Pääsin tänään pitkästä aikaa kunnolla kynsihuoltoon ja uusittiin kaikki kynnet kerralla, eikä vain yhtä tai kahta, kuten viime viikkojen kiireessä on tullut tehtyä. Aamulla just mietin että pitäisi saada kynnet huollettua kun ne oli jo niin ylikasvaneet, ja huomenna on pari tapahtumaa joissa haluaisin näyttää edes jotenkuten siistiltä. Onneksi meillä oli  Jemmin kanssa joku telepaattinen yhteys, kun rouva aamulla ennen kukonlaulua jo lähetti whatsapp-viestiä kysellen että milloin voisin tulla kynsihuoltoon.

Me ollaan Jemmin kanssa aina vähän hitaita, koska on niin paljon höpöteltävää ja mä en ikinä tiedä millaiset kynnet haluan, ja ideointi vie aikaa. Siitä syystä tykkään käydä kaverilla laittamassa kynsiä, kun ei ole kiire minnekään ja ei tarvitse hävetä jos kynnessä on vähän avokadoa guacamolen teon jäljiltä, tai jos pitää lähteä keskenkaiken pissalle. Toki suurin syy siihen että just Jemmi tekee mun kynnet, on se että hän on ihan äärimmäisen taitava, ymmärtää mun ideat vaikka en osaisi selittää, ja tekee huolellisesti muoteilla superkestävät geelikynnet.

Jemmi tekee kynsiä kotonaan, mutta hänellä on ihan kunnon ammattilaisvälineet käytössä ja fiilis on kuin parhaimmassakin kynsisalongissa. Hän on käynyt tarvittavat kurssit kynsien tekemiseen, ja kouluttautuu jatkuvasti lisää, mielestäni ammattimaisen kädenjäljen todella tunnistaa, mullakin on kuitenkin kokemusta kynsistä laidasta laitaan, useilta eri tekijöiltä. Geelimaaleja, koristeita ja härpäkkeitä löytyy rouvalta joka lähtöön ja siksi mulla onkin aina niin hankalaa päättää, mitä ihmettä mä kynsilleni tekisin. Moni teistä on kaivannut kynsijuttuja, ja mä tänään kyselin Jemmiltä pientä infoa teitä aiemmissa kynsipostauksissa askarruttaneisiin juttuihin.

Millä tekniikalla ja tuotteilla kynnet on tehty? Käytän kynsien tekemiseen Mosaic-sarjaa. Kyseessä on kattava geelisarja, jonka tuotteilla saa varmasti jokaiselle pysyvät kynnet. Mä itse käytän mieluiten pidennyksissä muotteja, koska muotilla tehty rakennekynsi tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin tipillä tehty. Mosaic on tuoteperheenä sellainen, että kaikkea löytyy ja kaikkea voi miksailla keskenään. Geelimaaleja voi sekottaa rakennegeeleihin, niillä voi maalata pikkutarkkoja yksityiskohtia, tehdä esimerkiksi liukuvärjäystä, tai sitä perusranskista, aika rajattomat mahdollisuudet.

Onko pureskelluista kynsistä mahdollista saada kauniit geelikynnet? Oikeastaan kaikenlaisille kynsille on mahdollista tehdä jatkeet, mutta jos on esimerkiksi tosi pureskellut kynnet, niin eka huolto tehdään silloin jo parin viikon päästä. Ja missään nimessä ei aloiteta mistään superpitkistä, vaan lähdetään maltilla, kuten suosittelen muutenkin, jos aiempaa kokemusta pitkistä kynsistä tai rakennekynsistä ei ole.

Mä halusin edellisten väri-blingi-leopardi-sekasotkukynsien jälkeen jotain vähän yksinkertaisempaa ja raikkaampaa, ja pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyttiin tekemään valkoiset kynnet hopeisin foliokoristein, joita piristettiin laittamalla nimettömät täyteen neonkeltaista glitteriä. Mä haluan että kynsissä on aina joku pieni juttu, joka rikkoo peruskaavaa ja tekee kynsistä just mun kynnet, muilla näyttää kivalta että jokainen kynsi on samanlainen, mutta itselleni haluan aina vähintään yhden erilaisen kynnen per handu, joka on sellainen katseiden kiinnittäjä.

Tämä ei muuten ole sitten maksettu mainos, vaikka ylistävään sävyyn kynsistäni kerronkin, vaan maksan kynsistäni ihan samalla tavalla kuin muutkin. Halusin kuitenkin kertoa teille enemmän, kun olette näitä juttuja toivoneet! Jos joku kiinnostui Jemmin tekemistä kynsistä, niin Jemmille voi laittaa viestiä osoitteeseen skinnyjem(at)gmail.com tai Jemmin blogin fb-sivuilla.

Huomenna mulla on tosiaan pari eri tapahtumaa kuten alussa kerroinkin, ja niistä lisää myöhemmin! Huomenna luvassa myös ainakin mehiläisen arvonnan voittajat, ja muutakin höpinää! Hyvää yötä kaikille<3

PS: Kynsikuvia on muuten tosi hankala ottaa ilman että sormet näyttää nakeilta, mutta mitäs tykkäsitte kynsistä? 😀

Aurinko on tosiaan tänään (ja koko pääsiäisen ajan) hellinyt meitä ja huomaa kyllä kuinka ulos lähteminen innostaa taas aivan eri tavalla! Alle viiden asteen lämpötiloilla spontaanit pihaleikit illalla eivät innosta yhtään niin paljoa pukemisrumbineen, mutta kun mittarissa on +20 ja uloslähtö ei vaadi kuin kengät jalkaan, on lähtöinto ihan toinen. Toivottavasti kesä alkaisi oikeastikin hiipiä sieltä pikkuhiljaa vaikka kylmää taas lupaillaankin, ja vaatteita saisi vähentää pysyvästi, sillä meidän 2,5-vuotiaamme ei tällä hetkellä vihaa mitään niin paljon kuin ulkovaatteiden pukemista (paitsi syömistä).

Tiaralla on meneillään uhmakausi, ja välillä tuntuu että mehut on ihan loppu siinä vaiheessa kun painaa lastenhuoneen oven illalla hiljaa kiinni. Onhan näitä uhmaviikkoja ollut aiemminkin, mutta nyt on ehkä pahin kausi tähän mennessä. Kuten sanottua, pukeminen ja syöminen ovat hirveintä mitä Tiara tietää, ja niistä saa kyllä käydä keskustelua joka päivä, näin lievästi ilmaistuna. Vaikka Tiara osaa kertoa ikäisekseen tosi hyvin ja kattavasti tunteistaan, omaa jo jonkinasteista empatiakykyä ja on taitava ja omatoiminen, unohtuvat kaikki nämä siinä vaiheessa kun pitäisi saada kengät jalkaan tai lautanen tyhjäksi.

Ehkä Tipa huomasi että äidillä ja isillä on nyt vähän liian helppoa kun Zelda alkoi nukkumaan kokonaisia öitä, ja päätti lisätä panoksia. Onneksi nämä on vaan näitä vaiheita, ja vaikka uhmaiästä puhutaankin, saa päivän aikana sen uhman lisäksi kokea runsaasti ilon ja rakkauden aiheita kun näkee miten toinen oppii uutta, antaa pusuja ja leluja siskolleen ja sanoo ihania asioita. Facebookissa kerroinkin että Tiara ilmoitti tänään että ”Minusta tulee isona pinkki jääkiekonpelaaja.” Aika hyvä ammatinvalinta, omaperäinen!

Zelda oli aivan innoissaan päästessään hiekkalaatikolle leikkimään ilman hanskoja ja haalaria, ja yritti tietenkin maistella hiekkaa kokoajan. Tiara ei koskaan ollut hiekansyöjä, joku ehkä muistaakin, miten vielä viime kesänä Tipa ei halunnut edes koskea tai istua hiekkaan, vaan seisoskeli tumput suorina. Tästä vaiheesta päästiin äidin ja isin sitkeällä hiekkakakunleipomis-innolla ohitse ja nykyään Tipa rakastaa hiekkalaatikolla leikkimistä. Zelda on ihan toista maata, pari kertaa kokeili käsillä hiekkaa ja sen jälkeen rupesi kauhomaan suuhun ja ympäriinsä.

Uhkarohkeana päätin kokeilla tänään Cubuksen lyhyttä toppia, ei palellut, ei edes ilman takkia! Ehkä toppi saa silti odottaa vielä muutaman viikon, korkeavyötäröisiä farkkushortseja nimittäin. Niiden pariksi se sopii täydellisesti, nuo regular-vyötäröiset Dr. Denimin plentyt eivät nousseet sittenkään tarpeeksi korkealle, höh.

Mä taidan suunnata nyt suosiolla nukkumaan, kerrankin edes suhteellisen aikaisin! Kiitos kaikille ihanista kommenteista sekä arvontapostaukseen, että Oulu-postaukseen. En tiedä onko kukaan huomannut, mutta olen jonkin verran saanut viimeinkin kommentteihin vastattua ja vakaa aikomus on jatkaa urakkaa huomenissa. En mä ole enää kuin muutaman postauksen jäljessä! Hyvää yötä kaikille ja aurinkoista huomista keskiviikkoa♥

Paras keksintöni ikinä tämän blogin suhteen oli eilinen gallup arvonnan yhteydessä. Tiedän kyllä että vain murto-osa teistä tyypeistä osallistuu arvontaan ja vastaa kysymyksiin, mutta arvonnan kommentit antavat kuitenkin suuremman läpileikkauksen lukijoiden mielipiteistä kuin postausten kommenttiboksit yleensä. Olen inspiroitunut, innostunut, ja ennenkaikkea kiitollinen teidän upeasta palautteestanne. Mulla on jo pitkään muhinut mielessä ajatus kirjoittaa teinivuosistani uudelleen blogin puolelle, ja toiveenne asiapostauksista ja Oulu-aiheisista postauksista saivat mut ottamaan aiheen esille. Edellisen kirjoituksen poistin jo pari vuotta sitten, kun se lukijamäärän kasvaessa tuntui liian henkilökohtaiselta tuhansille ihmisille jaettavaksi.

Mä tosiaan olen syntynyt, ja kasvanut lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni Helsingissä. Vuonna 2005 joulukuussa, mun ollessa kahdeksannella luokalla, me muutettiin kuitenkin äidin työn ja meidän sukulaisten perässä Ouluun asumaan. Muutama kuukausi meidän muuton jälkeen mun äiti sai aivoinfarktin ja molemminpuolisen keuhkoveritulpan, mikä muutti meidän elämän pysyvästi. 14-vuotias epävarma tyttö kasvoi aika nopealla tahdilla tyypiksi joka huolehti kotona ruuanlaitosta, kodinhoidosta ja raha-asioista. Veritulpat toivat mukanaan muitakin komplikaatioita, ja äiti oli sairas useamman vuoden.

Mä aloin elää teini-ikää oikeastaan vasta lukion ensimmäisenä vuonna, siihen asti olin suorituskeskeinen miniaikuinen, joka nappasi koulussa leikiten kymppejä aineesta kuin aineesta, ja kotona leikki pakon edessä aikuista. Ulkopuolista apua meidän perhe ei saanut mistään sukulaisia lukuunottamatta, sillä kaupungin kotiavun silmissä 14-vuotias oli tarpeeksi vanha huolehtimaan vuodepotilaasta ja kodinhoidosta. Mä kävin läpi rankkoja asioita, ja päästin ne pintaan vasta siinä vaiheessa kun äiti alkoi parantua ja käydä töissä.

Lukiossa mä en enää jaksanutkaan suorittaa, vaan päästin ne kaikki tunteet pintaan joita olin pitänyt piilossa sekä itseltäni, että muilta. Kävin läpi masennuksen, ja sen vastapainoksi meno  oli aika villiä välillä. Lukioaikoina tutustuin niihin ystäviin, jotka tänä päivänä ovat myös meidän lasten kummeja, ja niitä tyyppejä joihin voin luottaa sataprosenttisesti. He seisoivat mun rinnalla kaikkina aikoina, ja uskon että  näin tulee olemaan loppuelämän.

Meidän ystäväporukka oli tiivis, kaikenkirjava joukko tyttöjä ja poikia, jossa kaikki saivat olla omia itsejään. Oltiinhan me vähän sellainen kanalauma, että saatiin aikaan draamaakin, mutta kukapa teini ei? Oulussa meillä oli maine, meistä liikkui paljon juoruja ja osa ystävistäni sai jopa törkeää huutelua ja uhkailua osakseen kun liikuttiin keskustassa. Syynä tälle huutelulle oli niinkin iso asia kuin seksuaalinen suuntautuminen, joka ainakin vielä viitisen vuotta sitten tuntui olevan Oulussa big deal. Moni ehkä ajatteli meidän olevan jotenkin olevinamme, ehkä me joskus vähän oltiinkin, mutta oikeastaan me yritettiin vain olla välittämättä kaikkien muiden puheista.

Juoruja liikkui, rikkinäinen puhelin -efekti oli valloillaan ja juttuihin lisättiin aina puolet ilmaa päälle ennenkuin kerrottiin eteenpäin. Tuttua kauraa, tätähän ne teinit ja valitettavasti monet aikuisetkin harrastavat. Mä en koskaan Oulussa välittänyt itseäni koskevista juoruista, olin ihan rohkeasti oma itseni vaan ja annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vasta blogia pitäessäni, saadessani alkuaikoina päivittäin, nykyään ehkä viikoittain, kommentteja Oulun vuosia koskien, olen tajunnut miten monet ihmiset kuulivat näitä juttuja, ja uskoivat niitä.

Tyypillisin kommentti joita Oululaisilta saan, on positiivista kehua ja ihmettelyä siitä, miten olen muuttunut niin kauheasta ihmisperseestä tällaiseksi rakastavaksi ja vastuuntuntoiseksi äidiksi. Mä olin se, jolle kaikkien piti nauraa räkäisesti kun se jää 19-vuotiaana yksinhuoltajaksi, tulee maitojunalla takaisin Ouluun äidin nurkkiin, eikä saa itselleen ammattia. Sitä en kiellä etteikö mulla ja mun ystävillä olisi teinivuosina mennyt lujaa, mutta ei me nyt koskaan ihan idiootteja oltu, ihan normaaleja teinejä jotka kokeilivat rajojaan. Varmasti mun elämä olisi voinut saada huonommankin suunnan, Otolla on iso osa siinä että olen nykyään näin onneni kukkuloilla, mutta ehkä mä toivoisin että ihmiset uskoisivat toisiin enemmän, ja tuomitsisivat vähemmän.

Mä oon kuitenkin kaikesta huolimatta kiitollinen kaikille epäilijöille, sillä koskaan, milloinkaan mulla ei ole ollut niin vahva halu päästä eteenpäin kuin muuttaessani takaisin Helsinkiin vuonna 2010. Näyttämisenhalu oli se mikä sai puskemaan eteenpäin ja haluamaan menestyä elämässä. Nykyään se näyttämisenhalu on saanut tilalleen jotain paljon arvokkaampaa, kaksi lasta ja aviomiehen joille haluan antaa rutkasti syitä olla ylpeä musta, eikä mulla ole tarvetta kenellekään muille todistella mitään.

Oulu on Suomen suurimpiin kaupunkeihin kuuluvuudestaan huolimatta pienten piirien kaupunki, ja siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kaikesta huolimatta siellä oli hyvä kasvaa, ja oli onni että muutimme sinne ennen äidin sairastumista, niin en jäänyt täysin yksin äidin jouduttua ensimmäistä kertaa sairaalaan. Päällimmäisenä Oulun vuosista on jäänyt hyvä fiilis, sillä vaikeiden asioiden lisäksi sain kokea ihanaa ystävyyttä, ikimuistoisia bileitä, lämpimiä kesäöitä merenrannalla kavereiden kanssa, teiniromantiikkaa, bussipysäkillä kiroilua pakkasaamuina, sydänsuruja ja koulussa puurtamista, kaikkea sitä mitä teininä kuuluukin.

Sellaista oli mun teinielämä, herättikö ajatuksia? Millaista teidän teini-ikänne oli tai on?

Saimme tuossa muutama viikko sitten Sylvanian Familiesin ihanan nalleperheen ja minibussin tytöille leikittäviksi, ja ne ovat saaneet osakseen jo rajua rakkautta yksivuotiaaltamme, ja innokkaita leikkejä kaksivuotiaaltamme. Mulla oli pienenä oravaperhe ja hiiriperhe, taisi olla ehkä karhuperhekin, ja muistan aina leikkineeni mielellään niillä. Mä tykkään kovasti Sylvanian Familiesin maanläheisyydestä, ne muistuttavat mun omasta lapsuudesta ja ovat niin ihana tavallisia, pelkistettyjä ja suloisia värioksennus-glittermegapläjäys-jättipäänukkejen ja muiden kummallisten nykyajan villitysten rinnalla.

Kaksivuotiailla lelusuosikit vaihtelevat tiuhaan tahtiin, mutta ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä että Sylvanian Familiesit ovat tulleet jäädäkseen, äidin mieliksi. Ennemmin mä näitä ostelen synttärilahjaksi kuin vaikkapa monsterinukkeja. Zelda rakastaa hahmoja myös, onneksi tässä setissä ei ollut mukana pikkutavaroita juurikaan. Hahmot ovat vähän kokeneet kolhuja, kun Zelda natustaa niitä pienillä hampaillaan, mutta ei muutama kolhu haittaa mitään.

Pääsiäisen kunniaksi mä sain teille arvottavaksi ihanan Sylvanian Families -rantapakkauksen! Rantasettiin kuuluu hurjasti ihania pikkutavaroita ja yksityiskohtia, juuri niitä joita itse lapsena rakastin, mutta ihan pienimmille näitä en antaisi. Onneksi iloa riittää varmasti hahmoista ja rantakalusteista, pikkutavarathan voi vaikka jemmata myöhemmin annettavaksi jos kotona on vielä pikkuruisia leikkijöitä.

Yhteistyössä Sylvanian Families.

Arvontaan voit osallistua keksimällä itsellesi nimimerkin, kommentoimalla tähän postaukseen ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Ajattelin tällä kertaa myös lisätä arvonnaan valinnaisen lisäjutun jolla voi lunastaa itselleen kaksi arpaa, nimittäin muutaman kysymyksen teille lukijoille, koska mua kiinnostaa tietää. Voit siis osallistua yhdellä arvalla ihan normaalisti, tai kahdella arvalla vastaamalla kysymyksiin. Osallistumisaikaa on torstaihin 24.4.14 klo 20.00 asti.

1. Milloin aloit lukemaan blogiani?
2. Oletko vakkarilukija vai satunnainen vierailija?
3. Mistä pidät/et pidä blogissani?
4. Parannusehdotuksia?
5. Postaustoiveita?

Eli viisi kysymystä, toivottavasti edes muutama jaksaisi vastailla kysymyksiin. Musta olisi nimittäin todella mielenkiintoista kuulla vastauksia, sillä blogissani ei tämän tyyppistä gallupia ole ollut varmaan ensimmäisen vuoden jälkeen! Paljon onnea arvontaan kaikille!

Ihan parasta on keväinen auringonpaiste, joka lämmittää ja mahdollistaa vaatteiden vähentämisen pikkuhiljaa. Ai että mä olen kaivannut sitä, että asuja kuvatessa ei tunnu että jäätyy pystyyn kun ottaa takin pois, vaan oikeastaan onkin yllättävän lämmin. Tuntuu että on taas ihan uutta intoa kuvailuun, sekä tietysti myös asujen valintaan. Toki vielä on viileää, ei todellakaan mitkään sortsikelit, mutta sieltä se kevät on tuloillaan, ja pian myös kesä.

Sain jokin aika sitten Sheinsideltä topin ja tunikan, jonka oikeastaan piti olla mekko, mutta pituudeltaan olikin sitten tunika. Tykkään kuitenkin molemmista todella paljon, ja ne ovat kivan erilaisia yläosia ehkä jo järjettömiin mittasuhteisiin kasvaneen kauluspaitahamsterointini tuotosten seuraksi. Ysärimuoti on vallassa, ja ehkä suurin suosikkini 90-luvun lopusta tai 2000-luvun alusta ovat spagettiolkaimiset topit. Valitsin Sheinsidelta mustan, tuplaspagettiolkaimilla varustetun sifonkitopin johon olen aivan ihastunut. Se sopii sekä housujen, että hameiden kanssa, arkeen ja juhlaan.

Eilisellä lenkillä olin ajatellut ottaa asukuvat korkkareiden kanssa, mutta tuuli kävi sen verran kylmästi että en jaksanutkaan alkaa vaihtamaan, vaan päätin jättää lenkkivarusteeni Niket jalkaan superseksikkäiden sukkien kera, naurakaa vain tyylikkäälle yhdistelmälle!

Toppi Sheinside* / Farkut BikBok / Kaulakoru Glitter* / Kengät Nike 

Tunikaksi osoittautunut mekko oli ensimmäinen Sheinsidelta tilaamani XS-kokoinen vaate. Selkeästi koko meni metsään, sillä vaikka tunika oli muuten oikeastaan löysä, oli sekä helman pituus että hihojen pituus aika lyhyt. Mielestäni tunika näytti kuitenkin kivalta leggingseihin yhdisteltynä, joskin empire-malliksi muuntuneesta vyötärökiristyksestä tulikin ehkä hienoiset äitiysvaatevibat. Tai sitten tämä johtuu vaan siitä kun kaikki ystävät ympärillä joko synnyttävät tai elävät raskauden viimeisiä, huippujänniä metrejä ja mullekin on ehkä tullut pieni masukateus. Mutta ei, ei ja vieläkerran ei, masua ei tänne tule enää!

Takki Sheinside* / Tunika Sheinside* / Leggingsit H&M / Aurinkolasit Glitter* / Kaulakoru Lumoava* / Kello Guess* / Kengät H&M

* = saatu blogiyhteistyön kautta

Sheinsidearvonta päättyi viimein muutama päivä sitten, siinä olikin aika pitkä osallistumisaika, ja voittajaksi arpoutui AnnaMaria! Onnea voittajalle, sinulle lähtee 100:n dollarin lahjakortti. Laittaisitko minulle yhteystiedot sähköpostilla couturecouture(at)windowslive.com, niin saan ilmoitettua ne Sheinsidelle!

Mulla on muutama aika hauska arvonta tulossa nyt lähiaikoina, sekä lapsellisille että ihan kaikille, joten pysykää kuulolla! Mä rakastan järjestää arvontoja, ja kaikkein kivointa on se kuinka voittajat yleensä yllättyvät voitostaan ihan totaalisesti! Kiitos teille kaikille että jaksatte osallistua!♥

Nyt me nautiskellaan siitä että on kaksi päivää vain olla yhdessä ja syödä, ihanaa että saatiin vielä kokonainen ”viikonloppu” pääsiäisloman ansiosta, vaikka Otto tänään olikin duunissa. Ihania jäljellä olevia lomapäiviä kaikille, palailen pian!