Esittelin meidän terassia tuossa huhtikuun lopussa kun lumet lähtivät. Terassi on pikkuhiljaa tässä alkukesän aikana muotoutunut enemmän meidän tarpeita vastaavaksi, ja nyt sieltä löytyy myös se kauan kaivattu PORTTI, joka estää taaperon karkailemisen, halleluja! Se oli niin kaivattu kaveri, vaikka tietty nyt kun sitä ei enää ole, tulee vähemmän askelia itselle, kun ei tarvitse koko ajan ryntäillä 1-vuotiaan tutkimusmatkailijan perään.

Jotta taapero viihtyy terdellä, on siihen hankittu hänelle viihdykkeitä. Meidän pihalla ei ole tilaa millekään jättimäisille kiipeilytelineille tai leikkimökeille, vaikka sellaiset ihanat olisivatkin. Mutta me ollaan kuitenkin laitettu pihalle pieni hiekkalaatikko, ja oma vauvakeinu. Lisäksi meillä on terassilla vaihtelevasti telttaa, bObleseita ja muita leluja, jotka toimivat sekä sisällä että ulkona. Terassilla voi hyvin leikkiä myös nukeilla, barbieilla, poneilla ja muilla.

Hiekkalaatikko on muovinen, ja toimisi myös uima-altaana, mutta meillä se on hiekkalaatikkokäytössä ja uima-allas on erikseen.  Hiekkikseen tuli mukana suojapeite. Tämä hiekkalaatikko veti sisäänsä 3x 25kg säkillistä hiekkaa, ja niillä ollaan hyvin pärjätty, vaikka mini hyvin usein intoutuukin viskomaan hiekkaa ympäriinsä. Onneksi terassi on helppo lakaista, eikä se hiekka varpaanvälissä niin vaarallista ole, kun pääasia on, että minityyppi viihtyy.

Vauvakeinussa hän viihtyy, mutta ei ihan niin hyvin kuin puistojen tukevammissa keinuissa. En tiedä mikä siinä on, että tuo kevyempi muovikeinu ei viihdytä niin pitkään. Hän usein haluaa keinumaan, mutta sitten hetken istuskeltuaan haluaa heti pois. Puistossa hän taas voisi keinua vaikka kolme tuntia jos antaisin. Ehkä me keksitään tuohon joku toinen keinuratkaisu, esimerkiksi sellainen hämähäkkikeinu, jossa kaikki lapset voisivat keinua yhdessä.

Pari kuukautta sitten suunnittelin innoissani meidän pihalle istutuslaatikkoa ja yhteisiä istutuspuuhia lasten kanssa. Kuinka syötäisiin sitten oman pihan antimia jotka on itse omin kätösin kasvatettu. Suunnittelun asteelle se jäi. Tämä on ehdottomasti kyllä se mun heikko kohta, ostin tomaattipensaan/puun ja sekin kuukahti alkukesän helteillä heti, vaikka omasta mielestäni kastelin kunnolla ja tarpeeksi.

Heräsin myös oikeasti siihen todellisuuteen, että istutuslaatikko on todellakin aivan turha meille, kun me kuitenkin ollaan tänä kesänä reissussa monta viikkoa yhteensä. Kuka niitä sitten olisi kastellut sillä aikaa? Ei voi naapurillekaan sysätä kasteluvastuuta kovin moneksi viikoksi, vaikka joku parin päivän reissu vielä menisikin. Me ei vaan tällä hetkellä olla tarpeeksi kotona, että ehdittäisiin huolehtia minikasvimaasta. Ja se on vaan hyväksyttävä. En tiedä tullaanko koskaan olemaan sellainen perhe jolta se onnistuu, kun meillä on kuitenkin sukua ympäri Suomen ja kovasti tykätään reissata muutenkin.

Toisaalta oli ihan hyvä huomata tämä, ja hyvä että ei ehditty pystyttää mitään istutuksia tuohon pihalle ennen kuin tämä tajuttiin. Ei kaikkien perheiden tarvitse tehdä kaikkia juttuja, vaan priorisoidaan ne itselle tärkeimmät ja keskitytään niihin. Meillä voiton vie ainakin toistaiseksi Oulu (ja muut matkat). Onneksi Oulussa päästään nauttimaan mun tädin pihan salaateista ja yrteistä, nam!

Meidän pihalla hyvin hengissä pysyvät timantti-Tuijat, joita on tällä hetkellä neljä kappaletta. Ehkä me hankitaan lisää Tuijia jos kaivataan lisää vihreyttä. Niitä on monia erilaisia, ja ne taitavat kaikki olla juuri meidän kaltaisille ihmisille sopivia. Kestävät kuumaa, kylmää, kuivaa ja märkää kaikkia yhtä hyvin.

Ollaan oltu pihalla tosi paljon ja grillattu joka viikko ainakin pari kertaa tänä kesänä. Vaikka me ei istutus-ihmisiä ollakaan, niin terassityyppejä ollaan todellakin, ja viihdytään ulkona hurjan hyvin. Siksi olen iloinen, että ollaan panostettu terassiin paljon. Tällä viikolla meidän terassi täyttyy perjantaina ihmisistä, kun juhlistetaan Ottoa! En malta odottaa juhlapäivää, siitä tulee varmasti niin kivaa. Täytyy toivoa, että säät säilyvät yhtä kauniina kuin tähänkin asti.

En ole melkein vuoteen kirjoittanut meidän perheen kaksikielisyydestä, vaikka postausta kielijutuista on toivottu. Syynä on ollut lähinnä sopivan hetken puute, ei ole ollut sellaista hyvää hetkeä kirjoittaa näistä jutuista. Ja toisaalta myös se, että kielestä on turhaa kirjoitella liian usein, koska muuten ei välttämättä olisi mitään uutta sanottavaa. Nyt kuitenkin on tullut aika ottaa pieni tsekkaus siihen, miten kaksikielisyys sujuu nyt meidän koulun aloittajalla, 5-vuotiaalla ja 1-vuotiaalla tällä hetkellä. Niille joille meidän perheen kaksikielisyys tulee uutena juttuna, suosittelen lukemaan mun edellisen postauksen aiheesta, jossa kerron enemmän meidän kielellisistä taustoista, ja siitä, miksi meillä puhutaan kahta kieltä, vaikka molemmat vanhemmat ollaan suomenkielisiä sukujuuriltamme.

Koululaisen kielitaito

Tuleva ekaluokkalainen puhuu tällä hetkellä ruotsin kieltä paremmin kuin suomea. Hän nauttii ruotsin kielestä, ja puhuu sitä mielellään kotonakin. Hänellä sujuu vaihtaminen kielestä toiseen tosi luontevasti, ja hän kirjoittaa ja lukee sujuvasti sekä ruotsiksi että suomeksi. Suomen luku- ja kirjoitustaito tuli hänelle n. neljävuotiaana, mutta ruotsin kielen lukeminen ja kirjoittaminen alkoi sujua vasta vuotta myöhemmin, n. 5-vuotiaana. Ensin oli opittava lukemaan sujuvasti suomeksi, että ymmärsi sen, miksi asiat kirjoitetaan ja lausutaan eri tavalla ruotsiksi. Nykyään se sujuu kuin vettä vaan.

Helsingissä on meneillään kokeilu, jossa suomen kielen tunnit aloitetaan jo ekaluokalla ruotsinkielisissä kouluissa. Tämä on musta tosi hyvä juttu, koska ollaan huomattu, että suomen kieli kaipaa myös tukea. Eskarin ansiosta esikoinen on kuullut viimeisen vuoden aikana enemmän ruotsin kieltä kuin suomea, ja sen huomaa puheesta. Jotkut suomenkieliset sanat unohtuvat välillä tai korvautuvat ruotsinkielisillä sanoilla, ja joskus hän myös kääntää ruotsinkielisiä fraaseja suoraan suomeksi puheessa. Se on hauskan kuuloista, mutta tietenkin oikeakielisyys on tärkeää, ja mä yritän pitää huolen että puhun itse oikein suomeksi kotona. Pääosin hän kuitenkin puhuu molempia kieliä tosi hyvin, selkeästi ja oikein. Uskon että molempien kielten oppiminen sujuu myös koulussa oikein hyvin.

Miten menee viisivuotiaalla

Suomi ja ruotsi ovat aikalailla tasavahvoja meidän viisivuotiaalla, tosin hän yleensä puhuu mieluummin kotona suomea. Hänkin kyllä vaihtaa sujuvasti kielestä toiseen, ja osaa hyvin ruotsin kieltä, mutta ainakin toistaiseksi suomi tuntuu hänelle kotona luontevammalta. Olen huomannut, että myös kavereilla on kielen kehityskessä merkitystä. Viisivuotiaalla on pari dagiskaveria, jotka puhuvat dagiksessa kavereille ennemmin suomea. Esikoisen kaksi BFF:ää taas ovat molemmat vahvemmin ruotsinkielisiä, jolloin he puhuvat aina keskenään ruotsia.

Keskimmäinen ymmärtää kaiken ruotsiksi hyvin, ja ilmaisee itseään sujuvasti molemmilla kielillä, vaikka usein valitseekin suomen kielen silloin kun saa itse päättää. Ääntäminen sujuu hyvin, ja on luontevaa. Viisivuotias on nyt tämän kevään ajan lukenut suomeksi helppolukuisia kirjoja, ja on hauskaa nähdä että meneekö hänelläkin se suunnilleen vuosi ennen kuin lukeminen alkaa luonnistua täysillä myös ruotsiksi. Yksittäiset sanat taitavat jo onnistua, mutta kokonaisia kirjoja hän ei vielä lue ruotsiksi.

Kaksikielisen 1-vuotiaan puhumaan oppiminen

Kuopus on meidän lapsista se, joka on kuullut ruotsia ihan syntymästään asti. Isompien tyttöjen ollessa kotona Otto on puhunut systemaattisesti ruotsia koko kuopuksen elämän ajan, mutta aina välillä (vähän turhan usein) kolmestaan ollessa ollaan sitten puhuttu vaan suomea. Kuten isommilla tytöillä, myös kuopuksella suomen kieli on vahvempi kuin ruotsi tässä vaiheessa elämää. Olisi hauskaa tietää, olisiko näin, jos mun sijaan kotona olisikin ollut Otto tämän kevään ajan. Syksyllä Oton vanhempainvapaan aikaan nimittäin kuopus oppi uusia sanoja molemmilla kielillä suunnilleen samassa tahdissa, mutta kevään aikana se on vaihtunut niin että suomi on huomattavasti vahvempi, ja ruotsinkielisiä sanoja on unohtunut ja jäänyt pois.

Ruotsiksi hän ymmärtää kyllä monet perusjutut, kuten ”kom hit”, ”kommer du bort”, ”ska vi läsa en bok?” ym. mutta suomeksi hän ymmärtää paremmin ja enemmän. Suomeksi sanavarastoa on mahdoton laskea, kun sanoja tulee joka päivä monia uusia ja lauseitakin on tullut jo parin kuukauden ajan. Ruotsiksi tulevia sanoja on kuitenkin helposti laskettava määrä: boll, bebbe/bebis, sova, pappa, mamma, tacktack ym.

Meidän pitäisi selkeästi siis skarpata tässä lisää. Lohtua tuo kuitenkin se, että tiedän jo valmiiksi, että hän oppii sitten kielen viimeistään dagiksessa, kuten meidän isommatkin tytöt aikanaan. Hän myös ymmärtää ruotsin kieltä, eikä se ole hänelle täysin uusi asia, vaan ihan tuttu juttu. Ei oteta stressiä, mutta kiinnitetään entistä paremmin huomiota. Mitä enemmän hän osaa ja ymmärtää, sitä helpompi kieltä on puhua hänelle.

Ruotsin kieli arjessa

Arjessa meillä kuulee kotona molempia kieliä. Edelleen Otto tosin tekee niin, että jos meillä on ei-ruotsinkielisiä ihmisiä kylässä, tai ollaan itse kylässä jossain missä ei puhuta kahta kieltä, niin hän vaihtaa kokonaan suomeksi, koska se on hänelle helpompaa. Tämä ei onneksi ole ollut meille ongelma ainakaan toistaiseksi, enkä usko että se loppupeleissä vaikuttaa kovinkaan paljoa kielen kehitykseen. Nykyään lapsilla on aika paljon leikkitreffejä ja synttäreitä ruotsinkielisten kavereiden kanssa, ja siitä syystä he kuulevat kieltä nykyään useammin kuin vain isältään tai päiväkodissa.

Joskus pari vuotta sitten lapsia piti maanitella katsomaan ennemmin BUU-klubbenia kuin Pikkukakkosta, mutta nykyään on ihan toisin päin. He katsovat tosi mielellään ruotsinkielisiä lasten ohjelmia, ja esimerkiksi Yle Areenan Hajbon sarjat ja videot on meidän pikkukoululaisen lemppareita. Meidän lapset leikkivät keskenään useimmiten suomeksi, mutta välillä myös kannustetaan leikkimään ruotsiksi, varsinkin silloin kun kuopus on mukana leikissä. Me luetaan paljon kirjoja, sekä suomeksi että ruotsiksi. Lapset lukevat itsekseen ja toisilleen, ja me luetaan Oton kanssa heille molemmat omilla kielillämme.

Hauskat sanamokat suomeksi

Isommilla tytöillä tulee aina välillä hauskoja sanamokia, kun he puhuvat suomea ja ajattelin nyt jakaa niistä muutaman. Ruotsiksi on sanonta ”pikulitet” silloin kun joku on tosi pieni. Meidän tytöt on käyttäneet samaa etuliitettä myös suomeksi ja muidenkin sanojen kanssa. ”Pikuvarovasti” oli kuulemma ”tosi varovasti”. Ruotsiksi sanotaan ”jag tror inte så” eli suomeksi ”en usko”. Mutta meidän tytöt sanovat ”mä en luulisi niin”, koska tro tarkoittaa sekä uskoa että luulla. Jos vaikka kysyn, että ”onkohan teillä huomenna jumppaa” niin vastauksena voi olla ”mä en luulisi niin”.

Suomeksi sanotaan esim. että ei ole tehnyt jotain ”pitkään aikaan”, mutta ruotsiksi sanotaan ”på länge” eli vaan ”pitkään”. Siksi joskus meidän lapset sanoo vaikka että ”mä en oo piirtänyt pitkään” tai ”me ei olla käyty täällä pitkään” kun he oikeasti tarkoittavat ”pitkään aikaan”. Muita hauskoja juttuja joita viime aikoina on tullut olivat esimerkiksi ”triangelin muotoinen” eli kolmion muotoinen ja ”kirjoittaa alas” (ruotsiksi skriv ner, suomeksi vastaava ilmaisu ”kirjoittaa ylös”).

Aina kun huomaan näitä suoria käännöksiä, niin pyrin korjaamaan niitä lempeästi, jotta jatkossa sama ilmaisu onnistuisi oikein. Monia juttuja saa korjata useaan kertaan, koska ne varmaan tuntuvat niin luontevilta. Se ei kuitenkaan haittaa, koska 99% ajasta molemmat kielet sujuvat tosi hienosti, ja lapsia ei myöskään haittaa, että korjaan. Me ollaan aina oltu kielen suhteen tosi kannustavia, eikä koskaan naureta vaikka tulisikin virheitä, vaan kannustetaan ja kehutaan.

Kuinka jatkossa

Aiotaan jatkaa samalla linjalla, kuin tähänkin asti. Vuosi vuodelta ruotsin kielestä on tullut luontevampi ja luontevampi osa meidän arkea. Lapsille se on ihan selkeästi tunnekieli siinä missä suomikin, ja he osaavat ilmaista itseään tosi rikkaasti myös ruotsiksi. Me jatketaan edelleen samalla mallilla, että Otto puhuu ruotsia, ja mä suomea, ja lasten nukkuessa sitten puhutaan keskenään suomea. Kun Oton loma pian alkaa, hän on taas enemmän kotona ja ehkä myös kuopuksen ruotsinkielinen sanavarasto lähtee kasvamaan kohinalla jälleen. Uskon että kaksikielisyys tulee olemaan suuri rikkaus meidän lasten elämässä myös tulevaisuudessa, ja siitä on varmasti hyötyä sekä koulussa muita germaanisia kieliä opiskellessa että työelämässä.

Tiedän että blogia lukee monia kaksikielisiä perheitä, miten teillä on sujunut koulun aloitus ja suomen tunnit?

Viime viikolla eräänä pilvisenä päivänä me käytiin lasten kanssa ajelemassa, ja mentiin Kaivopuiston Lohikäärmepuistoon, missä on jättikokoinen liukumäki jota meidän lapset rakastavat. Käytiin samalla nappaamassa asukuvat Oton kanssa, tosin se täytyy disclaimerina todeta tähän alkuun, että en todellakaan ollut korollisissa sandaaleissa leikkipuistossa, vaan ihan perus tennareissa. Kuvia varten vaihdoin kuitenkin kengät, sillä halusin korostaa housujen muotoa, ja tuoda ne kauniisti esiin. Korkkarit korostavat jalkoja kivasti, ja ainakin mulle ne ovat sellainen kunnon itsetuntoboosti, jotka saavat mut tuntemaan itseni naiselliseksi.

Tajusin yksi päivä asukuvia selaillessani, että nämä mun luottokorkkarit ovat oikeasti ilahduttaneet mua jo yli neljä vuotta, ja kestäneet aivan uskomattoman hyvin kaikki gaalat, mukulakivillä kompastelut  ja muut. Ne olivat todella hyvä löytö vuonna 2014 – niistä ei nimittäin ole kertaakaan vielä vaihdettu edes korkolappuja, vaikka ne ovat oikeasti olleet tosi kovassa käytössä. Harvoin käy näin hyvä munkki korkkareiden kanssa jos ostaa ihan perus ketjuliikkeestä.

Myös tämä Coachin laukku on ollut käytössä jo vuodesta 2014 asti, sillä silloin sen ostin meidän häämatkalla Berliinin Galerie Lafayettelta. Laukku on toiminut hoitolaukkuna, ja mun arkilaukkuna lähestulkoon joka päivä sen jälkeen kun sen ostin, ja se on edelleen ihan kuin uusi. Nahka on pehmeää, siinä ei ole kulumia missään, ja se näyttää edelleen juuri siltä, kuin sinä päivänä kun sen ostin. Ainakin siis ulkopuolelta. Sisäpuolella on keksin murusia, smoothietahra ja kaikkea muuta ihanaa. Mutta jos ne puhdistaisi, niin laukku näyttäisi ihan uudelta myös sisältä. Ajaton musta malli on ihan loistava, enkä ole ostanut uutta isoa käsilaukkua sen jälkeen, kun ei ole ollut tarvetta.

Asun vaatteet ovat kaikki vanhoja mallikappaleita. Ne ovat siis olleet showroomilla, lainattavana ja kuvauksissa käytössä tietyn ajanjakson, ja sen jälkeen ne ovat saaneet mun luota uuden kodin. Takin esittelin tarkemmin jo toukokuussa asupostauksessa. Monet mun ”uudet” vaatteet ovat todellisuudessa olleet käytössä ties kuinka monta kertaa ennen kuin ne tulivat mulle. Ja se on musta ihanaa! Joskus mallikappale-vaatteista puuttuu esimerkiksi nappeja (mikä on helppo korjata), tai niissä on jokin tahra joka täytyy ensin poistaa, mutta mulle tulee siitä hyvä fiilis, että vaate saa lisää käyttöaikaa mun päällä. Joskus mallikappaleissa on mukana myös jotain ihan uniikkeja vaatteita, jollaisia ei koskaan ole päätynyt myyntiin asti, vaan niistä on tehty jokin erilainen versio. Mulla on esimerkiksi yksi ihana paita, josta tehtiin eri värityksellä myynti-versio. Niitä on näkynyt tosi monella, mutta mun oma eri värinen paita on uniikkikappale.

Mä nautin edelleen ihan uskomattoman paljon siitä, että voin taas käyttää rohkeasti eri värisiä vaatteita, kun on neutraalin värinen tukka. Aivan ihanaa kun voi leikitellä väriyhdistelmillä, ja käyttää vaikka jotain räikeällä kuviolla varustettua vaatetta, kun ei tarvitse ottaa hiusten väriä huomioon. Niin parasta!

Takki Lindex | Paita Cubus | Housut Gina Tricot | Korvakorut Gina Tricot | Laukku Coach | Kengät Zara

Iskeekö teihin keltaisen ja sinisen yhdistelmä, vai tuleeko ihan Ruotsi-vibat?

Eilen käytiin meidän isojen tyttöjen kanssa Marcuksen & Martinuksen keikalla Kaisaniemen puistossa. Pakko sanoa, että oli ehdottomasti yksi siisteimpiä juttuja mitä ollaan yhdessä tehty, me nautittiin kaikki niiiiiiin paljon! Ostettiin liput jo aikoja sitten, ja tätä odotettiin ja jännitettiin yhdessä koko kevät tyttöjen kanssa. Ihan mahtava keikka kertakaikkiaan, ja musta on vaan niin ihanaa että me voidaan tehdä yhdessä tällaisia siistejä asioita!

Tytöt alkoivat kuuntelemaan Marcusta & Martinusta kun kuulivat joskus laivan muumidiskossa heidän biisin ”Elektrisk”, ja siitä lähtien on tätä poikakaksikkoa fanitettu oikein urakalla. Siinä on kyllä sellaiset määrätietoiset ja lahjakkaat tyypit, että ei voi kuin ihailla. Ei paljoa parempia roolimalleja voi nuorille ollakaan, joten oikein ilolla tuen tätä fanitusta. Tyttöjen innostusta seuratessa (ja melkein joka päivä M&M musiikkia kuullessa) on itsekin varmaan tullut ryhdyttyä jonkin sortin faniksi. Heissä on sellaista positiivista meininkiä ja hyvää fiilistä, ja musiikkikin on enemmän kuin jees.

Tuntuu niin kreisiltä ajatella, että meillä on jo niin isoja lapsia, että heidän kanssa voi näin helposti ja vaivattomasti lähteä isolle puistokeikalle, eikä keikalla kertaakaan tarvinnut jännittää, että miten se sujuu lasten kanssa. Silkkaa musiikin ja tanssin ja kavereiden riemua koko keikka, ihan kuin olisin ollut omien kavereiden kanssa siellä, mutta ne olikin mun lapset.

Tavattiin keikalla sekä Modernisti Kodikas-blogin ihanaa Kerttua ja hänen tyttöään, että meidän kaveria ja heidän kaksosia, jotka on meidän tyttöjen tuttuja kavereita. Lapsilla oli ihan mahtava meininki, he tanssivat ja kiljuivat ja fiilistelivät kaikki yhdessä. Välillä flossasivat ja shufflasivat (kertokaa tietävämmät jos se ei taivu noin suomeksi) ja pomppivat. Niin siistiä, että näin pienillä on jo niin suuri intohimo joihinkin asioihin, ja miten täysillä he eläytyivät keikkaan. Ehkä kaikkein siisteintä oli se, että he tutustuivat myös uusiin lapsiin keikan aikana, ja kaikki olivat yhtä suurta ja iloista porukkaa. Keikan jälkeen sitten innoissaan kerrottiin kuinka on saatu uusia ihania ystäviä. Miten helposti lapset ystävystyvät! Siitä ennakkoluulottomuudesta ja ystävyyden riemusta voisi jokainen aikuinenkin ottaa mallia.

Kuvat: Kerttu / Modernisti Kodikas

Tämä kokemus oli niin hieno, että se jää varmasti meille lämpimäksi muistoksi ikuisiksi ajoiksi. Ja tämän keikan jälkeen tiedän, että voidaan hyvin lähteä tyttöjen kanssa keikalle vaikka kauemmaskin, jos tulee joku heidän fanittamansa bändi esim. Tukholmaan tai muihin naapurimaiden kaupunkeihin. He jaksoivat tosi hienosti, ja tässä kun vielä kasvavatkin koko ajan niin huimaa vauhtia, niin en epäile hetkeäkään, etteikö onnistuisi hienosti joku vielä isompikin keikka.

Keikalla alle 12-vuotiaat eivät päässeet mitenkään lavan lähelle, sillä se Golden Circle -alue oli K-12. Se oli vähän harmi pienten puolesta, mutta ymmärrän kuitenkin hyvin miksi näin oli tehty. Onneksi meidän lapsia tämä ei tuntunut haittaavan, he näkivät hyvin kun kiipesivät aidalle istumaan, ja sitten välillä fiilistelivät ja tanssivat ihan maan tasalla, ja kuuntelivat keikkaa samalla. Kauempana ei ainakaan ollut mitään ahdistavaa tungosta, vaan mahduttiin oikein hyvin siihen hengailemaan.

Ollaan kyllä vieläkin kaikki ihan fiiliksissä eilisestä. Pakko oikein välillä pysähtyä vaan fiilistelemään sitä, miten siistit lapset me ollaan saatu. He on vaan niin huikeita tyyppejä, että on vaan ihan mahdottoman suuri onni saada olla heidän vanhempia. <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Offerillan kanssa.

Me lähdetään tässä kuussa Kreikkaan koko perhe, ja mä ajattelin, että olisi kivaa jos reissussa olisi jalat ja kädet hoidettuna, ja kynnet kauniina. Viime vuonna kokeilin Oulussa geelilakkausta sormien kynsiin, ja olin niin vaikuttunut sen kestosta, että halusin geelilakkauksen myös tälle kesälle. Geelilakat pysyivät mulla kauniina viitisen viikkoa, ja sitten oma kynsi alkoi kasvaa niin paljon alta, että sen huomasi. Otin kuitenkin lakat sen verran neutraalissa sävyssä, että ne saivat kasvaa luonnollisesti pois, eikä sekään näyttänyt pahalta.

Geelilakkaus on niin helppo, nopea ja vaivaton tapa pitää kynnet kauniina ja kestävinä. Viime vuonna tosiaan kokeilin geelilakkausta vain sormien kynsiin, mutta nyt otin sen myös varpaiden kynsiin. Jalat ovat päässeet tänä kesänä esille avonaisissa kengissä kauniiden säiden ansiosta, mutta täytyy hieman nolona myöntää, että kuljin viimeiset kolme viikkoa sandaaleissa kuivilla jaloilla, joiden kynnet oli lakannut meidän viisivuotias harmaalla glitter-kynsilakalla. Siis silloin kolme viikkoa sitten lakannut. Ei kovin nättiä.

Varasin itselleni jalkahoidon ja manikyyrin, sekä geelilakkauksen Offerillan lahjakortilla. Ajanvaraus onnistui tosi nopeasti, ja Offerillan lahjakortilla mani-pedi & geelilakkaus tulivat tosi edulliseksi. Ihanan helppoa, ja sitten ei tarvitse miettiä kynsiä moneen viikkoon. Riittää kun kosteuttaa jalkoja ja kuorii ihoa aina välillä, niin jalkahoidon tulokset pysyvät nättinä. Mä en ollut koskaan ennen käynyt jalkahoidossa, joten se oli mukavaa hemmottelua, tuli niin hyvä mieli kun sai tunnin ajan vaan istuskella ja rentoutua. Pitää ehdottomasti käydä useamminkin! Offerillan lahjakorttihan on myös loistava lahjaidea jos osuu vaikka läheisten synttäreitä kesälle, kenellepä ei nimittäin kelpaisi hemmottelu tai vaikka ihana lounas ravintolassa.

Tässä kuussa löysin Offerillasta myös Cafe Köketin lounas-lahjakortit ja ostin sellaisetkin jo valmiiksi, pitää käydä Oton kanssa lounaalla kunhan sattuu sopiva päivä. Saattaa olla että se jää reissujen takia sitten ensi kuulle, mutta onneksi lahjakortissa oli voimassaoloaikaa ihan hyvin. Mä tykkään hirveästi siitä, miten Offerillan ansiosta törmää ihan uusiin ravintoloihin, hemmotteluhoitoihin, perheen yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin hauskaan. Sen lisäksi että sieltä saa ideoita, ne ideat voi myös toteuttaa tavallista edullisemmin Offerillan kautta. Ihan täydellistä, ja paras kaveri kesälomatekemisen suunnitteluun! Nytkin siellä on Flamingo-lippupaketteja, tramppapuistolippuja, ravintolalahjakortteja ja vaikka mitä muuta.

ARVONTA: VOITA 40€ LAHJAKORTTI OFFERILLAAN

Mitä sinä haluaisit tehdä Offerillan lahjakortilla? Kommentoi postaukseen ja käy tilaamassa Offerillan uutiskirje, niin olet mukana 40€ arvoisen Offerilla-lahjakortin arvonnassa! Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on 16.6. klo 23.59 asti.  Onnea arvontaan kaikille!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3