Vapaalla

24.09.2015

Tänään oli ensimmäinen aamu muutamaan viikkoon, kun heti aamusta ei ollut mitään tekemistä kuten synttärijärjestelyjä tapahtumia tai treffejä kaverin kanssa. Me otettiin siitä kaikki irti nukkumalla puoli yhdeksään ja nauttimalla aamupalaa ihan rauhassa vailla aikataulua. Edelleenkin hengaillaan yökkäreissä, ja kello on sentään kaksitoista. Iltapäiväksi meillä on ohjelmaa, ja kohta pitääkin alkaa jo valmistautumaan, mutta tämä aamu on ollut ihan paras.

Rauhassa nautittu aamiainen hedelmineen ja kahvia vastakeitettynä ja kuumana, nautinnollista. Aamiaisen jälkeen ollaan rakenneltu kuopuksen kanssa legoilla ja askarreltu esikoisen kanssa synttärilahjaksi saaduista Frozen -hamahelmistä Olaf. Hän asetti jokaisen helmen itse paikoilleen ja mä vain silitin lopputuloksen. Hieno Olaf tuli, ei voi muuta sanoa! Mulla oli itselläkin pienenä hamahelmiä, mutta en muistanutkaan miten mielettömän hauskoja ne on! Mulla ei myöskään tainnut olla mitään tällaisia hahmohelmiä, vaan ainoastaan sellaisia erimuotoisia alustoja joihin sitten tein kaikenmaailman kukkia ja tähtiä.

Eilen olin päiväkodin vanhempainillassa ihan ekaa kertaa ja oli kyllä tosi mielenkiintoista kuulla tarkemmin mitä päiväkodissa päivisin tapahtuu. Vaikka meillä on aina ollut hyvä fiilis hoidosta, niin nyt on kyllä vielä kovempi luotto kuin aiemmin. Henkilökunta on niin innoissaan kaikesta mitä he lasten kanssa tekevät ja muistavat kaikkia hassuja pieniä yksityiskohtia joita kerrottiin eilenkin. Hoitajat jopa lauloivat lasten metsälauluja meille ja esittelivät tunnekasvatustuntien käsinuket, jotta me vanhemmat sitten tiedetään tasan kenestä lapset puhuvat kun he kertovat Olesta tai Snigelistä.

Lasten kielellinen kehitys on ollut todella hurjaa tämän puolen vuoden aikana, enkä ollenkaan ihmettele miksi. Päiväkodista he saavat hyvät eväät kieleen jo ihan arkipäiväisessä kanssakäymisessä, mutta myös erillisillä Språklust-tunneilla joita pidetään joka viikko. Lapsille opetetaan myös tunnekasvatusta ja sosiaalisia taitoja erillisillä tunneilla, ja sitte on tietysti myös viikottainen metsäretki jossa opitaan tuntemaan luontoa. Onneksi meillä sattuu juuri ne päivät dagispäiviksi, jolloin on kaikki tuo erityisohjelma juuri meidän lasten ikäryhmille. Mä tykkään siitä että päiväkodissa jaetaan lapsia paljon pienryhmiin jolloin lapset saavat paljon yksilöllistä opetusta ja huomiota. Ei sillä että nuo ryhmät muutenkaan isoja olisivat, eivät lähellekään niitä kauhumääriä joista kunnallisen päivähoidon yhteydessä puhutaan.

Molemmat neidit ovat oppineet tosi omatoimisiksi ja rohkeiksi näiden kuukausien aikana, ja viihtyvät selvästi hoidossa. Isompi osaa ottaa ruuan jo itse ja kaataa maitoa lasiin, ja tietää että ruokaa otetaan sen verran kun aiotaan syödä ja kaikkea pitää maistaa. Hän paapattaa ruotsiksi ummet ja lammet ja ymmärtää ihan hurjan paljon. Nuorempikin tietää että kaikkea pitää maistaa, osaa pukea ja riisua itse ja toistelee paljon ruotsinkielisiä sanoja. Hän ei vielä puhu ruotsin kieltä oma-aloitteisesti yksittäisiä sanoja enempää, mutta saattaa vastata ruotsiksi ja toistelee paljon mitä hänelle puhutaan tai mitä Tiara sanoo.

Ulkona paistaa ihana aurinko, ja lounas on kohta valmista. Pian me lähdetään tyttöjen kanssa vähän ulos, ja käymään hoitamassa mun työjuttuja. Tästä tulee varmasti ihana päivä kun aamukin on ollut jo näin mahtava! Ihanaa torstaita kaikille <3


16 Responses to “Vapaalla”

  1. brennan sanoo:

    Moi!
    Oon suhteellisen vähän aikaa lueskellut blogiasi ja mieleeni tulikin kysyä, että oletteko suomenruotsalaisia vai ovatko tytöt ”muuten vaan” ruotsinkielisessä päiväkodissa?
    Sain itse ala-asteikäisenä kaverin, joka oli ollut tarhasta asti ensin ruotsinkielisessä päikyssä ja myöhemmin koulussa ihan vain siksi, että hänen vanhempansa halusivat pienestä asti opettaa molemmat kotimaiset – ja voi että kuinka kateellinen oon siitä asti ollut 😀 tuntuu, että lapsilla kieli kuin kieli tulee helpommin ilman samanlaista pänttäystä, miten esim. minä olen opiskellut koulussa ruotsia.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Moikka! Otto on asunut Tukholmassa osan lapsuudestaan, ja opiskellut ruotsiksi koko ikänsä ja tästä syystä siis osaa kielen melkein paremmin kuin Suomen, ainakin kieliopin ;D Itse olen opiskellut ruotsia jo ennen englantia, ja mäkin olen opiskellut lukion jälkeen ruotsinkielisessä koulussa vähän aikaa ennenkuin tulin raskaaksi. Lapsilla se kieli kyllä tarttuu tosi helposti, se on iso rikkaus jos saa mahdollisuuden pienestä asti oppia useampia kieliä! 🙂

  2. pallero sanoo:

    Hei, olen jo kauan lukenut blogiasi ja ollut jotenkin hämmästynyt aina siitä kuinka ihanan rennosti ja hyvin kirjoitat päivänne tapahtumista. Kiitos siitä ja jatka samaan malliin! 🙂

    Nyt kysyisin vain tuosta päivähoidostanne sitä, että onko dagiksenne yksityinen vai kunnallinen? (onkohan tähän vastaus ollut jo jossain postauksessasi…hmm)
    Tai, onko siis kallista laittaa lasta (yksityiseen) kielikylpypäiväkotiin… tässä kun pohdin oman lapsen hoitopaikkaa ja sitä, mihin rahat pitkällä tähtäimellä riittävät jne. 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Hei! Kiitos paljon kauniista sanoista, kiva että tykkäät 🙂 Meidän lapset on ihan tavallisessa ruotsinkielisessä kunnallisessa päiväkodissa, eli ei ole kielikylpyä eikä yksityinen. Mutta mun käsittääkseni yksityiset päiväkodit eivät ole kovinkaan paljoa kalliimpia kuin kunnallinen päivähoito, hintaero on tyyliin max 100 euroa kuussa siihen kunnallisen päivähoidon maksimimaksuun :). Oman kunnan sivuilta löytyy tästä hyvin tietoa, tai no ainakin Helsingin sivuilta 😀

  3. Erika sanoo:

    Mä niin ihailen tätä sun positiivista asennetta! Kun joskus saan lapsia niin toivon että musta tulisi juuri sun kaltainen äiti <3 kaikkea hyvää koko teidän perheelle!

  4. Anniina sanoo:

    Moi Iina! Onpas historiallinen hetki, nimittäin tää on mun ensimmäinen kommentti mihinkään blogiin ikinä! Tosi monesti oon kelannu käydä kommentoimassa siellä sun täällä jotain kivaa, mutta vasta tää sun blogi sai mut ylittämään sen jonkun pienen päänsisäisen kynnyksen ja oikeesti rohkastumaan avaamaan mun sanaisen arkun 😀

    En oo kerinny sun blogia mitenkään hirmu pitkään seurailla, mutta ihan alusta asti mulle on tullu aina jotenki tosi hyvä olo siitä ku lueskelen sun kirjotuksia ja kattelen postausten kuvia! Ilmaset ittees jotenki hirmu ihanasti ja arvostan kans sitä miten hyvää suomen kieltä kirjotat! Tän blogin postaukset tuo ainaski mun päiviin just sitä, mitä toivon saavani ku avaan jonkun blogin ylipäätänsä: herättää tunteita, ajatuksia, inspiraatiota ja jollain tietyllä tasolla vaan koen suurta samaistumista suhun, vaikka meidän elämäntilanteissa ei taidakaan olla näin päällisin puolin muuta samaa kuin se, että ollaan molemmat synnytty samana vuotena ja ollaan kumpainenkin avioliitossa 😀 Susta saa myös tosi sympaattisen ja mukavan kuvan, ja mua jotenki liikuttaa ja koskettaa se, miten upealta äidiltä vaikutat sun tytöille! En oo koskaan aikasemmin osannu aatella itteeni perheellisenä tai äitinä ylipäätänsä, mutta sun blogin kautta oon saanu kivan väläyksen siitä elämästä, mitä se parhaimmillaan voisi olla.

    Tulipa paljon tekstiä, tää oli nyt tämmönen ihme kirjainoksennus ku yritti vaan saaha kaikki päässä jo jonku aikaa pyörineet ajatukset sanoiksi ja vieläpä jotenkuten ymmärrettävään muotoon 😀 Ei mulla muuta, ku että superisti kiitoksia siitä, että jaksat nähdä vaivaa tän blogin kans ja olla ystävällinen meille lukijoille! Vaikka bloggaaminen on välillä varmasti vähän epäkiitollista hommaa, niin haluun että tiiät, että aina löytyy meitä hiljaisempia lukijoita, jotka arvostaa sua ja sun panosta tän blogin suhteen! 🙂

    • marjo sanoo:

      Nyt ylittyi minunkin kommentointikynnykseni! Anniina kiteytit kaikki ajatukseni aivan nappiin <3 en kommentoi postauksiin mutta aina luen ne kaikki ja olen superiloinen että tällaisia blogeja on. Iina on aito ja ihana kirjoittaja, hiljaiset lukijat kiittää ja kumartaa :)) jatka samaan malliin ja ihanaa syksyä teille!

    • Liisa sanoo:

      Heii täälläkin hiljainen lukija ilmoittautuu! Voin täysin samaistua tuohon yllä sanottuun. Sulla on todella kirjoittamisen taito hallussa, osaat kirjoittaa arkipäiväisistä ja tosi tavallisistakin asioista hyvin mielenkiintoisesti ja hauskasti. Keep it! 🙂

  5. elina sanoo:

    Ihana blogi sinulla ja kirjoitat super kivasti teidän arjesta:) Tuli mieleen kieliasioista eli puhutteko Oton kanssa yleensä suomea? Siis keskenänne. Vai myös ruotsia?

  6. Nippe sanoo:

    Moikka!

    Tää kommentti ei oikeastaan liity tähän postaukseen mitenkään, mutta kumminkin.
    Oon vasta pari viikkoa sitten löytänyt blogisi, ja oon ihan myyty! Sulla on ihana tapa kirjoittaa ja on ihana huomata, kuinka aito rakkaus välittyy näiden tekstien kautta! Ja millä tavoin kerrot lapsistasi, ja ihan ylipäätänsä kaikesta!

    Eli pointtina, ootko koskaan kirjottanut mitään esim. sun ja oton tapaamisesta / teidän yhteisistä vuosista? Tai sun ajatuksia ensimmäisestä raskaudesta? Tai mitä eroavaisuuksia on ollut näiden kahden raskauden aikana tmv? Tai jotakin esittelypostausta susts tmv, mistä pääsisi vähän käsiksi paremmin, millainen ihminen sä itse syvimmiltäs oot 🙂 viitsitkö linkkailla, jos tällaisia löytyy?

    Kivaa syksyä koko perheelle!

  7. nipa sanoo:

    sulle on sähköpostia

  8. Kukka sanoo:

    Tiara on kyllä huipputaitava, kun osasi tuon Olafin rakentaa ohjeen mukaan! Ihaillen muistelen edelleen myös sitä Tiaran kirjoitusta sadutuspiirrustuksessa. Vau.
    Mekin hamahelmeiltiin eilen ja lopputulos oli kuulemma frisbee. Mulla ei itselläni ollut lapsuudessa hamahelmiä, mutta nyt on tullut hommattua, kun tytär on kiinnostunut askartelusta. Meillä on muutenkin kaapit täynnä askartelu- ja käsityötavaroita. Kun esikoinen oli vauva, unelmoin, kuinka me yhdessä askarrellaan ja tehdään kaikkia söpöjä pikkujuttuja niistä, mutta nyt tuntuu, että todellisuus iskee vastaan: kolmevuotias, joka luonnollisesti haluaa tehdä kaiken itse, vauva, joka pistää kaiken suuhunsa ja hermoherkkä äiti, joka yrittää ohessa vielä opiskella, siivota ja laittaa ruokaa.

    Nooooh… ehkä niiden askartelujen aika on sitten kun lapset ovat 3- ja 6-vuotiaita. Tai sitten on on säästettävä askartelumateriaalit lapsenlapsia varten. 😀

  9. J sanoo:

    Haha apua katoin et Zeldalla on ekassa kuvassa edessään juustolautanen, et ompa fiini aamupala teillä. Mut taiskin olla ihan hedelmälohkoja kuitenkin 😀

  10. :-) sanoo:

    heippa 🙂 mun oli ihan pakko tulla kommentoimaan, että tiesittekö että tuo paperi missä on nuo frozen hahmot niin se kuuluu laittaa tuon läpinäkyvän hamahelmimuotin alle! 😀 tietenkin niitä voi noinkin tehdä, jos haluaa haastetta 🙂

  11. Henna sanoo:

    Vastavalmistuneena lastenhoitajana kysyisin millaisia asioita toivot kuulevasi lasten päiväkotipäivästä hakutilanteessa? 🙂

  12. Linkku sanoo:

    Vau miten hienot nuo helmisysteemit! Mullaki oli lapsena vaan erivärisiä helmiä ja erimuotosia alustoja joille sitten pysty tekemään mitä kuvia halusi 😀 kivaa sekin oli lapsena mutta nuo vasta onkin hienot!

    Kuulosti taas ihanalta ja rakkaudentäyteiseltä sun kuvailu teidän päivänalusta, aivan mahtavaa 🙂 teidän lapset tulee varmasti isompana muistelemaan lämmöllä tuollaisia aamuja!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.