Instagramin ja blogin fb-sivujen seuraajat ainakin tietävät, ehkäpä joku muukin, että perjantaina sain kokea uskomattoman hämmentävän hetken. Kauan odotetussa Aussie blog awards -gaalassa, en kuullut nimeäni toistettavan mikrofoniin tai kaivellut valmiiksi kirjoitettua kiitospuhetta taskustani, en suinkaan. Seisoin väkijoukossa valmiina taputtamaan seuraavalle voittajalle, Reader’s choice -kategorian kakkoselle, kun yhtäkkiä joka puolelta mun ympäriltä alkoi kuulua ”Iina, se oot sä!” ”Ne sano sun blogin nimen!!” ”No mene nyt sinne lavalle!!”.

En muista oikeastaan mitään tuosta tilanteesta, muutakuin että yritin olla kaatumatta ja kävelin ihmeissäni lavalle vastaanottamaan kukkia. Maria Veitola kysyi multa jotain, muistan vastanneeni jotain käsittämätöntä mongerrusta, mutta onneksi kukaan ei varmaan kuullut mitä sanoin kun meteli oli niin kova. Hämmentyneenä, kukka kädessäni kävelin sitten Puutalobabyn Kristan viereen odottamaan kategorian voittajan palkitsemista. Odotetusti ja todellakin oikeutetusti ihana Annika O. voitti palkinnon, ja sen jälkeen mä kävelin entistä enemmän hämmentyneenä takaisin ystävieni ja Oton luokse.

Mä en osannut odottaa minkäänlaista menestystä Aussie-gaalassa, pelkkä ehdolle pääsy oli jo niin huikea juttu että pompin suunnilleen tasajalkaa. Kilpailijat olivat superkovia nimiä, sellaisia joita itse katson todella ylöspäin, ja joiden kanssa ehdolle pääsy oli yksi vajaan kolmen vuoden blogiurani hienoimpia saavutuksia. Olin ehkä kakkonen, mutta voitolta se tuntuu, ja ennenkaikkea tämä tuntuu myös voitolta äitiblogi-genrelle, sillä lukijoiden suosikkien topkolmosesta kaksi oli äitiblogeja, ihan huikeaa!

Ylläolevat kuvat lainattu Trendiltä, Phocahispidalta & Heidiltä.

Mä haluan kiittää teitä kaikkia vielä kerran siitä että aiheutitte mulle melkein sydänkohtauksen, jännäpissat ja infernaalisen punastuksen, sekä rutkasti hyvää mieltä ja itseluottamusta viime perjantaina. Kiitos♥

Aussie Blog Awardsit järjestettiin Kalasatamassa Kellohallissa. Paikka oli tupaten täynnä väkeä, puheensorinaa ja iloista mieltä. Me ei juhlittu kovin myöhään, sillä halusin olla iskussa vielä lauantainkin tapahtumissa, mutta hauskaa meillä oli ja ennenkaikkea oli kiva tavata kaikkia ystäviä niin läheltä kuin kauempaakin. Moni mahtava blogin lukija tuli myös moikkaamaan ja onnittelemaan, ja musta oli ihana tavata teitä!

Kuvattiin Oton kanssa perjantain asua vielä tänään, sillä perjantaina satoi kaatamalla vettä juuri silloin kun oltiin matkalla juhlapaikalle, ja mä tietenkin unohdin siis myös kameran kotiin. Mun perjantain mekon jujuna oli selkäpuoli, ja se ei hirveästi noissa ylläolevissa kuvissa tule esille, joten siksi halusin kuvata asun vielä uudelleen.

Mekko Warehouse / Laukku Michael Kors / Kaulakoru Glitter (saatu) Kengät Zara Mun kynsistä on tullut jonkinverran kyselyitä, eli mun kynnet tekee nykyään ystäväni Jemmi joka on superlahjakas ja luova ja ihana ja paras tekemään kynsiä ever. Me ei ehditty viime viikolla huoltaa kaikkia kynsiä, kun olin niin kamalan kiireinen kokoajan ettei löytynyt muutaman tunnin rakosta mistään, mutta saatiin sentään vähän mekon värejä kun huollettiin etusormet ja keskisormet, ja ne onneksi sopivat myös muiden kynsien väreihin. Mä en tykkää muutenkaan siitä jos on kaikki sormet samalla värillä, eli tämä järjestely sopi mulle oikein hyvin!

Mitäs tykkäsitte asusta? Oliko ihan tylsä vai kiva? Mua jäi harmittamaan se myöskin Warehousin mallistoa oleva pinkki haalari, jota moni ihasteli gaala-asupostauksessa, kun siitä ei ollut enää kokoja jäljellä. Löysin sitten kuitenkin pitkällisen etsinnän jälkeen tämän mekon ja ihastuin selän näyttävyyteen, mutta yksinkertaisena pidettyyn malliin.

Jaa-a, tuntuu että tällä hetkellä postaukset ovat aikamoista sillisalaattia vaikka aiheessa kuinka yrittäisi pysytellä, on niin paljon höpöteltävää! Facebookissa on muuten söpö kuva meidän neiti yksiveestä, kirjoittelen huomenna sitten Zeldan 1v-kuulumisia lisää, nyt on aika katsoa Game of Thrones Oton kanssa vihdoinkin, ja sitten nukkumaan. Hyvää yötä ihanat!♥

Gaalakuvia odotellessa ajattelin jakaa vähän eilisen päivän tunnelmia Indiedaysin Inspiration Daysta. Inspiration Day järjestettiin Katajanokalla ihanassa Ravintola Sipulin talvipuutarhassa. Liekö ajateltu paikkavalinnassa bloggaajia, kun tila suorastaan säkenöi luentosalia lukuunottamatta valossa, lasiseinien ja katon ansiosta, ja kuvia oli helppo ottaa. Me aloitettiin Kaislan ja Korinnan ja Oonan kanssa päivä brittiläisen huippuvalokuvaaja Damian McGillicuddyn luennolla, ja naurettiin hänen jutuilleen ihan kippurassa.

Damian  oli niin hauska tyyppi että sen pitäisi tehdä stand upia, tuli ihan Louis C.K. mieleen, loistavaa huumoria. Luennolla kerrottiin juuri valon käytöstä valokuvauksessa ja vinkit olivat kyllä kullanarvoisia, joskin sellaisia että niitä ei ole mahdollista toteuttaa ilman lisävarusteiden hankintaa. Nyt siis mieleni halajaa kuvausvaloja ja lisäsalamaa, mutta onneksi kesä on tulossa ja niillä ei ole nyt niin kiire.

Luennon jälkeen tutustuttiin eri yhteistyökumppaneiden pisteisiin, kävin mm. Lorealin hiusväriopastuksessa ja sain mukaani kaksi eri väriä, toinen ihan supervaalea niinkuin mulla nytkin on, ja toinen sellainen luonnollisempi tummanvaalea joka mulla oli viime kesänä. Nyt vaan pitäisi päättää mitä mä kutreilleni teen! Moni teistä kesällä kehui mun tukanväriä, ja kieltämättä kaipaan sitä itsekin ajoittain. Blondin ylläpito vaan tuntuu niin helpolta, sillä luonnollisen vaalea tukka pitää saada niin tismalleen oikean sävyiseksi jotta se ei näytä tunkkaiselta. Pitää varmaan pyöriä Pinterestin inspiroivassa maailmassa ja etsiä tukkavinkkejä, saa myös sanoa jos tulee ideoita mieleen!

Tutkittiin myös Bestsellerin ihastuttavia vaatteita, maisteltiin Cloettan herkkusuklaita ja siemailtiin Fresitaa. Päivä oli mielenkiintoinen ja vastaan tuli paljon tuttuja ja uusia kasvoja. Moikkasin mm. Minä ja Måndelssonin ihanaa AC:ta ensimmäistä kertaa vaikka jo pidempään ollaan juteltu Facebookissa, ja toinen uusi tuttavuus oli Mammapäiväkirjan Mi. Tykkään kovasti näistä isommista blogitapahtumista, koska on niin kiva päästä juttelemaan ihan oikeasti vain netistä tuttujen kasvojen kanssa.

Damian  McGillicuddy otti meistä kuvat kuvausseinällä ja kiroili mun Canonia Olympuksen edustajana, mutta sai ihan kivan kuvan meistä otettua vaikka ei kamerastani tykännytkään, haha! Mä kyllä tykkään sekä Canonistani, että testissä olevasta Nikonista, mutta ainahan sitä on totuttelua kun vaihtaa kameramerkkiä, joten ymmärrän kyllä hänen tuskansa. Me lähdettiin tapahtumasta ihan loppuvaiheilla, kun oli jo kiire kotiin valmistautumaan iltaa varten. Päivällä sää ei oikein suosinut, ja tuulikin oli ihan jäätävän kylmä. Mun melkein säkkäräksi kiharretut hiuksetkin olivat suoristuneet ennenkuin pääsin aamulla metroasemalle asti, mutta jäi niihin sentään vähän laineita onneksi, etten ollut ihan räjähtänyt.

Eilinen oli kyllä ihan huippupäivä, näitä saisi olla useamminkin! Etenkin jos tällaiset päivät osuisivat vähän vähemmän kiireisille viikonlopuille ;). En harrasta yleensä hymiöitä tekstin seassa mutta ajattelin nyt tehdä poikkeuksen kun tuo ihan selkeästi vaati sitä. Jonkin verran gaalakuvia olen jo saanut, mutta kuumeisesti odottelen josko jonnekin ilmestyisi gaaloista kuvaajien ottamat kuvat. Itse fiksuna tyttönä unohdin perjantaina kameran keittiön pöydälle, minkä huomasin vasta Korinnan ja Roopen hotellilla, hyvä minä. Eilen illalla taas oli niin hektinen meininki että ei hirveästi muistettu ottaa kuvia.

Mutta pidetään peukkuja, on mulla jonkinverran niitä kuitenkin että saan mä vähän kirjoitettua jos ei kuvia tulekaan enempää! Mä alan nyt selaamaan Zeldan vauvakuvia samalla kun yritän tyhjentää paukkuvaa inboxia (mitähän tästäkin tulee). Huomenna on mun vauvan 1v-synttärit ja on niin haikea fiilis että voi itku sentään. Mutta oon kyllä niin ylpeä ja onnellinen meidän ihanasta rakkaasta tytöstä, joka kasvaa ja oppii uutta. Onneksi vauvaikävää helpottaa se että varmaan puolet mun lähipiiristä on joko juuri synnyttänyt tällä viikolla tai synnyttää ihan pian ja pääsen ihastelemaan pieniä vauvoja, ihanaa!! Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille♥♥

Kuluneen viikon kiireiden vuoksi ei olla ehditty vielä(kään) tekemään virpomisvitsoja, mutta jotain pientä kivaa pääsiäistekemistä meillä onneksi oli. Viime viikonloppuna Zeldan synttäreillä Tipakin sai pienen lahjan, pääsiäismunien maalaussetin, ja tänään neiti pääsi sitten palmusunnuntain kunniaksi testaamaan, kuinka maalaus sujuu. Tipa oli aivan sanoinkuvailemattoman innoissaan päästessään maalaamaan ja sivellin pysyi hyvin kädessä. Mä pitelin pääsiäismunaa paikoillaan ja Tipa maalasi siihen hienoja kuvioita, Zeldan ihmetellessä vieressä.

Setissä oli ihanan sävyiset pastellivärit joista tuli niin söpöjä yhdistelmiä! Siinä onkin sitten meidän ainoat pääsiäiskoristeet ilmeisest kun en löytänyt isoa koristepussia mistään missä on kaikki mun lapsena askartelemat munat ja tiput ja kaikki muut lapsuuden pääsiäiskoristeet. Vielä joulun aikaan se oli tallella mutta eipä nyt tietenkään löydy mistään kun oikeasti tarvitsisi, hahah! Täytyy koittaa vielä etsiä jos löytäisi edes ne tipuset niin saisi laittaa nitä koristeeksi tänään istutettuihin rairuohoihin jos ne ehtivät kasvaa.

Tytöt ovat pärjänneet ihan uskomattoman hienosti koko viikon vaikka eilen varsinkin tuntui sydäntäraastavalta lähteä vielä uudelleen kun juuri olin tullut kotiin Indiedaysin Inspiration Daysta. Onneksi seurana on ollut tuttu ja turvallinen mummu (ja gaaloja lukuunottamatta myös isi), ja tytöt ovat voineet olla kotona ja toimia normaalien arkirutiinien mukaan. Nyt olen kuitenkin todella onnellinen että on rauhallisempi viikko ja pääsiäisloma tulossa, me ollaan niin sen tarpeessa! Ihanaa vaan olla kotona, käydä puistossa ja kirjastossa ja leikkiä vaikka monta tuntia putkeen barbeilla Tiaran kanssa.

Mä odottelen vielä kuvia viikonlopun gaaloista, joten gaalapostauksia luvassa myöhemmin! Halusin kuitenkin tulla jakamaan kuulumisia jo kun en ole ehtinyt koneelle kahteen päivään. Kiitos kaikille ihanille siitä että olette jakaneet omia imetyskokemuksianne ja vertaistukea imetyksen lopettamisen haikeudesta edelliseen postaukseen, mulle tuli sellainen fiilis että lopettaminen oli ihan ok ja tein sen oikeaan aikaan, vaikka ensin epäröinkin vähän. Lopetus on sujunut edelleen hienosti, Zelda on nukkunut joka yö koko yön ja enää meillä olisi opeteltavana omaan sänkyyn itsekseen nukahtaminen, mutta se saa kyllä vielä odotella hetken. Tässä on nyt ollut jo iso muutos ja nyt Zelda saa ensin rauhassa totutella tähän.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille, palaan myöhemmin!♥

Mä lopetin imetyksen tiistaina, päätöksen lopetuksesta tosin tein vasta tänään. Alunperin mulla ei ollut mitään tavoitteita imetyksen suhteen, olin vain onnellinen siitä että Zeldan kanssa se sujui niin helposti. Muutaman kuukauden imetettyäni mä aloin ajatella että haluan imettää niin lähelle yhden vuoden ikää kuin mahdollista, ja siinä mä myös koen onnistuneeni. Kaikilla imettävillä äideillä ja myös niillä jotka eivät imetä on varmasti omat mielipiteensä siitä, minkä ikäiseksi asti imetystä on hyvä jatkaa.

Mulle henkilökohtaisesti se ajatus että imetän vuoden ikään tuntui sopivalta, ja etenkin nyt tässä viimeisen parin kuukauden aikana kun imetys on muuttunut Zeldan kasvaessa, on se ajatus vahvistunut. Viimeaikoina ainoastaan illan viimeiset imetykset ovat sujuneet rauhallisesti, ja päivisin imetys on ollut yhtä kiipeilyä, tukasta repimistä, läpsimistä ja vapaanaolevan rinnan nipistelyä, ei niin mukavaa siis.

Aamuyön imetyksistä luovun myös oikein mielelläni, ne kun eivät enää pitkiin aikoihin ole olleet varsinaista imetystä vaan pelkkää huvitutteilua, ja unen pätkimistä. Aina (ne hurjat kolme kertaa) kun olen ollut yön pois kotoa, on Zelda nukkunut kokonaisen 12h yön, mutta mun ollessa kotona typy herää aina tismalleen kello 4.30 ja tulee viereen nukkumaan, syömään, nukkumaan, syömään, vartin välein vaihtaen. Frankfurtissa ollessani Zelda oli tehnyt taas oman uniennätyksensä, siinä missä itse heräilin Suomen aikaa 4.30 (Saksan aikaa 3.30) eteenpäin kello seitsemän herätykseeni asti vartin välein.

Mä järkeilin tämän lopetuksen ajankohdan tänään itselleni niin, että on reilumpaa Zeldaa kohtaan lopettaa kerralla, kun hän kerran on ollut jo kaksi päivää ilman, kuin että olisin tänään imettänyt ja sitten ollut taas huomenna ja lauantaina blogigaaloissa. Kaksi päivää ilman imetystä olivat jo sujuneet hienosti, eikä Zelda ollut kaivannut maitoa nukahtaessaan tai muutenkaan. Tämä päivä sujui myös yllättävän helposti, eikä Zelda kertaakaan hapuillut rintaa tai tehnyt elettäkään siihen suuntaan että kaipaisi maitoa.

Tällä hetkellä neiti nukkuu omassa sängyssään, lastenhuoneessa, jo kolmatta tuntia, jännittävää nähdä kuinka tämä yö sujuu, kun hän tietää että olen kotona ja on tottunut tulemaan viereen rinnalle nukkumaan. En kuitenkaan aio enää pyörtää päätöstäni, kävi miten kävi, koska se vasta hämmentäisikin Zeldaa. Toivotaan siis että yö sujuu nätisti kuten kaksi edellistäkin, ja me saataisin jatkossa nauttia suurimmaksi osaksi kokonaisista yöunista katkonaisten sijaan.

Zelda on n. 10 kuukauden iästä syönyt hapanmaitotuotteita, ja nyt ollaan tosiaan n. reilun viikon ajan annettu pieniä määriä tavallista maitoa, eikä oireita ole tullut. Zelda syö mielellään jugurttia, viiliä, rahkaa, juustoa ja monia muita maitotuotteita joten kalsiumin saannista en ole huolissani. Tiaran kanssa aikoinaan tavalliseen maitoon siirtyminen oli haasteellista, eikä Tipa vieläkään oikein välitä maidosta muuten kuin smoothiessa tai myslin kanssa, mutta onneksi niissä se sentään menee.

Tänään olen miettinyt paljon kulunutta vuotta ja etenkin imetystä, enkä voi sanoin kuvailla miten hyvä fiilis mulla on! Mä oon ylpeä siitä että onnistuin, vaikka taustalla oli Tiaran kanssa koetut imetysvaikeudet. Imetys oli aivan ihanaa, helppoa, parasta, läheistä ja luonnollista. Ajoittain imetys oli myös rajoittavaa, kipeää, ja vaikeaa, mutta päällimmäisinä tunteina silti on vain se, miten ihanaa se oli, ja miten haikeaa on lopettaa. Kaikki tunteet laidasta laitaan tuli kyllä käytyä läpi imetyksen aikana, ainakin kertaalleen, mutta suurimmaksi osaksi mä nautin imetyksestä. Ja ennenkaikkea nautin siitä, että näin kuinka tärkeää se oli Zeldalle.

Neljän päivän kuluttua Zelda täyttää vuoden ja nyt on aika hyväksyä se että vauvasta on tullut taapero. Tänäänkin on seisottu ilman tukea jatkuvasti ja otettu pari haparoivaa askelta. Äitikään ei ole enää ättä vaan ihan selkeä äiti. Ja mun on aika suunnata katse lopullisesti kauemmas imetysvaatteista, kohti vaikka korsetteja jos mieli tekee, ja nauttia pitkästä aikaa siitä että isi on 100% kaikkeen yhtä sopiva vaihtoehto kuin äiti.

Olen aloittanut ja pyyhkinyt pois tämän viimeisen kappaleen valehtelematta kymmenen kertaa, sillä ainakin mulla imetykseen liittyy niin vahvoja tunteita, että on vaikea lopettaa tätä postausta ja koettaa mahduttaa tähän kaikki mitä haluaa kertoa. Ehkä tyydyn vain sanomaan, että imetys on ihanaa, ja mulle tulee sitä kova ikävä, mutta aika aikansa kutakin.

Millaisia imetyskokemuksia teillä on? Miten lopetus sujui ja missä vaiheessa lopetitte imetyksen?

Moikka! Huh, mikä mahtava viikonalku mulla onkaan takana. Tulin viime yönä Frankfurtista takaisin ja huomenna jatkuu taas kiireet, tänään mulla ei ole ohjelmassa kuin ”vain” kynsihuoltoa ja gaalamekkojen noutamista tyttöjen kanssa, mutta huomenna alkaakin sitten blogigaalojen ja lapsimessujen superviikonloppu, jota voisin kuvitella aika monen bloggaajan jo innoissaan odottavan! Mä oon ainakin ihan fiiliksissä kun pääsee laittautumaan ja tapaamaan kaikkia tuttuja ja pukeutumaan ihaniin asuihin. Vähän viime tippaan tosiaan jätin tämän pukeutumisasian kun toista mekkoa en ole vielä edes sovittanut, ja toista olen sovittanut mutta se pitää hakea vielä, mutta toivotaan että mekot istuvat hyvin ja näyttävät kivalta!

Mä kerron Frankfurtista lisää kunhan saan kaikki kuvat kuvaajalta joka seurasi meidän ruotsalaisista ja suomalaisista bloggaajista ja toimittajista koostuneen porukan mukana reissulla. Suomesta mulla oli maailman parhaana matkaseurana Mami Go Go -Minttu ja Kaksplussan toimituspäällikkö Kaisa. Me oltiin siis tutustumassa Pampersin tutkimuskeskukseen Schwalbach am Taunuksessa, Frankfurtin lähellä Saksassa. Reissu oli ihan huikea, vaikkakin todella, todella tiukasti aikataulutettu. Frankfurtin keskustaan emme ehtineet tutustumaan ollenkaan, kun tiistaina oltiin niin myöhään perillä, että suunnattiin suoraan illalliselle porukan kanssa ja siitä hotellille nukkumaan. Eilen taas vietimme koko päivän tutkimuskeskuksessa, mistä hurautimme taksilla suoraan kentälle.

Paljon jäi siis näkemättä ja kokematta varmasti, mutta tietty taksin ikkunoista kerkesin vilkuilla ja pienen matkan Schwalbachin keskustassa kävellä, ja jäi kyllä ehdottomasti sellainen fiilis että tuonne haluan uudelleen. Parasta oli se että Frankfurtissa oli jo ihan kevät, kukkia ja lehdet puissa ja lämpötila +15 astetta. Toivottavasti Suomeenkin tulisi pian taas lämmintä näiden kylmien päivien jälkeen. Schwalbachissa oli jotenkin niin ihanan kotoisaa, söpöjä pikku taloja ja ihania pieniä kauppoja, vähän kontrastina Frankfurtin horisontissa siintäneillr  pilvenpiirtäjille.

Mulla on osa kuvista otettu puhelimella, kun se tuntui olevan niin helposti käden ulottuvilla. Pahoittelen joidenkin kuvien huonoa laatua, olisi pitänyt enemmän muistaa käyttää kameraa muuallakin kuin tutkimuskeskuksessa! Mutta ehkä näistä saa pientä käsitystä millaisessa kivassa paikassa me oltiin. Allaolevissa kuvissa näkyy meidän hotellia sekä tutkimuskeskuksen ympäristöä.

Tiara ja Zelda olivat kotona viihtyneet oikein hyvin isinsä ja mummunsa kanssa, vaikka mulla olikin kova ikävä enkä oikein saanut nukuttua hotellilla kun ikävöin niin paljon. Mutta onneksi lapsilla meni hienosti kotona tutussa ja turvallisessa seurassa! Nappasin muuten tiistaina muutaman ihanan kuvan Tiarasta kun sain kerrankin laittaa (instagramissa jo vilahtaneen) kampauksen neidille ja pakkohan se oli ikuistaa! Saapa nähdä milloin saan seuraavan kerran lähestyä hänen kallisarvoista kuontaloaan pinnien ja pompuloiden kanssa, haha!

Ihanaa torstaipäivää kaikille, mun pitää rientää nyt pikkuneitien kanssa mekonhakureissulle ja toivoa sormet ristissä että se on menestys. Huomenna viimeistään postailen vielä ennen kiireistä viikonloppua, ja yritän saada taas kommenttejakin käytyä läpi. Haluan vielä erikseen kiittää teitä jokaikistä jotka jaksoitte mua gaala-äänestyksissä äänestää, jo pelkät ehdokkuudet ja Aussieissa Top10:n pääsy ovat niin hienoja asioita etten koskaan olisi osannut edes haaveilla. Kiitos että jaksoitte äänestää, ja kaikille jotka eivät halunneet äänestää niin kiitos siitä että jaksoitte ärsyyntymättä niitä äänestyspyyntöjä, joita varmasti tuli joka puolelta ihan riittämiin. Ootte parhaita kaikki!♥