. Oon siitä tosi kiitollinen. Ja lapsesta yleensä.

  10. .. sanoo:

    Otto ei kyllä näytä kovin onnelliselta noissa kuvissa.

  11. TarjaL sanoo:

    Ihanaa kesää ja onnellista vuotta, teillä tulee oleen varmasti ihana vuosi!
    Ja ihana kirjoitus, rakkautta täynnä.
    Silti..mä ajattelen sitä, et miten sitä voi ja osaa päättää lapsiluvun itse. Kun uskon, että ne kaikki mahdolliset lapset ois varmasti just niin ihania, parhaita tyyppejä. Ja vaik niistä ei tiedäkään ennen ku ne syntyy, niin silti kun ne lapset on syntynyt niin ne on vaan niin rakkaita. Mä osaan myös kaivata niitä mahdollisia lapsia, joita vois tulla tai sitten ei..et kuinka parhaita sieltä vois vielä elämään saada. Kauheeta.
    Miten sitä voikaan koskaan päättää.
    Hui. Hyi. Apua.

    Voi kun me osattaisiin olla pelkäämättä, stressata ja miettiä vasta sitten jos jtn tapahtuu. Se vanhemmuuden vastuu.
    Kaunista kesää!

  12. Eksyn silloin tällöin blogiisi ja olen muutamasti kommentoinutkin.

    Tämä postaus oli äärimmäisen koskettava ja toivat itsellekin varmuutta varsinkin tuon lopputekstin vuoksi (vaikken vielä raskaana olekaan) ja muistuttivat siitä taianomaisesta hetkestä, kun sain tuon nyt jo kuusivuotiaan hurmurin syliini. Toivon kovasti, että hänkin saa kokoa isoveljeyden lähitulevaisuudessa <3

    Teillä on ihana perhe, kaikkea hyvää ja ihanaa ja taianomaista teille! <3

    Elisabet | http://www.fashionpoetry.eu

  13. Aaws❤ ihana teksti. Lapsi on maailman paras lahja

  14. Julia sanoo:

    On kyllä iloinen postaus:) Ihana tuo teidän Nova, pikkuinen aurinko<3
    Mukavaa ja aurinkoista kesää sinne teille!

  15. Rosa sanoo:

    Ihana hyvänmielen postaus ja toivottavasti vuotenne jatkuu yhtä ihanasti! :) itse plussasin ensimäisen kerran toukokuun lopussa mutta jo samana iltana alkoi pienoinen verenvuoto jota jatkui puolitoista viikkoa joten pitkää iloa emme saaneet vaan piinaavan jännityksen joka jatkuu edelleen että onko pikkuinen kyydissä vai ei. Pienoisia oireita on mutta en kuitenkaan voi olla huolettomasti. Tärppäsi ekasta kierrosta joten ns. ”Liian helposti”. Vielä pitää jännittää hetki onko esikoinen kyydissä vai ei.

  16. Anna Sofia sanoo:

    Hei! Olipa hauska löytää taas tänne sun blogiin ja löytää tää postaus, koska itse pos. raskaustestin viime torstaina, niin voin samaistua noihin onnen ja jännityksen tunteisiin, joita sä koit vuosi sitten! Onneksi olkoon hyvin menneestä raskaudesta ja terveestä vauvasta<3 Toivottavasti mullakin menee yhtä hyvin:)

  17. Tiks sanoo:

    Tää postaus jotenkin kosketti. Meillä kohta 3 vuotta yritystä takana erilaisine hedelmöityshoitoineen. Paljon pettymyksiä ja itkua, mutta toukokuussa saimme hetken onnen tunteen, kun testi näyttikin yllättäen positiivista ja vieläpä ihan luomusti. Noh, vuoto alkoi melkein samoin tein, kun olin testin tekemistäkin venyttänyt yli kahdella viikolla uuden pettymyksen pelossa. Keskenhän se meni ja vieläpä kaavintaan joutui. Mutta antoi ainakin toivoa jatkaa yrittämistä. Ehkä meillekin vielä uudet kaksi viivaa suodaan ja ehkä silloin saadaan jopa nyytti lopulta syliin.

  18. E sanoo:

    Ihana postaus! Sama päivä muutti meidänkin elämän, sillä menimme samana päivänä naimisiin kun teille tuo plussa tuli. Eilen juhlittiin ensimmäistä aviovuotta. :)

Kommentoi