Kimonot tai niiden tyyliset liehuvat jakut ovat olleet jo pitkään muodissa, mutta en ole itse aikaisemmin lämmennyt ajatukselle niistä omassa vaatekaapissani. Tämä on taas näitä trendejä joille mä sytyn myöhässä, mikä on hassua. Jotkut jutut kolahtavat heti, ja toiset vaativat pidempää sulattelua ennenkuin löydän oman tapani toteuttaa niitä. Ehkä mä ihastuin niihin nyt, kun lämpimät säät tulivat ja kaipasin sellaista kevyttä ja monikäyttöistä jakkua, joka menee niin töissä kuin rannallakin.

Puin jakun eilen ekaa kertaa päälle kun oli helteinen päivä, ja se toimi oikein kivasti mun mielestä. Musta ei ole kauhean kesäinen väri, mutta jotenkin tuntui luontevalta vetää all black everything -meiningillä, se vaan sopi jakun tyyliin. Kengiksi valitsin kuitenkin ruskeat Berliinistä viime kesänä ostetut cut out -nilkkurit, koska ne olivat kivan rennot mutta kuitenkin ryhdikkäät korkojen ansiosta.

Ihanaa kun vihdoinkin on lämmintä kun ottaa asukuvia, eikä tarvitse hytistä kun kuvaa yksityiskohtia. Toivottavasti tämä sää kestää pitkään. Mä olen aina ihan jäässä kun kuvataan asuja ja tuulee, koska on pakko pitää kuitenkin aina takkia auki jos haluaa näyttää koko asun eikä vain niitä samoja ulkovaatteita. Kesä on niin parasta asukuvausaikaa! Onneksi jakku on väritykseltään ja tyyliltään sellainen, että menee mun mielestä kivasti myös syksyllä takin alla. Sitä voi hyvin yhdistellä pillifarkkuihin, hameisiin sukkahousujen kanssa ja muihin lämpimämpiin kavereihin.

Kimono Cubus / Toppi ZARA / Hame Gina Tricot / Laukku Coach / Kengät Primark / Kello Marc by Marc Jacobs* / Korvakorut Marc by Marc Jacobs /*saatu blogin kautta.

Mun mielestä kimono on ehdottomasti hot, mutta mikä on teidän mielipide? Hot or not?

Ihanaa päivää kaikille <3

Vihdoinkin me saatiin kokea sellainen rantapäivä josta ollaan viime kesästä asti haaveiltu tyttöjen kanssa. Kuumaa, aurinkoista, lämmintä vettä ja loisto fiilis. Lähdettiin tyttöjen kanssa puolen päivän jälkeen rannalle ja viihdyttiin siellä pitkään. Aurinkoranta oli aivan tupaten täynnä, mikä oli mun mielestä ihanaa. On ihan mahtavaa miten kesällä koko Helsinki herää henkiin ja näkee paljon ihmisiä. Vesi näytti jotenkin hurjan siniseltä tänään ja paikalla oli melkein Etelän loman tunnelmaa, vaikka Helsingissä oltiinkin.

Me polskittiin ensin yhdessä tyttöjen kanssa koko perhe, ja mäkin heitin talviturkin hiuksia lukuunottamatta. Vesi ei ollut yhtään niin kylmää enää, mitä edelliskerralla kun käytiin. Zeldalla oli mukana oranssi uimarengas jossa voi istua, ja mä pyöritin häntä vedessä ja voi että hän nautti, kiljui antaumuksella riemusta ja kikatti. Sitten kun oltiin tarpeeksi sähelletty Oton ja tyttöjen kanssa mm. vesipyssyillä, me mentiin viltille loikoilemaan ja tytöt saivat leikkiä hiekkaleluilla. Me tykätään mennä aina ihan vesirajaan melkein, koska sitten ollaan sopivasti siinä ihan lähellä leikkejä eikä tarvitse jättää kamppeita vartioimatta voidakseen seurata tyttöjen touhuja.

Matkaeväänä meillä oli pähkinöitä ja pensasmustikoita, ja juotavaksi iso puolentoista litran vesipullo ja kaikille yhdet herkkujuomat, lapsille pillimehut ja mulle omenafantaa, joka on ihan törkeän hyvää! Se on Jenkkilimu, eli ei ole mitään normivalikoimaa eikä edes pantillinen tölkki, mikä on harmi koska voisin herkutella tuolla vaikka joka viikko. Onneksi niitä ainakin toistaiseksi saa meidän lähikaupasta. Se maistuu ihan sellaiselle cloudy apple -mehulle johon on vaan laitettu hiilihappoja sekaan. Niin super hyvää etten kestä, maistakaa jos löytyy teidän kaupasta!

Kotona meillä on edelleen jatkunut esikoisen piirustustalkoot, hän ei oikeastaan tehnyt koko viikonloppuna sisällä muuta kuin piirteli, niin innoissaan hän on. Jotenkin ihan uudella tavalla on yhtäkkiä syttynyt kiinnostus piirtämistä kohtaan sen satukirjaidean myötä. Allaoleva kuva on mun ihan ehdoton kesän lemppari, se kuvaa täydellisesti meidän kesää. Rento, iloinen meininki, ihana pieni pallero pyyhkeessä<3

Tänään onkin sitten ihan tavallinen arkimaanantai, tytöt päiväkodissa ja me töissä. Saapa nähdä mitä kivaa keksitään päivän jälkeen, jos sää on edelleen lämmin niin voisihan sitä kipaista taas uimaan, tai sitten leikkipuistoon. Nyt kuitenkin töitä, meillä tapahtuu tällä hetkellä isoja juttuja töissä joista ehkä kerron myöhemmin täälläkin, olen aika innoissani.

Ihanaa maanantaita kaikille <3

Me pyörähdettiin tällä viikolla Jumbossa, kun halusin käydä kurkkaamassa Cubuksen lastenvaatepuolen jota ei esimerkiksi Itiksen Cubuksessa ole ollenkaan. Olin käynyt Jumbossa viimeksi silloin kun se oli vasta avattu, muistan kun käytiin ostamassa mulle ekaluokan joulujuhlaan sieltä hopeinen paljettimekko ja ihanat mustat glittersukkahousut. Älkää kysykö miksi muistan jotain tuollaista, kai mä olin niin onnellinen niistä vaatteista että on jäänyt mieleen. Cubuksesta löytyi hauska vaaleanlila tyllihelmainen mekko ja Zeldalle kevyt takki tähän alkusyksyyn.

Samalla Jumboreissulla käväistiin myös Skopunktenissa, ja Tiara löysi sieltä itselleen valkoiset tennarit jotka oli pakko saada, kun ne olivat kuulemma samanlaiset kuin äidillä. Kieltämättä onhan noissa vähän samaa näköä mun Niken AF1:sten kanssa. Esikoiselle samistelu äidin kanssa on iso juttu, ja on se kieltämättä mustakin hauskaa. Harmi kun ei ollut tarpeeksi pieniä että olisi saanut vielä kuopuksellekin samanlaiset!

Nuo tennarit olivat poikien puolelta, mä en ymmärrä miksei tytöillekin voi olla ihan tavallisia valkoisia lenkkareita omasta takaa, joissa ei olisi glitteriä, leopardikuviota ja paljetteja yhtäaikaa. Onhan ne härpäkelenkkarit varmasti lasten itsensä mieleen, mutta se on jotenkin vaan niin hassua että kaikki kivat perusmallit löytyvät aina poikien puolelta. Tytöillekin voisi tarjota useammin härpäkkeiden lisäksi niitä vähän yksinkertaisempia malleja, vai mitä mieltä te olette? Parasta olisi jos ei niitä kenkiä tarvitsisi jakaa ollenkaan tyttöjen ja poikien osastoihin, vaan kaikki olisivat sulassa sovussa vaikkapa värien ja mallien ja kokojen mukaan.

Pakko kyllä jakaa vielä meidän lasten keskustelu tähän loppuun.

”Sä owet iso tyttö Tiawa. Ja mäkin owen iso tyttö.” ”Joo, me ollaan isoja tyttöjä.” ”Sä owet mun sisko, ja mäkin owen sisko.” ”Mä olen sun isosisko ja sä olet mun pikkusisko”. ”Mutta mä owen iso tyttö! Isi, Tiawa sanoi että minä olen pikku, mutta minä owen iso tyttö!”.

Tämä on jokapäiväinen keskustelunaihe, meidän pienempi kun ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena että häntä sanoo millään muotoa pieneksi, kun hän on kerran iso tyttö. Saa kyllä hihitellä täällä, ja vakuuttaa että isoja ovat molemmat, vaikka ovatkin vielä äidin vauvoja. Äidin vauvaksi ei kuitenkaan saa kutsua kuin silloin kun lapset ei kuule, haha. En kyllä pääse yli siitä että kohta tämä neiti on neljä! Hän on niin fiksu ja empaattinen tyttö, ja ennenkaikkea ihan huippu tyyppi jonka kanssa on hauskaa, vaikka niin ovat kyllä molemmat neidit. Me lähdetään varmaankin rannalle tässä ihan kohta kunhan pyykkikone hurisee valmiiksi, ja mennään ottamaan kaikki ilo tästä ihanasta säästä.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3

Me lähdettiin tänään käymään Oton äidin haudalla, ja päätettiin samalla mennä tsekkaamaan Haltialan kotieläintila. Ollaan pitkään haluttu käydä siellä, mutta sinne ei kyllä bussilla olisi ollut mitään järkeä lähteä meiltä kotoa asti, olisi mennyt matkoihin jo niin pitkään. Nyt matka taittui hetkessä, ja sää oli helteisen aurinkoinen ja ihana koko reissun ajan. Haltialan tila on siis ilmainen kotieläintila, jossa on lampaita, possuja, lehmiä, hevosia, kanoja ja muita. Me ei kyllä tänään nähty kuin lampaat, yhden lehmän pylly ja yksi piehtaroiva possu läheltä, muut tyypit huitelivat kauempana laiduntamassa ja kanoja me ei löydetty.

Onneksi lampaissa riitti ihmeteltävää jo ihan tarpeeksi, olin niistä itsekin niin fiiliksissä että olisin voinut viettää koko päivän syöttäen niille ruohoa. Lampaat olivat niin rentoja, hengailivat vaan siinä syömässä ja olivat pehmeitä ja ihania, ai että. Tytöt näkivät nyt ensimmäistä kertaa kotieläimiä näin läheltä, koska aiemmin ollaan käyty katsomassa eläimiä vaan Korkeasaaressa. Paitsi tietenkin muutama viikko sitten mökkireissulla nähtiin lehmiä ihan läheltä, mutta se oli vain hauska sattuma. Haltiala oli kyllä ihanan hyväntuulinen paikka, jossa eläinten lisäksi oli myös kahvila-ravintola, jäätelökioski ja hauska leikkipuisto.

Meidän esikoiselle reissun kohokohta taisi olla viiden euron hintainen poniratsastus, ja oli kyllä mullakin niin ylpeä fiilis katsella kun hän niin hienosti pysyi kyydissä eikä yhtään pelännyt mennä ponin selkään. Nuorempi neideistä on vielä sen verran pieni ettei varmasti olisi pysynyt selässä, joten hän pääsi isin kanssa kahdestaan puistoon sillä aikaa kun Tiara ratsasti ponilla. Tiaran kasvoilta paistoi tyytyväinen ilme, hän oli selkeästi häkeltynyt ja innoissaan samaan aikaan. Tuli ihan oma lapsuus ja ekat poniratsastukset mieleen.

Sattui kyllä niin upea sää ettei mitään järkeä, ja vaikka paikalla oli jo pelkän säänkin puolesta paljon ihmisiä, niin kaikki pääsivät paijailemaan lampaita ihan rauhassa, ja puistossa lapset ehtivät hyvin kokeilla kaikkia vempeleitä. On niin outoa että Haltiala sijaitsee Helsingissä, siellä on kuitenkin niin rauhallista ja peltoa ja niitä kotieläimiä, aivan toinen maailma kuin keskusta tai edes meidän oma asuinalue. Ihanaa että meillä on nyt mahdollisuus käydä tuollaisessakin paikassa, ihan parasta. Mua ei ainakaan haittaisi yhtään käydä useamminkin syöttämässä lampaita, tai muitakaan eläimiä.

Oletteko muuten käyneet Falkullassa? Mietin vaan kun ne ovat Haltialan kanssa molemmat suunnilleen yhtä pitkän matkan päässä meiltä, että onko toinen jotenkin toista isompi tai enemmän eläimiä, vai ovatko aika samanlaisia? Onko sillä väliä kummassa käy vai pääseekö jommassa kummassa kokemaan enemmän kuin toisessa?

Aamulla aloiteltiin tekemään satukirjat, esikoisella on jo kolme aukeamaa valmiina ja huomenna kuulemma tehdään viimeinen, kuopus tyytyi siihen että hänen kirjassaan on yksi aukeama, mutta siitä tuli superhieno. Mun on pakko esitellä meidän satukirjaprojektia heti kun ollaan saatu valmiiksi!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Tämä surullisenkuuluisa kesä 2015 onneksi armahti meitä kaikkia helteiden ystäviä ja päätti tarjota ainakin tämän yhden lämpimän päivän vielä ennenkuin syksy todella alkaa. Me otettiin siitä kaikki ilo irti ja vietettiin lähestulkoon koko päivä ulkona. Aamulla lähdettiin jo aikaisin puistoon tyttöjen kanssa, otettiin juoksukilpailu ja saatiin hiki pintaan. Puiston jälkeen syötiin pikainen lounas kotona ja sen jälkeen mentiin moikkaamaan Emiliaa keskustaan. Siellä pyörittiin hetki ulkona ihanassa auringonpaisteessa, ja sen jälkeen mentiin Citykäytävän Robertsiin jätskille ja jäälattelle.

Otto tuli hakemaan meitä keskustasta, käytiin Itiksessä nopeasti syömässä ja sitten lähdettiinkin rannalle tyttöjen kanssa. Olin katsonut säätiedotteesta valmiiksi että illalla pitäisi olla kaikkein aurinkoisinta ja lämpimintä, mutta todellisuus oli kyllä toinen. Tuuli oli pahentunut siihen malliin, että tämä meidän huikean helteinen uimareissu ei kovin kauaa kestänyt. Paikalle sattunut iltalehden toimittaja mainitsi meidän viereiselle perheelle, että uimavesi oli 14-asteista, että suhteellisen jäätävissä meiningeissä siellä oltiin. Ranta oli kyllä silti aika täynnä porukkaa, aika moni taisi olla samoilla linjoilla että jos tämä nyt jää kesän viimeiseksi edes etäisesti lämpimäksi päiväksi niin nautitaan nyt sitten kunnolla.

Tytöt leikkivät vedessä ja Tiara uskaltautui ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemaan kellumista SwimFin-haikellukkeen kanssa. Saatiin tuo kelluke jo keväällä testiin, mutta tänään oli sitten toka kerta kun sitä oikeasti päästiin kokeilemaan. Tiara tykkää todella paljon ja kelluke on kerännyt molemmilla kerroilla rannalla huomiota ihan kiitettävästi osakseen. Haikelluke on siis nimeltään SwimFin, ja me saatiin se ActiveFamily.fi:stä Lapsimessuilla.

Haikelluke mukautuu käyttäjän uimataitoon, ja antaa mahdollisuuden vapaampaan liikkumiseen kuin perinteiset kovat kellukkeet ja muut härpäkkeet. Siinä on tosi kätevä ja jämpti tarranauhakiinnitys, ja voin kertoa että ainakin meidän neiti on siitä kovin ylpeä. Pitää varmaankin ostaa vielä kuopukselle samanlainen, niin pääsevät yhdessä kellumaan ja harjoittelemaan uimistakin vaikkapa uimahallissa, kun nämä rantakelit eivät ole niin suosineet. SwimFin maksaa 36 euroa, ja mun mielestä on kyllä hintansa väärti. Lapsella on tuollaisen kanssa paljon helpompi liikkua kuin vaikka kelluntaliivin, käsikellukkeiden tai kovien säiliökellukkeiden kanssa, jollaisia mulla oli pienenä.

Vaikka rannalla olikin vähän viileää, oli ihanaa nähdä miten onnelliseksi lapset tulivat kun pääsivät vihdoin läträämään vedellä ja hiekalla, ja läiskyttämään jääkylmää vettä. Uintireissun jälkeen lapset saivat lämmitellä kuumassa suihkussa, ja puettiin lämpimät vaatteet päälle ja lähdettiin hakemaan vielä Lidlistä viikonlopun ruuat.

Huomenna ilmeisesti taas sataa, mutta ei se oikeastaan haittaa mitään. Me ollaan ulkoiltu tällä viikolla ihan hulluna, joten jos huomenna sataa niin se ei maata kaada. Oikeastaan ihan kiva, sitten voi hyvällä omallatunnolla käyttää päivää siihen että laittaa taas kotia vähän kuntoon, voisi vihdoinkin pintakäsitellä tuon keittiön ruokapöydän ja maalata ne kaksi tuolia, jotka edelleen on maalaamatta.

Lisäksi mä lupasin lapsille, että askarrellaan huomenna heille omat satukirjat. Tytöt piirtävät kuvituksen ja keksivät tarinan, ja yhdessä liitetään sivut yhteen ja mä kirjoitan tarinan ylös Zeldalle, Tiara saa kirjoittaa itse omansa. Hassua ajatella että mä kirjoitin vielä ekaluokalle mennessä N-kirjaimen väärinpäin omasta nimestäni vaikka lukea osasinkin. Tiara taas on jo pitkään osannut kirjoittaa omansa ja meidän nimien lisäksi mitä tahansa kunhan hänelle luettelee kirjaimet, tai kirjoittaa mallin toiselle paperille. Niin me ollaan erilaisia, vaikka puoliksi samat geenit onkin. Onneksi nuoremmasta polvi paranee, hah! Mäkin olen tehnyt tuollaisen satukirjan pienenä, en nyt muista oliko se kotona vai päiväkodissa, mutta mun satukirjan nimi on HIIRI JUSTOHAMAS, eli Hiiri Juustohammas, ja Otto nauraa sille katketakseen edelleen, koska näki sen kun oltiin eka kertaa yhdessä käymässä mun äidillä. Onhan se kieltämättä aika liikkis, justohamas.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille <3