Tänään oon käyttäny koko päivän ruuan miettimiseen. Aamulla ku heräsin aloin suunnitteleen meille ruokalistaa seuraavien päivien ajalle ja sit innostuin ettimään uusia reseptejä netistä. Löysin aivan ihania ruokaohjeita ja lisäks keksin viel et tänään leivotaan omenapiirakkaa. Ruoka onnistu ihan täydellisesti mut toi leipominen ei vaan edelleenkään luonnistu multa, varmaan sekin vaikuttaa et meil ei oo sähkövatkainta ja on aika hankala koittaa tehdä kuohkeaa muna-sokeri -vaahtoa ilman sitä. Mut maku oli maailman paras koostumuksesta huolimatta ja se on tärkeintä!

Pekoni-tomaattikeitto & itsetehtyjä krutonkeja

Tässä on mun versio omenapiirakasta :D:D

 Ton taikinan siis ei ois pitäny olla löysää kun se laitettiin tohon pellille, siks noi kaikki omenat uppos tonne sisälle. Mä oon myös allerginen raa’alle omenalle joten mä karamellisoin ne omenat paistamalla ne sokerissa pannulla ettei ne varmasti ois raakoja. Unohdin ne tosin pannulle liian pitkäksi aikaa ja tohon piirakkaan laitetut omenat oli muuttanu olomuotonsa lähinnä hilloksi. Mut maistettiin äsken Oton kaa tota ja vaniljakastiketta päälle ja ai että oli maailman parasta! Toi pohja oli niiiiiiiiiin hyvää ja ei haitannu ollenkaa vaik ne omenat oliki siell sisällä ja vähä mössösinä. Ens kerralla ku tehään tota ni meil on sähkövatkain jonka äiti tuo viikon päästä ja voisin vaik vähän tarkemmin kattoo kelloo ku paistan omenoita ni sais ton koostumuksen yhtä hyväksi kun makukin on :D. Kyllä must viel joskus tulee hyvä leipomaan, harjotus tekee mestarin ja mulla ei leipomisesta oo paljoo kokemusta, toisin ku kokkaamisesta.

Neule, huivi ja leggingsit: Gina Tricot, Kengät: H&M

Tollasta oli tänään kauppareissulla päällä ja käytiinpä me pyörähtämässä siel Piilo-kirppikselläkin josta kerroin aiemmin. Siel oli aivan ihania Ticket to heavenin haalareita vauvalle mut jätettiin ostamatta ku neidillä on jo kaks haalaria ja haalarista oli hintapyyntö 60€, mun mielestä aika iso summa käytetystä vaatteesta joka menis vauvalla vaan kuukauden-pari. Mut pitää katsella jos vaik löytyis halvemmalla myöhemmin..

Nyt mä taidan alkaa katteleen Oton kaa Harry Potter ja viisasten kivi -leffaa, meil ois tarkotus tän ja huomisen päivän aikana saada katottuu kaikki Potterit ja mennä sit vihdoin leffaan kattomaan se uusin. Mut kertokaapas mulle et onks teillä ollu ikinä tollasii leipomiskatastrofeja? Vai onko mun lukijoiden joukossa mestarileipureita? 🙂 Huomenna luvassa varmaankin masupäivitystä koska meneillään on jo 32. viikko ja maha on jättimäinen!

Hyvää yötä kaikille ihanille ja tsemppiä teille joilla alkoi koulu! :)♥

Tänään en oo oikeesti liikkunu himasta mihinkää, kuten en eilenkään. Toi ilma ei kauheesti innosta menemään ovesta ulos ja muutenki oon ollu jotenki kauheen väsyny, menny aikasin nukkumaan illal vaik oon aamullaki nukkunu pitkään. Sen takia siis postaushiljaisuus ollu pari päivää ku ei mul oo ollu mitään kovin tähdellistä kerrottavaa.
                     Mua ehkä vähän masentaa tää syksyn alku siinä mielessä et kaikilla muilla alkaa koulu ja tapahtuu kaikkee jännää ja uutta mut mä vaan edelleen oon kotona ja odottelen pikkusta. En millään jaksais enää oottaa, kaikki päivät tuntuu nii samanlaisilta. Tulee niin äkkiä huono olo jos lähden pidemmäksi aikaa jonnekki vaikka kaupungille ja siks ei tee mieli lähtee minnekään mut toisaalt kotona yksin oleminenki kyllästyttää. Varsinki se ajatus tuntuu ahdistavalta et mun olo ei tuu tästä enää helpottumaan ennen synnytystä joten kotona oloa on luvassa suurimmaksi osaksi.
                      Ois niin kiva jo päästä seuraamaan oman pienen kasvua ja kehitystä. Mut en mä masennu, ei oo enää kauaa ja sit on oma prinsessa täällä ja sit mulla ei varmasti ole tylsää ainakaan! Saan joka päivä hoitaa omaa pikkusta ja ihan taatusti riittää ihmeteltävää ja ihailtavaa joka päivälle. Ja ens viikolla ainakin tapahtuu kun on kaks eri valmennusta, neuvola ja babyshower! Ja äitikin tulee ens viikolla tänne et turhaan mä tässä kitisen, tän viikon jos jaksan nii ens viikol kyllä riittää seuraa ja tekemistä vaikka muille jakaa.
                       Mut on mul teille kuviakin, löysin nimittäin tänään viime keväänä ostamani viitan/takin joka on ihanaa harmaameleerattua college-kangasta ja jossa on tikattu vuori. Toi viitta on mulle ihan täydellinen nyt ku on iso masu, viime keväänä en jotenki osannu käyttää sitä ilman isoo masuu vaik se  onkin ihan normaaliosastolta ostettu. Mut nyt oon tosi tyytyväinen siihen. Sitten olis kans vähän päivän asuu ja naamaa, mihinkään en himasta liikkunu mut jaksoin kihartaa hiukset ja meikkaa silti 😀

Viitta: H&M Biker-bootsit: Bronx

 

Paita: Gina Tricot, Farkut: H&M (juu tiiän, mul on usein noi nykyään päällä mut mitäs sitten noi on maailman parhaat äitiyshousut ja sopii kaiken kanssa!)

Sain tällaisen aivan ihanan postaustoiveen jokin aika sitten kun kyselin uusia ideoita ja päätin nyt näin lauantain kunniaksi toteuttaa tän. Oli tosi mielenkiintosta pohtia itsekkin että mitä mä elämältä näin pitkällä tähtäimellä oikeen haluan. Viimeaikoina kun oon lähinnä eläny päivän kerrallaan ja suunnitellut/haaveillut suunnilleen synnytykseen asti ja ehkä ekoja kuukausia vauvan kanssa. Mutta nyt siis mietin oikeen toden teolla ja jaoin noi haaveet viiteen eri osa-alueeseen; Opiskelu & ura, Koti, Perhe, Ulkonäkö ja Matkustus. Noista osa-alueista saa jo aika hyvän käsityksen siitä mitä pidän tärkeenä.

Ihan ekaksi haluaisin jatkaa mun parturi-kampaajan opintoja sitten kun pikkuneiti on tarpeeksi vanha. Mä haaveilen siitä et menisin jonnekki yksityiseen oppilaitokseen opiskelemaan ja pa-ka -opintojen jälkeen viel opiskelisin maskeeraajaksi. Mä oon aina rakastanu muotia ja kaikki kesät kattelin FashionTV:tä mummolassa pienenä. Sillon jo mussa heräs unelma et mäki olisin osana muotimaailmaa viel joskus, joko suunnittelijana, mallina tai stylistina.

Vaatesuunnittelijahaaveet kaatu siihen et mä yksinkertasesti vihaan ompelemista vaik rakastankin piirtämistä, mut Suomessa ei oo varaa olla pelkkä suunnittelija ja laittaa muut ihmiset vaan ompelemaan, eihän kellään oo aluksi tollaseen mahdollisuutta. Niinpä päätin jo ylä-asteella haudata ton suunnitelman. Malliksi musta ei koskaan olis ollut ainakaan pituuden takia ja kyllä multa varmaan muitaki olennaisia ominaisuuksia puuttuu, joten ainooksi vaihtoehdoksi jää stylistin ammatti. Siksi mun unelmana ei suinkaan siis olis perustaa omaa parturi-kampaamoa, vaan matkustella ympäri maailmaa vaikkapa muotiviikoilla laittamassa malleja näytöskuntoon Diorin, Cavallin ja Marc Jacobsin backstageilla. Realistisempi unelma ois varmaan päästä tekemään vaikkapa Suomessa kuvaus-ja näytösmeikkejä malleille sekä tietysti kampauksia.

Noiden lisäksi haluaisin jatkaa mun kuvataiteen opintoja ja hakea opiskelemaan vaikkapa Lahden muotoiluinstituuttiin tai Taideteolliseen korkeakouluun. Haaveilen myös historian opinnoista, koska historia on aina ollu mun lempiaine koulussa ja oon tykänny kotonakin lukea historiaa ihan pienestä asti. Mulla on paljon uraan ja opiskeluun liittyviä haaveita ja mulla menee varmaan eläkeiän puolelle että saan kaiken haluamani opiskeltua työnteon ja perhe-elämän ohella, mut pitäähän ihmisellä olla tavoitteita. Ennen ajattelin et historian ja parturi-kampaajan opintojen yhdistäminen elämässä on mahdotonta, mut en mä historiasta ammattia itselleni haluakkaan, haluan vaan lisää tietoa asioista jotka mua kiinnostaa. Voinhan mä mennä vaikka joillekin työväenopiston kursseille tai avoimeen yliopistoon.

Mä haaveilen valoisasta ja tilavasta omistusasunnosta johon kuuluu oma piha. Oli se sitten rivitalo-, kerrostalo tai omakotitaloasunto niin oma piha pitää olla! Mä haluun kattoo kun meidän pikkunen temmeltää ja leikkii hiekkalaatikolla omalla pihalla ja muutenkin on ihan erilaista rauhaa ja tilaa kun on oma piha missä istuskella tai makoilla ja ottaa aurinkoa. Mä rakastan myös laittaa ruokaa ja mun mielestä keittiö on kodin sydän. Siksi haluaisin suuren ja toimivan keittiön kaikilla mahdollisilla vempaimilla varustettuna ja ison jääkaapin jossa on ovessa jääpalakone.

Oon asunut Oulussa neljä vuotta ja mun äiti ja kaikki sukulaiset asuu siellä edelleen. Yhtenä haaveena mulla on ehkä takaisinmuutto Ouluun joskus, lähelle äitiä ja sukulaisia ja rauhallisempaan kasvuympäristöön kuin Helsinki. Oulu on ihana paikka ja vaikka se joskus murrosikäisenä tuntui Helsingin jälkeen pieneltä niin aina mä siellä kuitenkin viihdyin. Toisaalta mulle kyllä kelpais sekin että äiti muuttaisi tännepäin. Siellä on oikea koti missä äitikin on, oli se sitten Helsingissä, Oulussa tai vaikka Kiinassa.

Koska tykkään lukea, ois ihana jos meidän kodissa ois suuri koko seinän mittainen hylly täynnä mitä erilaisimpia kirjoja ja sen vieressä ihana lukunurkkaus johon voisi käpertyä ahmimaan rakkaustarinoita ja historian tapahtumia. Olis myös ihana jos tällasessa lukutilassa ois vaikkapa takka joka tois ihan omanlaista tunnelmaa lukuhetkiin.  Ostoslistalla siis täydellinen nojatuoli ja paljon paljon kirjoja!

Meidän lapselle (lapsille?) haluaisin kyetä tarjoamaan juuri sellaisen lastenhuoneen kun lapsi itse haluaa. Niinkuin vaikka Hurja remontti -ohjelmassa jossa aina toteutetaan ihan mielettömiä huoneita täynnä vakkapa koripalloon tai keijukaisiin liittyviä juttuja. Joo huomaa vissiin et mulla on ihan liikaa aikaa olla himassa nykyään ku kattelen kaikki remonttiohjelmatkin läpi :D. Mut kumminkin sellanen huone ois ihana missä vois kuvitella olevansa vaikka merirosvolaivassa tai prinsessalinnassa.

Kuten oon jo aiemminkin täällä kertonu, haaveilen isosta perheestä ja oon aina haaveillu. Mä haluaisin ainakin kolme lasta, mieluummin ehkä neljä. Tietenkin mieli saattaa muuttua vielä tottakai sitten kun se lapsiperheen arki on oikeasti totta, mut tällä hetkellä tuntuu tältä. Tietenkin tärkein haave on tällä hetkellä se et loppuraskaus ja synnytys sujuu ongelmitta ja että vauva on terve.

Mä haaveilen pitkästä, terveestä ja onnellisesta elämästä Oton kanssa ja siihen kuuluu olennaisena osana haave avioliitosta. Toivon romanttista kosintaa ja unelmahäitä, sitten joskus. Näillä jutuilla ei oo mikään kiire vaan mennään omaan tahtiin. Naimisiin mennään sitten kun tuntuu hyvältä (ja sitten kun Helsingin Tuomiokirkossa on sopiva päivä vapaana, sillä missään muualla en suostu menemään naimisiin :DD.) Oma koira ois myös kiva sitten jonain päivänä, Chihuahua niinkuin äidin ja mun koira Mörkökin on. Mutta vasta sitten kun lapsi/lapset on isompia ja koirallekin on oikeasti aikaa ja mahdollisuuksia antaa sen ansaitsemaa huomiota.

Rakastan matkustaa ja haaveilen ihan yhtälailla niin suurkaupunkien sykkeestä kuin ihanista valkoisista hiekkarannoistakin. Lontoossa olen jo käynyt ja ihastuin kaupunkiin ensisilmäyksellä, voisin vaikka asua siellä. Oishan se mielenkiintoinen kokemus muuttaa vaikka vuodeksi ulkomaille, eikä se niin mahdotonta ole nykypäivänä jos löytyy vaan töitä ja sopiva asunto. Lapsellekin olisi varmasti ihan mielettömän mahtavaa päästä näkemään vähän erilaista kulttuuria ja tutustua erilaisiin lapsiin ja koulumaailmaan. Lapselle myös tarttuisi helposti vieras kieli josta olisi sitten hyötyä myöhemmin elämässä.

Lontoossa on myös aivan mielettömiä opiskelumahdollisuuksia Suomeen verrattuna ja siellä olis ihan eri tason työmahdollisuuksia muodin ja hiustenkin parissa. Tää ulkomaille muutto on ehkä se mun kaikkein epärealistisin unelma, mut kukaan ei oo kieltäny haaveilemasta ja melkeinpä mikä vaan on mahdollista jos tarpeeksi kovasti yrittää ja haluaa.

Kollaasien kuvat / Canva

Ulkonäkö on aina ollu mulle tärkeetä ja mulla on myös monia ulkonäköön liittyviä haaveita. Suurin haave on tällä hetkellä se että synnytyksen jälkeen palautuisin vielä takaisin omiin vanhoihin mittoihini. Mä oon valmis tekemään kovastikin töitä jotta saan mun vanhan kropan takaisin mut oishan se tietty aina kivempi jos sen vyötärön sais takasin suht vähällä vaivalla. Sitten kun oon päässy takas mun omiin mittoihin mä haluaisin alkaa kehittää mun lihaskuntoa ja unelmoinkin täydellisen atleettisista käsivarsista ja pyykkilautavatsasta.

Mun ikuinen unelma on tuuheat pitkät hiukset. Mun oma tukka on aina ollut suhteellisen hento joten oon tätä hiustilannetta pyrkinyt pidennyksillä paikkailemaan. Ois kyl ihan mahtavaa jos joku joskus keksis jonkun ihmeaineen jolla hiukset sais kasvamaan super pitkiksi ja paksuiksi, mut tää taitaa olla jo vähän liikaa toivottu :D.

Pienin ja toteuttamiskelpoisin unelma on ihanat, koristeelliset rakennekynnet. En tiiä mikä siinä on et se on nii hirveen vaikeeta kävellä sinne kynsistudioon ja laitattaa ne muutaman kympin kynnet, ikinä en oo vaan saanu aikaseksi vaik oon siitä vuosia haaveillu. Hiuksiin oon kyllä laittanut useitakin satasia kerralla ja varmaan tuhansiakin euroja jos kaikki yhteen laskisin mut jotenki aina tuntuu et koskaan ei oo oikee hetki ja rahatilanne ottaa niitä kynsiä, joku muu on aina tärkeempää.Mut mä oon päättäny et otan viel tän vuoden puolella kynnet, ei se niin iso asia oo.

Tästä tuli kyl ihan mielettömän pitkä teksti, oon hämmentyny jos joku jaksoi lukea loppuun :D! Mut tästä tuliki lähinnä tämmönen mun oma unelmien kartoitus, innostuin kun aloin oikeesti kerrankin miettimään et mitä mä elämältä toivon ja haluan. Mut jos jaksoitte lukea loppuun nii kertokaa ihmeessä mitä ootte mieltä mun haaveista ja jakakaa mielellään omiannekin, ois kiva tietää mistä mun lukijat haaveilevat!Hauskaa lauantai-iltaa kaikille♥

Ette oikeesti voi uskoo mitä mulle kävi tänään! Mä oon kokoajan ajatellu et 11.8. on huomenna eli perjantaina mut se olikin tänään. Mul oli varattu neuvola-aika 11.8. klo 10.45 ja arvatkaa monelt heräsin? 10.40. Mut hulluinta tossa oli se että MINÄ maailman hitain ihminen olin neuvolassa kello 10.57! Mä vaa nousin samantien ylös ku älysin et tänää on 11. pvä ja pesin hampaat ja puin ja kerkesin jopa laittaa ripsarii ja hiukset kiinni! Sit vaa pikakävelin bussipysäkille ja tuli heti bussi ja olin siis 17 minuuttia heräämisestä neuvolassa. Aika hyvin ainaki mun mielestä :D. Mut niin kerkesin sit kumminkin neuvolaan ja juteltiinkin pitkät tovit neuvolatädin kanssa, tuntuu et nyt vasta alan uskaltaa kunnolla puhua sille vaik tää olikin jo kolmas neuvolakäynti samalla tädillä. Kaikki oli hienosti ja jopa mun verenpaine oli ihan normaali vaik menin ihan kauheella kiireellä ja melkee juoksin sinne.
                      Nyt mul alkaa vihdoinkin olemaan sit useemmin noita neuvolakäyntejä, eli kahden viikon välein. Tää on kyllä niin surkee tää Helsingin neuvolasysteemi, mulla on viikko 31 ja oon käyny 4 kertaa neuvolassa hoitajalla, kerran lääkärillä ja kahdesti ultrassa. Tuntuu et kaikilla muilla on paljon useemmin noita neuvolakäyntejä ja ultriakin, lisäks mullakin on tossa viel yks ylimääränen neuvolakäynti koska me muutettiin nii sit ne sano sielt neuvolasta sillon et jos tuun heti nii kerkeen tutustuu siihen hoitajaan paremmin. Eli oikeesti ois kuulunu olla vasta kolme hoitajakäyntiä. Kyllä mä ymmärrän et ei ole resursseja ja normaaliraskaudessa ei tarvita niin usein neuvolakäyntejä mut kyl se silti ois tuonu ihan erilaista turvallisuuden tunnetta jos ois ollu enemmän käyntejä. Mut onneksi tilanne nyt korjaantuu ja kaikki on kumminkin menny hyvin. Tällaset merkinnät tuli äitiyskorttiin: (suluissa viime kerran mitat/arvot)

rv 30+3

Paita, farkut: H&M Laukku: Guess Kengät: Zara Sydän koru: Nora Norway, Muut korut: Äidin vanhoja

Vihdoinkin pääsin ihmisten ilmoille täält himasta kökkimästä! En ollu siis käyny Vuosaaren ulkopuolel kertaakaan sen jälkeen ku tultii Oulust yli viikko sitten ja tänää menin sit päiväks kaupungille mun kaverin Nonan kaa shoppaileen ja venaileen Ottoo joka oli duunissa. Oton duunin jälkeen mentiin sit Vapianoon syömään ja juhlistamaan meidän eilistä puolivuotispäivää♥ Hurjaa kyl miten aika kuluu, vastahan me tutustuttiin? Ja vastahan mä tein sen toivepostauksen meistä ja siitki on muka jo yli kuukausi? Mut maailman ihaninta et ollaan oltu jo näin kauan yhessä, vaik tiiänki et tää puol vuotta tulee olee kärpäsenkakan kokonen aika meidän yhteisestä elämästä mut siltikin, onhan se eka sellanen vähä isompi merkkipaalu.
                       Oli kyl ihana päästä pois kotoo välil, eilen alko oleen jo niin tylsää vaa istuu sisällä ilman mitää tekemistä. Kaikki leffat oli katottu, lehdet luettu moneen kertaan ja jopa vaihdettu se olkkarin järjestys. Onneks tänään oli parempi olo vihdoin ja jaksoin jo tehdäkki jotain, nyt oon tosin ihan puhkipoikkiväsyny ja pakko päästä koht nukkumaan. Mulla ois sit pitkän tauon jälkeen vähän kuviakin teille (jopa musta itestäni ku meikkasin ekan kerran viikkoon :D):

Käytiin katteleen Zaran lastenvaatevalikoimaa ku Nona halus nähä mist tykkään et osaa kuulemma ostaa sit tuolt kivan Babyshower -lahjan. Aivan ihania vaatteita oli kyl ja noi housut sulatti mun sydämen! Itte en ehkä tosin maksais noista 23 euroa ku ne menee nii vähän aikaa pienellä mut jos lahjaksi saa nii eihän siinä oo mitään vikaa? 😉

Vapianon jälkeen suunnattiin kohti Columbuksen R-kioskia hakemaan viimein se H&M-tilauksen toinen osa jossa oli pikkuselle villatakki ja ihanat hapsusaappaat. ”Oikeelta” H&M:ltä tarttui neitoselle mukaan leggingsit ja paita kun meillä oli lahjakortti joka piti käyttää tällä viikolla. Sit sain viel Otolta aivan ihanan 6kk-lahjan ja kortinkin mihin muru oli kirjottanu niin söpösti.

Tänään tipahti myös postiluukusta kerranki kaks kivaa kirjekuorta: Kelalta päätös äitiyspäivärahan myöntämisestä ja Haikaranpesän esitteet eli vielä kirjallinen varmistus siitä et pääsen sinne synnyttämään, JEE!

Huomenna murulla on vapaapäivä ja varmaan ollaan vaan kotosalla joten voisin tehdä masupostausta, onhan täs meneillään jo viikko 31!  Ja pitää muutenki tehdä nyt ahkerammin tätä blogii ku tää jäi ihan liian vähälle huomiolle sillä aikaa kun olin kipeenä. Päätin myös tänää et mä en aio sairastaa enää kertaakaa tänä talvena ja se on varma, ei oo mun juttu! Mut mä taidan nyt pikkuhiljaa alkaa oleen nii väsyny etten saa enää mitää fiksua sanottua nii eiköhän mun oo aika toivotella hyvät yöt lukijoille!♥

Iina ja pikkumasuli kuittaa♥