Tultiin takaisin kotiin Oulusta ja meillä oli kyllä siellä niin kivaa! Lasten hiihtoloma kului kuin siivillä, kun Oulussa oli niin paljon kivaa tekemistä ja rakkaita ihmisiä. Meidän hiihtolomalle ei tällä kertaa kuulunut varsinaista hiihtämistä (no okei, ei ole kuulunut vielä ikinä), mutta ulkoilua senkin edestä. Oulussa oli jo valmiiksi lunta ja viikonloppuna sitä satoi vielä reippaasti lisää. Kun me lähdettiin sieltä, Oulu oli vihdoinkin se ihana ja kaunis talven ihmemaa, jollaisesta ollaan haaveiltu koko alkuvuosi.

Hiihtoakin on kuitenkin luvassa, sillä lähdetään ensi viikolla vielä Oton perheen kanssa mökkeilemään ja laskettelemaan! Vanha alppihiihtovirtuoosi Otto palaa rinteeseen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ja saa samalla opettaa meidän lapsetkin laskettelemaan (ja mut). Mä olen itse lasketellut kaksi kertaa koko elämäni aikana ja meidän esikoinen on ollut kaksi kertaa laskettelemassa, mutta nuorimmat pääsevät ensi viikolla rinteeseen ekaa kertaa. Onneksi Oton perheessä on monta taitavaa laskettelijaa, niin opettajia riittää meille kaikille noviiseille. Siitä tulee varmasti hauskaa ja jännittävää!

Jotenkin hassua, että ei olla aikaisemmin lähdetty porukalla laskettelemaan, kun joskus alppihiihto on ollut puolet Oton elämästä. Mutta hei, kerta se on ensimmäinenkin. Meillä on ollut niin paljon kaikkea muuta hauskaa, että laskettelu ei ole käynyt edes mielessä. Mutta voi olla, että tämän jälkeen laskettelukärpänen puraisee pahemman kerran ja ollaan rinteessä jatkossa joka talvi enemmänkin. Ei voi tietää jos ei kokeile.

Viikonloppuna juhlittiin Oulussa mun tädin nelikymppisiä. Päivällä kahviteltiin ja lapsetkin olivat mukana, mutta illaksi he lähtivät yökylään mummulaan. Enpä ole aikoihin ollut yhtä vauhdikkaissa kotibileissä kuin nämä! Vanhat kunnon kotibileet olivat kyllä niin hauskat ja tanssittiin ja tampattiin ihan hulluna kasari-ysärisoittolistan ja Antti Tuiskun tahtiin. Jos mun nelikymppiset sitten tulevaisuudessa on edes puoliksi näin vauhdikkaat niin olen kyllä onnistunut, hah. Oli ihana juhlia mun tätiä, joka yleensä järjestää kaikille muille juhlia. Kerrankin hän oli illan tähtenä ja mä sain auttaa seremoniamestarina. Vedin mm. tietokilpailua ja pallonheittokisaa, joista jälkimmäisessä olin itsekin mukana ja sain muuten vieläpä eniten palloja koriin! Yllätyin kovasti tästä menestyksestä.

Käytiin Oulussa lasten kanssa leffassa katsomassa uusi Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -leffa joka oli kyllä hauska. Se oli ehkä mun mielestä hauskin Heinähattu & Vilttitossu-leffa tähän asti, jonka myös meidän 3-vuotias jaksoi hyvin katsoa. Leffassa tapahtui koko ajan, eikä se ollut mitenkään liian pitkä vaan juuri sopiva. Leffassa on sympaattisten ja hauskojen juttujen lisäksi kyllä myös yllättävän paljon lällättelyä ja nimittelyä, mikä mua vähän häiritsee.

Jotenkin tuntuu vaan oudolta, että miksi sellaista pitää ylipäätään näyttää tai opettaa vielä lapsille?  Sellainen toive tulevaisuuden Heinähattu & Vilttitossu -leffoille, että voisiko sitä lällättelypuolta edes aavistuksen vähentää? Olen varma, että hauskan ja viihdyttävän lasten elokuvan saa tehtyä ilman nimittelyä ja lällättelyäkin. Vai mitä olette muut vanhemmat mieltä? Toki Vilttitossun ilkikurisuus ja pikkusiskon kujeilu on nimenomaan se juttukin, mutta olen varma, että sitäkin voi toteuttaa muuten kuin esim. nimittelemällä.

Sellainen spontaani avautuminen, heh. No, ei onneksi ole niin vakavista asioista kysymys ja kyllä siis tykkään sekä kirjoista että leffoista tosi paljon, varsinkin, koska tulee myös oma lapsuus mieleen tutuista hahmoista. Mutta tällaisetkin jutut välillä vanhempana mietityttää, kun meidän kotona muiden haukkuminen tai tahallinen härnääminen ei vaan ole ok. Leffoissa tuo ehkä nimenomaan mietityttää enemmän, koska niissä siihen kiinnittää enemmän huomiota, kun on kuva ja ääni.

Nyt takaisin kiinni arkeen ja kotihommiin, meillä on ainakin viisi koneellista pyykkiä pestävänä, isot ruokaostokset tehtävänä ja paljon töitä ja koulua tälle viikolle. Ihanaa hiihtolomaa, jos lomailette tällä viikolla ja muille mukavaa arkiviikkoa!

PS: Meidän uusi Yhdessä -podcast-jakso ilmestyi eilen ja sen aiheena on ne kolme maagista sanaa, Minä rakastan sinua. Kuinka monelle Otto on sanonut ne ennen mua? Entäs mä ennen Ottoa? Milloin sanottiin toisillemme ekan kerran? Kuinka nopeasti ne voi sanoa? Miten osoitamme rakkautta arjessa ja mitä opetamme rakkaudesta lapsille? Sanommeko omille vanhemmillemme edelleen usein minä rakastan sinua? Mm. näihin kysymyksiin vastaus uusimmassa jaksossa, joka löytyy tuttuun tapaan Spotifysta, Soundcloudista ja Apple Podcasteista.

Oltiin pari viikkoa sitten hiihtolomalla Oulussa ja sain tehtyä meidän lomasta nyt teille (tekstitetyn) videon! Kuvattiin viikon aikana monia kivoja asioita joita tehtiin, mutta toki 12 minuuttia on aika pieni osuus ihan kokonaisesta viikosta. Videolla pääsette meidän mukaan ainakin poroja katsomaan, pulkkamäkeen, luistelemaan, leikkipuistoon, ostoksille, mun äidin kanssa lounaalle & katsomaan ihanaa pientä vauvaa. Me tavattiin Oulussa paljon rakkaita ihmisiä ja meillä oli ihana loma. Uskon, että videolta välittyy ainakin se syy miksi haluan aina lähteä Ouluun ja mistä siellä eniten tykkään: meidän reissut on aina täynnä rakkautta ja mahtavia tyyppejä.

Halusin tekstittää videon, koska mä itsekin tykkään katsoa videoita usein just sellasissa paikoissa, missä äänet ei voi olla päällä. Niinku esimerkiksi metrossa, ellei ole sitten kuulokkeita. Mulla ei ole koskaan nappikuulokkeet mukana, koska en voi kuunnella niistä musiikkia, kun se aiheuttaa mulle migreenin. Siksi en oikeastaan käytä niitä ollenkaan mihinkään muuhunkaan ja usein katson videot äänettömällä. Pssst! Tekstitys pitää laittaa erikseen päälle siitä YouTuben caption-napista (en tiennyt)!

Tein tekstitykset youtuben tekstitysohjelmalla, mikä oli ihanan helppoa! Nyt kun on oikeasti rauhallista työskentelyaikaa päivisin, on paljon enemmän aikaa myös huomata, että jotkut asiat, jotka ennen on tuntuneet hankalalta, ei loppupeleissä viekään niin paljoa aikaa. Kuten tämä tekstitys. Ei tuossa mennyt kuin 45 min kun pyöräytin tekstit videolle, eli jatkossa voin ne laittaa ihan mielellään. Näin yhä useampi pystyy katsomaan videoita. Nyt kun mulla on myös aikaa editoida videoita rauhassa, aion yrittää tehdä niitä taas säännöllisemmin. Voisin hyvin tehdä ainakin 1-2 videota kuukaudessa, se tuntuu mulle sopivalta tahdilta. Videoita toivotaan usein ja mielelläni niitä teen, mutta tietysti niiden tekeminen on sitä palkitsevampaa, mitä enemmän ihmiset niitä katsoo ja antaa palautetta.

Mulla on YouTubessa vielä aika vähän tilaajia, vaikka videoilla onkin yleensä paljon katselukertoja. Siksi pyydänkin kauniisti, että jos tykkäät videoita katsella, niin käy tilaamassa mun Iinalaura -kanava, niin tiedän kuinka moni niitä oikeasti haluaa nähdä! Toki mulla on paljon myös sellaisia seuraajia täällä, joita videot ei kiinnosta yhtään ja ymmärrän senkin hyvin. Mulla meni monta vuotta itsellä, ennen kuin innostuin niitä katsomaan. Piti vain löytää ne itselle mieluisat ja mielenkiintoiset tubettajat ennen kuin pääsin hommaan sisälle. Kanavan tilaaminen ei tarkoita muuta kuin että YouTubessa tulee ilmoitus kun ilmestyy uusi video, eli sen 1-2 kertaa kuussa. Mulle se on kuitenkin iso juttu ja aion ainakin tehdä jonkun spesiaalitoivevideon kunhan seuraava tuhatluku tulee tilaajissa täyteen. Tilaajana yleensä videot pääsee myös katsomaan aikaisemmin kuin täältä blogin kautta, koska julkaisen ne aina YouTubessa ihan ekana suoraan.

Toivottavasti tykkäsitte meidän hiihtolomavideosta! Tähän kommenttiboksiin saa myös mieluusti esittää videotoiveita, jos teillä sellaisia on. Mistä aiheista te haluaisitte seuraavaksi nähdä videon? Minkä pituisista videoista tykkäätte eniten?

Meillä oli aivan ihana hiihtoloma varsin talvisissa maisemissa. Vaikka alkuviikosta Oulussakin jo lämpeni ja luisteltiin plus-asteilla, loppua kohden päästiin hytisemään 20 asteen pakkasissa eka kertaa tälle talvelle. Niiden jälkeen Helsinkiin viikonlopuksi luvatut +4 astetta tuntuvat varmaan suunnilleen kesältä.

Me päästiin Oulussa tekemään kaikkea talvista. Lapset kävivät poroajelulla, ratsastamassa ja suuressa pulkkamäessä, ollaan luisteltu yhdessä koko perhe ja leikitty leikkipuistossa jäätävässä viimassa, mutta upeassa auringonpaisteessa. Lisäksi ollaan vietetty paljon aikaa meidän läheisten kanssa, juuri niin kuin suunniteltiinkin. Ja pääsin myös sinne saunaan, aivan niin kuin toivoinkin. Kertakaikkisen ihana reissu, joka me kuvattiin myös videolle. Pääsette meidän mukaan Ouluun ensi viikolla, kunhan saan videon editoitua valmiiksi. Materiaalia kertyi satoja klippejä viikon aikana, niin siinä on vähän hommaa niitä läpikäydessä.

Näiden reissujen jälkeen on aina niin haikea olo, että ei tiedä miten päin olisi. On raastavaa, kun suunnilleen puolet elämästä on aina 600km päässä. Vaikka ikävä on välillä ihan hirveä, on toisaalta niin onnekas, kun on ihana perhe ja ystävät kahdessa paikassa, kaukana toisistaan tai ei. On onnekasta, että on ihmisiä keitä ikävöidä. Onnekas olen myös siinä, että Ottokin haluaa viettää aikaa Oulussa ja nauttii siellä olemisesta yhtä paljon kuin minä. Monesti se onkin Otto, joka Helsingissä toteaa, että olispa nyt just ihana ajaa vaan Ouluun viikoksi.

Me ollaan näiden vuosien aikana leikitelty ainakin tuhat kertaa sillä ajatuksella, että muutettaisiin joskus Ouluun. Mutta eihän se ratkaisisi mitään. Sitten olisi se toinen puoli elämästä taas 600km päässä. Kummassa tahansa asutaankin, aina saa ikävöidä. Paras ratkaisu olisi varmaan se SpaceX:n HyperLoop -tyhjiöputki, niin pääsisi edes moikkaamaan vähän nopeammin ja ekologisemmin vaikka joka viikko. Mutta sitä taitaa joutua odottelemaan vielä jonkin aikaa (jos ei ikuisesti), niin nyt on tyytyminen tähän. Nykyisin sentään on videopuhelut ja muut, silloin kun minä olin pieni niin me soiteltiin vaan lankapuhelimella mummun ja papan kanssa.

Tänään tultiin illalla takaisin Oulusta kotiin, ja täytyy kyllä taas olla kiitollinen siitä, miten hienosti matka sujui koululaisen, viisivuotiaan ja taaperon kanssa. Tyypit ovat niin tottuneita matkusteluun, että ne matkat menevät yleensä hyvin ilman sen suurempia kriisejä tai yllätyksiä. Niin myös tänään. Parasta oli kun ajettiin kotipihaan, niin isommat tytöt ihan ekana sanoivat taaperolle, että ”Sinä jaksoit niin hienosti koko matkan, me ollaan niin ylpeitä sinusta!” ennen kuin me aikuiset ehdittiin sanoa mitään. Siinä sai tippa linssissä kehaista kaikkia kolmea itsekin. Ihanat typpit!

Nyt on ihanaa olla kotona, ja nautitaan vielä viikonlopun ajan lomafiiliksistä lasten kanssa. Sitten onkin aika palata rytinällä arkeen, ensi viikko on täynnä touhua ja toimintaa! Viikonloppuna päästään vielä viettämään perheenjäsenen synttäreitä, mutta huomenna aiotaan ottaa vaan iisiä koko päivä, vuokrataan ehkä leffa ja syödään jotain super hyvää mutta älyttömän helppoa ruokaa. Mikähän sellainen olis?

PS: Käykää kurkkaamassa mun instatilillä mun top3:t kaikesta mahdollisesta. Ja saa vielä lähettää top3-kysymyksiäkin! Storiesissa tällä hetkellä mm. kolme parasta vitsiä, taaperon parhaita juttuja ja mun inhokkiruuat. Ja ainakin 50 muuta top3:a, joita multa kysyttiin!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Helsingissä hiihtolomat on aina jo viikolla 8, mikä tulee aina yllättävän nopeasti joululoman jälkeen. Mutta se ei ole ollenkaan huono homma, päin vastoin. Ihanaa kun saadaan olla koko perhe yhdessä. Oton opintovapaata on takana jo parisen viikkoa, mutta sen alkaa kunnolla tajuta vasta nyt, kun juhlahärdellit ovat ohitse. Rennolla meiningillä tai ei, niin juhlissa on aina järjesteltävää, ja kahdet juhlat peräkkäisinä viikonloppuina vaativat hommia etukäteen. Nyt aletaan päästä oikeasti siihen, että iltaisin voi rentoutua ja istua vaikka sohvalla. Se tuntuu aika kivalta, vaikka vieläkin on vähän sellainen olo siinä ilman mitään tekemistä illalla istuskellessa, että ”onkohan tämä nyt ihan ok ja pitäisiköhän ennemmin tehdä kuitenkin vähän töitä varastoon”. Ei tarvitse!

Me haluttiin hiihtolomalla irtautua oikein kunnolla ja lähdettiinkin tänään kohti Oulua. Tiedossa on siis monta päivää rakkaita tyyppejä, ulkoilua ja Oulua, BEST! Majoitutaan taas perinteisesti mun tädin luona, mikä on ihan parasta. Mukaan Ouluun otettiin jättimäinen säkillinen karkkia, sillä oltiin tällä viikolla katsomassa Oton pikkusiskon penkkareita. Lapset saivat aivan älyttömän karkkisaaliin, kun sattuivat olemaan juuri sen rekan kohdalla ainoita mukuloita. Mukavaa kun oli tuliaisia vietävänä.

Oulussa meillä on suunnitelmissa kavereiden ja suvun tapaamisen lisäksi ainakin luistella paljon läheisellä luistelukentällä (otettiin luistimet x5 mukaan). Lisäksi ajateltiin käydä tsekkaamassa uusi Risto Räppääjä & Pullistelija -elokuva. Ootteko käyneet jo katsomassa? Oliko hyvä? Mietittiin myös, että pitäisi käydä lasten kanssa Oulun Edenissä uimassa. Mä oon käynyt siellä viimeksi joskus teini-ikäisenä varmaan ja Otto ei ikinä, eikä meidän lapsetkaan. Olisi varmaan hauskaa käydä siellä pulikoimassa, kun meidän lapset niin kovasti tykkäävät uida ja ovat saaneet meidät vanhemmatkin innostumaan. Sitten mietittiin myös, että voitaisiin käydä tsekkaamassa Nallikarin Talvikylä, siellä olisi varmasti huikeita elämyksiä lapsille! Luin ainakin, että siellä on poroja, rekikyytiä ja tuubimäki (what, mikä se on?). Kuulostaa ainakin tosi hauskalta mun mielestä.

Hirveästi olisi kaikkea jännää tekemistä, vaikka ei se hiihtoloma nyt ihan niin pitkä olekaan. Katsotaan mitä kaikkea jaksetaan tehdä, mulle ihan ykköstärkeintä on kuitenkin nähdä mahdollisimman paljon ja usein mun pappaa ja muita rakkaita ihmisiä. Ja saunoa mahdollisimman paljon, koska mun tädin luota löytyy kaikkein paras ja lempparein sauna ikinä. Samanlaisen saunan mä toivon löytäväni sieltä meidän unelmien kodista myös sitten joskus. Sauna on mulle niin rakas paikka ja perisuomalaiseen tapaan mullekin on kaikkein helpointa puhua ja avautua siellä. Vaikka olen tosi kova puhumaan muutenkin, niin tuntuu, että saunassa ne kaikkein syvimmätkin ajatukset nousevat pintaan ja tulevat ulos. Se on ihan älyttömän puhdistavaa.

Mä haluan toivottaa ihan hurjan ihanaa hiihtolomaa kaikille, jotka hiihtolomailevat meidän lasten kanssa yhtäaikaa, ja kaikille muille aivan ihanaa viikonloppua <3