Kinkun tuoksun keskeltä moi! Mun raskaushormonit yhdistettynä nälkään ja uunissa neljättä tuntia paistuvan kinkun tuoksuun saa aikaan sulaa hulluutta, mä en voi ajatella mitään muuta kuin joulukinkkua! Laatikot saatiin kaikki valmiiksi jo eilen, meidän laatikkovalikoimassa on näin ensikertalaisina lanttua, imellettyä perunaa, porkkanaa ja bataattia. Laatikoiden tekeminen oli yllättävän helppoa kun tehtiin Oton kanssa yhteistyötä. Otto kuori, pilkkoi ja muussasi keitetyt juurekset – mä maustoin ja sekoittelin ainekset oikein. Tänään väkerrettiin vielä sienisalaatti ja herneet on olleet aamusta asti likoamassa meidän suvun perinneherkkua hernerokkaa varten joka kohta vielä murun kanssa keitellään valmiksi. Kinkku on tosiaan uunissa ja kohta päästään kuorruttelemaan sekä värkkäämään kastiketta. Huomisen hommaksi jää ainoastaan uunilohi ja tuoresalaatti, sekä aamuisen riisipuuron keitto. Kukahan tänä vuonna saa joulumantelin?

           Huomisen hommia on tietenkin myös pöydän kattaminen ja herkkujen esille nostaminen, mutta siinäpä se sitten aikalailla onkin. Mä halusin tehdä kaiken niin valmiiksi kuin mahdollista ennen jouluaattoa, ettei aattoa tarvitse viettää keittiössä rehkien vaan saa rauhassa ottaa rennosti, katsella Joulupukin Kuumaalinjaa sekä Lumiukkoa ja nauttia vain yhdesssäolosta.  Mulla on jouluihmisenä ollut joulufiilis jo aika pitkään mutta täytyy sanoa että kyllä se lanttulaatikon tuoksu eilen ja kinkun tuoksu tänään on ne jotka on saaneet joulujännityksen hiipimään huippuunsa. Ja täytyy sanoa että täysin itse koristeltu, kokattu ja siivottu joulu tuntuu todella hyvältä, saa jopa olla itsestään vähän ylpeäkin! Meidän joulupöydässä ainoat valmiina ostetut herkut ovat sillisalaatti äitiä varten sekä maksalaatikko Otolle kun hän on ainoa joka sitä syö enkä mä ainakaan kestänyt ajatusta sen tekemisestä itse.

             Mutta nyt niitä masukuulumisia muussakin kuin ruokamielessä! Vauva kasvaa ja voi ainakin liikehdinnästään päätellen oikein mukavasti masussa. Liikkeet voimistuvat päivä päivältä ja tuntuvat jo useaan otteeseen päivän aikana riippumatta siitä olenko liikkeellä vai levossa. Ehkä hämmentävintä on kun vauva myllää masussa kauppareissulla tai kesken imuroinnin ja tuntuu että kaikki sisuskalut kääntyvät aivan ympäri. Tänään tuli taas viikkoja täyteen puhelinsovelluksen mukaan ja vauvalla pitäisi olla kokoakin jo reippaat 27cm! Ei mikään minikaveri siis enää, ainakaan jos vertaa varhaisultrassa viikolla 7+0  nähtyyn 1cm:n kokoiseen palloon. Täytyy muuten tuosta amerikkalaisesta sovelluksestani ihmetellä, että minkä kokoisia porkkanat oikein ovat Jenkeissä, sovelluksen mukaan kun vauva on tällä viikolla siis porkkanan kokoinen ja aiemmin on ollut mm. mango, banaani ja  joku muukin jotka miellän itse paljon porkkanaa kookkaammiksi. Hassuja juttuja!

                 Viikon päästä pitäisi olla taas neuvolakäynti ja sitä odottelenkin jo innolla, vaikka sydänääniä on nyt tullut kuunneltua ahkerammin käytössä olevan kotidopplerin avulla. Dopplerista kerron teille lisää tammikuun puolella, mutta voin jo nyt todeta että kätevä vehje! Itse kun tuppaan ainakin olemaan sen luokan hermoheikko että aamu alkaa huomattavasti mukavammissa merkeissä kun on kerran ne äänet kuunnellut ja todennut että kaikki on ihan hyvin vaikka onkin nukkunut kymmenen tuntia ja ollut tietämättä vauvan meiningeistä masussa. Olo on ollut mitä mainioin jo muutaman viikon ajan ja liikkeitä (sekä graavilohikieltoa) lukuunottamatta en edes useinkaan muista että olen raskaana, mikä on mukavaa vaihtelua alun päänsäryille. Keskiraskaus on ihanaa aikaa ja voin sanoa ainakin nyt viimeiset pari viikkoa todella nauttineeni raskaanaolosta. Iho on vihdoin parannut raskausaknesta normaalitilaansa ja uskallan taas katsoa peiliin. Masu näkyy kunnolla ja välillä musta tuntuu että melkein saatan hehkua raskaushehkua! Mulla on kokoajan  superenerginen fiilis ja voisin vain kokkailla, siivoilla ja laittaa kotia kokoajan. Mielikin on seesteinen, musta tuntuu että oon rauhallinen kuin viilipytty, mikä on todella mukavaa vaihtelua niille alkuraskauden jatkuville mielialanvaihteluille. Tässäpä olisi tämän viikon masua, sekä vertausta ensimmäisen raskauden masuun samoilla viikoilla!

Laitoin tonttulakinkin päähän joulun kunniaksi! Mutta on pötsillä kokoa! Tiaran masukuva ja tämänhetkinen masukuva on otettu hieman eri kuvakulmista joten oli vähän hankalaa saada kuvia samaan mittakaavaan. Mutta arvioisin että tämänhetkinen masu on ehkä himpun verran suurempi kuin ensimmäisessä raskaudessa näillä viikoilla, ei kuitenkaan kovin paljoa. Neuvolassahan sen sitten näkee kun mitataan sf-mitta ensimmäistä kertaa! Mutta nyt mä siirryn takaisin hernekattilan ääreen, mun joulujännitys ja raskauden aiheuttama ylienergisyys ovat sitä mieltä että olen nyt istunut aivan tarpeeksi tällä erää. Ihanaa aatonaattoiltaa kaikille ja upean mahtavaa jouluakin näin etukäteen! Huomenna mahdollisesti jonkinlaista joulutervehdystä tulossa ja huomisen kuulumiset päivittelen sitten kunnolla välipäivinä. Nukkukaa hyvin ja muistakaa aamulla Joulupukin Kuumalinja! Moimoi!

Mä eilen vielä joulusiivousten lomassa intouduin sotkemaankin, oli nimittäin pakko kaivella kätköistään kaikki Tiaran miniminivaatteet ja tehdä pientä inventaariota. Vaatteita meille on kyllä kertynyt enemmän kuin tarpeeksi, vaikka osan olenkin myynyt jo pois niin kaikki ihanimmat ja käytännöllisimmät lempparit olen säästänyt tulevan varallle. Tuli kyllä niin haikea fiilis kun niitä katselin, ei kukaan ole voinut olla niin pieni! Mutta kyllä se vain oli, kuvatkin todistavat 44-kokoisten vaatteiden olleen Tiaralle vähintäänkin reiluja ensimmäisinä viikkoina. Tänään kävin viimein ostamassa ensimmäiset jutut tulevalle vauvalle. Vauvasta puheenollen, mun on jotenkin hirvittävän vaikea koittaa keksiä jotain nimeä jolla kutsua vauvaa blogissa!  Meillä oli työnimikin vauvalle, mutta jotenkin se on ensinnäkin jäänyt pois käytöstä ja toiseksi se tuntuu liian henkilökohtaiselta jaettavaksi täällä. Lisäksi meillä on tietenkin vauvan tuleva nimi, jolla kutsummekin häntä jo keskenämme ollessamme, mutta eihän sitäkään voi täällä paljastaa. Vauva tuntuu liian tylsältä ja persoonattomalta, pikkuneiti taas oli Tiaralla käytössä ja pikkusiskosta puhuessani moni luulee lukiessaan (mukaanlukien minä kun luin edellistä omaa postaustani) minun tarkoittavan omaa pikkusiskoani (jota minulla ei siis ole). Pikkukakkonen on ehkä yleisimpiä toisesta lapsesta käytettyjä nimityksiä ja mulla se tursuaa korvista jo ulos enkä halua käyttää sitäkään! Mun täytyy nyt koittaa mahdollisimman pian keksiä jokin selkeä, suloinen, hauska ja osuva kutsumanimi pikkukakkos-prinsessa-neiti-vauva-siskolle siihen asti että tyypin oikeaa nimeä saa käyttää ihan virallisestikin. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Mutta nyt niihin vaatteisiin! Mä kuvailin teille Tiaran 44-50 -kokoisista vaatteista mun ehdottomat lempparit samalla kun kävin niitä läpi. Voi noita söpöjä pieniä piposia ja neuletakkeja ja pöksyjä!

 Mun kaikista lemppareimmat lempparit noista minivaatteista on ehkä tuo Lindexin lila-pinkki-puna-valkoraidallinen body jossa on tasku, newbien valkoiset pökät joissa edessä kaksi nappia, sekä tuo maailman hurmaavin newbie -kietaisuneuletakki jossa on ihana rusettikoriste. Niiden kanssa vielä Lundmyr of Swedenin ihana tähtipipo ja avot! Värikkäitä vaatteita mä haluan lisää ja kuviollisia myös, mutta jotenkin tajusin niiden hienouden Tiaran vauva-aikana vasta paljon myöhemmin kuin ensimmäisten parin kuukauden aikana. Silloin kaiken piti olla mielellään hempeää, vaaleaa ja söpöä. Mutta ajattelin nyt korjata tilanteen ja ostella enemmän kirkkaanvärisiä vaatteita ja asusteita tulevalle pikkutyypille.Tänään tosin ostoksillani päädyin vielä aika neutraaleihin valintoihin, ihan vain siksi että satuin löytämään pari niin söpöä juttua! Mutta ne esittelenkin sitten vasta muiden joululahjojen seurana. Vai haluatteko te ollenkaan joululahjapostausta, olisiko sellainen kivaa vaihtelua vaiko aivan tylsä lisä?

Mä oon aivan poikki, tänään sain hoidettua loppuun viimeinkin kaikki jouluostokset ja huomenna alkaakin armoton kokkaaminen. Kinkku on sulamassa jääkaapissa ja vihanneslaatikot täynnä bataattia, lanttua, porkkanaa ja perunaa. Mä koitan keretä vielä ennen jouluaattoa kertoilemaan kuulumisia jos vain kokkailuiltani kerkeän, mullakun ei ole aiempaa kokemusta joulumenun valmistamisesta niin en osaa oikein suhteuttaa kauanko mulla kaiken tekemisessä kestää. Mutta toivottavasti kerkeän jossain vaiheessa myös istahtamaan koneelle! Ihanaa joulunalusviikonloppua kaikille, nauttikaa lomasta!

 Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Flunssa on viimeinkin suunnilleen selätetty ja joulufiilis on alkanut palailemaan kun voi taas keskittyä muuhunkin kuin vain aivasteluun, niistämiseen ja palelemiseen. Viikonloppu meni kyllä aivan hämärän peitossa, sohvalla makoillen nenäliinapaketti kourassa, onneksi sentään Tiara kerkesi parantua ennen kuin flunssa iski kunnolla meihin muihin. Vähän taisi neidilläkin silti olla flunssan jäljiltä veto poissa kun se niin kiltisti hengaili mun kanssa sohvalla koko lauantain kun Otto oli töissä. Levitettiin sohva isoksi, löhöiltiin yökkäreissä, lueskeltiin ainakin miljoona kirjaa sekä vino pino naistenlehtiä ja katsottiin piirrettyjä telkkarista. Lauantaina illalla mun äitikin tuli Oulusta onneksi tänne niin sunnuntaina Tiarallakin oli sitten seuraa ja mä sain levätä ihan rauhassa. Maanantaina mulla oli jo vähän parempi olo ja minä, Tiara ja äiti käväistiin kahvilla vanhan lukioaikaisen luokkakaverini kanssa Kampin Johdossa. Oli hauska tavata kaveria monen vuoden takaa! Mä söin superherkullista mango-kana toastia ja join mansikkasoodaa pitkästä aikaa. Tiara maisteli kylmäsavulohibagelia mun äidin lautaselta ja tykkäsi hirmuisen kovasti. Nyt voisin laittaa kuvapläjäystä viikonlopulta ja maanantailta, sekä asukuviakin pitkästä aikaa!

Ihana Tipa, äidin pikku yökkärisohvaperuna! Ja mun maailman parhaat ampparivillasukat oli myös pakko ikuistaa kuvaan, taattua laatua by mummo! Mä rakastan noiden pirteää väriä, ne päällä ei voi palella.

Tänään suunnattiin heti aamuisella Tiaran, äidin ja Mörkön kanssa ulkoilemaan kirpsakkaan pakkassäähän. Mä en voi käsittää että tuosta neidistä on tullut noin iso, Tiara käveli tänään ihan itse melkein 400 metriä kun oltiin matkalla puistoon. Rattaat oli mukana mutta Tiara ihan itse halusi tepsutella koko matkan. Eihän se eteneminen ihan yhtä nopeaa ole kuin meillä aikuisilla mutta eipä meillä ollut kiirekään, Mörkökin sai haisteltua koirakavereiden terkkuja ihan rauhassa kun edettiin taaperon tahdissa. Niin ja Tiarakin harjoitteli Mörkön talutusta mutta flexi ei oikein pysynyt tumppukädessä yhtä hyvin kuin pysyy sisällä paljaassa kädessä. Musta on ihanaa asua juuri täällä minne ollaan muutettu, ei nimittäin kovin monessa paikassa Helsingissä tulisi mieleenkään antaa 1-vuotiaan kävellä ihan itsekseen ilman että pitää kädestä kiinni mutta meiltä on kotiovelta mukava rannassa kulkeva kävelyreitti ilman yhtäkään tienylitystä suoraan leikkipuistoon. On ihanaa kun on turvallista, kaunista ja rauhallista. Täällä silmä lepää ja hiljaisuuskin on samaa luokkaa kuin meidän mummolassa silloin kun se sijaitsi vielä 2000:n asukkaan maalaiskunnassa.

Hurjan paljon kiitoksia kaikille meitä onnitelleille vielä, olette kyllä ihania! Niin ja siitä nimidilemmasta, me keksittiinkin jo eilen neitokaiselle mitä mahtavin nimi. Oltiin unohdettu eräs nimi ihan kokonaan ja siitä se sitten lähtikin, nyt vain pitäisi malttaa pitää salassa tuo ihana nimi ristiäisiin asti jotka mitä luultavimmin ovat touko-, kesä- tai viimeistään heinäkuussa. Eli ihan liian kauan vielä siihen nähden miten paljon mun tekisi jo nyt mieli kuuluttaa nimeä koko maailmalle! Mutta ehkä mä kestän jotenkin.

Huomenna olisi tarkoitus jatkaa taas jouluvalmisteluja, piparitalo on jo valmiina ja kinkku odottaa pakkasessa sulamaan nostamista. Ihan huikeaa että jouluun on enää viisi yötä! Piparisatsi numero kolme ja jouluruuat pitää vielä valmistaa kaikki, mutta siivous on onneksi jo hyvällä mallilla ja melkein kaikki lahjatkin ostettu ja paketoitu. Pikkusiskolle pitää vielä joku paketti käydä hakemassa, kenties ensimmäinen oma mekko koossa 50 tai vaikkapa Pentik-pupu ekaksi unileluksi (tai molemmat). Viikonloppuna aion ahkeroida jotta jouluaattona voin keskittyä ainoastaan syömiseen, syömiseen ja Lumiukko -piirretyn katseluun telkkarista. Sitten jatkan taas syömistä! Ajattelin kirjoittaa mahdollisesti erillistä postausta meidän joulumenusta, mutta mitä herkkuja teidän on ehdottomasti saatava joulupöydässä? Mulla ne olisivat normaalisti se paljonpuhumani graavilohi sekä mäti, mutta tänä jouluna mä toivon että itsetehty sienisalaatti lohduttaisi kinkun, uunilohen ja laatikoiden lisäksi edes vähän kun en niitä saa.

Video loppui kesken koska mulla loppui puhelimesta tallennustila, mutta eipä mulla muuta sanottavaa enää ollut kuin että halkean onnesta ja niin kuulemma Ottokin! Piti myös toivotella teille ihanaa tiistaipäivää!