Vinkit päiväkodin aloitukseen

02.08.2016

Meidän tytöt aloittivat päiväkodin eilen kesäloman jälkeen, ja ajattelinkin koostaa omat vinkit päiväkodin aloitukseen. Nämä vinkit liittyvät enemmän siihen henkiseen puoleen, ja sain idean tähän postaukseen kun törmäsin eilen Minityylin erittäin kattavaan vinkkipostaukseen kaikista käytännön asioista mitkä pitää muistaa, käykää kurkkaamassa jos päiväkodin aloitus on ajankohtaista juuri nyt. On hyvä huolehtia käytännön asioista kuten varusteiden hankinnasta ja nimikoinnista, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on huolehtia siitä että päivähoidon aloitus sujuu mukavasti sekä lapselle että aikuisille.

Nykyään olettaisin että melkeinpä kaikissa päivähoitopaikoissa on käytössä pehmeä lasku? Sitä kannattaa hyödyntää niin hyvin kuin vain on mahdollista. Pehmeä lasku alkoi meillä kotikäynnillä. Kuopuksen omahoitaja, esikoisen ryhmän opettaja, ja päiväkodin johtaja tulivat meille kotiin tutustumaan lapsiin ja meihin vanhempiin, ja leikkivät meidän lasten kanssa heidän omassa huoneessaan. Täytettiin myös kaiken maailman paperit joihin sai kertoa lasten luonteesta ja mieltymyksistä ja peloista ja kaikesta mahdollisesta. Näin lapsille heräsi luottamus uusia aikuisia kohtaan ja he saivat tutustua heihin omassa ympäristössään yhdessä vanhempien kanssa.

Tämän jälkeen me käytiin lasten kanssa tutustumassa viikon ajan päivittäin päiväkodin arkeen, eka päivänä aloitettiin ulkoilulla ja tokana päivänä leikittiin sisällä. Kolmantena oltiin jo mukana lounaallakin ja neljäntenä päivänä tytöt menivät päiväunille, ja mä odotin sillä aikaa taukohuoneessa. Tarkoituksena oli jatkaa seuraavalla viikolla vielä niin, että tytöt jäävät aina pieneksi hetkeksi päiväkotiin yksin, ja lopulta ovat yhden kokonaisen päivän siellä yksin. Meille kävi niin hölmösti että tultiin sitten kaikki kipeäksi, ja tämä toinen pehmeän laskun viikko jäi kokematta. Viikon tauon jälkeen tytöt menivät kylmiltään suoraan koko päiväksi hoitoon ilman mua, koska ei ollut vaihtoehtoja.

Ja arvatkaa mitä? Se sujui hyvin. Paikka oli kuitenkin ehtinyt tulla tutuksi, kuten myös hoitajat ja leikkikaverit. Vaikka nuorempi oli vasta vuoden ja 10 kuukautta hoidon aloittaessaan, oli hänkin ehtinyt tutustua omahoitajaansa jota oli tavannut kuitenkin monta kertaa, ja omahoitaja toi turvaa. Alle 3-vuotiailla myös omahoitaja on käsittääkseni vakio käytäntö. Meillä molemmat ovat jo isompien ryhmissä, eikä omahoitajaa enää ole, mutta ensimmäiset 1,5 vuotta kuopuksella oli läheinen omahoitaja, jolle hän askarteli kotonakin kortteja, ja johon hän päiväkodissa turvautui aina jos tuli jokin tilanne jossa hän turvaa tai apua kaipasi.

Ainakin mun pahin pelko oli se että  kun aloitetaan päivähoito, molemmat huutavat naamat punaisena ja takertuvat mun jalkaan kun yritän lähteä töihin. Koska tiedän, että siinä tilanteessa olisi ihan pirun vaikea vaan lähteä ja uskoa että kyllä se päivä hyvin sujuu. Meillä ei ensimmäisten viikkojen aikana onneksi kertaakaan tullut tätä tilannetta, joskus niiden jälkeen kyllä satunnaisesti aina välillä. Silloin on vaan purtava hammasta, halittava ja lähdettävä sinne töihin. Jos itseä itkettää, niin itkeä sitten vasta ulkopuolella, jotta viestittää lapselle että päiväkoti on turvallinen paikka, eikä sinne jäämisessä ole mitään pahaa. Ja aina, aina se lapsi rauhoittuu suunnilleen heti kun vanhempi häviää näköpiiristä. Toki hoitajaa voi pyytää vaikka laittamaan viestin kun lapsi on rauhoittanut, jos se tuo itselle mielenrauhaa. Mulle on pari kertaa laitettu viesti, se on kilahtanut puhelimeen samalla kun olen painanut päiväkodin portin kiinni.

Lapsella ja vanhemmalla on molemmilla oikeus ikävään. Koska onhan se nyt ikävää olla erossa. Meillä joskus lapset sanovat että ”Äiti minulle tulee sinua ikävä!” ja mä sanon siihen, että niin mullekin tulee ikävä, koska tottahan se on. Mutta sitten lisään perään, että onneksi päivä menee nopeasti ja ikävä unohtuu kun on kivaa tekemistä, ja että iltapäivällä sitten taas nähdään. Ikävää ei missään nimessä kannata kieltää, mutta kannattaa rohkaista sillä tavalla että ikävästä huolimatta tulee kiva päivä varmasti.

Iltapäivällä haettaessa lapset vaihtelevasti joko juoksevat suoraan syliin, tai sitten heillä on joku niin jännä leikki kesken ettei kotiinlähtö edes vielä huvittaisi. Yleensä annan heille aikaa lopettaa leikin ja samalla mä kyselen aina lasten päivän kuulumiset hoitajalta tai opettajalta. Hakiessani lapsia mä haluan olla heti täysillä läsnä ja näyttää miten iloinen olen että saan nähdä heidät pitkän päivän jälkeen, silloin ei lörpötellä puhelimeen tai varsinkaan näprätä facebookia.  Autossa kotimatkalla heti jutellaan mitä kaikkea on päivän aikana tapahtunut. Olen huomannut sen, että monet asiat lapsilla tulevat kuitenkin mieleen vasta vähän myöhemmin illalla. Heti päivän tapahtumia kysellessä vastaus saattaa olla luokkaa ”no me leikittiin ja käytiin ulkona ja oli kiva päivä”, mutta sitten illalla alkaakin tulla jos jonkinlaista tarinaa. Me jutellaan muutenkin paljon, mutta vielä ennen nukkumaanmenoa yleensä käydään läpi päivän tapahtumia ja lapsi saa kertoa mitä hänelle kuuluu. Näin ollen kaikki asiat saa pois mielestä ennen nukkumaanmenoa, ja uni tulee hyvin.

Ei se päiväkodin aloitus mitään rakettitiedettä ole, ja uskon että se sujuu suurimmalla osalla lapsista tosi hyvin. Tärkeintä on varmasti kuunnella lasta itseään ja sitä miten hän reagoi muutokseen. Ja kaikilla on joskus huonoja aamuja, meilläkin on ollut aamuja jolloin on tehnyt mieli vaan luovuttaa ja mennä peiton alle piiloon. Mutta kyllä niistäkin aina selviää. Aamuja helpottaa aina se, jos laittaa illalla jo kaiken valmiiksi vaatteita ja mukaan otettavaa lelua myöten.

Tsemppiä kaikille joilla alkaa uudenlainen arki! Meillä alkoi esikoisen viimeinen vuosi päiväkodissa, ensi vuonna hän menee eskariin, ihan hullua. Mahtavaa alkanutta elokuuta <3


11 Responses to “Vinkit päiväkodin aloitukseen”

  1. Avatar Vekkula sanoo:

    Kuulostaa hyvältä tuo ”pehmeä lasku” juttu päiväkodin aloittajille. Mun korviin ei ole kantautut tuollaista ainakaan Helsingin kaupungin päiväkodeissa ei taida olla.

  2. Avatar Ronja sanoo:

    Muistan niin hyvin, miten viime vuoden mittaan Leevi on huutanut perään, mutta laittaessani välioven kiinni on jo yleensä rauhoittunut, kiivennyt jonkun turvallisen aikuisen syliin. Alussa ei onneksi ollut mitään, koska käytiin vain kerran katsomassa paikkaa ja seuraavalla viikolla ihan kylmiltään hoitoon. Ens viikolla pitäisi taas palata normiarkeen, onneksi isimies on kuitenkin kotona. Ja onneksi isimies hoitaa myös kuskailun parin viikon verran, onnekas lomalainen.

    Onneksi Leevi on tosi iso naistenmies, hän kun hurmaa ihan kaikki. Siksi hoitoon paluu varmaan sujuukin kivuttomasti. Hurjaa vauhtia aika menee, Leevi aloitti hoidon ollessaan tasan 1v 1pv, ja nyt ollaan menossa jo 1v 10kk mittarilla.

  3. Avatar Janita sanoo:

    Ihana lukea tätä vanhemman näkökulmasta. Olin itse puoli vuotta päiväkodissa työkokeilussa ja seuraavat puoli vuotta tein viikottain paljon sijaisuuksia kyseiseen päiväkotiin ja nyt alkaa syksyllä yliopisto opinnot lastentarhanopettajaksi. Huomasin että usein, että aamun harmitus ja ikävä lähtevät nopeasti pois kun esim. istuu sylissä hetken. Myös jos päivän aikana lapsella tuli vaikka äitiä ikävä niin aina sanoin että äitiä saa olla ikävä (minkä sanomisen henk. koht. koin tärkeäksi) ja että äiti tulee sitten iltapäivällä hakemaan. Monesti myös auttoi ikävään että kysyi tuleeko äiti vai isi hakemaan. Usein sitten jatkuu leikit kavereiden kanssa ja kaikki on taas hyvin! ❤️

  4. Hyvä kirjoitus!

    Kaikissa paikoissa ei ole pehmeää laskua (vaikka se kuuluu kyllä olla joka paikassa…) Ja suurimmassa osassa päiväkoteja se pehmeä lasku ei ole ihan noin pehmeä kuin teillä, en esim. ole ikinä kuullut, että vanhemmat jää hengailemaan sinne siksi aikaa kun lapset nukkuu päikkärit :D Yleensä pehmeä lasku on se, että omaohjaaja voi tulla kotikäynnille, vanhemmat tulee lapsen kanssa yhdessä paristi tutustumaan ja sitten jättää ensin vajaiksi päiviksi yksin ennen normi arkea. Tämäkään ei välttämättä onnistu esim. jos työt alkaa heti elokuun 1. päivä – heinäkuussa on kesäsulku (eli ainakin Vantaalla päiväkodit sekoittuu, vaihtavat paikkoja, yhdistyy jne.) niin lapsikin aloittaa vasta 1.8 omassa päiväkodissaan.

    Omahoitaja yleensä tarkoittaa vain sitä, että hän on se, joka hoitaa kys.lapsen paperiasiat ja palaverit vanhempien kanssa. Joissain paikoissa on sitte pienryhmätoiminta päivänaikana niin, että jokainen ohjaaja ottaa ´´omansa”, tai ruokailu saattaa olla niin, että lapset istuu samassa pöydässä omaohjaajan kanssa. mutta yhtään sellaista paikkaa en (onneksi) ole nähnyt että olisi jotenkin selkeästi näkyvillä kaikessa päiväkotiarjessa kuka on kenenkin omaohjaaja, että kukin hoitaisi vain ´´omansa” tjsp. Ja lapset usein ottaa sen jonkun kaikkein tärkeimmäksi aikuiseksi, oli se sitte nimitetty omaohjaajaksi tai ei.

    Toi on kyllä hyvä aina muistuttaa, että ei ne lapset oikeasti itke perää kauaa. Usein loppuu just sillä hetkellä kun vanhempi häviää näkyvistä :D
    Aika monia vanhempien perään surevia lapsia olen nähnyt, mutta tasan yksi itki oikeasti pitkin päivää MUTTA hän olikin vielä ihan hurjan pieni ja vasta aloittanut <3

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos! Meillä on toki kokemusta vain ruotsinkielisestä kunnallisesta päivähoidosta, eli varmasti käytännöt vai vähän vaihdella jo ihan senkin takia. Meillä pienten ryhmässä se omahoitaja oli juurikin niin että hänen kanssaan oli aina ruokailu, ja varsinkin alussa omahoitaja oli aina se joka otti vastaan aamuisin ja jonka kanssa kuopus jäi leikkimään ellei ollu vaikka aamupiiri alkamassa. Toki muutkin hoitajat/opettajat tulivat tutuksi ja olivat tärkeitä sitten ajan kanssa, mutta aluksi se oli tosi hyvä ratkaisu että sai tutustua rauhassa siihen yhteen aikuiseen ja opetella hänen kanssaan :).

  5. Avatar Tiia sanoo:

    Monessa paikkaa omahoitaja on enemmän nimellinen, hoitaa juurikin paperiasiat, keskustelut yms. Ja mun mielestä se on ihan toimiva systeemi, on niin vaikea (mahdoton) luoda semmonen tilanne, että se omahoitaja olisi aina aamulla vastassa jokaista omaa lastaan. Siks mä kannatan sitä, että lapsi saa vapaammin tutustua ryhmän kaikkiin aikuisiin ja jos hän kiintyy johon kuhun niin päivän touhuja voi yrittää järjestää niin lapsi saa touhuta juuri tämän aikuisen kanssa. Meidän päiväkodissa ei siis omahoitaja systeemi näy arjessa juuri lainkaan ja mä olen ainakin työtekijän näkökulmasta pitänyt sitä toimivana systeeminä.

    Mun työuralla on ollut yksi lapsi, joka jäi joka aamu itkemää ja itki lähes koko päivän ja tätä kesti koko ensimmäisen kuukauden. Oli rankkaa katsoa kun äiti joka aamu asteli pois kyyneleet silmissä, vaikka hänkin hoiti tilanteen aina lapsen kannalta hienosti ja alkoi itkeä aina vasta eteisessä. Voi sitä onnen päivää sitten kun sai laittaa äitille tekstarin töihin, että nyt täällä leikitään tyytyväisenä!

    Oma lapsi aloittaa hoidon tammikuussa, ikää silloin 1,4v. Hän on luonteeltaan aika arka ja varauksellinen, niin nyt jo kovasti jännittää, kuinka aloitus sujuu. Etten se sitten ole mä, joka joka aamu lähtee päiväkodin porteista silmät punaisina. Onneksi siihen on vielä aikaa varautua. Tosin en tiedä, miten meilläkin sen pehmeen laskun saa hoidettua kun päiväkodit on suurimmalta osalta kiinni koko joulua ajan eikä tammikuun alusta ole aloitusta enää mahdollista venyttää yhtään loppiaista pidemmälle.

    Tuli taas maratoni kommentti, mutta kaikki päiväkotipostaukset saa mut aina avautuun :D

    T.Tiia

  6. Avatar lastenhoitaja sanoo:

    Meillä pohjanmaalla päiväkodissa, missä olen töissä, ei tehdä kotikäyntejä eikä kellään lapsella ole omahoitajaa, ei niillä pienilläkään. Eikä ole ollut tarvetta. Pienet lapset on saanut luottamuksen jokaiseen ryhmän aikuiseen ja pystyy turvautumaan yleensä niistä jokaiseen. Tietysti tosi pieni lapsi yleensä turvautuu eniten siihen yhteen tiettyyn hoitajaan kerrallaan, se saattaa olla usein se joka sattuu aamulla vain ottamaan hänet vastaan ensimmäisenä. Mutta omaa hoitajaa ei kellään nimettynä ole Päiväkodit on muutenkin tosi erilaisia, käytönnöiltään ym. Meillä esimerkiksi on tutustumiskäyntejä ennen hoidon aloitusta, ja käymään saa tulla vaikka 10kertaa ennen hoidon aloitusta. Kuitenkin päivässä saa olla tutustumassa max 3tuntia kerrallaan, koska tutustujat vievät yleensä paljon huomiota ja muu päiväkodin toiminta häiriintyy usein kun on tutustujia käymässä. Myöskin nyt kun joka paikassa ollaan säästölinjalla, on tuolakin ruokaa aina tarkat määrät tilattuna eikä sitä hirveästi pystytä tutustujille tarjoamaan. Mutta hyvin jokainen lapsi on päässyt tutustumaan silti päiväkotiin ja sopeutunut vallanmainiosti :)

  7. Avatar Helmi sanoo:

    Näitä sun postauksia on aivan mahtavaa lukea, koska niistä paistaa jotenkin erityisen selvästi niin ihanan vahva äidinrakkaus ja läheiset välit lapsiin. Itselläni ei varmasti tule lapsia olemaan vielä muutamaan vuoteen, mutta pistän aina korvan taakse sun antamia vinkkejä. :) Sä olet upea ihminen! <3

  8. Avatar Nimetön sanoo:

    Postauksesi tuli kyllä juuri sopivasti. Esikoinen aloitti päiväkodin ja itse olen ollut itku kurkussa yöt ja päivät. En kestä sitä jos lapseni itkee lohduttomasti kun joudun hänet jättämään ilman minun tukeani ja lohdutusta. Tämä on ihan kamalaa :'(

  9. Avatar Mirre sanoo:

    Eipäs ole Turussa tai Keski-Suomessa, missä olen päiväkodeissa työskennellyt viimeisen 6 vuoden aikana, tullut vastaan ”pehmeää laskua”. Jotkut ovat halunneet tulla muutamaksi päiväksi lapsen kanssa harjoittelemaan mutta ei sen enempää. Suurin osa käy tutustumassa ja lapsi jää sitten viim. toisena päivänä itsekseen. Tuntuu aika kuormittavalta päiväkodin arkea ajatellen jos näin pitkään vanhemmat ovat mukana kuvioissa. Herkemmillä lapsilla toki ihanteellista.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.