Mun ihana kaverini Netta tuli siis meille eilen illalla pitkäksi viikonlopuksi Jyväskylästä ja täytyy sanoa että just tätä mä oon kaivannut: höpöttelyä, naureskelua ylityhmille jutuille, vanhoille kuville hihittelyä, tyhmien uusien kuvien ottamista ja kaikkea muuta hauskaa. Eilen käytiin Netan kanssa kahdestaan saunassa ja laitoin extrapaljon löylytuoksua kun Otto ei ollut mukana, se oli parasta! Tänään ollaan valmistettu Netan kanssa torttutaikinaa mun mummon maailman parhaalla reseptillä, ulkoiltu Tiaran kanssa, kuunneltu listahittejä, käyty kaupassa ja eipä oikeastaan ollakaan tehty mitään muuta kovin ”järkevää”. Ainiin, Tiara 1v2kk oppi tänään sanomaan Gucci. Ja siis ihan for real, en valehtele nyt ollenkaan. Selitykseksi kerrottakoon että tyttöjen kesken tulee tietysti luettua myös paljon muotilehtiä ja sitten kun toinen innoissaan osoittaa sivulla näkyvää mainosta ja kysyvästi sanoo ”tuooo?” niin pakkohan sitä on valaista että siinä on Gucci-laukku. Ja sitten kun siihen samaan kysymykseen on vastannut tarpeeksi monta kertaa niin Tiarakin oppii sanomaan vastauksen. Pitäisiköhän mun olla huolestunut vai ylpeä kun neiti muotitietoinen yksivuotias toistelee ”kuttssi, kuttssi” kokoajan?

                  Tiara tänään taas kauppareissulla nukahti rattaisiin istuma-asentoon ja sai taas osakseen huvittuneen ihastuneita katseita muilta asiakkailta. Osatapa itsekin nukahtaa yhtä helposti aina kun sattuu väsyttämään! Kipaistiin myös pikapikaa Tigerissa ja ostin vähän lisää paketointitarvikkeita. Mulla on tekeillä postaus paketoinnista, oon nimittäin löytänyt niin ihania paketointijuttuja että haluan niitä esitellä muillekin, jouluna ne paketit kumminkin vain revitään  pikapikaa auki niin haluan antaa ihanille pakettikorteille ja muille koristeille niiden ansaitsemaa huomiota. Mä rakastan paketointia ihan hirveesti ja en malta odottaa että pääsen huomisille ostoksille Netan kanssa että saan paketoida lisää! Kaikki tähän mennessä ostetut joululahjat kun on paketoitu jo aikaa sitten. Huomisten muutaman pikkuostoksen jälkeen mä oon kaikki lahjat tälle vuodelle ostanut viimeinkin, ei edes jää yhtä viime tippaan kuin monena muuna vuonna! Mä oon tehnyt kerrankin fiksuja ja harkittuja ostoksia ja toivottavasti lahjansaajat tykkäävät paketeistaan. Mä avustin Ottoa hieman mun joululahjojen hankinnassa ja valitsin itselleni yhden super ihanan lahjan jonka saamista odottelen malttamattomana! Miten ihmeessä jaksan odottaa jouluaattoon asti?! Vielä kaksi viikkoa ja kaksi päivää, ei se onneksi ole paljoa.

 

 Tänään saatiin myös ihan ensimmäinen joululahja, nimittäin Oton töistä! Mä olisin halunnut pitää kaikki paketit kiinni aattoon asti mutta herra olikin avannut sen jo töissä. Oikeastaan oon ihan onnellinen että sain nähdä jo tänään mitä ihanaa mystinen iso pahvilaatikko sisälsikään! Sieltä nimittäin paljastui Harri Koskisen Muutolle suunnittelema mieletön Cosy in white -designvalaisin *klik!* Lamppu sopii meidän kotiin mun mielestä kuin nenä päähän ja oon kyllä enemmän kuin onnellinen saadessamme palan suomalaista designia koristamaan meidän Ikeaviritteistä kotia. Valaisin löysi täydellisen paikan Oton työpöydältä ja nyt saadaan sen vieressä tähän asti majaillut jalkalamppu lukuvalaisimeksi sohvan läheisyyteen. Laatikossa oli ihanan himmentimellä ja valkoisella kangasjohdolla varustetun valaisimen lisäksi myös ihan mielettömiä herkkuja; kahta erilaista suklaata, lakritsia ja manteleita. Lakusta en tykkää mutta melkein kuin jalokiven näköisinä kiiltävät suklaat ja herkkumantelit pääsevät kyllä testiin heti kun tämä postaus on valmis ja voin käpertyä sohvalle katsomaan tämän päivän salkkareita Nettulin ja Oton kanssa. 

 

Kideblogien *klik!* tiimoilta mulla on teille ihana jymy-ylläri kerrottavana josta tulen mitä luultavimmin kertomaan huomenna lisää jos vain pitkän shoppailupäivän jälkeen jaksan. Teillä lukijoilla on nimittäin arvontojen lisäksi toinenkin hieno mahdollisuus ottaa osaa Kideblogien julkaisuun! Mutta siitä tosiaan lisää huomenna, pakko vähän sentään pitää jännitystä yllä 😉

Tänään vuorossa masujuttuja, raskaushömppää, hormonihuuruisia mietelmiä ja ehkä vähän jotain muutakin. Viikon aivoitusten parasta antia (no okei, sanoin ehkä noi kaikki myös ääneen, syytän niitä pirun hormoneja): ”Otto, miksi en voi syödä koko jääkaappia tyhjäksi nyt heti?” ”Mä haluun jotain hyvää mut söin jo yhden suklaapatukan, en kehtaa enää ottaa toista!” ”Miksen tehnyt sitä torttutaikinaa ennen kun Tiara meni nukkumaan, nyt en voi enää vatkata ja joudun odottamaan vaikka kuinka kauan että saan torttuja!” ”Oispa jo lauantai että pääsisin Netan kanssa lounaalle ravintolaan!” ”Voitko Otto käydä tän joululahjalistan mun kanssa nyt läpi ku hirveesti haluaisin jo sitä huomista uunilohta mutta koska tänään en sitä vielä saa kun ei ole itsenäisyyspäivä niin haluaisin ees miettiä jotain kivaa että unohdan sen!” ”Oispa pakastimessa vielä yks ampparijätski!” No ei ollut ampparijätskiä ja kauppakin meni kiinni jo 23.00 joten joudun nyt sitten tyytymään haaveiluun tuosta ihanasta pinkkikeltaraidallisesta herkusta perjantaihin asti, nyyh! Aika ruokakeskeisiä ajatuksia mulla, alkuraskauden ”hyi kaikki ruoka ällöttää ja kauppareissut ovat pahin painajaiseni” -fiilis on vaihtunut jatkuvaan nälkään ja kauppareissuista haaveiluun. Hyvähän se on että ruoka maistuu, mutta olisi kiva jos meidän jääkaapissa olisi sellainen minisupermarket josta löytyisi aina ja mihin kellon aikaan tahansa juuri sitä mitä mulla milläkin hetkellä sattuu tekemään mieli. Suurimmat herkut ovat avokadot, ne edellämainitut ampparijätskit ja Robert Pauligin joulukahvi, jälkimmäisiä tyydyn nauttimaan kuitenkin maltillisesti maksimissaan yhden annoksen päivässä. Joulukahvin himo on yllättänyt mut, viime raskaudessa kun kahvi sai lähinnä ällötyksen nousemaan huippuunsa. Masu kasvaa ja paino on alkanut nousemaan, paino on noussut itseasiassa tismalleen samaan tahtiin kuin viime kerrallakin, vaikka nyt aloituspaino olikin muutaman kilon vähemmän. Jännä nähdä tuleeko taas sama kilomäärä! Neuvolatäti kehotti keräämään kiloja imetystä varten, nauttimaan ruuasta ja syömään ihan niin usein kun tekee mieli ja mä oon kyllä ottanut neuvosta vaarin vaikka sokerisissa/suolaisissa herkuissa pysyttelenkin parhaani mukaan kohtuudessa. Nyt on kyllä pakko tähän väliin laittaa muutama masukuva, pahennan nimittäin sitä mun jäätelönhimoani erittäin tehokkaasti tässä ruuasta höpötellessäni! Pakko on myös tehdä välihuomautus, sanoin äsken Otolle että ”Tää mun postaus on aika mielenkiintoinen, ensimmäinen kappale käsittelee kokonaan ruokaa. Tai siis ruuan ajattelemista”. Arvatkaa mitä se vastasi? ”Yllättävää”, ja vielä erittäin sarkastiseen sävyyn sanoen ja perään naurahtaen!

Musta on niin hauska vertailla ensimmäistä ja toista raskautta keskenään ja katsella masukuviakin vierekkäin! Kyllä noissa masuissa on mun mielestä selkeä ero, vaikkakaan se ei välttämättä mitään tarkoitakaan (poika-/tyttömaha etc.). Tai itse olen ainakin sen verran skeptikko, että en usko että pelkästä mahan muodosta vielä mitään voi päätellä vaikka vertailu hauskaa onkin. Eroa on kyllä masun lisäksi mun ulkonäössäkin aika reippaasti! Muuten en Tiaran raskausajan ulkonäköäni kaipaa takaisin mutta toi turkoosi kynsilakka oli aika kiva, harmi vain että se on jo kuivunut tähän päivään mennessä, taattua H&M -laatua kun oli. Mä oon tosi onnellinen siitä että omat farkut menee vielä kiinni, tai siis ainakin kaikki matalavyötäröiset! Korkeavyötäröiset ei ole menneet kiinni enää muutamaan viikkoon ja sitäkin ennen ne tuntui aika epämukavilta ja siksi oon ollut aika paljon leggingssilinjalla. Täytyy toivoa että omat farkut menee kiinni siihen asti että äitiysfarkut ovat viimein sopivan kokoiset.

               Vauva masussa kehittyy kovaa vauhtia, tällä viikolla kun muistin jopa muutaman viikon tauon jälkeen kurkata raskaussovellusta puhelimessani sain tietää että tyyppi on alkanut keräämään ensimmäistä kakkalastia suolistoonsa ja kokoakin on jo paprikan verran, vau! Välillä sorrun tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä etten ole ehkä suonut yhtä montaa ajatusta tai antanut yhtä paljoa huomiota tälle raskaudelle elämässäni kuin ensimmäiselle raskaudelle, mutta joka kerta päädyn järkeilemään huonon omantunnon kokemisen ihan turhaksi. Vaikka en aina raskautta muistakaan hehkuttaa tai en googlettele jokaisen mahdollisen vauva-aiheisen nettisivun erilaisia raskausviikko-kuvauksia päivittäin niin tuleva vauva on meille ihan varmasti yhtä rakas ja tärkeä kuin Tiarakin. En millään enää malttaisi odottaa sitä rakenneultraa, mutta vielä on vajaat kaksi viikkoa odoteltava! Haluan niin kovasti jo tietää että kaikki on varmasti masussa hyvin ja en kyllä voi väittää etteikö olisi mukavaa myös tietää kumpaa sukupuolta tuleva kaveri on. Mutta kaikki aikanaan, äkkiä nämä päivät tässä kuluvat kun on kaikenlaista joulupuuhastelua ja onneksi mun maailman ihanin Netta tulee huomenna meille!

Huomenna on vuorossa Itsenäisyyspäivän kunniaksi toivottavasti mielettömän hyvää uunilohta (kokeilen ensi kertaa erästä reseptiä jonka jaan mielihyvin teillekin jos maku on yhtä hyvä kuin kuvittelisin), mahtavaa seuraa Netan, Oton ja Tiaran kanssa, tyttöjen juttuja ja tietysti se tärkein – iltapukujen ja juhlaeleganssin arvostelua kello seitsemästä eteenpäin kunhan linnanjuhlat alkavat! Mä toivotan kaikille ihanaa, ikimuistoista ja hauskaa huomista Itsenäisyyspäivää! Nauttikaa lomapäivästä ja syökää paljon, niin mäkin aion tehdä! 🙂

Mä sunnuntaina päätinkin että en millään jaksa odottaa itsenäisyyspäivään asti joulukuusen koristelemista ja hyvä olikin että niin päätin, koska arvatkaa mitä! Siitä valkoisesta kuusesta jonka kerroin ostaneeni jo kuukausi sitten puuttui jalka kun eilen avattiin se paketti! Eihän sitä olisi saanut mitenkään pystyyn ilman jalkaa ja itsenäisyyspäivänä ei olisi olleet kaupatkaan auki että oltaisiin saatu kuusi vaihdettua, eli mä olisin harmitellut kuusen koristelemattomuutta koko päivän. Mutta onneksi siis huomattiin tuo juttu jo sunnuntaina ja Otto reippaana kultana kipaisi vaihtamaan kuusta ja saatiin onneksi uusi, jalallinen paketti tilalle. Valkoinen ihanuus on siis 210cm korkea tekokuusi, johtuen ihan siitä että mä oon oikeille kuusille allerginen vaikka ne ihania onkin. Mä en myöskään halunnut meille enää vihreää kuusta, koska tekokuusi on aina tekokuusi ja jos kerran koristelee sellaisella niin mun mielestä se saa ihan rohkeasti näyttääkin muoviselta eikä sen tarvitse yrittää esittää jotain mitä se ei koskaan voi olla (aitoa joulukuusta). Meidän viimevuotista vihreää tekokuusta ja parin kuukauden ikäisen Tiaran ylisuloisia kuvia voi käydä kurkkimassa tässä postauksessa! 

               Kyllä olen tämänvuotiseen tulokseen huomattavasti tyytyväisempi kuin viime vuonna olin, tää valkoinen on ihan meidän juttu! Ihanasti tulee kaikki koristeetkin esille valkoista vasten ja valkoiseen on helppo yhdistää minkä tahansa värinen jouluteema, vaikkakin tällä kertaa jatkettiin viimevuodelta tutulla hopea-musta-valkoisella linjalla. Mä laitoin tarkoituksella koristeet myös alimmille oksille koska mun mielestä Tiara on ihan tarpeeksi iso tyttö oppimaan että joulukuusi on koriste ja siihen ei kosketa, kuten ei vaikkapa uuniin tai astianpesukoneeseenkaan. Olin varautunut siihen että saan ensimmäiset päivät pelätä sydän kurkussa että Tiara repii kaikki koristeet irti ja kaataa vahingossa koko kuusen, mutta onneksi olin väärässä! Tiara on antanut koko kuusen olla rauhassa ainakin pahimmalta höykytykseltä. Neiti on osoittanut kiinnostusta ainoastaan mustaan muoviseen sydänkoristeeseen ja mustaan joulukuusen muotoiseen koristeeseen jotka hän on molemmat kerran irroittanut ja tullut innoissaan esittelemään mulle, mutta luopunut niistä kiltisti kun olen selittänyt että ne ovat kuusenkoristeita joihin ei saa koskea ja sitten olen vienyt ne takaisin paikoilleen. Toivottavasti kuusi saa siis jatkaa rauhaisaa oleskeluaan loppiaiseen asti! Mikähän siinä muuten on että Tiaraa kiinnostivat vain mustat koristeet vaikka käden ulottuvilla olisi ollut vaikka mitä blingblingiä?

Mä oon kyllä viimeinkin tyytyväinen joulukuuseen, sietää kyllä ollakin. Nykyinen koristevalikoima on vuosien keräilyn tulos ja en halua edes laskea paljonko olen aikojen saatossa kuusenkoristeisiin tuhlannut, tulisi vain paha mieli! Mutta tärkeintähän on että on itse tyytyväinen! Ja siis, vaikka tämän joulun kuusi onkin nyt valmis niin ensi vuonnahan pitää tietysti vaihtaa väriteemaa kokonaan ja hamstrata taas muutama koriste Stockmannin Argos-hallin joulumaasta ;)!

Millainen joulukuusi teidän kotiinne tulee/on tullut tänä vuonna vai tuleeko ollenkaan? Minkä värisellä     teemalla, valojen kanssa vai ilman? Kertokaa ihmeessä omista kuusistanne! 

Ystävällisin terveisin superjouluhullu Iina

EDIT// PS: Blogin FB-sivuilla *täällä* voi käydä tykkäämässä ja kurkkimassa Tiaran tänään postissa saapunutta 1-vuotiskuvaa 🙂 On meillä vaan suloinen neiti!

Viime kotipostauksesta on paria päivää vaille kuukausi ja tämän kuukauden aikana ollaan mun mielestä saatu aika hyvin asetuttua tänne. Kaikki tavarat ovat löytäneet omat paikkansa ihan kunnolla  ja muutama taulukin ollaan saatu ripustettua seinille. Mattoja täällä kaivataan edelleen kipeästi, mutta kaikki aikanaan. Muutama lisäverho ja seinäkoriste toivat mun mielestä sitä kaivattua kodikkuutta jo tarpeeksi tähän hätään. Tällä kertaa esittelyyn pääsee myös meidän makuuhuone (joka edelleen on keskeneräinen, mutta ei niin pahasti kuin viimeksi) ja kylpyhuone joka on kuukaudessa onneksi ehtinyt tyhjentymään hurjista pyykkivuorista. Enköhän tässä postauksessa jo kertonut ihan tarpeeksi kattavat selostukset, joten tällä kertaa antaa kuvien puhua puolestaan (tai vastaan). 

                     

Olohuoneeseen ilmestyneitä lisäjuttuja ovat siis kaikki seinillä olevat asiat eli lehtiteline, Marilyn -taulut ja valkoinen metallisydän jotka ovatkin kaikki tuttuja jo vanhasta kodista.  Tuo sydän on mulle rakas vaikka se olikin joku alle kympin löytö Tiimarista viime vuonna, mutta se on vaan jotenkin niin söpö ja herkkä. Oman osansa huomiosta olohuoneessa vie nyt tietysti myös tuo eilen koristeltu joulukuusi, josta onkin sitten lisäjuttuja aivan omassa postauksessaan.

Keittiön jouluiset tonttuverhot näkyvät ehkä vähän paremmin tässä luonnonvalaistuksessa ja tuovat mun mielestä todella sitä kaivattua kodikkuutta. Saatiin myös tuo ihana Tigerin ruokailuväline -kello seinälle viimeinkin ja lisäksi otin tuohon pöytätasolle esille muutamia jouluisia purkkeja jotka ajattelin täyttää mummuni reseptien mukaan itsetehdystä taikinasta valmistetuilla tortuilla ja pipareilla, Hanna-tädin kakuilla ja ehkäpä myöskin Anniinan blogista bongaamillani super herkullisen näköisillä joulukonvehdeilla. Enkelipurkin päällä seisoskelevat kolme tonttua olen itse päiväkoti- ja kouluaikoina väkertänyt, tekeeköhän Tiara mulle joskus lisää tuollaisia?

Oton työpistettä koristaa nyt tuo meidän vanha magneettitaulu johon ajattelin laittaa joulukortit kivasti esille kunhan niitä alkaa postiluukusta kolahtelemaan (toivottavasti)!

Tässäpä sitten meidän makuuhuonekin ensiesittelyssä, kuten myös vaatehuone joka on niin täyteen ahdettu kuin olla ja voi mutta silti siisti, kerrankin. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen onnistunut pitämään vaatehuoneen siistinä jo yli kuukauden päivät, kun on unelmakoti niin siihen siisteyteenkin mielellään panostaa. Meidän vanhan kodin kylpyhuoneessa päällekkäin olleet kaksi valkoista korihyllykköä pääsivät nyt vierekkäin ja saivat päälleen valkoiset tasot, ja voila – kengillä on hyvä säilytyspaikka. Paitsi että eivät ne kyllä läheskään kaikki noihin mahtuneet mutta edes osa! Jos vaatehuone olikin täyteen ahdettu niin makuuhuone ammottaa tyhjyyttään. Kivat koristetyynyt, pehmoinen matto lattialle ja kiva iso taulu seinälle sängyn taakse tekisivät jo ihmeitä.

Tiaran huoneen ikkunaa koristavat mun äidiltä saadut ihanat tontut joiden ikkunaan ripustaminen oli mun lempipuuhaa aina pienenä. Hyvin ovat tontut säilyneet ehjinä ja käyttökelpoisina lähemmäs 20 vuotta vaikka ovatkin pahvista valmistettuja. Saatiin myöskin tuo Tiaran kukkalamppu seinälle niin on neidillekin pikkulamppu joulukuusen ja valopallojen lisäksi.

Kylppärissä ei kovinkaan hirmuisesti olla sisusteltu kun se oli jo valmiiksi aika kiva, värikäs matto, pinkit kylpypyyhkeet ja Tigerin pallonaulakko paria tarpeellista koria varten riittävät mun mielestä ihan hyvin. 

Ei täällä vielä valmista ole, lähellekään, mutta voiko koti koskaan olla valmis? Ei mun mielestä ainakaan, varsinkaan lapsiperheessä jossa tilanteet muuttuvat kokoajan. Ensi kevään aikana meidän makuuhuoneeseen muuttaa taas pinnasänky, mikä laittaa koko huoneen kuviot aivan uusiksi. Tiaran huoneeseen tulee limenvihreän pinniksen tilalle lastensänky. Olohuoneeseen luultavasti saapuu taas vauvalelujen arsenaali sulostuttamaan näkymää kirkkaine väreineen ja vilkkuvine valoineen. Kylpyhuoneeseen tarvitaan taas hoitotaso. Mutta kaikki aikanaan, tähän me ollaan tyytyväisiä tällä hetkellä ja keväällä tehdään toivottavasti hyviä valintoja uusien huonekalujen ja sisustusjuttujen kanssa. Täällä näyttää ja tuntuu meiltä, kodilta.

Eilinen ravintolareissu olikin aika spektaakkeli metrolakon ja hurjan kylmän ilman vuoksi! Meidän matka ravintolaan joka olisi normaalisti n. 20 min matkan päässä kesti yhteensä 1,5 tuntia kun piti käyttää korvaavaa bussilinjaa metron sijasta, paluumatka kesti suunnilleen ”vain” tunnin kun paluumatkan bussi ei ollut ihan niin hidas ja mennyt ihan yhtä väärää reittiä kuin menomatkan bussi. Oli ehkä hieman turhauttavaa käyttää matkoihin yhteensä 2,5h kun normaalisti niihin olisi yhteensä mennyt reippaasti alle tunti! Vaikka Helsingin metro yhdellä hieman haarautuvalla linjallaan on esimerkiksi länsinaapurimme pääkaupungin Tukholman metroon verrattuna aika surkuhupaisa, huomaa sen tarpeellisuuden kyllä tälläisinä viikonloppuina paremmin kuin hyvin ja muistaa taas vähän arvostaa metrolinjankin olemassaoloa. Mutta ehkäpä teitä ei niin kovasti kiinnosta meidän matkustustavat vaan voisin kertoa vaikka meidän viikonlopusta vähän muutenkin! Kreikkalaisessa ravintolassa oli mielettömän hyvää ruokaa ja parasta seuraa, ilta oli siis oikein onnistunut! Tiara vetäisi bussimatkan aikana hyvät päikkärit ja olikin koko ravintolareissun ajan kuin naantalin aurinko houkutellen vieraiden pöytien täditkin ihastelemaan itseään.

                 Kyllähän mä itsekin tiedän että Tiara on hurmaavan valloittava tyyppi ja varmasti varastaa monien sydämen, eikä mua ollenkaan haittaa keskustella mun tyttären ihanuudesta tuntemattomienkaan ihmisten kanssa. Mutta varsinkin näin flunssa-norovirus-mikälie -tautikautena mun mielestä olisi ihan mukavaa jos kaikki eivät tulisi kysymättä lääppimään Tiaran naamaa  tai hipelöimään ahkerasti sormiruokailua harrastavan ipanan kätösiä. Eilenkin ensin bussissa muutama mummeli hiplasi Tiaran naamaa ja sitten ravintolassa parikin kertomansa mukaan itsekin n. varhaisteini-iässä olevan mukulan hieman terästetyltä glögiltä tuoksahtavaa äitiä tuli ensin ihastelemaan Tiaraa ja sitten paijaamaan sen naamaa ja ottamaan kädestä kiinni ja kaiken tämän loppuhuipennuksena vielä kysyivät saako Tiaraa ottaa syliin! Olenkohan mä ihan hysteerinen vai ärsyttääkö jotain muutakin äitiä se kun tuntemattomat hipelöivät heidän lapsiaan täysin kysymättä? Kyllä mä sen ymmärrän että vaikkapa vauvakerhossa kaikki lapset leikkivät keskenään ja syövät samoja leluja eikä siinä mitään, mutta että aikuiset ihmiset  tulee toista tökkimään! Apua, mikähän näissä sunnuntaipäivissä on kun ne saavat mut tällä tavalla paasaamaan? Nyt kyllä on pakko siirtyä vähän iloisempiin juttuihin ja laittaa muutama kuvakin eilisillalta! Mun ja Oton yhteiskuvat ovat taas tapansa mukaan oikein onnistuneita mielenkiintoisia mutta onneksi edes ruoka-annokset näyttivät ja maistuivat hyvältä!

Tässäkin ravintolassa oli tietysti se perus lastenlista nakkeineen, lihapullineen ja ranskalaisineen, lihapullat onneksi olivat sentään samoja hyviä kreikkalaistyylisiä lihapullia kuin omassa alkupala-annoksessanikin, mutta ihmetyttää vain se vähän että miksei niitä iänikuisia ranskalaisia voi korvata vaikkapa kuorellisilla lohkoperunoilla tai perunamuusilla. No mutta Tiara tykkäsi kovasti ja se on pääasia! Neidille maistui myös mun tsatsiki ja Oton halloumijuusto oikein hyvin, ehkäpä ensi kerralla pitääkin tilata Tiaralle lastenlista-annoksen sijaan jokin alkupala-annos, ne kun ovat yleensä suhteellisen sopivan kokoisiakin tuon ikäiselle syöjälle! Syömisestä puheenollen, huomattiin tänään että Tiaralle on jossain vaiheessa ilmestynyt kaksi poskihammasta ylös! Ihmekään kun neiti popsii nykyisin jo isotkin ruokapalat oikein hyvin! Hauskaa miten Tiaralle on tulleet kaikki tähänastiset kahdeksan hammasta aina pareittain, nämäkin poskihampaat olivat kummallakin puolen yläleukaa ja tismalleen yhtä paljon puhjenneet ulos ikenistä, eli jo melkein kokonaan. Milloinkohan Tiaralle tulee lisää alahampaita kun niitä on tällä hetkellä siellä  vasta kaksi ja ylhäällä kuusi? No eikai niillä kiire ole vielä tullakaan mutta on hassun näköistä kun ylhäällä on jo yli puolet hampaista ja alhaalla ei vielä melkein ollenkaan! Loppukevennyksenä mulla on vielä kuvia meidän eiliseltä pulkkailureissulta ja muutama tonttukuva jotka vihdoin sain Tiarasta napattua ja tilattua joulukortitkin. Linssinsuojus on mahtava lelu Tiaran mielestä ja sen avulla sain tytsyn pysymään jopa pari minuuttia hymyillen paikoillaan!

Nyt mä painelen viimeinkin untenmaille! Mulla on parikin postausideaa takataskussa ja tuun heti postailemaan kunhan vain ehdin, toivottavasti mahdollisimman pi
an. Ensi torstaina maailman paras Netta saapuu meille muutamaksi päiväksi Jyväskylästä ja ohjelmassa on luvassa ainakin hurjasti joulushoppailua, hyvää ruokaa ja varmaankin myös naurua huvittaville vanhoille yhteiskuville alkaen vuodesta 2007. Hui, siitäkin on jo viisi vuotta! Mutta nyt siis hyvää yötä, ihanaa alkanutta joulukuuta ja ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!