Moikka ja ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! Meillä on ollut todella touhukas viikonloppu, lähinnä maalaten ja lasten kanssa touhuten. Olkkari on saanut uutta väriä, kuten myös lastenhuone, ja ruokapöytä sekät tuolit ovat vielä kesken. Eilen maalattiin olkkari valmiiksi ja lastenhuone puolivalmiiksi, ja tänään sitten viimeisteltiin lastenhuone ja aloiteltiin noiden kalusteiden käsittelyä. Vielä niissä riittää työsarkaa, mutta eiköhän tästä hyvä tule. Saatte lukea lisää myöhemmin projektista ja sen edistyksestä, kunhan saadaan kaikki valmiiksi.
Eilen lähdettiin käymään Itiksen lasten lauantaissa, ja lapset pääsivät tekemään virpomisvitsat sekä virpomaan itiksen virpomispolulle. Aivan loisto veto itikseltä, eli lapset saivat ilmaiseksi askarrella virpomisvitsoja, ja käydä eri liikkeissä virpomassa, ja palkkioksi sai tietenkin suklaamunia. Mä tykkään itiksen perhekeskeisestä meiningistä, se todella toimii ja meidän lapset tykkäävät ainakin kovasti.
Itiksen jälkeen tultiin kotiin ja siirreltiin tavaroita olkkarissa takaisin paikoilleen maalausurakan jälkeen, sekä vietettiin lasten kanssa leffailtaa. Oli ihana pitää pikkumuruja kainalossa ja vaan olla yhdessä.
Tänään ollaan vietetty palmusunnuntaita, ja lapset saivat vielä virpoa mulle ja Otolle aamulla, sekä pukeutua noidiksi. Lounaan jälkeen meillä oli käynyt pääsiäispupu piilottamassa vähän pääsiäismunia ympäri kämppää ja tytöt saivat niitä metsästää. Kaikki munat löytyivät ja neidit availivat niitä ja kasasivat pikkuleluja Oton kanssa riemusta kiljuen sillä aikaa kun mä maalasin lastenhuoneen seinää vielä toiseen kertaan. Kumpikin jaksoi syödä tasan yhden kindermunan ja loput laitettiin kaappiin odottamaan. Varmaan unohtuvat sinne, niin kävi viime vuonnakin.
Iltapäivällä huristeltiin vielä keskustaan syömään, valmiisen pöytään istuminen kyllä kelpasi todellakin viikonlopun urakoinnin jälkeen.
Meillä on tulossa aika touhukas viikkokin, kun töiden ja muiden menojen jälkeen torstaina ajetaan Ouluun pääsiäisen viettoon. Ihana nähdä sukulaisia, ja etenkin mun rakasta mummua, jonka takia me pääosin nyt tällainen lyhyt reissu tehdäänkin. Hän ei siis voi tällä hetkellä kovinkaan hyvin, mitään vaaraa ei ole mutta muistisairauden takia nyt alkavat olla viimeiset viikot tai kuukaudet kun mummu on vielä edes jotenkin oma itsensä. Inhottaa olla näin kaukana juuri nyt, mutta onneksi meillä on edes mahdollisuus mennä käymään. Mulla olisi niin paljon sanottavaa tästä, ja voin kertoa että tämän kevään tai oikeastaan kuluneen vuoden aikana on itketty niin monet itkut, mutta eipä se itku mitään auta. Pakko vaan ottaa kaikki irti niistä hyvistä hetkistä mitä on ja olla yhteydessä ja nähdä mahdollisimman paljon ja usein.
Hyvällä mielellä tässä kuitenkin ollaan, koska mä olen niin iloinen että mennään Ouluun, ja lapset ja Otto myös. Mulla on tulossa onneksi myös tosi kiva työviikko ennen matkaa, kun pääsen tapaamaan ihan mahtavia tyyppejä ja tekemään pari haastattelua. Jännää mutta mahtavaa!
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3