Kaksikielisyys – kuinka se sujuu nyt

12.06.2018

En ole melkein vuoteen kirjoittanut meidän perheen kaksikielisyydestä, vaikka postausta kielijutuista on toivottu. Syynä on ollut lähinnä sopivan hetken puute, ei ole ollut sellaista hyvää hetkeä kirjoittaa näistä jutuista. Ja toisaalta myös se, että kielestä on turhaa kirjoitella liian usein, koska muuten ei välttämättä olisi mitään uutta sanottavaa. Nyt kuitenkin on tullut aika ottaa pieni tsekkaus siihen, miten kaksikielisyys sujuu nyt meidän koulun aloittajalla, 5-vuotiaalla ja 1-vuotiaalla tällä hetkellä. Niille joille meidän perheen kaksikielisyys tulee uutena juttuna, suosittelen lukemaan mun edellisen postauksen aiheesta, jossa kerron enemmän meidän kielellisistä taustoista, ja siitä, miksi meillä puhutaan kahta kieltä, vaikka molemmat vanhemmat ollaan suomenkielisiä sukujuuriltamme.

Koululaisen kielitaito

Tuleva ekaluokkalainen puhuu tällä hetkellä ruotsin kieltä paremmin kuin suomea. Hän nauttii ruotsin kielestä, ja puhuu sitä mielellään kotonakin. Hänellä sujuu vaihtaminen kielestä toiseen tosi luontevasti, ja hän kirjoittaa ja lukee sujuvasti sekä ruotsiksi että suomeksi. Suomen luku- ja kirjoitustaito tuli hänelle n. neljävuotiaana, mutta ruotsin kielen lukeminen ja kirjoittaminen alkoi sujua vasta vuotta myöhemmin, n. 5-vuotiaana. Ensin oli opittava lukemaan sujuvasti suomeksi, että ymmärsi sen, miksi asiat kirjoitetaan ja lausutaan eri tavalla ruotsiksi. Nykyään se sujuu kuin vettä vaan.

Helsingissä on meneillään kokeilu, jossa suomen kielen tunnit aloitetaan jo ekaluokalla ruotsinkielisissä kouluissa. Tämä on musta tosi hyvä juttu, koska ollaan huomattu, että suomen kieli kaipaa myös tukea. Eskarin ansiosta esikoinen on kuullut viimeisen vuoden aikana enemmän ruotsin kieltä kuin suomea, ja sen huomaa puheesta. Jotkut suomenkieliset sanat unohtuvat välillä tai korvautuvat ruotsinkielisillä sanoilla, ja joskus hän myös kääntää ruotsinkielisiä fraaseja suoraan suomeksi puheessa. Se on hauskan kuuloista, mutta tietenkin oikeakielisyys on tärkeää, ja mä yritän pitää huolen että puhun itse oikein suomeksi kotona. Pääosin hän kuitenkin puhuu molempia kieliä tosi hyvin, selkeästi ja oikein. Uskon että molempien kielten oppiminen sujuu myös koulussa oikein hyvin.

Miten menee viisivuotiaalla

Suomi ja ruotsi ovat aikalailla tasavahvoja meidän viisivuotiaalla, tosin hän yleensä puhuu mieluummin kotona suomea. Hänkin kyllä vaihtaa sujuvasti kielestä toiseen, ja osaa hyvin ruotsin kieltä, mutta ainakin toistaiseksi suomi tuntuu hänelle kotona luontevammalta. Olen huomannut, että myös kavereilla on kielen kehityskessä merkitystä. Viisivuotiaalla on pari dagiskaveria, jotka puhuvat dagiksessa kavereille ennemmin suomea. Esikoisen kaksi BFF:ää taas ovat molemmat vahvemmin ruotsinkielisiä, jolloin he puhuvat aina keskenään ruotsia.

Keskimmäinen ymmärtää kaiken ruotsiksi hyvin, ja ilmaisee itseään sujuvasti molemmilla kielillä, vaikka usein valitseekin suomen kielen silloin kun saa itse päättää. Ääntäminen sujuu hyvin, ja on luontevaa. Viisivuotias on nyt tämän kevään ajan lukenut suomeksi helppolukuisia kirjoja, ja on hauskaa nähdä että meneekö hänelläkin se suunnilleen vuosi ennen kuin lukeminen alkaa luonnistua täysillä myös ruotsiksi. Yksittäiset sanat taitavat jo onnistua, mutta kokonaisia kirjoja hän ei vielä lue ruotsiksi.

Kaksikielisen 1-vuotiaan puhumaan oppiminen

Kuopus on meidän lapsista se, joka on kuullut ruotsia ihan syntymästään asti. Isompien tyttöjen ollessa kotona Otto on puhunut systemaattisesti ruotsia koko kuopuksen elämän ajan, mutta aina välillä (vähän turhan usein) kolmestaan ollessa ollaan sitten puhuttu vaan suomea. Kuten isommilla tytöillä, myös kuopuksella suomen kieli on vahvempi kuin ruotsi tässä vaiheessa elämää. Olisi hauskaa tietää, olisiko näin, jos mun sijaan kotona olisikin ollut Otto tämän kevään ajan. Syksyllä Oton vanhempainvapaan aikaan nimittäin kuopus oppi uusia sanoja molemmilla kielillä suunnilleen samassa tahdissa, mutta kevään aikana se on vaihtunut niin että suomi on huomattavasti vahvempi, ja ruotsinkielisiä sanoja on unohtunut ja jäänyt pois.

Ruotsiksi hän ymmärtää kyllä monet perusjutut, kuten ”kom hit”, ”kommer du bort”, ”ska vi läsa en bok?” ym. mutta suomeksi hän ymmärtää paremmin ja enemmän. Suomeksi sanavarastoa on mahdoton laskea, kun sanoja tulee joka päivä monia uusia ja lauseitakin on tullut jo parin kuukauden ajan. Ruotsiksi tulevia sanoja on kuitenkin helposti laskettava määrä: boll, bebbe/bebis, sova, pappa, mamma, tacktack ym.

Meidän pitäisi selkeästi siis skarpata tässä lisää. Lohtua tuo kuitenkin se, että tiedän jo valmiiksi, että hän oppii sitten kielen viimeistään dagiksessa, kuten meidän isommatkin tytöt aikanaan. Hän myös ymmärtää ruotsin kieltä, eikä se ole hänelle täysin uusi asia, vaan ihan tuttu juttu. Ei oteta stressiä, mutta kiinnitetään entistä paremmin huomiota. Mitä enemmän hän osaa ja ymmärtää, sitä helpompi kieltä on puhua hänelle.

Ruotsin kieli arjessa

Arjessa meillä kuulee kotona molempia kieliä. Edelleen Otto tosin tekee niin, että jos meillä on ei-ruotsinkielisiä ihmisiä kylässä, tai ollaan itse kylässä jossain missä ei puhuta kahta kieltä, niin hän vaihtaa kokonaan suomeksi, koska se on hänelle helpompaa. Tämä ei onneksi ole ollut meille ongelma ainakaan toistaiseksi, enkä usko että se loppupeleissä vaikuttaa kovinkaan paljoa kielen kehitykseen. Nykyään lapsilla on aika paljon leikkitreffejä ja synttäreitä ruotsinkielisten kavereiden kanssa, ja siitä syystä he kuulevat kieltä nykyään useammin kuin vain isältään tai päiväkodissa.

Joskus pari vuotta sitten lapsia piti maanitella katsomaan ennemmin BUU-klubbenia kuin Pikkukakkosta, mutta nykyään on ihan toisin päin. He katsovat tosi mielellään ruotsinkielisiä lasten ohjelmia, ja esimerkiksi Yle Areenan Hajbon sarjat ja videot on meidän pikkukoululaisen lemppareita. Meidän lapset leikkivät keskenään useimmiten suomeksi, mutta välillä myös kannustetaan leikkimään ruotsiksi, varsinkin silloin kun kuopus on mukana leikissä. Me luetaan paljon kirjoja, sekä suomeksi että ruotsiksi. Lapset lukevat itsekseen ja toisilleen, ja me luetaan Oton kanssa heille molemmat omilla kielillämme.

Hauskat sanamokat suomeksi

Isommilla tytöillä tulee aina välillä hauskoja sanamokia, kun he puhuvat suomea ja ajattelin nyt jakaa niistä muutaman. Ruotsiksi on sanonta ”pikulitet” silloin kun joku on tosi pieni. Meidän tytöt on käyttäneet samaa etuliitettä myös suomeksi ja muidenkin sanojen kanssa. ”Pikuvarovasti” oli kuulemma ”tosi varovasti”. Ruotsiksi sanotaan ”jag tror inte så” eli suomeksi ”en usko”. Mutta meidän tytöt sanovat ”mä en luulisi niin”, koska tro tarkoittaa sekä uskoa että luulla. Jos vaikka kysyn, että ”onkohan teillä huomenna jumppaa” niin vastauksena voi olla ”mä en luulisi niin”.

Suomeksi sanotaan esim. että ei ole tehnyt jotain ”pitkään aikaan”, mutta ruotsiksi sanotaan ”på länge” eli vaan ”pitkään”. Siksi joskus meidän lapset sanoo vaikka että ”mä en oo piirtänyt pitkään” tai ”me ei olla käyty täällä pitkään” kun he oikeasti tarkoittavat ”pitkään aikaan”. Muita hauskoja juttuja joita viime aikoina on tullut olivat esimerkiksi ”triangelin muotoinen” eli kolmion muotoinen ja ”kirjoittaa alas” (ruotsiksi skriv ner, suomeksi vastaava ilmaisu ”kirjoittaa ylös”).

Aina kun huomaan näitä suoria käännöksiä, niin pyrin korjaamaan niitä lempeästi, jotta jatkossa sama ilmaisu onnistuisi oikein. Monia juttuja saa korjata useaan kertaan, koska ne varmaan tuntuvat niin luontevilta. Se ei kuitenkaan haittaa, koska 99% ajasta molemmat kielet sujuvat tosi hienosti, ja lapsia ei myöskään haittaa, että korjaan. Me ollaan aina oltu kielen suhteen tosi kannustavia, eikä koskaan naureta vaikka tulisikin virheitä, vaan kannustetaan ja kehutaan.

Kuinka jatkossa

Aiotaan jatkaa samalla linjalla, kuin tähänkin asti. Vuosi vuodelta ruotsin kielestä on tullut luontevampi ja luontevampi osa meidän arkea. Lapsille se on ihan selkeästi tunnekieli siinä missä suomikin, ja he osaavat ilmaista itseään tosi rikkaasti myös ruotsiksi. Me jatketaan edelleen samalla mallilla, että Otto puhuu ruotsia, ja mä suomea, ja lasten nukkuessa sitten puhutaan keskenään suomea. Kun Oton loma pian alkaa, hän on taas enemmän kotona ja ehkä myös kuopuksen ruotsinkielinen sanavarasto lähtee kasvamaan kohinalla jälleen. Uskon että kaksikielisyys tulee olemaan suuri rikkaus meidän lasten elämässä myös tulevaisuudessa, ja siitä on varmasti hyötyä sekä koulussa muita germaanisia kieliä opiskellessa että työelämässä.

Tiedän että blogia lukee monia kaksikielisiä perheitä, miten teillä on sujunut koulun aloitus ja suomen tunnit?


Katsaus kaksikielisyyteen

23.08.2017

Kirjoitin viimeksi meidän perheen kaksikielisyydestä viime vuoden tammikuussa, eli reilut puolitoista vuotta sitten. Sanomattakin on selvää, että kielellinen kehitys on ollut huimaa sen jälkeen, ja nyt mennään jo aivan eri sfääreissä kuin silloin. Silloinkin lapset pärjäsivät jo hienosti päiväkodissa ruotsiksi, mutta nyt voisi sanoa että kielet ovat etenkin esikoisella ihan tasavahvoja, joissain asioissa ruotsi tulee jopa vahvemmin kuin suomi. Keskimmäisenkin ruotsin kieli on nykyään vahvaa, ja hän pystyy kommunikoimaan ruotsiksi oikein hyvin niin arkipäivän asioissa, kuin esimerkiksi kertomaan omista leikeistään/harrastuksistaan/unistaan/ajatuksistaan.

Meidän kuopuksen kielellistä kehitystä onkin nyt jännittävää seurata, hän on kuitenkin ensimmäinen lapsista jolle on systemaattisesti puhuttu ruotsia jo aivan ensi hetkistä alkaen. Vielä hän ei itse sano mitään, mutta reagoi jo tiettyihin sanoihin ja äänenpainoihin. On hauskaa seurata kuinka hän selkeästi tykkää myös ruotsin kielestä, ja on tykännyt siitä jo ihan pienestä asti. En tiedä johtuuko se siitä että ruotsi on lähtökohtaisesti pehmeämpää ja vähemmän töksähtelevää kuin suomen kieli, vai mistä, mutta häntä aina hymyilyttää kun tytöt ja Otto puhuvat hänelle ruotsia.

Uskon että Novalla on jo huomattavasti helpommat lähtökohdat kaksikielisyyden oppimiseen kuin tytöillä aikoinaan, hänellä kun on jo kolme läheistä jotka sitä toista kieltä puhuvat koko ajan. Silloin kun tytöt starttasivat päiväkodissa, Otto oli meidän perheestä ainut joka oikeasti käytti ruotsin kieltä arjessa, eikä hänkään säännöllisesti. Nyt jopa minä käytän ruotsia viitenä päivänä viikossa, kun haen tai vien tyttöjä, ja Nova on kuullut sitä pienestä asti joka päivä.

Mua jännitti etukäteen vähän tämä meidän superpitkä kesäloma, ja yhdeksän viikon tauko päivähoidosta. Mitä se tekee kielelle juuri ennen esikoisen eskarin aloitusta. Huoli oli aivan turha, eikä kieli ruostunut tytöillä kesän aikana ollenkaan. Tipa on aloittanut vahvasti eskarissa, ja hienosti kirjoittaa omaan vihkoonsa viikon tapahtumat ruotsiksi ja osaa kertoa päivistään. Eskaristakin on saatu pelkkää positiivista palautetta. Kesän aikana hän on kuunnellut paljon ruotsinkielistä musiikkia, ja lukenut paljon ruotsinkielisiä helppolukuisia kirjoja, ja lasten lehtiä, joita ollaan hamstrattu Haaparannalta ja Tukholmasta. Esikoinen on myös lukenut paljon ruotsiksi kirjoja kuopukselle, ja laulanut ruotsinkielisiä lauluja.

Niille jotka lukevat meidän perheen kaksikielisyydestä ensi kertaa, suosittelen aiempia postauksiani aiheesta. Meidän päätöksestä opettaa lapsista kaksikielisiä voi lukea täältä, ja TÄSTÄ löytyy video jolla vastasin lukijoiden kysymyksiin kaksikielisyydestä pari vuotta sitten. Lyhykäisyydessään kuitenkin tausta kuuluu niin, että Otto on asunut osan lapsuudestaan Tukholmasta, ja käynyt päiväkodin ja kaikki koulut ruotsin kielellä. Myös työt hän tekee ruotsiksi nykyäänkin, vaikka Suomessa asutaan.

Otto on siis kaksikielinen, ja halusimme yhdessä siirtää tämän suuren rikkauden häneltä lapsille. Mun oma ruotsin kielen taitoni on lähtöisin siitä että aloitin ruotsin lukemisen jo tokaluokalla, eli olen lukenut pitkän ruotsin, ja opiskellut sitä jopa pidempään kuin englantia. Lukion jälkeen kävin myös raskaaksi tulemiseeni asti ruotsinkielistä ammattikoulua. Kykenen hyvin kommunikoimaan ruotsin kielellä, ja etenkin nyt monta vuotta sitä säännöllisesti kuulleena se on melko vahva mullakin. Ei tietenkään tunnekieli, kuten Otolla tai tytöillä, mutta melko luontevasti se sujuu.

Arjessa me tehdään niin, että Otto puhuu aina ruotsia ja mä puhun aina suomea, silloin kun tytöt on hereillä. Ei siis vaihdella kieliä, vaan pidetään kumpikin se oma kieli, koska molemmat ymmärretään molempia kieliä. Tyttöjen ollessa hereillä meillä ei siis käytännössä ole yhteistä kieltä, hah. Kahdestaan ollessamme puhutaan suomea. Ja nyt Novan kanssa ollaan kyllä fuskattu välillä niin, että tyttöjen ollessa hoidossa puhutaan vaan suomea. Tässä pitää skarpata!

Me ollaan kyllä ylpeitä siitä miten hienosti tytöt ovat omaksuneet molemmat kielet, ja tiedetään että tämä on ollut hyvä päätös. Yksi parhaita juttuja siinä on se, että tytöt pääsevät ruotsinkieliseen kouluun. Jo kaksi ja puoli vuotta ollaan saatu nauttia ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen tarjoamista mahdollisuuksista, ja siitä miten loistavaa hoitoa, opetusta ja kokemuksia lapset ovat siellä saaneet. Olen iloinen että he saavat jatkaa samalla tiellä aikuisuuteen asti, ja tulevat kokemaan upeita juttuja koulutiensä aikana.

Hassuja sanasekoituksia meidän lapsilla on kyllä tullut tässä vuosien varrella, tän hetken lemppareita on ainakin esikoisen ”fongata” pokemon, eli ottaa kiinni, kun hän pelaa pokemonpeliä puhelimella ja nappaa pokemoneja ulkona. Ollaan kyllä muistutettu että se on ottaa kiinni, mutta aina sieltä tulee se fongata. Se on söpöä! Keskimmäisellä on ainakin ”klipata” eli leikata saksilla. Viime viikolla mä klippasin hänen hiukset, hah!

Tiedän että siellä ruutujen takana on muitakin kaksi- tai monikielisiä perheitä! Miten teillä sujuu? Oletteko olleet tyytyväisiä erikieliseen varhaiskasvatukseen/kouluun? Mitä lapset ovat tykänneet siitä että heillä on käytössä useampi kieli? Onko teillä ollut hassuja sanasekoituksia?


Kolmården kokemuksia & VIDEO meidän reissusta

17.08.2017

Moikka! Me kuvattiin Ruotsin reissulta 190 videoklippiä, yhteensä useamman tunnin edestä materiaalia, ja nyt olen saanut vihdoin editoitua kaiken 13 minuutin mittaiseksi tekstitetyksi videoksi, joka on kooste meidän huikeasta viimeviikkoisesta reissusta. Videolla pääsee kurkistamaan niin muumidiskoon, automatkoille, Kolmårdeniin, hotellihuoneeseen kuin Tukholmaankin: Miltä näytti Mall of Skandinavia, entäs se kuuluisa delfiinivuoristorata Marine Worldissa, ja Bamse Världin lihapullat? Reissu oli ihan mahtava, ja musta on ihan parasta että kuvattiin niin paljon videoita. Me tehtiin sellainen oma leffa meille niistä missä on kaikki laaduttomimmatkin klipit yhteen putkeen, ja katsottiin se jo yhtenä sadepäivänä.

Lupasin kertoa teille myös Kolmårdenista tarkemmin, ja tässä samassa yhteydessä ajattelin sen tehdä. Videolta saa sellaisen pikaisen silmäyksen tuohon ihanaa eläinpuistoon, mutta tässä myös vähän lisätietoa.

Kolmårdenin jättimäinen eläinpuisto sijaitsee siis Norrköpingissä, n. 1,5h ajomatkan päässä Tukholmasta. Reissua ei siis ihan pysty Päivä Tukholmassa -risteilyllä vetämään, vaan se vaatii ainakin yhden yön hotellissa risteilyn lisäksi. Norrköpingissä ja eläinpuiston lähelläkin on paljon kivoja hotelleja, mutta me päätettiin yöpyä Tukholmassa suoraan, kun ajomatka ei kuitenkaan ollut ihan niin pitkä.

Puisto on ihan uskomattoman suuri, ja siellä on esillä yli 750 eläintä. Eläinten, safari-gondoliajelun ja muiden jännittävien juttujen lisäksi puistossa on kaksi huvipuistoa, ja yksi leikkipuisto. Huvipuistoista toinen on enemmän isommille lapsille ja aikuisille oleva Marine World (jossa on kuitenkin myös yksi pienille sopiva vuoristorata, ruokapaikkoja ja narunvetoa). Toinen taas on pienemmille sopiva Bamse Värld jossa on paljon eri laitteita, ruokapaikkoja, kauppoja, ulkoilmateatteri, ja paljon muuta. Leikkipuisto on nimeltään Kulmården, ja se on oikeasti ehkä kivoin leikkipuisto missä ollaan ikinä käyty. Mahtavia liukumäkiä ja kiipeilytelineitä, pehmeää hiekkaa ja paljon keinuja.

Me oltiin perillä Kolmårdenissa puolen päivän aikaan, ja puisto meni illalla kuudelta kiinni. Meillä jäi muutama juttu tekemättä, mitä olisi ollut hauskaa vielä tehdä, mutta aika vaan loppui kesken. Ensi kerralla tehdäänkin siis ehkä niin, että ei lähdetä heti laivalta suoraan puistoon, vaan mennään sinne ihan kokonaan eri päivänä, niin ehditään käydä ihan jokainen paikka läpi. Kaikki tärkeimmät siis nähtiin ja koettiin kyllä, mutta muutama laite jäi käymättä ja leikkipuistossa oltaisiin voitu olla vieläkin pidempään.

Puiston sisäänpääsymaksu on aikuisilta 47 euroa, ja lapsilta (3-12v) 42 euroa. Alle kolmevuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi. Vaikka hinta on suuri vaikkapa kotimaiseen Korkeasaareen verraten, on nähtävää ja koettavaa miljoona kertaa enemmän kuin siellä. Mielestäni hinta on siis ihan kohdillaan. Korkeasaaressa viihtyy ehkä muutaman tunnin, täällä ihan oikeasti koko päivän tai vaikka kaksi.

Eläimiä Kolmårdenissa pääsee näkemään niin kävellen, maatilalla, tiikerimaailmassa kuin siellä gondolisafariajelullakin. Ajelulle suosittelen lämpimiä vaatteita, sillä helteestä huolimatta siellä yläilmoissa oli ihan jäätävä tuuli aina välillä, ja me hytistiin pikkuvaatteissamme. En osannut varautua niin suureen lämpötilavaihteluun. Ajelu oli aika pitkä, se kesti varmaan n. puoli tuntia (tai siltä se ainakin tuntui). Sen aikana sai nähdä uskomattoman läheltä kirahveja, kissaeläimiä, karhuja ja vaikka mitä muita. Eläimillä ei ollut mitään aitauksia, vaan ihan mielettömän suuri alue missä ne olivat ihan kaikessa rauhassa.

Nähtiin myös norsuja (videolla näkyy vain heidän sisätilat missä olivat vilvoittelemassa, ulkona oli tosi suuri tila norsuille myös), maatilan eläimiä ja apinoita. Tytöt olivat ihan haltioissaan kaikista eläimistä, mutta luulen että silti heille isoin lemppari oli kyllä se Bamse Värld.

Me säästettiin Bamse Värld ihan viimeiseksi, koska arvattiin että se on lemppari. Tytöt jaksoivat hienosti kävellä, vaikka puisto on oikeasti ihan järkyttävän suuri,  ja maastossa paljon korkeusvaihteluita, ja me vielä käveltiin koko sen kuuden tunnin ajan. Puistossa on myös rattaita ja vetokärryjä 40kr panttia vastaan, ja ne näyttivät olevan suuressa suosiossa, vaikka me jätettiin vuokraamatta kun ei ole isommilla tytöillä ollut rattaita käytössä enää pitkiin aikoihin.

Rattaat oli kunnon rattaita, eli ei mitään hankalia työntää tai ohjata. Suosittelen (jos lapsi on rattaissa istumiseen sopivan ikäinen eikä tarvitse vaunukoppaa) mieluummin puiston rattaita kun omia, niin uskaltaa jättää ne esimerkiksi gondoliajelun ajaksi parkkiin. Me ei uskallettu omia cybexejä jättää ilman lukkoa vaikka parkki ihan suojaisalta ja turvalliselta näyttikin, ja siksi kävin vain isompien tyttöjen kanssa gondoliajelulla, ja se jäi harmillisesti Otolla ja Novalla käymättä.

Puistossa on hurjasti ruokapaikkoja, ja niissä on paljon eri ateriavaihtoehtoja. Me käytiin Bamse Världissä syömässä Farmors Köttbullareita lasten toiveesta, ja ne olivat kyllä tosi hyvät perus ruotsalaiset lihapullat mummon kurkuilla ja puolukoilla. Kaikissa ruokapaikoissa taisi olla melko samat hinnat, eli aikuisten annokset 89kr (n. 10€) ja lasten annokset 39kr (n. 5€). Tosi edullista siis, melkein jotkut pikaruokahinnat, ja ei siellä siis mitään gourmet-ravintoloita ollutkaan. Mutta mahat sai todellakin täyteen.

Meillä oli kyllä tosi jännittävä päivä, josta edelleen puhutaan. Se taisi olla lapsille mukava ja mieleenpainuva kokemus. Uskon että mennään Kolmårdeniin vielä monta kertaa, ehkä seuraavan kerran niin että Novakin siitä jotain jo ymmärtää. Ainiin, puistossa on paljon istumapaikkoja, ja vessat ja hoitohuoneet on hyvin saavutettavissa. Mä itse tosin imetin ihan missä milloinkin, välillä samalla kun käveltiin ja välillä istahdettiin johonkin.

Huh, sellainen megalomaaninen paketti! Tuo video oli oikeasti suuritöisin mitä olen koskaan tehnyt, käytin siihen yhteensä kaksi kokonaista työpäivää leikkauksineen, tekstityksineen ja musiikkeineen. Ei se täydellinen ole vieläkään, mutta ainakin tekstit mahdollistavat sen että sitä voi katsoa vaikka ilman ääniä samalla kun syöttää vauvaa, heh! Kommentoikaa ihmeessä täällä tai tubessa, mitä tykkäsitte videosta, koska mua oikeasti kiinnostaa tosi paljon! Haluan tehdä enemmän videoita, jos te niistä tykkäätte.

Ainiin, ja tubessa videot tulevat aiemmin kuin blogissa, siellä julkaisen uuden videon aina monta tuntia aikaisemmin kuin täällä, eli jos haluaa nähdä videot ekana, niin kantsii seurata siellä @iinalaura -kanavaa!

Mukavaa torstai-iltaa kaikille <3


Ekoja tunnelmia Kolmårdenista & Tukholmasta

09.08.2017

Moikka! Meidän reissu lähestyy loppuaan, mutta blogin puolella Ruotsitykitys on vasta alkamassa! Reissu on ollut ihan huikea ja ollaan tehty niin paljon kaikkea kivaa että ei tosiaankaan yhteen postaukseen saa mahdutettua. Parasta on kyllä se, että mulla on koko reissu miljoonana pikku videopätkänä kameran muistikortilla, ja kunhan päästään kotiin mä aion tehdä huipun reissuvideon! Ajattelin että tässä olisi hyvä tilaisuus tehdä pitkästä aikaa videota Youtuben puolelle, kun on jotain vähän spesiaalimpaa meininkiä, ja niin me ollaan kuvattu sitten aina pätkiä sieltä täältä meidän puuhista.

Sunnuntaina tosiaan ajettiin laivalle autolla sisään, ja se oli ihan hauska kokemus. Ei ollenkaan hankalaa tai pelottavaa vaikka mua jännitti etukäteen. Onneksi tuo armas aviomieheni on konkari, ja osasi homman ihan rautaisella kokemuksella. Sunnuntai-ilta laivalla sujui mukavasti leikkipaikoissa, muumidiskossa, syömässä ja illalla lasten nukahdettua sitten leffaa katsellessa. Mä nukahdin jo leffan alkumetreillä, ja aamulla herättiin sitten pirteänä aamiaselle.

Maanantaina ajettiin suoraan laivalta Kolmårdenin eläinpuistoon, ja siellä meillä hujahti koko päivä. Mietin melkein että pitäisikö Kolmårdenista tehdä ihan oma videonsa, niin paljon mulla on sieltä materiaalia, ja päivä oli niin huikea. Me tehtiin melkein ihan kaikkea mitä puistossa voi tehdä, ja tytöt pääsivät ajamaan elämänsä ensimmäisen vähän hurjemman vuoristorata-ajelunkin, oli niin mahtavaa kyllä ettei tosikaan! Mä varmaankin teen Kolmårdenista ihan oman postauksen, ja siihen kaveriksi vielä oman videon, niin on ainakin paljon materiaalia.

Eläinpuistosta ajettiin illalla 150km matka meidän hotellille takaisin Tukholmaan, ja huomattiin että meidän hotellin vieressä, Globenissa, oli juuri ollut paikallisten joukkuiden futismatsi. Ihan joka paikka oli täynnä futisfaneja, ja meidän hotellissa majoittuivat myös Malmö FF -joukkueen pelaajat. Meidän hotelli, Quality Hotel Globe oli tosi viihtyisä ja tyylikäs! Siitä varmasti lisää vielä toisessa Tukholma-postauksessa ja videolla.

Eilinen tiistai me vietettiin sitten Mall Of Skandinavia -ostoskeskuksessa, mutta aamupäivällä käytiin katsomassa vähän Oton vanhoja huudeja, missä hän on asunut lapsena täällä Tukholmassa. Oli hauskaa ajella Oton lapsuuden maisemiin, ollaan niin monta kertaa kuitenkin käyty täällä ihan lähellä, mutta ei koskaan ajettu sinne. Nyt on sitten nähty missä Otto on viettänyt lapsuutensa, käynyt päiväkotia ja oppinut ruotsin kielen. Söpö keltainen omakotitalo, jonka pihalla oli tramppa. Päiväkotikin oli niin kodikkaan oloinen. Hauskaa, miten täysin mulle tuntematon osa Oton elämää konkretisoitui tällä tavalla.

Mall of Skandinavia oli ihan mielettömän kokoinen ostoskeskus Solnassa, ja sielläkin saatiin kyllä hyvin kulutettua koko päivä. Shoppailtiin, pyörittiin kaupoissa ja lapset seikkailivat Disney Storessa. Mall of Skandinavia oli elämys ja voin kyllä suositella, siellä oli muutenkin lasten kanssa noin 100000 kertaa helpompi liikkua, kuin keskustassa, kun siellä oli kaikki kätevästi vierekkäin ja ei tarvinnut miettiä mistä pääsee rattailla tai etsiä vessoja. Hienot hoitotilat lapsille, ja vessat ja kiva leikkipaikkakin löytyi. Todella kätevä paikka liikkua pienten lasten kanssa.

Tänään vielä viimeinen päivä Tukholmassa, suunnataan keskustaan pyörimään koko perhe, ennen kuin ajetaan laivalle ja luvassa on taas loppuilta ähkyä buffetissa, leikkiä ja muumidiskoilua. Varmasti mahtava päätös tälle reissulle!

Ihanaa päivää kaikille <3


Auton kanssa Ruotsiin

17.07.2017

Me ostettiin pari viikkoa sitten vielä vikalle kesälomaviikolle elokuulle Ruotsin reissu. Tällä kertaa lähdetään matkaan auton kanssa, ja mennään siis laivalla. Laivan tultua satamaan me ajetaan 170km matka Kolmården -eläinpuistoon, ja mennään tsekkaamaan mielettömät eläimet, Marine world ja Bamsevärld. Kolmårdenin jälkeen ollaan vielä kaksi yötä Tukholmassa hotellissa, ennen kuin suunnataan laivalla takaisin kotiin.

Alunperin suunniteltiin että oltaisiin jatkettu Tukholmasta vielä Legolandiin asti autolla. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen tuon Novan hampaan puhkeamisen aikaan, että jos nyt sattuu toinen hammas haluamaan ilmestyä suuhun silloin kun pitäisi ajaa 1000km/suunta, niin siitä ei tule kyllä yhtään mitään. Jätetään siis nämä hieman pidemmät automatkat sinne tulevaisuuteen ja siihen aikaan kun Nova on hieman isompi. Kenties ensi kesään, tai jopa sitä seuraavaan, riippuen siitä millainen matkaaja ja persoona meidän kuopuksesta vielä kehkeytyykään.

Kolmårdenissa ollaan molemmat Oton kanssa käyty ala-asteikäisinä, ja jo silloin siitä jäi mieleen miten taianomainen se oli. Odotan kyllä tosi innolla, että saadaan vielä meidän lapset sinne ja kokemaan se mieletön paikka. Kolmården on Euroopan suurimpia eläinpuistoja, ja se on kooltaan siis 150 hehtaaria. Kolmårdenissa on nähtävillä 750 eri eläintä, ja esimerkiksi safari-köysirata ja Tiger world.

Eläintarhat jakavat mielipiteitä, ja kyllä mä ainakin mietin tarkkaan minkälaiseen eläinpuistoon vien lapsia, ja mullakin on kyllä eläintarhoista ristiriitaiset fiilikset. Kolmården tekee paljon luonnonsuojelullista työtä, ja eläimillä on ihan oikeasti paljon tilaa eikä niitä ole ahdettu minipieniin ahdistaviin häkkeihin, mutta silti mietin tätä vierailua paljon etukäteen. Kaikkiin eläinpuistoihin ja -tarhoihin en lapsia veisi, vaan haluan etukäteen tutkia tarkkaan että eläimiä kohdellaan mahdollisimman hyvin.

Mä perustelen vierailua eläinpuistossa itselleni sillä, että onhan sillä myös sivistävä vaikutus ja eläintarhoilla on jo nyt, ja varsinkin tulevaisuudessa suuri merkitys geenipankkeina, joilla saa diversiteettiä luonnonvaraisiin, köyhtyneisiin eläinpopulaatioihin. Kolmårdenilla on ainakin omien sivujensa mukaan fiksut ja kestävät periaatteet, ja siellä itse vieraillessani olen myös nähnyt että eläimillä on todella suuret, luonnonmukaiset aitaukset. Tai tämä oli jo yli kymmenen vuotta sitten, oletan että vuosien aikana olot ovat vain parantuneet tiedon lisääntymisen myötä.

Delfinaarioon me ei kuitenkaan mennä missään nimessä. Mä olen tasan sitä mieltä, että delfiinit eivät missään olosuhteissa kuulu vankeuteen, ja mä en halua myöskään sellaista esitystä näyttää lapsille vaikka se heidän mielestään varmasti olisikin hieno juttu (koska he eivät vielä ymmärrä). Mä toivon että Kolmårdenin delfinaario, Pohjois-Euroopan viimeinen kaupallinen delfinaario, suljetaan mahdollisimman pian, ja omalta osaltani sitä boikotoin sekuntiakaan epäröimättä.

Kolmårdenissa on upean eläinpuiston lisäksi myös huvipuisto, ja hurjan paljon ravintoloita, eli tekemistä ja näkemistä riittää mahtavasti koko päiväksi. Mä uskon että meille tulee upea reissu, ja kiva lähteä omalla autolla matkaan, se helpottaa elämää niin paljon.

Norrköpingistä ajetaan sitten illalla takaisin Tukholmaan ja yövytään hotellissa lähellä Mall Of Skandinaviaa, jossa on tarkoitus viettää seuraava päivä shoppaillen ja pyörien, kerran autolla kätevästi pääsee. Saattaa olla että ”hieman” innostun ostostelemaan Zara Homessa, Disney Storessa ja muissa ihanuuksissa joita ei meillä Suomessa vielä ole. Varsinkin kun kaiken voi pakata autoon!

Vikana päivänä piipahdetaan varmaan sitten vielä Tukholman keskustassa, ehkä vanhassa kaupungissa ja Östermalmilla. Junibackeniakin mietin, mutta katsotaan mihin päädytään. Se on kuitenkin nähty juuri pari vuotta sitten viimeksi, vaikka ihana paikka onkin. Postauksen kuvat on otettu aiemmilla Tukholman reissuilla.

Oletteko te lähteneet autolla länsinaapuriin? Onko teillä vinkkejä reissua varten?