Eilen juhlittiin 99-vuotiasta Suomea ja nautittiin ylimääräisestä vapaapäivästä keskellä viikkoa. Me otettiin koko päivän aika rennosti, nukuttiin pitkään ja ei hötkyilty mitään. Aamulla leikittiin lasten kanssa kampaussalonkia ja esikoinen hihkui onnesta kun hän oppi vihdoinkin laittamaan pompulan ihan itse. Puolen päivän aikaan koristeltiin viimeinkin joulukuusi, ja samalla intouduttiin sitten laittamaan olohuone muutenkin ihan loppuun asti valmiiksi. Lattialla on nyt matto (vaikka lattia onkin ihana, niin täytyyhän esikoisella olla pehmeä alusta missä tehdä kuperkeikkoja, siltoja ja harjoitella käsilläseisontaa), peili on asennettu seinälle ja sohvapöydän kansi on viimein päällystetty valkoiseksi.

Nyt olohuoneessa on ihanan pehmeä ja lämmin ja kotoisa tunnelma, eikä vähiten ihanan joulukuusen takia. En olisi kyllä viime vuoden Itsenäisyyspäivänä uskonut jos joku olisi kertonut miten asiat tulevat olemaan vuoden päästä. Silloin me vasta haaveiltiin vauvasta ja isommasta omasta kodista. Olen ihan sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä että me ollaan nyt täällä, ja vauvan tuloonkaan ei ole enää pitkä aika.

Vaikka vuosi on maailmalla ja Suomessa ollut täynnä pienempiä ja suurempia hankaluuksia, saadaan kyllä olla kiitollisia siitä että asutaan juuri täällä. Suomi on turvallinen ja hyvä maa asua ja vaikka täälläkään ei aina kaikki toimi ihan niinkuin pitäisi niin loppujen lopuksi meillä on kyllä asiat silti todella hyvin. Viimeksi tänä aamuna mietin kuinka mielettömän ihanaa on, että lapset saavat käydä maksimimaksuillakin kohtuuhintaisessa päiväkodissa saamassa laadukasta varhaiskasvatusta, johon Suomessa panostetaan ihan täysillä. Tänäänkin lapsilla oli ihana Julvandring-retki, ja viime viikolla he leipoivat isovanhempien kanssa pipareita ja kävivät retkellä tanssimassa jättimäisen joulukuusen ympärillä joulutanssia.

Mä olen saanut käydä ilmaiseksi neuvolassa seuraamassa raskauden kulkua, ja saan synnyttäää turvallisessa suomalaisessa sairaalassa sitten kun sen aika koittaa, enkä tarvitse itselleni sairaskuluvakuutusta selviytyäkseni synnytyksen kuluista. Vaikka Suomessakin on paljon parannettavaa monessa asiassa, se ei poista sitä tosiasiaa että monessa muussa maassa asiat ovat paljon paljon huonommin. Parempaa kohti on aina hyvä pyrkiä, mutta valittamisen sijaan jokainen voi omalta osaltaan osallistua auttamaan apua tarvitsevia pienillä ja isommilla teoilla, omien voimavarojensa mukaan.

Kun keskittyy ajattelemaan ja tekemään hyvää, saa paljon enemmän aikaan ja voi itse paljon paremmin, sen mä ainakin olen huomannut. Suomi on täynnä upeita, ahkeria ihmisiä jotka auttavat toisia ihan uskomattoman paljon. Ollaan siitä iloisia.

Me nautittiin illalliseksi ei-ehkä-niin-juhlavaa mutta sitäkin herkullisempaa Lindströmin pastaa. Mun on pakko jakaa ohje täällä joku kerta, sillä tämä on yksi mun tämän hetken lemppariruuista ja tosi helppoa ja maistuu lapsillekin. Illallisen jälkeen alkoivat pikkuhiljaa jo Linnanjuhlat ja toista vuotta putkeen sain katsoa niitä tyttöjen kanssa upeita pukuja ihastellen.

Tänä vuonna esikoinen oli jopa ehkä keskittyneempi kuin minä, hän seurasi sekä pukuja että selostusta tarkkaan ja kirjasi kynä sauhuten ylös kaikki omat suosikkinsa. Ennen nukkumaanmenoa hän iloitsi kivasta päivästä ja siitä että meillä oli niin hauskaa kun listattiin pukusuosikkeja. Ja nimenomaan suosikkeja, mä en tiedä kuka edes ehtii arvostelemaan pukuja negatiivisesti kun ihmiset etenevät niin hullua tahtia kättelyjonossa että suosikkienkin nimiä on hankala ehtiä kirjaamaan ylös. Upeita kauniita ihmisiä koko linna täynnä, ja mahtavaa suomalaisen käsityön taidonnäytettä!

Sellainen Itsenäisyyspäivä, nyt nautitaan arjesta muutama päivä ja sitten rauhoitutaan taas viikonlopun viettoon. Joulukuu etenee hurjaa tahtia!

Ihanaa iltaa kaikille <3