Oltiin pari viikkoa sitten hiihtolomalla Oulussa ja sain tehtyä meidän lomasta nyt teille (tekstitetyn) videon! Kuvattiin viikon aikana monia kivoja asioita joita tehtiin, mutta toki 12 minuuttia on aika pieni osuus ihan kokonaisesta viikosta. Videolla pääsette meidän mukaan ainakin poroja katsomaan, pulkkamäkeen, luistelemaan, leikkipuistoon, ostoksille, mun äidin kanssa lounaalle & katsomaan ihanaa pientä vauvaa. Me tavattiin Oulussa paljon rakkaita ihmisiä ja meillä oli ihana loma. Uskon, että videolta välittyy ainakin se syy miksi haluan aina lähteä Ouluun ja mistä siellä eniten tykkään: meidän reissut on aina täynnä rakkautta ja mahtavia tyyppejä.

Halusin tekstittää videon, koska mä itsekin tykkään katsoa videoita usein just sellasissa paikoissa, missä äänet ei voi olla päällä. Niinku esimerkiksi metrossa, ellei ole sitten kuulokkeita. Mulla ei ole koskaan nappikuulokkeet mukana, koska en voi kuunnella niistä musiikkia, kun se aiheuttaa mulle migreenin. Siksi en oikeastaan käytä niitä ollenkaan mihinkään muuhunkaan ja usein katson videot äänettömällä. Pssst! Tekstitys pitää laittaa erikseen päälle siitä YouTuben caption-napista (en tiennyt)!

Tein tekstitykset youtuben tekstitysohjelmalla, mikä oli ihanan helppoa! Nyt kun on oikeasti rauhallista työskentelyaikaa päivisin, on paljon enemmän aikaa myös huomata, että jotkut asiat, jotka ennen on tuntuneet hankalalta, ei loppupeleissä viekään niin paljoa aikaa. Kuten tämä tekstitys. Ei tuossa mennyt kuin 45 min kun pyöräytin tekstit videolle, eli jatkossa voin ne laittaa ihan mielellään. Näin yhä useampi pystyy katsomaan videoita. Nyt kun mulla on myös aikaa editoida videoita rauhassa, aion yrittää tehdä niitä taas säännöllisemmin. Voisin hyvin tehdä ainakin 1-2 videota kuukaudessa, se tuntuu mulle sopivalta tahdilta. Videoita toivotaan usein ja mielelläni niitä teen, mutta tietysti niiden tekeminen on sitä palkitsevampaa, mitä enemmän ihmiset niitä katsoo ja antaa palautetta.

Mulla on YouTubessa vielä aika vähän tilaajia, vaikka videoilla onkin yleensä paljon katselukertoja. Siksi pyydänkin kauniisti, että jos tykkäät videoita katsella, niin käy tilaamassa mun Iinalaura -kanava, niin tiedän kuinka moni niitä oikeasti haluaa nähdä! Toki mulla on paljon myös sellaisia seuraajia täällä, joita videot ei kiinnosta yhtään ja ymmärrän senkin hyvin. Mulla meni monta vuotta itsellä, ennen kuin innostuin niitä katsomaan. Piti vain löytää ne itselle mieluisat ja mielenkiintoiset tubettajat ennen kuin pääsin hommaan sisälle. Kanavan tilaaminen ei tarkoita muuta kuin että YouTubessa tulee ilmoitus kun ilmestyy uusi video, eli sen 1-2 kertaa kuussa. Mulle se on kuitenkin iso juttu ja aion ainakin tehdä jonkun spesiaalitoivevideon kunhan seuraava tuhatluku tulee tilaajissa täyteen. Tilaajana yleensä videot pääsee myös katsomaan aikaisemmin kuin täältä blogin kautta, koska julkaisen ne aina YouTubessa ihan ekana suoraan.

Toivottavasti tykkäsitte meidän hiihtolomavideosta! Tähän kommenttiboksiin saa myös mieluusti esittää videotoiveita, jos teillä sellaisia on. Mistä aiheista te haluaisitte seuraavaksi nähdä videon? Minkä pituisista videoista tykkäätte eniten?

Meillä on joululahjaostokset tehtynä. Jouluruoka-aineksista ostettu kaikki muut paitsi graavikala ja mäti. Toki jotain on varmasti unohtunut, mutta niistä ei oteta stressiä, kaupat on auki vielä aattonakin. Kinkku on sulamassa ja tänä iltana paketoidaan Oton kanssa viimeiset lahjat. Kaikilla on rento fiilis, viimeinen aamukasin joulujuhlakin on vietetty. Huomisen jälkeen herätyskellolle saa sanoa heipat pariksi viikoksi.

Ruokailutilan joulukalenteri-naru on täyttynyt avattujen luukkujen tilalle nostetuista joulukorteista. Ollaan saatu tänä vuonna aivan ennätysmäärä joulukortteja, ja siitä on tullut NIIN hyvä fiilis! Ihan kuin kaikki ihmiset olisivat taas innostuneet lähettelemään kortteja, kun muutaman vuoden oli korttien suhteen vähän hiljaisempaa yleisesti (ja tuntui että kaikki muutkin sanoivat samaa). Ihanaa! Musta on niin ihanaa kun vanhoihin kauniisiin perinteisiin puhalletaan uutta henkeä ja pidetään niistä kiinni.

Meidän piparitalo on kasassa, vuoden viimeinen yhteistyökamppis on tehty ja joulukalenteriluukutkin ovat yhtä lukuunottamatta jo valmiina. Tänä vuonna ollaan ajoissa, eikä joulukiireestä ole tietoakaan. Tänään kun tehtiin jouluruokaostoksia ei hypermarketissa ollut edes kassajonoa. BEST! Me  otetaan chillisti, ja se tuntuu ihanalta. Huomenna vielä esikoisella on viimeinen koulupäivä, ja tänään saatiin jo nähdä ihana joulujuhla koululla. Saadaan kyllä olla niin ylpeitä tästä hienosti sujuneesta ensimmäisestä koulusyksystä ja meidän koululaisesta!

Meidän ihana 5v on ollut jo joululomalla tämän viikon, ja musta tuntuu että heillä on ollut kuopuksen kanssa ihan mielettömän hyvät leikit yhdessä. Tuntuu että taapero on viikossa ottanut hullun kehitysharppauksen kun on saanut olla joka päivä isosisko(je)n kanssa aamusta iltaan. He ovat leikkineet Ryhmä Hau -hahmoilla, rakennelleet majoja, lukeneet kirjoja, kuunnelleet musiikkia ja pitäneet esityksiä. Taapero laittaa aina musiikkia soimaan laulukirjasta, sitten he tanssivat ja lopuksi kumartavat ja käskevät taputtamaan. Taaperokin kumartaa niin syvään että otsa meinaa osua lattiaan.

Ollaan laulettu yhdessä joululauluja, luettu joulusatuja, koristeltu pipareita, nautittu ihanasta ensilumesta ja moikattu ystäviä ja kummeja. En voi sanoin kuvailla miten hyvä fiilis on siitä, että joululoma todella alkaa huomenna. Tämä vuosi on ollut upea ja täynnä niin hienoja kokemuksia ja mahdollisuuksia, mutta nyt tekee kyllä tosi hyvää myös pysähtyä hetkeksi. Meillä on lasten kanssa heidän joululomalle vain yksi tavoite: oppia tekemään Skibidi challenge kunnolla. Ollaan jo melko lähellä, mutta vielä vähän pitää hioa paria kohtaa. Mutta ollaan ihan varmoja, että onnistutaan kyllä!

Joulukalenterin luukuissa on tulossa vielä viimeiset neljä kivaa luukkua, joista varsinkin yksi on sellainen, mitä on toivottu tosi pitkään! Joten kannattaa pysyä kuulolla! Ja kyllä mä aion kuulumisetkin päivittää vielä ennen joulua, että senkin puolesta muistakaa seurailla. Vaikka mulla ei itselläni varsinaista lomaa ole, niin aion kyllä joulun aikaan pitää pari päivää täysin vapaata ja ottaa muutenkin rennommin. Lasten loma ja Oton vapaapäivät on mullekin lomaa, vaikka jotain tekisinkin. Mutta siitä lisää myöhemmin! Ihanaa torstai-iltaa kaikille, nyt meillä alkaa Oton kanssa vikat paketointitalkoot!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Gladen kanssa.

Vuosi sitten kun oltiin vasta muutettu tänne, me testattiin Gladen tuoksukynttilöitä alkutalven kynttiläkamppiksessa. Silloin jo ihastuin kaneliseen omenan tuoksuun, ja poltettiin Gladen mausteisia omena-tuoksukynttilöitä ihan jouluun saakka. Mulle käy aina niin, että vaikka joulun jälkeen on ihan yhtä pimeää kuin ennen joulua, mä unohdan jo kynttilät ja ajattelen kevättä ja valoa. Niin kävi viime vuonnakin. Mutta syksyn tullen kynttilät on taas kaivettu koloistaan, ja nyt meidän kodissa tuoksuu taas mausteinen jouluomena.

Kynttilät on kauniita sisustuselementtejä, ja ne sopivat niin juhlavampiin kattauksiin kuin arkisisustukseenkin. Meillä on kynttilöitä vähän joka puolella kotia, mutta yleensä poltetaan niitä olkkarissa missä muutenkin oleskellaan eniten. Kynttilät on ihana sytyttää kun lapset on menneet nukkumaan (tällä hetkellä meidän pikkutuholainen on vähän turhan kiinnostunut aivan kaikesta, enkä uskalla kynttilöitä polttaa hänen ollessa hereillä). Ne luovat rauhallista tunnelmaa ja tuovat sellaista ihanaa pientä arjen luksusta siihen aikuisten aikaan. Niin pieni juttu, mutta ilahduttaa niin paljon.

Mä olen migreenin takia herkkä tuoksuille, ja siksi valitsen ja tuoksuttelen tosi tarkkaan ennen kuin uskallan ostaa kotiin mitään tuoksuvia tuotteita. Gladen tuoksukynttilöistä mulle ei ole tullut migreeniä kertaakaan, ja kamppisten myötä ollaan testattu kaikki tuoksut mitä heiltä löytyy. Se on toki yksilöllistä että miten eri tuoksuja kestää, mutta meille nämä sopivat tosi hyvin. Jotkut toiset tuoksukynttilät joita olen testannut, olen joutunut viemään pihalle ja lahjoittamaan halukkaille ottajille, kun ne ovat joko tuoksuneet sellaiselle että tiedän saavani migreenin, tai niin voimakkaasti että koko huone on tuoksunut pelkältä kynttilältä.

Gladen tuoksukynttilöissä tuoksut on ammattitaitoisesti kehiteltyjä, ja mun mielestä myös sopivan mietoja. Silloin kun kynttilät ovat vaan pöydällä vaikka keskellä päivää, ne eivät tuoksu kovin voimakkaasti, ainoastaan jos laittaa nenän niihin ihan kiinni. Ja sitten kun ne palavat, tuoksu tulee ihanasti ja miedosti esiin. Mulle tulee omenaisesta tuoksusta mieleen ihan viime talvi, tämä koti johon oltiin silloin vasta muutettu, ja meidän vaaleanpunainen vauvanodotus-kupla. Aika ihania ja rakkaita muistoja siis, vaikka on tämäkin aika toki ihanaa.

Glade on lisännyt valikoimiinsa uusia tyylikkäitä lasiastioissa olevia pikkutuoksukynttilöitä, joista tuli heti mun lemppareita. Pienet ja söpöt tuoksukynttilät sopivat kauniisti moneen eri paikkaan kotona, ja niistäkin löytyy meidän lempparituoksua. Parasta on että näitä kynttilöitä löytyy ihan meidän lähikaupastakin, ei tarvitse etsiä siis mistään kaukaa että saa ihania ja tunnelmallisia tuoksuja kotiin.

LUKIJAKILPAILU: Milloin sinä poltat kynttilöitä? Vastaa postauksen kommenttiboksissa, ja voita itsellesi 22€ arvoinen Glade-tuotepaketti! Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 26.11. asti. Kisaan voi muuten osallistua myös Instagramin puolella jos se on helpompaa juuri sinulle, ja tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Ihanaa ja tunnelmallista iltaa kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Me tultiin eilen Ouluun, ja ennen lähtöä kovasti pohdittiin että lähdetäänkö välikausivarusteilla vai toppavaatteilla matkaan. Päädyttiin toppavaatteisiin, sillä mieluummin liikaa, kuin liian vähän vaatetta, oli meidän mielipide. Onneksi päädyttiin, sillä tänä aamuna herätessä huomattiin että ulos oli satanut ensilumi, näin sopivasti lokakuun loppupuolella. Ja koko ajan tuolla sataa lunta lisää. Otto ja lapset ovat tälläkin hetkellä pyörittelemässä lumipalloja ja touhuamassa tuolla ulkona. Tuntuu hassulta että eilen kotoa lähtiessä oli vielä melkein 10 astetta lämmintä, ja toissapäivänä leikittiin lehtikasassa auringonpaisteessa, ja tuli hiki. Toki välissä on 600km ja sellaisen matkan aikana asteetkin ehtivät siirtyä hippasen alaspäin.

Kuinka pukea liikkuva vauva talvivaatteisiin?

Isompien tyttöjen topat mä jo esittelinkin, mutta nyt on aika tehdä katsaus kuopuksen talvivaatetukseen. Eli kuinka pukea konttaava, möyrivä, kierivä, ryömivä, kävelyä harjoitteleva ja ihana 8 kuukautta vanha tyyppi talviaikaan?

Tärkeintä vaatteita valitessa on mulle se, että vauvan on helppoa harjoitella taitojaan, ja mukavaa, kuivaa ja lämmintä hengailla ulkona. Eli tärkeää on että vaatteet ovat pehmeät ja liikkuvat hyvin vauvan liikkeiden mukana, ja että niissä on myös hyvät tekniset ominaisuudet kaikenlaista talviulkoilua varten. Halusin vaatteet jotka menevät niin keinussa, loskasäällä, pulkkamäessä kuin lumiukkoa rakentaessakin hyvin. Plusasteilla ja paukkupakkasilla pärjää samoilla kamppeilla, kun pelaa kerroksilla.

Kuten vk-vaatteiden alle, myös talvivaatteiden alle meillä puetaan merinovillaa. Kotona olevan vauvan kanssa tämä on vielä tosi helppoa, kun saan itse päättää mitkä ovat kätevimmät ja parhaimmat kamppeet talvivaatteiden alle. Yleensä meillä siis onkin ulkoillessa aina merinoa 1-kerroksessa, ja tarvittaessa vielä 2-kerros merinovillaa siinä päällä. Varhaiskasvatuksessa ei ole välttämättä mahdollista vaihtaa alusta asti sisävaatteiden tilalle merinoa, vaan siellä sitten on hyvä olla kunnon varusteet siihen 2-kerrokseen, jotka puetaan sitten sisävaatteiden ja toppavaatteiden väliin.

Merinovillaa 1- ja 2-kerrokseen

Meidän 1-kerroksen merinot on Polarn O. Pyretiltä saatu, merinovillahousut (kerros 1) ja merinovillapaita (kerros 1). Ohuet merinovillavaatteet otin koossa 74/80, ja niissä on vielä hyvin kasvunvaraa, mutta ei kuitenkaan liikaa että olisivat ikävästi rutussa ulkovaatteiden alla. Ohuiden merinovillavaatteiden päälle puetaan tarvittaessa vielä merinovillahaalari, jolloin kerrokset riittävät hyvin vaikka 15 asteen pakkasessa.

PO.Pilla on juuri nyt kaikki lämpökerrastot tämän viikonlopun ajan 20% alennuksessa PO.P+-etuna, eli jos on ajankohtaista päivittää minkä tahansa ikäisen lapsen välikerroksia, nyt on hyvä hetki. Esimerkiksi ihanan merinovillahaalarin joka menee sekä 1- että 2-kerrokseen saa nyt vauvalle alle neljälläkympillä. Mäkin mietin että käyn ostamassa vielä isomman villahaalarin kuopukselle, sillä hänen isosiskolta peritty villahaalarinsa saattaa jäädä pieneksi vielä ennen joulua, kun hän kasvaa niin hurjaa tahtia. Kaikki PO.Pin merinovillavaatteissa käytetty merinovilla on Mulesing Free-sertifioitua.

3-kerroksessa tekniset toppavaatteet

Kuopuksella on talveen sekä haalari, että takki. Takki on kauppareissuja, automatkoja ja muita sellaisia varten, ja haalari sitten varsinaiseen ulkoiluun. Molemmissa on silti hyvät tekniset ominaisuudet, ja molemmat on käsitelty vedenpitäviksi ilman PFC-yhdisteitä. Polarn O. Pyretin vauvan toppahaalarissa on vesipilariarvo 5000, täysin teipatut saumat, hyvä tuulenpitävyys sekä hengittävyys. PO.Pin vauvan haalareissa on myös hyvät heijastimet, kuminauhat lahkeissa ja hihoissa, sekä kuminauhakuja vyötäröllä takana, niin haalari myös istuu hyvin.

Tykkään kovasti näistä uusista anorakkityylisistä malleista sekä takissa, että housuissa. Näyttää raikkaalta, ja on oikeasti kätevä, kun kaula-aukkoa saa vähän avattua menettämättä teknisiä ominaisuuksia, jos alle laittaa esimerkiksi kaulurin ja se tuntuisi muuten tiukalta. Takkikaan ei kuitenkaan oikeasti ole anorakki, vaan sen saa kokonaan auki alas asti, jolloin se on helppo pukea vauvalle. Haalarissa on myös vetoketju nilkkaan asti, eli sekin on tosi helppo pukea.

Takissa on yhtä hyvä vedenpitävyys kuin haalarissa, ja tärkeimmät saumat teipattu. Mutta vauvan kanssa ulkoiluun on mun mielestä kaikkein kätevintä olla yksiosainen haalari, ja tuo takki tosiaan enemmän vaan kauppareissuja varten.

Haalari & takki, sekä merinovillahousut saatu Polarn O. Pyretiltä*

Varpaat & sormet lämpimänä

Ostin kuopukselle jo meidän isompien lasten aiempina vuosina hyväksi toteamat Polarn O. Pyretin tekniset toppahanskat, jotka istuvat hyvin ja pitävät tosi hyvin sormet lämpimänä. Hanskojen alle kerrostan vielä merinovillalapaset paukkupakkasilla. Jalat pysyvät lämpimänä PO.Pin ohuiden unelmanpehmeiden merinovillasukkien, ja mun mummun isommille tytöille aikoinaan vielä neulomien paksumpien villasukkien kanssa, joiden päälle tulevat Stonzit.

Ulkoiluun sopivat pipot

Meiltä löytyy täksi talveksi kuopukselle joka säähän sopivat pipot. Alimpaan kerrokseen merinovillainen ohut PO.Pin pipo, tai merinovillainen kypärälakki. Päällimmäiseksi tulee sitten joko paksumpi merinovillapipo tai sitten PO.Pin täydellisesti haalarin sävyyn mätsäävä raidallinen pipo, jossa on heijastava raita, ja lämmin fleece-vuori. Nyt PO.Pille oli tullut vielä aivan ihania haalarin kanssa samanvärisiä toppahattuja karvasomisteilla ja karvatupsulla, jollainen myös houkuttelisi, mutta jota me ei kyllä oikeasti tarvita muiden pipojen kaveriksi enää. Mutta jos teillä on vielä talvikamppeet ostamatta, niin siitäpä hyvä hattusuositus, varsinkin kylmemmille säille!

Tiivistettynä lapsen pukeminen talviaikaan

0-kelillä riittää alusvaatteet, sisävaatteet (normipaita/-body ja paksumpi paita) tai merinokerrasto, villasukat & toppavaatekerros. 5-10 asteen pakkasella on suositeltavaa lisätä sisävaatteiden ja toppavaatteiden väliin kunnon välikerros, ja sitä kylmemmällä säällä mieluiten sitten ne merinot alle, siihen paksumpi välikerros ja sitten toppavaatteet, ja asusteissakin kerrostaa paksumpaa ja ohuempaa. Paukkupakkasilla karvalakkia ja kaikki mahdolliset kerrokset.

Polarn O. Pyretillä on mun mielestä selkeät ohjeet ja valikoima lapsen pukemiseen ulos, ja heidän nettisivuiltaan löytyy hyvin tietoa siitä, miten lapsi milläkin säällä kannattaa pukea, ja mikä erilaisten materiaalien, ominaisuuksien ja vaatekerrosten tarkoitus on.

Me ollaan nyt talveen ihan valmiina, eikä hetkeäkään liian aikaisin! Ihanaa kun on lunta, ja lumi tuo valoa! Miten teillä puetaan vauva tänä talvena?

Aurinkoista viikonloppua kaikille <3

Suunnattiin eilen aamupäivällä nauttimaan ihanasta lämpimästä ja aurinkoisesta talvipäivästä Kaivopuistoon. Tehtiin pieni lenkki siinä rannassa ja lapset leikkivät lumessa, käytiin ihmettelemässä joutsenia jotka tulivat katsomaan onko meillä leipää – ja lopuksi istahdettiin Cafe Ursulaan pullalle ja kaakaolle. Vaikka aina vähät väliä pintaan puskee se turhautunut ja malttamaton fiilis niin helpompaa tämä on meille kaikille kun vaan yrittää rentoutua ja tekee kivoja asioita ja nauttii vielä tästä ajasta. Ei se synnytys käynnisty ainakaan stressaamalla, päin vastoin.

Lapset olivat aivan innoissaan kun aurinko paistoi ja ilmassa oli ehkä jopa sellaista kevään tuntua, vaikka tokihan talvi saattaa iskeä voimalla päälle vielä monta kertaa ennen kuin oikea kevät alkaa. Lämpöä oli kolme astetta ja meitä ei palellut ollenkaan istuskella siinä Cafe Ursulan terassilla kaakaoiden ja munkkien kanssa. Oli mahtavan lämmintä ja istuttiin siinä hyvä tovi. Kaivopuisto on ehdottomasti yksi Helsingin ihanimpia paikkoja oli sitten kesä tai talvi. Tytöt olivat tohkeissaan kun saivat kaakaot oikein kermavaahdolla, ja hihittelivät toistensa kaakaoviiksille. Siinä hetkessä tiivistyi sellainen ihana perheonni, se oli vaan jotenkin niin parasta. Miten onnekas olenkaan kun saan nauttia tuollaisista iloa kuplivista hetkistä juuri näiden tyyppien kanssa!

Otto on tsempannut mua ihan hulluna, vaikka toki meitä molempia jännittää tulevat päivät. Se käy välillä turhauttamaan kun säännöllisiä supistuksia tulee tuntikausia putkeen kahden minuutin välein ja 90sek kestoltaan, ja silti mitään ei tapahdu. Kokoajan ollaan valmiudessa. Onneksi tämä on tuttua jo Tiaran ja Zeldan raskausajoilta, ja kun ”alkujärkytyksestä” on selvitty niin tässä sitä taas yritetään jatkaa arkea ihan niinkuin niillä kahdella aiemmallakin kerralla. Kai se joku vaisto sen sitten jälleen kertoo kun on aika toimia. Ainakin toistaiseksi vaisto on ollut oikeassa ja ollaan vältytty lähtemästä väärän hälytyksen takia sairaalaan. Vaikka eihän siinäkään tietysti mitään pahaa olisi, se vaan saattaisi turhauttaa entisestään.

Mä uskon että saan parhaimman synnytyskokemuksen kun olen onnellinen, rentoutunut ja hyvinvoiva ja siksi aion täyttää kaikki jäljellä olevat hetket vaan kivoilla asioilla, lasten kanssa hengailulla, ulkoilulla, levolla, leffoilla, halauksilla ja rakkaudella, lempiruuilla ja ilolla. Uskon että ne toimivat paremmin kuin se että väsyttäisin itseni vaikka ramppaamalla portaita. Ja kotikin on jo suursiivottu siinä turhautumisvimmassa pariinkin kertaan että ei täällä oikeasti mitään sen suurempia velvollisuuksiakaan ole hoidettavana.

Kun mä kirjoitan tätä sohvalla pötkötellen, mua supistaa jälleen tiheään tahtiin. Vauva tuntuu jakselevan jatkuvia supistuksia onneksi hyvin, ainakin hän liikkuu ihan pirteänä jatkuvasti. Maha on laskeutunut aivan alas ja näyttää ihan hassulta pallolta. Fiilis on hyvä ja vaikka mieli on odottava niin kuitenkin positiivisella tavalla. Maanantai on uusi alku uudelle viikolle, tämä voi hyvinkin olla juuri se viikko joka kolmatta kertaa mullistaa meidän elämän.

Ihanaa maanantaita ja uutta viikkoa kaikille<3