Hääkuvapostauksen piti olla viimeinen hääpostaus lifestyleblogin puolella, mutta tässä on nyt vielä se poikkeus joka vahvistaa mun päätöksen, eli hääkorut esittelen vielä täällä. Ihan vain siksi että yhteistyökumppanini Lumoava halusi tarjota teille ihanuuksille arvonnan, ja haluan antaa mahdollisimman monille mahdollisuuden osallistua siihen! Ensin kerron kuitenkin mun upeista hääkoruistani, jotka ovat kyllä päässeet jo muuhunkin käyttöön.

Hääkoruja valitessani mulle oli tärkeää, että ne ovat näyttävät mutta eivät kuitenkaan vie huomiota  itse hääpuvulta.Siksi halusin valita nimenomaan kaulakorun, enkä riipusta. Lumoavalla on paljon erilaisia upeita kaulakoruja, ja valinnanvaikeus oli suuri. Lopulta päädyin kahteen koruun joiden väliltä en osannut enää ilman sovitusta päättää; Eelis Aleksin Kiara ja Carina Blomqvistin Serafina. Sovitin molempia koruja, mallasin ja mietiskelin monta päivää, ja lopulta koin Serafinan enemmän omakseni.

© Täydenkuunkuva

© Täydenkuunkuva

Näin jälkikäteen ajateltunahan Serafinan muoto sopii aivan täydellisesti mun puvun helman muotoihin, kun siitäkin tulee vähän sellainen ”kerrostettu” fiilis. Mä luotin vaistooni, ja se oli selkeästi oikea päätös, sillä hääkuvia katsellessani mä joka kerta pysähdyn ihastelemaan kauniita korujani. Kuten aina Lumoavan korujen taustalla, Serafinankin taustalla on kaunis runonpätkä:

Kirkkaimman valon luo kulkevi tie,
taivaiden lamput kun hohtaa
Ain aito rakkaus mun perille vie,
sydän puhtain kun kulkuain johtaa

Mun mielestä Serafina sopii kauniisti myös arkeen, sillä näyttävyydestään huolimatta se ei ole krumeluuri. Korvakorut ovat hienostunut  lisä tavalliseen arkipäivään, rannekoru näyttää kauniilta ihan yksinkin ja etenkin kaulakoru tuo hienostunutta fiilistä vaikkapa valkoisen kauluspaidankin kanssa. Yhdessä pidettäessä korut tietysti ovat todella juhlavat, ja sopivat häiden lisäksi mihin tahansa muihinkin juhliin. Myös tammikuun boudoir -kuvauksissa mulla oli ylläni kauniit Serafina -korut. Boudoir -kuvia en viitsi blogissa sen enempää julkaista, mutta rajasin yhden kuvan sillä tavalla, että korut tulevat esille, niin näette samat korut myös vähän erilaisen lookin kanssa.

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva

Postaus toteutettu yhteistyössä Lumoavan kanssa.

Sain kunnian arpoa teille Serafina -korvakorut, jollaiset minulla oli hääpäivänä ylläni. Arvontaan voit osallistua keksimällä itsellesi nimimerkin, kommentoimalla tähän postaukseen  ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään (näkyy vain minulle). Arvonta-aikaa on 16.3.-20.3.2014 klo 22.00 asti. Onnea arvontaan kaikille!

Vauvavuoden viimeinen kuukausi pyörähti eilen käyntiin, kun Zelda täytti 11 kuukautta. Uskomatonta! Perinteiset mitenaikavoikuluanäinnopeasti -kliseet on sama jättää pois tällä kertaa, ne kun on käyty läpi tässä blogissa jo kymmeniä  kertoja, mutta aina tuo ajankulu jaksaa hämmästyttää meitä äitejä. Varmasti koko loppuelämän! Meidän kuopuksesta on tässä kevään aikana kuoriutunut ihanan eläväinen ja omatoiminen nuori neiti, joka todella ehtii joka paikkaan ja osaa jo vaikka mitä. Ajattelin toteuttaa tämän Zeldan 11 -kuukautispostauksen samalla tyylillä, kuin Tiaran vastaavanlaisen aikoinaan, jos joku muistaa. Eli idea on se että Zelda muka kertoo itse itsestään!

Moi, mä oon Zelda! Moi on mun lempisana, ja toistelen sitä usein samalla pontevasti vilkutellen. Mun mielestä on tärkeää moikata kaikkia, monta kertaa, että ne varmasti huomaa ja niille tulee hyvä mieli. Tärkeää on myös että mulle vilkutetaan takaisin, koska mähän vilkutan vaikka tunnin putkeen jos ei mulle vilkuteta! Oon aika sosiaalinen tyyppi, ja ”moi”:n lisäksi mun lempparisana onkin ”hei”. Osaan sanoa myös ”mamma” ja sillä tarkoitan äitiä.

Moikkailun lisäksi mun lempipuuhiin kuuluu kiipeily. Parasta on kiivetä syöttötuolista ruokapöydälle, mutta tykkään kiivetä myös kirjahyllyyn, vähintäänkin Kilimanjaron korkuisen tyynykasan päälle (pienempi ei kelpaa), lelulaatikkoon, sitteriin, U name it I do it. Sohvalle en vielä pääse, kun noi tampiot menivät hommaamaan korkeamman sohvan silloin kun mun isosisko oli pieni. Oon kyllä vähän katkera siitä että Tiara oppi pienempänä kiipeämään sohvalle kuin meitsi, mutta ei hätää, perässä tullaan! Seison jo pieniä hetkiä ilman tukea, ja kävelen pontevasti tukea vasten, mutta kiire mulla ei ole oppia, sillä olen maailman nopein konttajainen, niinkuin Jemmi sanoi!

Isosiskosta puheenollen, se on ihan hömppä, kun se suuttuu jos äiti koittaa auttaa sitä pukemisessa. Mun mielestä pukeminen on tosi kivaa, ja tykkään pukea sekä äidin kanssa että itse. Jos saan itse valita vaatteet niin pukeudun ehdottomasti Lidlin mainokseen, sukkaan ja kaulahuiviin, äiti yleensä valitsee jotain muuta. Kaikki vaatteet kengistä lapasiin kuuluu pukea päähän mun mielestä, tulevaisuuden trendsetterin kun pitää olla aikaansa edellä jo pienestä asti. Innovatiiviset tavat pukea vanhoja tuttuja vaatteita on se mun juttu.

Pukemisen lisäksi myös hiustenlaittaminen on kivaa. Koska mulla ei kauheasti vielä omia pääkarvoja ole, harjaan kaikkien muiden hiuksia. Tangle teezer on ihan tylsä vaihtoehto, mun mielestä paljon kivempaa on harjata siskon tukkaa esimerkiksi Barbiella tai Lego-palikalla, sievästi ja hellästi hieroen. Sisko ei aina ymmärrä miksi hinkkaan Barbia sen päähän, mutta ehkä se vielä joskus hiffaa että yritin vaan saada sen näyttämään coolilta. Tiara on maailman kivoin isosisko, ja se on alkanut leikkimään mun kanssa nyt kun mäkin oon oppinut kaikkea uutta. Parasta on silloin kun Tiara halii mua tai antaa mulle leluja.

Kuukausi sitten mun elämässä tapahtui jännittävä muutos kun muutin siskon kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, pois äidin ja isin viekusta. Ekaksi mulla oli äitiä vähän ikävä, mutta sitten tajusin että Tiaran kanssa on ihan kiva nukkua, ja aloin nukkumaan melkein koko yön omassa sängyssä. Aamuisin kun isi lähtee töihin, on kiva mennä vielä ottamaan vähän maitohuikkaa äidin kainaloon ja ottaa pikkutirsat ennen kuin Tipa herää leikkimään mun kanssa. Maito on ihan mun lempparia, vaikka syön mä kaikkea oikeaakin ruokaa. Banaani on parasta, ja viinirypäleet. Tipa aina kuorii meille banskua ja sit me syödään se puoliksi yhdessä.

Mulla on kuusi hammasta, ylhäältä löytyy jo kulmahampaatkin, vaikka yläetuhampaita ei vielä olekaan. Kuudella hampaalla on hyvä natustella karkeampaakin ruokaa, ja kaikkea muuta mahdollista ja mahdotonta. Ruuan lisäksi syön mielelläni myös vessapaperia, mainoksia ja Tiaran tavaroita, mitä Tipa ja äiti eivät kauheasti arvosta. Mutta hei, kaikkea pitää kokeilla eikö vain?!

Mä rakastan palloja ja autoja, ja inhoan kaikkea karvaista, paitsi niitä hiuksia. Koirankarvat ja tunnustelukirjojen ”ihanan pehmeät” eläinten turkit on mun ehdottomia ällötysinhokkeja, joihin en koskisi edes pitkällä tikulla. Ulkona sen sijaan en ole hienohelma vaan konttailen ja tutkin menemään joka puolella, hiekkaakin olen jo ehtinyt maistamaan ja se oli pahaa. Ei siis tarvitse maistaa uudestaan, ainakaan ihan heti. Olen ihan huipputyyppi ja tiedän sen itsekin, välillä vedän äitiä ja isiä kuin pässiä narussa, koska eihän ne voi mun hymyä vastustaa. Oikeasti olen kuitenkin ihan kiltti!

Sellainen on meidän Zelda 11 kuukautta, toivottavasti tykkäsitte vähän erilaisesta postaustyylistäkin! Jännä nähdä, mitä Zelda on isona mieltä tästä kirjoituksesta, täytyy kysyä osuivatko ja upposivatko äidin kuvitelmat pikkuisen mielenliikkeistä.

Millaisia 11kk ikäisiä teiltä löytyy? Mitä he tykkäävät tehdä? Millaisia ovat luonteeltaan?

Sain muutama kuukausi sitten mahdollisuuden valita itselleni kellon Fashionstoren laajasta ja tyylikkäästä Guess -kellovalikoimasta. Moni teistä onkin kysellyt mistä kaunis kelloni on peräisin, ja nyt ajattelin kertoa siitä vähän lisää! Guess on varmaan kaikille tuttu merkki, itsellänikin löytyy viisi Guessin laukkua ja jonkinverran vaatteita, sekä muita asusteita ja koruja. Mulla ei ole vuosikausiin ollut kelloa päivittäisessä käytössä, vaikka pitkään olen kelloa halunnut. Pelkäsin vielä vähän aikaa sitten, että en oppisi kelloa joka päivä käyttämään, mutta pelko on osoittautunut turhaksi. Saatuani kellon, olen käyttänyt sitä joka päivä hääpäivää lukuunottamatta, enkä enää osaisi olla ilman. Otto hihittelee mulle kun kotona verkkareissa hengatessakin mulla on kello kädessä.

Mietin tovin ruusukultaisen ja hopeisen kellon välillä, päätyen lopulta hopeiseen strassikoristeltuun Guessin Viva -kelloon. Valitsin hopean siitä syystä, että käytän eniten hopeakoruja, vihkisormukseni ja kihlasormukseni ovat valkokultaa, ja koen hopean olevan ajattoman tyylikäs valinta. Viva on aika kookas kello, ja siksi tykkäänkin siitä niin paljon. Halusin näyttävän kellon, joka on samalla kaunis kuin koru. Viva -kello viimeistelee kauniisti asut niin arkeen kuin vähän hienompiinkin tilaisuuksiin. Tärkeintä mulle oli että kello kestää arkea kahden pienen muksun kanssa, ja hienosti se on kyllä kestänytkin, kuukausien aktiivisen käytön jälkeen kellossa ei ole havaittavissa naarmun naarmua, eikä tarvitse varoa kokoajan.

Kellossani on normaalin kellotaulun lisäksi päivämäärä- ja viikonpäivänäyttö, sekä 24:n tunnin kello. Strassit tuovat kellotauluun näyttävyyttä, mutta itse ranneke on yksinkertaisen tyylikäs. Guess -kelloja voi lyhennyttää Guessin jälleenmyyjillä, itse lyhennytin omani kätevästi Fashion Storen outletissa, ja se vei vain muutaman minuutin. Guess -kelloilla on kahden vuoden takuu.

Viva -kelloa saa myös ruusukultaisena, hopea-ruusukultaisena, kultaisena, sekä nyt myös superherkullisella vaaleanpunaisella rannekkeella, ruusukultaisin yksityiskohdin. Se vaaleanpunainen houkuttelee mua nyt oikein todenteolla, sen verran kesäinen ihana piristysruiske se on! Guessilla on kyllä paljon muitakin ihania kelloja, uskon että laajasta, monen värin kattavasta valikoimasta löytyy jokaiselle oma suosikkinsa.

Postaus toteutettu yhteistyössä Fashionstore.fi:n kanssa.

Millaisia kelloja teillä on? Oletteko kelloihmisiä?

Niistä on kulunut viikko tehty. Eilen olin Polhemilla Triumphin kevätmalliston alusvaatteita katsastamassa, ja samaan yhteyteen oli järjestetty ihan mieletön suklaakurssi meille bloggaajille! Päästiin näkemään kuinka syntyy suussasulavia konvehteja ja jopa vähän koristelemaan niitä itsekin. Eilen jo postasinkin Instagramiin (@iinalaura) kuvan konvehdeista joita syötiin, ne olivat teemaan hauskasti sopien rintojen muotoisia. Siellä mä pursottelin nännejä konvehteihin, oli super hauskaa ja sain pienen rasiallisen herkkuja kotiin tuomisiksi. Nyt on pahan päivän varalle mahtavat herkut, jos maltan pitää niistä näpit erossa.

Tapahtuma sattui alkamaan juuri tuntia ennen kuin Otto pääsi duunista, mutta onneksi ihana Jemmi otti meidän tytöt hoitoon siksi aikaa että Otto kerkesi hakemaan. Mua jännitti vähän miten tytöillä sujuu, kun he eivät ole olleet pitkään aikaan (Zelda ei ikinä) hoidossa muualla kuin mun äidillä, ellei hääpäivän lastenhoitajaa, joka kulki meidän mukana, lasketa. Tytöillä oli kuitenkin sujunut tosi hyvin, ja Jemmi laittoi mulle ihania kuviakin tyttöjen leikeistä. Ehkä mä viimein voin vähän relata, ja hiffata että meidän Zelda-neiti täyttää kuukauden päästä vuoden eikä ole enää ihan pikkuvauva. Miksipä touhukas kuopus ei viihtyisi tutussa ja turvallisessa paikassa, oman siskonsa ja tuttujen leikkikavereiden kanssa?

Tänään vietettiin sitten menojen vastapainoksi ihan perinteistä kotipäivää pientä puistoreissua lukuunottamatta. Sää oli niin huikea että olihan siitä auringosta pakko lähteä ulos nauttimaan! Meidän paras naapurin Oona tuli seuraksi koko päiväksi ja kierrettiin pikku lenkki sekä käytiin siellä puistossa. Mä löysin vahingossa kaappeja siivotessani viime viikolla erään trenssitakin, jonka olen ostanut uutena Hietalahden kirpputorilta vuonna 2004. Myyjä oli tuolloin ostanut itselleen liian pienen Vero Modan trenssin, ja myi sitä sitten pilkkahintaan pois. Mä ihastuin takkiin, ja ostin sen itselleni.

Jostain syystä en kuitenkaan koskaan ole saanut takkia päälle asti, vaikka joka kevät otan sen esille ja päätän pukeutua siihen. En ole kuitenkaan raaskinut luopua siitä, vaikka käyttöä ei olekaan ollut, sillä joku on vain estänyt mua! Tänään päätin tehdä jotain tavallisesta keväästä poikkeavaa näin mun ja takin suhteen 10-vuotispäivän kunniaksi, ja puin sen päälleni.  Sanokaa te, onko jo aika dumpata 10:n vuoden kylmä suhde vai alkaa lämmittelemään sitä uudelleen?

Trenssi Vero Moda / Nahkaleggingsit ZARA / Laukku Michael Kors / Kengät ZARA / Aurinkolasit Glitter (saatu)

Lapsetkin nauttivat auringosta täysillä, ja oli ihanaa kuinka iloinen Zelda oli saadessaan keinua sydämensä kyllyydestä. Tytöillä oli eka kertaa tälle keväälle vk-haalarit päällä, ja vk-vaatteista tulen muutenkin kirjoittamaan ensi viikolla postausta! Zeldalla kuvissa oleva ihana punainen haalari me saatiin Reimalta, ja siitäkin kerron ensi viikolla lisää. Mutta se on aivan super ihana, tykkään tosi paljon sen raikkaasta värityksestä!

Zelda täyttää tunnin päästä 11 kuukautta, en voi uskoa sitä! Mun pieni vauvani on jo niin iso tyttö, vaikka äidin vauva onkin. Mulla pitäisi olla jo synttärijärjestelyt täydessä tällingissä, vaan eipä ole edes juhlapäivää päätettynä. Mutta kyllä tässä onneksi on vielä muutama viikko aikaa! Huomennakin on tarkoitus viettää rauhallista perjantaita, puistoillen jos sää sallii. Lauantaina Otolla on pitkästä aikaa vapaapäivä ja aiotaan ottaa siitä kaikki irti. Huomenna luvassa asiaa kellosta, ja viikonlopun aikana tulossa myös Zeldan 11kk-postausta, mahdollisesti pientä arvontaa ja asukriiseilyä, sekä kuulumisia tottakai!

Hyvää yötä ihanat, toivottavasti tälläinen megasillisalaatti ei haitannut!♥

Koin tuossa taannoisella Tanskan reissulla herätyksen oman ihotyyppini suhteen: ai mä en olekaan enää se teini jonka naama on kauttaaltaan näppyläinen ja kiiltää melkein heti pesun jälkeen. Mulla onkin nykyään kuiva iho, joistain kohdista jopa erittäin kuiva kosmetologin mukaan. Reissun jälkeen muhun otettiin yhteyttä A-dermalta, ja kysyttiin haluaisinko testata heidän kuivalle, erittäin kuivalle ja atooppiselle iholle tarkoitettua Exomega cleansing oil -puhdistusöljyään, ja Exomega cream DEFI -hoitovoidettaan.

Aiemmin olisin hihitellyt, että mulla ei kyllä sellaisille ole tarvetta, mutta nyt päätin rohkeasti muuttaa jo vuosia samana pysyneitä sekaihon hoitorutiinejani ja kokeilla olisiko siitä apua punoitukseen ja kiristävään tunteeseen iholla. Aloitin kolmen viikon intensiivisen testijakson helmikuun loppupuolella. Puhdistusöljy tuntui taivaallisen kosteuttavalta, ja se onkin ollut mulla päivittäisessä käytössä sekä suihkussa, että meikkien puhdistuksessa. Hoitovoide jäi pysyvään käyttöön etenkin vartalolle.

Exomega cleansing oil sisältää Rhealba -kauranversouutetta, sekä omega-6 rasvahappoja, jotka kosteuttavat ja jälleenrakentavat ihon luontaista suojaa. Myös hoitovoiteen vaikuttavana aineena on Rhealba-kaura. Tuotteet eivät sisällä alkoholia, eteerisiä öljyjä tai väriaineita ja jos mahdollista eivät myöskään parabeeneja tai hajusteita.  Ensimmäisen testiviikon aikana huomasin kasvojeni iholla jo huomattavan muutoksen. Kuivat, nenästä ja otsasta aiemmin jopa hilseilleet kohdat olivat hävinneet kokonaan. Myös vartalon ihoni voi hyvin, siitä huolimatta että talvisin etenkin jalkani ovat aiemmin olleet erittäin kuivat.

Hoitovoiteen koen olleen ehkä turhan rasvainen kasvoilleni, sillä kuivista läikistä huolimatta mulla on edelleen ollut myös epäpuhtauksia etenkin kasvojen T-alueella. Sekaiho on hankala hoidettava, kun se toisiin kohtiin kaipaisi sitä todella rasvaista ja hoitavaa tuotetta ja toisiin vain kevyttä kosteutusta. Kasvoilleni mulla on siis edelleen etsinnässä se täydellinen tuote kosteutukseen, mutta puhdistukseen aion ehdottomasti käyttää Exomega cleansing oilia jatkossakin. Siinä on kevyt, miellyttävä tuoksu josta pidän, ja se toimii todella hyvin myös suihkussa. Hoitovoide taas on täysin tuoksuton, sillä se sisältää vain välttämättömät aineet vähentämään kuivuutta ja rauhoittamaan ihoa.

Mulla on kainaloissa tosi herkkä iho, ja usein sheivatessa se ärtyy, mutta kun olen käyttänyt sheivauksessa geelin sijaan apuna öljyä, ei iho ole ärtynyt kertaakaan. Tässä siis mun loistovinkki tulevaan sortsikauteen, suosittelen ehdottomasti öljyä kaikille jotka sheiveriä käyttävät (vai olenko ainoa joka on niin kivikaudella, että vielä käyttää vanhaa kunnon sheiveriä kun tarjolla on kaikenmaailman sokerointeja ja vahaliuskoja?).

Testikokemuksesta jäi positiivinen fiilis, ja seuraavaksi aionkin testata voiteen ja öljyn meidän kuivaihoisella Zeldalla. Zeldalla on ihan pienestä asti ollut tosi kuiva iho, jota saa usein rasvailla. Atooppista ihoa meillä ei onneksi ole ollut kenelläkään, mutta kyllä kuiva ihokin kaipaa sitä hoitamista aivan eri tavalla kuin normaali kostea iho.  Mä olen iloinen että lähdin testiin mukaan, ja opin käsittelemään ihoani viimeinkin sen vaatimalla tavalla!

Postaus toteutettu yhteistyössä A-derman kanssa.