”Tissi loppu, tissi yök” eli kuinka lopetin imetyksen

18.08.2018

Muutama viikko sitten meidän vauva eli kuopus eli taapero täytti puolitoista vuotta. Imetys oli jo pitkään ollut harvempaa ja harvempaa, ihan hänen omasta toiveestaan. Lähinnä taapero kävi enää aamuisin rinnalla heti heräämisen jälkeen, ja silloinkin ihan lyhyen hetken vain. Viime viikon torstaina hän oli herännyt, ja tottuneesti kaiveli rintaa esille paidan alta. Hän maistoi kerran, ja totesi sitten, ”tissi loppu, tissi yök.” Hyvin ytimekkäästi ja tomerasti. Kysyin vielä varmistaakseni, että eikö hän halua tissiä, ja hän vastasi ”EI halua”. Asia tuli siis harvinaisen selväksi. Mun ei tarvinnut siis juurikaan miettiä, että kuinka lopettaa imetys?

Mua nauratti, tottakai hän lopettaa imetyksen omaan topakkaan tapaansa. Se oli vain ilmoitusluontoinen asia, että tissi on nyt loppu. Ja siihen se sitten loppui, meidän puolentoista vuoden imetystaival. Se loppui yhtä kivuttomasti ja yksinkertaisesti kuin alkoikin silloin puolitoista vuotta sitten. Ainakin siis taaperon osalta. Itselleni imetyksen lopettaminen oli myös haikeaa – koska enhän voi tietää tulenko sitä enää koskaan kokemaan. Voi olla, että mun elämäni viimeiset imetykset olivat tässä – tai sitten ei, kuka sitä osaa vielä 26-vuotiaana sanoa, miten tulee loppuelämän elämään. No ehkä joku osaa, mutta itse en. Haikeutta ei ollenkaan helpottanut se, että samaan aikaan imetyksen lopetuksen kanssa esikoinen aloitti koulun. Siis voisiko haikeampaa yhdistelmää olla samalle viikolle??

Imetys oli mulle hurjan tärkeää alusta asti, ja toivoin kovasti, että se onnistuu yhtä helposti kuin keskimmäisen kanssa aikoinaan. Kuopus tarttui rintaan kiinni jo synnytyssalissa, ja ensi-imetys kesti pitkään. Ensimmäiset viikot hän vietti tiiviisti rinnalla, läheisyyttä ja ravintoa tankaten. Hän kasvoi ihan järjetöntä vauhtia ensimmäisinä kuukausina, ja oli jo reilusti ylittänyt syntymäpainonsa alle viikon ikäisenä.

Imetys oli alusta asti meidän oma juttu, ja rakastin pesiä sohvan nurkassa pitämässä imetysmaratoneja tuhisevan pienen lämpöpatterin kanssa. Mua ei haitannut, että välillä hän suorastaan asui rinnalla. Täysimetin kuopusta reiluun viiden kuukauden ikään asti, ja sitten aloitettiin sormiruokailu, suositusten mukaisesti kun valmiudet täyttyivät. Yöt vietettiin alusta asti tiiviisti perhepedissä, ja yöimetykset lopetin kuopuksen ollessa n. 11 kuukauden ikäinen. Silloin hän siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan, ja sekin sujui yllättävän kivuttomasti.

Kokonaisuudessaan tämä imetystaival on ollut mulle ihan uskomattoman hieno kokemus. Se on sujunut niin luontevasti ja helposti, ollaan tehty kaikessa niin kuin meistä on tuntunut hyvältä. Kertaakaan ei ole ollut mitään ongelmia imetyksen kanssa, ja olen siitä todella kiitollinen. Tämä oli juuri oikea hetki lopettaa, koska taapero itse niin halusi. Mulla ei ollut missään vaiheessa mitään pakollisia tavoitteita imetyksen suhteen, halusin jatkaa sitä vain niin kauan, kun se meistä molemmista tuntuu hyvältä. Nyt oli siis hyvä hetki lopettaa, kun taapero itse niin halusi.

 

Olen ylpeä ja iloinen onnistuneesta imetyksestä, ja kiitollinen siitä, että mun kroppa pystyi tähän. On suuri onni, että pystyin tarjoamaan parasta mahdollista ravintoa meidän pienelle tyypille, ja hän sai siitä loistavat eväät elämään. Kun takana on kolme täysin erilaista imetyskokemusta, osaa todella arvostaa sitä, kun se sujuu luontevasti ja helposti. Se ei nimittäin todellakaan ole mulle mikään itsestäänselvyys.

Kiitos rakas kuopus tästä puolestatoista vuodesta. En edes tiedä mitä voisin sanoa, niin merkityksellistä tämä on mulle ollut. Nyt on kuitenkin hyvä fiilis siitä, että pikkuhiljaa mun kroppa alkaa olla taas täysin mun. Välillä näinä taaperokuukausina on tehnyt mieli ostaa jotain ”This body got rights” -paitoja, kun taapero on repinyt paitaa ja nipistellyt jatkuvasti kotona ja julkisilla paikoilla. Mutta eihän taapero sitä ymmärrä, hän vain kaipasi läheisyyttä, eikä ymmärtänyt, että ei sitä tissiä tarvitse kassajonossa kiskoa esiin, eikä ruoka tule nipistämällä. Nyt hän ei enää tee niin, ja vaikka se silloin välillä ärsyttikin (lähinnä julkisilla paikoilla), niin nyt on melkein sitäkin ikävä.

Nyt ei kukaan enää nipistele mua, tai revi mun kaula-aukkoa. Se on ihanaa, mutta ihan hillittömän haikeaa. Tämä oli ihana, kaunis, läheinen yhteinen taival, ja tähän on hyvä lopettaa. Voisin lopettaa tämän postauksen samoihin sanoihin, kun keskimmäisen imetystarinan aikoinaan. Imetys on ihanaa, ja mulle tulee sitä ikävä, mutta aikansa kutakin.

Aiemmat imetyspostaukset kuopuksen vauva-ajalta:

Taaperoimettäjä – vuosi ja kolme kuukautta imetystä takana

Näin lopetin yöimetyksen

Kun vauva on rinnalla

Kokemuksia imetyksen alkutaipaleelta


Lasten lempparivälipalat – terveelliset & hauskat Muutit

02.04.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Muutin kanssa.

Meidän perheelle on tärkeää, että arjessa syödään terveellisesti ja monipuolisesti, vaikka joskus käytettäisiinkin nopeita ja helppoja ratkaisuja. Suosin aterioilla aina vaihtoehtoja, joissa on mahdollisimman vähän lisättyä suolaa, ja mieluiten ei ollenkaan lisättyä sokeria. Hedelmiä, marjoja ja kasviksia syödään vähintään suositusten verran päivässä, mutta joskus niiden nauttimiseen tarvitaan vähän apukeinoja. Joskus päivän aikataulu on tiukka, ja esimerkiksi harrastukseen mukaan on kätevää napata joku valmis välipala itse pilkottujen hedelmien sijaan.

Valmis välipala saa helposti päähän negatiivisia ajatuksia, tulee mieleen jotkut ”välipalakeksit” jotka ovat täynnä sokeria, tai myslipatukat tai muut sellaiset. Onneksi nykyään kaupat ovat kuitenkin pullollaan ihan oikeasti terveellisiä valmiita välipaloja, kuten valmiita hedelmäsmoothieita. Me tutustuttiin lasten kanssa Muutin ihastuttaviiin eläinhahmolla koristeltuihin smoothieihin ekan kerran melkein heti kun ne olivat tulleet kauppojen hyllylle viime vuonna. Kuopukselle puuroa ostaessa isommat tytöt bongasivat jännittävät eläinhahmot lastenruokahyllystä, ja kysyivät, saisivatko he sellaiset. No tietenkin saivat! Molemmat valitsivat suosikkihahmonsa, ja tykästyivät Muuteihin samantien. Mullakaan ei ollut valittamista, Muutihan on ihan mahtava välipalavaihtoehto.

Muuteissa on 100% hedelmiä ja marjoja ilman keinotekoisia väri-, aromi- tai säilöntäaineita. Muuteja on saatavilla kahta eri sarjaa, Luomu Muutit joita on kolmea eri makua, sekä Arktiset Muutit joissa korostuvat Pohjoisen maut. Yksi luomu Muuteista on Voimamuuti. Se on ainoa lisättyä (riisi)proteiinia sisältävä lasten välipala, joka sopii etenkin aktiivisesti harrastavan lapsen elämään loistavasti. Kaikki Muutit ovat gluteenittomia ja laktoosittomia, eivätkä sisällä kananmunaa tai maitoproteiinia. Lisätietoa Muuteista löytyy Muutin nettisivuilta.

Muutin pakkauksissa seikkailevat ihanat eläimet. Luomu Apina Muutissa on banaania ja mustikkaa, Luomu Leijona Voima Muutissa on banaania, persikkaa, mangoa ja riisiproteiinia, Luomu Fantti Muutissa on päärynää ja vadelmaa, ja Arktisessa Poro Muutissa on päärynää ja karpaloa. Muutit erottuvat muista pussismoothieista iloisilla pakkauksilla, jotka ovat lasten mieleen.

Meidän lempparivälipaloja Muutit on nimenomaan harrastuksiin lähtiessä, pitkillä automatkoilla Ouluun ja silloin jos pitää mennä joskus vaikka päiväkodin tai eskarin jälkeen vielä ruokakauppaan. Autossa Muutit on käteviä, koska ne on niin siistejä. Pakkauksen saa takaisin kiinni sitten kun se on tyhjä, niin smoothiet eivät leviä mihinkään. Taaperolle nappaan aina Muutit mukaan kun lähdetään jonnekin pidemmälle, sillä se on varma keino saada 1v iloiseksi metrossa, jos alkaa kyllästyttämään kesken matkan. Muutia on kiva myös puristaa pussista vaikka maustamattoman jugurtin ja itsetehdyn granolan joukkoon, tai puuron sekaan taaperolle.

Kyselin meidän pikkutyypeiltä, mitä mieltä he ovat Muuteista, ja mitkä on heidän lempparimaut.

”Nammmmmmm” kommentoi taapero painokkaasti.

”Poro Muuti on kivoin koska se maistuu kivalta. Mulla tulee siitä kesä mieleen”

”Mun mielestä toi Voima Muuti on kivoin koska siitä saa varmaan paljon voimaa siitä Voima Muutista”

”Autossa voi vaikka syödä Muutia, kunhan ei sotke”

”Sitä voi syödä myös ruokapöydän ääressä”

”Jos menee lenkille nii voi ottaa Muutia mukaan. Tai jos vaik pyöräillessä tulee nälkä”

”Ja voi syödä myös omassa huoneessa samalla kun siivoaa.”

Kannattaa muuten ottaa Muutin Facebook-sivu seurantaan, sillä sieltä löytyy kisoja ja hauskoja lapsille sopivia reseptejä, joissa Muuteja voi hyödyntää. Parhaat Muuti-valikoimat löytyvät hyvin varustelluista K-marketeista.

ARVONTA: VOITA PERHELIPPU LAPSIMESSUILLE ARVO n. 36€!

Missä teillä nautitaan Muutia, tai onko Muuti sinulle entuudestaan tuttu lastenruokahyllystä? Kommentoi postaukseen ja voita perhelippu Lapsimessuille tai Muuti-tuotepaketti. Osallistumisaikaa 9.4. klo 22.00 asti. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonnan pääpalkintona on perhelippu Helsingin Messukeskuksessa 20.-22.4. järjestettäville Lapsimessuille (arvo noin 36€). Perhelippu sisältää sisäänpääsyn maksimissaan kahdelle aikuiselle ja max. kolmelle lapselle (4-15v). Pääpalkinnon lisäksi arvotaan arvotaan 5 Muuti-tuotepakettia (arvo noin 20€) perheen pienemmille. Tässä kisassa on siis kuusi onnekasta voittajaa, kannattaa osallistua! Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Onnea arvontaan!


Suolan syönnin vähentäminen lapsiperheen arjessa

18.02.2018

Kaupallinen yhteistyö: Valio ValSa.

Suolan syönti arjessa

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Valio ValSan kanssa. Meidän 1-vuotias on kuluneen puolen vuoden aikana siirtynyt asteittain samaan ruokavalioon mun perheen kanssa. Vauvan ruokien miettimisen ansiosta ollaan otettu koko perheen syömiset vielä entistäkin tarkempaan syyniin, ja pyritty saamaan kaikki ruokavalion osaset kohdalleen. Sitä helposti muistaa vauvan ruokien terveellisyyden tärkeyden, mutta ihan yhtä hyvää huolta täytyy pitää myös isompien lasten ruokavaliosta. Ja ei me vanhemmatkaan voida hyvin, jos syödään huonosti.

Toki arjessa on joskus sallittua mennä sieltä mistä aita on matalin ja kokata vaikka eineksiä, mutta pääosin täytyy pitää huoli siitä, että kukaan ei saa mitään liikaa, eikä liian vähän. Pienten lasten ruokavaliossa on muutamia ainesosia, joiden kanssa täytyy olla tarkkana. Näitä ovat mm. lihajalosteista kuten leikkeleistä ja makkaroista saatava nitriitti, proteiini jota ei saa syödä liikaa, sekä suola, jota munuaiset eivät kestä kuin pienen määrän. Näistä kaikkein vaikeinta tarkkailla on mun mielestä suola, sen kanssa saa olla aivan super tarkkana, koska sitä löytyy melkein kaikesta.

Pienten lasten suolansaantisuositukset

Alle 1-vuotiaille suolaa ei suositella lainkaan, ja 1-2-vuotiaan suolansaantisuositus on maksimissaan 2 grammaa päivässä, eli noin 0,5 teelusikallista. Se on tosi vähän, ja se tulee täyteen hyvin nopeasti esim. leivästä, juustosta ja kahdesta lämpimästä ateriasta. Alle 2-vuotiaan ruokiin ei missään nimessä kannata lisätä suolaa ollenkaan, kun se suositusmaksimi tulee täyteen jo sellaisista tuotteista, joissa suolaa on valmiina. Kannattaa suosia vähäsuolaisia vaihtoehtoja kaikessa missä voi. Esimerkiksi kaikki lihat kannattaa maustaa itse, koska valmiissa marinadeissa on jo reippaasti suolaa. Monessa leipäviipaleessakin suolaa on jo 0,5-1 grammaa.

2-4 -vuotiaiden suolansaantisuositus on maksimissaan 3-4 grammaa päivässä, eli ei sekään kauhean suuri ole.  Se antaa jo vähän enemmän pelivaraa, mutta silti meillä esimerkiksi keitetään aina pasta ja riisi suolaamattomassa vedessä, puuroon en lisää koskaan suolaa, ja esim.  kastikkeisiin laitan suolaa todella maltillisesti, kun sitä voi lisätä sitten omalla lautasella jos siltä tuntuu. Sanoi kulinaristit mitä hyvänsä, en halua että lapset saavat liikaa suolaa. Kun he eivät totu suolaisen ruuan makuun pienenä, eivät he kaipaa sitä isompanakaan. Maailma on täynnä ihan mielettömiä makuja ja mausteita, joilla ruokia voi maustaa suolan sijaan.

Suola ei kokonaan pannassa

Kun pääosin välttelee liikaa suolansaantia ja piilosuolaa arjessa, ei haittaa jos joskus tekee ruuaksi jotain vähän suolaisempaa, kuten soijakastikkeella maustettua lohta. Silloinkin teen tosin oman vähäsoijaisemman version lapsille, ja käytän aina sitä soijakastiketta, josta suolan määrää on vähennetty. Meillä on myös suvussa korkeaa kolesterolia, korkeaa verenpainetta ja tietenkin äitini saama aivoinfarkti, ja siksi pidän äärimmäisen tärkeänä sitä että vältän liikaa suolan saantia itse, ja opetan lapsille pienestä asti hyvän ruokavalion mallin. Me yritetään noudattaa THL:n Syödään yhdessä -ruokasuostuksia koko perheen ruokavaliossa mahdollisimman hyvin. Uskon että niihin voi luottaa, ja ainakin ollaan koko perhe voitu hyvin kun ollaan niitä noudatettu.

Mitä on maitosuola?

Myös Valio on ottanut tärkeäksi asiakseen vähentää liikaa suolan saantia arjessa. Valio on kehittänyt uuden Valio ValSa -maitosuolan, joka koostuu maidon luontaisista mineraaleista. Siinä on lähes 80% vähemmän natriumia kuin tavallisessa
ruokasuolassa. Maidon sisältämät mineraalit ovat peräisin lehmien syömästä rehusta. Kesällä lehmät syövät pääosin
tuoretta nurmea ja talvella säilöttyä AIV-rehua. Maidosta juustoa valmistettaessa syntyy sivutuotteena heraa, joka koostuu heraproteiineista sekä maidon mineraaleista, eli siis maitosuolasta.

Maitosuolalla voidaan korvata osa esimerkiksi maitotuotteiden ja leipien valmistuksessa käytettävästä ruokasuolasta. Samalla tuotteiden suolapitoisuus laskee, mutta mausta ei tarvitse tinkiä. Valio ValSa on keksintönä merkittävä myös kansainvälisesti.

Parempia valintoja

Me ollaan käytetty jo melkein vuoden ajan Oivariini ValSaa levitteenä, koska se on herkullista ja siitä suolan määrää on vähennetty. Se maistuu ihan samalta kuin tavallinenkin Oivariini, mutta tulee syötyä sopivasti vähemmän suolaa levitteessä. Kamppiksen myötä testattiin myös Valio Oltermanni ValSaa, ja sekin maistui ihan perus Oltermannilta. Taidetaan siis vaihtaa meidän Kevyt Oltermanni pysyvästi tähän Valio Oltermanni vähemmän suolaa -versioon.

Me syödään leipää melkein joka päivä, koska leipä on vaan niin hyvää. Siksi musta on tosi hienoa, että leipää syödessäkin voi tehdä vielä entistä parempia valintoja.

Kiinnitättekö huomiota suolan saantiin omassa tai lasten ruokavaliossa? 


Vauvan lautasella – samaa ruokaa kuin muillakin

22.01.2018

Multa on kyselty paljon meidän melkein-yksivuotiaan syömisistä, ja nyt olen pitänyt parin viikon ajan (aina kun olen muistanut) sellaista säännöllisen epäsäännöllistä ruokakuvapäiväkirjaa. !!DISCLAIMER!! heti alkuun, että kuvissa on siis satunnaisia annoksia vauvan lautaselta sieltä täältä. Postauksessa ei ole esitelty yhdenkään kokonaisen päivän ruokia, vaan joitakin meidän minin illallisia, lounaita, välipaloja ja aamupaloja eri päiviltä ja eri viikoilta. Kaikkia aterioita en mitenkään ehtinyt tai kyennyt kuvaamaan.

Meidän sormiruokataipaleen aloituksesta kirjoitin heinäkuussa, ja vinkkasin elokuussa erillisessä postauksessa myös parhaista astioista ja muista välineistä tähän puuhaan.

Ollaan menty koko tämä kulunut puoli vuotta kiinteiden ruokien parissa lapsentahtisesti. Vauvalle ei ole ikinä tuputettu ruokaa tai pakotettu syömään, eikä olla syömisistä jouduttu stressaamaankaan. Tyyppi on ollut tosi kiinnostunut ruuasta, ja hän on myös kasvanut hienosti ja tasaisesti, eli siinä mielessä me ollaan päästy tosi helpolla ruokien kanssa. Olen siitä tosi kiitollinen.

Koko perheen brunssi, vauvalle suolatonta ja maidotonta munakokkelia, tomaattia, kurkkua, klementiiniä, ruisnaksuja ja vauvojen lisäsokerittomia kauramuroja. Hän halusi myös oman paahtoleivän. 

Ehkä n. 6-7kk iässä alettiin tarjoamaan se 5 ateriaa päivässä, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Välillä hän söi isompia annoksia, ja välillä ei tykännyt muusta, kuin puurosta. Puuro on hänen suurin suosikkinsa. Hän varmaan olisi tyytyväinen jos saisi syödä koko elämänsä pelkkää puuroa. Mutta ollaan siitä huolimatta yritetty tarjota monipuolisesti kaikkea mahdollista, ja nyt viime kuukaudet hän on syönyt tosi reippaasti. Hän on ennakkoluuloton maistelija, ja maistaa yleensä melkein mitä tahansa mitä lautaselle laitan. Vihanneksista ja hedelmistä hän tykkää erityisen paljon, ja myös maustamaton jugurtti on suuri lemppari.

Simppelin sormiruokakeittiön kanapötköjä (broilerin jauhelihaa, porkkanaa, omenaa, kauraryyniä, mausteita), tummaa täysjyvämakaronia, porkkanaraastetta ja kurkkua. 

Sormiruokailu on ainakin meillä ollut sotkuista puuhaa, ja ihaillen olen katsellut joidenkin siistejä vaaperoita, jotka syövät itsenäisesti lusikalla jo alle 1-vuotiaana siististi. Meillä siihen on vielä pitkä matka, ja tällä hetkellä menossa on oikein mega sotkuvaihe, kun 11kk neiti tunnustelee ja kokeilee ja heittelee ja puristelee ja litistelee ruokaansa. Onneksi on rätti, harja ja kihveli sekä hyvä imuri, niillä pääsee jo pitkälle. Ja vaatteiden kanssa sappisaippua on ehdoton. Välillä jaksan laittaa ruokalapun, välillä en, mutta kaikki vaatteet on meillä ostettu käyttövaatteiksi, ja tähän asti ovat ainakin lähteneet pyykissä puhtaaksi.

Uunilohta limemehulla, valkosipulilla ja mustapippurilla maustettuna, riisiä, raejuustoa, kurkkua ja tomaattia. Hän halusi kokeilla mitä tapahtuu jos kaataa nokkamukista vettä lautaselle. Yläpuolella lopputulos. 

Vaikka hän ei vielä osaa syödä siististi, hän osaa kuitenkin syödä todella hienosti. Hän pureskelee kuudella hampaallaan huolellisesti ruuan. Meidän ei ole tarvinnut panikoida ruokien koostumuksista yhtään. Sileitä soseita ei olla syötetty ollenkaan, mutta toki hän on itse nauttinut smoothieita pussista, ja kyllä me ostetaan välillä purkki (tai pussiruokaakin). Purkkeja harvemmin, mutta pusseja olen kyllä ostanut joka viikko. Ne on niin helppo napata mukaan, ja vauva itse ne syö suoraan pussista, ilman sotkua, vaikka autossa tai ostoskeskuksessa, tai ihan missä vaan.

Välipalalla hän söi äidin kuvausjutuista ylijääneitä mustikoita ja mansikoita, banaania, ja smoothien pussista. 

Muutenkin ollaan syötetty vauvaa melko vähän, suurimmaksi osaksi hän on syönyt aina itse, oli se sitten lihapullia, puuroa tai smoothieta. Paljon helpompaa, kun saa itsekin keskittyä oman ruuan syömiseen, kun vauva syö itse oman illallisensa, eikä kenenkään tarvitse syöttää. Samalla vauva saa myös hienosti olla mukana tasavertaisena jäsenenä koko perheen yhteisessä ruokahetkessä.

Muu perhe söi nachos supremea, hän söi jauhelihaa-papu-tomaattipaistosta, tummaa täysjyvämakaronia, avokadoa, tomaattia ja keitettyä maissia. 

Ruoat olen tehnyt sillä periaatteella, että samaa kuin meillä muillakin, mutta ilman suolaa (ja 10kk ikään asti ilman maitotuotteita myös). Reilun kuukauden ajan mukana olleet hapanmaitotuotteet on tuoneet taas ihan uusia ulottuvuuksia ruokailuihin. Vauva on aivan ihastunut jugurttiin, raejuustoon ja rahkaan. Piimääkin pitäisi kuulemma ostaa, t. ylpeä isosisko, joka on Oton piimäkaveri omien sanojensa mukaan. Piimää ei kuitenkaan olla vielä kokeiltu.

Vauvalle sopivaa pasta bolognesea, eli paseerattua tomaattia, porkkanaraastetta, sipulia, valkosipulia, mustapippuria, paprikajauhetta, jauhelihaa ja spagettia. 

Olen pyrkinyt tarjoamaan vähintään 2-3 kertaa viikossa kalaa, usein myös kasvisruokaa, ja monipuolisesti eri vaihtoehtoja, eli ei pelkkää riisiä tai pelkkää perunaa. Ihan niin kuin syödään muutkin monipuolisesti eri ruokia. Olen tehnyt paljon uuniruokia. Simppelin sormiruokakeittiön kanapötköt on meillä sekä vauvan että isompien tyttöjen lemppareita. Välillä olen tehnyt satsin kanapötköjä, jos olen ollut aikeissa tehdä vaikka pitkän haudutuksen vaativaa mausteista lihapataa muulle perheelle. Silloin olen antanut vauvalle kanapötköjä riisin ja vihannesten kanssa, ja muut ollaan syöty pataa riisin ja vihannesten kanssa. Koin pääseväni sillä tavalla helpommalla, kuin hauduttelemalla kokonaan oman padan vauvalle, vaikka toki niinkin olisin voinut tehdä jos olisin vaan jaksanut (ja omistanut toisen padan).

Tehtiin kukkakaalipastaa Hannan Sopan ohjeella muulle perheelle, ja vauva sai uunissa paahdettuja (limemehulla ja paprikajauheella maustettuja) kukkakaaleja, pinaattitagliatellea ja Simppelin Sormiruokakeittiön kanapötköjä. 

Suolan suhteen olen ollut tarkkana, mutta en kuitenkaan mitenkään neuroottinen. Itse en ole ikinä lisännyt suolaa vauvan ruokaan, mutta välillä olen antanut palan vähäsuolaista leipää, Talk-muruja pinsettiotteen harjoitteluun ym, varsinkin nyt kun ollaan jo tosi lähellä sitä 1v ikää. Aion olla tarkkana myös 1v-synttäreiden jälkeen, koska eihän se suolan sietokyky yhdessä yössä kasva mitenkään järjettömän paljon suuremmaksi. En yleensä lisää ollenkaan tai ainakaan kovin paljoa suolaa meidän ruokiin, vaan lisätään sitten Oton kanssa se suola suoraan lautaselle jos tuntuu että tarvitsee. Usein muut mausteet riittävät. Suolan käytöstä voi lukea lisää vaikka tästä artikkelista.

Banaania, pensasmustikkaa, mansikkaa, Nallen kauramuroja ja maustamatonta jugurttia. 

Sokerin suhteen olen ollut vielä tarkempi, ja aion olla jatkossakin. Kun isommat tytöt saavat ne euron irtokarkkipussit karkkipäivänä, vauva saa tyhjään irtokarkkipussiin niitä omia sokerittomia muroja ja naksuja, tai tuoreita hedelmäpaloja. Niihin hän on ollut kovin tyytyväinen, ja hän on ylpeä omasta rapisevasta pussistaan.

Imetys jatkuu edelleen lapsentahtisesti sinne 1v ikään asti, mutta imetyskerrat on jonkin verran vähentyneet jo, kun ruoka on ottanut tilaa mahasta. Nykyään imetys on enemmän sitä läheisyystankkausta, ja sellainen pieni rauhallinen hetki ennen kuin räpätäti viilettää taas ympäri kämppää. 1v iässä aion lopettaa yöimetyksen pikkuhiljaa, mutta päiväimetysten suhteen mennään ihan siten kun vauva itse haluaa, mulla ei ole mikään kiire lopetella.

Olen tyytyväinen siihen, miten ruokailut ovat sujuneet. Itselleni kokemus on tuonut varmuutta äitiydessä, monellakin saralla. Tällä kolmannella kerralla uudet vaiheet syömisissä on menneet tosi helposti ja luontevasti, kun kahdella ensimmäisellä kerralla niitä vielä jännitin jonkin verran.

Sellaisia ruokakuulumisia meillä. Pian koittavat 1v-synttärit, ja tarjoilut ovat jo kovasti mietinnässä. Saa vinkata kivoja tarjoiluita, joita 1v voisi maistaa myös ilman että heti maagisen rajapyykin täytyttyä tarvitsee vetää hurjat sokeriöverit. Kakkua hän saa kyllä silti maistaa pikku palan, ja meille tulee ihan oikea kakku. Mutta sen kaveriksi olisi kivaa laittaa kaikkia hedelmäherkkuja ja muita tarjolle, joita voisi antaa ihan surutta hänellekin niin paljon kuin napa vetää.

Ihanaa uutta viikkoa tyypit <3


Monikäyttöiset astiat & helppo vauvalle sopiva lohilaatikkoresepti

01.10.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Pyrexin kanssa.

Vuosi vuodelta olen yrittänyt tehdä parempia valintoja, vähentää meidän perheen tuottaman jätteen määrää, ja pienillä jutuilla pikkuhiljaa muuttaa meidän elintapoja kestävämmiksi ja paremmiksi. Mä en ole sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi, ja edelleen teen valitettavasti myös niitä huonoja valintoja. Mutta mun mielestä jokainen voi omalta osaltaan yrittää tehdä eettisempiä valintoja niissä asioissa missä pystyy, ja vaikka ei kerralla ryhtyisikään kaiken kompostoivaksi paleovegaaniksi (kaikki kunnia heille vaikka itse en siihen pystykään), on yksikin parempi valinta parempi kuin ei mitään.

Yksi suuri tekijä parempien valintojen tekemisessä on kiinnittää huomiota ruuan valmistukseen ja ruokahävikkiin. Ruuasta syntyy ihan uskomattoman paljon jätettä, ja on hirveää miten paljon ruokaa vaan heitetään roskikseen. Pyrexin uudet Cook & Go -astiat auttavat omalta osaltaan vähentämään ruokahävikkiä, sillä niissä ruuan valmistus, säilöminen ja jatkojalostus onnistuu todella helposti.

Samassa lasisessa astiassa ruuan voi laittaa uuniin, tarjoilla, nostaa jämät jääkaappiin, ja säilöä vaikka pakkasessa, jos ei ole tarvetta käyttää niitä heti. Pakkasesta ruuan voi nostaa vaikka kuukauden päästä suoraan mikroon ja sulattaa, tai lämmittää uudelleen uunissa. Astiat kestävät suuret lämpötilavaihtelut (-20 asteesta +300 asteeseen), ja ne on helppoa puhdistaa astianpesukoneessa. Astioita on helppo pinota, ja niiden kansiin pystyy helposti merkkaamaan milloin ruoka on valmistettu.

Mulle yksi merkittävä tekijä hävikin syntymisessä on nimenomaan se, kuinka helppoa ruuan jämiä on jatkojalostaa tai säilyttää. Mitä helpompaa se on, sitä todennäköisemmin tulee hyödynnettyä ne jämät, eivätkä ne unohdu jääkaapin perälle tai vahingossa pöytään.

Jos ruuan valmistaa Pyrexin Cook & Go -astiassa, se on helppo laittaa syönnin jälkeen jääkaappiin. Ruuan voi nostaa myös jääkaapista suoraan pakastimeen, jos mieli muuttuukin, eikä haluakaan syödä jämiä seuraavana päivänä. Samoissa astioissa ruoka on myös helppo ottaa mukaan evääksi mukaan.

Tultuani äidiksi kuusi vuotta sitten mä tutustin ensimmäistä kertaa sellaisiin sanoihin kuin BPA ja Ftalaatit – luin nimittäin että niitä ei ollut meidän ostamissa tuttipulloissa. Silloin en asiaan kiinnittänyt ohimenevää ajatusta enempää huomiota, mutta tässä vuosien varrella olen tajunnut miten monissa asioissa noita kemikaaleja ON. Vaikka niitä korvaamaan on kehitetty uusia kemikaaleja, niidenkään turvallisuudesta ei voi olla varma. Fakta on se että monet materiaalit sisältävät haitallisia kemikaaleja, ja jos meidän syömä ruoka tai juoma on niiden kanssa kosketuksissa, ne siirtyvät meihin ruuan mukana. Pyrexin Cook & Go -astiat ovat lasisia, ja ne eivät näinollen sisällä haitallisia kemikaaleja jotka liukenisivat ruokaan ja sitä kautta meidän elimistöön.

Valmistan ja säilytän kaikki Novan ruuat Pyrexin lasisissa Cook & Go -astioissa. Mä olen lakannut käyttämästä muoviastioita ruuan säilytyksessä ja valmistuksessa kokonaan sen jälkeen kun tutustuin näihin. Vaikka en porkkanatikkuja tai hedelmän paloja paistakaan uunissa, säilön ne silti lasiastiassa jääkaapissa. Meidän vanhat muoviset säilytysrasiat olen toimittanut muovin kierrätykseen, enkä aio sellaisia enää ostaa. Näihin Pyrexin Cook & Go -astioihin verrattuna niissä ei ole mitään muuta kätevää kuin se, että ne eivät rikkoudu helposti.

Helppo vauvallekin sopiva lohilaatikko (6 annosta)

1kg perunasipulisekoitusta (pakaste)

300g lohifileetä suikaleena

3 porkkanaa

1 kananmuna

1,5dl kaurakermaa

1/2 limen mehu

mustapippuria

kuivattua ruohosipulia (tuore sopii jos ruoka ei tule vauvalle)

rypsiöljyä

(suolaa muulle perheelle)

Voitele lasivuoka kevyesti rypsiöljyllä. Raasta porkkanat ja kuullota muutama minuutti rypsiöljyssä. Kaada perunasipulisekoitus vuokaan, ja sekoita joukkoon lohisuikaleet sekä porkkanaraaste. Sekoita keskenään kananmuna, kaurakerma, limen mehu ja mustapippuri. Lisää muiden ainesten joukkoon. Paista uunissa 200 asteessa n. 1 tunti. Lisää omalle lautasellesi suolaa ja mausteita jos tarvitsee. Aikuiseen makuun tästä voi myös tehdä maukkaampaa käyttämällä tuoreiden lohisuokaleiden sijaan kylmäsavulohta.

Aion jatkaa samalla tiellä jätteen vähennyksen ja eettisyyden suhteen tulevaisuudessakin, ja pikkuhiljaa tapahtuvassa muutoksessa on ainakin itselläni helppo pysyä. Jos kerralla vetäisin kaiken uusiksi, voi olla että kokisin sen hankalana ja kyllästyisin. Kun muutan yksi asia kerrallaan periaatteita kestävemmiksi, niitä on helppo noudattaa nyt ja tulevaisuudessa. Ollaan me ainakin kuluneiden vuosien aikana petrattu todella monessa asiassa, ja samalla linjalla kun jatketaan niin hyvä tulee.

Pyrexin Cook & Go -astioita on saatavilla jo nyt ainakin Prismasta ja Stockmannilta, ja pian niitä on mahdollisesti tulossa myös Cittareihin.

Kiinnitetäänkö teillä huomiota ruokahävikkiin tai muovin käyttöön? Millaisissa astioissa tykkäätte valmistaa ruokaa?