Tällä viikolla mä olen imettänyt P-A-L-J-O-N. Meidän neidillä oli perinteinen kolmen viikon ikäisen tiheän imun kausi, ja eilen ja toissapäivänä varsinkin tuntui että hän on oli päiväsaikaan rinnalla todella paljon ja illalla ennen nukkumaanmenoa melkein kokoajan. Tänään hän on taas palannut takaisin omaan säännölliseen tahtiinsa ja nukkunut useamman tunnin päikkäreitä.
Onneksi, voi onneksi, mulla on sekä aiempaa imetyskokemusta, että tietoa. Koska muistan miten rankalta tiheän imun kaudet tuntuivat keskimmäisen kanssa, vaikka silloinkin olin niistä etukäteen lukenut. En vaan ollut kokenut sitä itse aiemmin ja se yllätti, miten tiheä se tiheän imun kausi voikaan olla. Ja kun mietin sitä vaihetta – mitä ajattelisin siitä ilman aiempaa tietoutta tai kokemusta, mä ajattelisin heti ensimmäisenä että mun maito ei riitä. Koska vauva vaan imee ja imee ja imee ja tuntuu siltä itsestä että ”voiko siellä olla enää mitään”.
Voi siellä. Sillä tarpeeksi kauan rinnalla hengailtuaan hän oli aina lopulta tyytyväinen ja kylläinen. Hän vaan tyynen rauhallisesti tilaili itselleen lisää maitoa. Ja vaikka välillä itsestä tuntui että ei siellä ole enää mitään mitä syödä niin kyllä siellä vaan oli ja kehittyi kokoajan lisää.
Nyt tokalla kerralla osasin jotenkin ottaa paljon rennommin sen kuin viimeksi. Tiedän että tiheän imun kausi on ohimenevä pari päivää kestävä vaihe, ja uskallan luottaa siihen että vauva ottaa sen mitä tarvitsee. Toki neuvolassa nähty komea painonnousukin vahvistaa mun tuntemukset oikeaksi, mutta kuitenkin.
Viime kerralla, keskimmäisen kanssa, kokoajan stressasin sitä että riittääkö se maito, ja olin ihan hilkulla ottaa korvikkeen kaveriksi kun olin niin epävarma. En koskaan ottanut mutta aina tiheän imun kausien aikaan pyörittelin mielessäni että pitäisiköhän kuitenkin. Ja se olisi nimenomaan ollut huono juttu, koska silloin vauva ei olisi tilannut itselleen sitä määrää mun maitoa mitä hän tarvitsee, koska olisi saanut osan korvikkeesta. Ja sitten mun maito ei oikeasti olisi enää riittänyt ja kierre olisi ollut valmis.
Tiheän imun kausia on odotettavissa useampi tämänkin taipaleen aikana, mutta kun niihin on varautunut eivätkä ne tule yllätyksenä niin osaan myöskin suhtautua niihin rennolla asenteella.
Mä koen että todella suuri merkitys imetyksen onnistumiseen on sillä kuinka paljon aiheesta ottaa selvää etukäteen. Ensimmäisen raskauden aikaan mä en ottanut imetyksestä juuri ollenkaan selvää neuvolan perus ”Meille tulee vauva” -opasta lukuunottamatta.
Ja silloin se menikin ihan pieleen jo alusta asti, sekä mun oman tietämättömyyden, vauvan ennenaikaisuuden että puutteellisen imetysohjauksen ja jatkuvan lisämaidon antamisen vuoksi, kun vauvan paino laski. Imetys on tosi herkkä ja henkilökohtainen asia varsinkin ensimmäisellä kerralla, ja varsinkin siinä tilassa kun kaikki hormonit heittelevät synnytyksen jälkeen. Silloin myös sillä sairaalasta ja läheisiltä saadulla tuella ja kannustuksella on äärettömän suuri merkitys.
Ensimmäisellä kerralla imetykseen liittyvät termit vaan vilisivät mun silmien ohi lukiessa, enkä jaksanut olla niistä niin kiinnostunut, mikä harmittaa jälkikäteen. En myöskään ehkä ollut kaikkein vastaanottavaisin imetysneuvonnalle, vaan ehkä jo ”valmiiksi luovuttanut”. Jos olisin yrittänyt enemmän, olisin saattanut onnistua alun hankaluuksista huolimatta.
Tehty mikä tehty, ja turhaa kai sitä on jälkikäteen harmitella, varsinkaan kun korvikekin on onneksi ihan hyvä vaihtoehto. Meidän molemmat vanhemmat tytöt ovat aina olleet terveitä, eikä kummallakaan ole allergioita, vaikka toinen on kasvanut korvikkeella alusta asti ja toinen ollut vuoden täysimetyksellä. En missään nimessä pidä korviketta huonona ravintona.
Jotta imetys onnistuu, pitää ymmärtää miten imetys ja maidon nousu toimii, pitää haluta että se toimii, ja pitää luottaa itseensä ja vauvaan. Näillä eväillä pääsee mun kokemuksen mukaan jo aika pitkälle. Mä niin näen aikaisemman itseni monien ensimmäisen lapsen imetyksen kanssa painiskelevien kommenteissa ja ajatuksissa esimerkiksi vauvaryhmien keskusteluissa. Tekisi niin mieli mennä neuvomaan ja vinkkaamaan, mutta kun muistan millaista oli itse silloin kun tuntui että vinkkiä ja neuvoa tuputetaan joka suunnasta mutta mikään ei vaan auta, niin ei tule kommentoitua sitten kuitenkaan mitään kenellekään suoraan.
Edelleenkin mä inhoan sellaista painostavaa asennetta ja sitä meininkiä että on vain yksi ja oikea tapa tehdä asiat, vaikka imetyskokemuksia on ihan yhtä monta erilaista kuin on äitiä ja vauvaakin. Erosin muutaman päivän jälkeen parista fb-ryhmästäkin, kun tuli vaan paha mieli siitä miten ehdottomia ihmiset osaavat esimerkiksi imetys- ja synnytysneuvoissaan olla., vaikka en edes itse kysynyt mitään vaan seurasin vain muiden keskustelua. Ehdottomuus on mulle punainen vaate, kun aina pitäisi yrittää ymmärtää erilaisia tilanteita ja ihmisiä.
Vaikka mulla imetys on onnistunut kahdella kerralla kolmesta hyvin ja helposti, se ei tarkoita etteikö imetys voisi jollekin olla halusta huolimatta ihan mahdotonta. Eikä se tarkoita että mä olisin joku ekspertti ja mulla olisi oikeus sanoa jollekin, että hänen kokemuksensa maidon riittämättömyydestä tai imetyksen kivuliaisuudesta olisi aivan väärä. Koska ei todellakaan välttämättä ole.
Joskus myös elämäntilanne tai vauvan alkutaival ovat sellaisia että ei vaan lähde käyntiin vaikka kuinka haluaisi. Jos imetys tuntuu hirveältä taakalta muutenkin stressaavassa tilanteessa, niin ei todellakaan mun mielestä kannata siitä enää ottaa lisästressiä vaan ennemmin keskittyä vaan siihen että elämä tasoittuu ja jaksaa itse.
Mutta mä kannustan kaikkia jotka imetystä miettivät ja haluaisivat siinä onnistua, lukemaan niin paljon kuin mahdollista siitä etukäteen, koska tietoa ei koskaan voi olla liikaa. Imetyksen tuki ry:n nettisivuilla on mun mielestä kaikki olennainen tieto mitä voi tarvita, ja sieltä kannattaa käydä lukemassa. Neuvoja on yhtä monta kuin on ihmisiäkin mutta tärkeintä on löytää ne tavat jotka sopivat itselle ja omalle vauvalle, muista viis.
Vaikka imetys on ajoittain rajoittavaa ja aikaa vievää, se on mun mielestä yksi ihanimpia asioita mitä voi kokea. Se on niin paljon muutakin kuin vain vauvan syöttämistä – se on läheisyyttä, rakkautta, sanatonta ja saumatonta yhteistyötä vauvan kanssa. Se tarjoaa vauvalle lohtua silloin kun vauva sitä tarvitsee, ja se auttaa äitiä toipumaan synnytyksestä jo heti alusta alkaen.
Se hetki kun vastasyntynyt vauva itse mönkii ja etsii tiensä rinnalle heti synnytyksen jälkeen on ihan uskomaton. Kaksi kertaa sen kokeneena mä voin sanoa että se on varmasti voimakkaimpia ja tunteikkaimpia hetkiä mun elämässä. Miten joku niin pieni joka ei vielä ole kokenut elämässään mitään voikin tietää heti alusta asti mitä hänen pitää tehdä.
Imetys on lähellä mun sydäntä, ja niin kauan kuin imetän, se tulee näkymään blogissa ja somekanavissa osana meidän arkea. Tällä hetkellä se nimittäin on suuri osa meidän arkea, ja mä koen että mulla on upea mahdollisuus toimia imetyksen puolestapuhujana, miksi en siis käyttäisi sitä!
Millaisia imetyskokemuksia teillä on?
Pakko huomauttaa, pieni ajatusvirhe varmaan siulla. Zelda ei varmasti ollut vuotta täysimetyksellä, annoitte varmaankin muutakin ruokaa jo ennen vuotta 🙂
No se on kyllä aivan totta! 😀 Mä monta kertaa luin tätä tekstiä ja yritin bongata mahdolliset virheet mutta tämä sitten lipsahti, kiitos kun huomautit! Eli kyllä joo, 5kk iässä aloitettiin kiinteät ja niin varmaan tehdään nytkin! 🙂
Esikoisen kohdalla imetys oli aluksi haastavaa, meillä oli käytössä rintakumi ja minä olin tosi epävarma, mutta kiitos ihanan mieheni joka tuki ja kun minuun silloin aluksi sattu, hän oli pitämässä mua kädestä kiini ja kun pyysin että puristaa mua kädestä kovaa hän puristi, näin unohdin imetyksen aiheuttaman kivun. Kiitos myös hänen isosiskon, joka tsempas mua tosi paljon ja kertoi että se on aina aluksi haastaavaa. Neiti oli vuoden 1v8kk kun lopettelimme. Toisen kohdalla se oli jo helpompaa, ei tarvinnut rintakumia ja se ei enää niin kovasti sattunut, hänen kohdallaan lopetettiin imetys 3vuoden iässä. Mutta kumpaakan näistä imeytyksistä en olisi pystynyt ilman ulkopuolista tsemppii.
Imetys on ihana asia
Kolmannen lapsen kanssa oli ongelma, vauva oli ”laiska heräämään” syömään. Häntä piti herätellä yöllä ja päivällä syömään. Huoli vauvan hyvin voinnista oli aina päällimmäisenä. Pakastin täyttyi maidosta, toisaalta se jälkeen päin oli hyvä, koska pystyi tarjoamaan äidinmaitoa pitempään.
Taitavasti kirjoitettu juttu. Tämä on itsellekin rakas ja tärkeä aihe kun meillä asustaa reilu vuosikas tissittelijä. Tällainen vertaistuen ja kokemuksen kautta jaettu tieto
on mielestäni tosi arvokasta tukea imetyksen ollessa ajankohtaista.
Kirjoititpa kauniisti! 🙂
Mun oma imetyskokemus saa edelleen pahan mielen aikaan, vaikka poika on nyt jo 9v.
Silloin kokeiltiin kaikki mahdolliset konstit ja sain apua ja neuvoa neuvolasta ja sairaalasta. Maitoa ei herunut ja poika karjui nälkäänsä ja minä huonoa äitiyttä ja isä oli kauhuissaan siinä välissä. Loppujen lopuksi luovutin ja pojasta tuli korvikkeella elävä pullopoika. Sain asiasta kuulla ja syyllistäminen sattuu edelleen. Ehdottomat äitiryhmäläiset osaavat olla julmia!
Sain synninpäästön mennessäni rintojenpienennysleikkaukseen kaksi vuotta sitten. Kirurgi kertoi ettei rintojeni rakenteen vuoksi imettäminen ole koskaan ollut mahdollista. Vika ei siis ollut minussa vaikka kuitenkin oli. En kuitenkaan tuon jälkeen ole soimannut itseäni niin ankarasti. Lapsi kasvoi ja voi nyt hyvin pulloilusta ja korvikkeesta huolimatta. Rakkautta on saanut imettämisen puutteesta huolimatta ihan valtavasti.
Toivonkin, että syyllistämistä ei tehtäisi. Imetus on hyvin henkilökohtainen asia ja minun kohdallani se oli kamalaa. Ja se on asia, jota en voi enää koskaan muuttaa.
Tosi kivasti ja erilaiset näkökannat huomioon ottavasti kirjoitat.Imetys on tärkeää.Mun kahden lapsen imetystarinat on mulle aika kivulias ja herkkä aiheesikoisen kanssa meni alusta alkaen kaikki pieleen vaikeasta vauvan alusta johtuen..Toinen meni jotenkin paremmin kun osittais imetin 2kk asti..mutta aikaa kun kuluu niin arvetkin helpottaa..mutta kaikkea hyvää ja ihanaa imetystä teille!
Esikoisen imetys ei onnistunut, hyvin samoista syistä, kuin sullakin. Kahden seuraavan kanssa olen onnistunut. Kuopus on nyt 1-vuotias ja imetän yhä. Kiitos imetyksen tuki ry:n tukiäitien ja mahtavan facebookryhmän! Ilman heitä en ehkä olisi onnistunut. Syksyllä pääsen itse kouluttautumaan imetystukiäidiksi. Imetys on mulle supertärkeetä etenkin lapsen edun takia, vaikken siitä erityisemmin itse juurikaan nauti. Onhan siinä toki se yhteys aivan upea, varsinkin silloin aivan pienen kanssa. Ja isommankin kanssa kyllä, kun se on sellainen tuttu ja turvallinen asia vieraassakin ympäristössä. Tuo lohdun ja vie nälän. Meille osa arkea, luonnollista ja tavallista. Musta on upeeta kasvattaa omat lapset imetysmyönteisessä ympäristössä.
Mukana että teidän imetystaspale on lähtenyt hyvin käyntiin. Mulla on sujunut tytön imettäminen tosi hyvin. Pelkäsin hirveesti kaikkia imuoteongelmia tai mahavaivoja ja imetysdieettejä, mut meiän kohalle ei onneks oo osunut mitään. Vähän jopa harmittaa kun on peloteltu kaikesta, mutta ainakin oon osannut varautua ja yllättyä positiivisesti, kun kaikki on mennyt helposti. Vaikka onhan niitä epätoivon hetkiä ollut. Imetysmaratoonit, unitissinä oleminen ja oman ajan vähyys (”äkkiä takasi ennen ku vauvalle tulee nälkä”) on välillä koetellut hermoja 😀 Mutta vielä jatketaan! Mun ”vauva” on jo 1v4kk vauhdikas taapero 🙂
Mulla esikoisen kanssa meni imetys aivan pieleen. Olin itse järkyttävän kipeä synnytyksen jäljiltä ja yrittäminen jäi lyhyeen. Mä en tiennyt että maito ei nouse heti, mä en tiennyt miten hel*etin kivuliasta imetys voi olla, mä en tiennyt imetyksestä mitään. Minkäänlaista opastusta ei saanut mistään. Vauva siirtyi nopeasti korvikevauvaksi.
Toisen kanssa imetys oli pari kuukautta aivan helv*ettiä. Se kipu mitä imetys aiheutti.. ihan hirveää, nännit vuotivat ihan verta. Olin silti päättänyt onnistua. Ainoa mikä jäi kaduttamaan oli se, että annoin välillä korviketta lisäksi. Luulin ettei maitoni riitä vaikka välillä sitä suihkusikin suorastaan. Jälkeenpäin olen vasta kuullut tiheän imun kausista. Olisimme siis varmasti pärjänneet rintamaidolla jos olisin vaan tiennyt imettää tiheämpään silloin.
En siis saanut kokea täydellistä imetyskokemusta ja se on jäänyt harmittamaan. Onneksi toisella kertaa onnistuin kuitenkin edes hitusen paremmin.
Yksi mikä on varmaa, imetyksestä annetaan aivan liian vähän tietoa. Syyllistämistä kuulee joka tuutista mutta sitä tietoa ei saa mistään.
Mä en ollut tuhlannut ajatuksia imetykseen yhtään raskausaikana. Ajattelin että tissi suuhun ja menoksi, miten se ei muka onnistuisi. Kun ei sitten onnistunutkaan. Meidän esikoistytär syntyi 2kk etuajassa, reilun kilon painoisena. Mun ensimmäinen kosketus mun tyttären ruokkimiseen oli se kun sain itse työntää hitaasti ruiskulla maitoa nenämahaletkuun.
Alkoi mun suhde rintapumpun kanssa. Kolmen tunnin välein, joka päivä, yötä myöten. Stressaavan sairaala-arjen keskellä se tuntu välillä niin ylitsepääsemättömältä herätä yöllä kellon soittoon että sai leikkiä lypsylehmää. Mutta päässä vaan soi kaikkien sanat ”äidin maito on parasta ravintoa, erityisesti keskosille”.
Jatkuvasta pumppaamisesta huolimatta maitomäärät alkoi laskea, ja vielä parin kk ajan jaksoin lypsää sitä naurettavaa 20ml kerrallaan. Tyttö jaksoi siinä kohtaa jo itsekkin syödä osan rinnalta mutta pääasiassa maito meni pullota ja nenämahaletkusta. Kun tyttö täytti 5kk mä luovutin. Mä olin tullu pisteeseen jossa olin ajanut itteni ihan loppuun pitkillä päivillä sairaalassa, pumppaamisella, imetyksellä, korvikkeen antamisella, pullojen pesemisellä… vaikka kaikki kotona olikin vähän rennompaa koin että olin tehnyt kaikkeni ja olin parempi äiti meidän tytölle kun siirryttiin kokonaan korvikkeelle.
Ehkä meidän rankan alun takia, en osannut koskaan nauttia imetyksestä. Siinä ei ollut meille mitään luonnollista pumppuineen ja syöttöpunnituksineen. Imetys oli suoritus jonka lopussa jaettiin risut ja ruusut. Ja tuomio siitä kuinka paljon se vauva sai maitoa mahaansa ja kuinka paljon puuttui tavoite määrästä.
Toivon että jos meille joskus toinen lapsi tulee että saisin vähän toisenlaisen imetyskokemuksen. Haluaisin tietää mistä kaikki puhuu, miksi se imetys on niin ihanaa.
Näytät kuvissa niin onnelliselta! Vauvantuoksu tulvii tänne asti ❤ ihanaa kevättä teidän koko ihanalle perheelle!
Hyvä teksti ja ihana kun jaat imetystietoutta! Tosta vuoden täysimetyksestä olin mäkin sanomassa, heh
Meillä tyttö oli täysimetyksellä 6kk ja siitä jatkettiin lapsentahtisesti sormiruokailun ohella. Nyt hän on vuoden ja suunnitelmana on jatkaa ainakin kesään asti, ellei pidempäänkin. Imetys vaan on niin ihanan helppoa, ja meidän huonolle syömärille erittäin hyvä superfood-lisä!
Imettämisessä juurikin parasta on se läheisyys, turva ja rakkaus, jotka tulevat niin aitoina aaltoina ihan ensi hetkistä asti (ehkä siihen liittyy myös maidonnousu ) <3 Itse olen kokenut kaksi erilaista alkutaivalta imetyksessä. Esikoisen kanssa tehtiin alussa kaikki mahdollinen, että toinen oppi rinnalle ja kuopus haltsasi homman 30 min syntymänsä jälkeen. Päivääkään en vaihtaisi pois <3 Silti se on jokaisen oma asia imettääkö vai ei, ehkä tärkeämpää on se, että kaikilla olisi yhtä hyvät eväät imetyksen onnistumiseen neuvolan/ synnärin toimesta.
Ihania imetyshetkiä teille<3, Nauti, sillä pienen vauvan imettäminen on niin ihanaa ja sitä muistelee mielellään 🙂 Ja myös äidin ravinto on huipputärkeää varsinkin tiheänimujen aikaan 😉
Kevätterkuin 5kk:n poikasen äiti, joka potee nyt täysimetyksestä luopumisen tuskaa (mutta rintamaidolla jatketaan muun ruuan ohessa toivottavasti lähemmäs 1,5v)
Olipa taas sinulta niin hyvä kirjoitus 🙂 ja sulla niin kivan näköset housut, mistähän ne mahtaa olla? 🙂
Ihana teksti Iina. Mä liikutuin ihan kyyneliin täällä. Meillä esikoisen imetys epäonnistui. En tiedä oliko se sitä tietämättömyyttä, tuoreen äidin epävarmuutta vai osaamattomuutta, vai kaiken summa ja se harmittaa minua. Ensi kerralla aion yrittää entistä lujemmin.
Minulla on takana yksi epäonnistunut imetys ja yksi onnistunut imetys joka jatkuu edelleen. Esikoisen imetys loppui hänen ollessa 4kk koska hän kokonaan kieltäytyi rinnasta ja sai raivateita niin imetys loppui kokonaan. Nyt tämän toisen kohdalla olen perehtynyt jo raskauden aikana imetykseen ja katsonut imetys tuen nettisivuja. Ensin imetin häntä 6kk täysimetyksellä ja sen jälkeen aloitettiin siihen mukaan sitten kiintiät. Nyt hän on jo vuoden ikäinen ja imetän häntä edelleen☺
Ihana imetysmyönteinen juttu!
Mistä noi kivat housut on?
Meillä esikoisen imetys onnistui hienoati heti alusta lähtien ja tuntui ypdella luonnolliseta imettää, silloin ajattelin, että tämähän on helppoa, miten tämä voi kenestäkään olla vaikeaa. Imetin esikoista lopulta 2- vuotta. Toisen kohdalla kaikki ei sitten mennytkään niin putkeen. Imuote oli väärä, rinnat olivat t
Moi
Meillä esikoisen imetys onnistui hienosti heti alusta lähtien ja tuntui todella luonnolliseta imettää, silloin ajattelin, että tämähän on helppoa, miten tämä voi kenestäkään olla vaikeaa. Imetin esikoista lopulta 2- vuotta. Toisen kohdalla kaikki ei sitten mennytkään niin putkeen. Imuote oli väärä, rinnat olivat todella kipeät, rintatulehdus iski, nännit vuosivat verta,
Todella hyvä teksti! Mä olen ihan samaa mieltä joka kohdasta, hienosti kirjoitettu 🙂
Samanlaiset kokemukset itsellä, esikoisen kanssa ei ollut tarpeeksi tietoa/apua ja pieni asenne vammakin taisi olla, toisen kanssa sitten 6kk täysimetys ja vielä jatkuu kun poika täyttää kohta vuoden.
Olisi ihana, että kaikki jotka haluaa imettää pystyisi siihen! Osaisivat hakea apua ja etsiä tietoa koska apua kyllä saa, vaikkei neuvola osaisi auttaa. Ja totta, korvike on myös hyvää.
Tosi hyvä teksti! 🙂
Ihana postaus tärkeästä asiasta! Mahtavaa että haluat jakaa tietoa ja kannustaa muita (:
Meillä oli myös takkuinen alku imetyksessä, vauva syntyi kuukauden ennenaikaisena ja oli todella uninen. Verensokeri laski sairaalassa ja jouduttiin heti antamaan lisämaitoa. Minulla ei myöskään mitään ennakkotietoa hankittuna imetyksestä, onneksi sairaalassa sai jonkin verran opastusta. Ekat 6 viikkoa sitten taisteltiin imetys-pullo-pumppaus-rumbaa, mutta luonne ei kestänyt antaa periksi imetyksen kanssa. Monet itkut itkettiin varsinkin öisin, mutta niin vaan päästiin lisämaidosta eroon! Ja olin ja edelleen olen siitä niin iloinen ja ylpeä. Ilman ihania tukijoukkoja se ei olisi onnistunut, kaikki kiitos läheisille ja miehelleni. Imetyksen tuki ry-ryhmän fb:ssäkin löysin vasta myöhemmin, hitsi kun olisin liittynyt sinne jo aiemmin, olisi lisämaidot saatu purettua jo varmaan aiemminkin.
Imetyksessä luotin vaistooni. <3 Neuvoja satelee varsinkin esikoisten äideille, mutta ne kannattaa kuunnella sopivan "suodattimen" läpi. Harva tietää oikeasti imetyksestä. Ja kun imetys ei mikään bisnes tai rahasampo kenellekään ole, niin sitä ei oikein kukaan isompi taho ota asiakseen edistää. Lääkäritkään eivät saa siitä kunnon tietoa, minä väitän että aivan tarkoituksella. Imetyksen epäonnistuminen nimittäin on bisnes. Mutta se on jo toinen aihe..
Onneksi vapaaehtoiset ihmiset pitävät yllä Imetyksen tuki ry:tä, ja sen fb-ryhmää. Se on monelle paras ja ainoa paikka saada kunnon imetysohjausta ja -tukea.
Itselläkin kolme onnistunutta imetystä takana, tai yksi vielä meneillään, vauva kohta puolivuotias. 🙂 silti oma imetyskokemus esikoiselta oli, että muut ei luottanu siihen, että multa tulee tarpeeksi maitoa vauvalle, vaikka oli tyytyväinen vauva. Olen antanut heille anteeksi, koska heillä vanhentunut käsitys imetyksestä. Varsinkin tiheän imun kausien aikana, korviketta yritettiin tuputtaa ja sitä ostettiin esikoselle multa kysymättä. Onneksi eivät antaneet.
Esikoinen syntyi ennenaikaisena, mutta ihme ja kumma, imetys lähti silti sujumaan. Aluksi piti herätellä yöllä syömään, mutta ei kauaa. Ensin imettäminen varsinkin toisesta rinnasta sattui aluksi tosi paljon, mutta sekin helpotti. Jokunen rintatulehdus paranneltiin matkan varrella, täysimetys 6kk ja sitten imetys loppui jossain vaiheessa, kun lapsi alkoikin nukkua koko yöt syömättä eikä lopulta kaivannut päivälläkään rinnalle.
Toinen lapsi on nyt myös täysimetyksellä, taas vähän ennenaikaisens, mutta ilman mitään ongelmia. Imetys sujuu hyvin.
Olen aina nauttinut imettämisestä, mutta myös nautin siitä tunteesta, kun se loppui ja sain tavallaan oman vartaloni takaisin itselleni. En mene koskaan neuvomaan ketään imetykseen liittyen, koska tiedän itselläni käyneen hullun tuurin, että omalla kohdalla imets on aina sujunut. 🙂
Nautinnollisia imetyshetkiä teillekin!
Siis mun on aivan pakko sanoa että näytät mielestäni todella tyylikkäältä näissä kuvissa! Mukavaa kevättä teidän koko perheelle! <3
hih, sukka rikki 😀
Esikoista imetin reilu 2 vuotta kunnes tulin uudestaan raskaaksi, ja tätä toista imetän edelleen. Varmaan tämäkin jatkuu jonnekin tuonne pariin vuoteen, sitten mulle riittää. Imetys on ihanaa ja tärkeää, mutta alkaa vähän pännimään parin vuoden jälkeen 😀
Esikoinen on aina pysynyt hyvin terveenä eikä ole allergioita, kuopuksella on ollut muutama korvatulehdus ja ilmeisesti allergiaa parille aineelle.
Itseänikin mietitytti esikoisen kohdalla riittääkö maito, mutta kyllähän se riittää kun tarpeeksi vaan imettää. Muutama rintatulehdus on ollut, mutta nekin osaa jo hoitaa kotikonsteilla ennen kuin tilanne menee pahaksi. Ja ennaltaehkäistä.
Monen imetys stoppaa juurikin tiedonpuutteen ja sen takia, ettei koe imetystä niin tärkeäksi. Se on sääli.
Huh, olipa hyvä kirjoitus. Puit sanoiksi minun ajatuksia! Mä lueskelin kyllä jonkin verran imetysfaktaa ennen meidän tytön syntymää, mutta silti sanoisin, että ensimmäiset 3 kk oli aika taistelua ja säätämistä. Välillä itki vauva, välillä äiti, välillä molemmat. Välillä toivoin, että voitaisiin siirtyä korvikkeeseen ja pulloon, mutta jokin sai jatkamaan imetystä. Ja nyt kun neiti on pikkuisen vajaa 5 kuukautta, niin pikkuhiljaa kaikki on alkanutkin sujua. Vaikka imetys ei ole missään vaiheessa ollut minulle varsinainen sydämen asia, niin olen tällä hetkellä äärettömän onnellinen, että se sujuu ja myös siitä, ettei me beben kanssa luovutettu vaikka välillä varmaan mieli olisi tehnyt kummankin kaivaa se tuttipullo ja korvikkeet kaapista.
Ihana postaus ja ihanaa imetystä!
Mä tajusin vasta kolmannen lapsen synnyttyä, miksi väsynyt just synnyttänyt äiti ei voi antaa vauvaa yöhoitoon hoitajille ja nukkua. Ja et miks niistä tyhjistä rinnoista vaan täytyy imettää parin tunnin välein ainakin..
Siks just et se maito nostatetaan sillä, että se vauva imee rintoja. Se maitohan alkaa vasta muutaman vuorokauden jälkeen oikeasti tulla.
Miks näistä ei kerrota suoraan ja selvästi?
Luulen et synnytysvalmennus kehittyisi Suomessa hurjasti, kun kysyttäisiin vastasynnyttäneiltä, et mitä et tiennyt ja mitä olisit halunnut tietää. Niistä saatais oikeaa valmennettavaa.
EI ole vielä kokemusta imetyksestä, mutta varmasti parin viikon sisään on kunhan pikkuinen vaan viitsii vihdoin syntyä 🙂 Halu olisi kuitenkin imettää ja neuvolasta on saanut ainakin toistaiseksi hyvin tukea imetykseen ja myös Imetyksen tuki RY on siellä usein mainittu. Aion kyllä pysyä poissa kaikista fb-ryhmistä, koska niissä törmää just tähän että ihan kaikki on väärin tai jotenkin ehdotonta 😀
Aivan ihana kirjoitus! Täällä odotellaan esikoista syntyväksi (tänään rv 38+6) ja kovasti olen koittanut imettämiseen liittyen kaiken mahdollisen tiedon itselleni kaivaa, mutta kieltämättä silti hieman jännittää, miten homma lähtee käyntiin. Yritän pysyä luottavaisena sen suhteen, että kaikki kyllä lähtee sujumaan hyvin, kun en vain liikaa asiaa stressaa ja annan sille aikaa 🙂
Oli ihana lukea tätä tekstiä, kiitos 🙂 mun vauva on kohta 7vkoa ja olin aivan varma, että tulen häntä imettämään ja ajattelin, miksei se muka onnistuisi. No kävipä kuitenkin niin, että alku oli meillä todella hankala eikä imetys lähtenyt käyntiin. Aina kun se alkoi vähän onnistumaan tuli eteen jokin vastoinkäyminen ja imetys sai pahasti takapakkia. Lopulta olin jo niin väsynyt ja stressaantunut, minkä vaistosi myös vauva, että oli vaan pakko luovuttaa. Jopa neuvolassa sanottiin, että olisi ehkä aika harkita sen lopettamista, poltat pian itsesi loppuun ja huono äiti et ole vaikka annat vauvalle korviketta, vauvalle imetystä tärkeämpää on hyvinvoiva äiti. Silti ajoittain tulee tämän vuoksi huono äiti -fiilis vaikka tiedän tämän olleen meille oikea ratkaisu. Tämä fiilis tulee valitettavasti juuri niistä muiden kommenteista, jotka eivät tiedä tilanteestamme mitään. Ne saavat minut ajattelemaan, olisinko voinut vielä yrittää enemmän, vaikka koen antaneeni siinä tilanteessa kaikkeni. Onneksi lähipiiri on ollut ymmärtäväinen asian suhteen ja ovat tukeneet minua päätöksessäni.
Voi että tää sinun kertoma tarinasi Tiaran kohdalta on kuin minä nyt esikoiseni kanssa… imetys lopetettiin juuri ja olen pettynyt. En todellakaan tiennyt mitään ja lisämaitokierre oli valmis ja maito lopahti vauvan tarpeita ajatellen.. lopulta ritaraivarit veivät meidät korvikkeelle.. mutta ensikertaan luen kaiken mitä ikinä tietoa saan ja yritän luottaa itseeni :/
Ihanaa, että joku nauttii imetyksestä. Paljon puhutaan siitä, onnistuuko imetys vai eikö onnistu. Harvemmin puhutaan siitä, etä joku ei halua imettää. Mä itse en nauttinut siitä yhtään. Inhosin kun maitoa tuli, rinnat olivat kipeät, mahallaan ei voinut nukkua, tiheän imun kausina vauva roikkuin tissillä koko ajan. Kun vauva alkoi saamaan rintaraivareita, vaihdoin korvikkeeseen hyvin äkkiä. Nyt jos saisin lapsen, ilmoittaisin synnytysosastolle jo etukäteen että en aio imettää yhtään ainoaa hetkeä. Ja kertaakaan en ole tuntenut itseäni huonoksi äidiksi ja lapsetkin terveitä ilman korvatulehduksia tai allergioita.
Luin tätä imettäessä 2,5kk tyttöäni 🙂 Aluksi lähti imetys omasta mielestä hyvin käyntiin mutta neuvolan kotikäynnillä terkka neuvoi ihan väärin (ois saanu imettää vaan 30min ja sitten antaa lisämaitoo…) ja tietysi uskoin kun esikoinen kyseessä ja kun tytön paino ei ollut noussut. Mutta niin vaan päästiin sitten lisämaidostakin pois tiheillä syötöillä ja pumppauksella 🙂 On tämä kyllä ihanaa 🙂
Mahtava kirjoitus tärkeästä aiheesta! Itsellä ei ole eikä tule kokemusta imetyksestä, mut ihailen sun tapaa kirjoittaa niin herkästi herkästä jutusta.