Ihana, rentouttava viikonloppu takana, ja tunnen taas oloni omaksi itsekseni, sillä blondiina, blondi Iina on tullut takaisin. Mä päätin tänään hankkiutua ahdistusta aiheuttaneesta pinkistä eroon, ja vietinkin sitten koko Zeldan päiväuniajan, kaksi tuntia, suihkussa. Pitkästä ajasta huolimatta väri lähti kuitenkin helposti irti, ja kerron huomenna tarkemmin tästä väristä eroon pääsemis -prosessista, jos siitä vaikka olisi jollekin muullekin virhearviointiin sortuneelle apua tulevaisuudessa. Vielä on ihan pieni pinkki vivahde osassa hiuksista, kun tietyssä valossa katsoo, mutta eiköhän se irtoa viimeistään seuraavassa suihkussa.

Eilinen kului väsyneenä rankasta viikosta, ja nukuin taas päiväunet, mutta tänään on ollut jo ihan uusi, pirteämpi fiilis. Ulkoiltiin kauniissa säässä, kokkailtiin hyvää ruokaa ja leikittiin tyttöjen kanssa. Enää viisi päivää, ja tämän päivän ohjelmasta, tai no lähinnä ohjelmattomuudesta, tulee arkipäivää, en malta odottaa enää! Kesälomalla vain taivas on rajana, ja se on fiilis jota tosiaan kaipaan tiukkaan aikataulutetun vuoden jälkeen. Onneksi tulevasta viikosta on tulossa ihana ja kavereiden täyteinen, veikkaan että ennen kuin huomaankaan on jo lauantai!

Nyt kun päässä on vähän neutraalimpi väri, uskalsin pukea ylleni Sheinsidelta saadun paketin viimeisen uutuuden, beigen värisen löysän jakun, josta tykkään tosi paljon. Kokeilin sitä itseasiassa jo perjantaina, otin asukuvatkin, mutta se vaan näytti liian väärältä mun silmään, enkä voinut tai halunnut niitä kuvia julkaista. Nyt vaalean tukan kanssa jakku näytti aivan erilaiselta, ja tykkään siitä tosi paljon! Ihanan viileä kesäiltojen lämmittäjä, joka sopii asuun kuin asuun.

Jakku Sheinside* / Toppi Sheinside* / Farkut Gina Tricot / Ballerinat H&M / Laukku Michael Kors / Aurinkolasit Gina Tricot* / Kaulakoru Lumoava* / * = saatu blogiyhteistyön kautta.

Entäs ne jännät uutiset sitten? Ehkä osa teistä tietääkin jo, se osa, joka seuraa Instagramissa käyttäjää @akkavalta.

Niin, mä saan nyt kokea sitten itse miltä tuntuu olla bloggaajan vaimo, haha! Mä oon ylpeä Otosta, siitä että Otto on löytänyt itselleen oman jutun, jota on harkinnut pitkään ja jota haluaa tehdä täysillä. En edes tiedä mitä muuta sanoisin, tää on nimittäin mullekin jännittävää! Mutta käykää kurkkimassa akkavalta.wordpress.com, etenkin jos ootte tykänneet Oton postauksista mun blogissa.

Mä alan nyt käymään kommentteja läpi, siinä riittääkin työsarkaa. Huomenna luvassa siis ainakin hiusjuttuja, sekä arvontojen voittajia. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Havaittavissa on varmasti selkeä tyylikriisi, kun koko ikänsä perusväreissä pysytellyt värjää hiuksensa pastellipinkiksi. Viikon pinkissä tukassa hengailleena voin todeta, että ihana kesätukka – mutta liian rajoittava mun makuun. Mä tykkään kokeilla paljon erilaisia tyylejä, käyttää värejä, meikata räväkästi. Tykkään olla toisena päivänä huoleton, farkkushortseihin pukeutuva teini ja toisena päivänä klassiseen neuleeseen ja farkkuihin sonnustautunut äiti, jos ei aikuinen, niin ainakin aikuismaisempi.

Tämän viikon aikana olen löytänyt itseni melkein joka päivä pukeutuneena samanlaiseen asuun: musta alaosa ja valkoinen yläosa. Tylsää, eikö vain? Niin tylsää että sitä ei pelasta edes pinkki tukka. En halua joka aamu seisoa vaatteita pursuilevan kaappini edessä, katsoa kaihoten täydellisesti istuvia sinisiä farkkuja, ja päätyä sitten kuitenkin mustaan ja valkoiseen. Vaikka uskottelin itselleni, että pastellipinkki on helppo yhdistää mihin tahansa asuun, käytännössä se ei kuitenkaan ole niin, ainakaan omalla kohdallani. Jotenkin kaikki värit näyttävät ihan väärältä, riitelevät hiustenvärin kanssa.

Olen kokenut aina olevani rohkea pukeutuja, joka ei pelkää erikoisiakaan vaatteita, tai pukeudu tylsästi ja aina samalla tavalla. Tällä viikolla olen kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin rohkea. Satunnaisesti olen rakastanut pinkkiä tukkaani, silloin kun se on vastalaitettuna näyttänyt kivalta mustavalkoisen asun kanssa, mutta se ei mielestäni riitä, että tykkään hiuksista välillä. Mä haluan tykätä niistä kokoajan!

Mutta mitä sitten tehdä hiuksille? Mitä tyylille? Mä viihdyin kyllä blondissa lookissani, mutta jotenkin silti kaipaan jotain uudistusta. Se uudistus ei kuitenkaan ole tämä pinkki, ei sitten mitenkään päin. Mutta mä oon ylpeä itsestäni että kokeilin, ja tyytyväinen että kokeilin – tämä kokeilu osoitti, että selkeästi klassisempi tyyli on oikeasti se mun juttu. Pinkki ei onneksi aiheuta tai aiheuttanut mitään peruuttamatonta vahinkoa, sillä sävy kuluu joka pesulla melkein kokonaan pois, ellen tee käsittelyä uudelleen. En myöskään kuluttanut yhtä markettihoitoainepurkkia enempää rahaa tämän lopputuloksen aikaansaamiseksi, joten missään nimessä en kadu kokeilua.

Kokosin kollaasejä kuluneen vuoden asuistani, viime vuotisen Katsaus raskauden jälkeiseen tyyliini -postauksen hengessä. Koen että mun tyyli on kehittynyt, mua enemmän miellyttävään suuntaan kokoajan, mutta nyt täytyisi vain taas kerran keksiä, että mitä seuraavaksi? Mitä tehdä hiuksille, mitä vaatekaapille? Kesälomareissut häämöttävät jo lyhyen ajan päässä, ja jonkinlaista ostoslistaa haluaisin taas tehdä, sillä turhiin heräteostoksiin on niin helppo sortua ilman tarkkaa listaa.

Edellisvuoden lista on rentoa maximekkoa ja uusia, siistejä tennareita lukuunottamatta täytetty, eli ainakin ne kaksi kuuluvat tämänkin vuoden listalle. Miten ihmeessä en ole vieläkään onnistunut löytämään täydellisiä yksilöitä, kun jo vuoden olen etsinyt? Lisäksi kaipaan siistejä, hyvälaatuisia ballerinoja näiden H&M:n versioiden tilalle, sekä rennon tyylikästä jakkua. Sortsihaalarikin multa vielä uupuu kaapista, se olisi kätevä mekon korvike kesähelteellä, etenkin lasten kanssa puistossa riekkuessa. Muuta ei tule nyt mieleen, eli luultavasti tuhlaan sitten enemmän lastenvaatteisiin, niissä kun heräteostokset on ehdottomasti sallittu, koska eihän sitä kaikkea hupia voi kieltää, ja lastenvaateostokset harvemmin menevät vikaan vaikka kuinka heräteshoppailisi.

Kauneus- ja ihonhoitojuttuja on tulossa lisää lähiaikoina. Ajattelin kirjoitella tämän hetken lempparimeikkituotteistani, ripsijutuista, sekä jonkin verran myös ihostani, ja sen hoidosta tällä hetkellä, ja tulevaisuudessa. Myös lasten kuulumisia on tulossa, ja kaikkea muutakin kivaa, tänä viikonloppuna juuri suunnittelen kuluvan kuukauden postauskalenteria. Toiveita saa myös esittää! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille<3

Mikä asu on teidän lemppari? Entäs hiusväri? Onko mulla kohtalotovereita tyylikriiseilyn kanssa?

Mä olen kertonutkin täällä useaan otteeseen valmistautuneeni kokeeseen valmennuskurssin avulla. Kirjoittaessani ura- ja opintohaaveistani aiemmin keväällä, eräs ihana lukijani otti muhun yhteyttä, ja tarjosi paikkaa Valmennuskeskuksen valmennuskurssilla AMK:n liiketalouden pääsykokeisiin. Siihen asti valmistautuminen kokeisiin ja hakeminen kevään amk-haussa oli ollut abstraktilla tasolla, en ollut tehnyt lopullista päätöstä asian suhteen. Kun kuitenkin sain niin upean mahdollisuuden, mä päätin että nyt tai ei koskaan.

En alunperin tiennyt, että valmennuskursseja järjestetään myös liiketaloutta, ja esimerkiksi AMK:n tekniikan ja liikenteen koulutusohjelmaa varten, vaan pidin niitä vain yliopistoon esimerkiksi lääketiedettä opiskelemaan hakeville tarkoitettuina vaihtoehtoina. Mun mielestä on todella hyvä, että kursseja on saatavilla myös AMK-hakua varten, sillä esimerkiksi mulle näin pitkään kotona olleena, täysin opiskelumetodeista ja kokeisiin valmistautumisesta kärryiltä pudonneena, se oli elintärkeää kokeeseen valmistautumisen kannalta. Valmennuskeskus on Suomen suurin, ja kokenein valmennuskurssien järjestäjä, ja kurssitarjonta on laajaa ja laadukasta.

Valmennuskurssi järjestettiin toukokuussa iltaopetuksena. Sain itse valita, valitsenko aamu-, ilta- vai kotikurssin, ja valitsin iltakurssin, joka sisälsi myös sähköisen oppimisympäristön, eli kaiken saman sisällön mitä kotikurssikin. Tämä siksi, että Oton töiden takia tiesin jo etukäteen, että mulla jää kaksi kurssikertaa kuudesta käymättä, mutta sähköisestä oppimisympäristöstä näin koko tunnin opetuksen ja tehtävät videolta. Kolme opetuskertaa käsitteli ennakkoaineistoa, ja kolme matematiikkaa.

Mulla jäi käymättä ensimmäinen kurssikerta, jolla ennakkoaineisto käytiin alustavasti kokonaisuudessaan läpi, sekä yksi matematiikan oppitunneista. Katsoin ne siis kuitenkin videolta, ja koin saavani saman hyödyn, kuin käydessäni paikanpäällä. Eroavaisuutena kuitenkin se, että paikanpäällä opiskellessa voi keskittyä 100% teholla opiskeluun, kotona taas on lukuisia muita tekijöitä, jotka vievät itse opetukselta huomiota. Videot voi onneksi katsoa sekä reaaliajassa, että jälkitallenteena, eli sain aina laitettua kuitenkin videon tauolle jos tuli jotain, vaikka kerkesihän niiden taukojen aikana jo ajatus herpaantua tietysti jonkinverran.

Valmennuskurssilla käytiin todella tehokkaasti läpi koko ennakkoaineisto, kaikki tärkeimmät termit, alueet, mistä mahdollisesti voisi tulla väittämiä, sekä kirjoitelmatärpit, joista mahdollinen, kokeen 35:stä pisteestä 10 pistettä määrittävä kirjoitelma saattaisi tulla. Ennakkoaineiston englanninkielinen aineisto, USA:n kaupankäynti Suomessa, oli kaikkein laajin ja ehdottomasti haasteellisin osa-alue. Juuri tästä osa-alueesta olivat myös lähestulkoon kaikki kirjoitelmatärpit, ja valmennuskurssi osui ihan oikeaan, kirjoitelma tuli juuri yhdestä näistä tärpeistä, vieläpä juuri sellaisesta, jonka itse olin ajatellut kaikkein todennäköisimmäksi. Toivon että valmistautumiseni tuotti tulosta, ja kirjoitelma meni nappiin.

Koe sisälsi myös 45 oikeinväärin -väittämää jokaisesta kolmesta osa-alueesta. Saimme valmennuskurssilta harjoituskokeen, jonka avulla harjoittelin myös väittämiin vastaamista. Lopullisessa kokeessa oli kaksi haasteellisempaa väittämää koskien hankalia ja yksityiskohtaisia tilastoja, jollaisiin en ollut varautunut, mutta kokonaisuutena niistä jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Toki näissä väittämissä on juuri se, että täytyy lukea todella todella tarkkaan, sillä vain yksi sana saattaa olla muutettu alkuperäistekstistä, ja se jo muuttaa väittämän merkityksen kokonaan. En voi muutakuin toivoa että ymmärsin lukemani oikein ja väittämät menivät niinkuin pitikin.

Matematiikan ja loogisen päättelykyvyn harjoittelu oli ehkä itselleni se kaikkein merkittävin osa valmennuskurssista. En ole opiskellut matematiikkaa sitten lukion kolmannen luokan (jolloin jäljellä taisi olla yksi kurssi), eli opinnoista on aikaa jo reilut neljä tai viisi vuotta. Haastetta lisää liiketalouden pääsykokeissa se, että laskimen käyttö ei ole sallittua. Viimeksi olen laskenut esimerkiksi murtoluku-, prosentti- ja korkolaskuja, sekä yhtälöitä ilman laskinta, joko ala-asteella, tai en ollenkaan, sillä laskin on ollut käytössä koko ylä-asteen ja lukion. Matematiikan kolmella kurssikerralla sain kuitenkin hyvin painettua asioita muistiin, ja lukuisat harjoitustehtävät tarkistusvastauksineen auttoivat hahmottamaan mistä on kyse, ja miten tehtäviä kannattaa tehdä.

Silti mulla jäi pääsykokeessa matematiikan kymmenestä tehtävästä kolme vastaamatta, siksi, että en ollut varma. Matematiikassa, kuten kaikissa muissakin pääsykokeen osa-alueissa kirjoitelmaa lukuunottamatta, oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, väärästä puoli miinuspistettä, ja tyhjästä nolla pistettä. Eli tyhjä on parempi kuin väärä vastaus, ja koska en ollut täysin varma vastauksesta, jätin vastaamatta. Prosenttilaskut ja muut ovat mulle ihan peruskauraa, mutta kokeessa oli muutama sellainen tehtävä, että junnasin paikallani niitä miettien vaikka kuinka kauan, enkä saanut päähäni miten ihmeessä saisin ne ratkaistua.

Mistäänhän en voi olla varma, joku niistä matematiikan seitsemästä oikeaksi ajattelemastani vastauksesta saattaa olla väärin, kirjoitelma oikeasta sisällöstään huolimatta liian luettelomainen eikä tarpeeksi yksityiskohtainen, tai oikeinväärin-väittämistä puolet väärin ja saankin pelkkää miinusta. Tai sitten kaikki meni niin hyvin kuin mahdollista, ja saan hymyillä heinäkuussa.

Postaus toteutettu yhteistyössä Valmennuskeskuksen kanssa.

Mua jännittää kauheasti, että pääsenkö opiskelemaan, koska olen kertonut hakemisestani julkisesti. Aluksi ajattelin, että en halua kertoa ollenkaan hakemisestani, koska jos en pääsekään, se on noloa, tuntuu kuin menettäisin kasvoni. Mutta ajateltuani asiaa enemmän, tajusin, että oli tulos mikä hyvänsä, mä olen kuitenkin yrittänyt parhaani ja valmistautunut niin hyvin kuin omassa tilanteessani on mahdollista.

Jos en pääse opiskelemaan, on mulla silti töitä tehtäväksi ja puuhaa enemmän kuin tarpeeksi, enkä putoaisi tyhjän päälle todellakaan, ei se olisi maailmanloppu, aina voi yrittää uudestaan. Mielestäni on myös hyvä näyttää sitä todellista elämää täällä blogissa, fakta on se että kaikki eivät kovista ponnisteluista huolimatta saa opiskelupaikkaa ensimmäisellä hakukerralla, eivätkä välttämättä toisellakaan. Ei se tee silti kenestäkään sen huonompaa ihmistä!

Mä haluan kiittää Valmennuskeskusta vielä valmennuskurssin tarjoamisesta minulle, koska ilman sitä, mun valmistautuminen olisi ollut huomattavasti surkeammalla pohjalla, enkä olisi välttämättä tiennyt mihin aiheisiin tarttua, ja mitkä jättää vähemmälle huomiolle. Kokeeseen astellessa fiilis oli luottavainen ja hyvä, ja kokeen jälkeenkään ei ollut epäonnistunut olo, en kuitenkaan uskalla sanoa että jäi superhyvä fiilis, koska pudotus olisi niin kova jos en pääsisikään. Tiedän tehneeni parhaani, ja se riittää.

Löytyykö mun lukijoista muita liiketaloutta opiskelemaan hakeneita? Mikä fiilis jäi kokeista? Oletteko osallistuneet valmennuskurssille (siis ihan mille tahansa, ei vain liiketalous)? Koitteko valmennuskurssin hyödylliseksi?

Tänään ne kauan odotetut kokeet sitten vihdoin olivat, ja nyt voin keskittyä muihin asioihin, kuten tällä viikolla vähemmälle huomiolle jääneeseen blogiin. Pahoittelut siitä että kommentit laahaavat jäljessä, ja postauksia on tullut niin hitaaseen tahtiin! Tarkoitus on kuitenkin vastata kaikki kommentit ja tarttua kiinni normaaliin postaustahtiin tässä viikonlopun aikana. Meillä on vapaa viikonloppu yhdessä koko perheen kesken, pitkästä aikaa, ja aiotaan kyllä ottaa kaikki irti näistä kahdesta päivästä, niin jaksetaan sitten vielä viimeiset viisi päivää ennen kuin kesäloma alkaa.

Kokeiden jälkeen käytiin hakemassa subit, ja tultiin kotiin herkuttelemaan. Mua naurattaa, aina subeja syödessä Tiaran lemppareita on oliivit, hän muistaa joka kerta subia syödessä hehkuttaa kuinka hyviä ne ovat, ihan kuin mä pienenä, olin ihan hulluna oliiveihin! Ruuan jälkeen oli maha täynnä, ja nukahdin sohvalle Oton syliin. En tiedä johtuiko helpotuksesta vai väsymyksestä mutta oli kyllä ihana ottaa pikku päikkärit pitkästä aikaa, vaikka olo sen jälkeen olikin vähän höttöinen, niinkuin aina päikkäreiden jälkeen. Lähdettiin sitten iltakävelylle ja pihalle leikkimään lasten kanssa vielä ennen nukkumaanmenoa, kun heti kokeen jälkeen alkanut sade lakkasi. Raikkaassa ulkoilmassa piristyin, mutta lapset onneksi väsähtivät ja nukahtivat heti kun laitettiin heidät sänkyyn.

Zelda ja Tiara ovat nyt siis menneet siitä asti kun täällä kerroin, yhtäaikaa nukkumaan joka ilta, ja yöunet ovat kyllä parantuneet huomattavasti Zeldalla tämän jälkeen. Hän ei ole enää niin herkkäuninen ja itse nukahtamistapahtuma on paljon nopeampi ja rauhallisempi kuin ennen, niin ihanaa! Välillä tytöt höpöttelevät hetken ennen nukahtamista, mutta yleensä molemmat nukahtavat melkein heti tyytyväisenä.

Napattiin ulkona asukuvat, joihin Tipakin halusi vähän osallistua. Neiti oli innoissaan kun hänelle sai laitettua kunnon nutturan päähän, kun tukka on jo kasvanut niin paljon. Sain Sheinsidelta sen edellisissä asukuvissa nähdyn pitsitopin lisäksi ihanan valkoisen narutopin, jollainen mulla on myös mustana. Se on täydellinen niin arkeen kuin juhlaan, rento, tyylikäs ja mukava päällä. Musta toppi on ollut mun luottovaate jo pari kuukautta, ja on ihana saada sille valkoinen kaveri, onhan valkoinen paljon raikkaampi väri näin kesällä, ja näyttää kivalta rusketuksen kanssa.

Toppi Sheinside* / Leggingsit Zara / Kengät Warehouse / Aurinkolasit Gina Tricot* / *=saatu blogiyhteistyön kautta

Tipan toppi Zara / Farkkuleggingsit Next / Hiuspanta Accessorize / Kengät Cienta

Huomenna kerron itse pääsykokeista, valmennuskurssista ja fiiliksistä opintojen suhteen tarkemmin, sillä tänään mä haluan vain nauttia siitä, että luku-urakka ja koe ovat ohitse. Tänään me varmaan pelataan vähän Oton kanssa, kun oon luvannut sille jo siitä asti kun sain uuden tietokoneen, että joku ilta pelataan yhdessä, enkä ole vielä ehtinyt tätä lupausta lunastamaan ennen tätä iltaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille<3

Korusi-lehti -yhteistyön ansiosta saan arpoa teille Lumoavan upean Satakieli-riipuksen, jonka mainitsin yhdeksi suosikeistani lehdessäkin. Lehtihän on jo ilmestynyt, tuliko monelle kotiin sitä? Mitä tykkäsitte? Mulle ei jaettu kotiin lehteä, vaikka kovasti sitä odottelin, mutta onneksi näen digiversion korusi.com-nettisivuilta, niin sain vilkaista millainen kokonaisuudesta muodostuikaan. Mä oon tosi tyytyväinen lopputulokseen!

Satakieli on yksi Lumoavan tämän vuoden uutuuksista, jonka on suunnitellut ihana Pauliina K. Satakieli on mielestäni herkällä tavalla kaunis, ja hennosta lookistaan huolimatta tosi näyttävä koru. Kuten lehdessäkin kerroin, ihastuin erityisesti korun täydellisyyteen asti hiottuihin yksityiskohtiin, kuten ihanaan timanttiin korun lukossa. Itse riipus on söpö ja raikas, sopii mielestäni tosi hyvin erilaisiin asuihin, ja on kivaa vaihtelua pitkään jatkuneelle statement-kaulakoru -trendille, joka näin kesää vasten tuntuu raskaalta.

Voit osallistua arvontaan keksimällä itsellesi nimimerkin, kommentoimalla tähän postaukseen, ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on keskiviikkoon 11.6.2014 klo 22.00 asti. Arpaonnea kaikille!