Liminuunuu?

13.12.2012
Kyllä, luitte ihan oikein tuon otsikon. Raskaus on tosiaan tehnyt tehtävänsä ja pehmittänyt mun aivot, telkkarissa mainostettiin K-marketin tarjouksessa olevia miniluumutomaatteja ja mä innoissani selitin Otolle että nyt haetaan niitä liminuunuutomaatteja monta rasiallista! Eikä toi ollut ainoa sammakko mun suusta tällä viikolla, tai varmaankaan edes tänään. Onneksi mun päätoiminen virkani on tällä hetkellä kotiäitiys ja mun keskustelukumppanina toimii suurimman osan ajasta tuo 1-vuotias joka ainakin toistaiseksi nyökyttelee melko hyväksyvästi lähes kaikelle mitä sanon riippumatta siitä sanonko sen oikein vai väärin. Tänään tosin vastauksena kaikkeen on ollut aikalailla painokas päänpudistus tai lohduton itku kun Tiaralle iski ensimmäinen ihka oikea flunssa, tähän asti kun on ollut vain kerran pieni nuha ja yksi vauvarokko. Kuume nousi korkealle eikä ruokakaan pahemmin maistunut neidille, nestettä sentään onneksi sain uppoamaan vähän pitkin päivää kun annettiin juoda pillillä. On se kyllä niin inhottavaa katsoa kun pienellä on paha olla, heti aamulla huomasin että ei oo kaikki kyllä nyt kunnossa kun mentiin sohvalle istumaan ja sen sijaan että Tiara olis hyörinyt ja pyörinyt ympäri sohvaa se makoili mun kainalossa puoli tuntia höpöttelemässä ja puristi sormesta tiukasti kokoajan. Aika sisukkaita sissejä nuo muksut silti on, vaikka posket helottivat tulipunaisina ja silmät suunnilleen seisoivat päässä kuumeen takia niin täällä se neiti silti veteli vähän väliä ympäri kämppää ja halusi piirtää ja lukea ja purkaa kirjahyllyn sisältöä ahkerasti. Saatiin onneksi kuume laskemaan särkylääkkeellä ja nyt Tiara tuhisee tyytyväisenä omassa sängyssään, toivottavasti huomenna olisi parempi päivä jo! Jos jotain positiivista pitää sanoa niin ainakaan tämä flunssa ei iskenyt sitten jouluaattona, vaan onneksi näin etukäteen.
                Tänään ajattelin kertoa vähän masukuulumisia, tai no ei mulla mitään hirveän mullistavaa kerrottavaa ole muuta kuin että paksusti voidaan ja avokadohimo on vaihtunut oliivienhimoon. Tämä on varmaankin viimeinen masupostaus ennen rakenneultraa, siihen kun ei ole enää kuin muutama hassu päivä joten ajattelin että jos haluatte niin arvailkaa ihmeessä tämän postauksen kommenttiboxiin tyypin sukupuolta ja saa laittaa perustelutkin arvaukselle jos sellaisia keksii! Mullakin on vain selittämätön tunne sukupuolesta, ilman minkäänäköisiä fiksuja perusteluja että pelkkä arvaus riittää oikein hyvin myös. Mä kerron mun tyttö-/poikaolosta vasta sitten ultran jälkeen sillä nyt en halua vaikuttaa mitenkään omilla ajatuksillani teidän veikkauksiin, mutta ajattelin tehdä näin toivottavasti viimeisten sukupuolesta epätietoisten päivien kunniaksi näitä perinteisiä tyttö/poika -”testejä” ihan huvin vuoksi, näkeepähän sitten ensi viikolla että osuivatko ne oikeaan!
Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille tulee poika
Vau.fi Tyttö vai Poika -testin mukaan meille tulee poika
TYTTÖ

* Vatsasi on levinnyt sivulle.
* Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä.
*Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiopäivää
* Viiva vatsassasi päättyy napaan.
* Vauva potkii hillitysti.
*Edellinenkin lapsesi on tyttö.
* Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta.
* Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.
* Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin.
* Kätesi on aiempaa pehmeämmät.
* Vauvasi sydämen syke on yli 140. 
* Olet normaalia kiukkuisempi.
* Vauvasi hikottelee usein.
* Ikenet verestävät odotusaikanasi


 4/14 tyttö
 
POIKA
 
 * Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin. 
 * Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa. 
 * Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan. 
 * Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle. 
 * Vauvan potkut ovat voimakkaita. 
 * Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika. 
 * Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina.
 * Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä. 
 * Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt. 
 * Kätesi kuivuvat helposti.
 * Vauvasi sydämen syke on alle 140. 
 * Olet rauhallinen ja hyväntuulinen. 
 * Vauvan isä lihoo odotusaikanasi.
 * Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.
7/14 poika
Multa toivottiin vertailua ensimmäisen ja toisen raskauden kesken ja mun mielestä se oli hauska idea, joten ajattelin nyt tähänastisten kokemusten valossa kertoa mikä on mennyt samalla ja mikä eri tavalla näissä raskauksissa. Moni asia on mennyt eri tavalla tällä kertaa: Tiaraa odottaessani mä kärsin ensimmäisellä ja toisella kolmanneksella rajuista aurallisista migreeneistä useaan otteeseen, nyt toisessa raskaudessa mulla on ollut paljon vielä ensimmäistä raskautta enemmän kovaa päänsärkyä, mutta vähemmän niitä aurallisia (=eli näköhäiriöt sisältäviä)  migreenikohtauksia. Ensimmäisessä raskaudessa mua inhotti kahvi, jo pelkkä ajatuskin sai närästyksen polttelemaan kurkussa, nyt taas kahvi maistuu ihan normaalisti. Tällä kertaa mulla ei ainakaan vielä ole ilmestynyt Linea Negraa, Tiaraa odottaessani se taas tuli aika varhain näkyviin ja jatkui navan yli. Uuden tulokkaan syke on ollut reilusti alhaisempi kuin Tirriäisellä, ainakin viimeksi vauvan syke oli 144 ja Tiaralla se huiteli aina 155-160 välillä. Tämä vauva on myös ollut paljon rajumpi liikkeissään ja liikkeet alkoivat tuntumaan reilusti aikaisemmin kuin ensimmäisessä raskaudessa. Ensimmäinen maha tuntui levinneen joka suuntaan ja se näkyi takaakin selvästi, tässä raskaudessa masu on pysytellyt lähinnä vain edessä ja ollut aika säännöllisen muotoinen pallo.
                        Vaikka moni asia on mennyt eri tavalla, on myös ollut samanlaisiakin juttuja paljon! Sinappisilli on ollut mun salainen ruokahimoni molemmissa raskauksissa. Alussa oli molemmilla kerroilla jatkuva 24/7 ällötys  ja mitään ruokia ei tehnyt mieli, mutta pahoinvoinnista en silti ole kärsinyt ollenkaan. Alkuraskauden väsymys on ollut myös yhtä voimakasta molemmilla kerroilla, sellaista että nukuin 12-16h yössä ja ainakin yhdet päikkärit joka päivä, mieluummin kahdet jos vain oli siihen mahdollisuus. Keskiraskaus taas on ainakin toistaiseksi ollut mulla yhtä
pirteää aikaa kuin viimeksikin eli mahtavaa vastapainoa alkuraskauden saamattomuudelle. Molemmissa raskauksissa vauva on tykännyt hengailla navan oikealla puolella paljon ja työnnellä pyllyä masusta ylös. Paino on myös noussut viikko viikolta grammalleen samaan tahtiin kuin viime kerralla, vaikkakin nyt tokassa raskaudessa painoa on ainakin toistaiseksi vähemmän kuin viimeksi näillä viikoilla koska aloituspaino oli pienempi.
Sellaisia pohdintoja! Mä oon ihan hämmästynyt siitä miten moni asia on mennyt eri tavalla kuin viimeksi, vaikka kyllähän noita samankaltaisuuksiakin oli paljon! Nyt voisin laittaa vielä masukuvaa, tuntuu että toi rantapallo on taas viikossa kasvanut ainakin tuhat kertaa isommaksi, vai mitä ootte mieltä?

Kiitos kaikille eiliseen postaukseen kommentoineille rohkaisevista sanoista ja tuesta! Mä alankin nyt vastailemaan teidän kommentteihin ennenkuin siirryn lepuuttamaan mun pehmenneitä raskausaivoja Criminal Mindsin ja konvehtirasian pariin. Hyvää yötä kaikille ja ihanaa alkavaa viikonloppua jo etukäteen!

Anonyymikommentoinnin esto

12.12.2012
Syksyllä otin anonyymikommentoinnin pois päältä, koska kyllästyin kuuntelemaan sitä kaikkea lokaa jota mun niskaan päivittäin heitettiin. Päätös oli parhaita, joita bloggaamisen aikana olen koskaan tehnyt, blogin kirjoittelu muuttui taas ahdistavasta puuhasta ihanaksi kun ei tarvinnut miettiä että mitä kuraa sinne kommenttiboxiin on tällä kertaa ilmestynyt. Silti jäin kaipaamaan niin monen mukavan anonyymikommentoijan kommentteja, jotka usein piristivät päivää. Minulla oli myös ikävä keskustelua, sitä keskustelua joka on koko tämän yli puolentoista vuoden ajan ollut se suola ja sokeri, kirsikka kakun päällä tässä blogissa. Mielipiteiden innokasta vaihtoa puolin ja toisin. Teräviä huomioita, lukuisia tarinoita ihanien lukijoiden elämästä ja arkipäivästä, kokemusten jakamista. Mä en haluaisi että mun blogista puuttuu se keskusteluosio täysin, sillä vaikka kehuvat ja iloiset kommentit ovatkin upeaa luettavaa eikä niihin kyllästy koskaan, on mukavaa tietää myös herättäneensä ajatuksia ja käynnistäneensä keskustelua jostain ajankohtaisesta aiheesta. 15 720 julkaistua kommenttia, viisitoistatuhatta ajatusta on mun blogissani jo jaettu, niin hyvässä kuin pahassa. Ilman anonyymikommentointia määrä olisi varmasti tuhansia pienempi, enkä tosiaankaan voi kieltää etteikö minua harmittaisi se että kommentit vähenevät ainakin puolella kun eston laittaa päälle. Mutta valitettavasti en näe muuta ratkaisua kuin estää anonyymikommentoinnin jälleen kerran.
              Mä en ole saanut mitään niin hurjan törkeitä, ilkeitä tai inhottavia kommentteja tämän vapaan kommentoinnin aikana kuin joskus aikoinaan, mutta en keksi yhtäkään syytä miksi mun pitäisi päivästä toiseen jaksaa iloisen asiallisesti vastata vaikkapa täysin provomielessä esitettyihin loukkaaviin kysymyksiin tai uteluihin meidän yksityisasioista. Sydänverta en vielä ole joutunut vuodattamaan, enkä niin aio joutua tällä kertaa tekemäänkään, sen verran olen viisastunut. Sen näkee kommenteista jo nyt että niiden sävy muuttuu vain ilkeämmäksi kokoajan ja en halua ottaa sitä riskiä että joku laukoo taas jotakin niin typerää että uhraan sille jopa kyyneliä tai edes pahoitan mieleni. Anonyymikommentoinnin sallimisen piti olla vain yhden postauksen etuoikeus, nimenomaan keskustelun herättämiseksi, mutta myönnän että jäin taas koukkuun siihen että kommentteja tuli paljon. Onhan se mieltä hivelevää kun kommenttiboxissa lukee viiden sijaan viisikymmentä tai sata ja saa lukea roimasti enemmän ihmisten mielipiteitä ja kertomuksia. Siksi annoin tämän jatkua, vaikka niitä inhottavaan sävyyn laitettuja kommentteja tuli jo heti alusta asti ja päätös oli selkeästi virhe.
                     Mä häviän itse paljonkin siinä että estän kommentoinnin teiltä anonyymeiltä, yllämainittujen syiden ja sen lisäksi että teidän kaikkien mukavien tyyppien ihanat jutut jäävät lukematta, mä joudun myöskin pelkäämään sitä että ilkeät spekulaatiot meidän yksityisasioista leviävät av-palstoille joita mun ei itse olekaan niin helppo kontrolloida. Viimeksi tuon eston aikaan luin mm. yhtäaikaa spekulaatiota siitä että olenko raskaana vai en, siitä että olen lihonut jumalattomasti ja siitä että olen liian laiha – kaikki samaan aikaan ja kaikki silloin kun raskaus ei näkynyt millään tavalla eikä mun paino tai ulkonäkö muutenkaan ollut muuttunut mitenkään kuukausiin. Lukuisista ilmiannoista huolimatta kesti silti  viikkoja ennenkuin keskusteluketju poistui palstalta. Jokainen itse raskaanaollut osaa kuvitella miten pahalta tuntuu kun omaa erittäin aikaisessa ja epävarmassa vaiheessa olevaa raskautta retostellaan julkisesti, ei todellakaan hyvältä. Raskaus on ehkä yksityisin asia jota maailmasta löytyy ja siitä pitäisi saada kertoa tasan silloin kuin itse haluaa. Ei ainakaan silloin kun joku valopää, joka on kuullut asiasta joltain kumminkaimantutuntoverilta, joka on kuullut asian ihmiseltä, jolle itse olen asian luottanut vaikkei olisi selkeästi pitänytkään, päättää sitä alkaa jakelemaan  ikävään sävyyn anonyymisti keskustelupalstalla.  
                  Mutta vaikka tässä onkin myös huonot puolensa, mä oon päässäni edelleen punninnut ne hyödyt suuremmiksi. Vaikka joudunkin pelkäämään mitä tämän jälkeen löydän mahdollisesti liikenteenlähteistäni bloggerissa (ehkä sen pahamaineisen vauva-lehden av-palstan taas, ehkä demi.fi:n) mä en ainakaan joudu päivittäin, tai joka kerta kun bloggerin avaan lukemaan edes sitä yhtä ärsyttävään sävyyn kirjoitettua kommenttia, enkä myöskään pelkäämään että mun silmille pamahtaa joku törkeä loukkaus. Kommenttienvalvontaa kun mun on pakko seurata itse kokoajan mutta palstat voin sentään onneksi halutessani jättää lukematta. Mun ei myöskään tarvitse vastata typeriin, täysin vittuilumielessä laitettuihin kysymyksiin eikä perustella kenellekään miksi mä haluan meikata vaikka olisin vain kotona tai miksi juon kupillisen kahvia päivässä, nämäkin asiat kun esimerkiksi ovat jonkun mielestä suorastaan verrattavissa rikollisuuteen.
                    Mua harmittaa aivan hirveästi teidän ihanien tyyppien kommenttien poisjäänti, varsinkin kun teidänkin maineenne samalla tahriintuu vaikka niitä inhottavia anonyymejä ei olekaan kuin pari valittua. En oikeastaan edes tiedä kumpi olisi pahempaa, se että ilkeitä anonyymejä olisi monta vai tämä nykyinen tilanne jossa ilkeät kommentit tulevat usein ryppäinä, samasta ip-osoitteesta muutaman minuutin sisällä. Onko kauheampaa se että on yksi vaikeasti pakkomielteinen vai se että on monta jotka haluavat tahallaan ”vähän ärsyttää”?  En tiedä, enkä varmastikaan tule koskaan saamaan siihen vastausta. Mutta näillä mennään, en tiedä haluanko anonyymien kommentointioikeutta palauttaa enää kun tämä(kään) kokeilu ei sujunut asiallisissa merkeissä. Toivon siis taas kerran että te mukavat tyypit jaksatte nähdä sen vaivan että luotte itsellenne Google-tilin ja tulette kommentoimaan kuten ennenkin ja lisäksi toivon että ymmärrätte mun päätöksen!                     

Paketointia ja salaman välskettä

11.12.2012
Tänään ollaan lähinnä äidin mukavuudenhalun vuoksi pakoiltu lumipyryä sisätiloissa koko päivä, enpä muista milloin viimeksi oltaisiin oltu ihan vain kotosalla näin. Päikkärit neiti sentään kiskaisi parvekkeella että sai vähän raitistakin ilmaa. Yllättävän kivasti sujui koko päivä vaikka yleensä tuntuukin että  viimeistään puolenpäivän aikaan on jo pakko päästä ulkoilemaan! Tiara on innostunut hirveästi piirtämisestä ja piirteleekin jo puuväreillä oikein suloisia ja värikkäitä kuvia paperille. Piirtäminen on neidistä niin hauskaa puuhaa että sillä aikaa mä sain kivasti paketoitua vielä viimeisiä joululahjoja pakettiin. Mun paketointiurakka on tältä vuodelta ohi, nyt on enää Oton vuoro paketoida kaikki mun lahjat. Meni mulla kolme rullaa lahjapaperia ja varmaan lähemmäs parisataa metriä lahjanarua, mutta nyt on mun osalta valmista. Hyvissä ajoin, kerrankin! Muutaman konvehtirasian ehkä laitan vielä pakettiin, voi sitten hyvällä omallatunnolla herkutella kun pitäähän lahjat syödä pois 😉 Ja pakko mun on vielä vähän saada paketoida, se on vaan niin kivaa puuhaa että iski oikein haikeus kun viimeinenkin lahja oli kääräisty punaiseen paperiin ja tajusin että taas pitää odotella vuosi ennen kuin saan miettiä lahjoja rakkailleni ja paketoida niitä. Mä kuvasin meidän paketointitarvikkeet jo muutama viikko sitten kun ekan satsin ostin joten tarviekuvista puuttuu osa pakettikorteista ja punainen lahjapaperi, mutta etteköhän te näe ihan tarpeeksi silti! Laitoin osan paketeista kuusen alle kuvanottohetkeksi että sai vähän lisää jouluista tunnelmaa kuviin, sitten vein ne kiltisti takaisin piiloon.
Kuten meidän kaikki muutkin jouluiset koristeet ynnä muut, lahjapaketitkin on verhoiltu hopeaan, mustaan ja punaiseen. Mä päätin että tänä vuonna haluan saada aikaan yksinkertaisen nättejä paketteja ja valitsin mustaa, punaista ja hopeaa yksiväristä paperia. Olen ennen aina käyttänyt kaikenmaailman kuviopapereita ja ajattelin että vaihtelu virkistää! Lahjapaperit, kuten myös musta kiiltävä naru ja punainen mattapintainen naru löytyivät Citymarketin valikoimista. Tigerista bongasin nuo ihanat puiset paketti”kortit” tonttukuvioilla ja hamstrasin niitä muutamaan otteeseen lisääkin, noi oli mun mielestä aivan mielettömän suloisia ja kiva vaihtoehto ainaiselle pakettikorttien liimaamiselle. Kirjoitin nimet lyijykynällä, ajattelin nimittäin että noin söpöjä pakettikortteja voi uusiokäyttää myös tulevina vuosina. Lisäkoristeiksi ostin Tigerista tuollaisen paketin jossa oli hopeita, kultaisia ja mustia koristeruusukkeita ja käytin tuolta ne mustat ja hopeat. Kultaisetkin säästyvät vielä tuleville vuosille! Tiimarista mukaan tarttui joulukuusen, sydämen ja tontun muotoisia 3d-koristetarroja ja yksi liuska ”Hyvää Joulua” -tarroja, kun ajattelin että niitä voi liimata myös paketteihin ja kirjoittaa nimen alle jos ei halua noita puisia kortteja kaikissa paketeissa käyttää. Ensi vuonna haluaisin ehkä kokeilla paketoinnissa vielä jotain aivan täysin perinteistä poikkeavaa ja sen lisäksi laittaa ehkä paketteihin pieniä suloisia koristeita kuten vaikka helminauhaa tai pieniä kuusenpalloja. Mutta lopulta, ne on kuitenkin vain paketteja. Paketteja jotka ensi vuonna ainakin meille tuo joulupukki joten niitä ei kovinkaan kauan kerkeä esimerkiksi kuusen alla katselemaan, kääreitä jotka revitään sekunneissa palasiksi ja unohdetaan samantien, pakettikortteja jotka sinkoilevat muiden riekaleiden mukana. Onko se kaiken vaivan arvoista? Löytyykö mun lukijoiden joukosta samanlaisia tai kenties vielä pahempia paketointihirmuja kuin minä? Vihaako joku paketointia yli kaiken?
Huomenna me lähdetään kyllä ulos vaikka taivaalta sataisi kissoja ja koiria, sen verran puuduttavaa sisällä kökkiminen kaikessa kodikkuudessaan kuitenkin on. Tänään napsaisin pari kuvaa Tiarasta Zaran valkoisessa ihanassa mekossa kun muistin yhtäkkiä sen olemassaolon ja säikähdin että mahtuuko se enää meidän kilometrin pituutta venähtäneen neidin päälle! Mutta mahtui se onneksi, kuten supersuloiset ballerinatkin. Itse testailin myös joulunpunaista huulipunaa kun mulla oli niin huipputylsää Tiaran päikkäriaikaan. Mä luovutin tuon aivan surkean ”luonnonvalon” kanssa ja käytin salamaa varmaan reippaasti yli vuoden kestäneen tauon jälkeen, armahtakaa mua! Ainakin kuvista saa selvää sentään eivätkä ne ole keltaisia!
Nyt mä käperryn murun viereen katsomaan telkkaria ja tunnustelemaan pikkumurun möyrintää masussa, se on taas tänään ollut aivan villillä tuulella! Enää viikon päivät rakenneultraan, toivottavasti menisi äkkiä tää aika kun en jaksa odottaa! Hyvää yötä teille kaikille ihanille ja ihanaa huomista keskiviikkopäivää!
PS: Enää  alle kaksi viikkoa Jouluun, ihanaa!

Tyttöjen kesken

09.12.2012
Eilen meillä oli Netan kanssa shoppailupäivä ihan kahdestaan ja voi sitä autuutta kun sai liikkua kaupungilla ilman vaunuja! Tiaran kanssa kaupungillaolossa ei ole mitään vikaa mutta ne vaunut – puolet ajasta kuluu yleensä hissien jonottamiseen ja vaihtoehtoisten reittien keksimiseen. Oli siis oikein tervetullutta vaihtelua käyttää hissin sijaan rullaportaita ja välillä niitä ihan oikeitakin portaita. Miinuspuolena mainittakoon se että niin laukut kuin vähäiset ostoskassitkin joutui kantamaan ihan itse, mikä ei ollut niin mukavaa kun on tottunut tunkemaan kaiken kätevästi vaunujen alakoriin. Shoppailun jälkeen rojahdettiin rättiväsyneinä mun lemppari kiinalaisen ravintolan Long Wallin tuoleille istumaan ja nautittiin super herkullisesta ruuasta. Ravintolasta suunnattiin kotiin ja reippaina tyttösinä leivottiin vielä edellisenä päivänä valmistetusta torttutaikinasta kolme pellillistä torttuja. Tuli muuten hyviä, vaikka tiesinkin että mummun resepti on pettämätön! Mutta omista taidoistani en ensikertalaisena ollut niin varma, onneksi oli Netta apuna.
                     Shoppailu on näin raskaanaollessa yleensä aika epä palkitsevaa puuhaa jos miettii ihan normaaleja vaateliikkeitä joista melkeinpä missään ei ole mama-vaateosastoa, esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Cubus, BikBok, Gina Tricot, Zara, Monki ja Weekday. Pitkiä perustoppeja ja -paitoja löytyy suhteellisen helposti, mutta kukapa haluaisi verhoutua pelkästään niihin yhdeksän kuukauden ajan? Tämän hetken vaatetrendit ovat ainakin mun mielestäni aika surkeita raskaanaolevan kannalta, itse kun näytän ainakin aivan muumilta trendikkäimmissä laatikkomuotoisissa yläosissa ja  lyhyet topit eivät kuulu edes sille listalle vaatteista joita uskaltautuisin tässä tilassa sovittamaan. Korkeavyötäröiset supertiukat pillihousut eivät kovinkaan helpolla suvaitse kasvavaa pallomasua sisäänsä edes erinäisten omatekoisten kiinnitysviritelmien avulla ja kaupoista löytyvät korkeavyötäröiset hameet ovat yleensä logiikaltaan ”lisätään ylhäältä pituutta niin alhaalta voi napsaista vähän pois” – toisinsanoen jo valmiiksi helmaltaan vesirajamittaisia, joten kuvitelkaapa niiden sisälle vielä se jalkapallo – ei kiitos! Eilen kuitenkin tapahtui jotakin todella yllättävää, löysin kaksi (!) raskauden loppumetreille asti sopivaa, tyylikästä, omaperäistä ja trendikästäkin yläosaa aivan tavallisen ketjuliikkeen normaalilta vaateosastolta, nimittäin Zarasta! Ja mikä parasta, vaatteet menevät oikein kivasti myös raskauden jälkeen eivätkä näytä siltä että niistä puuttuisi vatsan kohdalta kolmekiloinen tyyppi. Katsokaa vaikka, seuraavaksi siis luvassa kuvia eilisestä ja ostoksista!
 Armeijanvihreä tiikerikuvioinen kauluspaita – ZARA
 Statement-koru – JC
 Armeijanvihreä trikoopaita nahkayksityiskohdin – ZARA
 Tiara halusi testata kummitätinsä uutta hiuspantaa ja näytti ihan goottivauvalta!
Tänään ehdittiin vielä ulkoilemaan puistoon ja pulkkamäkeen ennen kuin Netta lähti takaisin kohti kotia. Ulkoiltiin toista tuntia lauhassa pikkupakkasessa ja saatiin mukavan punaiset posket! Kauhea ikävä tulee kyllä Nettulia taas, niin mulla kuin Tiarallakin mutta onneksi on sentään puhelimet keksitty ja voi soitella aina maratonipuheluita. Ensi viikolla meillä ei olekaan mitään kovin tähdellistä tekemistä, mutta lauantaina mun äiti tulee tänne joulunviettoon Oulusta! Ennen sitä kuitenkin luvassa luultavasti paljon ulkoilua, pipareiden ja piparitalon leipomista, sekä se mun lupaamani paketointipostaus! Lahjapakettejakin on jo puolikas kaapillinen, uskaltaisinkohan kuvata nekin postausta varten vai arvailisivatkohan lahjojen saajat liikaa pakettien sisältöä? No, pitää pistää harkintaan! Nyt kuitenkin vuorossa hektisen viikon jälkeen murusen seurasta ja naminami tortuista nautiskelua kynttilöiden ja joulukuusen valossa. Ihanaa viikkoa kaikille!

Kideblogit kutsuu Sinut lanseeraustilaisuuteen!

09.12.2012
Teillä lukijoilla on nyt ainutkertainen mahdollisuus ottaa osaa uuden blogiportaalin lanseeraukseen! Kideblogien julkaisujuhlat juhlitaan 12.1. Tampereella Bistro Pannu  & Huoneessa ja meidän bloggaajien lisäksi juhliin on kutsuttu myös kymmenen onnekasta lukijaa. Kideblogien juhlat ovat coctail-tilaisuus joten meille on luvassa myös Bistro Pannu & Huoneen tarjoamia herkkupaloja ja kuohuvaa! Mahtavan seuran ja herkkujen lisäksi tarjolla on meikki- ja ihonhoito-opastusta sekä lisäksi Bistro Pannu & Huoneen yhteydessä oleva upea Putiikki Rannalla -lifestylemyymälä tarjoaa illan ajan kaikki normaalihintaiset tuotteet 20%:n alennuksella! Ai mitenkö sinulla on mahdollisuus tulla yhdeksi kymmenestä onnekkaasta osallistujasta? Ensi viikon aikana Kideblogien Facebook -sivuille ilmestyy lisäinfoa tilaisuudesta ja siitä miten voit siihen päästä osalliseksi, joten kannattaa käydä tykkäämässä sivusta jos et vielä ole sitä tehnyt. Muistuttaisin myös käynnissä olevista huikeista yhteistyökumppaneiden arvonnoista, joissa olet myös automaattisesti mukana tykkäämällä Kideblogeista ennen varsinaisen sivuston tammikuussa tapahtuvaa julkaisua!