Pääsiäisloman aikana me otettiin lasten kanssa oikein asiaksi suunnitella tämän kesän lomareissua. Koska reissuun lähtee koko perhe, saa koko perhe myös osallistua matkakohteen valintaan, aktiviteettien suunnitteluun ja hotellien arvioimiseen. On tärkeää että koko porukka viihtyy yhtä hyvin, ja halutaan ottaa lasten mielipide huomioon mahdollisimman hyvin. Lapset osaavat suunnittelussa keskittyä niihin heille olennaisimpiin seikkoihin: liukumäkien hurjuuteen, leikkikentän laitteisiin, uima-altaiden varustetasoon ja siihen löytyykö paikalta lasten disco.
Me ei olla vielä päätetty lopullista kohdetta, sillä näin lähellä kesää se määräytyy sen perusteella, koska päästään lähtemään lomalle. Niin monet kohteet on jo kokonaan täynnä, ja varsinkin kun meitä on viisi, niin lopullinen matkakohde määräytyy nimenomaan sitten ajankohdan perusteella. Etelään ollaan kuitenkin lähdössä, ja varmaan viikoksi. Kunhan Oton lomat on lyöty lukkoon niin päästään vihdoin ostamaan reissu. Meidän piti silloin viime syksynä lähteä ennen Oton vanhempainvapaan päättymistä lämpimään, mutta silloin suunniteltuun reissuajankohtaan oltiinkin Oulussa viettämässä mun mummun kanssa hänen viimeisiä hetkiään, sekä hautajaisissa. Sitten Otto palasikin heti töihin, ja reissu siirtyi kesään.
Lapsillakin reissukuume tuntuu olevan kova, ja voin kertoa että tänä talvena on melkein parin vuoden takaista Mallorcan matkaa muisteltu harva se päivä lasten toimesta. Ensin he olivat sitä mieltä että samaan paikkaan on päästävä uudestaan, mutta kun kerrottiin että maailmalta löytyy muitakin kohteita joissa on esimerkiksi a) vesiliukumäkiä, b) leikkikenttä ja c) lasten disco, niin he olivat oikein avoimia ihan kaikille kohteille, onneksi! Me nimittäin halutaan kokea joku ihan uusi ja jännä paikka lasten kanssa.
Varaslähtönä kesään tein lapsille kesäiset ”drinkit” Disney On Ice -mukeihin (kahta eri mehua sekaisin), ja sitten tehtiin Ananaksesta Herra Ananas aurinkolaseilla (joka oli maailman paras läppä), otettiin pikkusiskon maailmankartta esiin ja alettiin höpöttelemään eri paikoista kaikessa rauhassa. Oli ihan mahtavaa kuunnella lasten ajatuksia, ja kirjoitin niitä vähän ylöskin lasten luvalla tänne blogiin, kun ne olivat niin loistavia.
Mikä olisi hyvä matkakohde?
”Berliini, koska sieltä saa legopassin kuulemma.”
”Havaiji koska siellä on hiekkaranta mistä mä voisin ettii leppäkerttuja.”
”Kiina, koska mä tykkään kiinalaisesta ruuasta.”
Mikä on matkustamisessa parasta?
”Parasta on se et me mennään lentokentälle TAKSILLA, koska taksit on kivoja.”
”Päästäänkö me joskus vielä lentokoneeseen?”
”Onneksi meillä on hälytysjärjestelmä kun lähdetään reissuun.”
Mitä haluaisitte nähdä matkalla?
”Mä haluisin Italiaan, koska siellä on kuulemma kaikkein kauneimmat maisemat.”
”Italia on sellanen kieli mitä mä haluisin ehkä oppii puhumaan, ehkä ne vois siel opettaa meitä puhumaan italiaa.”
”Ainakaan me ei voida mennä Egyptiin, koska siel on tosi kuivaa.”
”Mä oisin halunnu nähdä intiaaneja, mut onks ne kuollut sukupuuttoon?
”No ei oo!”
”Ai voisinko mä vielä nähdä niitä? Mä haluaisin nähdä kun ne on löytänyt sen kiven.”
”Ja sit mä en tiiä miten pääsee pyramidiin, nii mä haluisin mennä kattomaan.”
”No ovesta pääsee.”
”Entäs jos se ei aukee?”
”Ainaki Kreikkaan me voitais lähtee. Mä haluun maistaa kreikkalaista jugurttii.”
”Ehkä ne hotellit on tosi hienoja siel Kreikassa.”
”Sit mä haluisin matkata Norjaan, koska siel voi nähdä Marcuksen ja Martinuksen.”
”Mut ne ei asu koko Norjassa, vaan Oslossa, joka on Norjan pääkaupunki varmaan. Eli Oslo on Norjan…. Äiti mikä on viktigaste?
“Tärkein”
”Nii, Oslo on Norjan tärkein kaupunki, koska se on pääkaupunki.”
”Mä haluisin nähä niiinku… Mä haluisin ainakin nähdä maan mis on aina kesä. Ei Mallorca, vaan joku muu mis on aina kesä.”
Lasten toiveiden perusteella lähdetään johonkin Välimeren maahan, mahdollisesti Italiaan tai Kreikkaan, tai ehkä Kyprokselle. Heti kun reissun tarkkaa ajankohta selviää, niin päästään valkkaamaan kohde. Aika ihania vaihtoehtoja näyttää olevan kyllä edelleen tarjolla, vaikka näin viime tipassa ollaankin, ja vaikka meitä on viisi. Onneksi näin.
Nyt kun kuopus on vielä näin pieni, pidän tärkeimpänä sitä että kohde on meille helppo pienen lapsen kanssa. Sitten kun hänkin kasvaa vielä vuoden tai pari, voidaan hyvin lähteä kaupunkireissuille, tai jonnekin missä ei välttämättä olekaan niitä lasten discoja ja liukumäkiä, vaan jotain paljon jännittävämpää. Mukavuudenhalu ajaa toistaiseksi seikkailunhalun ylitse meidän perheessä, mutta vielä koittaa seikkailujenkin aika. Ehdottomasti haluan näyttää lapsille maailmasta paljon muutakin kuin ne värikkäimmät vesiliukumäet, ja niiden reissujen vuoro on sitten kun se tuntuu ajatuksena hyvältä meistä kaikista.
Lapset ovat innoissaan mukana valkkaamassa parasta reissukohdetta, ja meistä on ihanaa ottaa heidät mukaan päätöksentekoon. Ja melkein en malttaisi odottaa itse reissua, kun tiedän jo valmiiksi miten innoissaan lapset tulevat olemaan. Siitä tulee ihan mieletöntä nähdä se ilo ja onni. Ei haitannut ollenkaan katsella ulkona pauhaavaa lumimyräkkää, kun täällä sisällä on näin lämpimän aurinkoinen meininki ihanien rakkaiden kanssa.
